Suomen nykytila puntarissa: Eriarvoisuus, keskustelukulttuuri ja tekoälyn uhkakuvat
Musiikki Leif Kuismanen ) luotu käyttäen Suno.ai Äänen käsittely Audacity tekoälypohjainen kohinanpoisto. Teksti omista kirjoituksista, sekä podcast NotebookLM kooste äänitiedostosta. Kirjoitusasu Claude.ai,
Sunoa varten tekemäni tekstieditori Sunoteksti helpottaa tagien asettelua.
Aiheeseen liittyen kulutus ja ostovoima laskee, Talouspolitiikka pahoin epäonnistunut, työvoimapolitiikka on pahoin epäonnistunut, Sosiaaliturvan murroksessa, Työttömän kujanjuoksu, Työttömän kirje, Miksi koulutus on ala-arvoista? Miten muka ostovoima olisi nousemassa?, Valhe on aina valhe, Mihin tavoite hyvinvointivaltiosta on jäänyt? Kun äänestit, halusitko sinä tätä suuntaa? Ohjaako varallisuus mieltäsi? Miksi meno vain kiihtyy!?, Ennuste työllistämisestä on todella synkkä, Leikatenko lainat maksetaan?, Ei mennyt niin kuin piti. Työn hinnan toripäivät!
Onko Orpon hallitus onnistunut?, Onko Kokoomuksen talousosaaminen myytti? Loiko hallitus tarkoituksella duunariköyhyyden? Miksi uusklassinen talousteoria tukee työttömyyttä?, Onko työttömyys jopa tavoite? Onko tämä nyt oikein? Onko elämäsi ollut täynnä mahdollisuuksia?, Onko Persvako Pekka heräävä vielä todellisuuteen?
Duunariköyhyys ja sosiaaliturvan rapautuminen
Suomen sosiaaliturvan leikkaukset ovat herättäneet laajaa huolta yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tilasta. Keskustelussa nousee esiin erityisesti ilmiö, jota kutsutaan "duunariköyhyydeksi" – tilanne, jossa kokopäivätyökin voi jättää työntekijän köyhyyden partaalle.
Kritiikki kohdistuu muun muassa työttömyysturvan 300 euron suojaosan poistoon ja asumistuen kiristyksiin. Näiden toimien pelätään ajavat heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä entistä syvempään ahdinkoon, ei pelkästään taloudellisesti vaan myös ihmisarvon loukkauksen näkökulmasta.
Huolenaiheena on, että perustuslaillinen oikeus välttämättömään toimeentuloon näyttää jäävän sivuun. Sosiaaliturva nähdään yhä enemmän etuutena, johon liittyy ehtoja, eikä niinkään perusoikeutena.
Vertailu Ison-Britannian Universal Credit -malliin herättää erityistä huolta. Siellä yritys yksinkertaistaa järjestelmää johti monimutkaiseempaan ja heikoimmassa asemassa olevia entisestään vaikeuttaneeseen malliin. Pelkona on, että Suomessa ollaan toistamassa samoja virheitä.
Julkisen keskustelun laadun rapautuminen
Suomalaisessa julkisessa keskustelussa havaitaan huolestuttava ilmiö, jota kuvataan termillä "idiotismin ihailu". Tämä viittaa yksinkertaistavaan ja jopa harhaanjohtavaan puhetyyliin, joka näyttää saavan jalansijaa politiikassa.
Esimerkkeinä mainitaan poliitikoiden "sossuossi-tyyppiset" laskelmat ja muut iskulauseet, jotka leviävät nopeasti sosiaalisessa mediassa. Monimutkaiset yhteiskunnalliset asiat pelkistetään tunnetta herättäviksi iskulauseiksi, jotka eivät välttämättä kestä lähempää tarkastelua.
Erityisen huolestuttavaa on kielen manipulatiivisuus, jossa esimerkiksi sana "selkeyttäminen" voi käytännössä tarkoittaa heikennystä, kuten työttömyysturvan yrittäjämääritelmän tapauksessa. Jää epäselväksi, onko kyse tietoisesta strategiasta vai aidosta osaamattomuudesta.
Tekoäly uhkana demokratialle
Tekoälyn mahdollinen väärinkäyttö herättää vakavaa huolta. Yksi esimerkki on väite, että tekoälyä olisi käytetty tai voitaisiin käyttää poliittisten vastustajien tai asiantuntijoiden mustamaalaamiseen, jopa leimaamalla heitä "Putinin kättyreiksi".
Suurin pelko liittyy kuitenkin tekoälyn tulevaan rooliin viranomaistoiminnassa, kuten Kelan tai TE-palveluiden päätöksenteossa. Uhkakuvana on, että algoritmit tekevät juridisesti ehkä päteviä, mutta samalla kylmiä päätöksiä, jotka eivät ymmärrä ihmisen kokonaistilannetta ilman inhimillistä harkintaa.
Pahimmillaan tekoäly voisi jopa laatia lakiehdotuksia, jotka kiertävät perusoikeuksia nykysäännösten puitteissa. Tämä liittyy yleisempään kritiikkiin päätöksenteon avoimuuden puutteesta, kuten ehdotukseen hallitusneuvotteluasiakirjojen julkisuuden rajoittamisesta.
Ratkaisuja ja vaikuttamisen keinoja
Huolien ja kritiikin keskellä nostetaan esiin myös konkreettisia ratkaisuja. Ensisijaisena vaikuttamisen keinona korostetaan äänestämistä - todellista ja tärkeintä tapaa vaikuttaa, vastakohtana esimerkiksi vaalimainosten töhrimiselle.
Systemaattisemmiksi keinoiksi ehdotetaan:
- Parempien vaikutusarviointien laatimista lakiehdotuksille
- Kansalaisten aitoa kuulemista lakien valmistelussa
- Median vastuullisempaa journalismia
- Selkeitä eettisiä sääntöjä tekoälyn käytölle
- Periaatetta, että lopullinen vastuu päätöksistä säilyy aina ihmisellä, ei koneella
Kriittisen ajattelun tarve
Analyysi herättää keskeisen kysymyksen: jos viralliset valvontakeinot, kuten vaikutusarvioinnit tai oikeuskanslerin huomautukset, tuntuvat tehottomilta, millä keinoilla kansalaiset voivat parhaiten varmistaa vallan vastuullisen ja läpinäkyvän käytön?
Vastaus näyttää olevan jokaisen kansalaisen omassa aktiivisuudessa, kriittisessä ajattelussa ja vastuullisessa osallistumisessa demokratiaan. Kyse ei ole pelkästään yksittäisistä päätöksistä, vaan koko yhteiskunnan suunnasta ja arvoista nopeasti muuttuvassa maailmassa.
Mutkat suoriksi.
Esimerkki keskustelun tasosta sekä asioiden vääristelyistä. Uskomatonta miten vastauksessa vääristellään monia asioita yhdellä kertaa. Kysymyskin on aseteltu tietyllä tapaa ikään kuin kysellen hyväksyntää. Ja tässä vastauksessa oli jo aiemmin toteamaani "pyhäkoulumaisuutta" ( Kohti köyhyyttä )
