Ovatko kaikki varmasti tietoisia mitä pitäisi tehdä !! ?

Huutelu on kivaa, mutta pitäsikö se jo lopettaa ja unohtaa?.

menetöihin vasenKuva3natsitvassari volisee vasen

 

 

Niin hauskaa on kurjistaa, sekä "kusettaa"

Kusetuspolitiikka on vielä jonkin aikaa mukavaa, mutta silläkin on aikansa.

( Tutustu näkemykseen miksi ja miten kurjistuspolitiikkaa ajetaan )

( Tämän hallituksen toimintamalli on täysin tiedostettua. Virheitä ei ole juurikaan tapahtunut. Tarkoitus on ihan oikeasti kurjistaa. Tätä ei helpolla uskota mutta jo silloin kun tämä "hyvä hallitusohjelma" paljastettiin oli päivän selvää että nyt pistetään paketti uusiksi. Kaikki vanhat turvaverkot, sosiaaliedut, työehdot heitetään kylmästi romukoppaan tavoitteena saada yhteiskunta joka perustuu harvainvaltaan oligargiaan jossa suuremmat yritykset sanelevat palkkauksen , työehdot jne. Kun tästä aluksi sanoin, sain kuulla että älä puhu paskaa senkin voliseva kommari. Nyt totuus alkaa paljastumaan jo julkisesti monelle niillekin jotka harhauskoisesti uskoivat hallituksen ajavan talouden tasapainotusta ns "sivistynein" keinoin viennin auttamisella jne jne. 
Kyse on ihan puhtaasti tähän mennessä jo hyvin onnistunut rakenteellinen muutos jonka korjaaminen ennalleen saattaa viedä vuosikymmeniä että eläisimme taas ns puhtaan demokratian aikaa. kansa on kahtiajaettu tai vähintäänkin jakaantunut ja ennen uudelleen yhteneväisyyttä on turha toivoa että parantumiselle olisi edes mahdollisuuksia )

Jokainen, ainakin minun ikäinen tietää että toteutunut sekä toteutuksessa oleva politiikka on makrotalouden yleisten toimintaperiaatteiden vastaista. Itseasiassa täysin päinvastaista, jopa ns järjen vastaista. Kokemusten valossa ei tulonsiirtoja köyhiltä rikkaille ( trick down ) kannata tehdä ainakaan taantuman alkaessa, jos milloinkaan. Talouden kiristäminen ostovoimaa köyhiltä vähentämällä on täysin nurinkurinen tapa toimia tällaisessa tilanteessa. mm talouden elvyttämisellä voisi kohentaa ostovoimaa.patenttiratkaisu

Taantuman aikana usein suositellaan ekspansiivista finanssipolitiikkaa, kuten infrastruktuuri-investointeja ja kuluttajille kohdennettuja tukia, jotka vaikuttavat suoraan kysyntään ja työllisyyteen. Trickle-down-malli ei yleensä keskittyisi näihin toimiin, vaan painottaisi yritysten ja varakkaiden verotuksen keventämistä.

Trickle-down-malli voi pahentaa tuloeroja, mikä on ongelmallista erityisesti taantuman aikana, jolloin matalatuloisten asema heikkenee entisestään. Makrotaloustieteessä korostetaan, että laajemmin jakautuvat tulot voivat parantaa taloudellista kasvua ja vakaata kysyntää, sillä pienituloiset kuluttavat yleensä suhteessa enemmän tuloistaan.

Päätöksentekijöiden tulisi oivaltaa, että nämä taloudelliset toimet eivät vaikuta vain eristetysti yhtä sektoria kohtaan, vaan niillä on laaja-alaiset vaikutukset koko kansantalouteen. Kun päätösprosessissa kuunneltaisi myös taloustieteilijöiden analyysejä, voitaisi välttää toistamasta historiaa.

Mutta kun ei. Hallitus tietää sen varsin hyvin, että kansantalouden vakaus edellyttää elvytystä laskusuhdanteessa laman välttämiseksi ja kiristystoimia noususuhdanteessa talouden ylikuumenemisen estämiseksi. Tämä perinteinen talousviisaus ei kuitenkaan sovi hallituksen ideologiseen linjaan, joka nojaa vahvasti trickle-down-teoriaan. Tämän teorian mukaan talouden elpyminen riippuu yläluokan kasvavista rahavirroista, vaikka käytännössä tämä strategia on osoittautunut lyhytnäköiseksi ja haitalliseksi. Se jättää vaikeassa asemassa olevat ilman tukea ja asettaa yhteiskunnan hyvinvoinnin toissijaiseksi itsekkäiden intressien edessä.

Hallituksen talouspolitiikka perustuu kokeiluihin, kuten fiskaaliseen devalvaatioon ja trickle-down-teoriaan. Näiden tueksi pyritään luomaan illuusio, että toimet hyödyttäisivät koko kansaa. ( lue teoriasta ) Todellisuudessa hallituksen simulaatiot ja talousennusteet ovat usein puutteellisia tai jopa harhaanjohtavia ehkäpä jopa valheellisia. Pienessä maassa, jossa sisämarkkinat eivät ole riittävän vahvat, kansalaisten taloudellista aktiivisuutta ei voida jättää pelkästään markkinamekanismien varaan. Jäljelle jäävät toimivat mekanismit ovatkin usein vain lopunperin rikollisuus ja harmaa talous.

Hallitus ei tunnu ymmärtävän, että ostovoimainen asiakas on yritykselle elintärkeä. Sen sijaan se uskoo, että yritys voi menestyä pelkästään byrokratiaa purkamalla ja  ilman veroja ja kuluja, vaikka sillä ei edes olisi asiakkaita. Tämä ajattelutapa heijastaa ideologista jääräpäisyyttä, jossa trickle-up-talouspolitiikka – eli talouden elvyttäminen alhaalta ylöspäin – ei saa sijaa. Lopulta vaikuttaa siltä, että köyhän kyykyttäminen on hallitukselle enemmän huvia kuin harkittua politiikkaa.

Tiedätkö miten raha kiertää yhteiskunnassa

Uskotaan ihmeisiin

Uskotaan ihmeisiin vai ryhdytäänkö toimiin?

Suomen talouden korjautuminen tuntuu nojaavan haaveeseen, että jonkinlainen suotuisa suhdanne saapuisi itsestään ja korjaisi kaiken,  siis itsestään korjaisi kansalaisten ostovoiman, viennin ja talouden tasapainon. Tämä ajattelutapa on paitsi naiivi, myös vaarallinen, sillä talous ei parane odottamalla ihmettä. Toimettomuus tarkoittaa vain sitä, että muu maailma etenee meistä ohi, ja kilpailukykyämme rapautuu entisestään. Tuloksena tällaisesta ajattelusta on vain totaalisesti rapautunut yhteiskunta.

Jatkuvasti kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa suomalaiset yritykset tarvitsevat tukea innovaatioiden tuotteistamiseen ja kaupallistamiseen. Hallitus ei kuitenkaan ole panostanut tutkimukseen, kehitykseen tai vientistrategioiden rakentamiseen. Tämä passiivisuus vaikeuttaa uusien tuotteiden ja palveluiden nousua vientimarkkinoilla. Kehitys vaatii aikaa, resursseja ja suunnitelmallisuutta, eikä pelkkää uskoa suhdanteiden itsestään korjaavaan voimaan.

Toimivien sisämarkkinoiden vahvistaminen on keskeinen osa vientimenestystä. Ostovoimainen kansa luo pohjan talouden tukirakenteille, joita tarvitaan kansainvälisessä kilpailussa. Odottelu ilman aktiivista panostusta on taloudellista itsepetosta. On aika luopua uskomuksesta, että pelkkä suhdanne voi pelastaa talouden. Ratkaisut löytyvät toiminnasta: investoinneista, innovaatiotuesta ja pitkäjänteisistä vientistrategioista.

Muutos

Muutos visual selection

Mikäli poliittista korjausliikettä inhimillisempään suuntaan ei ajoissa toteuteta, tasa-arvoinen yhteiskuntamme ja sen inhimillinen olemus tuhoutuu peruuttamattomasti. Korjaaminen kestää vuosi kymmeniä. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus hajoaa totaalisesti, mikä johtaa syvälle lopulliseen kahtiajakoon. Yhteiskunnan peruspilarit – yhteenkuuluvuus, luottamus ja mahdollisuuksien tasa-arvo rapautuvat, muuttuvat luokkajaoksi.

Henkilökohtaiset tragediat, menetetyt sukupolvet sekä jatkuvasti kasvava eriarvoisuus aiheuttavat sen, että ihmisistä tulee yhä etäisempiä ja kylmempiä toisiaan kohtaan. Solvaaminen on jo nyt arkipäivää, ja tämä on tällä ikävällä kehityssuunnalla on vasta alkutilanne meneillään.

Lopulta epäoikeudenmukaisuus ja myöhäisvaiheen markkina-anarkia johtavat siihen, että varallisuus ja vaikutusvalta keskittyvät harvojen sekä rikkaiden käsiin. Olemme kuvaamassa tilannetta, jossa demokratia luonnostaan kehittyy kohti harvojen rikkaiden valtaa eli oligarkiaa. Meidän kansalaisten asioita ei enää hoidettaisi demokraattisesti vaan lopulta näennäinen demokratia olisi sidottuna rahan ja harvainvallan nyöreillä. Tämänsuuntaisen syntymässä olevan harvainvallan purkaminen luotettavaksi demokratiaksi takaisin on todella vaikeaa.

Tämän järkyttävän sekä katastrofaalisen suuntauksen sekä kehityksen pysäyttämiseksi on elintärkeää ryhtyä kattavaan sekä hyvin määrätietoiseen korjausliikkeeseen. On ensisijaisen tärkeää tiedottaa selkeästi kaikille, mistä asiassa on kyse, ja innostaa kansa niin demokraattisin keinoin kuin aktiivisen kansalaisvaikuttamisen kautta. Asioita tulisi ajaa asia seikat edellä ilman kahtiajakoa sekä solvaavaa ihon alle ulottuvaa piikittelyä. Asiallisissa seikoissa luulisi riittävän ainesta muutenkin. 

Samalla on jo hyvissä ajoin pohdittava, millä päinvastaisilla keinoilla kotimainen pk-yrityselämä saataisiin elpymään.

Äänestäminen

Matala äänestysprosentti on yleensä aina oikeistopuolueiden etu. Koska heidän kannattajansa on aktiivisempia äänestäjiä.  Jokaisen on syytä käydä äänestämässä, vaikka tuntuisikin ettei se kannata, tai epäilee ettei haluttua muutosta saavuteta.

Todennäköisesti ei varmaankaan mikään puolue tunnu täysin omalta, mutta valitse puolue sekä sen ehdokas vähiten huonoimmasta, sellaisesta jonka arvelet edes jotain tekevän tämän muutoksen aikaansamiseksi. 

Ja tärkeää on kertoa muillekin äänestämisen tärkeydestä.

Totuus on osoitettu jo monesti. Kun äänestysprosentti on matala on kansalle aina seurauksena tullut leikkauksia. On olemassa sanonta "Kansa saa mitä tilaa!" Ikävä kyllä nyt meneillääkin olevan katastrofaalisen suuntauksen sysäys on seurausta äänestyksestä tai äänestämättä jättämisestä. Valitse keinosi tilata, voit jopa saada mitä tilaat.

Äänestysprosentin vaikutus politiikkaan

Kun äänestysprosentti on alhainen, kansalaisten joukko, joka käyttää ääntään, koostuu usein suhteellisesti niistä, joilla on motivoituneita erityisintressejä, usein esimerkiksi taloudellisesti vakavaraisia tai poliittisesti aktiivisempia ryhmiä. Tämä tarkoittaa, että poliitikot ja päättäjät saattavat kohdentaa politiikkaa enemmän näiden vähemmistön intressien mukaan. Tällöin talouden elvytystoimenpiteet saattavat käytännössä asettua ns. trick down -mallin mukaisiksi: suuria veronalennuksia, investointeja tai kevennyksiä, joiden oletetaan hyödyttävän tehokkaasti sekä yrityksiä että vauraampia kotitalouksia, vaikka todellisuudessa lopulliset vaikutukset harvoin ulottuvat koko kansan kesken tasapuolisesti.

Korkea äänestysprosentti puolestaan johtaa laajempaan edustuvuuteen tai jopa erilaiseen lopputulokseen, jossa monipuolisempi kansan äänipanos ohjaa puolueiden ja päättäjien linjauksia. Tällöin politiikkaa joudutaan usein muokkaamaan siten, että se huomioi myös pienituloisempien ja laajemman väestön tarpeet – mikä voi hillitä suoraan yläpäätyä suosivien toimenpiteiden esiintuloa.

Alla on yksinkertaistettu taulukko, joka havainnollistaa tätä suhdetta:

ÄänestysprosenttiVaikutusvaltaTodennäköisyys trick down -politiikalle
Matala (esim. <50 %) Kapea: vain muutama äänestäjä vaikuttaa päätöksiin, usein taloudellisesti vahvojen etujen mukaisesti Korkeampi – valta keskittyy niihin, jotka äänestävät aktiivisesti
Korkea (esim. >70 %) Laaja: suuri osa kansasta vaikuttaa, mikä edellyttää kattavampaa ja tasapainoisempaa politiikkaa Alhaisempi – laaja äänestäjäkunta vaatii tasapuolisia ja kansaa palvelevia ratkaisuja
 
Suhteellisuus ja vaikutuspolitiikan muotokuvat

On kuitenkin tärkeää huomata, että tämä suhde ei ole matemaattisesti täysin lineaarinen tai ehdoton; kyse on pikemminkin suuntautuvasta kehityksestä. Heikon osallistumisen myötä päätöksentekoprosessi voi venähtää suosiollisemmin yritysmaailman ja varakkaiden intressien hyväksi, mikä voi johtaa ns. trick down -politiikan korostumiseen. Kun taas korkea äänestysprosentti tuo mukaan erityisesti myös vähemmän taloudellisesti etuoikeutettuja kansalaisia, heidän tarpeensa ja näkemyksensä pakottavat poliitikot harkitsemaan uudelleen, millaisia elvytysohjelmia ja veropolitiikkaa toteutetaan.

Jos äänestysaktiivisuus kasvaa, poliittinen kenttä laajenee siten, että päätöksenteossa edustettuna on suurempi osa kansaa – ei vain niitä, joilla on valmiudet käyttää aikaa ja resursseja äänestämiseen. Tällainen laajempi osallistuminen vaatii poliitikkoja ottamaan huomioon paremmin kansan kokonaisetuuden. Tuloksena politiikasta tulee sellaisempaa, että se pyrkii tasapainottamaan myös sosiaalisia ja elinkeinorakenteellisia eroja sen sijaan, että vain yläpään intressejä suosittaisiin.

Yhteenveto äänestys aktiivisuudesta.

Heikon äänestysprosentin tapauksessa poliittiset päätökset saattavat helpommin kallistua ns. trick down -talouspolitiikan suuntaan, koska ne heijastavat pienen, usein taloudellisesti vahvemman äänestäjäjoukon etuja. Korkea äänestysaktiivisuus puolestaan lisää edustuksen monipuolisuutta ja pakottaa päättäjiä kehittämään politiikkaa, joka huomioi myös laajemman kansan tarpeet ja torjuu yksipuolisten intressien hallitsemaa päätöksentekoa.

Provot tulisi pystyä jättämään omaan arvoonsa. 

Vaikea on olla puuttumatta, sen myönnän, sillä olen itse varsin hanakka tarttumaan trolleihin sun muihin lokaheittoihin. Mutta pitäisi pukea päällensä hanhensulkatakki provoilua vastaan. Ei saa tykätä, ei arvostella, eikä puuttua muuta kuin täysin asiallisella vastineella. Mieluiten vielä sellaisella jossa on asian ydin sekä perusteltu näkemys toivotusta asiasta. Muutoin olisi fiksumpaa jättää kokonaan puuttumatta provoiluun. Älä siis klikkaa suuttumusnappulaa, tykkäysnappulaa, ts mitään jos ei takataskussa ole todella hyvää kommenttia. Joka ikinen klikkaus sataa jopa öyhöttäjänkin laariin jos siihen reagoi.

Pitäisi tehdä paljon aloitteita joiden epäkohtien korjaamiseksi. Esimerkkinä sanon vaikka "aikuiskoulutustuki on tarpeellinen koska xx xx xx , koska tukimuotoa voisi palauttaa takaisin" jne jne jne. Ehkä esimerkki huono, mutta idea siihen suuntaan.

Ihon alle tai solvauksiin ei kannata ryhtyä. Ikävä kyllä, vaikka kuinka keksisi nasevan herjan tai aloituksen, se antaa happea ja bensaa vastapuolelle. On alempaakin ala-arvoista politiikkaa puuttua henkilkohtaisuuksiin.

no, olipa tämäkin helppo sanoa ja kirjoittaa kun ei itsekään kunnolla siihen pysty. Mutta suuntaa on muutettava.

Miten sitten olisi mahdollista kääntää taloudellinen kehityssuunta?

Päinvastaiset, toisiaan täydentävät ratkaisut tarkoittavat muun muassa seuraavia toimia:

  • Suorat investoinnit ja verotukselliset keinot: Sen sijaan että pelkästään keskityttäisiin vain laskusuhdanteiden elvytykseen ja noususuhdanteiden kiristämiseen, tulisi lisäksi luoda pitkäjänteisiä tukitoimia. 
  • Koulutuksen ja osaamisen vahvistaminen: Yritysten menestyksen perusta on osaavat työntekijät. Julkiset ja yksityiset investoinnit koulutukseen, jatkuvaan ammatilliseen kehitykseen sekä yrittäjyysohjelmiin luovat edellytykset osallistavalle kasvulle. Aikuiskoulutusta on tuettava tuntuvasti
  • Alueelliset innovaatiokeskittymät: Kotimaiset innovaatiokeskittymät ja alueelliset verkostot voisivat toimia puskurina kansainvälistä kilpailua vastaan. Yhteistyö elinkeinoelämän, tutkimuslaitosten ja julkisen sektorin välillä rakentaisi vahvan, paikallisiin tarpeisiin räätälöidyn tukiverkoston.

Julkisen hallinnon vakaus ja ennakoitavuus antavat yrityksille suunnan. Selkeät sekä pitkäjänteiset investointiohjelmat ja pitkäjänteiset strategiat tukevat pk-sektorin dynamiikkaa ja tukevat kotimaisen tuotannon kilpailukykyä. Avainsanana on myös kotimaisen kysynnän sekä tarjonnan tasapaino kansan ostovoiman avulla.

Ei poukkoilla suunnanmuutoksilla, vaan ylläpidetään sellaista talous- ja yhteiskuntamallia, jossa varallisuus ei enää kasaannu pienelle eliitille, vaan kasvaa ja jakautuu laajemmin. Tämä edesauttaa paitsi taloudellista, myös sosiaalista elpymistä – estäen yhteiskunnan hajoamisen ja varmistaen inhimillisemmän, yhtenäisemmän tulevaisuuden. Ei pidä uskoa että raha valuu rikkailta köyhille kuin jossain satumaailmassa. Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia kansalaisistaan, mikäli halutaan että kansalaiset huolehtivat yhteiskunnasta.

Kiire

Loppujen lopuksi, meidän on toimittava nopeasti. Muutos tähän ikävään tric down talouspolitiikkaan tapahtui silmänräpäyksessä. Fiskaalinen devalvaatio toteutettiin niin ettei sitä heti osannut arvata varsinaiseksi tavoitteeksi. Työn hinnan halpuuttaminen sekä kansan eriarvoistaminen aloitettiin suurella kiireellä. Illuusio muka oikeasta kehityssuunnasta luotiin jopa inänsä aiheellisilla pelotteilla kuten "velka, velka ja velka", jotta mukaan saatiin nopeasti muita "aatteen sotureita" ns hyödyllisiä idiootteja. Nyt olisi aika avata silmät ja katsoa mitä on todellisuudessa tapahtunut ja mihin olemme menossa. Jos emme ryhdy korjaaviin toimiin, yhteiskuntamme perustat rapautuvat, inhimillinen lämpö hyytyy ja sukupolvien hyvinvointi joutuu vaarantuneeksi. Vain uudistuksilla ja kohdennetuilla, ihmisarvoa kunnioittavilla keinoilla voimme estää laajemman katastrofin ja luoda yhteiskunnan, jossa jokainen saa mahdollisuuden elää arvokkaasti ja tuottaa yhteistä hyötyä myös kotimaisen pk-yrityselämän elpymisen kautta.

Tämä on varmaan meidän viimeisempiä mahdollisuuksia kääntää nykyiset epäoikeudenmukaiset mekanismit ja rakentaa tulevaisuus, jossa inhimillisyys, innovaatio ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus eivät ole vain puhetta, vaan arvoja, jotka ohjaavat kaikkia yhteiskunnan osa-alueita. Kohta se on tolkuttoman vaikean vuosikymmenten kestävän tien päässä.

Oppositio, nyt on aika toimia

On huolestuttavaa, ettei oppositio vieläkään ole kertonut kansalaisille, millaisia parannuksia se aikoo tehdä seuraavalla vaalikaudella nykyhallituksen päätöksiin. On myös valitettavaa, että oppositio jopa näyttää hyväksyvän hallituksen leikkauspolitiikan, joka kohdistuu heikoimmassa asemassa oleviin. Uskomatonta mutta totta, esimerkiksi asumistukeen tehdyt leikkaukset on nähty jopa oikeutettuina, vaikka vähävaraisuus ei riipu asuinmuodosta tai vuokranantajasta. Tämä on pöyristyttävää oppositionäkymää tällähaavaa.

Nykyhallitus on tehnyt Suomesta toivottoman paikan niille, jotka eivät yllä yhteiskunnan asettamiin normeihin, tai ovat jääneet työttömiksi. Näille ihmisille elämä tarkoittaa jatkuvaa tuskaa, valvontaa, epäilyä ja paperisotaa, jotta he voivat saada edes perustarpeensa täytettyä. Liian moni joutuu elämään toisten nurkissa tai jopa ulkona. Todella surkeaa politiikkaa.Empathy Tree

Oppositio, nyt on aika herätä. Katteettomien lupausten aika on ohi. Kansalaisten luottamus politiikkaan on heikkoa, enkä ihmettele, gallupit kertovat vain osan totuudesta.

Yhteiskunnan muuttaminen paremmaksi paikaksi elää vaatii sellaisia päättäjiä, jotka eivät kulje joka tuulen mukana, vaan erottavat oikean ja väärän, sekä pysyttelevät siinä. Politiikkaan nimenomaan kuuluu empatia, ja sen on näyttävä päätöksenteossa.

Opposition on nyt aika kertoa konkreettisesti, miten aiotte parantaa heikoimmassa asemassa olevien elämää. Lupaukset on pidettävä, eikä niin kuin nykyhallituksen vaalipuheiden jotka olivat täysin valhetta, sillä luottamus eduskuntaan ja puolueisiin on jo valmiiksi heikoilla kantimilla. Nyt tarvitaan määrätietoisia ja korjaavia toimia, ei enää korulauseita, eikä kusetusta.

Äänestäjät, nyt on aika muutokselle

Seuraavat eduskuntavaalit ja jopa kunta- sekä aluevaalit ovat mahdollisuus, jota ei voi, eikä saa missata. Jos oikeasti haluamme muutosta nykypolitiikkaan, meidän on toimittava yhdessä ja aktiivisesti. Äänestäminen ei todellakaan ole vain oikeus, vaan myös velvollisuus huolehtia kotimaastamme erityisesti nyt, kun yhteiskuntamme kaipaa tämä järkyttävän tilanteen korjaamiseksi uusia suuntaviivoja.

Jokaisella meistä on ääni, ja sillä on merkitystä ihan tolkuttomasti. Nyt on aika tuoda esiin kuuluvasti konkreettisia toiveita ja odotuksia tulevaisuuden politiikasta. Kerro omat ajatuksesi julkisesti ja mysö tarpeesi suoraan poliitikoille ennen vaaleja. Heidän on tosiaan kuultava, mitä kansa todella haluaa, ei enää vain yleisiä lupauksia, vaan selkeitä ja toteutettavissa olevia ratkaisuja.

Muutos tästä kurjistavasta politiikasta ei synny itsestään. Se vaatii meiltä kaikilta hitonmoista rohkeutta, yhteistyötä ja päättäväisyyttä. Yhdessä voimme rakentaa paremman tulevaisuuden, jossa jokaisen ääni kuuluu ja sillä on merkityksensä sekä jokaisen tarpeet otetaan huomioon. Älä nyt tällä kertaa jää sivustakatsojaksi, ole mukana tekemässä muutosta. Äänestä, vaikuta ja vaadi parempaa. Muista tämä.

Nyt on ihan oikeasti aika toimia. Tulevaisuus on meidän käsissämme. Tätä sontaa ei tarvitse kestää yhtään liian kauan.


Musiikin tuomin keinoin kerrottuna pieni siivu nykymenoa

Niks ja Naks 

Sanat omat ( Leif Kuismanen ) luotu käyttäen Riffusion.ai palvelua

 

Trickle down ei ehkä ole toimivin ratkaisu talousmalliksi. Olisiko trickle up toimivampi, vai peräti new deal?