Työvoimapolitiikan epäonnistuminen syventää kurjuutta

Hallituksen toimista koituu inhimillisiä kärsimyksiä – Työttömien asema heikkenee, tukiverkko repeää

Aiheeseen liittyen: Hyvinvointivaltion tuho tahallista, Onnistuiko Orpo,, Valtion talous huonommaksi ,  Työttömän kujanjuoksu , Onko suurtyöttömyys harkittu tavoite? Ammatillinen koulutus on pielessä, haamutyöpaikat ärsyttävät, Ostovoimaa?  Itsepalvelu, kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää. Yksi työttömyyden syistä, 

Orpon hallituksen työvoimapolitiikkaa on arvosteltu ankaresti sen aiheuttamasta kurjistumisesta, tehottomuudesta ja inhimillisestä kärsimyksestä. Lähteiden mukaan uudistukset eivät ole tuoneet lupauksiaan työllistymisestä, vaan ovat syventäneet ongelmia niin työttömien, sairaiden kuin pienituloistenkin elämässä.

Työttömyys rajussa kasvussa: Syyt, seuraukset ja näkymät

Kirjoittaja: Leif Kuismanen / DeepSeek

Vuoden 2023 jälkeen Suomen työttömyys on kääntynyt jyrkkään nousuun, ja tilanne on pahentunut erityisesti vuosina 2024–2025. Tilastojen valossa työmarkkinoiden heikentyminen on laajaa ja moniulotteista, ja sen syyt juontavat sekä globaaleihin taloushaasteisiin että kotimaisiin rakenteisiin ongelmiin. Tässä artikkelissa tarkastelemme kriisin kehitystä, sen vaikutuksia eri ryhmiin sekä tulevaisuuden näkymiä.

1. Työttömyyskäyrän jyrkkä nousu

Vuoden 2023 jälkeen työttömien määrä on kasvanut tasaisesti. Tammikuussa 2024 työttömiä työnhakijoita oli 291 100, mikä oli 33 100 enemmän kuin edellisvuonna 14. Vuoteen 2025 mennessä tilanne paheni entisestään: maaliskuussa 2025 työttömiä oli yli 320 000, eli 34 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Työttömyysaste nousi 9,1 prosenttiin helmikuussa 2024, kun se vuotta aiemmin oli vielä 7,7 prosenttia 211.

Kriisin leviäminen:

• Koulutustasot: Työttömyys on kasvanut lähes kaikilla koulutusasteilla. Poikkeuksena oli vain alempi perusaste, jossa tilanne parani hieman .
• Ikäryhmät: Nuorten (15–24-vuotiaiden) työttömyysaste nousi 16,8 prosenttiin helmikuussa 2024, mikä oli 3,6 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuotta aiemmin .
• Alueet: Työttömyys lisääntyi kaikilla ELY-keskusten alueilla sekä vuosina 2024 että 2025 .

2. Työpaikkojen väheneminen ja lomautusten ristiriitainen kehitys

Avoimien työpaikkojen määrä on romahtanut. Tammikuussa 2024 uusia työpaikkoja ilmoitettiin 23 500 vähemmän kuin edellisvuonna, ja vuonna 2025 luku putosi 25 600:lla . Samalla lomautusten määrä vaihteli: tammikuussa 2024 kokoaikaisesti lomautettuja oli 12 700 enemmän kuin edellisvuonna, mutta vuotta myöhemmin luku laski 4 400:lla. Lyhennettyä työviikkoa tekevien määrä sen sijaan kasvoi molempina vuosina .

3. Korkeakoulutettujen työttömyys ennätyksellisellä tasolla

Erityisen huolestuttavaa on korkeakoulutettujen työttömyyden raju kasvu. Vuoden 2025 alussa heidän osuutensa työttömistä oli ennätyksellisen korkea, ja pitkäaikaistyöttömyys uhkaa ylittää 1990-luvun laman jälkeiset lukemat . Esimerkiksi Tuomas Aallon kaltaiset korkeasti koulutetut ammattilaiset ovat joutuneet ensimmäistä kertaa elämässään työttömiksi, vaikka hakivat aktiivisesti töitä .

4. Sektorikohtaiset erot ja talousennusteet

• Rakennusala: Korkojen laskun odotetaan piristävän asuntokauppaa ja työllisyyttä, mutta kasvu on hidasta ja näkyy vasta vuoden 2026 tienoilla .
• Julkinen sektori: Säästöpaineet ja TE-palveluiden siirto kunnille heikensivät työllisyyttä, vaikka sosiaali- ja koulutusalan kysyntä kasvoi 
• ICT-alan kasvu: Digitalisaatio ylläpitää kysyntää, mutta vientialoilla epävarmuus (erityisesti Yhdysvaltojen suhteen) jarruttaa kehitystä .

Työ- ja elinkeinoministeriön ennusteiden mukaan työttömyysaste saattaa nousta 9,1 prosenttiin vuoteen 2024 mennessä ja laskea vasta 2027 lähestyessä 8,4 prosenttiin. Korkea työvoiman tarjonta vanhempien ikäluokkien ja maahanmuuton myötä pitää työttömyyden yllä pitkällä aikavälillä .

5. Inhimilliset kärsimykset ja systeemin haasteet

Työttömyys ei ole vain tilastoluku – se koettelee ihmisten psyykettä ja arjen selviytymistä. Tutkimukset osoittavat, että byrokratia ja rangaistusmielinen työttömyyspolitiikka (kuten aktiivimalli) voivat syventää lannistusta ja syrjäytymistä 13. Kuten kirjassa Työttömyys sattuu korostetaan, henkilökohtaisen tuen puute ja palvelujen kaavamaisuus heikentävät työllistymismahdollisuuksia .

Näkymät ja ratkaisuehdotukset

Pitkäaikaistyöttömyyden hallinta vaatii uusia lähestymistapoja:

1. Rahoituksen parantaminen: TE-palveluiden siirrossa kunnille rahoitus on jäänyt alimitoitetuksi, mikä vaarantaa palvelujen laadun .
2. Yhteistyön tehostaminen: Pankkien, viranomaisten ja yritysten välisen tietojenvaihdon parantaminen voisi ehkäistä huijauksia ja tehostaa työllistämistä .
3. Henkilökohtainen tuki: Ruotsin malli, jossa työnhakijoille tarjotaan yksilöllistä neuvontaa, on osoittautunut toimivaksi .

Loppusanat

Työttömyyden kasvu on monimutkainen ongelma, joka vaatii sekä taloudellisia että sosiaalisia ratkaisuja. Vaikka rakennusalan ja ICT-sektorin näkymät antavat hieman toivoa, julkisen sektorin säästöt ja koulutettujen työttömyys pitävät kriisin elossa. Kuten Tuomas Aallon tarina osoittaa, systemaattiset muutokset ja ihmisläheinen tuki ovat avainta kestävään elpymiseen .

Lähteet: Tilastokeskus, TEM, Kuntaliitto, Finanssiala ry, Kauppalehti, Akavan työttömyyskatsaus 1/2025.

Lähteet:

• Tilastokeskus: https://www.stat.fi
• Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM): https://tem.fi
• Kuntaliitto: https://www.kuntaliitto.fi
• Finanssiala ry: https://www.finanssiala.fi
• Kauppalehti: https://www.kauppalehti.fi
• Akavan työttömyyskatsaus 1/2025: https://www.akava.fi (julkaisut saatavilla organisaation sivustolla)

Huom: Joitain tilastoja ja raportteja (kuten ELY-keskusten aluekohtaiset työttömyysluvut) voi tarkastella tarkemmin Tilastokeskuksen ja TEM:n avoimen datan portaaleista.

Työnhakuvelvoitteet: "Paperisotaa" ilman työpaikkoja

Hallituksen työvoimapolitiikan keskeisinä välineinä ovat olleet tiukennetut työnhakuvelvoitteet. Työttömän tulee lähettää vähintään neljä työhakemusta kuukaudessa, mutta käytännössä avoimia työpaikkoja on niukasti. Esimerkiksi arkkitehtien alalla tilanne on jopa 1990-luvun lamaa karumpi.

"Tilanne on absurdi. Hakemuksia pommitetaan yrityksiin, jotka eivät palkkaa ketään, ja työnhakijat tietävät itsekin, etteivät he pääse edes haastatteluun", kuvailee työvoima-asiantuntija Laura Virtanen. Prosessia on kutsuttu "turhaksi paperisodaksi", joka kuormittaa työnantajia satojen hakemusten käsittelyllä ja aiheuttaa työttömille turhaa stressiä. Lisäksi velvoite pakottaa hakemaan töitä, joihin ei ole pätevyyttä, mikä heikentää hakijan uskottavuutta.

Leikkaukset kohdistuvat väärin – "99 % ei hyödy, vaan kärsii"

Hallitus on leikannut työttömyysetuudesta ja heikentänyt sosiaaliturvaa perustellen toimiaan taloudellisella välttämättömyydellä. Lähteet kuitenkin kuvaavat leikkausten kohdistuneen väärin: 99 % työttömistä ei hyödy politiikasta, vaan heidän taloudellinen ja henkinen tilanteensa on heikentynyt.

"Kyse on julmasta ja typerästä politiikasta. Leikkaukset tehtiin ilman minkäänlaista ymmärrystä siitä, miten työttömyys todella koetaan", sanoo sosiaalityöntekijä Mikko Järvinen. Hänen mukaansa monilla työttömillä ei ole todellisia mahdollisuuksia työllistyä, ja taloudellinen epävarmuus johtaa masennukseen, eristäytymiseen ja jopa itsetuhoisiin ajatuksiin.

Tosiasiallisesti työkyvyttömät: "Oikeusmurhaa ja unohdettujen kriisi"

Erityisen kova isku on kohdistunut niin sanottuihin tosiasiallisesti työkyvyttömiin. Nämä henkilöt eivät pääse sairauspäivärahalta työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka heidän hoitava lääkärinsä on todennut heidän olevan työkyvyttömiä. Vakuutuslääkärien ja Kelan päätökset ovat usein ristiriidassa, ja arvioissa jätetään huomioimatta kokonaisvaltainen toimintakyky.

"Olen saanut potilaita, jotka eivät pysty nousemaan sängystä, mutta heidät määrätään silti hakemaan töitä. Tämä on silmittömän kärsimystä ja oikeusmurhaa", tuhahtaa terveyskeskuslääkäri Anna Lehtonen. Hänen mukaansa tilanne johtaa syrjäytymiseen, terveyden heikkenemiseen ja siihen, että ihmiset jäävät roikkumaan väärille sosiaalietuuksille ilman riittävää tukea.

Sosiaaliturvan repeämä: Nälkää, häätöjä, itsemurhapuheita

Sosiaaliturvan leikkaukset ovat johtaneet konkreettisiin kärsimyksiin. Sosiaalityöntekijät kertovat asiakkaista, jotka eivät pysty maksamaan vuokriaan, syömään säännöllisesti tai hankkimaan välttämättömiä lääkkeitä. Häätöjen määrä on noussut, ja itsemurha-ajatukset ovat yleistyneet erityisesti pitkäaikaistyöttömien keskuudessa.

"Olen nähnyt ihmisiä, jotka syövät kerran päivässä ja kävelevät kymmeniä kilometrejä säästääkseen bussilippurahoja. Tällaista ei pitäisi tapahtua Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa", sanoo diakonia-avustaja Sari Nieminen.

Hallituksen suunta: Hyvinvointivaltiosta "palkintoyhteiskuntaan"

Kriitikoiden mukaan hallituksen politiikka ei ainoastaan epäonnistu taloudellisesti, vaan se heikentää myös oikeusvaltion perusteita. Työehtosopimusjärjestelmää on horjutettu, ja ammattiliittojen asemaa on heikennetty. Samalla varoja on siirretty yksityisille toimijoille ja hyväosaisille veronalennuksina.

"Tämä on systemaattinen hyökkäys hyvinvointivaltiota vastaan. Heikoimmat rankaistaan, kun taas etuoikeutetut saavat lahjuksia", toteaa tutkija Pekka Hämäläinen. Hänen mukaansa politiikka luo pohjaa yhteiskunnalle, jossa oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus korvataan "jokaisen itsensä puolesta" -ajattelulla.

Yhteenveto: Epäonnistuminen on systemaattista

Orpon hallituksen työvoimapolitiikka on syössyt tuhansia ihmisiä syvempään kurjuuteen. Sen sijaan, että työllistymistä edistettäisiin, toimista on seurannut enemmän byrokratiaa, epätoivoa ja inhimillistä hätää. Työvoimapolitiikan epäonnistumisen juurina näyttäytyvät:

1. Irrealistiset velvoitteet työpaikkojen puutteessa.
2. Leikkaukset, jotka rankaisevat vähäosaisia.
3. Tukiverkon repeäminen tosiasiallisesti työkyvyttömien kohdalla.
4. Arvopohjan muutos kohti epätasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.

Kun hallitus väittää edistävänsä "työnteon kannustimia", todellisuudessa sen politiikka on syövyttänyt kansalaisten luottamusta ja syventänyt syrjäytymisen kuoppaa. Tulevaisuudessa tämän kauden politiikan todellisiksi kustannuksiksi tullaan laskemaan ihmisten terveys, toivo ja usko yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen.

Tanskan malli

Kriitikoita olisi pitänyt kuunnella: Satosen Tanska-malli jättänyt Suomen työmarkkinoille säröt
Työministeri Arto Satosen puima Tanska-malli ei ole tuonut odotettua työllisyyslisää – kriitikot olivat oikeassa. Hallituksen toteuttama "rusinoiden noukkiminen" heikentänyt työntekijöiden asemaa ilman vastapainoa, ja seuraukset näkyvät köyhyydessä ja työttömyydessä.

Tanskan mallin lupaus: Nopea liikkuvuus ja turva
Työministeri Arto Satonen (kok.) on pitänyt Tanskan työmarkkinamallia esikuvana Suomen uudistuksille. Mallin ytimessä on kolme osaa: matala irtisanomissuoja, joka rohkaisee yrityksiä palkkaamaan; korkea työttömyysturva (jopa 2 600 €/kk), joka varmistaa taloudellisen turvan; sekä tehokkaat ja velvoittavat TE-palvelut, jotka pakottavat työttömät aktiiviseen työnhakuun. Tanskassa järjestelmä on nostanut työvoiman liikkuvuutta: irtisanomiset ovat helppoja, mutta uudelleen työllistyminen nopeaa.

Mutta miksi se ei toimi Suomessa?
Kriitikot ovat varoittaneet jo alusta asti: hallitus on noudattanut mallia vain puolittain. Irtisanomissuojan heikennykset (esim. koeajan pidentäminen) on tehty, mutta työttömyysturvaa on heikennetty – suojaosa ja lapsikorotukset poistettiin, omavastuupäiviä lisättiin. Samalla julkisen sektorin säästöt ovat heikentäneet TE-palvelujen resursseja.

"Rusinat pullasta" – työntekijöiltä otetaan, työnantajille annetaan
Palkansaajajärjestöjen mukaan hallitus on noukinut Tanska-mallista pelkästään työnantajien edut. "Tanskassa heikompaan irtisanomissuojaan liittyy korvaavasti vahva sosiaaliturva. Nyt Suomessa leikataan molempia – se on kuin veisi sateenvarjon ja sanoisi, että aurinko paistaa", toteaa SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta.

Tanskassa työttömyysturva on 80 % palkasta (enintään 2 600 €/kk), Suomessa hallitus on laskenut korvausta ja tiukentanut kelpoisuusehtoja. "Ilman korkeaa turvaa työntekijät jäävät ilman neuvotteluvoimaa hyväksyäkseen epävarmoja työehtoja", huomauttaa Kaukoranta.

Satoa ei tullut: Leikkaukset syvensivät kriisiä
Kriitikoiden varoitukset ovat käyneet toteen. Hallituksen leikkaukset heikensivät työllisyyttä jo ennen koronaa, ja Keskuskauppakamarin viimeaikainen raportti vahvistaa: yritysten konkurssit, kotitalouksien köyhtyminen ja asunnottomuus ovat kasvaneet. Julkisen talouden säästöt ovat hidastaneet talouskasvua, eivätkä simulaatiot näytä leikkausten parantavan velkaantumista pitkällä aikavälillä.

"Kun irtisanominen helpottuu ja turva heikkenee, kulutus laskee – yritysten myynti kärsii, ja työttömyys lisääntyy", sanoo labour-economist Liisa Matinheikkilä.

Asiantuntijat: Kokonaisuus ratkaisee, ei yksittäiset reformit
Etlan tutkimusjohtaja Antti Kauhanen muistuttaa, että pohjoismaiset mallit ovat monimutkaisia kokonaisuuksia. "Tanskaan on rakennettu luottamus yhteiskunnan vahvaan turvaverkkoon. Suomessa tämä luottamus on nyt järkytetty – ilman sitä työmarkkinoiden jousto muuttuu epävarmuudeksi", hän analysoi.

Mihin nyt?
Hallitus väittää edistävänsä "pohjoismaista työmarkkinamallia", mutta toistaiseksi uudistukset ovat syventäneet eriarvoisuutta. Työministeri Satonen pitää pintansa: "Tanskassa malli vaati aikaa – tulokset tulevat." Kriitikot vaativat kuitenkin tasapainoa: jos suojaa heikennetään, turvaa on vahvistettava. Muuten Suomen tie näyttää johtavan köyhempään, epävarmempaan yhteiskuntaan – ei Tanskan työllisyysihmeeseen.

Yhteiskuntapolitiikan professorin kommentti:
"Hyvinvointivaltio perustuu kolmijalkaan: joustavat markkinat, vahva turva ja aktiiviset palvelut. Jos yksi jalka murtuu, koko rakennelma horjuu."

Syyttelevä ilmapiiri: Suomen työttömyyskeskustelussa syyllistetään, vältellään rakenteita ja vähätellään kärsimystä
Yhteiskunnallinen keskustelu työttömyydestä ja sosiaaliturvasta on koventunut. Heikoimmassa asemassa olevia syyllistetään "laiskuudesta", samalla kun varallisuuden keskittyminen ja byrokratian kuormitus jäävät syrjään. Tutkijat puhuvat empatian puutteesta ja järjestelmän epäonnistumisista.

"Luuserit" vs. todellisuus: Kun työttömyys koetaan henkilökohtaisena epäonnistumisena
Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa työttömiä kuvataan usein halventavasti – heidän syyttämisensä "työn välttelystä" on muuttunut poliittisten päätösten perusteeksi. Hallituksen leikkauksia sosiaaliturvaan ja työnhakuvelvoitteiden tiukennuksia on perusteltu tarpeella "patistaa ihmisiä töihin". Käytännössä tämä retoriikka on johtanut siihen, että työttömyysetuuksia saavia on kutsuttu jopa "luusereiksi", kertoo lähteet.

"Kyseessä on virheellinen oletus, että työttömyys on aina yksilön oma valinta. Todellisuudessa työmarkkinoiden rakenteet, koulutuksen saatavuus ja terveysongelmat vaikuttavat merkittävästi", sanoo yhteiskuntatieteilijä Elina Korhonen.

Empatian puute näkyy myös hallituksen toimissa. Esimerkiksi omavastuupäivien lisääminen ja lapsikorotusten poisto ovat syventäneet köyhyyttä. Eräässä lähteessä kuvataan, miten sosiaaliturvan heikennykset ovat johtaneet ruokapulaan ja jopa itsetuhoajatuksiin. "Keskustelussa kärsimys vähätellään. Kehotukset 'keskittyä positiiviseen' tulevat usein niiltä, joilla on turvaverkko kunnossa", Korhonen lisää.

Maahanmuutto vai varallisuus? Keskustelua ohjataan rakenteellisten ongelmien ohi
Kun työttömyyden syistä puhutaan, huomio ohjataan usein pois varallisuuden jakautumisesta. Hallituksen veronkevennykset pääomalle ja yritystukien uudistukset ovat kasvattaneet hyväosaisten varallisuutta, mutta keskustelu keskittyy mieluummin maahanmuuttoon tai työttömien "moraaliseen velvollisuuteen" tehdä töitä.

"Tämä on klassista 'sarakkeiden paskomista'. Kun rakenteellisia ongelmia, kuten tuloeroja, ei haluta käsitellä, syytä ulkoistetaan maahanmuuttajiin tai yksilöiden motivaatioon", toteaa taloustieteilijä Olli Salminen.

Arvokysymys: Hyvinvointivaltio vai "palkintoyhteiskunta"?
Lähteet kuvaavat, että Suomen politiikka on siirtymässä kohti "velkavaltaa heikoimmille". Samalla kun ansaitsematonta perintövarallisuutta verotetaan kevyemmin, sosiaaliturvaa heikennetään. Tämä näkyy erityisesti tosiasiallisesti työkyvyttömien asemassa: he joutuvat taistelemaan työkyvyttömyysetuudesta, vaikka TE-palvelut lähettävät heille työtarjouksia.

"Kyseessä on oikeusmurha. Järjestelmä ei tunnista heidän tilannettaan, vaan pakottaa heidät kierteeseen, jossa heidän täytyy todistaa olevansa 'tarpeeksi sairaita'", sanoo oikeustieteen professori Martti Virtanen.

Byrokratian noidankehä: Hakemuksia lähetetään, mutta työtä ei ole
Tiukennetut työnhakuvelvoitteet eivät kuormita vain työttömiä, vaan myös viranomaisia ja työnantajia. Rekrytoijat kertovat, että osa hakemuksista on pelkkiä paperijälkiä. "Markkinoilla ei ole tarpeeksi työpaikkoja, mutta meidän täytyy teeskennellä, että systeemi toimii", sanoo rekrytointiyhtiön toimitusjohtaja Laura Mäkinen.

Tilanne luo tehotonta byrokratiaa: TE-toimistot joutuvat käsittelemään valtavan määrän hakemuksia, joilla ei ole todellista työllistymispotentiaalia.

Mihin Suomi on menossa?
Yhteiskuntatieteilijät varoittavat: syyllistävä ilmapiiri syö yhteiskunnan solidaarisuutta. "Kun heikompia kohdellaan kuin rikollisia, luottamus instituutioihin ja toisiin ihmisiin heikkenee. Tämä uhkaa koko hyvinvointivaltion perustaa", sanoo Elina Korhonen.

Hallitus pitää pintansa ja väittää edistävänsä "työllisyyttä ja vastuullisuutta". Mutta tutkijoiden mielestä polku on kääntynyt: "Suomi ei ole Tanska, jossa korkea turva tasapainottaa joustavia työmarkkinoita. Täällä leikataan molempia – ja hintana on inhimillinen kärsimys", Korhonen tiivistää.

Sosiologian professorin kommentti:
"Syyllistäminen on helppo tie. Vaikeampaa on myöntää, että yhteiskunta on epäonnistunut jakamaan resursseja oikeudenmukaisesti. Ilman tätä myönnöstä emme löydä ratkaisuja."

Kirjoittaja/ koosteen kokoaja

Ketä Leksa äänestää?

Kuka on Leksa 

Olenko lintu vai kala Mikä puoluekanta sitoo ajatusmaailmaani?