Toivo elää meidän kautta. 

 Kirjoitelmani 

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina  Persvako

Manifesti inhimillisen ja oikeudenmukaisen Suomen puolesta

Johdanto: Pimeyden keskellä syttyvä toivo

Elämme aikaa, jota leimaavat epävarmuus, yhteiskunnallinen polarisaatio ja jatkuvat uutiset leikkauksista. Julkisessa keskustelussa toistetaan kyynistä hokemaa siitä, ettei vaihtoehtoja ole – että hyvinvointivaltion purkaminen ja heikompaan asemaan joutuneiden puskurien murentaminen olisivat jonkinlainen taloudellinen välttämättömyys. Tällainen puhe on tarkoitettu lannistamaan. Se pyrkii tekemään ihmisistä passiivisia sivustakatsojia omassa yhteiskunnassaan. Ikäänkuin haluttaisiin meidän unohtavan mikä oli perinteinen Suomi.

Mutta toivo ei ole sokeaa optimismia tai haihattelevaa haaveilua. Toivo on yhteiskunnallinen voimavara ja tekojen moottori. Kuten viisaasti on todettu, toivo on kuin puun silmut marraskuussa: ne ovat siellä, pimeyden, kylmyyden ja märän maan uumenissa odottamassa kevättä, vaikkei niitä heti paljain silmin näe.

Toivo ei synny odottamalla, että joku muu ratkaisee ongelmamme tai että hallitukset vaihtuvat itsestään. Toivo syntyy siitä oivalluksesta, että tulevaisuus ei ole ennalta määrätty – se on vielä meidän päätettävissämme. Toivo elää meidän tekojemme, valintojemme ja keskinäisen solidaarisuutemme kautta.

1. Hyvinvointivaltio on valinta, ei luonnonlaki

Suomalaista hyvinvointivaltiota ei aikoinaan rakennettu siksi, että olimme upporikkaita. Se rakennettiin sodan jälkeisessä niukkuudessa ja jälleenrakennuksen keskellä köyhän kansan pragmaattisena ja inhimillisenä valintana. Silloin ymmärrettiin jotakin syvällistä ihmisyydestä ja yhteisestä vastuusta: kaveria ei jätetä, eikä ketään päästetä putoamaan tyhjyyteen.

Silloinen sukupolvi elämänasenteineen määritteli moraalisen peruskallion tiivistetysti: ei enempää kuin jaksaa, mutta ei vähempää kuin pystyy.

Hyvinvointivaltio ei ollut pröystäilyä eikä pelkkä kuluerä. Se oli yhteisöllinen vakuutus ja investointi ihmiseen. Se takasi, että jokaisella lapsella oli taustastaan riippumatta mahdollisuus kouluttautua, jokainen sairas sai hoitoa ja jokainen työtön tai iäkäs saattoi säilyttää ihmisarvonsa.

Nyt tätä arvokasta perintöä puretaan pala palalta niin sanotulla salami-taktiikalla, ja leikkauksia perustellaan kestävyysvajeella. On aika muistaa ja sanoa ääneen perustavanlaatuinen totuus: Se mikä on poliittisilla päätöksillä heikennetty, voidaan poliittisilla päätöksillä ja yhteisellä tahdolla korjata. Hyvinvointivaltion alasajo ei ole luonnonlaki, vaan arvovalinta – ja me voimme valita toisin.

2. Valumataloudesta ruohonjuuritason elinvoimaan

Nykyisen talouspolitiikan sokea piste on usko niin sanottuun valumatalouteen (trickle-down), jossa rikkaimmille annetut veronkevennykset muka säteilevät hyvinvointia koko yhteiskuntaan. Reaalitodellisuus ja arjen kokemus osoittavat täysin muuta: hyvätuloisen lisäeuro ei mene paikallisen ruokakaupan, parturin tai kivijalkayrittäjän kassaan, vaan se karkaa säästöihin, pörssiin tai ulkomaille.

Oikea talouden moottori rakentuu alhaalta ylöspäin (trickle-up):

• Pienituloisen kulutusalttius on lähes 100 prosenttia. Kun pienituloisen, lapsiperheen tai eläkeläisen toimeentuloa ja ostovoimaa vahvistetaan, jokainen euro palaa välittömästi kotimaiseen kiertoon.
• Arjen eurot ylläpitävät työllisyyttä. Kun tavallisella kansalla on varaa elää ja kuluttaa, paikalliset pienyrittäjät pärjäävät, palvelut säilyvät ja verotulot palautuvat valtion kassaan.
• Inhimillinen pääoma on Suomen tärkein varallisuus. Koulutuksesta, mielenterveyspalveluista, varhaiskasvatuksesta ja sote-järjestöistä leikkaaminen ei säästä rahaa, vaan siirtää miljardiluokan korjauskustannukset tulevaisuuteen.

Jos haluamme korjata Suomen talouden, meidän on lopetettava köyhyyden rangaistavuus ja palautettava usko siihen, että jokaisen ihmisen työ ja arki ovat arvokkaita.

3. Kielellinen herääminen ja poliittinen lukutaito

Toivon rakentaminen vaatii kykyä katsoa poliittisen teatterin, Iskulauseiden ja kauniiden vaalilupausten taakse. Politiikassa kieltä käytetään liian usein vallankäytön välineenä ja sumuverhona: "välttämättömyydet", "dynaamiset vaikutukset" ja "kannustinloukut" ovat eufemismeja, joilla peitellään kovia leikkauksia.

Me tarvitsemme uutta poliittista lukutaitoa ja yhteisöllistä heräämistä. Meidän on otettava käyttöön kolme yksinkertaista mutta voimakasta kysymystä jokaisen poliittisen avauksen kohdalla:

1. Ymmärrä: Mitä tämä päätös tarkoittaa käytännön arjessa? Mitä kauniiden sanojen taustalla todellisuudessa tapahtuu?
2. Kysy: Kuka tästä päätöksestä oikeasti hyötyy? Kuka maksaa laskun? Mitä jätetään sanomatta?
3. Vaikuta: Miten voimme yhdessä puuttua epäkohtiin ja vaatia päättäjiltä vastuuta sanoistaan?

Kun opimme tunnistamaan kielelliset ansat ja populismin möröt, emme enää lankea ilmaisiin lupauksiin tai toisiamme vastaan asetteluun. Poliittinen lukutaito riisuu manipuloinnin aseista ja palauttaa vallan sinne, kuhun se kuuluu – kansalaisille.

4. Luottamus ja sukupolvien välinen sopimus

Suomalaisen yhteiskunnan vahvin liima on aina ollut korkea keskinäinen luottamus. Luottamus siihen, että leipäjonot eivät ole kenenkään koti, että viranomainen auttaa hätätilassa ja että veroina kerätyt rahat käytetään yhteiseksi hyväksi.

Tämä luottamus murenee nopeasti, jos ihmisiä ryhdytään pitämään pelkkinä kuluerinä tai järjestelmän hyväksikäyttäjinä. Epäilyyn ja rangaistavuuteen perustuva valvontayhteiskunta syö hedelmällisen yhteistyön maaperän.

Meidän on palautettava sukupolvien välinen sopimus:

• Me emme ole saaneet tätä maata lahjaksi vain itseämme varten, vaan me olemme saaneet sen lainaksi tulevilta sukupolvilta.
• Sotien jälkeinen sukupolvi rakensi koulut, sairaalat ja turvaverkot niukoista lähtökohdista, jotta heidän lapsillaan olisi parempi tulevaisuus.
• Meidän velvollisuutemme on pitää huolta siitä, että huomisen nuorilla on edelleen syytä uskoa parempaan huomiseen ja siihen, että yhteiskunta kantaa myös silloin, kun elämä satuttaa.

5. Puhalletaan yhteen hiileen – Asioiden pitää riidellä, ei ihmisten

Poliittinen teatteri pyrkii jakamaan kansan keinotekoisesti leireihin: työntekijät vastaan yrittäjät, nuoret vastaan vanhat, kaupunkilaiset vastaan maaseudun väki. Tämä polarisaatio palvelee vain niitä, jotka hyötyvät sekasorrosta.

Meidän on hylättävä vastakkainasettelun ansa. Meidän on opittava näkemään ihminen leiman takana.

• Pienyrittäjä ja duunari eivät ole toistensa vastustajia, vaan samassa veneessä: yrittäjä tarvitsee asiakkaita, joilla on ostovoimaa, ja työntekijä tarvitsee reilun työnantajan, joka maksaa elämiseen riittävää palkkaa.
• Erilaiset mielipiteet ja arvot kuuluvat elävään demokratiaan, mutta asioiden pitää riidellä – ei ihmisten.

Aito yhteisöllisyys rakentuu siellä, missä ihmiset kohtaavat vertaisina: kotiovilla, työpaikoilla, kylätaloilla, järjestöissä ja verkkokeskusteluissa. Kun uskallytamme kuunnella toisiamme ilman ennakkoasenteita, huomaamme tavoittelevamme lopulta samaa asiaa – turvallista, inhimillistä ja oikeudenmukaista kotimaata.

Tulevaisuus ei tapahdu – se tehdään

Suomi ei ole osakeyhtiö eikä kylmä talouskoneisto. Suomi on koti. Se on ihmisten välinen sopimus siitä, että pidämme toisistamme huolta.

Älä luovu toivostasi. Älä jää nukkujien tai kyynikoiden riviin, sillä äänestämättä jättäminen tai hiljainen hyväksyntä antavat mandaatin nykyisen kurjistamislinjan jatkumiselle. Jokaisella äänellä, jokaisella käydyllä keskustelulla ja jokaisella arjen teolla on merkitystä.

Toivo elää meidän kauttamme. Se elää silloin, kun vaadimme rehellisyyttä, puolustamme heikompaamme, äänestämme omien arvojemme puolesta ja kieltäydymme pitämästä eriarvoisuutta normaalina.

Uusi kevät ei synny odottamalla – se rakennetaan yhdessä, puhaltamalla yhteen hiileen.

Vaikuttaminen ei ole vain vaalipäivän asia

Miten arjen toiminta muuttaa yhteiskunnan suunnan

Toivo on välttämätön moottori, mutta pelkkä toiveikkuus ei yksin muuta maata. Jos jätämme tulevaisuutemme vain neljän vuoden välein tapahtuvaksi äänestysliikkeeksi ja vetäydymme sen jälkeen sivustakatsojiksi, luovutamme päätösvallan niille, joilla on varaa ja halua lobata etujaan viikon jokaisena päivänä.

Äänestäminen on kansalaisen perusoikeus ja tärkeä suunnan näyttäjä, mutta suuri yhteiskunnallinen vaikuttaminen tapahtuu vaalikausien välissä. Demokratia ei ole neljän vuoden välein aktivoituva sovellus, vaan jatkuva, elävä prosessi. Jokaisella kansalaisella on käytössään lukematon määrä keinoja haastaa epäkohtia, suojella hyvinvointivaltiota ja muovata huomisen Suomea jo tänään.

1. Poliittinen lukutaito: Ensimmäinen teko on verhon taakse katsominen

Vaikuttamisen tärkein lähtökohta on kyky nähdä ohi poliittisen teatterin, kulissien ja valmiiden vaalilauseiden. Ennen kuin voi vaikuttaa tehokkaasti, pitää ymmärtää, mitä kulissien takana todella tapahtuu.

• Opettele kysymään oikeat kysymykset: Kun julkisuudessa esitetään leikkauksia "vaihtoehdottomana pakikkana" tai perustellaan päätöksiä taloustieteen verholla, pysähdy arvioimaan: Kuka tästä päätöksestä todellisuudessa hyötyy? Kuka sen maksaa? Ja mitä jätetään sanomatta?
• Riisuta TINA-retoriikka (There Is No Alternative): Väite siitä, ettei muuta vaihtoehtoa ole, on aina ideologinen valinta. Politiikassa on aina vaihtoehtoja, ja niiden olemassaolon osoittaminen on tehokas tapa murtaa puskista tulevia päätöksiä.
• Tunnista teeskennelty tietämättömyys ja harhautukset: Älä astu ilmoille heitettyihin provokaatioihin tai "kato orava" -harhautuksiin, joiden ainoa tarkoitus on viedä huomio pois elinolosuhteita leikkaavista päätöksistä.

2. Keskustelukulttuurin takaisinvaltaus ja arjen vaikuttaminen

Moni ajattelee, ettei omalla äänellä sosiaalisessa mediassa tai kahvipöydässä ole merkitystä. Todellisuudessa julkinen mielipide ja tavallisten ihmisten taju asioista muodostuvat arjen kohtaamisissa.

• Ota tila haltuun omalla nimellä ja asiasisällöllä: Älä anna keskustelukenttiä vain irvailijoille tai provokaattoreille. Rehellinen, faktapohjainen ja ihmisarvoa puolustava puhe omalla sivuillasi, blogeissasi tai somessasi tavoittaa usein satoja ja tuhansia "hiljaisia lukijoita", jotka etsivät järjen ääntä. ( Lue some trollin kryptoniitti )
• Kieltäydy irvailusta, käytä faktoja ja tarinoita: Älä lähde mukaan huutokilpailuihin. Paras vastalääke populistiselle teatterille on rauhallinen, arjen kokemuksiin nojaava argumentaatio. Kun kerrot rehellisesti siitä, miten leikkaukset vaikuttavat tavallisen työntekijän, pienyrittäjän tai eläkeläisen arkeen, tuot abstraktit numerot reaalitodellisuuteen.
• Jaa luotettavaa tietoa: Tuo esiin tutkimuslaitosten, asiantuntijoiden ja ruohonjuuritason toimijoiden tietoa. Kun tilastot ja tutkimukset osoittavat ostovoimakuilun tai leikkausten todelliset seuraukset, dogmit murenevat.

3. Direct Action: Suorat kansalaisvaikuttamisen kanavat

Päättäjät ovat olemassa kansalaisia varten, eivät päinvastoin. Hallituskauden aikana päättäjiin voi ja pitää ottaa suoraan yhteyttä.

• Kansalaisaloitteet: Kansalaisaloitejärjestelmä on erinomainen työkalu tuoda epäkohtia suoraan eduskunnan käsittelyyn. Kyse ei ole vain lakialoitteiden läpimenosta, vaan siitä, että aloite pakottaa politiikan ja median käsittelemään aihetta, josta muuten vaiettaisiin.
• Yhteydenotto omiin kansanedustajiin ja valtuutettuihin: Kansanedustajat ja paikallispäättäjät seuraavat tarkasti heille tulevaa kansalaispalautetta. Kirjoita heille asiallinen, henkilökohtainen viesti ja kysy, miten he aikovat äänestää tietyssä lakihankkeessa ja miten he perustelevat kantansa alueenne asukkaille.
• Mielenilmaukset ja adressit: Yhteisen rintaman näyttäminen kaduilla, toreilla ja vetoomuksissa viestii johdolle, että kansalaisyhteiskunnan sietokyvyn raja on saavutettu. History osoittaa, että laaja kansalaisvastustus voi pysäyttää tai lieventää kovimpiakin lakihankkeita.

4. Järjestöt, ammattiliitot ja osuustoiminta: Vastavoimien vahvistaminen

Yksinäinen ihminen on helppo vaimentaa, mutta järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa ei voida ohittaa. Yhteisölliset vastavoimat ovat pohjoismaisen hyvinvointivaltion selkäranka.

• Osallistu ammattiyhdistysliikkeen ja järjestöjen toimintaan: Työntekijöiden oikeuksia, työttömien turvaa ja sosiaalisia palveluita ei ole saatu lahjaksi, vaan ne on taisteltu. Liittyminen omaan ammattiliittoon tai kansalaisjärjestöön vahvistaa sitä neuvotteluvoimaa, jolla puolustetaan reiluja työehtoja ja sosiaalista turvaa.
• Osuustoiminta ja paikalliset yhteisöt: Osuuskunnat, asukasyhdistykset ja kolmannen sektorin toimijat luovat pohjaa yhteisölle, jossa raha ja päätösvalta pysyvät ihmisten omissa käsissä. Osuustoiminnallinen ajattelu näyttää, että yritystoimintaa ja palveluita voidaan pyörittää myös ihmisten tarpeiden, ei vain suurpääoman voittojen ehdoilla.
• Vapaaehtoistyö ja naapuapu: Toimiminen ruoka-apuorganisaatioissa, nuorisotyössä tai ikäihmisten parissa on välitöntä toisen ihmisen tukemista. Se pitää yhteiskunnan inhimillisenä silloin, kun viralliset turvaverkot pettävät.

5. Taloudellinen toimintavalta: Kuluttamisen ja yhteisöllisen talouden voima

Raha on arvovalinta, ja se, mihin eurosi laitat, vaikuttaa suoraan yhteiskunnan rakenteisiin.

• Tue paikallista ja pienyrittäjyyttä (Trickle-up arjessa): Pienyrittäjät, paikalliset leipurit, suutarit ja kivijalkakauppiaat ovat paikallistalouden moottori. Kun käytät palveluita omalla paikkakunnallasi, raha jää kiertämään yhteisöösi ja ylläpitää työllisyyttä.
• Kieltäydy riistotaloudesta mahdollisuuksien mukaan: Suosi yrityksiä ja toimijoita, jotka maksavat veronsa Suomeen, noudattavat työehtosopimuksia ja huolehtivat ympäristöstä. Kuluttajavalinnoilla viestitetään elinkeinoelämälle, millaista toimintaa pidetään hyväksyttävänä.

6. Tulevaisuutta ei odoteta – Se tehdään

Suurin harha on luulla, että joku muu korjaa asiat puolestamme. Hyvinvointivaltiota ei rakennettu valmiiksi ylhäältä päin annettuna lahjana, vaan se poljettiin kasaan tavallisten ihmisten sitkeydellä, yhteistyöllä ja periksiantamattomuudella.

Jos näet epäkohdan, älä jää odottamaan uusia vaaleja – ala toimia tänään. Keskustele, kirjoita, osallistu, verkostoidu ja ota tila haltuun. Kun riittävän moni ihminen päättää pitää puolensa ja toimia yhdessä muun yhteisön hyväksi, poliittisen johdon on pakko kuunnella.

Toivo elää meidän kauttamme – ja se toteutuu arjen teoissa.

Leif "Leksa" Kuismanen
leksanet.com

Äänestäminen

On aika palauttaa sisu ja oikeudenmukaisuus suomalaiseen päätöksentekoon – ei vain numeroina, vaan tekoina. On aika toimia sellaisen Suomen puolesta, jossa jokainen ihminen on arvokas.

Ja mitä sinä todellisuudessa voit tehdä!!!?

Tutustu kirjoitelmaani klikkaamalla linkistä:

Kts Minkälaisen Suomen sinä haluat? Tutustu kirjoitelmaani.

Tunnetko itsesi. Kukaan ei halua hävitä. Miksi? Kukaan ei halua olla häviäjä

Äänestä!

Vielä on toivoa