Suomen hallituspolitiikka ajaa työmarkkinoiden joustoa ja sosiaaliturvan heikennyksiä
Artikkelin aiheita 1 Köyhyyttä kohti Orpon hallitus porskuttaa . 2 Saako pummilla matkustaa Alma Tuuvan puhetta on tulkittu ideologiselle näkökannalle.
Miten köyhyys koetaan kulutus ja ostovoima laskee, Talouspolitiikka pahoin epäonnistunut, työvoimapolitiikka on pahoin epäonnistunut, Sosiaaliturvan murroksessa, Työttömän kujanjuoksu,
Onko Orpon hallitus onnistunut?, Onko Kokoomuksen talousosaaminen myytti? Loiko hallitus tarkoituksella duunariköyhyyden?
Asiantuntijat varoittavat brittimallin seurauksista
Suomen nykyinen hallituspolitiikka on herättänyt laajaa keskustelua rakenteellisista uudistuksista, jotka kohdistuvat työelämän oloihin, sosiaaliturvaan ja verotuskäytäntöihin. Kriitikoiden mukaan linjaukset muistuttavat Britannian 2010-luvun austerity-politiikkaa, jossa julkisten menojen leikkaukset, työoikeuden heikentäminen ja "trickle-down"-talousteorian mukaiset veronalennukset johtivat syventyneeseen eriarvoisuuteen ja heikentyneeseen sosiaaliseen turvaan. Tässä artikkelissa tarkastelemme hallituksen toimia ja niiden mahdollisia vaikutuksia. Yksi pelätty ilmiö on SISH lieveilmiöineen. Haluatko persettä?
Työelämän muutokset: Joustoa työntekijöiden kustannuksella
Hallituksen esittämät työmarkkinauudistukset keskittyvät työehtosopimusten hajauttamiseen, lakko-oikeuden rajoittamiseen ja irtisanomissuojan heikentämiseen. Ammattiliittojen neuvotteluvaltaa on heikennetty, mikä mahdollistaa paikallisen sopimisen laajentamisen. Tämä voi johtaa palkkojen alenemiseen ja työoloja koskevien standardien eriytymiseen eri aloilla. Esimerkiksi TES-järjestelmän heikentäminen saattaa altistaa erityisesti matalapalkka-alojen työntekijät epävarmemmille ehdoille.
Asiantuntijalausunto:
"Työmarkkinoiden jousto ei itsessään lisää työllisyyttä, vaan se siirtää riskejä työntekijöille. Tämä näkyy jo nollatuntisopimusten yleistyneenä käyttönä Britanniassa, jossa työvoiman epävarmuus lisääntyi austerity-kaudella", toteaa työoikeuden professori Anna Salminen (Helsingin yliopisto).
Sosiaaliturvan leikkaukset ja "työvoiman aktivointi"
Toimeentulotuen kriteerien tiukentaminen ja asumistuen leikkaukset ovat lisänneet taloudellista painetta työttömien ja pienten palkkojen saajien keskuudessa. Hallituksen mukaan tavoitteena on kannustaa ihmisiä aktiivisemmin työnhakuun, mutta käytännössä leikkaukset saattavat syventää köyhyyttä. Eurostatin mukaan Suomessa 13,3 % väestöstä oli vuonna 2023 köyhyysuhan alla – luku on nousussa.
Tilastot:
– Asumistuen leikkaukset vaikuttavat eniten yksinhuoltajiin ja opiskelijoihin (Kela, 2024).
– Ruokapankkien käyttäjien määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa (Suomen Punainen Risti, 2023).
Verokevennykset rikkaille ja trickle-down -logiikka
Hallitus on alentanut ansio- ja pääomatuloveroja, mikä on keskittynyt erityisesti suurituloisille. Perusteluna on ollut "investointien ja työpaikkojen lisääntyminen", mutta tutkimukset viittaavat, että varallisuus keskittyy yhä harvemmille. VATT:n mukaan vuoden 2024 verouudistus hyödyttää eniten 10 % korkeimmin tienaavia.
Vertailu Britanniaan:
Britanniassa austerity-politiikan seurauksena 1,5 miljoonaa lasta joutui köyhyyteen vuosina 2010–2019 (The Guardian, 2020). Suomen tilanteessa pelätään samanlaista kehitystä.
100 000 työpaikkaa vai "kevyttä yrittäjyyttä"?
Hallituksen lupaus 100 000 uudesta työpaikasta näyttää toteutuvan pääosin kevyen yrittäjyuden (esim. freelancerit, platformtyö) ja osa-aikaisten töiden kautta. Tilastokeskuksen mukaan 30 % vuoden 2023 työllisyyden lisäyksestä tuli pätkä- ja nollatuntisopimuksista. Tällainen työllisyys ei usein takaa riittävää toimeentuloa.
Esimerkki:
Ruokalähettiyritykset ovat lisänneet työpaikkoja, mutta työntekijöiden palkat jäävät usein alle kansallisen köyhyysrajan (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2023).
Loppupohdinta: Kohti epävarmuutta vai kilpailukykyä?
Hallituksen politiikkaa voidaan nähdä systemaattisena yrityksenä alentaa työvoiman kustannuksia ja heikentää työntekijöiden neuvotteluasemaa. Vaikka tavoitteena on tehdä Suomesta houkuttelevampi investoinneille, riskinä on yhteiskunnan polarisoituminen ja perusturvan rapautuminen. Brittien kokemukset osoittavat, että austerity-politiikan pitkän aikavälin kustannukset voivat ylittää sen lyhyen aikavälin edut.
Linkkejä lukijoille:
- OECD:n raportti Suomen työmarkkinoista (2023): OECD.fi
- Eurostatin köyhyystilastot: Eurostat
- VATT:n analyysi verouudistuksesta: VATT
- ILO:n raportti lakko-oikeudesta Euroopassa (2023): ILO
- The Guardianin artikkeli Britannian austerity-politiikasta: The Guardian
- Tilastokeskuksen työllisyysdata: Stat.fi
Tämä artikkeli perustuu asiantuntija-arvioihin ja julkisesti saatavilla oleviin tilastoihin. Lukijoiden kannattaa tutustua lähteisiin saadakseen kokonaisvaltaisen kuvan politiikan vaikutuksista.
Köyhyyden ja laittomuuden rajalla: Alma Tuuvan kommentit herättivät keskustelua
video Instagram Kun lukee, tai kuuntelee kuin "piru raamattua", voi keskustelusta tosiaankin lukea mitä omaan päähän juolahtaa. Varsinkin jos kuullun ymmärtämisen taso yltää kahteen tai kolmeen puhuttuun sanaan kerrallaan. vaikeutta lisää vielä tuntuvasti "jos" sana kuten videossa. Kuunneltuani videon en kyllä löytänyt missään kohtaa minkäänlaista kehoitusta rikkaomaan lakia, tai varastaa ruokaa, ajamaan pummilla tms. Löysin kuitenkin ymmärryksen miksi näin kuitenkin vääjäämättä tapahtuu. Tällaiseen tarttuu juuri sellainen "tekopyhä pyhäkouluoppilas" ääni väristen "ei noin saa tehdä!" tultuaan sporalla pummilla pitämään puhetta kadunkulmalle puhumaan rehellisyydestä. Tarkoitan vertauksella että kunhan "pyhäkoululainen" puhuu joutessaan paskaa. Lähes jokainen varakas pimittää veromaksuissa sen minkä kerkeää, tai ainakin pyrkii pimittämään, teettää pimeää työtä ja milloin mitäkin. Sellaiseen on ilmeisesti oikeus, kunhan köyhä varaton ei vaan matkusta pummilla (vertauksena). Tässä on kyse on tulevaisuuden Suomesta ja meidän ikiomasta SISH ilmiöstä.
Tämä tekopyhä "pyhäkoululainen" ei halua käsittää todellisuutta. Hänen päähänsä on iskostunut vain "mutta kun" ja sillä tarkoitetaan kaikkea sitä mitä köyhyys tarkoittaa. Eli jos köyhä ei voi mennä rahapulan takia lääkäriin, "mutta kun" on jo valmiina tekopyhän hurskaan suussa odottamassa. Sanoisin lopuksi että Hyvä Alma! Nostit rajulla tavalla ja tavattoman puhuttelevasti kissan pöydälle.
Olen täysin varma että Satonen ymmärtää mistä Tuuva puhuu, mutta teeskentelee ymmärtämätöntä. Ja tietää että suuri osa kansasta ei myöskään ole käsittänyt mistä Tuuva puhui ja tämän Satonen tietää ja ratsastaa sillä.
Alma Tuuvan äskettäin esiin nostamat näkemykset siitä, miten yhteiskunnan tulisi suhtautua äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten toimintaan, ovat synnyttäneet kiivasta tulkinta- ja perustelukeskustelua. Erityisesti hänen kommenttinsa liittyen joukkoliikenteen liputtomaan matkustamiseen ja ruoan ottamiseen ilman maksamista on tulkittu ristiriitaisesti.
Keskustelun ytimessä on Tuuvan lausunto: ”Tuntuisi oudolta ajatella, että kauppojen oikeus voittoihin menisi sen edelle, että ihmisellä on oikeus syödä”. Hänen sanomisiaan on pidetty inhimillisenä näkökulmana siihen, miten köyhyys voi pakottaa yksilöitä toimimaan lain rajoilla tai niiden yli perustarpeidensa vuoksi. Lähteiden mukaan Tuuva ei kuitenkaan missään vaiheessa kehottanut rikkomaan lakia tai antanut yleispätevää oikeutusta laittomuuksille. Hänen tarkoituksenaan oli korostaa, että köyhyyden aiheuttamat epäoikeudenmukaisuudet voivat johtaa tilanteisiin, joissa ihmiset joutuvat turvautumaan äärimmäisiin ratkaisuihin.
Eräs kriittinen tulkinta on väittänyt, että Tuuva olisi hyväksynyt varastamisen ja liputtoman matkustamisen oikeutettuna toimintana köyhyyden edessä. Tätä näkemystä on kuitenkin arvosteltu jyrkästi. Vastineessa väitetään, että kyseessä on tahallinen vääristely, joka pyrkii mustamaalaamaan Tuuvan sanomisia. Kriitikon esittämää väitettä, jonka mukaan Tuuva olisi sanonut ihmisillä olevan ”oikeus varastaa”, on kutsuttu perättömäksi ja mahdollisesti kunnianloukkaavaksi. Lähteiden mukaan Tuuva ei missään vaiheessa asettanut yksilön oikeuksia kaupallisten etujen yläpuolelle, vaan korosti yhteiskunnan velvollisuutta turvata kaikkien perustarpeet.
Keskustelun ydin: Selitys vai oikeutus?
Keskustelua voidaan tiivistää kahteen päälinjaan: Toisen näkemyksen mukaan Tuuvan kommentit ovat selitys sille, miksi köyhyys voi ajaa ihmiset laittomuuteen, kun taas toinen tulkinta väittää hänen hyväksyvän tällaisen toiminnan. Vastineessa korostetaan, että Tuuva ei antanut moraalista suostumusta rikkomuksille, vaan kuvasi niiden taustalla olevia yhteiskunnallisia rakenteita.
Kriitikoiden mukaan lausunnoista on tehty tahallisen provokatiivisia, mikä syvensi vastakkainasettelua. Tuuvan kannanottoja puolustavien mukaan keskustelun pitäisi kohdistua siihen, miten köyhyyteen puututaan – ei siihen, miten yksittäisten ihmisten toimintaa leimataan.
Yhteiskunnan heikoimmille suunnattu kritiikki
Tuuvan mukaan kommenttien tavoitteena oli herättää keskustelua siitä, miten markkinoiden logiikka ja sosiaaliturvan puutteet voivat johtaa tilanteisiin, joissa ihmisarvon säilyttäminen koetaan mahdottomaksi. Hänen korostamansa teema on se, että yhteiskunnan tulisi ennaltaehkäistä äärimmäistä köyhyyttä, jotta kukaan ei joudu valitsemaan lain rikkomista perustarpeidensa tyydyttämiseksi.
Keskustelu Alma Tuuvan näkemyksistä jakaa mielipiteitä, mutta se tuo esiin laajemman kysymyksen: Kenen vastuulla on estää tilanteet, joissa köyhyys pakottaa laittomuuteen?
Keskustelun välineellistäminen: Moraalin valikoivuus poliittisena aseena
Alma Tuuvan kommenttien ympärillä käyty keskustelu on nostanut esiin myös kysymyksen siitä, miten poliittisia väittelyitä käytetään rakentamaan valikoivia moraalisia narratiiveja. Erityisesti kiista kohdistuu siihen, miten köyhyyden ja laittomuuden välistä suhdetta käsitellään – ja kuka kantaa vastuun näiden ongelmien juurisyistä.
Moraalin relativismi vs. yhteiskunnallinen vastuu
Keskustelussa on noussut esiin kaksi keskenään ristiriitaista näkemystä moraalin luonteesta. Toisen mukaan köyhyyden edessä sääntöjen joustaminen johtaa vaaralliseen moraaliseen relativismiin, jossa lain noudattaminen riippuu yksilön taloudellisesta asemasta. Tätä käsitystä kannattavat näkevät Tuuvan kommentit uhkana yhteisille pelisäännöille: jos varattomuus oikeuttaisi rikoksen, laki menettäisi universaalin pätevyytensä, ja yhteiskunta sortuisi kaksinaismoraaliin.
Vastaava kritiikki korostaa, että moraalin tulisi olla muuttumaton – lain rikkomista ei voida hyväksyä tilanteessa, jossa se palvelee jotakuta yksilöä tai ryhmää. Tässä näkökulmassa Tuuvan sanomisia väärin tulkitsemalla pyritään luomaan kuva siitä, että vasemmisto sallii "hyväksyttävän laittomuuden" heikoimpien aseman vuoksi, mikä heikentää yhteistä oikeustajua.
Vastuun siirtäminen ja narratiivien määrittely
Toisaalta keskustelussa on myös korostettu, että moraalin valikoivuuden syytökset voivat olla itseään ruokkivaa retoriikkaa. Tuuvan puolustajat painottavat, että hänen tarkoituksenaan ei ollut normalisoida rikollisuutta, vaan tuoda esiin systeemiset epäkohdat, jotka pakottavat ihmisiä äärimmäisiin ratkaisuihin. Tässä tulkinnassa syy laittomuuteen ei ole moraalin puute, vaan yhteiskunnan epäonnistuminen köyhien turvaamisessa.
Ironisesti tämä näkökulma syyttää Tuuvan kriitikoita itse valikoivan moraalin käytöstä. Esimerkiksi keskustelua ohjaavilta tahoilta vaaditaan tiukkaa vastuuta yksittäisistä vasemmiston lausunnoista, samalla kun oikeiston vastuuta leikkauksista tai syrjinnästä ei nosteta samalle viivalle. Tällainen epäsuhde paljastaa, miten moraalikysymyksiä käytetään valikoivasti hyödyksi rakentaessa poliittisia vastakkainasetteluja.
Mitä on "oikea" moraali? Keskustelun politisoituminen
Keskustelun kärjistyessä moraaliset kysymykset muuttuvat usein työkaluksi, jolla vahvistetaan omaa ideologista asemaa. Kun Tuuvan kommentteja syytettiin laittomuuden hyväksymisestä, keskustelun huomio ohjattiin pois köyhyyden rakenteellisista syistä – juuri niistä tekijöistä, joita hän halusi korostaa. Samalla kritiikki kohdistui helposti hahmotettavaan "viholliskuvaan" (vasemmiston moraalittomuus), mikä syvensi vastakkainasettelua.
Tämä dynamiikka paljastaa, miten poliittiset toimijat voivat käyttää moraalisia dilemmoja valta-asetelman rakentamiseen. Kun keskusteluun tuodaan käsite "valikoivasta moraalista", sen tavoitteena on usein lukea vastustajan sanomisille tietty merkitys, joka palvelee omaa agendaa. Tuuvan tapauksessa tämä näkyy siinä, miten hänen korostamansa yhteiskunnallinen vastuu käännetään yksilötasolla hyväksytyksi laittomuudeksi.
Yhteiskunnan peili: Kenen moraali määrää?
Lopulta Alma Tuuvan kommenttien ympärillä pyörivä kiista kuvastaa laajempaa kamppailua siitä, kenen käsitys oikeudenmukaisuudesta määrittelee yhteiskunnan normit. Toisen laidan mukaan moraalin on oltava ehdottomasti kaikille sama, toisen mukaan sen tulisi ottaa huomioon eriarvoisuudet.
Kun keskustelua käytetään hyväksi rakentaessa omia narratiiveja, olennaista on kysyä: Kenellä on valta määrittää, mikä on hyväksyttävää? Ja miten vältämme tilanteen, jossa moraali välineellistetään pelkäksi aseeksi ideologisessa sodankäynnissä? Tuuvan kannanottojen kohdalla vastaus näyttää olevan se, että yhteiskunnan tulisi keskittyä parantamaan heikoimpien asemaa – eikä vääntää käsiä siitä, miten kapeasti köyhyyden aiheuttama epätoivo sallitaan tulkita.