Puolue tulevaisuudelle
16.11.2026, 153 päivää vaaleihin.
*
Kirjoitelmani
Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.
Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan pohdiskelevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme? ( viimeisimmät päivitykset kohdissa: 1.10.8 , 5.1.7 , 6.1.1, 6.1.2 , 6.1.3 ja tänään 3.11.2026 6.1.4 ) Lisäksi pohdintaa mitä muuta kirjaani kuuluisi: Kuuluvatko nämä aiheet kirjaani?
Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina Persvako
Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//
Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus
Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )
Poliittinen kilven kiilloitus Kas kilpi kiiltää näin
*
Mukaan demokratiaan? Kyllä! Vahva kyllä!
Politiikassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa törmätään toistuvasti väitteeseen, jonka mukaan nykyiselle talous- ja leikkauslinjalle ei ole vaihtoehtoja. Tätä niin kutsuttua TINA-retoriikkaa (There Is No Alternative) on käytetty vuosikausia vaativien arvovalintojen kuvaamiseen kiistattomina teknisinä pakkoina tai luonnonlakeina. Kun päätöksenteko kehystetään kiinteäksi ja muuttumattomaksi raamiksi, tuloksena on usein kansalaisten vieraantuminen, apathy ja epäusko siihen, että omalla äänellä tai toiminnalla voitaisiin vaikuttaa yhteiseen suuntaan.
Tulevaisuus ei kuitenkaan ole ennalta määrätty luonnonlaki tai valtiovarainministeriön taulukoissa valmiiksi kirjoitettu ennuste, vaan miljoonien inhimillisten, poliittisten ja taloudellisten valintojen lopputulos. Jos kansalaiset luopuvat omasta toimijuudestaan ja jättävät vaikuttamatta, tulevaisuuden rakentavat ne ryhmät, joiden edut ja arvot voivat olla täysin päinvastaisia.
1. Fiskaalisen retoriikan sumuverho ja ostovoiman mureneminen
Julkisen talouden tasapainottamista koskevassa keskustelussa leikkaukset ja verohelpotukset esitetään usein tasa-arvoisina ja neutraaleina sopeutuskeinoina. Taloustieteellinen empiirinen tutkimus – muun muassa Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF), Etlan ja Laboren analyysit – kuitenkin osoittaa, että eri toimenpiteillä on täysin erilaiset fiskaaliset kertoimet ja dynaamiset vaikutukset:
- Kysyntävaikutukset ja fiskaaliset kertoimet: Matalasuhdanteessa ja heikossa kysyntätilanteessa pienituloisilta leikkaamisen kerroin nousee usein yli 1,2–1,5:n. Pienituloisten kotitalouksien rajakulutusalttius on lähes 100 prosenttia, jolloin jokainen etuuksista tai peruspalveluista leikattu euro vähentää välittömästi arjen kulutusta ja paikallista myyntiä. BKT:n supistuessa valtion verotulot laskevat, jolloin saavutettu nettosäästö jää murto-osaan tavoitellusta.
- Valumaefektin illuusio: Hyvítuloisten veroalennukset tai suuryritysten yhteisöveron kevennykset eivät empiirisen aineiston valossa maksa itseään takaisin dynaamisilla kasvueffekteillä. Veroalennusten toteutunut takaisinmaksuaste valtionkassaan jää alhaiseksi, mikä murentaa julkisen talouden tulopohjaa ja lisää pitkän aikavälin velkaantumispainetta.
- Kotitalousvertauksen harha: Julkisuudessa valtio rinnastetaan usein tavallisen kotitalouden lompakkoon, mikä antaa ymmärtää, että menojen leikkaaminen on aina kestävin ratkaisu. Valtiontalous toimii kuitenkin kiertokulkuna: leikkaamalla inhimillisestä pääomasta, koulutuksesta, TKI-toiminnasta ja ennaltaehkäisevistä sote-palveluista synnytetään viiveellä moninkertaiset kerrannaiskustannukset raskaassa terveydenhuollossa ja kriisipalveluissa.
Kun sopeutuspolitiikka verhotaan tekniseen kieleen ja "koko kansan talkoisiin", monet tavalliset palkansaajat ja pienyrittäjät päätyvät kannattamaan päätöksiä, jotka heikentävät heidän omaa ostovoimaansa ja turvaverkkojaan. Tämän kognitiivisen ansan murtaminen edellyttää syvempää poliittista lukutaitoa – kykyä kysyä, kuka puheesta hyötyy ja mitä ratkaisuissa jätetään sanomatta.
2. Nuorten ahdinko ja Tulevaisuuspuolueen synty
Epävarmuus tulevaisuudesta koettelee kaikkein voimakkaimmin nuoria sukupolvia. Opintotuen kiristykset, asumiskustannusten nousu, nuorisotyöttömyys, ilmastokriisi sekä mielenterveyspalveluiden ruuhkautuminen ovat luoneet tilanteen, jossa moni nuori kokee, ettei yhteiskunta enää takaa heille samanlaisia kehityksen ja vaurastumisen edellytyksiä kuin aiemmille ikäluokille.
Tähän huoleen ja luottamuspulaan pohjautuu muun muassa Tamperelaisen Ilari Asmalan aloite perustaa uusi Tulevaisuuspuolue (Tupu):
| Keskeinen ulottuvuus | Tulevaisuuspuolueen (Tupu) linjaukset ja tausta |
|---|---|
| Aatteellinen sijoittuminen | Keskustaliberaali, lievästi oikealle kallellaan oleva sivistysporvarillinen linja. |
| Kärkiteemat | Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus, julkisen talouden tasapainottaminen, työn verotuksen alentaminen ja eläkejärjestelmän uudistaminen. |
| Erityispiirteet | Maahanmuuttopolitiikan kiristäminen ilman rasismia tai öyhötystä, panostukset peruskouluun ja mielenterveystyöhön sekä vaatimus eläkeläisten osallistumisesta säästötalkoisiin. |
| Taustasyy | Kokemus siitä, etteivät vakiintuneet puolueet aja lasten, nuorten ja tulevien sukupolvien etua vaan optimoivat toimintaansa suurten ikäluokkien ehtoilla. |
Hanke heijastaa nuorten kypsymistä siihen, ettei heidän tulevaisuudestaan päätetä heidän puolestaan. Kun perinteiset valtapuolueet keskittyvät vaalikausittaiseen taktikointiin, nuoriso hakee uusia kanavia kanavoidakseen huolensa rakentavaksi poliittiseksi toiminnaksi.
3. Sanna Niemelän näkemys: Osallistuminen vastaan kyynistyminen
Uuden puoluehankkeen vastaanotto poliittisella kentällä paljastaa mielenkiintoisen eron suhtautumisessa nuorten vaikuttamiseen. Vasemmistopoliitikko Sanna Niemelä on ottanut vahvasti kantaa nuorten oman järjestäytymisen puolesta.
Niemelän mukaan on ehdottoman hienoa ja loogista, että nuoret aikuiset lähtevät itse edistämään heille tärkeitä asioita ja perustavat oman puolueen, jos he kokevat, etteivät nykyiset puolueet aja heidän etuaan riittävästi. Niemelä kritisoi vanhempien poliitikkojen ylhäältä päin tulevaa vähättelyä ja niin kutsuttua "väärin sammutettu" -asennetta:
- Tyypillinen vähättely: Vanhemmat päättäjät vakuuttavat, että nuorten asioita ajetaan jo riittävästi perinteisissä puolueissa ja ettei uuden ryhmän perustamisessa ole järkeä.
- Kaksinaismoraali vaikuttamisessa: Nuorten protesteja ja mielenilmauksia arvostellaan häiriöksi, äänestysiän laskemista vastustetaan vedoten kokemattomuuteen, ja oman puolueen perustamista pidetään liian kärsimättömänä tai virheellisenä toimintana.
- Todellinen yhteiskunnallinen uhka: Niemelä muistuttaa, ettei nuorten järjestäytyminen ja uuden puolueen perustaminen ole uhka demokratialle. Suurin uhka on se, että nuoret passivoituvat, kyynistyvät ja menettävät uskonsa vaikuttamismahdollisuuksiin.
Niemelän analyysi osoittaa, että yhteiskunnallinen aktiivisuus on aina arvokasta puoluejohtojen omista valtasuhteista ja reviirirajoista riippumatta.
4. Miksi uutta nuorten puoluetta vastustetaan ja epäillään?
Vaikka nuorten yhteiskunnallista heräämistä pidetään myönteisenä, Tulevaisuuspuolueen kaltaiset uudet puoluemallit kohtaavat myös painavaa kritiikkiä ja rakenteellisia esteitä eri puolilta poliittista kenttää:
- Vaalimatematiikka ja d’Hondtin järjestelmä: Suomen suhteellisessa vaalitavassa kannatuksen pirstaloituminen pienpuolueille nostaa piilevää äänikynnystä. Jos uusi puolue jää ilman eduskuntapaikkoja, sen keräämät äänet saattavat tahtomattaan sataa suurten valtapuolueiden tai kovan oikeistoblokin pussiin.
- Nuoriso ei ole yhtenäinen monoliitti: Kuten Perussuomalaisen nuorison Elias Rosengrén ja KD-nuorten Toni Haakila Costa ovat huomauttaneet, nuoret eivät ole samanmielinen ryhmä. Nuoret jakautuvat arvomaailmaltaan yhtä lailla liberaaleihin ja konservatiiveihin, vasemmistoon ja oikeistoon. Kulttuuriset ja taloudelliset kysymykset (kuten suhtautuminen ilmastotoimiin, sukupuolivähemmistöihin tai maahanmuuttoon) jakavat nuorisoa, jolloin yksi "nuorten puolue" ei pysty edustamaan koko ikäluokkaa.
- Sukupolvien välisen vastakkainasettelun riski: Useat yhteiskunnalliset keskustelijat ja eläkeläisjärjestöjen edustajat ovat varoittaneet asettamasta eläkeläisiä ja nuoria keinotekoisesti vastakkain. Hyvinvointivaltion rahoitus haastaa kaikki ikäluokat, ja todelliset erot ihmisten mahdollisuuksissa syntyvät usein luokka-asemasta, omistuksesta ja sosiaalisista tukiverkoista eikä pelkästä syntymävuodesta.
- Puoluekoneiston vakiintuneisuus ja mukautumisvaara: Puolueorganisaation rakentaminen, 5 000 kannattajakortin kerääminen ja valtakunnallinen kampanjointi vaativat valtavasti resursseja. Lisäksi parlamentaarisessa työssä kompromissien tekeminen ja puoluekuri voivat nopeasti vesittää uuden ryhmän radikaaleimmat vaatimukset.
5. Vaikuttamisen pakko ja uusi poliittinen herääminen
Huolimatta pienten puolueiden vaaliteknisistä haasteista nuorten herääminen ja aktiivisuus toimivat tärkeänä katalysaattorina koko yhteiskunnalle.
Nuoruus on historiallisesti ollut muutoksen moottori – aina 1960-luvun opiskelijaradalismista nykypäivän ilmasto- ja ostovoimaliikkeisiin. Kun oikeistoliberaalilla laidalla syntyy uutta liikehdintää, se pakottaa myös vasemmistolaiset ja vihreät nuorisojärjestöt terästäytymään ja tarjoamaan omat, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja solidaarisuuteen nojaavat vastavoimansa.
Sama lainalaisuus pätee koko äänestäjäkuntaan. Niin sanottu "nukkuvien puolue" on toistuvasti vaalien suurin yksittäinen ryhmä. Äänestämättä jättäminen ei kuitenkaan ole neutraali protesti, vaan matemaattinen valtuutus nykyisen sopeutus- ja leikkauspolitiikan jatkamiselle. Jos leikkauksista, ostovoiman murenemisesta ja julkisten palvelujen heikennyksistä kärsivät kansalaiset jäävät kotiin, aktiiviset eturyhmät määräävät yhteiskunnan suunnan.
6. Päätelmät: Nukkuvista rakentajiksi
Suomalainen hyvinvointivaltio ei ole valmis museoesine, jota ihaillaan tai surkutellaan etäältä. Se on elävä yhteiskuntasopimus, joka muotoutuu jokaisen sukupolven käsissä.
- Demokratia on luottamusta tulevaisuuteen: Demokratian ydin on siinä, että jokaiselle sukupolvelle annetaan mahdollisuus arvioida uudelleen aiemmin tehtyjä ratkaisuja ja valita toinen suunta.
- Arvovalinnat ratkaisevat: Kysymys siitä, millaisen Suomen jätämme tuleville sukupolville – jossa jokainen pärjää omillaan vai jossa inhimillinen arvo, luottamus ja yhteisvastuu muodostavat yhteiskunnan selkärangan – on meidän käsissämme.
- Tekojen aika: Vaikuttaminen ei rajoitu pelkkään vaalipäivään. Se tapahtuu arjen keskusteluissa, työpaikoilla, järjestöissä ja sosiaalisessa mediassa murrettavien myyttien ja herätettävän toivon kautta.
Se on täysin varmaa: jos emme itse rakenna tulevaisuutta, joku muu rakentaa sen puolestamme. Tulevaisuutta ei ole kirjoitettu valmiiksi virkamiesmalleissa tai poliittisissa kabineteissa – se tehdään yhdessä, luottamalla inhimilliseen pääomaan ja kantamalla vastuuta toinen toisestamme.
Tällä kertaa nukkuvat ratkaisevat tulevaisuuden
Tiesitkö miten Sipilän hallituksestakin selvittiin?
Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja vaalianalyyseissa seurataan tiiviisti eri puolueiden kannatusmittauksia, gallup-vaihteluita ja puheenjohtajien tenttimenestystä. Kuitenkin jokaisissa vaaleissa piilee yksi valtava tekijä, joka pystyy pyyhkimään kaikki asiantuntijoiden ennusteet pöydältä sekunnissa: niin sanottu nukkuvien puolue.
Kun sadat tuhannet kansalaiset päättävät jättää äänestämättä, he eivät suinkaan hiljennä ääntään tai anna "vastalauseilmoitusta" poliittiselle järjestelmälle. Todellisuudessa he antavat valtakirjan niille, jotka käyvät uurnilla joka tapauksessa.
Tässä kirjoituksessa tarkastellaan vaalimatematiikan kylmää logiikkaa, taktisen äänestämisen ansoja ja sitä, miksi juuri nyt – enemmän kuin kertaakaan vuosikymmeniin – jokaisen tavallisen suomalaisen on aika herätä.
Vaalimatematiikan kylmä logiikka: Kotiinjäänti on aina ääni voittajalle
( vaalimatematiikan lyhyt oppimäärä )
Suomen vaalijärjestelmä perustuu suhteelliseen vaalitapaan ja d’Hondtin menetelmään. Tämän järjestelmän ydin on yksinkertainen: jokainen annettu ääni muuttaa vertauslukuja ja suhteellisia voimasuhteita.
Kun ihminen jättää äänestämättä ajatellen, ettei "yhdessä äänessä ole mitään väliä", hän tekee itse asiassa matemaattisen valinnan:
- Aktiivisten ryhmien suhteellinen valta kasvaa: Ne väestöryhmät ja kannattajakunnat, jotka käyvät uurnilla kurinalaisesti vaaleista toiseen, saavat passiivisuuden ansiosta suhteessa huomattavasti suuremman painoarvon.
- Kynnyt edustajapaikoille madaltuu: Mitä alhaisemmaksi yleinen äänestysaktiivisuus jää, sitä pienemmällä äänimäärällä puolueet saavat kansanedustajia ja aluevaltuutettuja läpi.
- Leikkauspolitiikan hiljainen hyväksyntä: Jos arjen heikennyksistä, sote- maksujen noususta, palveluiden karsimisesta ja ostovoiman murenemisesta kärsivät ihmiset jäävät kotiin, leikkauksia tekevät voimat tulkitsevat hiljaisuuden hyväksynnäksi ja jatkavat valitulla linjalla.
Vaalimatematiikka ei tunne sympatiaa eikä selityksiä. Jos 30–40 prosenttia äänioikeutetuista jättää äänestämättä, pienenkin aktiivisen vähemmistön on mahdollista nousta vaalivoittajaksi ja määrätä koko valtakunnan suunta.
Varoitus taktikoinnista: Mielikuva-ansat ja aito arvovalinta
Kun vaalit lähestyvät, julkisuudessa alkaa usein voimakas puhe "taktisesta äänestämisestä". Kansalaisia kehotetaan äänestämään tiettyä suurpuoluetta vain siksi, ettei joku toinen pääsisi valtaan, tai hylkäämään itselle läheisin vaihtoehto "hukkaäänen" pelossa.
Taktiseen äänestämiseen liittyy kuitenkin vakavia sudenkuoppia, joista on syytä varoittaa:
1. Pelko kompassina johtaa vääriin kompromisseihin
Kun äänestyspäätös tehdään pelon tai jonkin asian vastustamisen pohjalta, tullaan helposti äänestäneeksi politiikkaa, joka ei todellisuudessa vastaa omia arvoja. Tällöin äänestäjä saattaa tulla tukeneeksi linjaa, joka vaalien jälkeen tekee tismalleen samoja leikkauksia ja kompromisseja, joita äänestäjä halusi välttää.
2. Moniarvoisuuden kapeutuminen
Taktikointi keskittää ääniä parille suurimmalle toimijalle ja karsii poliittisesta kentästä rohkeat, inhimilliset ja rakentavat vaihtoehdot. Demokratian elinehto on se, että erilaiset äänet ja ruohonjuuritason näkemykset tulevat kuulluksi.
3. Katteettomat lupaukset ja takinkäännöt
Suurimmat populistiset mielikuvakampanjat nojaavat usein siihen, että ihmisille luvataan "helppoja ratkaisuja" tai "pienen ihmisen puolella olemista". Teot hallituksessa saattavat kuitenkin olla täysin päinvastaisia. Siksi tärkein mittari ei ole se, mikä puolue näyttää gallupeissa suurimmalta, vaan se, millaisia tekoja ja arvovalintoja ehdokkaat arjessa edustavat.
Paras ja kestävin tapa äänestää on seurata omaa arvo- ja ihmissydäntä. Ääni, joka annetaan omille aidoille arvoille ja luotettavalle toimijalle, ei ole koskaan hukkaääni.
Jos milloinkaan, nyt on aika herätä
Meille uskotellaan usein, että monet päätökset – kuten sosiaaliturvan leikkaukset, terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset tai julkisen sektorin karsiminen – ovat "pakkorakoja" tai "vaihtoehdottomia välttämättömyyksiä".
Tämä on poliittista teatteria. Yhteiskunnassa ei ole mitään automaattia, joka pakottaisi murentamaan tavallisten ihmisten arkea.
Suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin aikoinaan sodan jälkeisessä köyhässä Suomessa yhteisellä sopimuksella ja eettisellä valinnalla. Tänään monin verroin rikkaammassa maassa on kyse täsmälleen samasta asiasta: arvovalinnasta.
- Haluammeko yhteiskunnan, jossa muutama suuryhtiö ja rikas eliitti pärjää samalla kun tavallisen kansan, pienyrittäjien, eläkeläisten ja lapsiperheiden ostovoima murenee?
- Vai haluammeko palauttaa luottamuksen, kohtuullisuuden ja sen Suomen tavan olla yhdessä, jossa ketään ei jätetä yksin?
Vastaus näihin kysymyksiin ei löydy nettipalstojen huutokilpailuista, vaan vaaliuurnilta.
Tulevaisuus tehdään itse
Demokratia on arvokas ja hauras lahja. Se tarkoittaa sitä, että yhtenä päivänä muutaman vuoden välein jokaisen suomalaisen ääni on täsmälleen yhtä painava – olitpa sitten suurituloinen johtaja, pienyrittäjä, eläkeläinen, opiskelija tai työtön.
Jos jätät käyttämättä tämän oikeuden, annat muiden päättää, mihin sinun veroragasi käytetään, miten terveyskeskuksesi toimii ja miltä lastesi tulevaisuus näyttää.
Nyt ei ole aika kyyristellä tai lannistua. Jos milloinkaan, nyt on aika herätä, kaivaa äänioikeus esiin ja näyttää, millaisen hyvinvointivaltion me haluamme rakentaa.
Yhdessä eteenpäin.
Ja mitä sinä todellisuudessa voit tehdä!!!?
Osallistu ja vaikuta. Äänestä. Siinä on avaimet.
Tutustu aineistooni jossa pohditaan mitä tässä on tapahtunut ja kysytään suoraan: Mitä juuri sinä haluat?
Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?
Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina Persvako

Äänestä!
Vielä on toivoa