Onko Orpon hallitus onnistunut?

luotu käyttäen Suno.ai Äänen käsittely Omassa puhe nauhoitteessa Audacity tekoälypohjainen kohinanpoisto. Teksti NotebookLM podcast kooste äänitiedostosta sekä kerätystä aineistosta . Kirjoitusasu ChatGPT,
Sunoa varten tekemäni tekstieditori Sunoteksti helpottaa tagien asettelua.

Petteri Orpon johdolla Kokoomus on onnistunut toteuttamaan historiallisen ”hattutempun” saavuttamalla Suomessa harvinaisen puhtaan oikeistovallan, joka on mahdollistanut puolueen ikiaikaisten haaveiden ja elinkeinoelämän toiveiden läpiviennin lähes täydellisesti. Tämä on ollut pitkän prosessin huipentuma, ei niinkään onnenkantamoinen, mutta siihen sisältyi poliittinen ”säkä”, joka ratkaisi menestyksen.

Kokoomuksen hallitusohjelma oli kuin puolueen ja sen taustavoimien manifesti, joka keskittyi talouspolitiikkaan ja työmarkkinoiden rakenteelliseen muuttamiseen. Tavoitteena oli hyvinvointivaltion rakenteen murtaminen ideologisilla valinnoilla, jotka nojaavat vahvasti uusliberalistiseen austerity (säästökuuri) ja trickle-down (valumatalous) -ajattelumalleihin. Keskeistä oli julkisten menojen raju leikkaaminen, työttömien aseman kurjistaminen sekä työntekijöiden neuvotteluaseman ja lakko-oikeuden heikentäminen.

Kokoomuksen ”onnenkantamoinen” oli se, että hallituspohjaan saatiin Perussuomalaiset, jotka olivat valmiit hylkäämään omat vaalilupauksensa ja lähtemään mukaan väkevään oikeistopolitiikkaan. Vielä vaalien alla Perussuomalaiset vakuuttelivat, ettei vähäosaisilta, koulutuksesta tai terveydenhuollosta leikata, mutta hallitukseen päästyään heistä tuli Kokoomuksen politiikan vahva apulainen ja takaaja. Tämä hallituskokoonpano oli tehokkain mahdollinen Kokoomuksen ideologian toteuttamisessa, sillä se toi mukaan myös niitä äänestäjiä, jotka olivat aiemmin vastustaneet Kokoomuksen linjaa.

Tämä Kokoomuksen täydellinen onnistuminen on kuitenkin käynyt erittäin kalliiksi sen rinnalla olleille puolueille, erityisesti Perussuomalaisille. Politiikan toistuva lainalaisuus osoittaa, että puolue, joka myy koko ”takin” Kokoomuksen hallitusohjelmalle, kokee kannatuksensa romahtavan. Perussuomalaiset pettivät lupauksensa ajaa pienituloisten etuja ja toteuttivat sen sijaan toimenpiteitä, jotka heikensivät työttömien turvaa, leikkasivat asumistukia ja ajoivat pienyrittäjiä ahdinkoon ostovoiman kadotessa. Tästä seurauksena suuri osa Perussuomalaisten äänestäjistä on tuntenut tulleensa huijatuksi.

Samankaltaisen kohtalon ovat historiansa aikana kokeneet muut Kokoomuksen ”työrukkaseksi” lähteneet puolueet. Keskusta kärsi murskatappion Sipilän johdolla ja myös SDP koki sisäisiä riitoja sekä kannatuslukuina romahdusmaisen laskun Kataisen Kokoomushallituksen aikana. Kun Kokoomus toteuttaa omaa politiikkaansa, sen kannatus pysyy vakaana, sillä sen omat äänestäjät juuri näitä leikkauksia ja linjauksia halusivat. Sen sijaan apupuolueet joutuvat maksamaan Kokoomuksen strategisen voiton hinnan omalla poliittisella uskottavuudellaan ja kannatuksellaan.

Lopulta Kokoomus on onnistunut siinä, että se on luonut niin syviä rakenteellisia muutoksia ja jättänyt jälkeensä valtavan velkapommin, että seuraavankin hallituksen on äärimmäisen vaikeaa – ellei mahdotonta – palauttaa hyvinvointivaltiota entiselleen. Kokoomus on pelannut itselleen täydellisen shakkimatin tällä hallituskaudella.

Tuhotaanko siinä samalla myös hyvinvointivaltio?

Oma vastaukseni on selkeä. Kyllä ja kyllä molempiin kysymyksiin.

3.4.2025

( Ps muista äänestää )

( Hiukan reilu vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen ennusteeni hyvinvointivaltion murenevasta tulevaisuudesta. Maalailin siinä melko karuja näkymiä joita en itsekään uskonut niin jyrkästi olevan käymässä toteen. Mutta kuten monissa tapauksissa totuus on tarua ihmeellisempi. Olen lisäillyt muutamia linkkejä kirjoitukseni tueksi jotta on helpompi saada kuva siitä mitä kirjoitin. Kirjoitus sisältää paljon linkkejä joiden kautta sisällön kokonaisuuden voi helpommin sisäistää itselleen todetakseen kuinka hyvin kaikki on edennyt suunnitelman mukaisesti.

Joku on saattanut luulla että hallituksen toimista aiheutuneet ns "kielteiset vaikutukset" kuten esimerkkinä sisämarkkinoiden hidastuminen, tai työttömyyden lisääntyminen, tai heikompiosaisten taloudellinen heikentyminen, ammattijärjestöjen heikentäminen olisivat jotenkin siinä sivussa kuin vahingossa tapahtuneet, ei missään tapauksessa ole. Kaikki tapahtunut kuuluu hallituksen tavoitteisiin kohti päämäärää. Hallitus puolueineen uskoo vahvasti vahvaan sekä väkevään oikeistolaisoppiin)

Onnistunut "Hyvä hallitusohjelma" on edennyt liki täydellisesti mikäli otetaan talouspoliittiset trickle down tavoitteet mittapuuksi, samoin kuin Brittien uusliberalistinen yhteiskunta. Sekä samanaikaisesti voimakkaasti toteutettua austerity  talouskuri kurjimuksineen politiikkaa. Kun ja jos näkökulmana pidetään voimakasta sekä vaikuttavaa rakenteen muutosta valumateorian mukaisesti, tulokset ovat äärettömän onnistuneita. Työn hintaa on onnistuttu paineistamaan fiskaalisen devalvaation keinoin. Sipilän aikainen politiikka oli tämän rinnalla räpeltelyä, tosin tavoitteisiinsa nähden ei huonosti mennyt sekään. Orpo/Purra hallitus on todellakin pätenyt siinä missä ovat halunneetkin. Työttömyysluvutkin ovat juuri halutunlaiset ( liikaa vai liian vähän työttömiä )

TINA (There is no alternative. Termin on popularisoinut Britannian entinen pääministeri Margaret Thatcher, joka hyödynsi There is no alternative fraasia osana retoriikkarepertuaariaan. ) retoriikka on toiminut hyvin kansalaisten pelotteen tueksi. Esille tuotujen asioiden epäpolitisointi on toiminut retoriikan tueksi erinomaisesti. Monia leikkauksia on voitu siten osoittaa välttämättömiksi, eikä niille ole voitu esittää vaihtoehtoja. TINA on toiminut erinomaisesti luoden demokratian kaventumista ja siten kasvattanut tavoitteiden tueksi poliittista polarisaatiota. Hallitus on joutunut monesti kiperään tilanteeseen josta on selvitty tarkoin harkituilla "muunnellun totuuden" konsteilla. Hyvin monet kansalaiset ovatkin siirtyneet onnistuneen retoriikan vuoksi "hyödyllisinä idiootteina" kannattamaan austerista politiikkaa. Polarisaation kohotus, sekä idiotismin ihailu ilmiönä on toiminut oikein hyödynnettynä erinomaisesti tavoitteita edistäessä. Monet kansalaiset toimivat vapaaehtoisesti hallituksen linjauksen puolesta puhujina esim SOME kanavilla

• -Köyhimpien asumistukien leikkaukset.
• -Lapsikorotusten poisto.
• -Hoitajamitoituksen leikkaukset.
• -ALV-korotus (25,5 %).
• -Sairauspäivärahojen leikkaaminen.
• -Ikäihmisten ympärivrkn hoivan leikkaukset
• -Ammatillisen koulutuksen leikkaukset.
• -Työttömyysturvan suojaosien poisto.
• -Ansiopäivärahan leikkaukset.
• -Vuorotteluvapaiden lakkautus.
• -Aikuiskoulutustuen lakkautus.
• -Lakko-oikeuden rajoittaminen. ( Autoritaarinen ihanne) Turpa kiinni, 
• -Irtisanomissuojan heikentäminen. ( Työelämä heikennykset )
• -1. sairauslomapäivän palkattomuus.
• -Toimeentulotuen leikkaukset.
• -Lääkekorvausten leikkaukset.
• -Työttömiä kauden lopussa 300 000. ( Tavoite vai vahinko? )

• Monetarismia, talousliberalismia, uusliberalismia. ( yleinen kurjistamislinja on onnistunut )

Austerity ja Trick down poliittiset talouskäsitteet joita Orpon hallitus noudattaa linjauksissaan.

• Austerity on kuri taloudelle – Riskinä on että se leikkaa palveluita sekä useimmiten lamaannuttaa kysyntää. Luultavasti Orpon hallituksen tavoite on pysäyttää sisämarkkinat uuden edellä. Ainakin näin on kovin tapahtunut. Hyvinvointivaltion murentaminen ei ole tapahtunut vahingossa.
• Trickle-down on usko markkinoiden hyväntahtoisuuteen – se luottaa, että rikkaat jakavat vaurauttaan kun ovat saaneet helpommin ensin itselleen vaurautta.
• Molemmat ovat epäsuosittuja  koska ne todellisuudessa syventävät eriarvoisuutta, mutta vastaavasti eriarvoisuus sekä polarisaatio helpottavat hallitusta näiden talouspoliittisten päämäärien toteuttamisessa. Hallitus voi jopa todeta eriarvoisuuden olevan vielä liian pientä. Siksi polarisaatiota vahvistetaan tuntuvasti.
• Valtio ohjaa sekä valvoo yhä tiukemmin rahavirtoja, sekä kohdentaa ne erityisesti korkeampituloisille. Raha ei enää ole työtä tekevän käytettävissä. ( Rahan kierto )

Petteri Orpon hallituksen päätöksistä voidaan pitää trickle-down talousteorian näkökulmasta onnistuneina seuraavia:

• Tehokkaiden sekä suurten yritysten ja varakkaiden verotuksen keventäminen ( Henrik Kleven malli )vs Pienemmät yritykset  kohtaavat heikomman köyhempien kansalaisten ostovoiman. Heikommat yritykset tulevat kokemaan helpommin konkurssin.
• Sääntelyn vähentäminen
• Julkisten menojen leikkaukset jolla rahan kierto sitä kautta yhteiskuntaan on saatu pysäytettyä.
• Usko siihen, että hyödyt "valuvat" ylhäältä alaspäin koko yhteiskuntaan. Usko on vahva, tai ainakin halutaan uskottavasti niin näyttää. Trick down ilmiön tukemiseksi köyhemmiltä leikataan kipupisteen rajaan saakka.

Orpon hallituksen toimista voidaan arvioida trick down valutusteorian näkökulmasta esimerkiksi:

1. Veropolitiikka: Onko hallitus keventänyt yritys- tai pääomaverotusta? Tukeeko veropolitiikka enemmän suurituloisia vai pienituloisia?
2. Työmarkkinauudistukset: Miten työmarkkinoiden joustavuutta on lisätty? Vahvistavatko uudistukset työnantajien asemaa?
3. Julkisen sektorin muutokset: Onko hallitus leikannut julkisia menoja? Onko palveluita yksityistetty?
4. Elinkeinopolitiikka: Tuetaanko erityisesti suuryrityksiä? Miten yrittäjyyttä edistetään?

1. Julkisten talouden vakauttaminen:
   • Hallitus on tehnyt päätöksiä, jotka teoreettisesti parantavat julkisten talouden kestävyyttä ja luovat edellytykset velkaantumisen vähentämiseen mikäli talous myös toimii myös viennin osalta. Päätökset vaativat ehdottomasti vientivajeen poistumista. Tämä siten voi luoda vakaamman taloudellisen ympäristön, joka edistää yritysten investointeja ja kasvua, mikä on yhtenevä trickle-down talousteorian kanssa. Näkemys sekä tehdyt päätökset nojaavat odotukseen jossa suhdanteet muuttuvat positiivisiksi. Ennusteet eivät ole kuitenkaan ole lainkaan hyvät, vaan todella heikot.
2. Kestävän kasvun edistäminen:
   • Hallitus on pyrkinyt palauttamaan Suomen kestävälle kasvupolulle, mikä voi luoda edellytykset uusille investoinneille ja työpaikoille. Tämä voi johtaa talouden kasvuun, joka hyödyttää laajempaa yhteiskuntaa. Tämä vaatisi kuitenkin myös onnistuakseen voimakkaan viennin lisääntymisen sekä hyvän onnistuneen työllisyyspolitiikan. Usko suhdanteiden mukaansa tempaisuun on vahva. Suhdanteita toivotaan nyt kovasti pelastamaan tilanne.

Trickle-down talousteoria korostaa yritysten ja korkeatuloisen hyvinvoinnin edistämistä, jotta nämä voisivat sijoittaa ja kuluttaa enemmän, mikä lopulta hyödyttäisi koko yhteiskuntaa. Orpon hallituksen päätökset, jotka tähtäävät julkisten talouden vakauttamiseen ja kestävän kasvun edistämiseen, voivat luoda edellytykset tähän prosessiin. Eli periaatteessa kaikki Orpon hallituksen tekemät päätökset ovat liki vähintäänkin hyvn onnistuneet jos näkökulmana pidetään puhdasta trick down sekä austerity talouskuri politiikan toimintamallia. Kuluttan rooli yhteiskunnassa on jo nyt kokenut halutun suuntaisen trick down muutoksen. Köyhemmillä ei enää ole rahaa, joten retorinen lause: "Työn arvostuksen nostaminen on tavoitteemme" on alkanut hyvin onnistuneen konformissin tuelle päteä voimakkaasti.

Trickle-down talousteorian kritiikki perustuu siihen, että veronalennukset ja muut etuisuudet yrityksille ja korkeatuloisille eivät välttämättä johtaisi laajempaan taloudelliseen hyvinvointiin tai työpaikkoihin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että raha voi "jumittua" varakkaiden luo eikä välttämättä valu yhteiskunnan vähävaraisille, itseasiassa on todennäköisempää että raha ikään kuin katoaa yhteiskunnan käytöstä.

Suomessa Petteri Orpon hallituksen päätökset voivat olla altistaa samankaltaisille ongelmille, jos ne eivät ole tarkoituksellisesti suunniteltu siten, että ne hyödyttäisivät laajempaa yhteiskuntaa. Esimerkiksi, jos veronalennukset ja sääntelyn vähentäminen suosivat vain pientä osaa väestöstä tai yrityksiä, tämä johtaa epätasa-arvoon ja talouden epävakauteen. Jos vähävaraisten ostovoimaa leikataan liiaksi, rahan kierto yhteiskunnassa häriintyy vakavasti. Esimerkiksi trick down talouspolitiikkaa ei saisi soveltaa kovin vahvasti terveydenhoitoon eikä koulutukseen

Orpon hallituksen päätökset, kuten julkisten talouden vakauttaminen ja kestävän kasvun edistäminen, voivat teoriassa olla hyödyllisiä, jos ne yhdistetään toimenpiteisiin, jotka varmistavat, että hyödyt jaetaan laajemmin yhteiskunnassa. Tämä voisi tarkoittaa investointeja koulutukseen, infrastruktuuriin ja sosiaaliturvaan, jotka hyödyttäisivät myös vähävaraisia ja keskiluokkaa. Tämä toimintamalli olisi kuitenkin puhdasoppista oikeistolaista trick down teoriaa vastaan, vaikka olisikin yhteiskunnan kannalta hyvin tärkeää ottaa huomioon. Orpon hallitus haluaa ajaa yhteiskunnan vielä ahtaamalle jotta "kasvu" on sitten varmempaa.

Kokonaisuutena, on tärkeää arvioida hallituksen päätöksiä laajemmassa kontekstissa ja huomioida, miten ne vaikuttavat eri yhteiskuntaryhmien hyvinvointiin. Jos päätökset ovat tasapainottamattomia, ne voivat johtaa samankaltaisiin ongelmiin kuin trickle-down talousteorian kritiikissä on useinmiten huomattu.

Olen siis vahvasti sitä mieltä että kyllä ja kyllä pitävät paikkansa. Se poliittinen toimintamalli on erilaisten yksittäisten toimien myötä saatu lähes täydellisesti onnistumaan. Työvoiman ammattiliittojen juuri oikeistolaisen trick down politiikan vastustaminen on saatu osittain, tai jopa suureltaosin murrettua. Työn hintaa sekä palkkoja saadaan varmasti tulevaisuudessa vielä tuntuvammin laskettua, sekä työehtoja heikennettyä. 

Massiivinen työvoimareservi eli työttömät sekä vähävaraiset ajtetaan ennennäkemättömän ahtaalle jotta ne väkisinkin ottaisivat trick down teorian, sekä uusklassisen synteesin mukaisesti "ylhäältä tulevan valuman" helpommin vastaan tekemällä töitä pienemmälläkin palkalla sekä heikommilla, lähes olemattomilla työehdoilla. Vaihtoehdot muille toimeentuloille ovat rajatut. Tätä tarkoittaa lause työn arvostuksen nostamisesta koska muita keinoja ei jätetä.

"Toivon, että hallitus ymmärtää, jos velvoitteiden sanktioita langettaa myös niille, jotka ovat tunnollisesti töitä hakeneet määrääkään laskematta, että tällaisilla suunnitelmilla poliitikot syyllistävät kaikki työnhakijat velvoitteiden laiminlyömisestä. Jos kerran tarkkaa tietoa on että on laiminlyöty hakemista, niin varmaan on mahdollista sanktioita kohdistaa niihin, jotka sen ansaitsevat, ei kaikille monelle sadalletuhannelle työttömälle? Tietenkin, jos suunnitelma on pelkästään ideologinen, se toteutetaan kaikille, mutta eiväthän kaikki saa rikoksistakaan tuomioita? Vain ne oikeasti syylliset!" Puheenvuoro Uusisuomi.fi Maarit Korhonen 2.4.2025

Talouspolitiikan täkyt eli ne heitot joilla kansalaiset on saatu mukaan ajattelumalliin ovat jonkin verran populistisia mutta hyvin toimivia. Jos ajatellaan minkälaisen mielikuvan antaa ajatus että taloutemme on kurjassa tilanteessa ja on aivan pakko tehdä leikkauksia sekä säästöjä. On selvää että jokainen suomalainen on ajatuksessaan valmis hyväksymään tehdyt leikkaukset koska nyt ollaan "pelastamassa" Suomea. Tottahan se onkin että talous on kurjassa tilanteessa, ja kurjistuu vielä voimakkaasti lisää ennenkuin uskomuksen mukainen suotuisa suhdanne tulisi avuksi. Velkaa joudutaan ottamaan paljon, ehkä velan käytännön vaikuttavuusmäärä tulee olemaan kaikkien aikojen ennätys. 

Perintövero

Perintövero / vs luovutusvoittovero, on yksi niistä monista täkyistä velkapelotteen lisäksi, mikä puree kansalaisiin todella helposti. Ei ole mitenkään tavatonta jos ensimmäinen ajatus siitä että "jee, perintövero pois" olisi hyvä uutinen. Asian toinen puoli on se että kaavailulla luovutusvoittoverolla olisi tarkoitus saada myös lukuisat pienet perinnöt veron piiriin joita ne eivät ole aiemmin olleet. Ja samalla luovutusvoittoveron idea on että suuremmat sekä yritysmaailman suuret perinnöt eivät olisi verollisia jos perintöä ei myydä. Eli tämä on täysin puhdasoppinen trick down ajattelumalli. Nyt kuitenki tehdyn tutkimuksen mukaan (eilen 2.4.2025 julkaistu ) verovaje jäisi kuitenkin aivan liian suureksi. Saa nyt nähdä mitä päätöksiä lopulta tekevät. Trick down teoriaa soveltaen on se puuttuva osa olisi ehkä vielä joillakin leikkausilla köyhiltä toteutettavissa. Ongelmana alkaa olemaan lähestyvä kipupiste jonka alle köyhimmiltäkään ei voida ottaa. Mutta on siinä varmaan vielä varaa, sehän on näkökantakysymys.

Ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistaminen jota on kaavailtu, on myös erinomainen keino murtaa ammattiliittojen voimaa, sekä jäsenmäärää. Lisäksi se tuo työntekijöille jotka maksavat liittojen jäsenmaksuja noin 190 miljoonan euron veronkorotuksen jolla voi antaa verokevennyksiä pääomaveroihin sekä varakkaampien veroluokkiin. Mikäli tämä menee lävitse se on erinomainen saavutus oikeistopoliittisesti katsoen.

Orpon hallitus on hyvin onnistunut, On on.

Eli. edelleenkin Kyllä ja kyllä. Orpo on onnistunut erinomaisesti siinä mitä hän halusi tehdä, ja tuhoaa siinä sivussa ehkä todennäköisesti tarkoituksellisesti lopullisesti hyvinvointivaltion. Ainakin sen mikä oli entisen käsityksen mukaan hyvinvointivaltio. Se 80 - 90 luvun hyvinvointivaltio on jo tuhottu. Tulevaisuus on hyvin toisenlainen ( Satiirinen visio ) Jonkilainen paluumatka 1860 luvulle meneillään

Orpon hallitus on luonut valumapakkoa trick down politiikan tueksi. Kurjistamalla austerisen politiikan tapaan köyhien asemaa sekä asettamalla työntekijät sekä pienyrittäjät taloudellisesti siihen asemaan että työn hintaa saadaan laskettua heti kun ammattiliitot saadaan nujerrettua. Näin ollen valumaefektille tulee "imua" alhaalta kuin luonnostaan. Täydellinen poliittinen onnistuminen kyseessä.

"Nämä paljon puhutut leikkauslistat olivat siis samanlainen fiasko kuin kaikki muutkin hallituksen lupaukset. Aloittaessaan hallitus julisti saavansa aikaan 100 000 uutta työpaikkaa työttömyysturvan leikkauksilla ja työehtojen heikentämisellä. Nyt työpaikkoja on 76 000 vähemmän ja työttömiä 43 000 enemmän. Työttömyysaste on 9,1 prosenttia eli korkein yhdeksään vuoteen." Arvovalintoja Itäsuomalainen Sakari Timonen Kirjoittaja on juukalainen paluumuuttaja, bloggaaja ja juristi.

Onko se sitten meille kansalaisille hyvä asia?

Onko näin hyvin tavoitteissaan onnistunut rakenteellinen talouspolitiikan muutos hyvä asia kansalaisille?

Surkea tulevaisuus

Oma mielipiteeni on että tulevaisuuden kokonaisuus tulee olemaan surkea. SISH (”state-inflicted social harm”) nostaa jo vahvasti päätään työllisyyspolitiikan, sekä sosiaalitukien leikkaamisen johdosta. Tämänhetkinen tilanne työllisyyden suhteen on järkyttävän huono, talous on liki kokonaan jumissa, positiivisia suhdanteita ei ole näköpiirissä. Sosiaalipuolen leikkauksia on luvassa poskettomasti lisää jo nyt aiheutetun tilanten vuoksi. Työttömät joutuvat todennäköisesti ennennäkemättömään ahdinkoon. Pelkään että pahoinvointi lisääntyy valtavasti, itsemurhia, rikoksia, talouspetoksia, ryöstöjä, murtoja , huijauksia tulee olemaan ennätysmäärä. Minä ihan oikeasti pelkään että tulemme kokemaan jo muualla maailmassa nähdyn ja koetun trick down politiikan epäonnistumsen.

Oma mielipiteeni on että talouspolitiikkaa olisi voitu alkaa hoitamaan siten että olisi hyvin voimakkaasti luotu edellytytkset viennin kasvulle, koulutttautumisella, tutkimukslla sekä myös teknisellä osaamisella ja ties millä mikä toimii viennin tukemiseksi. Jalostamisella jne jne.. Mutta nyt amerikan ja eu ja koko maailman tilanne tulee ajamaan meidät taloudelliseen suohon jossa taas maksajat ovat ne vähävaraisimmat. Meillä tuhlattiin ne resurssit joilla olisi voitu edes hiukan iskeä. Nyt monien aiemmin esitettyjen ennusteiden mukainen oravanpyörä on jo vinhassa vauhdissa. Talous on ajautumassa erittäin huonoon velkasuhteeseen sekä kierteeseen joka heikentää itse itseään. Hallitus jättää tuleville sellaisen perinnön joka toistaa itseään vielä vuosienkin päästä. Tätä nyt saatua rakenteellista muutosta ei ehkä koskaan saada korjattua entiselleen.

"Trickle-down talousteoria korostaa yritysten ja korkeatuloisen hyvinvoinnin edistämistä, jotta nämä voisivat sijoittaa ja kuluttaa enemmän, mikä lopulta hyödyttäisi koko yhteiskuntaa". Kun tämän lauseen purkaa osiksi ja palasiksi käsittäen miten mikäkin osanen toimii ja miten tulisi toimia, voi päättelemällä jo huomata että lopullinen onnistuminen on hyvin epätodennäköistä. Siksi uskallankin väittää että ns entisen hyvinvointivalton toimintamalli romutetaan täysin tarkoituksenmukaisesti. Järjestelmän romutus ei ole vahinko, vaan tarkoin harkittua politiikkaa. Perusteluksi näen että trick down teorian mukainen työn kautta siirtyvä varallisuus vaatii toimiakseen "imua" alhaalta jotta valuma ylhäätä voi toimia. Matalammat palkat, heikommat taloudelliset lähtökohdat auttavat hallituksen tavoitetta saada palkkatasot alemmaksi, sekä työehdot heikommaksi.

Siksi ajattelen ettei tässä vaiheessa hyvinvointivaltiota enää pelasta takaisin edes talouspolitiikan suunnan muutos kokonaan päinvastaiseksi tai trick up tyyliseksi, sillä tällä hetkellä epäonnistuneen talouspolitiikan, sekä kokonaisvaltaisen maailmanpolitiikan, epäsuotuisten suhdanteiden vuoksi se paras aika meni jo. Hei hei, kuka sammuttaa valot? mielialalla jatketaan. ( Hyvästi hyvinvointivaltio ) Kuka muistaa 80 luvun hyvinvoinnin tavoitteet?

Silti äänestäminen ei ole turhaa Ja ihan ehdottomasti äänestää omien tuntemuksiensa sekä tietojensa mukaisesti eikä toimia yleisen paineen alla ( kuuntele sisintäsi, "Tulenko oppiin" )

Vastaan itse esittämääni kysymukseeni.

Ei ole hyvä asia.
Nyt tehdyt rakenteelliset muutokset ovat niin syvällä ettei niitä voida todennäköisesti enää lainkaan palauttaa entiselleen.

"Mikä säästö on sellainen, joka lopulta aiheuttaa kulujen lisääntymistä?
Kuinka järkevää on tehdä talouspolitiikkaa, jota tutkitun tiedon sijaan ohjaa pääasiassa oma ideologia?
Sellainen ei ole vastuullista vaan yksinkertaisesti tyhmää."  ... ... "Myös pienituloisiin ja huono-osaisiin kohdistuvat leikkaukset vaikuttavat lähinnä ideologisilta, vaikka niitäkin perustellaan taloudella. Hallitus teki viime ja tänä vuonna suuria leikkauksia sosiaaliturvaan, esimerkiksi työttömyysturvaan, asumistukeen ja toimeentulotukeen. THL:n arvion mukaan leikkaukset voivat pudottaa köyhyysrajan alapuolelle jopa 100 000 suomalaista. " Apu Johannes Kotkavirta

Puoliväliriihi 23.4.2025

Hallitus ei noudata puhdasta trickle down talouspolitiikkaa puoliväliriihen päätöksissään, vaan jopa "estää" valumateorian mukaisen sen vähäisenkin valuman alas yhteiskunnan hyödyksi leikkauksilla jotta kaikkein heikompiosaisten asema paineistuisi vielä enemmän. Hyvinvointiyhteiskunnan perusteet murenevat määrätietoisesti sekä tarkoin harkiten pala palalta.

Suomen hallituksen puoliväliriihen päätökset voidaan nähdä säästöpolitiikan eli austerity-ajattelumallin mukaisina. vaikka sisältää myös paljon trick down elementtejä.

Hallituksen puoliväliriihen päätökset eivät täysin noudata trickle-down talouspolitiikan periaatteita, koska Trickle-down talouspolitiikka perustuu ajatukseen, että veronalennukset ja taloudelliset edut yläluokalle ja yrityksille johtavat talouskasvuun, joka hyödyttää lopulta myös alempia tulotasoja.

Orpon hallituksen päätökset kohdistavat veronalennukset erityisesti hyvätuloisille ja yrityksille, mikä on yhteensopivaa trickle-down talouspolitiikan kanssa. Hallitus korostaa, että nämä toimet edistävät talouskasvua, työllisyyttä ja investointeja.

Kuitenkin, samalla kun veronalennuksia tehdään jonkun Lafferin käyrän mallinuksella Klevenin oppeja noudattaen, sekä viisalla tulkinnalla että pienempi palkkainen ei lopeta työntekoa vaikka vero olisi kireämpikin jos sen peittää mukavasti sanojen "verotus kevenee" taakse, hallitus leikkaa merkittävästi julkisia palveluja, koulutusta ja sosiaaliturvaa. Nämä leikkaukset voivat heikentää hyvinvointivaltiota ja lisätä eriarvoisuutta, mikä on ristiriidassa trickle-down talouspolitiikan kanssa. Trickle-down talouspolitiikan mukaan taloudelliset edut ylhäältä pitäisi "valua" myös alempiin tulotasoihin, mutta julkisten palveluiden leikkaukset voivat estää tämän tapahtumisen. Tämä kuuluu tarkoin harkittuun työn hinnan devalvoimiseen.

Lisäksi, kritiikin mukaan hallituksen päätökset lisäävät velkaantumista ja köyhyyttä, mikä on myös ristiriidassa trickle-down talouspolitiikan varsinaisten tavoitteiden kanssa. Mutta lisäävät sosiaalista eriarvoisuutta joka taas lisää painetta luoda uusia toiminnallisia toimeentulomalleja.

Yhteenvetona, vaikka hallituksen päätökset sisältävät trickle-down talouspolitiikan elementtejä, ne eivät täysin noudata sen periaatteita, koska samanaikaiset leikkaukset julkisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan voivat heikentää talouden kestävyyttä ja lisätä eriarvoisuutta. Puoliväliriihestä kooste

Vielä kerran: Onko Orpon hallitus onnistunut?

Se on onnistunut liki täydellisesti tavoitteissaan.

Yksi jo monia vuosia ollut Kokoomuksen tavoite on ollut oppia puhumaan sellaista kieltä joka saa jopa Kokoomuksen politiikkaa vastustaneet mukaan kannustajaksi. "Työväen puolue", "Suomi kuntoon" jne jne. Ja lisäksi erittäin hyvin hyödynnetty TINA retoriikka.

Onnenkantamoinen tälle hallituskaudelle ole saada mukaan Perussuomalaiset. Perussuomalaiset olivat valmiit välittömästi muuttaamaan politiikkaansa vaaleja ennen olevasta ja lähtemään mukaan väkevään oikeistopolitiikkaan 

Tämä kokonaisuus oli tämän hallituksen tämänastisista onnistumista tehokkain. Tällä kokoonpanolla saatiin mukaan entisiä Kokoomusta vahvasti vastustaneita äänestäjiä. Polarisaation kehittämisen vahva aputyökalu oli valmis. Tätä voi sanoa poliittiseksi onnistumiseksi. Velkapelottelun sekä TINA retoriikan avulla saatiin kansan kahtiajako tehtyä ja avustajina siinä on mukana entisiä "perivihollisia" eli työväestöä.

Olen aivan varma että tätä saavutusta on todella vaikea pistää paremmaksi. Seuraavaa hallituskautta ajatellen kaikki on ikäänkuin jo valmisteltu sen jälkeistä hallituskautta ajatellen. Nimittäin tämä "onnistuminen" jättää järkyttävän pommin" juuri seuraavalle hallitukselle. Mikäli seuraava hallitus alkaa muuttamaan kurjistuspolitiikkaan lievennyksiä, se ei onnistu. Oli hallitus kenen tahansa, se ei voi onnistua sillä päätökset joita on tehty ovat syviä joiden purakminen olisi nousukaudellakin vaikeata, perintö Orpon velkapommista on valtava joka estää lähes kaiken rahan käytön. Täytyy sanoa että Orpo pelasi puolueellaan täydellisen shakkimatin tälä hallituskaudella.

Orpon hallituksen talousviestintä ja sen haasteet

1. Viestinnän ydin: "Meillä ei ole vaihtoehtoa"

• Vaikeat päätökset esitetään pakollisina ja väistämättöminä, koska on "pakko" ( Julkisen velan tasapainoitus, valtionvelan tasapainotus jne jne. )
• Hallitus viestii vastuullisuutta, mutta samalla uhriutuu tiukan todellisuuden esiintyessä

2. Kokoomuksen talousmyytti

• Maine vastuullisena talouspuolueena on vahva, onhan kokoomus yritystaloustieteen osaajia. Elinkeinoelämän "juoksupoika".
• Faktat eivät yksiselitteisesti tue mainetta (velka kasvoi lähestulkoon aina myös heidän kaudellaan)

3. Uhriutuminen viestintästrategiana

• Hallitus esittää itsensä kansan sijaan uhrina
• Viestinnällinen umpikuja: uskottavuus kärsii rajusti, syyllisten osoittelu jatkuu, vain osa kansasta enää uskoo viestinnän.

4. Todellisuus haastaa retoriikan

• Työttömyys, köyhyys ja epävarmuus lisääntyvät vaikka puheiden mukaan kaiken piti kääntyä toisin.
• Asiantuntijakritiikki kasvaa – luottamus horjuu Asiantuntijat ovat kovin varoitelleet käytetyistä menetelmistä

Keskeisiä kysymyksiä.

• Onko kokoomuksen osaaminen todellista vai mielikuvaa?
• Johtaako nykylinja hyvinvointiin vai kriisiin?

pe 8.8.2025 https://notebooklm.google.com/notebook/38f6c9a0-53d5-42b6-9c9a-cc18974a9415

Suomen hyvinvointivaltion murros, kaksinaismoraali ja kansan tahto

Käsitellyt lähteet maalaavat kuvan Suomen nykyisestä yhteiskunnallisesta ja talouspoliittisesta tilanteesta, joka on kriittinen ja herättää syvää huolta hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Keskeisiä teemoja ovat kaksinaismoraali sosiaaliturvassa ja verotuksessa, hyvinvointivaltion purkaminen tietoisin poliittisin valinnoin, vaikutukset kansalaisten arkeen ja yhteiskunnan vakauteen, sekä äänestämisen ja kansalaisvaikuttamisen merkitys.

1. Kaksinaismoraali ja luottamuksen puute järjestelmässä

Useat lähteet korostavat yhteiskunnan vallitsevaa kaksinaismoraalia, erityisesti sosiaaliturvajärjestelmässä ja verotuksessa.

• Epäily vs. Ihaileminen: Aleksi Salonen tiivistää tämän osuvasti: "Meillä on siis kaksoisstandardi: – Jos olet köyhä ja haet tukea, sinua epäillään. – Jos olet varakas jaet veroetua, sinua ihaillaan." Tukea tarvitsevien on todistettava oikeutensa "käytännössä joka askeleella", kun taas varakkaat voivat hyödyntää verovähennyksiä "melko kevyin perustein – ilman suurempaa tarkastelua" ("Aleksi Salonen – Yhteiskunnan kaksoisstandardi ja luottamuksen arvo"). Tämä kuluttaa "valtavan määrän työaikaa ja rahaa" hallinnollisesti.
• Luottamus vs. Epäilys: Yhteenveto toteaa: "Verotuksessa luotetaan ihmiseen. Sosiaaliturvassa epäillään ihmistä. Tämä ero ei ole sattumaa – se on valinta." ("Aleksi Salonen – Yhteiskunnan kaksoisstandardi ja luottamuksen arvo").
• Poliitikkojen kaksinaismoraali: Myös poliitikkojen oma käytös herättää kritiikkiä. Silvia Modig kommentoi pääministerin ja ministerin juhlimista julkisesti verrattuna entisen naispuolisen pääministerin saamaan kohteluun: "Aivan ilmiselvää on, että oikeistolaiselle MIESpääministerille on aivan eri säännöt kuin vasemmistolaiselle NAISpääministerille. Orpon saama kohtelu medialta on kuin yön ja päivän ero Marinin saamaan kohteluun" ("Hallituksen kaksinaismoralismi ja toimintakyky").

2. Hyvinvointivaltion tietoinen purkaminen ja "trickle-down"-talouspolitiikka

Lähteissä esitetään vahva näkemys, että hyvinvointivaltiota ei pureta vahingossa, vaan tietoisin, ideologisin valinnoin, jotka perustuvat "trickle-down"-talousteoriaan.

• Leikkaukset ja verokevennykset: Hallitus on leikannut sosiaaliturvasta, koulutuksesta, terveydenhuollosta ja muista peruspalveluista, samalla kun se on keventänyt verotusta "hyvätuloisille ja yrityksille" ("Hyvinvointivaltiota ei tuhota vahingossa"). Minja Koskela syyttää Purraa ylimielisyydestä: "Hallituksen tärkein tavoite on taittaa velkasuhde”, Purra sanoo – ja tekee politiikkaa, jossa annetaan rikkaille ihmisille veronkevennyksiä, jotka heikentävät pysyvästi valtion veropohjaa ja, kas, HEIKENTÄVÄT valtion velkasuhdetta" ("Purran Budjetti: Ylimieliset Leikkaukset ja Veroedut").
• Tarkoituksellinen kurjistaminen: "Hallitus ei ole vain leikkaamassa julkisia menoja. Se rakentaa ideologisella otteella uutta Suomea, jossa heikommalla ei ole enää tilaa. Hyvinvointivaltiota ei pureta vahingossa, vaan täysin tietoisin päätöksin" ("Hyvinvointivaltiota ei tuhota vahingossa"). "Tämän hallituksen toimintamalli on täysin tiedostettua. Virheitä ei ole juurikaan tapahtunut. Tarkoitus on ihan oikeasti kurjistaa" ("Kusetus on edelleen mukavaa, mutta mitä muuta tulevaisuudessa ja nyt tulisi tehdä?").
• Työmarkkinoiden heikentäminen: Ammattiyhdistysjäsenmaksujen verovähennyksen poistaminen ja muut toimet nähdään "suomalaisen työmarkkinajärjestelmän heikentämisenä ja työntekijöiden aseman horjuttamisena" ("Hyvinvointivaltiota ei tuhota vahingossa"). Tavoitteena on "pakottaa ihmiset mihin tahansa työhön millä tahansa ehdoilla" ("Ihan päin helvettiä. Paskaa isolla P:llä").
• TINA-retoriikka: Hallitus käyttää "There Is No Alternative" (TINA) -retoriikkaa perustellessaan leikkauksia välttämättöminä, vaikka kriitikoiden mukaan "ne ovat ideologisia valintoja" ("Hyvinvointivaltiota ei tuhota vahingossa").

3. Negatiiviset vaikutukset kansalaisten arkeen ja yhteiskunnan vakauteen

Käsitellyt tekstit varoittavat leikkausten syvällisistä ja kauaskantoisista negatiivisista seurauksista.

• Köyhyys ja syrjäytyminen: "Hallitus on reilun kahden vuoden aikana ajanut suomalaiset pienituloiset ennen näkemättömään köyhyyteen ja ahdinkoon" ("SDP:n Timo Suhonen: ”Hallitus ajaa ihmisiä toimeentulotuelle, jota se sitten leikkaa” - SDP"). THL:n mukaan leikkaukset voivat lisätä köyhyyttä "jopa 100 000 hengellä" ("Hyvinvointivaltiota ei tuhota vahingossa").
• Rikollisuuden kasvu: "Kun ihmisiltä evätään: Toimeentulo, Toivo, Kunnia... he alkavat etsiä epätoivoisia ratkaisuja" ("Ihan päin helvettiä. Paskaa isolla P:llä"). Tämä voi johtaa "rikollisuuden räjähdykseen", kuten on nähty Britanniassa austerity-politiikan seurauksena. Ilmiölle on jopa nimi: "SISH – State-Inflicted Social Harm", joka tarkoittaa valtion aiheuttamaa sosiaalista haittaa ("Ihan päin helvettiä. Paskaa isolla P:llä").
• Koulutuksen tuho: Leikkaukset koulutuksesta, vapaasta sivistystyöstä ja tutkimuksesta nähdään "suorana leikkauksena koulutuksesta" ja "hyvinvointivaltion tuhoamisena hurjalla vauhdilla". Tavoitteena epäillään olevan "sivistymättömän kansan hallitsemisen helpottaminen" ("Koulutusleikkaukset ja Hyvinvointivaltion Tuho", "Poliittiset Näkemykset Koulutuksesta ja Hyvinvointivaltiosta").
• Heikentyvä talous ja työllisyys: Konkurssien määrä on noussut ennätyslukemiin, ja työttömyys kasvaa, mikä heikentää kotimaan ostovoimaa ("Suomen Konkurssiaalto: Ennätykset Rikkoutuvat", "Sysimustaa").

Hallitus on onnistunut tavoitteissaan heikentää hyvinvointivaltiota ja edistää sääty-yhteiskunnan paluuta:

• Talous heikkenee velanoton ja konkurssien kasvaessa ennätystahtia
• "Työllisyystavoite" jää yli 50 000 työpaikan vajeeksi, mikä lienee sopiva paine työn hinnan alentamiselle.
• Toimeentulotuen saajat ja menot kasvavat leikkausten sijaan. Paine etsiä omatoimisesti työtä harmaalla alueella tai pimeästi auttaa elinkeinoelämää saada ilmaistyövoimaa.
• Leikkaukset kohdistuvat koulutukseen (varhaiskasvatus, perusopetus, yliopistot) ja sivistystyöhön. Puhtaasti ideologinen näkökanta.
• Verokevennykset rikkaille rahoitetaan palveluista pois otetuilla varoilla. Tämäkin lisää painetta suoritua työnhausta kevyemmällä palkkauksella.
• Ihmisarvoa ja sivistystä uhkaavat toimet paljastavat maailmankuvan, jossa koulutus on turhuutta ja köyhiltä voi viedä edellytykset hyvälle elämälle. Elittii saa enemmän auktoritettia kansaa kohtaan.

4. Vastuullinen politiikka ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet

Lähteissä korostetaan, että nykyinen tilanne on seurausta poliittisista valinnoista, ja että suuntaa voidaan muuttaa kansalaisten aktiivisuudella.

• Valinnan mahdollisuus: Aleksi Salonen painottaa: "Kyse on valinnoista. Niitä voidaan aina tehdä toisin" ("Yhteiskunta, valinnat ja politiikka"). On mahdollista panostaa "maksuttomaan terveydenhuoltoon", "riittävään opintotukeen", "asunnottomuuden poistamiseen" ja "perustuloon", jos "me halutaan" ("Yhteiskunnan Perusasiat ja Rahoitus").
• Varallisuuden verotus: "Varallisuusvero rikkaille" 1 %:n verolla voisi tuoda "noin 5 miljardia euroa vuodessa", mikä riittäisi uusien uudistusten rahoittamiseen ("Yhteiskunnan Perusasiat ja Rahoitus").
• Äänestämisen merkitys: Äänestäminen on "lähestulkoon ainoita keinoja vaikuttaa yhteiskunnassa". Äänestämättä jättäminen on "tietoinen päätös antaa päätösvalta muiden käsiin" ("Muista käydä äänestämässä! Äänestämisen tärkeys"). Puolueet ovat "tiettyjen ryhmien etujärjestöjä, ja toimivat niiden puolesta", joten on tärkeää ymmärtää, kenen etuja äänestys todella edistää ("Miksi ihmiset ei tajua, että puolueet on tiettyjen ryhmien etujärjestöjä, ja toimivat niiden puolesta.").
• Uusi yhteishenki ja vaikuttaminen: Tarina "Persvako Pekasta" ja hänen tyttärestään Sannista symboloi työväenliikkeen ja laajemmin kansalaisten heräämistä ja uudenlaisen vaikuttamisen tarvetta. Sanni perustaa "Yhteen hiileen" -liikkeen opettaakseen "poliittista lukutaitoa ja kutsuu ihmiset vaikuttamaan tietoisesti" ("Persvako Pekan hairahdus, ja uusi alku", "Tulenko Oppiin: Poliittisen Petoksen Anatomia").

Yhteenvetona lähteet esittävät, että Suomen hyvinvointivaltio on risteyksessä, jossa nykyiset poliittiset valinnat ajavat yhteiskuntaa kohti eriarvoisuutta ja pahoinvointia. Vaikka talouskasvusta puhutaan, todelliset hyödyt keskittyvät harvoille, ja yhteiskunnan peruspilarit murenevat. Korostetaan kuitenkin, että tämä suunta ei ole väistämätön, vaan muutos on mahdollinen, kunhan kansalaiset tiedostavat puolueiden todelliset intressit ja osallistuvat aktiivisesti demokratiaan.

21.9.2025

Ei sitten mennytkään kuin Strömsössä, sillä osoitettu krittiikki on ollut oikeassa

 Suhdanteet antavat yhä odottaa. Että kauniit lupaukset ovat jääneet paperille ja toimet ovat tosiasiassa pahentaneet niitä ongelmia, joita niiden piti ratkaista. Ongelmien vyyhti on ylittänyt sen rajan että niitä enää voitaisiin aukaista tämän hallituskauden aikana, eikä vielä seuraavankaan hallituskauden aikana.

”Vahva ja välittävä Suomi” – Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023
Lupasi turvata hyvinvointiyhteiskunnan, ( Huom ei hyvinvointivaltion)  vahvistaa ostovoimaa ( Ostovoiman kehitys on teoreettista ja sekin kohdistuu vain hyvätuloisiin joiden kulutus ei silti nouse ) ja pitää arjen kustannukset kohtuullisina. Se lupasi palvelut kaikenikäisille varhaiskasvatuksesta koulutukseen, sosiaali- ja terveyspalveluihin ja hoivaan, riippumatta tulotasosta tai asuinpaikasta. Mikään ei ole toteutunut, eikä toteutumiseen ole enää mahdollisuuksia.