Hyvinvointivaltio Ennen ja Nyt

Hyvinvointivaltiosta nauttimisesta alkoi minun nuori aikuisuuteni. En osannut kuvitella mihin suuntaan yhteiskunta oli menossa.

1. Johdanto: Hyvinvointivaltion Muutos

• Oma Näkemys Hyvinvointivaltiosta
  • • Hyvinvointivaltion Käsitteen Epäselvyys
      • Käsitys hyvinvointivaltiosta voi vaihdella yksilöittäin ja sukupolvittain. Minulle sana hyvinvointivaltio ei ole koskaan muodostunut täysin yksiselitteiseksi tai itsestäänselväksi, vaikka olen kokenut sen perusrakenteet ja hyötynyt sen tuomista eduista. Monille hyvinvointivaltion käsite on arjessa läsnäoleva ja käytännöllinen – tarkoittaen esimerkiksi palveluja, joita voi käyttää ilman suuria kustannuksia, kuten terveydenhoitoa tai koulutusta. Nykyään käsitys tuntuu kuitenkin osittain hämärtyneeltä, ja hyvinvointivaltio näyttäytyy monelle erilaisena kuin aiemmin.
    • Hyvinvointivaltio yksilöllisistä kokemuksista katsottuna
      • Hyvinvointivaltion perustan muodostaa ajatus yhteiskunnan vastuusta kaikkien kansalaistensa hyvinvoinnista – etenkin niiden, joilla on vähiten. Omasta näkökulmastani katsottuna hyvinvointivaltio oli aiemmin läheisempi ja konkreettisempi. Siihen kuuluivat ilmaiset kesäleirit ja uimakoulut, joita tarjottiin lapsille ja nuorille. Tällaiset palvelut tuntuivat arkipäiväisiltä, mutta niiden perusta oli yhteiskunnan vahvassa sosiaaliturvajärjestelmässä. Aikuiselämässä hyvinvointivaltion tukirakenteet ilmenivät mahdollisuutena kouluttautua uudelleen aikuiskoulutuksen tuella, mikä helpotti ammatinvaihtoa ja antoi joustavuutta työuralla.
• • Aiempi Hyvinvointivaltio: Tasa-arvoa ja Palvelujen Saatavuutta
    • Hyvinvointivaltion ydin oli taata kaikille pääsy peruspalveluihin ilman suurta taloudellista kuormitusta. Esimerkiksi koulutus ja terveydenhoito olivat edullisia tai ilmaisia, ja yhteiskunta tarjosi runsaasti resursseja, joilla tuettiin kansalaisten arkea. Näin ollen jokainen pääsi osaksi yhteiskunnan tarjoamaa turvaverkkoa, ja palveluiden saavutettavuus oli laaja niin kaupungeissa kuin maaseudullakin.
  • Nykypäivän Hyvinvointivaltio: Resurssien Väheneminen ja Palvelujen Maksullisuus
    • Nykyään hyvinvointivaltiota varjostavat taloudelliset paineet ja leikkaukset, jotka heikentävät sen tukirakenteita. Monia aiemmin maksuttomia tai edullisia palveluita on leikattu, ja tilalle on tullut osin maksullisia palveluja. Tämä on muuttanut hyvinvointivaltion luonnetta, ja sen tarjoamat edut tuntuvat aiempaa rajatummilta ja monille vaikeammin saavutettavilta. Lisäksi digitalisaatio, joka sinänsä voi tuoda helpotusta moniin asioihin, ei ole aina tehnyt palveluja helpommin saavutettaviksi vaan on saattanut jopa luoda esteitä niiden käyttöön.

2. Nuoruuden Kokemukset Hyvinvointivaltion Aikakaudesta

• • Ilmaiset Leirit ja Uimakoulut
    • Kuntien Maksuttomat Palvelut ja Niiden Merkitys Nuorille
      • Hyvinvointivaltion tarjoamat ilmaiset palvelut olivat keskeinen osa nuoruuttani. Kunnat järjestivät kesäleirejä ja uimakouluja, joihin osallistuminen oli mahdollista lähes kaikille lapsille ja nuorille riippumatta heidän perheidensä taloudellisesta tilanteesta. Nämä leirit ja uimakoulut tarjosivat paitsi käytännön taitoja, myös sosiaalisen ympäristön, jossa lapset ja nuoret pääsivät viettämään aikaa toistensa kanssa turvallisesti. Ilmaispalvelut olivat samalla ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa ja hyvinvointia, ja niiden avulla edistettiin yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
    • Kokemukset Ilmaispalveluiden Vaivattomuudesta
      • Nykyään tällaisia maksuttomia palveluja on harvoin tarjolla samalla tavalla, mikä tekee näkyväksi hyvinvointivaltion muutoksen. Kunnilla oli ennen enemmän resursseja kohdistaa varoja suoraan lapsille ja nuorille, ja nämä resurssit näkyivät ilmaisina aktiviteetteina. Samalla kun nuoret saivat iloa ja hyötyä leireistä ja liikunnallisista aktiviteeteista, nämä palvelut toimivat myös koko yhteisön sosiaalisen tasapainon ylläpitämisen välineinä. Jokaisella oli mahdollisuus osallistua ja hyötyä niistä, eikä taloudellisella taustalla ollut merkitystä.
  • Ensiaskeleet Työelämässä
    • Työpaikkojen Helppo Saatavuus ja Nuorten Rekrytointi
      • Siirtyminen työelämään oli 1980-luvulla huomattavasti suoraviivaisempaa ja helpompaa kuin nykyään. Muistan, kuinka työnantajat tulivat suoraan kouluille hakemaan kesätyöntekijöitä, mikä vähensi työnhakijan taakkaa huomattavasti. Mahdollisuus päästä suoraan työelämään koulun penkiltä oli etu, joka madalsi nuorten kynnystä kokeilla työelämää ja löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Kesätöitä oli tarjolla runsaasti, ja yritykset hakivat aktiivisesti työntekijöitä, erityisesti nuoria ja vastavalmistuneita. Tämä loi vahvan yhteyden työelämän ja koulutuksen välille, mikä auttoi monia löytämään nopeasti vakituisia työpaikkoja.
    • Palkkataso ja Työolosuhteet
      • Työntekijän kannalta 1980-luvun palkkataso oli monilla aloilla varsin hyvä ja riittävä elämiseen, erityisesti vuorotyötä tekevillä työntekijöillä. Esimerkiksi traktorinkuljettajan tai huoltomiehen työt turvesuolla olivat vuorotyönä palkitsevia, ja palkka kattoi hyvin elinkustannukset. Lisäksi kesätyöntekijöitä rekrytoitiin turvesuolle jopa sadoittain, mikä loi jatkuvasti uusia työtilaisuuksia. Nykyisin työpaikkojen saatavuus on vähentynyt, ja monilla aloilla kilpailu työpaikoista on koventunut. Samalla rekrytointiprosessi on muuttunut monimutkaisemmaksi ja vaatii hakijalta enemmän resursseja.
    • Työnhakuprosessin Yksinkertaisuus
      • Työpaikan saanti oli aiemmin suoraviivaisempaa ja vaivattomampaa, mikä vähensi nuorten painetta työnhaussa. Usein riitti, että osoitti innostusta ja osaamista, eikä hakijan tarvinnut täyttää monimutkaisia hakemuksia tai suorittaa useita haastattelukierroksia. Tämä yksinkertaisuus auttoi monia nuoria pääsemään työelämään nopeasti ja rakentamaan omaa taloudellista riippumattomuuttaan. Työnhaun käytäntö oli suorempi ja työnhakijan näkökulmasta helpompi, mikä madalsi kynnystä lähteä kokeilemaan erilaisia töitä jo varhain.

3. Ammatillinen Koulutus ja Työllistyminen

• • Ajokortin Hankinta Opintotuella
    • Ajokortin Hankkiminen ja Sen Kustannukset
      • 1980-luvulla ajokortti oli monille nuorille tärkeä askel kohti itsenäisyyttä ja työelämää. Ajokortin hankkiminen oli taloudellisesti mahdollista opintotuen avulla, mikä poisti taloudellisia esteitä ja mahdollisti sen hankinnan kaikille opiskelijoille. Toisin kuin nykyään, jolloin ajokortin kustannukset ovat monille nuorille suuri taloudellinen haaste, 1980-luvun opintotuki oli riittävä kattamaan ajokortin kulut kokonaan ilman lisärahoitusta vanhemmilta tai ulkopuolisia lainoja.
    • Opintotuen Riittävyys ja Itsenäisyys
      • Opintotuki oli mitoitettu siten, että sen avulla pystyi paitsi maksamaan ajokortin, myös kattamaan muita elinkustannuksia, kuten oppikirjoja ja arkisia menoja. Tämä vähensi nuorten riippuvuutta vanhempien taloudellisesta tuesta ja tarjosi monille mahdollisuuden itsenäistyä aiemmin. Opintotuen riittävyys tuki myös sitä ajatusta, että yhteiskunta panostaa nuorten tulevaisuuteen ja pyrkii takaamaan heille mahdollisimman tasapuoliset lähtökohdat. Nykyään tilanne on muuttunut, ja opintotuki ei usein riitä kattamaan kaikkia opiskeluun ja elämiseen liittyviä kustannuksia, mikä lisää monien nuorten taloudellista painetta ja riippuvuutta lainoista.
  • Aikuiskoulutusjärjestelmä
    • Koulutus Mahdollisuutena Uralle ja Työllistymiselle
      • 1980-luvulla aikuiskoulutusjärjestelmä tarjosi laajoja ja monipuolisia mahdollisuuksia uudelleen kouluttautumiseen ja työelämän vaatimuksiin vastaamiseen. Aikuiskoulutus oli suunniteltu erityisesti työikäisille, jotka halusivat vaihtaa alaa tai päivittää osaamistaan. Tässä järjestelmässä aikuiskoulutuskeskukset ja työvoimatoimistot toimivat yhteistyössä tarjoten jatkuvia koulutusmahdollisuuksia, mikä helpotti työllistymistä ja sopeutumista työmarkkinoiden muutoksiin. Työttömyyden kohdatessa saattoi hakeutua työkkärin kautta suoraan aikuiskoulutukseen, ja kynnys siihen oli matala.
    • Aikuiskoulutuspäiväraha ja Muu Tuki Opiskelun Aikana
      • Aikuiskoulutuspäiväraha oli merkittävä tuki, joka mahdollisti kouluttautumisen ilman taloudellista ahdinkoa. Päivärahaan sisältyi aikuiskoulutuslisä, mikä teki kouluttautumisesta taloudellisesti kannattavaa ja tarjosi motivaation opiskeluun. Lisäksi koulutuksen aikana järjestäjä tarjosi päivittäiset ruokailut ja matkakorvaukset, mikä helpotti arkea ja mahdollisti täysipainoisen keskittymisen opiskeluun. Koulutuksen aikana annettiin kattavasti teoriatietoa ja käytännön harjoituksia, jotka valmistivat suoraan työtehtäviin.
    • Laadukas Koulutus ja Sen Pitkäaikainen Vaikutus
      • Aikuiskoulutusjärjestelmä tuotti laadukkaita ammattilaisia, ja oppimateriaaleja sai ilmaiseksi. Monet oppikirjoista ja monisteista toimivat arvokkaina tiedonlähteinä pitkälle työuran aikana. Aikuiskoulutuksen kautta saatu käytännönläheinen ja perusteellinen koulutus varusti opiskelijat riittävillä taidoilla suoraan ammattiin. Koulutusmalli loi pohjan, jonka ansiosta aikuiskoulutuksen käyneet saattoivat työllistyä nopeasti ja joustavasti eri aloille, usein jo koulutuksen aikana. Nykyään aikuiskoulutuksen resurssit ja tuet ovat vähentyneet, eikä vastaavanlaista tukea tarjota samassa laajuudessa.

4. Työelämän Kehitys ja Paikallinen Sopiminen

• • Erikoistuminen ja Luottamusmiehenä Toimiminen
    • Erikoistumisen ja Lisäkouluttautumisen Mahdollisuudet
      • Hyvinvointivaltion tukemassa työympäristössä työnantajat olivat usein halukkaita investoimaan työntekijöiden osaamiseen ja erikoistumiseen. Esimerkiksi autoalalla sain mahdollisuuden lisäkouluttautua erikoisosaamisalueille, kuten automaattivaihteistojen ja autosähköjärjestelmien pariin. Työnantajat ymmärsivät, että koulutuksen kautta hankittu lisäosaaminen hyödytti paitsi työntekijää myös yrityksen kilpailukykyä. Tällainen jatkuvan oppimisen mahdollisuus oli 1980-luvulla osa normaalia työelämää, ja työntekijät pystyivät kehittämään omaa osaamistaan yrityksen tuella. Tämä loi pohjan sekä ammattitaidon kasvulle että luotettavalle urapolulle.
    • Luottamusmiehen Rooli ja Yhteistyö Työnantajan Kanssa
      • Työpaikoilla työnantajien ja työntekijöiden välinen yhteistyö oli saumatonta ja perustui molemminpuoliseen luottamukseen. Luottamusmiehen rooliin valitseminen korostaa sitä, että työyhteisössä arvostettiin rehellisyyttä ja työntekijöiden oikeuksia. Luottamusmiehenä toimiminen antoi mahdollisuuden vaikuttaa työyhteisön hyvinvointiin ja palkkamalleihin. Työnantajien kanssa keskustelu oli avointa, ja tavoitteena oli aina löytää ratkaisuja, jotka palvelivat sekä työntekijöiden että työnantajien etuja. Luottamusmiehenä sain myös tilaisuuden osallistua neuvotteluihin, jotka tähtäsivät työehtosopimuksia parempiin ratkaisuihin paikallisesti.
  • Paikallisen Sopimisen Onnistuminen Työpaikalla ja Paremmat Palkkausmallit
    • Työehtojen Parantaminen Paikallisin Sopimuksin
      • Paikallinen sopiminen oli keskeinen väline työehtojen ja palkkausmallien parantamisessa. Työpaikallamme työnantaja oli avoin neuvottelemaan työntekijöiden edustajien kanssa joustavasti palkkamalleista, ja näin saavutettiin jopa parempia ehtoja kuin valtakunnalliset työehtosopimukset tarjosivat. Sopiminen paikallisesti mahdollisti myös sen, että palkkausmallit voitiin räätälöidä vastaamaan paremmin työn erityisvaatimuksia, mikä puolestaan kannusti työntekijöitä sitoutumaan työhönsä. Tämä oli osoitus siitä, että työnantajat näkivät paikallisen sopimisen keinona luoda motivoiva ja tuottava työympäristö.
    • Palkkauksen Joustavuus ja Työntekijöiden Kannustaminen
      • Paikallinen palkkamalli tarjosi työntekijöille kannustavaa joustavuutta, joka huomioi myös vuorotyön ja erikoisosaamisen. Malli oli monille houkutteleva, sillä se mahdollisti korkeamman tulotason kuin standardoitu työehtosopimus, mutta työnantaja ja työntekijä hyötyivät siitä molemmat. Näin työntekijöiden palkkaus oli oikeudenmukaista, ja tulot riittivät hyvin elämiseen, mikä vahvisti hyvinvointivaltion tarjoamaa perusturvaa ja lisäsi työn mielekkyyttä. Paikallisen sopimisen kautta toteutettu palkkausmalli loi myös yhteisöllistä sitoutumista ja tunnetta siitä, että yrityksen ja työntekijöiden yhteiset tarpeet huomioitiin.

5. Julkisten Palveluiden Helppous ja Saavutettavuus

• • Terveydenhuolto ja Sosiaaliturva
    • Maksuttomat Lääkäripalvelut ja Helposti Saavutettava Hoito
      • 1980-luvulla julkinen terveydenhuolto oli maksutonta, mikä poisti taloudellisia esteitä terveydenhoidon saamiselta. Jokaisella oli oikeus hakeutua lääkärin vastaanotolle ilman pelkoa korkeista hoitokuluista, ja tämä turvasi peruspalvelujen saatavuuden kaikille kansalaisille. Terveydenhuollon järjestelmä oli rakennettu siten, että perus- ja erikoissairaanhoito oli helposti saatavilla, ja potilaita palveltiin viiveettä. Terveydenhoitokäynnit, jopa erikoistuneempi hoito kuten sairaalahoidot, olivat ilmaisia, ja yhteiskunta kantoi vastuun kansalaisten hyvinvoinnista.
    • Kela-korvaukset Lääkkeistä ja Hoidoista
      • Kaikki lääkärin määräämät lääkkeet kuuluivat tuolloin Kela-korvauksen piiriin, mikä alensi lääkehoidon kustannuksia merkittävästi. Kela-korvaukset kattoivat laajan valikoiman lääkehoitoja, eikä potilaalla ollut omavastuuosuuksia. Tämä turvasi sen, että lääkkeet olivat taloudellisesti saavutettavissa kaikille sairastuneille, ja helpotti erityisesti pitkäaikaisesta sairaudesta kärsivien tilannetta. Verrattuna nykypäivään, jolloin kaikki lääkkeet eivät kuulu Kela-korvauksen piiriin ja omavastuuosuudet ovat kasvaneet, tämä hyvinvointivaltion tarjoama kattava tuki mahdollisti terveydentilan ylläpitämisen ilman taloudellista stressiä.
  • Julkisten Palveluiden Saavutettavuus
    • Verotoimiston, Työvoimatoimiston ja Muiden Palveluiden Helppo Saavutettavuus
      • Julkiset palvelut olivat tuolloin helposti saavutettavissa, ja ne tarjosivat tukea ilman monimutkaisia ajanvarausprosesseja. Esimerkiksi verotoimistossa asiointi, kuten verokortin tarkistus, hoitui yhdellä käynnillä tai jopa puhelinsoitolla, mikä helpotti arjen asioiden hoitoa. Työvoimatoimisto oli tärkeä kohtaamispaikka, jossa työnhakijat saivat henkilökohtaista ohjausta ja neuvoja tulevaisuuden suunnitteluun. Sinne saattoi mennä ex tempore tiedustelemaan koulutuksista, työpaikoista tai saamaan ohjeita ilman, että täytyi varata aikaa etukäteen.
    • Palvelujen Joustavuus ja Helppo Saavutettavuus
      • Näiden julkisten palveluiden helppo saavutettavuus teki arjen asioinnista sujuvaa ja auttoi kansalaisia hoitamaan asioitaan tehokkaasti. Kela-konttorit olivat yleisesti ottaen lähellä asuinalueita, ja niiden palvelut olivat kaikkien käytettävissä, mikä tuki sosiaaliturvajärjestelmän saavutettavuutta. Tämä loi tunteen siitä, että yhteiskunta kantoi vastuunsa ja oli aidosti läsnä kansalaisten arjessa. Nykyään monet näistä palveluista ovat siirtyneet digitaalisiin kanaviin, ja ajanvaraus on usein pakollinen, mikä saattaa vaikeuttaa palvelujen käyttöä niille, jotka eivät hallitse teknologiaa tai tarvitsevat nopeaa asiointia.

6. 1990-luvun Lama ja Sen Vaikutukset

• • Leikkaukset ja Devalvaatio
    • Lama-ajan Taloudelliset Vaikutukset ja Omat Kokemukset
      • 1990-luvun alun lama aiheutti Suomessa laajan taloudellisen kriisin, joka näkyi kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Lama toi mukanaan massiiviset leikkaukset ja devalvaation, jotka vaikuttivat vahvasti yksityiseen talouteeni ja yritystoimintaani. Yksityisten asiakkaiden ostovoiman heiketessä myös oma yritystoimintani ajautui vaikeuksiin, ja liikevaihto romahti. Lama-ajan raju säästöpolitiikka, erityisesti leikkaukset kansalaisten tukipalveluista, teki selviytymisestä haasteellista niin yrityksille kuin yksilöillekin. Myös työsuhteeni vakituisessa työpaikassa päättyi lama-ajan myötä, ja tulin itse osaksi laman seurauksena syntynyttä suurta työttömyysaaltoa.
    • Devalvaation ja Velkaantumisen Vaikutukset
      • Devalvaation vaikutukset moninkertaistivat lainakustannuksia, mikä teki oman yritykseni ja asuntolainan maksamisesta lähes mahdotonta. Lama-ajan taloudelliset menetykset johtivat vararikkoon, ja aikaisempi vakaus ja turvallisuus vaihtuivat taloudelliseen epävarmuuteen. Tämä ajoi monet ihmiset tilanteeseen, jossa heidän oli mahdotonta ylläpitää aiempaa elintasoa tai selviytyä veloista. Devalvaatio vaikutti välittömästi myös kansantalouteen, sillä hintojen ja korkojen nousu heikensi merkittävästi ostovoimaa. Tämä johti laajoihin taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin, joista monet vaikuttavat edelleen yhteiskunnassa.
  • Hyvinvointivaltion Rakenteiden Heikkeneminen
    • Lama-ajan Leikkausten Vaikutukset Julkisiin Palveluihin
      • Lama pakotti hallituksen leikkaamaan hyvinvointivaltion palveluita merkittävästi. Tämä tarkoitti muun muassa terveydenhuollon ja koulutuksen resurssien vähentämistä sekä palvelumaksujen käyttöönottoa, mikä vähensi näiden palvelujen saavutettavuutta ja tasavertaisuutta. Kuntien ja valtion säästöohjelmat heijastuivat kaikkialle yhteiskuntaan ja heikensivät monien julkisten palvelujen laatua. Tämä säästöpolitiikka vei hyvinvointivaltiolta osan sen perusarvosta – kaikille tarjottavista kattavista palveluista – ja lisäsi eriarvoisuutta palvelujen saannissa.
    • Ostovoiman Lasku ja Kuluttamisen Väheneminen
      • Ostovoiman romahtaminen vaikutti monen suomalaisen elämään, sillä leikkausten kohdistuminen sosiaaliturvaan, palkkoihin ja etuuksiin pienensi merkittävästi kuluttajien käytettävissä olevaa rahaa. Kun ostovoima väheni, se vaikutti suoraan myös kotimaan talouteen ja vaikeutti taloudellista elpymistä. Tämä heikentyminen näkyi selvästi paikallistaloudessa: pienyrityksillä ja itsenäisillä toimijoilla ei enää ollut asiakkaita, ja monien palveluiden käyttäjät vähenivät radikaalisti. Kulutuksen väheneminen vaikutti osaltaan myös taloudelliseen taantumaan ja teki elpymisestä hidasta.
    • Hyvinvointivaltion Rakenteiden Muuttuminen
      • Lama-ajalta lähtien hyvinvointivaltion rakenne on muuttunut ja monet sen aikaiset lupaukset hyvinvoinnin turvaamisesta kaikille ovat murtuneet. Tuen sijaan alettiin puhua säästämisen ja leikkausten tarpeellisuudesta, mikä johti siihen, että kansalaisten yhteinen turvaverkko heikentyi. Alun perin tilapäisiksi väitetyt leikkaukset jäivät osaksi yhteiskunnan toimintamallia, ja tämä on vaikuttanut hyvinvointivaltion käsitykseen pysyvästi. Nykyisin hyvinvointivaltion rakenteet näyttävät erilaisilta kuin ennen lamaa, ja monilta osin sen tarjoamat tuet ja palvelut ovat rajallisempia.

7. Hyvinvointivaltion Heikkeneminen Nykypäivänä

• • Poliittinen Tilanne ja Hyvinvointivaltio
    • Nykyisten Hallitusten Vaikutus Hyvinvointivaltion Rakenteisiin
      • Hyvinvointivaltion rakenteet ovat muuttuneet merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Nykyisten hallitusten politiikka on keskittynyt entistä enemmän valtiontalouden tasapainottamiseen, mikä on tarkoittanut leikkauksia ja säästöjä myös hyvinvointivaltion keskeisistä palveluista. Erityisesti 1990-luvun laman jälkeisissä hallituksissa alkoi vallita ajattelutapa, jossa hyvinvointipalveluita alettiin nähdä vähemmän yhtenäisenä turvaverkkona ja enemmän valtiontaloutta kuormittavina kustannuserinä. Tämä politiikka on heikentänyt monien julkisten palveluiden saavutettavuutta, ja nykyään hyvinvointivaltion käsite on monille erilainen kuin aiempina vuosikymmeninä.
    • Hyvinvointivaltion Muuttuva Luonne
      • Aiemmin hyvinvointivaltion perusajatus oli tarjota laajoja sosiaalisia ja taloudellisia tukirakenteita koko kansalle, mutta viimeaikaiset hallitukset ovat painottaneet taloudellista kilpailukykyä ja yksityisen sektorin merkitystä palveluiden tuottamisessa. Tämä on muuttanut hyvinvointivaltion luonnetta niin, että yhä useammat palvelut ovat osittain tai täysin yksityistettyjä, ja vastuu hyvinvoinnista on siirtynyt enemmän yksilön harteille. Myös koulutus, terveydenhuolto ja sosiaaliturva ovat joutuneet sopeutumaan taloudellisiin leikkauksiin, mikä on vaikuttanut kansalaisten kokemukseen hyvinvointivaltiosta. Nykyinen hallituspolitiikka näyttää jatkavan tätä suuntausta, ja siksi hyvinvointivaltion merkitys ihmisten arjessa on heikentynyt.
  • Digitaalisen Kehityksen Hinta
    • Julkisten Palvelujen Muuttuminen Digitaalisiksi
      • Julkiset palvelut ovat siirtyneet vahvasti digitaalisiin kanaviin, mikä on tuonut mukanaan sekä hyötyjä että haasteita. Digitalisaatiota perustellaan usein palvelujen saavutettavuuden parantamisella ja kustannusten leikkaamisella, mutta kaikille kansalaisille tämä muutos ei ole ollut sujuva. Siirtyminen digitaalisiin palveluihin on vähentänyt henkilökohtaista asiointia julkisissa toimistoissa, ja monet palvelut ovat nykyään täysin verkkopohjaisia. Tämä voi olla haaste niille, jotka eivät ole tottuneita käyttämään tietoteknologiaa tai joilla ei ole riittäviä laitteita ja internet-yhteyttä.
    • Kustannukset Käyttäjille ja Palveluiden Käytön Haasteet
      • Siirtyminen digitaalisiin palveluihin on lisännyt osittain myös palvelujen käytön kustannuksia käyttäjille. Ennen maksuttomat palvelut, kuten pankkiasiointi tai Kelan palvelut, ovat nykyisin monesti maksullisia, mikä asettaa lisärasitusta asiakkaille. Lisäksi osa julkisista palveluista, kuten terveydenhuollon ajanvaraus ja veroneuvonta, vaativat sähköistä tunnistautumista, jonka kustannukset tai teknologiset vaatimukset voivat olla haasteellisia etenkin vanhemmille sukupolville tai pienituloisille. Näin ollen digitalisaatio on vaikuttanut palvelujen käytettävyyteen ja tasavertaisuuteen, ja siirtyminen on asettanut uusia rajoitteita, mikä poikkeaa hyvinvointivaltion perinteisestä pyrkimyksestä tarjota maksuttomia ja saavutettavia palveluita kaikille.

8. Nykyhetken Tilanne ja Tulevaisuuden Näkymät

• • Leikkausten Seuraamukset
    • Vaikutukset Kansalaisten Arkeen ja Yhteiskunnan Rakenteisiin
      • Hyvinvointivaltion jatkuvat leikkaukset ovat vähitellen muokanneet yhteiskunnan rakenteita ja vaikuttaneet syvästi kansalaisten arkeen. Leikkausten myötä monista aiemmin maksuttomista tai kohtuuhintaisista palveluista on tullut maksullisia, mikä on kaventanut niiden saavutettavuutta. Tämä on erityisen raskasta pienituloisille ja heille, jotka tarvitsevat jatkuvaa terveydenhoitoa tai sosiaalitukea. Leikkaukset ovat heikentäneet myös sosiaaliturvaa ja kasvattaneet monien kansalaisten taloudellista epävarmuutta, mikä lisää eriarvoisuutta ja voi johtaa sosiaalisiin ongelmiin.
    • Työttömyys ja Yhteisön Tukiverkkojen Heikkeneminen
      • Yksi merkittävä leikkausten seuraus on ollut työttömyyden kasvu monilla aloilla, sillä julkisten palveluiden resurssien vähentäminen on johtanut työntekijävähennyksiin erityisesti sosiaali- ja terveysalalla. Kun työpaikat vähenevät, myös yhteisön tukiverkot, jotka aiemmin tarjosivat työllisyyttä ja yhteiskunnallista tukea, heikkenevät. Tämä vaikuttaa erityisesti pieniin paikkakuntiin, joissa julkinen sektori on usein merkittävä työllistäjä. Työttömyyden kasvu ja tukipalvelujen väheneminen vaikeuttavat yhteiskunnan taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä ja vievät hyvinvointivaltiolta sen alkuperäisen tarkoituksen: tarjota tasavertaisia mahdollisuuksia ja turvaa kaikille kansalaisille.
  • Hyvinvointivaltion Tulevaisuus
    • Voiko Hyvinvointivaltiota Enää Kutsua Hyvinvointivaltioksi?
      • Nykyisten muutosten ja leikkausten valossa herää kysymys, voiko Suomea enää pitää perinteisessä mielessä hyvinvointivaltiona. Hyvinvointivaltion alkuperäisenä tarkoituksena oli luoda yhteiskunta, joka turvaa kaikkien kansalaisten perustarpeet ja tarjoaa tasavertaiset lähtökohdat elämälle. Nykyään yhä useammat hyvinvointivaltion palvelut ovat vaarassa kutistua talouspaineiden, yksityistämisen ja digitalisaation seurauksena, ja monilta osin vastuu on siirtynyt valtiolta yksilöille. Kansalaisten tukemisen sijaan painopiste on yhä enemmän valtion kilpailukyvyn ja talouden säästöjen korostamisessa.
    • Hyvinvointivaltion Muuttuva Käsitys ja Tulevaisuuden Haasteet
      • Tulevaisuuden hyvinvointivaltion kohtalo riippuu siitä, mihin suuntaan poliittiset päätökset ja yhteiskunnan arvot kehittyvät. Jos nykyinen suunta jatkuu, on mahdollista, että hyvinvointivaltio muuttuu täysin erilaiseksi kuin aiempien sukupolvien kokema malli, jossa yhteiskunta kantoi vahvemmin vastuuta kansalaisista. Kysymys kuuluukin, tuleeko hyvinvointivaltio tulevaisuudessa olemaan vain tietylle väestönosalle suunnattu etu vai voiko se säilyä koko yhteiskunnan tukirakenteena. Mikäli hyvinvointivaltio hylkää perusajatuksensa tasa-arvosta ja yhteisestä hyvästä, sen merkitys yhteiskunnallisena turvaverkkona ja kansalaisten hyvinvoinnin takaajana tulee väistämättä kyseenalaiseksi.

9. Loppupäätelmät

• • Hyvinvointivaltion Nykymerkitys ja Rakenteiden Muutokset
    • Hyvinvointivaltion Alkuperäinen Tavoite ja Nykyiset Muutokset
      • Hyvinvointivaltion alkuperäisenä tavoitteena oli turvata kaikille kansalaisille riittävä elintaso, mahdollisuus kouluttautumiseen, terveydenhoito ja sosiaalinen tuki. Se oli yhteiskuntamalli, jossa jokaisella, tulotasosta riippumatta, oli mahdollisuus saada tarvitsemansa palvelut. Valtio kantoi suuren osan vastuusta kansalaisten hyvinvoinnista, ja tämä loi perustan taloudelliselle ja sosiaaliselle tasapainolle. Nyt yhteiskunnan rakenteet ovat muuttuneet: vastuu hyvinvoinnista siirtyy yhä enemmän yksilölle, ja yhteiskunnan tarjoamat turvaverkot ovat ohentuneet. Tämä muutos näkyy erityisesti siinä, miten palvelut, kuten terveydenhoito ja sosiaalituki, ovat siirtyneet maksullisiksi ja miten vastuu niiden järjestämisestä on osin siirtynyt yksityiselle sektorille.
    • Hyvinvointivaltion Nykymerkitys ja Eriarvoisuuden Kasvu
      • Nykyään hyvinvointivaltion käsite on hämärtynyt ja muuttunut poliittisten päätösten myötä. Hyvinvointivaltiota on alettu pitää enemmän kustannuseränä kuin sijoituksena kansalaisten hyvinvointiin ja yhteiskunnan vakauteen. Tämän seurauksena eriarvoisuus on kasvanut, sillä ne, joilla on varaa maksaa palveluista, saavat edelleen tarvitsemansa avun, kun taas pienituloisille tai heikommassa asemassa oleville hyvinvointivaltion tuoma turva on kaventunut. Tämä kehitys rikkoo aiempaa käsitystä siitä, että hyvinvointivaltio on kaikille yhtäläinen ja tasapuolinen tuki.
    • Hyvinvointivaltion Tulevaisuus ja Käsitteen Ero Aiempaan
      • Hyvinvointivaltio on siirtynyt kohti mallia, jossa sen tarjoamat palvelut eivät ole enää kaikkien saatavilla samalla tavalla kuin ennen. Nykyään hyvinvointivaltio on osittain muuntunut talousajattelun suuntaan, jossa sen ensisijainen tehtävä on tukea kansallista kilpailukykyä ja taloudellista kasvua. Tämä eroaa selvästi aiemmasta käsityksestä, jossa hyvinvointivaltion tavoitteena oli edistää yhteiskunnan kokonaisvaltaista hyvinvointia, tasa-arvoa ja kansalaisten turvallisuutta. Tulevaisuudessa on ratkaistava, voiko hyvinvointivaltio palata alkuperäiseen tarkoitukseensa tai sopeutuuko se yhä enemmän yksilönvastuuseen ja yksityisiin palveluihin perustuvaan malliin.

Loppulörinät

Digitaalinen kehitys ei aina tarkoita palveluiden parantumista. Syy palveluiden muuttamiseksi digitaaliseksi on ollut rahan säästö. Mikäli kyse olisi pelkästään palveluiden kehittämisestä paremmaksi, olisi mukana myös henkilöitä jotka tekevät palveluissa vastaanottotyötä.

Nyt ollaan tilanteessa jossa noita aluksi esittelemiäni palveluja ei enää suurimmalta osaltaan ole edes olemassa. Saati julkiselta puolelta ainakaan maksutta. Työttömänä kouluttautumisesta ei saa kuin 9 euron kulukorvauksen entisten kilometrikorvauksien, kahden ruoka annoksen, aikuiskoulutuslisärahan jne sijalle. Siis ei mitään. Uudessa hallitusohjelmassa mainitaan jopa että aikuiskoulutuksesta leikattaisiin vielä lisää! Siis jäikö siihen enää leikattavaa? Lisätä sitä pitäisi jos halutaan että työntekjöitä on käytettävissä.

Verotoimistoon ei meinaa päästä enää helposti ollenkaan. Netin kautta asioiminen katsotaan olevan "helpompaa" vaikkei aina sitä todellakaan ole huolimatta siitä että on suvereeni netin käyttäjä.

Työvoimatoimisto on entisen auttavan toimistopalvelun irvikuva. Ilmaa ajanvarausta ei löydä ketään kuka kertoisi päivän näkemyksiä kouluttautumisesta, työvaihtoehdoista, jne jne.. Miten oma esimerkkini kun halusin vaihtaa alaa vaikka olin jo vaikitusessa työssä? Työkkärin virkailija suositteli heti kun olin irtisanoutunut entisestä ?? Entä oma y-tunnuksellinen sivutoimisuus ?? haittaako se koulutukseen hakeutumista, työttömyysetuutta jne jne.. Ei pääse työkkäriin extempore kysäisemään ainakaan. Kohtaamispaikka työkkäri ei ainakaan enää ole.

KELA toimistossa on vastassa vartija joka ystävällisesti passittaa ovelta takaisin ulos sanoen ettei tänään ole kuin varattuja aikoja. Onneksi kerkesin ennen ulko-ovea antamaan kirjekuoren postilaatikkoon. Ei tuntunut julkiselta palvelulta.

Voiko enää leikata

Vieläkö tosiaan voidaan puhua edes hyvinvointivaltiosta jossa on varaa leikata? Miettiä ainakin pitää mistä ihan oikeasti voi enää leikata.

Kolumni:
Vähemmän ei ole enemmän 2.3.2023 Debatti 

Saku Timonen

Kirjoittaja on juukalainen paluumuuttaja, bloggaaja ja juristi.

"Entiseen tapaan kokoomus tarjoaa leikkauksia, vaikka ne eivät ole toimineet ennenkään. Ennen Marinin hallitusta kokoomus oli hallituksessa lähes 20 vuotta, ja koko ajan leikattiin. Siitä huolimatta valtion velka kasvoi koko ajan, sillä rahat käytettiin suurituloisten veronalennuksiin. Näin piti saada niitä dynaamisia vaikutuksia, jolloin hyvinvointi olisi valunut alaspäin. Ei valunut, mutta kokoomus haluaa jääräpäisesti jatkaa samalla linjalla odottaen ihmettä tapahtuvaksi. Leikkauslinjan huippu koettiin Sipilän hallituksen aikana, jolloin yhdeksän kymmenestä suomalaisesta köyhtyi. He olivat jo ennestään pienituloisia, ja juuri he maksoivat suurituloisten veronalennukset. Sipilän kikyyn sisältynyt palkan sivukulujen siirto työntekijöiden maksettavaksi on tähän mennessä aiheuttanut palkansaajien ostovoimaan yli 11 miljardin euron menetykset, ja laskuri pyörii koko ajan.

 

...

Pitääkö sitä sitten pelätä ja ovatko asiat nyt huonosti? Ei pidä eivätkä ole. Marinin hallituksen ansiosta työllisyys on ennätyksellisen korkealla, Suomen kilpailukyky on parempi kuin kymmeniin vuosiin, investointeja tulee ennätystahtia, sote-uudistus saatiin päätettyä ja opetuksessa tehtiin suuri reformi aiempien leikkausten korjaamiseksi. Jopa Naton ovet ovat avautumassa. Tämä kaikki on tehty keskellä sotien jälkeisen ajan suurimpia kriisejä.

Nyt kokoomus kertoo, että on aika muuttaa suuntaa ja perussuomalaiset vaativat peruuttamaan kauas menneisyyteen. Kokoomukselle hyvinvointivaltio tarkoittaa hyvinvoinia harvoille, ja vailla ideologiaa ja suuntaa toimivat perussuomalaiset taipuvat entiseen tapaan helposti kokoomuksen pehtooriksi. ...

Leikkauskierre ei ole tervettä ajattelua

Liialliset leikkaukset joilla maamme sisämarkkinat pysähtyvät ja lakkaavat toimimasta lisää paineita korottaa yritystukia jotka kustannetaan taas sosiaalieduista ja tämä korostaa entisestään maksukyvyn huononemista. Lopulta eriarvoisuus vaikuttaa rikollisuutta nostavasti sekä lisää poliisien tarvetta.

n

Terveydenhuollon professori Kristiina Patja Helsingin yliopistosta paikantaa nykytilan synnyn 1990-luvun alussa tehtyihin päätöksiin.

Tuolloin sote-palveluiden rahoituksen päätäntävalta siirrettiin valtiolta kunnille. Sitten iski lama. Esimerkiksi psykiatristen palveluiden osalta ajatuksena oli siirtää resurssit avopalveluihin.

Toisin kuitenkin kävi.

– Lamassa ainoastaan leikattiin eikä esimerkiksi avopalveluita koskaan oikein syntynyt. Toinen muutos oli, että erikoissairaanhoidon palveluista tuli jälkilaskutukseen perustuvaa toimintaa. Eli ensin tehtiin ja sen jälkeen katsottiin, paljonko se maksaa. Laskut lähetettiin kunnille, Patja kertaa.

Voisin todeta hyvinvoinnin tänä päivänä koskettavan yhä harvempia ja vähäisempää kansanosaa kuin koskaan ennen. Tai ainakaan pitkään aikaan.

Kuntien talous on niin kuralla ettei ilmaisia uimahallieja tai uimakouluja tarvitse edes haaveilla. Harrastuksien tukeminen on leikattu kokonaan pois, vaikka se on todettu olevan taloudellisesti kannattavaa terveyshyötyjen vuoksi.

En ole tyytyväinen, eikä hyvälle näytä jatkossakaan.