Tietoja: Kategoria: Pissiä muroissa

Kampanjalla demokratiaa.

21.10.2026, 179 päivää vaaleihin

*

Kirjoitelmani

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina Persvako

Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//

Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus

Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )

*

Yhteiskuntarauha

Ote FB kommenteista: "Joxxxxxx Seuraava vassari vinkuu rahaa. Kyllä näitä piisaa. Pitäskö sullekin lahjoittaa ? Vai saatko omas töistä ? 8 t Vastaa Muokattu Juxxxx Joxxx ihan normaali käytäntö tämä on, että ehdokkaiden kampanjoihin voi lahjoittaa. 8 t Vastaa Juxxxx Joxxxx ihan normaali käytäntö tämä on, että ehdokkaiden kampanjoihin voi lahjoittaa. 8 t Vastaa Leif Kuismanen Joxxxx ?? Pitäisikö jotenkin kieltää ?? Miksi. Tuntuu jotenkin oudolle että joidenkin henkilöiden mielestä yhteiskuntaa pitää arvostaa , eikä saa olla sitä vastaan. Sitten saattaa sama henkilö esittää demokratian vastaisia mielipiteitä. Äänestämisen idea on toteuttaa demokratia jota voi sitten puolustaa."

Demokratia, kunnia ja vaalirauhan merkitys

On hämmentävää ja huolestuttavaa seurata, miten nykyisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa tietyt poliittiset voimat yrittävät omia itselleen yksinoikeuden isänmaallisuuteen, kunniallisuteen ja yhteiskuntarauhaan. Samalla kun hallituksen toimien kritisoijat leimataan yhteiskunnan vastustajiksi, unohdetaan demokratian kaikkein perustavanlaatuisin ajatus: demokratia ei ole yksinoikeus, vaan yhteinen, jakamaton pelikenttä.

Se, että toista mieltä oleva ihminen asettuu ehdolle, kerää vaalirahoitusta tai ilmaisee huolensa leikkauspolitiikan seurauksista, ei ole hyökkäys yhteiskuntaa vastaan. Se on demokratian toteuttamista käytännössä.

1. Kaksoisstandardit vaalirahoituksessa ja vaikuttamisessa

Poliittisessa someraivossa ja keskustelukentillä törmää toistuvasti samaan kummalliseen ilmiöön: kun tavallinen kansalainen, järjestö tai vasemmistolainen ehdokas hakee vaalirahoitusta pienkeräyksillä, toiminta leimataan halveksuvasti "vinkumiseksi" tai "kerjäämiseksi".

Samaan aikaan vaietaan siitä, miten miljoonaluokan suurpääoma, etujärjestöt ja taustasäätiöt rahoittavat oikeiston vaalikampanjoita. Kun elinkeinoelämän varoilla rakennetaan mahtavia mainoskampanjoita, sitä pidetään "asiantuntijuutena" ja normaalina yhteiskunnallisena osallistumisena. Mutta kun arjen pienten ihmisten asialla oleva ehdokas pyytää vapaaehtoisia viiden tai kymmenen euron lahjoituksia vaalityönsä mahdollistamiseksi, sitä pidetään sopimattomana.

Avoimet pienlahjoitukset ja kansalaiskeräykset ovat kuitenkin kaikkein terveintä ja läpinäkyvintä demokratiaa. Ne osoittavat, että ehdokkaan takana on aitoja ihmisiä – ei pelkkää rahavaltaa.

2. Kritiikki ja mielenosoitukset ovat demokratian elinehto

Toinen vaarallinen kehityssuunta on se, miten kritiikki ja mielenosoitukset yritetään leimata häiriökäyttäytymiseksi tai "isänmaan vastustamiseksi". Hallituksen tai vallanpitäjien toimiin kohdistuva kritiikki ei ole yhteiskunnan romuttamista, vaan sen puolustamista.

Aito yhteiskuntarauha ei synny siitä, että kansa hiljennetään ja leikkauksiin alistutaan mukisematta. Yhteiskuntarauha syntyy luottamuksesta, oikeudenmukaisuudesta ja siitä, että jokaisella kansalaisella on oikeus korottaa äänensä silloin, kun kokee turvaverkkojen tai arjen toimeentulon murenevan. Mielenosoitusoikeus ja kriittinen puhe ovat pohjoismaisen avoimen yhteiskunnan kulmakiviä, joita tulee suojella, olipa hallituksessa mikä puolue tahansa.

3. Vaalirauha ja kunniallinen kampanjointi

Ehdottoman tärkeä periaate, josta ei saa joustaa tuumaakaan, on tasapuolinen vaalirauha ja toisen ehdokkaan kunnioittaminen kampanja-aikana.

Olen itse ehdottomasti sitä mieltä, että vaalijulisteet, vaaliteltat, mainokset ja kampanjatapahtumat ovat koskemattomia. Vaikka jokin puolue tai ehdokas edustaisi täysin päinvastaista aatetta kuin minä, hänellä on tismalleen sama perustuslaillinen oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi ilman häirintää, ilkivaltaa tai vaientamista.

Poliittiseen kunniaan kuuluu se, että vastustajan näkemykset haastetaan puhuvan kielen, argumenttien, faktan ja omien vaihtoehtojen avulla – ei sabotoimalla toisen vaalityötä tai repimällä julisteita tienvarresta. Jos aatteen voima ei riitä voittamaan väittelyä vaalikentällä, sitä ei voiteta myöskään vastustajan ääntä vaimentamalla.

4. Tulos ratkaistaan uurnilla

Demokratian suurin voima on siinä, että jokaisella kansalaisella on vaalipäivänä käytössään täsmälleen yksi ja yhtä arvokas ääni. Rikkaan sijoittajan, suuryrittäjän, sairaanhoitajan, työttömän tai eläkeläisen ääni painaa vaalikopissa täsmälleen yhtä paljon.

Siksi demokratiaa ja reilua yhteiskuntaa rakennetaan:

Kannustamalla jokaista asettumaan ehdolle ja osallistumaan.
Sallimalla avoin ja reilu vaalikampanjointi kaikille ryhmille.
Kunnioittamalla vaalirauhaa ja toisen ilmaisunvapautta.
Ja ennen kaikkea: käyttämällä omaa äänioikeutta uurnilla.

Demokratiaa ei puolusteta omiiimalla isänmaallisuutta vain itselle tai hiljentämällä kriitikoita. Demokratiaa puolustetaan takaamalla jokaiselle tasapuoliset mahdollisuudet vaalikentällä ja antamalla kansan ratkaista suunta uurnilla.

Nukkuvat ratkaisevat tulevaisuuden

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja vaalianalyyseissa seurataan tiiviisti eri puolueiden kannatusmittauksia, gallup-vaihteluita ja puheenjohtajien tenttimenestystä. Kuitenkin jokaisissa vaaleissa piilee yksi valtava tekijä, joka pystyy pyyhkimään kaikki asiantuntijoiden ennusteet pöydältä sekunnissa: niin sanottu nukkuvien puolue.

Kun sadat tuhannet kansalaiset päättävät jättää äänestämättä, he eivät suinkaan hiljennä ääntään tai anna "vastalauseilmoitusta" poliittiselle järjestelmälle. Todellisuudessa he antavat valtakirjan niille, jotka käyvät uurnilla joka tapauksessa.

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan vaalimatematiikan kylmää logiikkaa, taktisen äänestämisen ansoja ja sitä, miksi juuri nyt – enemmän kuin kertaakaan vuosikymmeniin – jokaisen tavallisen suomalaisen on aika herätä.

Vaalimatematiikan kylmä logiikka: Kotiinjäänti on aina ääni voittajalle

Suomen vaalijärjestelmä perustuu suhteelliseen vaalitapaan ja d’Hondtin menetelmään. Tämän järjestelmän ydin on yksinkertainen: jokainen annettu ääni muuttaa vertauslukuja ja suhteellisia voimasuhteita.

Kun ihminen jättää äänestämättä ajatellen, ettei "yhdessä äänessä ole mitään väliä", hän tekee itse asiassa matemaattisen valinnan:

Aktiivisten ryhmien suhteellinen valta kasvaa: Ne väestöryhmät ja kannattajakunnat, jotka käyvät uurnilla kurinalaisesti vaaleista toiseen, saavat passiivisuuden ansiosta suhteessa huomattavasti suuremman painoarvon.
Kynnyt edustajapaikoille madaltuu: Mitä alhaisemmaksi yleinen äänestysaktiivisuus jää, sitä pienemmällä äänimäärällä puolueet saavat kansanedustajia ja aluevaltuutettuja läpi.
Leikkauspolitiikan hiljainen hyväksyntä: Jos arjen heikennyksistä, sote- maksujen noususta, palveluiden karsimisesta ja ostovoiman murenemisesta kärsivät ihmiset jäävät kotiin, leikkauksia tekevät voimat tulkitsevat hiljaisuuden hyväksynnäksi ja jatkavat valitulla linjalla.

Vaalimatematiikka ei tunne sympatiaa eikä selityksiä. Jos 30–40 prosenttia äänioikeutetuista jättää äänestämättä, pienenkin aktiivisen vähemmistön on mahdollista nousta vaalivoittajaksi ja määrätä koko valtakunnan suunta.

Varoitus taktikoinnista: Mielikuva-ansat ja aito arvovalinta

Kun vaalit lähestyvät, julkisuudessa alkaa usein voimakas puhe "taktisesta äänestämisestä". Kansalaisia kehotetaan äänestämään tiettyä suurpuoluetta vain siksi, ettei joku toinen pääsisi valtaan, tai hylkäämään itselle läheisin vaihtoehto "hukkaäänen" pelossa.

Taktiseen äänestämiseen liittyy kuitenkin vakavia sudenkuoppia, joista on syytä varoittaa:

1. Pelko kompassina johtaa vääriin kompromisseihin

Kun äänestyspäätös tehdään pelon tai jonkin asian vastustamisen pohjalta, tullaan helposti äänestäneeksi politiikkaa, joka ei todellisuudessa vastaa omia arvoja. Tällöin äänestäjä saattaa tulla tukeneeksi linjaa, joka vaalien jälkeen tekee tismalleen samoja leikkauksia ja kompromisseja, joita äänestäjä halusi välttää.

2. Moniarvoisuuden kapeutuminen

Taktikointi keskittää ääniä parille suurimmalle toimijalle ja karsii poliittisesta kentästä rohkeat, inhimilliset ja rakentavat vaihtoehdot. Demokratian elinehto on se, että erilaiset äänet ja ruohonjuuritason näkemykset tulevat kuulluksi.

3. Katteettomat lupaukset ja takinkäännöt

Suurimmat populistiset mielikuvakampanjat nojaavat usein siihen, että ihmisille luvataan "helppoja ratkaisuja" tai "pienen ihmisen puolella olemista". Teot hallituksessa saattavat kuitenkin olla täysin päinvastaisia. Siksi tärkein mittari ei ole se, mikä puolue näyttää gallupeissa suurimmalta, vaan se, millaisia tekoja ja arvovalintoja ehdokkaat arjessa edustavat.

Paras ja kestävin tapa äänestää on seurata omaa arvo- ja ihmissydäntä. Ääni, joka annetaan omille aidoille arvoille ja luotettavalle toimijalle, ei ole koskaan hukkaääni.

Jos milloinkaan, nyt on aika herätä

Meille uskotellaan usein, että monet päätökset – kuten sosiaaliturvan leikkaukset, terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset tai julkisen sektorin karsiminen – ovat "pakkorakoja" tai "vaihtoehdottomia välttämättömyyksiä".

Tämä on poliittista teatteria. Yhteiskunnassa ei ole mitään automaattia, joka pakottaisi murentamaan tavallisten ihmisten arkea.

Suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin aikoinaan sodan jälkeisessä köyhässä Suomessa yhteisellä sopimuksella ja eettisellä valinnalla. Tänään monin verroin rikkaammassa maassa on kyse täsmälleen samasta asiasta: arvovalinnasta.

Haluammeko yhteiskunnan, jossa muutama suuryhtiö ja rikas eliitti pärjää samalla kun tavallisen kansan, pienyrittäjien, eläkeläisten ja lapsiperheiden ostovoima murenee?
Vai haluammeko palauttaa luottamuksen, kohtuullisuuden ja sen Suomen tavan olla yhdessä, jossa ketään ei jätetä yksin?

Vastaus näihin kysymyksiin ei löydy nettipalstojen huutokilpailuista, vaan vaaliuurnilta.

Tulevaisuus tehdään itse

Demokratia on arvokas ja hauras lahja. Se tarkoittaa sitä, että yhtenä päivänä muutaman vuoden välein jokaisen suomalaisen ääni on täsmälleen yhtä painava – olitpa sitten suurituloinen johtaja, pienyrittäjä, eläkeläinen, opiskelija tai työtön.

Jos jätät käyttämättä tämän oikeuden, annat muiden päättää, mihin sinun veroragasi käytetään, miten terveyskeskuksesi toimii ja miltä lastesi tulevaisuus näyttää.

Nyt ei ole aika kyyristellä tai lannistua. Jos milloinkaan, nyt on aika herätä, kaivaa äänioikeus esiin ja näyttää, millaisen hyvinvointivaltion me haluamme rakentaa.

Yhdessä eteenpäin.

Ja mitä sinä todellisuudessa voit tehdä!!!?

Tutustu aineistooni jossa pohditaan mitä tässä on tapahtunut ja kysytään suoraan: Mitä juuri sinä haluat?