Osa1. Kuka tahansa ei ole heti seppä syntyessään.
Aluksi varoituksen sana. Mikäli et ole aikeissa ryhtyä polarisaattoriksi, etkä myöskään ymmärrä satiirinomaista kettuilua, jätä lukematta koko juttu.
Olen itsekin vasta harjoittelija. En ole koskaan aiemmin kohdannut tällaista ilmiötä näin laajana ja voimakkaana. Olen aina jopa inhonnut kansan polarisoimista, enkä ole vieläkään oppinut siitä pitämään.
Sitten hieman näkymää tulevaisuudesta.
En usko että meidän huutelijoiden eli kansankielellä öyhöttäjien vene on kaatumassa lähiaikoina. Sanontaa mukaellen saamme huudella viereisiin pöytiin vielä pitkän aikaa täysin rauhassa. Asiattomuuksien kylväminen ja suoltaminen on ajan henki. 
Hienoa ajanvietettä tällaisena aikana kun ei tarvitse paneutua faktoihin, tai puuttua todellisiin asiakohtiin millään lailla. Mistään ei tarvitse edes ymmärtää, kunhan osaa edes auttavasti öyhöttää. Mutta. Se on vääjäämättä joskus edessä. Nimittäin tilanne jossa joku alkaa puhua asiallisesti ja jopa haluten korjata epäkohtia. Tällainen ilonpilaaja on vielä toistaiseksi helppo häätää pois aloittelijan kommenteilla kuten vaikka huuhdamalla " senkin vihervassari, mene töihin, älä ulise tms. Tai samassa veneessä oleva vastapuolen öyhöttäjä voi aloittelijan tavoin kevyesti muistuttaa natsi meningistä tai vaikka heittää lahtari kapulan. Vielä ei ole syytä siis pelätä. Öyhöttäjien vene ei ole vielä kaatumassa. Päinvastoin vakaasti kasvamassa laivan mittoihin. Opeteltavaa tosin vielä on ja paljon. Opetellaan pitämään vene pystyssä, ja öyhöttämään kunnolla. Ja muistetaan perusteet. Kunnollinen öyhöttäjä ei luovuta helpolla!
Oppimaan
Kansakunta jakautuu parasta aikaa kahtia voimakkaasti. Osa ihmisistä ei ole vielä kuitenkaan osannut alkaa haastamaan kunnolla sekä voimakkaasti riitaa, eikä osaa soittaa suutaan oikeaoppisella tavalla. Hyvin monet vielä hyssyttelevät vaikka tilanne olisi oikea, sekä mieli tekisi sanoa asioista voimakkaampikin oma mielipide kuin hyssyttely.
On totta ettemme kansakuntana ole kunnolla tottuneet rettelöintiin, emmekä jatkuvaan rehvakkaaseen suunsoittoon. Tämä kokemattomuus esiintyy toistaiseksi vielä korostuen eniten juuri köyhemmällä kansanosalla sekä vähempiosaisilla. Moni täysin kokematon suunsoittaja kuuluukin kansanedustajien eduskuntavaaleissa juuri siihen nukkuvien puolueeseen. Tässä kokonaisuudessa on nähtävissä että kaikkein taitavampia suunsoittajia ovatkin ne jotka ovat myös aktiivisia äänestäjiä sekä myös kokeneita rääväsuita, sekä luontaisia valehtelijoita.
Rääväsuisten parhaimmistoon kuuluu tällä hetkellä paljon, jopa eniten köyhien sekä vähävaraisten arvostelijoita. Voisi sanoa suoraan että vähävaraiset ovat vielä kiistatta alakynnessä suunsoitossa sekä rettelöinnissä. Polarisaatio ilmiön ääripäissä toki löytyy toki molemmista päistä hyvinkin kokeneita sekä ammattimaisia rettelöitsijöitä, mutta ikävä kyllä joissakin tapauksissa itse agenda sekä tarkoitellisuus jäävät näillä tekijöillä itse rettelöinnin taustalle. Kyseessä on siis rähinää siis ilman sisältöä, mikäli sisällöksi ei kelpaa pelkästään yleinen nimittely sekä huutelu. Tai tilaisuuksissa pari ikkunaa paskaksi ja sillee. Tämä ei ole kuitenkaan kovinkaan ammattimaista vaikka tehokkaalle näyttääkin. Oikeastaan tämä ei ole toivottu suuntaus. tehokas vittuilu pitää aina mennä henkilökohtaisuuksiin sekä tiukasti ns ihon alle.
Nyt olisi aika ottaa opiksi.
Jokaisen tulisi nyt seurata päivän politiikkaa sekä esiintyvän kettuilu "alttarin" kärkihahmoja. Esimerkkinä vaikka valtionvarainministeri joka osaa vittuilla suu virnemäisessä hymyssä ihan mitä vain mikäli asia koskee vähävaraisia kansalaisia. Tämä kettuilu sekä suunsoiton taso on kadehdittavan tasoista sekä luontaista. Samasta puolueesta löytyy paljon miltei hyviä esimerkkejä mutta monet kettuilevat itsensä ristiriitaisilla teoilla ja sekä lausahduksilla pussiin ja näyttävätkin ulospäin täysin idiooteilta. Tätä pussiin puhumista ei kuitenkaan pidä lukea pelkästään negatiiviseksi asiaksi sillä nämäkin osaavat joskus räksyttää todella pistävästi sekä tehokkaasti. Ja on erityisesti muistettava että idiootit ovat kansan suosion nosteessa. Varsinaisia ääniharavia vaaleissa ovatkin juuri sellaiset räksyttävät idiootit, tai sitä voimakkaasti idioottia esittävät.
Ammattitasoinen kettuilu, vittuilu, räksytys sekä toisaalta hillityn vittuileva olemus on se mitä haetaan. Joskus tällaiseen ammattitasoiseen vittuiluun sekä räksytykseen sekä mollaamiseen alakynteen jäänyt yrittää sitten heittää vastinetta liian heppoisin keinoin. Ja sortuu todennäköisesti aivan liian paljon asialinjalle tai faktojen varaan. On täysin turhaa opetella kunnon polarisaattoriksi jollain faktapohjaisilla heitoilla. On suorastaan aloittelijamaista sortua totuuden etsintään tällä saralla. Kuten sanoin, pitää katsoa asiantuntijoista mallia. Totuus on vain sellainen nimike jota sanotaan nimeltä pelkästään osoittaakseen ylemmyyttään, sekä kovin sanoin väitetään puolustettavan, mutta tuossa tilanteessa pitää silti osata puhua täyttä paskaa siten että se menee vastapuolen ihon alle ja kaivertaa siellä syvästi.
Kunnon öyhöttäjä ei välitä vaikka palajstuisi itsekin täysin tietämättömäksi öyhäytyksellään. Esim. hyvä esimerkki olisi vaikka väittää öyhötystilanteessa yleisesti vastapuolen täysi ymmärtämättömyys talouspolitiikasta. Heitto on hyvä siitäkin huolimatta että paljastaa myös öhöttäjän olevan hukassa tietämyksensä kanssa. Se ei haittaa. Koskee siis poliittisia puolue näkemyksiä. Öyhöttäjän onkin syytä tarttua esimerkiksi sopivan keskustelualuuen hurmokseen ja tukeutua sitä vasten. Silloin ei haittaa lainkaan vaikka öyhöttämisellä ei olisi piirun vertaa faktapohjaa.
Olen kuitenkin toiveikas.
Uskon että olemme menossa vahvempaan sekä huomattavasti selkeämpään suuntaan myös tässä asiassa. Monet nuoret ovatkin syntyneet suoraan räksynatiiviksi. Nuoret osaavat kettuilla, pimittää ja puhua vakuuttavasti niin ettei se heti idioottimaiselle räksytykselle tai vittuilulle edes näytä. Kokemus lienee vanhempien kanssa toimimisesta jo alkunsa saanut. Myös moni entinen poliittinen äänestämätön "nukkuja" on huomannut että nyt alkaa olo käydä tukalaksi ja poliittinen päsmäröinti sekä kettuilu alkaa tulla ns iholle. Tällaiset entiset nukkujat voivat, tai ainakin voisivat olla suurikin voimavara tasoittamaan ammattimaisten suunpieksijöiden vajetta. Aika on kuitenkin vasta alussa ja vielä liian nuori sellaiseen. Suunta on kuitenkin selkeä ja moni onkin alkanut oppia miten osataan vittuilla naama norsun sanonko millä ilveellä, kuitenkin niin ettei ilme värähdäkkään. Pelkkä ivallinen katse silmistä paljastaa että kyseessä on aito kunnon ammattimaisen polarisaattorin vihapuhe.
Hankalaksi tasoituksen kahtia jaetun kansan puolilta tekee yhteiskunnallinen asema. Monella köyhällä kun ei enää ole mitään sanavaltaa jäljellä muutenkaan, jää vastakettuilu pelkkien sanojen varaan. Toisin kuin ns eliitin puolella jossa kettuilua sekä ylemmyytensä tehoa voi tehostaa teoilla joilla vastapuolen oloja voi vaikeuttaa. Olen kuitenkin varovaisen toiveikas tulevaisuuden puolesta. Vittuilu sekä vastavittuilu kasvaa tuntuvasti ja yhä tehokkaamaksi ja sitä kautta ammattimaisemmaksi. Tämä imaisee mukaan varmasti monen kokemattomankin kokeilemaan voimavarojaan. Uskon että vanhat täysin harmittomat jopa voimattomat nimittelysanat saavat uusia pontevampia sekä kuvaavampia vastineita jo ihan lähiaikoina.
Tällä hetkellä räksyttäminen on oikeaoppisesti vain yhden puolueen valituissa toimintamalleissa. Muut harjoittelevat vielä, toiset jopa aivan lähtökuopissa. Perussuomalaiset ovat panostaneet huolella edustajansa kovaääniseen räksyttämiseen, solvaamiseen sekä loanheittoon. Auttavana sekä kannustavana elimenä toimii koko puoluejohto. Tämä on tässä asiayhteydessä esimerkillistä toimintaa. Voisi sanoa että hyvin kaukana vanhanaikaisesta pönöttävästä asialinjasta. Edistystä on nähtävissä myös muiden puolueiden asialinjoissa, mutta kaukana kärkipäästä.
......"Mykkänen kuvaa kirjassaan tapauksia, joissa perussuomalaisten johto on osallistunut yksittäisiin henkilöihin kohdistuvaan ilkkumiseen tai vähättelyyn. Kärkipoliitikkojen esimerkki on rohkaissut myös puolueen piiritason johtoa ja rivikansalaisia osallistumaan loanheittoon."....... "Puoluejohdon esimerkistä riidanhaastoon" YLE Pekka Mykkänen
Ainoa todellinen kannustin on hallitus.
Tällä hetkellä polarisaatiota ylläpitää vain hallituksen toimet sekä heidän joukoissaan toimivat aatteen soturit eli "hyödylliset idiootit" näin ollen onhan se täysin selvää että jos hallitus joukkoineen jaksaa kannustaa osallistumaan sekä jakautumaan eri porukoiksi eli kahtiajakautuneeksi kansaksi, syntyy näyttäviä tuloksia joita voi muistella sukupolvelta toiselle. Hillitsemisen aika ei voi olla nyt, taikka menee hyvä kähinän alku ja hauskanpito ihan plörinäksi.
Aito öyhöttäjä perustaa someen keskusteluareenan jonka nimeää ulkoisesti harhaanjohtavasti vapaaksi keskusteluksi. Ja kokoaa oman ääriajattelunmukaisen ylläpitoryhmän sille. Sitten kun tärppi on syönyt ja alueelle saapuu joku joka luulee alustaa vapaaksi asialliseksi keskusteluryhmäksi, on aika alkaa öhöttely. Omien tukemana voi heitellä koeluontoisesti melko ärhäköitäkin lohkaisuja. Omat hurraa sekä kannustaa aina tarvittaessa. Pääasia öyhötyksellä on se että saadaan asiallinen pähkäilevä sekä rakentava keskustelu tyystin öyhötettyä pois aina kun sitä ilmenee. Hallitus tukee omiaan joka tapauksessa, joten rohkeasti asiaan kiinni. Ja mikä parasta tässä on, että öyhöttäjä saa tarvitsemaan sa itsevarmuutta sekä harjoitusta vieraillessaan sitten vastapuolen palstoilla. Öyhötys kunniaan!! Aito järjetön öyhötys on vahva tuki esimerkiksi kurjistamispolitiikan tueksi.
Hallitukselle itselleen lopunperin jää suuri vastuu saada kansa kahtiajaettua. Kokemattomalta hallitukselta sekään ei onnistu helposti vaikka siitä vanhaa, siis hyvin vanhaa kokemusta onkin. Mutta meiniki on jo hyvä. Nykyinen hallitus osaakin jo kiitettävästi saada kansan omatoimiseksi vittuilemisen saralla. Monelle on varmaan kannustimena toiminut valtionvarainministerin laulun lurautus Oulu vierailullaan "Punaliput liehuu, menkää töihin." Tämä on juuri se millä kanssa kannustetaan aitoon vittuiluun. Upeaa.
Oikeaoppinen polarisaatio eli kahtiajakautuminen on kuitenkin vuosien tulos, joka säilyy pitkään. Eikä se onnistuessaan silloin ole enää hissunkissun. Se on kunnon sekameteli huutoa jolloin ei uskalla iltaisin ulos mennä.
Kuten sanottu. Rohkeasti mukaan vaan. Kokemus opettaa sekä kasvattaa.
Selvää velttoilua havaittavissa.
Valtionvarainministerikin kehoittaa rivien välistä ryhdistäytymään. Meno on vanhan sanonnan mukaisesti kuin huopatossutehtaalla, sellaista velttoa hyssyttelyä. "Purra (ps) löysi myös uuden syyllisen. Nimittäin henkisesti veltostuneet suomalaiset." Iltalehti/politiikka
Velttoilulle ei ole sijaa. On taottava nyt kun "rauta on kuuma". Suunsoitto on kehitettävä äärimmäisiin mittoihin nyt vielä kun siihen on mahdollisuus. Oikeiden asioden hoitamisen aika tulee eteen vääjäämättä ja silloin öyhöttämiselle ei anneta samaa mahdollisuutta kuin se on nyt.
Osa2. Köyhille annetaan tyhjänpäiväisiä neuvoja ja ilkeyksiä
Köyhien ihmisten kohdalla esiintyy neuvojen ja ilkeyksien antamista.
Erilaisten nettijulkaisujen katsauksessa huomioitua.
Eri lähteissä kuvataan, kuinka vähävaraisille ja työttömille jaetaan paljon neuvoja, jotka usein ovat tyhjiä ja hyödyttömiä. Esimerkkinä tästä mainitaan usein toistettu kehotus "mennä töihin", vaikka se ei aina ole realistinen vaihtoehto sairauden, työpaikkojen puutteen tai pätevyysvaatimusten takia.
Ilkeyksien osalta monet lähteet kuvaavat, kuinka köyhiä ja työttömiä mollaavat ja arvostelevat kommentit ovat yleisiä. Tällaisia kommentteja voivat olla esimerkiksi "siitäs saitte vassarit" tai "kommunistit saa mitä tilaa". Lähteissä mainitaan myös, että ihmiset, jotka yleensäkin kritisoivat hallituksen leikkauksia tai toimeentulon heikennystä, leimataan usein suoraan "vihervassareiksi" tai jopa "kommunisteiksi". 
Tällainen käytös voi johtua useista tekijöistä. Yksi mahdollinen selitys on polarisaatio, joka jakaa yhteiskuntaa kahtia. Toinen mahdollinen selitys on täydellinen tietämättömyys ja ymmärtämättömyys köyhyyden todellisuudesta. Monissa lähteissä mainitaan, että monet ihmiset elävät Suomessa yltäkylläisyydessä ja heillä ei ole kokemusta siitä, millaista on joutua miettimään ruokakaupassa, mitä voi ostaa.
Monissa lähteissä tuodaan esiin myös se, että hallituksen toimet ovat pahentaneet tilannetta ja voivat pahentaa lisää tilannetta. Hallituksen leikkaukset ja työmarkkinauudistukset ovat heikentäneet köyhien asemaa ja lisänneet heidän ahdinkoaan. Nämä toimet ovat myös lisänneet polarisaatiota ja vastakkainasettelua yhteiskunnassa.
On tärkeää muistaa, että jokainen ihminen on yksilö ja jokaisella on oma tarinansa. Köyhyys ei ole valinta, vaan se voi johtua useista tekijöistä, kuten sairaudesta, työttömyydestä tai yksinhuoltajuudesta. On tärkeää kohdella kaikkia ihmisiä kunnioittavasti ja ymmärtäväisesti, riippumatta heidän taloudellisesta tilanteestaan, tai poliittisesta mielipiteestään.
b
Osa 3. Kaikki Talousasiantuntijoita – Erityisesti Somessa ja Keskustelupalstoilla
Kolmikymppinen toimittaja
Tilanne on tuttu. Suomi on täynnä talousneroja. Kysy vain keneltä tahansa: he tietävät täsmälleen miten valtion talous toimii, miksi velkaantuminen on kohtalokasta (tai välttämätöntä), ja kuinka vastapuolen talouspolitiikka johtaa välittömään tuhoon. Erityisesti poliittisilla keskustelupalstoilla makrotalous on yksinkertainen kuin piirustukset lastenkirjassa – ja siellä kaikki ovat absoluuttisesti varmoja omasta ylivertaisuudestaan.
Tietäjät tietää, vaikkei tiedä:
Tutkijat puhuvat Dunning-Kruger-efektistä: mitä vähemmän ihminen oikeasti tietää monimutkaisesta aiheesta (kuten kansantalouden moniulotteisesta verkostosta), sitä todennäköisemmin hän uskoo tietävänsä siitä kaiken. Suomessa tämä ilmiö on saanut poliittisen kaikukammion kautta turboa:
- Kokoomuksen 90-luvun perintö vs. "kommarit": Toiset huutavat, että vain äärioikeistolainen talouskurinpalvonta – leikkaukset, veronalennukset, yksityistämiset – pelastaa. Toiset vannovat, että vain vahva valtio, tulonsiirrot ja julkisen sektorin laajentaminen luo oikeudenmukaisen yhteiskunnan. Keskustelun sähköistymisen myötä nämä näkemykset ovat koveneeksi dogmaatiksi, jossa vihollisen demonisointi on arkipäivää.
- Konformismin voima: Ryhmäpaine somessa ja puoluekannatuksissa vahvistaa varmuutta. Jos kaikki lauman "meistä" sanovat, että valtion velka on ainoa merkittävä talousindikaattori (tai että velka on vain oikeiston pelotteluväline), kuka uskaltaisi kyseenalaistaa? Oma kupla vahvistaa ja palkitsee varmuutta, ei epäröintiä.
- Ilkeys oikeutettuna: Kun olet niin varma omasta oikeellisuudestasi, vastustajan ei tarvitse olla vain väärässä – hän voi olla tyhmä, paha tai jopa maanpetturi. Tästä syntyy ilmapiiri, jossa argumenttien sijaan hyökätään henkilökohtaisuuksia vastaan. "No tietysti sinä tuota kannatat, kun olet työtön/rikas/punavihermädättäjä" on korvannut talouskeskustelun.
Polarisaation hinta:
Todellisuudessa Suomen talous on monimutkainen kokonaisuus, johon vaikuttavat globaalit markkinat, ikärakenne, teknologinen kehitys, luonnonvarat ja lukemattomat muut tekijät. Yksinkertaistetut ratkaisut ("leikataan kaikki 10%" tai "verotetaan rikkaat tyhjiin") ovat harvoin toimivia. Mutta kun keskustelu on mustavalkoista ja tunteisiin vetoavaa:
- Dialogi kuolee: Rakentava kritiikki ja kompromissin haku vaikuttavat heikkoudelta.
- Poliittinen toiminta jähmettyy: Hallituskumppanien välinen luottamus rapautuu, ja päätöksenteko vaikeutuu.
- Yksinkertaistus hallitsee: Kansalaisten todelliset huolenaiheet ja talouden moninaiset haasteet unohtuvat ääripäiden metelin alle.
Onko tie ulos?
Ehkä alku olisi myöntää kolme asiaa:
- Kukaan ei ymmärrä kansantaloutta täydellisesti – ammattitaloustieteilijätkin kamppailevat ennustusten ja malliensa kanssa.
- Talouspolitiikka ei ole uskonto. Se on työkalujen valintaa, jossa on aina kompromisseja ja riskejä – ei pelastajia ja paholaisia.
- Vastustajasi ei ole vihollinen. Hän on kanssasi samassa veneessä, vaikka näkisitte eri suuntaan.
Kun keskustelu korvaa tietämättömyyden itseluottamuksella ja erimielisyyden vihalla, kaikki häviävät. Suomi tarvitsee vähemmän itsevarmoja talousguruja ja enemmän uteliaita, nöyriä ja toisiaan kunnioittavia keskustelijoita. Mutta tämä artikkeli? Se on todennäköisesti jo jaettu someen, jossa toiset kommentoijat huutavat sen olevan "vihervasemmistolaista hölynpölyä" ja toiset "oikeistolaista talousfundamentalismia". Niin vahva on konformismin ja varmuuden kaipuu.
Tilanne on tuttu. Suomi on täynnä talousneroja. Oletko sinä yksi heistä?
