Duunaripuolue?

 7.11.2026, 162 päivää vaaleihin.

* 

 Kirjoitelmani 

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan pohdiskelevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?  ( viimeisimmät päivitykset kohdissa: 1.10.8 , 5.1.7 , 6.1.1, 6.1.2 , 6.1.3 ja tänään 3.11.2026 6.1.4 ) Lisäksi pohdintaa mitä muuta kirjaani kuuluisi: Kuuluvatko nämä aiheet kirjaani?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina  Persvako

Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//

Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus

Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )

Poliittinen kilven kiilloitus Kas kilpi kiiltää näin

 *

Some keskustelunavaus

"Millainen duunari-puolue on mielestäsi persukaiset eli perussuomalaiset?"

Kommentti:  ( Nimi poistettu ) "Erittäin hyvä puolue. Puolustaa suomen omaa suomalaista kansaa joka tasolla mahdollisuuksien mukaan. Se että hallituksessa ollaan on tietenkin vaatinut veronsa. Kaikkia perus suomalaisille tärkeitä asioita ei voi saada yhden hallituskauden aikana koska siellä tehdään kompromisseja puolueiden kesken jokainen saa jotakin mitä on kansa on äänestäessään halunnut. Aivan turhaan huudellaan että on petetty äänestäjiä. Minun mielestäni aivan reilua politiikkaa ja puolueen periaatteiden mukaista. Ei kuuluta hyväveli verkostoon muelummin puretaan sitä pikku hiljaa pala palalta, mikä on tietenkin pirun vaikeeta. Pääministeri puolueena todellakin alkaa tapahtua kansan tahtoa enemmän. Äänestäkää riikka pääministeriksi. Suomi tarvitsee tähän nykymenoon sen avun teiltä suomen kansa.. älkää uskoko vasemman laidan mustamaalausta. Suomen vaikea tilanne ei ainakaan johdu perus suomalaisesta politiikan teosta. Se on varma asia.."

Leif Kuismanen

Duunaripuolue??! Eihän se sitä ole, ei sinne päinkään. Ei se ole siis minkäänlainen duunaripuolue.
Kertoihan Kokoomuskin aikoinaan olevansa "Työväen puolue"
En tiedä moniko moisen uskoi. Sama se on persukaisissakin.

xxx

xxxa  "Kaikki hyviä uudistuksia rehellisen työntekijän eduksi. Lusmuilijoita ei tarvitse sietää enempää työnantajan, kuin työkavereiden. Muistan aikoinaan kun olin Vantaalla töissä. En tupakoinut, enkä joka tunnille pitänyt vartin tupakkitaukoa. No huonothan ne välit tuli siitä työkaveriin. Tein hänen mielestään liikaa töitä pienellä palkalla ja vielä Elannon työpaikassa??? Elämä on muistoja ja totuus on joka kantaa."

xxvvv "Ei missään nimessä duunari puolue !Purran hallitusohjelmaan sisältyy useita työelämän uudistuksia ja lainsäädäntömuutoksia, jotka muuttavat työntekijän asemaa ja ammattiliittojen vaikutusmahdollisuuksia Suomessa. Työmarkkinauudistukset ja niiden keskeisimmät vaikutukset työntekijän suojaan sekä liittojen rooliin: Irtisanomissuojan keventäminen: Irtisanomiseen riittää jatkossa "asiallinen syy", kun aiemmin laissa vaadittiin "asiallinen ja painava syy". Määräaikaiset työsopimukset ilman perustetta: Vuoden mittaisen määräaikaisen työsopimuksen voi tehdä jatkossa ilman laissa erikseen määriteltyä perusteltua syytä. Ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus: Ensimmäisestä sairauspäivästä tulee työntekijälle omavastuupäivä (palkaton), ellei työehtosopimuksessa ole sovittu toisin. Lomautusilmoitusajan lyhentäminen: Lomautusta koskeva ilmoitusaika lyhennetään 7 päivään (aiemmin 14 päivää). Yhteistoimintalain soveltamisrajan nostaminen: YT-lakia sovelletaan jatkossa vasta yrityksissä, jotka työllistävät säännöllisesti vähintään 50 työntekijää (aiemmin raja oli 20 työntekijää). Paikallisen sopimisen laajentaminen: Mahdollisuuksia sopia työehdoista ohi valtakunnallisten työehtosopimusten laajennetaan järjestäytymättömiin yrityksiin ja yrityskohtaisiin sopimuksiin saakka ilman liiton valvontaa. Poliittisten lakkojen rajoittaminen: Poliittisten työtaistelujen kesto rajataan enintään 24 tuntiin ja tukilakkojen laillisuudelle asetetaan tiukemmat suhteellisuusvaatimukset. Lakkoisakoille korotukset: Laittomista lakkoiluista määrättäviä hyvityssakkoja korotetaan huomattavasti ja työntekijälle voidaan määrätä henkilökohtainen seuraamusmaksu lakon jatkamisesta. Valtakunnansovittelijan roolin sitominen vientimalliin: Lakiin säädetään pykälä, joka estää valtakunnansovittelijaa tai sovittelulautakuntaa ehdottamasta muille aloille suurempia palkankorotuksia kuin mitä vientialoilla (kuten teknologiateollisuudessa) on sovittu."

Pysyn kannassani. Minun mielestäni duunaripuolue ajaa duunareiden asiaa, eikä toimi EK:n juoksupoikana.

Sanat, teot ja työväestön yhteiskunnallinen asema

Poliittisessa kielenkäytössä ilmaus "duunaripuolue" on muodostunut tavoitelluksi ja tehokkaaksi tavaramerkiksi. Vaalien alla lähes jokainen poliittinen ryhmitys pyrkii esittäytymään suorittavan portaan, matalapalkkaisen työntekijän, arjen puurtajan ja pienituloisen parhaana ystävänä. Vaalikentillä luvataan puolustaa ostovoimaa, turvata lähipalvelut ja palauttaa työn kunnia.

Poliittisen lukutaidon ja kriittisen kansalaisuuden kannalta puolueen todellinen luonne ei kuitenkaan paljastu vaalijulisteista, tunteisiin vetoavista iskulauseista tai sosiaalisen median meemeistä. Se paljastuu kylmistä lakipykälistä, budjettitalouden luvuista ja päätöksentekoelinten arvovalinnoista. Aito työväestön asemaa ajava politiikka mittaillaan siinä, vahvistaako se palkansaajan arjen turvaa, ostovoimaa ja neuvotteluasemaa – vai murentaako se niitä siirtämällä taloudellisen riskin ja epävarmuuden kokonaan työntekijän harteille.

1. Työelämän pelisäännöt ja neuvotteluvoima: Suojaa vai saneluvaltaa?

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja suomalaisen työelämän peruskivi on vuosikymmenten ajan perustunut neuvottelujärjestelmään, jossa työntekijät ja työnantajat sopivat työehdoista tasaväkisesti. Työväestön aseman kokonaisvaltainen puolustaminen vaatii sen tosiasian tunnustamista, että yksittäinen työntekijä on neuvottelupöydässä aina heikommassa asemassa kuin pääomaa edustava työnantaja. Kollektiivinen järjestäytyminen ja ammattiliittojen tuki ovat olleet ainoa keino tasoittaa tätä valtatasapainoa.

Jos poliittinen linja pyrkii murentamaan ammattiyhdistysliikkeen neuvotteluvoimaa, kyse ei ole neutraalista "työmarkkinoiden joustavuudesta", vaan vallan siirrosta työnantajalle ja työntekijän turvallisuuden murentamisesta:

Neuvotteluvoiman tasapaino: Ilman ammattiliittojen kollektiivista suojaa ja lakisääteisiä vähimmäisehtoja työntekijä jää neuvottelupöydässä yksin. Kun suojaverkot puretaan, joustavuudesta tulee työnantajan saneluvaltaa.

Työmarkkinaheikennyksien kokonaiskuva

• Ammattijärjestöjen toimintaedellytysten heikentäminen: Ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistaminen ja järjestöjen jatkuva leimaaminen julkisessa puheessa tähtäävät järjestäytymisasteen laskemiseen ja työntekijöiden yhteisen rintaman heikentämiseen.
• Lakko-oikeuden karsiminen ja lakkosakot: Poliittisten lakkojen ja tukilakkojen rajoittaminen sekä työntekijöille asetettavat 200 euron henkilökohtaiset sakkoukaasit riisuvat palkansaajilta heidän tehokkaimman vastavoimansa tilanteessa, jossa työehtoja leikataan.
• Paikallisen sopimisen harha: Paikallista sopimista mainostetaan usein "vapautena". Jos sopiminen viedään järjestäytymättömille työpaikoille ilman luottamusmiehen pakollista läsnäoloa tai liiton taustatukea, yksittäinen asuntovelkainen tai pätkätöissä oleva työntekijä ei neuvottele tasaveroisesti, vaan joutuu taipumaan heikennyksiin.
• Työehtosuojaan kohdistuvat iskut: Työlainsäädännön heikennykset – kuten irtisanomiskynnyksen madaltaminen pelkkään "asialliseen syyhyn", ensimmäisen sairauspäivän muuttaminen palkattomaksi sairaussakoksi sekä yli 60 vuotta vanhan leipomotyölain kumoaminen ja 100 prosentin yölisien poistaminen – leikkaavat suoraan raskasta työtä tekevien ansioita ja lisäävät epävarmuutta.

2. Toimeentulo, ostovoima ja fiskaalinen devalvaatio

Kun maassa ei ole käytössä omaa valuuttaa, jota devalvoida vientikilpailukyvyn parantamiseksi, oikeistolainen talousoppi turvautuu niin sanottuun fiskaaliseen devalvaatioon. Se tarkoittaa käytännössä työn hinnan, työehtojen ja ihmisen arvon devalvoimista.

Fiskaalisessa devalvaatiossa työntekijän sosiaalista turvaverkkoa leikataan niin rajusti, että yhteiskuntaan synnytetään epätoivoinen ja halpa työvoimareservi. Kun ihmisen on pakko ottaa vastaan mitä tahansa työtä millä tahansa ehdoilla välttääkseen ulosoton tai asunnottomuuden, palkkataso saadaan painettua alas ja työnantajan riski siirretyksi työntekijälle.

Sosiaaliturvaleikkausten ja verotuksen arvovalinnat

Tavalliselle palkansaajalle uskotellaan usein, että leikkaukset osuvat vain työn vieroksujiin. Reaalitaloudessa ja tutkimusten valossa leikkaukset kohdistuvat suoraan työssäkäyviin pienituloisiin, pätkätyöläisiin ja osa-aikaisiin:

1. 300 euron suojaosan poisto: Suojaosan poistaminen työttömyysturvasta ja asumistuesta vei keikkatyötä ja osa-aikatyötä tekeviltä motivaation ja mahdollisuuden ottaa vastaan lyhyitä sijaisuuksia. Tutkimuslaitosten (VATT, Labore ja Tampereen yliopisto) rekisteritutkimus osoitti, että suojaosa lisäsi osa-aikatyön vastaanottamista 23–32 prosenttia ilman haittoja kokoaikatyölle. Poisto oli puhdas tulonleikkaus osa-aikaduunarin taskusta.
2. Lapsikorotusten ja asumistuen leikkaukset: Pienituloisten lapsiperheiden tuista leikkaaminen ja asumistuen kiristäminen leikkaavat kotimaista kysyntää ja lisäävät suoraan lapsiköyhyyttä.
3. Kulutusverot ja työmatkakulut: Samalla kun suurituloisten ansiotuloverotusta kevennetään, yleinen arvonlisävero nostettiin 25,5 prosenttiin ja lääkkeiden ALV-kantaa korotettiin. Lisäksi työmatkavähennyksen omavastuun korottaminen 750 eurosta 800–900 euroon leikkaa suoraan pitkää matkaa ajavan arki-autoilijan lompakosta. Koska pienituloinen kuluttaa lähes kaikki tulonsa elämiseen ja työmatkoihin, kulutusverojen korotukset syövät näennäiset veroalennukset nopeasti.

3. Terveys, arjen puskurit ja asiantuntijatiedon sivuuttaminen

Aito duunaripuolue ymmärtää, että terveys ja toimintakyky ovat palkansaajan ainoa pääoma. Jos julkinen terveydenhuolto rapautetaan ja terveyspalveluista tehdään maksukykyyn sidottu hyödyke, raskasta ruumiillista tai henkisesti kuormittavaa työtä tekevä väestönosa kärsii ensimmäisenä.

Terveydenhuollon maksuloukku ja piilokulut

Julkisessa puheessa sote-leikkauksia ja maksukorotuksia puolustetaan väittämällä, että "järjestelmässä on maksukatot". Arjen todellisuus on kuitenkin toinen:

• Maksukattojen nousu ja aukot: Terveydenhuollon vuotuisen asiakasmaksukaton nostaminen 815 euroon, lääkekaton nostaminen yli 636 euroon ja lääkkeiden alkuomavastuun nostaminen 70 euroon heikentävät välittömästi pienituloisten ja kroonikkosairaiden asemaa. Maksukatto ei kata kaikkia erikoislääkkeitä, Kela-taksien kaikkia omavastuita eikä poliklinikoiden uusia toimenpidemaksuja.
• Maksujen perintä ja ulosottokierre: Kun hyvinvointialueet tiukentavat maksuvapaussääntöjään ja valtio leikkaa rahoitusta, sote-laskuja päätyy maassamme jo yli 500 000 kappaletta vuodessa ulosottoon. Tämä ajaa pienituloiset ja eläkeläiset velkavankeuteen.

Asiantuntijatiedon sivuuttaminen ja ylimielisyys

Duunarin etua ajava politiikka perustuu tutkittuun tietoon ja kansantaloudelliseen vaikuttavuusarviointiin:

• Tieteen ja tutkimuksen ohittaminen: Kun riippumattomat tutkijat, Lääkäriliitto, THL ja talousasiantuntijat osoittavat, että sosiaaliturvaleikkaukset kasvattavat eriarvoisuutta (Laboren mukaan leikkaukset leikkaavat alimmalta 5 prosentilta yli 800 euroa vuodessa ja lisäävät köyhyyttä lähes 100 000 ihmisellä), asiantuntijatiedon sivuuttaminen on ideologista kuritusta.
• Kunnioituksen puute ja polarisaatio: Suorittavan portaan aliarvostus näkyy myös viestintäkulttuurissa. Kun leikkausten seurauksista huolestuneille kansalaisille vastataan ministeritasolta ivallisesti "menkää töihin" tai vastustajat leimataan automaattisesti "vassareiksi", kyseessä on tietoinen yritys hajottaa työväestön yhteishenki. Duunari saadaan kääntymään toista duunaria vastaan syyttelemällä naapuria laiskaksi, samalla kun teidetyt päätökset tyhjentävät kummankin pussin.

4. Johtopäätökset: Miten duunarin asemaa oikeasti korjataan?

Duunaripuolue ei ole nimi puoluetoimiston kyltissä eikä logo vaalijulisteessa. Se on tekojen johdonmukainen kokonaislinja.

Aito työväestön ja palkansaajien asemaa vahvistava politiikka tunnistetaan viidestä perusperiaatteesta:

1. Reilu palkka ja turvatut työehdot: Työstä on saatava palkka, jolla tulee toimeen ilman sosiaaliluukkujen täydennyksiä. Palkkapohjaa ja työehtoja suojataan ammattiliittojen neuvotteluvoimalla ja työehtosopimusten yleissitovuudella.
2. Kollektiivisen edunvalvonnan kunnioittaminen: Työntekijöiden järjestäytymisoikeutta, lakko-oikeutta ja luottamusmiesten asemaa puolustetaan yhteiskunnan tasapainon selkänojana.
3. Ostovoiman ja sisämarkkinoiden vahvistaminen: Vero- ja sosiaalipolitiikalla varmistetaan pieni- ja keskituloisten ostovoima, mikä pitää samalla paikalliset kivijalkayritykset ja kotimaisen kysynnän elossa.
4. Universaalit julkiset palvelut: Laadukas koulutus, toimiva terveydenhuolto ja kohtuuhintaiset lääkkeet taataan kaikille kansalaisille maksukyvystä riippumatta.
5. Keskinäinen kunnioitus ja yhteisöllisyys: Lakataan jakamasta työntekijöitä toisiaan vastaan tai lietsomasta vastakkainasettelua, ja palautetaan arvostus suomalaiselle työlle ja sen tekijöille.

Kun arvioit poliittisia lupauksia ja vaalipuheita, katso aina tehtyjen päätösten taakse. Ne teot, jotka vahvistavat tavallisen työntekijän pärjäämistä, ostovoimaa ja ihmisarvoa, määrittelevät sen, kuka on oikeasti duunarin asialla.

Tällä kertaa nukkuvat ratkaisevat tulevaisuuden

Tiesitkö miten Sipilän hallituksestakin selvittiin?

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja vaalianalyyseissa seurataan tiiviisti eri puolueiden kannatusmittauksia, gallup-vaihteluita ja puheenjohtajien tenttimenestystä. Kuitenkin jokaisissa vaaleissa piilee yksi valtava tekijä, joka pystyy pyyhkimään kaikki asiantuntijoiden ennusteet pöydältä sekunnissa: niin sanottu nukkuvien puolue.

Kun sadat tuhannet kansalaiset päättävät jättää äänestämättä, he eivät suinkaan hiljennä ääntään tai anna "vastalauseilmoitusta" poliittiselle järjestelmälle. Todellisuudessa he antavat valtakirjan niille, jotka käyvät uurnilla joka tapauksessa.

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan vaalimatematiikan kylmää logiikkaa, taktisen äänestämisen ansoja ja sitä, miksi juuri nyt – enemmän kuin kertaakaan vuosikymmeniin – jokaisen tavallisen suomalaisen on aika herätä.

Vaalimatematiikan kylmä logiikka: Kotiinjäänti on aina ääni voittajalle

( vaalimatematiikan lyhyt oppimäärä )

Suomen vaalijärjestelmä perustuu suhteelliseen vaalitapaan ja d’Hondtin menetelmään. Tämän järjestelmän ydin on yksinkertainen: jokainen annettu ääni muuttaa vertauslukuja ja suhteellisia voimasuhteita.

Kun ihminen jättää äänestämättä ajatellen, ettei "yhdessä äänessä ole mitään väliä", hän tekee itse asiassa matemaattisen valinnan:

1. Aktiivisten ryhmien suhteellinen valta kasvaa: Ne väestöryhmät ja kannattajakunnat, jotka käyvät uurnilla kurinalaisesti vaaleista toiseen, saavat passiivisuuden ansiosta suhteessa huomattavasti suuremman painoarvon.
2. Kynnyt edustajapaikoille madaltuu: Mitä alhaisemmaksi yleinen äänestysaktiivisuus jää, sitä pienemmällä äänimäärällä puolueet saavat kansanedustajia ja aluevaltuutettuja läpi.
3. Leikkauspolitiikan hiljainen hyväksyntä: Jos arjen heikennyksistä, sote- maksujen noususta, palveluiden karsimisesta ja ostovoiman murenemisesta kärsivät ihmiset jäävät kotiin, leikkauksia tekevät voimat tulkitsevat hiljaisuuden hyväksynnäksi ja jatkavat valitulla linjalla.

Vaalimatematiikka ei tunne sympatiaa eikä selityksiä. Jos 30–40 prosenttia äänioikeutetuista jättää äänestämättä, pienenkin aktiivisen vähemmistön on mahdollista nousta vaalivoittajaksi ja määrätä koko valtakunnan suunta.

Varoitus taktikoinnista: Mielikuva-ansat ja aito arvovalinta

Kun vaalit lähestyvät, julkisuudessa alkaa usein voimakas puhe "taktisesta äänestämisestä". Kansalaisia kehotetaan äänestämään tiettyä suurpuoluetta vain siksi, ettei joku toinen pääsisi valtaan, tai hylkäämään itselle läheisin vaihtoehto "hukkaäänen" pelossa.

Taktiseen äänestämiseen liittyy kuitenkin vakavia sudenkuoppia, joista on syytä varoittaa:

1. Pelko kompassina johtaa vääriin kompromisseihin

Kun äänestyspäätös tehdään pelon tai jonkin asian vastustamisen pohjalta, tullaan helposti äänestäneeksi politiikkaa, joka ei todellisuudessa vastaa omia arvoja. Tällöin äänestäjä saattaa tulla tukeneeksi linjaa, joka vaalien jälkeen tekee tismalleen samoja leikkauksia ja kompromisseja, joita äänestäjä halusi välttää.

2. Moniarvoisuuden kapeutuminen

Taktikointi keskittää ääniä parille suurimmalle toimijalle ja karsii poliittisesta kentästä rohkeat, inhimilliset ja rakentavat vaihtoehdot. Demokratian elinehto on se, että erilaiset äänet ja ruohonjuuritason näkemykset tulevat kuulluksi.

3. Katteettomat lupaukset ja takinkäännöt

Suurimmat populistiset mielikuvakampanjat nojaavat usein siihen, että ihmisille luvataan "helppoja ratkaisuja" tai "pienen ihmisen puolella olemista". Teot hallituksessa saattavat kuitenkin olla täysin päinvastaisia. Siksi tärkein mittari ei ole se, mikä puolue näyttää gallupeissa suurimmalta, vaan se, millaisia tekoja ja arvovalintoja ehdokkaat arjessa edustavat.

Paras ja kestävin tapa äänestää on seurata omaa arvo- ja ihmissydäntä. Ääni, joka annetaan omille aidoille arvoille ja luotettavalle toimijalle, ei ole koskaan hukkaääni.

Jos milloinkaan, nyt on aika herätä

Meille uskotellaan usein, että monet päätökset – kuten sosiaaliturvan leikkaukset, terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset tai julkisen sektorin karsiminen – ovat "pakkorakoja" tai "vaihtoehdottomia välttämättömyyksiä".

Tämä on poliittista teatteria. Yhteiskunnassa ei ole mitään automaattia, joka pakottaisi murentamaan tavallisten ihmisten arkea.

Suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin aikoinaan sodan jälkeisessä köyhässä Suomessa yhteisellä sopimuksella ja eettisellä valinnalla. Tänään monin verroin rikkaammassa maassa on kyse täsmälleen samasta asiasta: arvovalinnasta.

• Haluammeko yhteiskunnan, jossa muutama suuryhtiö ja rikas eliitti pärjää samalla kun tavallisen kansan, pienyrittäjien, eläkeläisten ja lapsiperheiden ostovoima murenee?
• Vai haluammeko palauttaa luottamuksen, kohtuullisuuden ja sen Suomen tavan olla yhdessä, jossa ketään ei jätetä yksin?

Vastaus näihin kysymyksiin ei löydy nettipalstojen huutokilpailuista, vaan vaaliuurnilta.

Tulevaisuus tehdään itse

Demokratia on arvokas ja hauras lahja. Se tarkoittaa sitä, että yhtenä päivänä muutaman vuoden välein jokaisen suomalaisen ääni on täsmälleen yhtä painava – olitpa sitten suurituloinen johtaja, pienyrittäjä, eläkeläinen, opiskelija tai työtön.

Jos jätät käyttämättä tämän oikeuden, annat muiden päättää, mihin sinun veroragasi käytetään, miten terveyskeskuksesi toimii ja miltä lastesi tulevaisuus näyttää.

Nyt ei ole aika kyyristellä tai lannistua. Jos milloinkaan, nyt on aika herätä, kaivaa äänioikeus esiin ja näyttää, millaisen hyvinvointivaltion me haluamme rakentaa.

Yhdessä eteenpäin.

Ja mitä sinä todellisuudessa voit tehdä!!!?

Osallistu ja vaikuta. Äänestä. Siinä on avaimet.

Tutustu aineistooni jossa pohditaan mitä tässä on tapahtunut ja kysytään suoraan: Mitä juuri sinä haluat?

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina  Persvako

Äänestä!

Vielä on toivoa