Mihin mennään?

18.4.2025

Valtion talous kohtaa monia haasteita, joista keskeisimpiä ovat taantumanomainen kehitys, heikko kasvu ja hidastunut tuottavuuden kehitys. Hallituksen tavoitteena on edistää kestävää talouskasvua, mutta toimenpiteiden tehokkuutta on arvioitu kriittisesti. Velkaantuminen on jatkunut, ja hallituksen velanoton määrä on noussut ennätyslukemiin. Tästä huolimatta osa näkemyksistä korostaa, että velka ei itsessään ole talouden suurin heikkous.

Työttömyyden nousu ja elinkustannusten nopea kasvu rasittavat kansalaisten arkea, mikä näkyy erityisesti veronmaksajien ostovoiman heikkenemisenä. Hallituksen säästötoimia ja leikkauksia on arvosteltu lyhytnäköisiksi, sillä ne voivat pahentaa talouden hidastumista. Esimerkiksi arvonlisäveron korotuksia on pidetty erityisen ongelmallisina matalasuhdanteen aikana.

Valtiovarainministeriö korostaa julkisen talouden vahvistamisen tärkeyttä ja valmistelee uusia suunnitelmia rahoituksen uudelleenarviointia varten. Poliittisella kentällä oppositiopuolueet, kuten Vasemmistoliitto ja SDP, ovat esittäneet vaihtoehtoja, joissa talouden tasapainottamisen keinona korostetaan tulopohjan parantamista leikkausten sijaan.

Yleisesti ottaen talouden tilanteessa ei näy merkkejä vakiintuneesta toipumisesta. Asiantuntijoiden ja poliittisten toimijoiden keskuudessa vallitsee huoli sekä nykyisestä tilanteesta että hallituksen valitsemien toimien soveltuvuudesta pitkän aikavälin haasteisiin.

Iltalehti

"Utak: ”Hallituksen sopeutustoimet heikentävät kotimaista kysyntää erittäin voimakkaasti.”

Petteri Orpon (kok) hallituksen talouspolitiikka johtaa talouskasvun merkittävään heikentymiseen ja kasvattaa julkista velkasuhdetta, Uuden talousajattelun keskuksen (Utak) selvitys kertoo. 

Raportin ovat kirjoittaneet Utakin toiminnanjohtaja Lauri Holappa, Sosten pääekonomisti Otto Kyyrönen ja STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà.

– Selvityksemme osoittaa, että hallituksen sopeutustoimet heikentävät kotimaista kysyntää erittäin voimakkaasti. On ollut koko ajan selvää, että kiristystoimet ovat talouskasvun kannalta haitallisia. Simulaatiomme kuitenkin osoittavat, että myös julkinen velkasuhde kasvaa sopeutustoimien seurauksena, Kyyrönen sanoo Utakin tiedotteessa." Iltalehti 15.4.2025 Mika Koskinen

Ote raportin sivulta

..."finanssipolitiikan kiristäminen ei monissakaan tilanteissa johda velkasuhteen parantumiseen, joten jäsenvaltioille asetetun tavoitteen ja käytössä olevan instrumentin välillä vallitsee epäsuhta. Finanssipolitiikan kiristäminen saattaa myös tietyissä tilanteissa heikentää kokonaistuotantoa niin paljon, että velkasuhde kääntyy jopa nousuun kiristystoimien seurauksena. Tällainen riski vallitsee erityisesti Suomessa lähivuosina. Petteri Orpon hallitus on kiristänyt Suomen finanssipolitiikkaa tuntuvasti heikossa suhdannetilanteessa, jolloin finanssipolitiikan kerroinvaikutuksen voidaan olettaa olevan vähintäänkin kohtalaisen suuri. Riskinä on, että Suomi joutuu kierteeseen, jossa sopeutus ei vähennä velkasuhdetta, vaan johtaa kituliaaseen BKT:n kehitykseen ja negatiivista kehää ylläpitäviin uusiin sopeutusshokkeihin"....   

.... ”Laskelmamme osoittavat, että Petteri Orpon hallituksen sopeutustoimet heikentävät erittäin merkittävästi bruttokansantuotteen kasvua sekä johtavat jopa julkisen sektorin velkasuhteen kasvuun.”...

... "4.5 Vaihtotaseen vaje kuvaamaan velkakestävyyttä Vaihtotaseiden epätasapainot olivat keskeinen syy eurokriisiin 2010-luvulla. Vaihtotaseen vaje kuvaa sekä yksityisen että julkisen sektorin yhteenlaskettua (netto)velkaantumista ulkomaille. Vaihtotaseeltaan merkittävästi alijäämäiset euromaat velkaantuivat ulkomaille ja ajautuivat lopulta kriisiin. Keskeistä ei ollut se, oliko yksityinen vai julkinen sektori velkaantumisen taustalla. Vaihtotaseen vaje kuvaa maan velkakestävyyttä jopa paremmin kuin julkinen velkasuhde, sillä yksityiset velat voivat kriiseissä helposti muuttua julkisiksi veloiksi. Vastaavasti korkeakaan julkinen velka ei välttämättä ole ongelma, jos yksityinen sektori kerryttää samaan aikaan nopeasti varallisuutta. Siinä missä julkisen sektorin alijäämät saattavat osittain kääntyä yksityisen sektorin ylijäämiksi julkisen kulutuksen ja veronalennusten kautta, on vaihtotaseen alijäämistä pelkkää haittaa kummallekin kotimaansektorille. Vaihtotaseen alijäämät johtavat väistämättä joko yksityisen tai julkisen sektorin alijäämiin tai molempiin. Vaihtotase on erityisen tärkeä mittari euroalueen jäsenmaille, koska niiltä puuttuu valuuttakurssijousto, joka automaattisesti turvaisi talouden ulkopuolista tasapainoa." ...  Utak raportti 2025

n

Työllisyyspolitiikka on ihan yhtä pielessä kuin talouspolitiikka

Sysääkö valtion työllisyyspolitiikka rikollisuuteen?

Viime vuosikymmeninä Suomen työllisyyspolitiikka on kääntynyt yhä velvoittavampaan suuntaan. Työnhakijoiden aktiivisuutta valvotaan tiukemmin: lyhyet haastatteluvälit, säännöllinen seuranta ja uhat etuuksien menetyksestä ovat muuttuneet uuden työvoimapalvelumallin tunnuspiirteiksi. Tavoitteena on kohottaa työllisyyttä, mutta kääntöpuolena on noussut keskustelu siitä, miten raskaat sanktiot ja köyhyyden, stressin sekä syrjäytymisen kierre vaikuttavat erityisesti heikoimmassa asemassa oleviin. Onko mahdollista, että hyvinvointia ja turvallisuutta tavoitteleva politiikka voi samalla sysätä osan kansalaisista rikollisuuden partaalle?

Tutkimusten mukaan sanktiointi syventää köyhyyttä, heikentää mielenterveyttä ja rapauttaa luottamusta yhteiskunnan palveluihin. Nuoret, matalasti koulutetut, maahanmuuttajat ja pitkäaikaistyöttömät joutuvat useimmin ehdollisten etuuksien ja karenssien kohteiksi – juuri ne ryhmät, joilla on suurin tarve tukeen. Kun toimeentulo horjuu ja yhteiskunnan luottamus koetellaan, voi epätoivo johtaa äärimmäisiin ratkaisuihin. Onko rangaistuspohjainen politiikka siis osaltaan lisäämässä rikollisuutta, kun ihmiset jäävät yksin taloudellisen ja psyykkisen paineen alle?

Miten tiukan työllisyyspolitiikan varjopuolet kietoutuvat rikollisuuden riskitekijöihin. voivatko kurinpitotoimet johtaa tahattomiin seurauksiin, kuten laittoman toiminnan normalisoitumiseen tai sosiaaliseen eristäytymiseen, joka heikentää yhteisön sidoksia. Vastaako nykyinen järjestelmä perustuslain vaatimuksia oikeudesta työhön ja riittävään sosiaaliturvaan. Tarjoaako valtio vaihtoehtoja: voisiko hienovaraisempi ohjaus ja koulutukseen panostaminen olla tehokkaampia keinoja ehkäistä sekä työttömyyttä että sen mahdollisia lieveilmiöitä?

Kun valtion kurinpito kohtaa ihmisten hauraan elämäntilanteen, on kriittistä kysyä: kenelle meitä oikeastaan rangaistaan? Ja mitä yhteiskunta menettää matkalla?

SISH (”state-inflicted social harm”) on toteutumassa ikävällä tavalla Britannian mallin mukaisesti täyttä laukkaa.

Onko toivoa enää jäljellä?

Mielestäni on. Ihmiset voivat itse vaikuttaa paljon siihen miten valtiota ohjataan. ( Toiveikkuutta )

Ennusteena yhteisöveron laskusta.

"HS:n lähteet arvioivat sunnuntaina, että todennäköisesti hallitus esittää yhteisöveron keventämistä kahdella prosenttiyksiköllä 18 prosenttiin. Arvion mukaan myös kolmen prosenttiyksikön kevennys 17 prosenttiin on kuitenkin mahdollinen." IS Politiikka

Kun verrataan Ruotsin talouskasvua

1. Ruotsin kasvu ja verotus: Valtiovarainministeri Purran väite, että Ruotsin kasvu johtuu "kannustavasta verotuksesta", on tutkimusten mukaan heikosti perusteltu. Akateeminen näyttö viittaa siihen, että verojen keventäminen voi jopa haitata tuottavuuskasvua, erityisesti jos se johtaa koulutuksen ja tutkimuksen leikkauksiin.
2. Tuottavuuden avaintekijät: Slaughterin ja Wesselin artikkeli "Productivity Is Everything" korostaa, ettei laajamittaisilla veronalennuksilla ole johdonmukaista positiivista vaikutusta tuottavuuteen. OECD:n ja IMF:n raportit tukevat tätä näkemystä.
3. Suomen tilanne: VATT:n ja Verotutkimuksen huippuyksikön tutkimus osoittaa, että yhteisöveron laskeminen ei merkittävästi edistänyt investointeja tai talouskasvua. Koulutusmenot laskivat Suomessa merkittävästi vuosina 2011–2017, ja leikkaukset ovat jatkuneet myös Orpon hallituksen aikana.
4. Ruotsin todellinen kasvu: Ruotsin talouskasvun taustalla ovat olleet investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen (TKI), vahva koulutusjärjestelmä ja pitkäjänteinen teollisuuspolitiikka, ei yksittäiset verokevennykset.
5. Pitkän aikavälin tuottavuus: Koulutuksen, tutkimuksen ja julkisten investointien rooli on keskeinen tuottavuuden kasvussa. Sørensenin analyysi osoittaa, että korkea veroaste voi mahdollistaa investoinnit inhimilliseen pääomaan ja infrastruktuuriin, mikä tukee tuottavuutta.

Vanhasta historiasta voisi ottaa hieman oppia.

On todettu:

• Talouspolitiikan tulisi painottua enemmän uudistusten laatuun (esim. progressiivinen verotus, koulutuksen rahoitus) kuin pelkästään säästötoimiin.
• Eriarvoisuuden hillitseminen on keskeistä kestävän kasvun ja yhteiskunnan vakauden kannalta.

Yritysveron lasku 2013

Vuonna 2013 Suomen hallitus päätti alentaa yritysveroa 24,5 prosentista 20 prosenttiin, mikä teki Suomesta Pohjolan veroparatiisin. Tämä historiallinen päätös oli tarkoitettu ravistelemaan lamaantunutta taloutta ja lupaamaan investointeja, työpaikkoja ja verotuloja. Elinkeinoelämän keskusliiton silloinen puheenjohtaja Ilpo Kokkila vakuutti, että yritysten oli nyt aika näyttää ja syntyi vaikutelma, että investoinnit alkaisivat tapahtua.

Kuitenkin käytännössä yritysveroalennus ei näytä osuneen maaliinsa. Esimerkiksi lääkevalmistaja Orion, joka on investoinut Suomeen lähes 200 miljoonaa euroa viimeisen kolmen vuoden aikana, ei ole tehnyt investointipäätöksiä yhteisöveron alennuksen perusteella. Myös muut yritykset eivät ole näyttäneet kasvaneen investointihalujaan, ja pienten ja keskikokoisten yritysten investointihalukkuus on päinvastoin vajonnut alimmilleen 20 vuoden aikana.

Yritysten investointihalut eivät näytä kasvaneen, ja työttömyys on noussut yli 10 prosenttiin. Turkulainen yritysjohtaja Joni Holmroos toteaa, että yhteisöveron alennus ei ole vaikuttanut investointien kannattavuuteen, koska se otetaan vasta voitosta, jota ei välttämättä ole. Hän epäilee, että veroalennus on lisännyt investointeja, vaan että valtion olisi pitänyt käyttää tehokkaampia keinoja luoda työpaikkoja, kuten työvoimakustannusten alentamista.

Elinkeinoelämän keskusliitto ja tutkimuslaitos ovat ajaneet yhteisöveron alentamista, mutta vaikutukset eivät ole vielä näkynyt. Hallitus arvioi, että veroalennus luo 5000-7000 uutta työpaikkaa, mutta tämä on epävarmaa. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus arvioi, että dynaamiset vaikutukset voivat palauttaa puolet menetetyistä verotuloista, mutta tämä ei ole vielä toteutunut.

Yhteenveto: Yritysveroalennus ei ole lisännyt investointeja, vaan on johtanut valtion verotulojen menetykseen ja työttömyyden kasvuun. Yritykset eivät ole näyttäneet kasvaneen investointihalujaan, ja pienten ja keskikokoisten yritysten investointihalukkuus on päinvastoin vajonnut. https://yle.fi/a/20-129792?fbclid=IwY2xjawJy089leHRuA2FlbQIxMAABHmeg97fkrkAkBhJI33CcpjMwpaynU1kfXeT83MjP3MfmYbYH0yUvFNIwRueE_aem_r5zDT11QnS1vnHzQxqQDGA

Miten IMF työpaperi suhtautuu veropolitiikkaan?

• Fiskaalinen konsolidointi (säästöpolitiikka): Työpaperi toteaa, että säästötoimet voivat usein heikentää talouskasvua, erityisesti lama-aikoina, ja lisätä taloudellista epävarmuutta. Lisäksi se huomauttaa, että säästöpolitiikan pitkän aikavälin hyödyt talouden vakauttamisessa ovat epävarmoja, kun taas eriarvoisuus voi kasvaa.
• Pääomamarkkinoiden vapauttaminen: IMF:n analyysi osoittaa, että rahoitusmarkkinoiden nopea vapauttaminen voi lisätä taloudellista epätasapainoa ja eriarvoisuutta, eikä se takaa varmaa kasvua. Lisäksi kriisien riski kasvaa, ja hyödyt jäävät usein vähäisiksi.
• Eriarvoisuuden vaikutukset: Työpaperi korostaa, että neoliberaalien toimenpiteiden aiheuttama eriarvoisuus voi heikentää talouskasvun kestävyyttä ja lisätä poliittista epävakautta. Tämä voi puolestaan vaikuttaa negatiivisesti sosiaaliseen koheesioon ja talouden vakauteen.
• Poliittiset suositukset: IMF suosittelee, että talouspolitiikan tulisi keskittyä enemmän uudistusten laatuun (esim. progressiivinen verotus, koulutuksen rahoitus) kuin pelkästään säästötoimiin. Eriarvoisuuden hillitseminen nähdään keskeisenä kestävän kasvun ja yhteiskunnan vakauden kannalta.

Pääviesti

IMF:n työpaperi korostaa, että neoliberaaleja politiikkoja on sovellettu liian jäykästi, ja niiden kustannukset (erityisesti eriarvoisuus) saattavat ylittää hyödyt. Joustavampi lähestymistapa ja tukitoimet heikoimmille osille ovat tarpeen.

IMF Työpaperi

"Verotuksen ja kasvun suhdetta on tutkittu kauan. Erityisesti oikeistopuolueiden poliitikot ja elinkeinoelämän etujärjestöt, mutta myös jotkut tutkijat, ovat korostaneet verotuksen haitallisia vaikutuksia kasvuun. Mitään yksiselitteisiä kasvuvaikutuksia veroilla ei kuitenkaan ole. Tutkimuksen perusteella voidaan korkeintaan sanoa, että kovin matala veroaste on este niin talouden kuin hyvinvoinnin kehittymiselle." Kasvua käytetään veronalennusten verukkeena Lauri Fíner

Onko toivoa silti enää jäljellä?

Mielestäni on. Ihmiset voivat itse vaikuttaa paljon siihen miten valtiota ohjataan. ( Toiveikkuutta )

Oikeistopopulistinen ja keskusta-oikeistolainen hallitus saattaa menettää asemansa seuraavissa eduskuntavaaleissa. SDP:n ja vasemmistoliiton kannatuksen kasvu antaa toivoa vasemmistolaisemmasta hallituksesta, mutta SDP:n siirtyminen kohti keskustaa herättää huolta sen sitoutumisesta vasemmistolaisiin arvoihin. Vasemmistoliitto nähdään potentiaalisena aidosti vasemmistolaisena oppositiopuolueena, joka voi vaikuttaa merkittävästi tulevaisuuden politiikkaan

JACOBIN

"Sen sijaan ehdotetut veronalennukset kyllä kasvattaisivat varallisuuseroja ja heikentäisivät hyvinvointivaltion rahoitusta. Varallisuuserojen kasvu olisi Kullaksen mukaan positiivinen asia, koska se tarkoittaisi vauraampaa Suomea. Todellisuus kertoo muuta. Koko läntisen maailman kasvun huippuvuodet nähtiin toisen maailman sodan jälkeisinä vuosikymmeninä samalla, kun vaurautta jaettiin yhä tasaisemmin.

Varallisuuserojen kasvun haitallisista vaikutuksista ajankohtaisen näytteen tarjoaa Yhdysvallat. Jo ennestään rahan vallan pyörteissä ollut maa on ajautumassa maailman rikkaimman miehen, Elon Muskin, ja muiden miljardöörien komennossa demokratiasta oligarkiaan." Aamulehti/lukijalta Jussi Systä

Onko toivoa silti enää jäljellä?

Mielestäni on. Ihmiset voivat itse vaikuttaa paljon siihen miten valtiota ohjataan. ( Toiveikkuutta )

1. Veronalennukset vs. velkaantuminen:
Kataisen hallituksen yhteisöveronalennukset (2010-luvulla) perusteltiin dynaamisilla vaikutuksilla (talouskasvu, työllisyys), mutta valtion velkaantuminen ei vähentynyt – päinvastoin velanotto jatkui jopa kiihtyvällä tahdilla. Talouden "parantuminen" ei näkynyt julkisen sektorin kestävyydessä.

2. Thatcherin uudistukset ja Brexit:
Britannian 1980-luvun markkinauudistukset ja EU-erossa (Brexit) väitettiin parantavan taloutta, mutta valtion velka suhteessa BKT:hen on kasvanut (yli 100 % BKT:stä vs. Suomen noin 75 %). Velanotto jatkuu myös EU-eron jälkeen, mikä kyseenalaistaa "säästöretoriikan" vaikuttavuuden.

3. USA:n kapitalismi ja velka/sosiaalinen kriisi:
Yhdysvalloilla on maailman suurin valtionvelka (35 000 mrd $) ja äärimmäinen eriarvoisuus (köyhyys, asunnottomuus) verrattuna muihin länsimaiin, vaikka sosiaaliturva on heikompi. Oikeiston väitteet "paremmasta taloudesta" eivät näy velkatasossa tai yhteiskunnallisessa hyvinvoinnissa – talouskasvu on keskittynyt kapealle eliitille.

Ydinpointti: Talouspolitiikan "menestys" arvioidaan usein kasvulukujen kautta, mutta valtionvelan kehitys, eriarvoisuus ja sosiaaliset kustannukset paljastavat usein politiikkojen epäonnistumisen pitkällä aikavälillä.

Onko toivoa silti enää jäljellä?

Mielestäni on. Ihmiset voivat itse vaikuttaa paljon siihen miten valtiota ohjataan. ( Toiveikkuutta )

1. Yritysverojen alennukset eivät edistä talouskasvua:
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) mukaan yritysverojen laskeminen Suomen nykytilanteessa on tehoton keino talouskasvun stimuloimiseksi. Tällaista politiikkaa voidaan pitää ennemmin ideologisena päätöksenä kuin konkreettisena kasvustrategiana.

2. ALV-korotukset haittaavat pieniä yrityksiä:
Hallituksen aiemmat arvonlisäveronkorotukset vaikeuttavat erityisesti pienten palveluyritysten toimintaa, mikä heikentää niiden kilpailukykyä ja taloudellista elinvoimaa. Tämä luo ristiriidan yritysverojen alentamisen "kasvutavoitteiden" kanssa.

3. Hyvätuloisten verokevennykset vs. pienituloisten kannustinloukut:
Hyvätuloisten ansiotuloverojen alentamisen perustelu "työnteon kannustamisena" on epäuskottava, kun hallitus samalla heikentää pienituloisten kannustimia (esim. sovitellun päivärahan suojaosan poisto). Tämä paljastaa talouspolitiikan epäjohdonmukaisuuden ja syventää eriarvoisuutta.

Päätökset veropolitiikassa näyttäytyvät usein ideologisesti motivoituneina, eivätkä ne perustu tasapainoiseen kasvuun tai kansantalouden reaalipaineisiin. Toimet kohdistuvat ristiriitaisesti eri tuloluokkiin, heikentaen yhteiskunnan koheesiota.

"Tuoreessa kirjoituksessaan Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT), Tampereen yliopiston ja Verotutkimuksen huippuyksikön (FIT) tutkijat Jarkko Harju, Aliisa Koivisto ja Tuomas Matikka osoittavat viimeaikaisen tutkimusnäytön perusteella, että yritysverojen, kuten yhteisö- ja osinkoveron, laskeminen kaikilta yrityksiltä on tehotonta. Veronalennus kohdistuu kaikkiin yrityksiin, mutta kannustaa vain osaa niistä investointeihin.  Tutkijat myös huomauttavat, että verojen alennukset näkyvät välittömänä verotulojen vähenemisenä, ja menetykset harvoin palautuvat investointien ja talouskasvun muodossa. " VATT

Onko toivoa silti enää jäljellä?

Mielestäni on. Ihmiset voivat itse vaikuttaa paljon siihen miten valtiota ohjataan. ( Toiveikkuutta )