Julkaisin Maan tapa 2024 remixin viikko sitten, vapunpäivänä. Youtube-näyttökertoja on kertynyt tätä kirjoittaessa käsittämättömät 28 315 kappaletta! Ilahduttavaa on myös, että musiikkimediat Rumba ja Soundi julkaisivat aiheesta jutut, jotka olivat molemmissa pitkään ykkössijalla luetuimpien joukossa. Mikään muu media ei toistaiseksi ole tarttunut aiheeseen, mutta olen toki edelleen käytettävissä, mikäli jonkun toimittajan journalistiset ambitiot suuntaani heräävät. Vinkkinä mainittakoon vielä, että tulossa on liuta muiden tuottajien tekemiä, erilaisia Maan tapa 2024 ”re-remixejä”, eli Lindelltronics jatkaa olemassaoloaan, kun nyt kerran tällaiseen taas ryhdyttiin!

Paljon on tullut positiivista palautetta. Ja kuten aiemmassa päivityksessäni totesin, en juurikaan jaksa seurata öyhöjengin reaktioita. Se on niin moneen kertaan nähty kuvio, ja jokainen tietää sen olevan 99-prosenttisesti joutavanpäiväistä mölinää, josta ei löydy sivistyneen keskustelun aineksia, vaikka tikulla tonkisi. Tottakai silmiini on osunut oman suodatukseni läpi joitakin negatiivisia kommentteja biisistä ja videosta, joten tässä viihdykkeeksi pieni kooste ja itseanalyysi muutamasta väittämästä:

 

1. Joidenkin näkemysten mukaan teokseni on kunnianloukkaus. Elämme tietysti uhriutumisen kulta-aikaa, jossa ”maan tavaksi” on muodostunut etsimällä etsiä syitä loukkaantumiselle. Mutta en koe, että kenenkään henkilökohtaista kunniaa olisi biisissäni loukattu. Kappaleen sanojen sisältö on pääasiassa kohteiden omasta suusta tai kirjoituksista, loput minun tulkintojani heidän arvomaailmastaan ja toiminnastaan. Sämpläystä (puhenäytteitä) ja tekoälymallinnusta on käytetty työvälineinä kokonaisuuden saavuttamiseen. Teos ei yritäkään olla faktaa, se on mielipide. Se on Lindelltronicsin biisi, ei mikään A-studio (kiitos tästä kiteytyksestä Katriinalle!). Poliitikot ovat vallankäyttäjiä, joiden tulisi käyttäytyä asemansa edellyttämällä tavalla. Purran ylimielinen poseeraus sakset kourassa oli nykyisessä ilmapiirissä se todellinen kunnianloukkaus, joka kohdistui kaikkiin Suomen kansalaisiin. Se lopulta sai minut ryhtymään tämän remix-version tekemiseen.

 

2. Teokseni on ”populismia”? Tavallaan kyllä. Tyylillisesti Maan tapa edustaa (hyvin laajasti ottaen) pop-musiikkia, joka käsitteenä juontaa sanasta populääri, eli suosittu. Sikäli kaikki "poppi" on populistista, tai ainakin pyrkii olemaan sellaista. Jonkinmoisesta resonoimisesta voidaan puhua, kun videotani on katseltu valtava määrä, mutta enpä minä nyt erityisen suosittu artisti vielä tämänkään myötä ole.

 

3. Joku mussutti jossain, että Purraan kohdistuva irvailuni on misogyniaa. Hassua logiikkaa. Siinä tapauksessa myös Purran saksiposeeraus on misogyniaa, koska (vähintään) puolet hänen pilkkansa kohteista ovat naisia. Mutta Maan tapa 2024 remix ei käsittele Purran tai kenenkään sukupuolta, vaan hallituksemme politiikkaa, käyttäytymistä ja arvoja. Kuten minä ne koen.

 

4. Minä, ja kaikki videotani jakaneet tahot ovat ”kommunisteja”. Hohhoijaa, jälleen kerran… Enpä usko, että monikaan on, enkä ole edes itse. Poliittinen kantani on vuosien varrella vaihdellut (ja sitäpaitsi yksityisasiani). Mutta persuille punainen paprikakin on ”kommunismia”. Kuten myös vihreä paprika (kiitos tästä täydennyksestä, Pitkä!). Joidenkin persunäkemysten mukaan heidän puolueensa ulkopuolella on pelkkiä kommunisteja, eli myöskin persujen talutusnuorassa läähättävä kokoomus lasketaan tähän joukkoon… Sanoisin, että tämä lähentelee jo kunnianloukkausta kaikkia maailman oikeita kommunisteja kohtaan - missä ikinä he sitten luuraavatkaan. Koko määritelmähän on kokenut inflaation osaamattoman hokemisen ja öyhötyksen myötä. Itseasiassa nykyään moni varmaan luulee, että kommunismin keksi Timo Soini joskus 90-luvulla.

 

Lopuksi: Minä en ole kovin syvällisesti perehtynyt talousasioihin, koska mielenkiintoni kohteet ovat muualla. Olen lukenut fiksujen ja korkeasti koulutettujen ihmisten kannanottoja siitä, kuinka hallituksen leikkaukset perustuvat pitkälti muuhunkin, kuin mantramaisesti hoettuun ”pakkoon”. Tottakai olisi olemassa vaihtoehtoja. Tämän pelottelupolitiikan takana on vahvasti ideologisia valintoja ja etuuksien ajamista omiin leireihin. Ja kun retoriikan kärkeen nostetaan lapset ja tulevat sukupolvet, sisäinen tekopyhyysmittarini pärähtää punaiselle. Tulevaisuuden Suomi ei nimittäin näillä metodeilla tule pärjäämään yhtään missään, kun suomalaisista kasvaa heikosti koulutettuja, älylaitteiden turruttamia, kulttuurillisesti sivistymättömiä, rasistisia ja kommunikaatiokyvyttömiä tolloja, joilla on kasapäin hoitamatta jääneitä mielenterveysongelmia. Ja riesanaan vielä ilmastonmuutos, jonka hillitsemistä nykyhallituksen politiikka niinikään jumittaa. Joten Orpo, Purra ja kumppanit: älkää jeesustelko sillä, että muka välittäisitte ”lapsistamme”. Toimintanne sen osoittaa: ette te välitä.