Miksi idiotismi on niin suosittua?

( kuvat ovat yleisesti sekä julkisesti kiertävistä julkaisuista otettuja näyttökopioita )

Oma epäilyni on että joidenkin ihmisten päätavoite on kärjistää idiotismia ja jopa hyötyä siitä. En usko että jokainen idiotismillä itsensä pinnalle nostanut on oikeasti ihan niin "pösilö" kuin kommenteillaan haluaa näyttää. Tai.... jos on, niin idiotismin ihailu on mennyt jo vaaralliselle puolelle.

"Kansakunta kaipaa teryleeniä" oli seiskyt luvun eräs hittikappaleen sanoituksesta. Kansakunta kaipaa aina jotain räväkkää, poikkeavaa ja jopa naurunalaista. Katsoin juuri KIkka elokuvan joka kosketti minua syvästi. Mielleyhtymä tähän idiotismiin on että jonkun on vaan uhrauduttava olemaan idiootti, joko omasta halusta ja ihan luonnostaan tai sitten siksi koska haluaa pärjätä, tai jonkun käskystä. Kikkaan sen enempää vertaamatta, hän oli väärinymmäretty taiteilija. Maksoi ehkä juuri siitä ja ehkä siksi kovan hinnan.

Mikäli halu esittää poliittista idioottia on niin kova että on valmis uhraamaan kovan hinnan, ja riskeeraa mahdollisen tulevaisuuden idiotismin vuoksi, niin siitä vaan. Parastahan se tietenkin esiintymisen kannalta on jos omaa idiotismisen lahjakkuuden ihan luonnostaan. Eipä tarvitse esittää.

Ikävä asia on se että kansan haluama idiotismien "show" tai paremminkin lainatakseni kauttarantain sivusanomasta valtionvarainministerin vertausta "sirkus" maksaa kansallekin kovan hinnan. Toisaalta osa kansasta saa myös osan nauttia idiotismista ollen sen toteuttamisessa mukana täysin rinnoin.

Mitä hiton mössöä tämä oli tai on?

Valtionvarainministeri ei tässä kohden laulanutkaan "Punaliput liehuu, menkää töihin!" vaan lohkaisi tekstin josta ei ota vanha "Erkkikään selvää.

Ministerin teksti oli vähintäänkin sekavaa, mistä tässä on kyse?

Ei minulle ainakaan avaudu räksytys? Missä halutaan ostaa krkkoja moskeijoiksi? On kyllä sekava.
Pitkä lause, jossa sekoitetaan Lähi-itä ja Suomi yhdeksi mössöksi.  

Pähkäilyni tekstin sisällöstä.

• Perussuomalaiset ovat hädässä: Taitaa olla jotain epämääräistä kalastelua suuntaan ja hiukan toiseenkin. Ikäänkuin varmuuden vuoksi.
• Aggressiivinen viestintä: Perussuomalaiset käyttävät aggressiivista viestintää totutuun tapaansa, kuten islamisaation korostamista ja henkilöhyökkäyksiä, kiinnittääkseen huomiota itseensä. Agressiivinen viestintä puree aina äänestäjiin riippumatta puheen sisällöstä, tai onko siinä edes mitään järkeä.
• Ristiriitainen viesti: Puolue puhuu seksuaalivähemmistöjen vainoamisesta, mutta samalla vastustaa heidän tukemista.
• Väärät väitteet: "Halutaan ostaa kirkkoja moskeijoiksi" täyttä potaskaa. Käsittääkseni näin ei ole tapahtunut, vaikka puhe asiasta onkin tapahtunut. Aloite toisesta suunnasta. potaska väitteet ovat ennekin olleet mainio tapa saada huomiota osakseen.

Entäs Yhdysvalloissa?

Presidentiksi on kansanäänestyksessä eniten ääniä saanut henkilö joka puhuu enemmän kuin puolet mitä sattuu ja useammin valhetta kuin totta . On todella vaikeaa ymmärtää tätä kokonaisuutta.

Ote Kaksoiselämää podcastista Sirpa Selänne.

Mitä tässä oikein sanotaa, halutaan sanoa ????

Tässä ei sinänsä ole mitään "idioottimaista" juuri tähän artikkelin teemaan vedoten, mutta jotain outoa makusteltavaa tässä Selänteen avauksesta jäi. Voisko joku avata jossain hieman mitä tässä lukee.

"Öö no siis mä oon vaan semmoinen, varmaan vähän omituinen suomalainen, että että tota mun mielestä trump on ihan niinku hyvä tän maan presidentiksi öö niiltä asioilta mitä se niinku ajaa tuolla eduskunnassa.

6:09

En todellakaan niinku ymmärrä ja hyväksy hänen lähetetään jos hän haukkuu muita ihmisiä tai tai mitä hänellä nyt on ollu näitä syytöksiä, että on tehnyt tyhmiä juttuja, että sehän on tietenkään sanoa et että tota että mitään sellasii kannattaisi, mutta niinku näissä vaihtoehdoissa mitä on ollut niin. " Sirpa Selänne Kaksoiselämää podcastissa

Taustoilla on merkityksensä. 

Joskus tai siis useasti annetaan ymmärtää jotain jotta saavutetaan jotain toista. Sanonnan tai lohkaisun tausta ei aina ole se mille pintapuoli näyttää.

Vai onko niin että joidenkin äänestäjienkin pitäisi hieman katsella peliin ja pohtia näkemäänsä. Pohtia sitä mitä juuri kuulit ja näit  kirjoituksessa ja pohtia etenkin sitä mitä ymmärtää kuulemastaan tai näkemästään.

Saattaa olla jollain tavalla turha toivo pyytää ajattelemaan syvemmälle. Aikakaudelle ominainen "idiotismi" on juuri pinnallisen ajattelun aikakausi.

Ihan oikeasti.

Onko niin ettei kertakaikkiaan edes haluta ymmärtää mitä mainokset, sloganit tai nuo lohkaisut tarkoittavat ihan todellisuudessa?????? Haloo!!!

Onko tosiaan niin että on liian vaikea käsittää miten äänestäjää vedätetään luomalla mielikuvia. Kokonaisuudella tai todellisuudella on harvoin sama näkemys kuin noilla vedätyksillä.

Miksi kansa ihannoi "erikoisia" henkilöitä?

Kysyin Copilot tekoälyltä.

1. Karisma ja vetovoima: Erikoiset henkilöt usein omaavat voimakasta karismaa ja persoonallisuutta, mikä houkuttelee ihmisiä heidän puolelleen. Karismaattiset johtajat voivat vaikuttaa vakuuttavilta ja inspiroivilta.
2. Uudet ideat ja muutoksen kaipuu: Ihmiset voivat äänestää erikoisia henkilöitä, koska he tuovat uusia ideoita ja lähestymistapoja. Moni kaipaa muutosta ja uskoo, että tavanomaisuudesta poikkeavat henkilöt voivat tuoda sen.
3. Protesti ja tyytymättömyys: Äänestäjät voivat olla tyytymättömiä nykytilanteeseen ja valitsevat erikoisen henkilön protestina vallitsevalle järjestelmälle tai perinteiselle politiikalle.
4. Median vaikutus: Media voi nostaa esiin erikoisia persoonia ja antaa heille enemmän näkyvyyttä. Tämä voi vaikuttaa äänestäjiin, jotka altistuvat jatkuvasti näille persoonille.

Mahdolliset termit ja sanonnat

1. "Poikkeuksellisuuden ihannointi": Tämä voisi olla pehmeämpi termi kuvaamaan ilmiötä, jossa ihmiset ihailevat ja äänestävät erottuvia henkilöitä.
2. "Uudenlaisuuden viehätys": Tämä korostaa, että ihmiset saattavat vetäytyä uutuuden ja erikoisuuden houkutuksesta.
3. "Persoonallisuuden lumous": Tämä termi kuvaa sitä, kuinka tiettyjen henkilöiden vahva persoonallisuus voi houkutella äänestäjiä.

Näkökulmien syventäminen

Analyysissäsi voisit syventää näitä näkökulmia esimerkiksi seuraavilla kysymyksillä:

• Mikä rooli medialla on tässä ilmiössä?
• Miten karismaattisuus ja poikkeavuus vaikuttavat ihmisten päätöksentekoon?
• Onko ilmiö yleismaailmallinen vai erityisen korostunut tietyissä kulttuureissa tai yhteiskunnissa?