Työvoimareservi on ideologinen tavoite.

Osa1/2

Oikeistolaisen politiikan näkemys työttömyydestä:

On aina väitetty, ja jopa todettu ettei oikeistolainen politiikka ole oikeasti huolissaan suurista työttömyysluvuista, sillä se on oikeiston mukaan "työmarkkinoita terveyttävä tilanne". Retoriikkaan tietenkin kuuluu välittömän työttömyyden laskemisen ainakin näennäinen tavoite, mutta poliittisen ideologian mukaan työttömyyden vähentäminen on kuitenkin enemmän sellainen pitkän ajan päähän oleva tavoite, eikä edes täysin tavoiteltua. Oma näkemykseni on Orpo / Purra hallituksen tavoitteista ettei heillä ollut aikomustakaan tehdä sellaisia päätöksiä jotka välittömästi olisivat lisänneet työllisyyttä. Vaan nimenomaan käyttää suurta työttömyyttä vipuvartena muiden fiskaalisten toimien lisäksi alentaakseen työn hintaa. Pitkän ajan tavoitteena saada työllisyyttä nostettua huokeammilla kustannuksilla, niin valtiolle kuin työnantajille. Työllisyysaste on uusklassisen talousteorinan valossa oltavakin alhainen jotta oikeistolaisen näkökannan mukaisesti se pysyy tasapainossa. ( Uusklassinen talousteoria , ostovoima, keynesiläinen talousteoria )

Valtavirta talousteoria ts uusklassinen talousteoria perustuu nimenomaan siihen ettei ostovoima, eikä työllisyysaste ole kovin korkea nimenomaisesti esim rakenteellisen köyhyyden alueilla. Valtavirta teoria lähtee ajatuksesta että kun on tarpeeksi köyhyyttä sekä työttömiä on halukkuus etsiä työtä suurimmillaan. Siksi valtavirta talouspolitiikka tukee austerisia piirteitä sekä trick down talousmallia jossa heikompiosaisille ei jaeta ostovoimaa. Työn hintaa saadaan pidettyä kurissa fiskaalisen devalvaation tavoin, siis täysin päinvastoin kuin Keynesiläinen talousteoria.

Työttömyys voi siis erittäin todennäköisesti olla poliittisesti tavoiteltua.

kts onko Orpon hallitus onnistunut tavoitteissaan?

Kts työttömyysturvan suojaosuuden poisto

Tiedätkö mille työttömästä itsestä tuntuu olla ideologisen pelin nappulana ? Työttömän mielenmaisemaa.

Työvoimareserviä testataan Orpon viitoittamalla tiellä. Suuri sumutus meneillään Yle.fi

Oikeistolaisen talouspolitiikan perusteena on usein markkinoiden vapauttaminen ja valtion roolin minimointi taloudessa. Tämän näkemyksen mukaan työttömyys voi joskus nähdä hyödyllisenä tai "voimavarana" seuraavista syistä:

1. Työvoiman tarjonnan lisääminen:
   • Suuri työttömyys lisää työvoiman tarjontaa markkinoilla. Tämä voi alentaa palkkoja, koska työttömät ovat valmiita työskentelemään matalammilla palkoilla.
   • Oikeistolaisen politiikan mukaan tämä voisi parantaa yritysten kilpailukykyä, koska alhaiset palkat alentavat tuotantokustannuksia.
2. Työnantajien valta-asema:
   • Kun työttömyys on suuri, työnantajilla on vahvempi neuvotteluasema työntekijöitä vastaan. Tämä voi johtaa työehtosäädöksiin, jotka suosivat työnantajia (esim. vähemmän työsuojelua, lyhyempiä lomia, joustavampia työaikojen säätöjä).
3. Työttömyyden paine työhön osallistumisessa:
   • Suuri työttömyys voi luoda painetta työttömille etsiä työtä aktiivisesti. Tämä voi johtaa siihen, että ihmiset hyväksyvät huonommat työpaikat tai alhaisemmat palkat, koska he pelkäävät jäävänsä ilman tuloja.
4. Valtion menojen vähentäminen:
   • Jos työttömyys johtaa alhaisiin palkkoihin ja heikompiin työehtoihin, tämä voi vähentää ennenpitkää valtion menoja (esim. työttömyysavustusten vähentyminen). Oikeistolaisen politiikan mukaan tämä voisi johtaa taloudelliseen tasapainoon ja vähentää verotusta.
5. Markkinoiden itsekorjaantuminen:
   • Oikeistolaisen politiikan mukaan markkinat korjaavat itsensä ilman valtion puuttumista. Suuri työttömyys voi johtaa siihen, että työttömät alkavat perustaa omaa yritystä tai etsiä uusia mahdollisuuksia, mikä voi lisätä taloudellista dynaamisuutta.

Haasteet ja vastaväitteet:

• Taloudellinen epätasapaino:
  • Suuri työttömyys voi johtaa taloudelliseen epätasapainoon, koska se vähentää kulutusta ja lisää taloudellista epävarmuutta.
  • Työttömät kuluttavat vähemmän, mikä hidastaa talouden kiertoa.
• Sosiaaliset ongelmat:
  • Pitkäaikainen työttömyys voi johtaa sosiaalisiin ongelmiin, kuten köyhyyteen, terveydenhuollen ongelmiin ja yhteiskunnalliseen epävakauteen.
  • Tämä voi lisätä valtion menoja (esim. sosiaaliturvan kustannukset) pitkällä aikavälillä.
• Työvoiman laadun heikkeneminen:
  • Alhaiset palkat ja huonot työehtoja voivat johtaa työvoiman laadun heikkenemiseen, koska ihmiset eivät ole motivoituneita investoimaan koulutukseen tai ammattitaitoihinsa.
• Innovaatiot ja tuottavuus:
  • Työttömyys ei välttämättä inspiroi ihmisiä perustamaan yrityksiä tai etsimään uusia mahdollisuuksia. Sen sijaan se voi johtaa passiivisuuteen ja laiskuuteen.

Yhteenveto:

• Perusteet: Oikeistolaisen politiikan mukaan suuri työttömyys voisi olla "voimavara", koska se lisää työvoiman tarjontaa, alentaa palkkoja, vahvistaa työnantajien valta-asemaa ja voi johtaa markkinoiden itsekorjaantumiseen.
• Haasteet: Suuri työttömyys voi kuitenkin johtaa taloudelliseen epätasapainoon, sosiaalisiin ongelmiin, työvoiman laadun heikkenemiseen ja vähentää innovaatioita.

Tämän vuoksi näkemys, että suuri työttömyys olisi "voimavara", on kiistanalainen. Se voi toimia jossain tilanteessa, mutta se voi myös johtaa vakaviin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin, jos sitä ei hallita oikein.

Osa2/2

Onko Heikko Työllisyysaste Hallituksen Piilotavoite?
Työmarkkinapolitiikan linja herättää kysymyksiä: mitä oikeasti tavoitellaan?

Teksti: Leif Kuismanen

Viime vuosien työmarkkinapolitiikkaa seuratessa herää perusteltu kysymys: onko työllisyyden heikentäminen sittenkin tietoinen, joskin piilossa pidetty tavoite? Näennäisesti hallituksen uudistusten julkilausuttu tarkoitus on parantaa työllisyyttä ja lisätä työn vastaanottamisen kannustavuutta. Kuitenkin lähes kaikki toteutetut toimet – irtisanomissuojan heikennys, aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan lakkauttaminen, sosiaaliturvan ja asumistuen leikkaukset – näyttävät käytännössä vaikuttavan suuntaan, joka heikentää työmarkkinoiden toimivuutta, lisää epävarmuutta ja kaventaa yhteiskunnallista luottamusta.

Työllisyys vai hallinta?

Valtiovarainministeriön arviot työllisyysvaikutuksista on rakennettu oletukselle, että työttömyys on yksilön valinta – kysymys siitä, paljonko on valmis uhraamaan vapaa-aikaa rahan vuoksi. Tämä markkinaliberaali logiikka on irrallaan todellisuudesta, jossa yhä suurempi osa työttömyydestä johtuu rakenteellisista ongelmista: alueellisesta työvoimapulasta, koulutuksen saatavuudesta ja ikäsyrjinnästä. Kuten tutkimuksissa on toistuvasti todettu, suurin osa työttömistä ei valitse työttömyyttä, vaan jää sen armoille. Tästä huolimatta politiikka lähtee oletuksesta, että ”piiska puree” ja ihmisten moraali nousee kurittamalla.

Työllisyyttä heikentäviä toimenpiteitä vai hallittua syrjäyttämistä?

Meta-analyysien mukaan irtisanomissuojan heikentämisellä ei ole merkittäviä työllisyysvaikutuksia, ja se voi jopa vähentää työn tuottavuutta. Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen lyhentää työuria – ei pidennä niitä. Vuorotteluvapaan poisto vähentää sijaisuuksia. Sosiaaliturvan leikkaukset saattavat näennäisesti parantaa kannustimia, mutta heikentävät kykyä selvitä työttömyyden aikana ja saattavat sysätä ihmiset entistä pidemmälle syrjään työelämästä. STM:n mukaan muutokset kasvattavat köyhyyttä jopa 100 000 ihmisellä.

Jos siis yksikään uudistus ei paranna työllisyyttä, on perusteltua kysyä: miksi ne on tehty? Ovatko nämä toimia, joiden todellinen tarkoitus on purkaa sopimusyhteiskuntaa, vähentää järjestäytyneen työn vaikutusvaltaa ja kurittaa työntekijöitä?

Työmarkkinamallin purkaminen – ideologinen tavoite?

Suomi on menestynyt vakaalla ja yhteistyöhön perustuvalla työmarkkinamallilla, jossa keskeiset työehdot sovitaan yhdessä. Nyt tätä mallia murennetaan. Retoriikka puhuu ”joustavuudesta” ja ”paikallisesta sopimisesta”, mutta käytännössä se tarkoittaa neuvotteluaseman heikennystä ja työnantajan vallan lisäämistä. Sovittelu vaikeutuu ja järjestelmän legitimiteetti murenee. Onko tarkoituksena tehdä työmarkkinakaaoksesta uusi normaali?

Ikäsyrjintä ja järjestelmän tuottama työttömyys

Tilastot osoittavat, että erityisesti yli 50-vuotiaat jäävät pitkäaikaistyöttömiksi. Samaan aikaan heidän osaamistaan ei arvosteta, vaikka se voisi olla työelämän voimavara. Ikä ei estä työntekoa – asenteet estävät. Työmarkkinat ovat polarisoituneet: toisella laidalla nuoret määräaikaisuuksissa, toisella laidalla vanhemmat työnhakijat, jotka eivät enää mahdu mukaan. Tilastoihin he silti jäävät – muodollisina työttöminä, vailla todellista työkykyä tai mahdollisuutta.

Onko kyseessä valittu tie vai sokea politiikka?

Jos kaikki työmarkkinauudistukset vaikuttavat kielteisesti työllisyyteen, kasvuun ja hyvinvointiin – onko kyse yksinkertaisesti huonosta analyysista vai tietoisesta suunnasta? Jälkimmäinen herättää kysymyksen: onko tavoitteena heikko työllisyysaste, jotta voidaan perustella lisää yksityistämistä, heikompia työehtoja ja pienempi julkinen sektori?

Ehkä kyse ei ole vain epäonnistuneesta politiikasta. Ehkä kyse on onnistuneesta strategiasta – mutta aivan muulla mittarilla kuin työllisyydellä.

Yhteenveto

Politiikkaa pitäisi arvioida sen vaikutusten, ei vain tarkoituslausumien perusteella. Jos toimet järjestelmällisesti heikentävät työllisyyttä, köyhdyttävät kansalaisia ja murentavat luottamusta, on rehellistä kysyä: keitä nämä toimet lopulta palvelevat? Työllisyyttä ne eivät näytä lisäävän. Ehkä se ei ole tarkoituskaan.

Lähteet: "Ei pakottamalla, vaan sopimalla", "Työttömyys: Järjestelmän Tuottama Tila", STTK, VM, STM, "kss-paras-arvaus-web.pdf", "Näin löydät piilotyöpaikat", "Mitä mielleyhtymiä ikään liitetään?"

Osa3

Suomen työmarkkinoiden harha: Miksi "Mene töihin!" ei riitä

1. Johdanto: Ristiriita retoriikan ja todellisuuden välillä

Suomen julkisessa keskustelussa toistuu sitkeästi kehotus, joka on muotoutunut lähes kansalliseksi mantraksi: "Mene töihin!". Tämä yksinkertainen viesti maalaa kuvan maasta, jossa työtä on tarjolla ahkeralle yrittäjälle ja jossa työttömyys on ennen kaikkea yksilön valinta. Tämä retoriikka on kuitenkin syvässä ristiriidassa yhä useamman työnhakijan kokeman todellisuuden kanssa. Viralliset työnhakukanavat, kuten valtion ylläpitämä Työmarkkinatori, eivät tarjoa selkeää polkua työllistymiseen, vaan herättävät yhä enemmän epäilyksiä ja turhautumista.

Tämän raportin tavoitteena on purkaa tämä ristiriita retoriikan ja todellisuuden välillä. Analysoimme järjestelmällisesti, miksi "Mene töihin!" -kehotus on riittämätön ja epäoikeudenmukainen. Esitämme keskeisenä analyyttisenä kehyksenämme käsitteen järjestelmän tuottamasta työttömyydestä: tilasta, jossa työttömyys ei ole ensisijaisesti yksilön moraalinen epäonnistuminen, vaan hallinnollinen ja rakenteellinen seuraus järjestelmän omista puutteista. Tarkastelemme Ylen tutkivan journalismin paljastamia ongelmia avointen työpaikkojen tilastojen luotettavuudessa, tutkimme työnhakijoiden kohtaamia syviä rakenteellisia esteitä ja arvioimme kriittisesti nykyisen hallituksen työllisyyspolitiikan perusteita ja todellisia vaikutuksia. Lopuksi tarjoamme konkreettisia keinoja, joiden avulla työnhakija voi navigoida tässä rikkonaisessa järjestelmässä.

On aika siirtyä pintapuolisesta syyllistämisestä syvempään analyysiin ja paljastaa, miltä viralliset työmarkkinat todellisuudessa näyttävät.

2. Työpaikkojen suuri sumutus: Analyysi virallisista työmarkkinoista

Tässä luvussa paljastamme, kuinka julkisen keskustelun ja poliittisten päätösten perusta – viralliset luvut avoimista työpaikoista – on systemaattisesti vääristynyt. Ennen kuin voimme arvioida työllisyyspolitiikan onnistumista tai työnhakijoiden haasteita, on välttämätöntä arvioida sen tiedon luotettavuutta, jolla perustellaan niin sosiaaliturvan leikkauksia kuin väitettyä kohtaanto-ongelmaakin. Ylen MOT-toimituksen laaja selvitys osoittaa, että kuva avoimien työpaikkojen runsaudesta on pahasti paisuteltu illuusio.

2.1. Paisutetut luvut: Illuusio avoimien työpaikkojen runsaudesta

Ylen MOT-toimituksen analyysi puolesta miljoonasta Työmarkkinatorilla julkaistusta työpaikkailmoituksesta paljastaa, että viralliset tilastot avoimista työpaikoista ovat systemaattisesti harhaanjohtavia. Kyse ei ole pienestä tilastollisesta virheestä, vaan ilmiöstä, joka luo kymmeniä tuhansia olemattomia "haamutyöpaikkoja".

• Toistuvat ilmoitukset: Samaa asentajan työpaikkaa ilmoitettiin Työmarkkinatorilla 46 kertaa peräkkäin, yleensä viikon välein. Jokainen uusintajulkaisu laskettiin virallisessa työnvälitystilastossa uudeksi avoimeksi työpaikaksi, mikä tarkoitti, että yksi potentiaalinen paikka muuttui tilastoissa 46 avoimeksi työpaikaksi. MOT:n selvityksen mukaan alle kuukauden välein uusituista ilmoituksista syntyi tilastoihin peräti 84 000 "ylimääräistä" työpaikkaa.
• Tilastojen vääristymä: Näitä paisuteltuja lukuja käytetään pohjana kuukausittaisissa työllisyyskatsauksissa, jotka ohjaavat julkista keskustelua työvoimapulasta. Ero todellisuuteen on merkittävä. Esimerkiksi Työmarkkinatorilla ilmoitettujen vuokratyöpaikkojen määrä oli kolme kertaa suurempi kuin Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa. Tämä johtuu siitä, että Tilastokeskuksen menetelmä karsii avoimista työpaikoista päällekkäiset haut, joissa sekä yritys itse että vuokratyöfirma ovat täyttämässä samaa työpaikkaa. Työmarkkinatori ei tätä siivousta tee.

2.2. Vuokratyöfirmojen valta-asema: Määrä ennen laatua

Analyysi paljastaa vuokratyöyritysten ylivoimaisen aseman Työmarkkinatorilla. Niiden toimintatavat eivät kuitenkaan aina palvele työnhakijaa, vaan keskittyvät näkyvyyden hankkimiseen ja työntekijäreservien keräämiseen.

CV-pankkien täyttöä ja näkyvyyspeliä: Joka kolmas Työmarkkinatorin ilmoitus koskee vuokratyötä, ja kymmenen ahkerimman ilmoittajan joukossa on kahdeksan vuokratyöfirmaa. Henkilöstöpalvelualan toimijoita tuntevien Heikki Kinnarin ja Jarmo Mannisen mukaan yritysten motiivina on usein oman toiminnan mainostaminen ja työntekijäpoolien kerääminen, vaikka tämä on palvelun sääntöjen vastaista. Tarkoituksena on pysyä näkyvillä hakutuloksissa ja kerätä rekisteriin potentiaalisia työntekijöitä tulevaisuuden varalle – riippumatta siitä, onko juuri sillä hetkellä olemassa todellista toimeksiantoa.

Epämääräiset käytännöt: Toimintatavat ovat usein läpinäkymättömiä. Jopa 163 000 ilmoituksessa asiakasyrityksen nimi oli piilotettu työnhakijalta. Vaikka yritysten on ilmoitettava asiakasyritys viranomaisille, MOT:n aineisto osoittaa tietojen olevan usein virheellisiä. Yli 13 000 kertaa vuokratyöfirma oli ilmoittanut asiakkaaksi oman itsensä. Erikoisin tapaus oli Maximus Oy, joka ilmoitti 800 rakennusalan haussa asiakkaakseen kiilikastikefirman.

Työnhakijan epävarmuus: Nämä käytännöt jättävät työnhakijan, kuten kokeneen metallialan ammattilaisen Henri Rantalan, täydelliseen epätietoisuuteen. Onko haussa olevaa työpaikkaa edes olemassa, vai kerätäänkö hänen tietojaan vain yrityksen rekisteriin? Rantalalle itselleen myönnettiin eräässä haastattelussa suoraan, ettei mitään työpaikkaa ollut olemassa, vaikka ilmoitus oli antanut niin ymmärtää.

2.3. Valvonnan puute: Miksi harhaanjohtavat käytännöt jatkuvat?

Työmarkkinatorin säännöissä kielletään selvästi palvelun käyttäminen mainostamiseen ja työntekijärekisterien keräämiseen. Silti käytännöt jatkuvat, koska valvonta on passiivista ja perustuu ainoastaan ilmiantoihin. Palvelua ylläpitävä KEHA (Ely-keskusten kehittämis- ja hallintokeskus) luottaa työnantajien rehellisyyteen.

KEHAn johtaja Jaakko Westerlund myöntää MOT:lle yllättyneensä selvityksen tuloksista: "Se on totta, että varmasti valvontaan on syytä kiinnittää huomiota, mikäli tämä ilmiö on näin laaja, mitä te olette MOT:ssa havainneet".

Tämä paljastaa virallisen työmarkkinapaikan syvän rakenteellisen ongelman. Se ei ainoastaan tarjoa vääristynyttä kuvaa politiikan pohjaksi, vaan se myös luo merkittäviä haasteita ja turhautumista niille aktiivisille työnhakijoille, joita järjestelmän pitäisi palvella. Seuraavaksi tarkastelemme, miltä tämä todellisuus näyttää työnhakijan silmin.

3. Työnhakijan todellisuus: Rakenteelliset esteet ja näkymättömyys

Tilastojen ja järjestelmien takana on inhimillinen kokemus. Numeroiden ja prosenttien sijaan on olennaista ymmärtää, millaisia todellisia ja usein näkymättömiä esteitä suomalaiset työnhakijat kohtaavat. Nämä esteet eivät useinkaan liity yksilön osaamisen, kokemuksen tai aktiivisuuden puutteeseen, vaan syvälle järjestelmään ja asenteisiin juurtuneisiin ongelmiin. "Mene töihin!" -kehotus kuulostaa ontolta, kun vastassa on läpinäkymätön järjestelmä, ennakkoluuloja ja tunne näkymättömyydestä.

3.1. Aktiivisen hakijan turhautuminen

Kokkolalaisen Henri Rantalan kokemukset ovat kuin oppikirjaesimerkki pätevän ja motivoituneen ammattilaisen kohtaamasta todellisuudesta. Rantalalla on kaksi metallialan tutkintoa ja 13 vuoden työkokemus, mutta puolentoista vuoden aikana hän on hakenut tuloksetta töitä 15 eri vuokratyöfirman kautta.

Prosessi on lähes aina sama: vuokratyöfirma kutsuu Teams-haastatteluun, jossa kaikki vaikuttaa lupaavalta. Firmasta luvataan olla yhteydessä asiakasyritykseen, mutta tämän jälkeen seuraa usein täydellinen hiljaisuus. Palautetta ei tule, ja samalla työnhakupalstoilla pyörivät jatkuvasti samat ilmoitukset. Tämä luo absurdin tunteen – onko työtä todella tarjolla, vai onko koko hakuprosessi pelkkää teatteria?

3.2. Ikäsyrjintä: Kokeneen ammattilaisen muuttuminen näkymättömäksi

Yksi sitkeimmistä esteistä Suomen työmarkkinoilla on ikäsyrjintä. Erityisesti yli 50-vuotiaat ammattilaiset kohtaavat tilanteen, jossa heidän kokemuksensa muuttuukin taakaksi. Työelämäasiantuntija Tiina Parikan havainnot vahvistavat ilmiön laajuuden.

• Näkymättömyys rekrytoinneissa: Korkeasti koulutetut ja jopa suomalaisen yritysmaailman huipulla uraa tehneet ammattilaiset kertovat, etteivät he sadoista hakemuksista huolimatta pääse edes haastatteluihin.
• "Ikähäpeä" ja identiteetin mureneminen: Jatkuva torjutuksi tuleminen synnyttää "ikähäpeää" ja arvottomuuden tunnetta. Ammatillinen identiteetti ja itseluottamus murenevat, kun työmarkkinat viestivät, ettei osaamisella ole enää arvoa.
• Sitkeät stereotypiat: Nuorempien, 20–39-vuotiaiden, keskuudessa elävät vahvat stereotypiat vanhemmista työntekijöistä. Heidät koetaan usein muutosvastaisina ja hitaina, ja erityisesti heidän IT-taitojaan kyseenalaistetaan laajasti.

3.3. Järjestelmän tuottama työttömyys: Kun työkyky ei vastaa tilastoja

Yhteiskunnallisessa keskustelussa työttömyys esitetään usein henkilökohtaisena epäonnistumisena. Tarkempi analyysi kuitenkin osoittaa, että työttömyys on usein hallinnollinen tila, ei yksilön ominaisuus. Suuri osa virallisesti työttömistä ei ole todellisuudessa työmarkkinoiden käytettävissä.

Arvioiden mukaan noin kolmasosa, eli noin 100 000, työttömistä työnhakijoista on ilman työnhakuvelvoitetta heikon työkyvyn tai muiden syiden vuoksi. Järjestelmä kuitenkin pakottaa ihmiset, jotka eivät saa esimerkiksi päätöstä työkyvyttömyyseläkkeestä tai sairauspäivärahaa, ilmoittautumaan työttömiksi työnhakijoiksi saadakseen perustoimeentulon.

Tämä luo tilanteen, jossa ihmiset joutuvat "näyttelemään" työkykyistä järjestelmälle. Käytäntö ei ainoastaan aiheuta inhimillistä kärsimystä, vaan myös vääristää työttömyystilastoja ja ohjaa politiikkaa harhaan. Kun suuri osa työttömistä ei ole valmis vastaanottamaan työtä, politiikkatoimet, jotka perustuvat oletukseen suuresta aktivointikelpoisesta työvoimareservistä, ovat jo lähtökohtaisesti tuomittuja epäonnistumaan.

Nämä yksilöiden kohtaamat haasteet kietoutuvat tiiviisti poliittiseen päätöksentekoon. Kuten seuraavaksi näemme, nykyinen hallituspolitiikka voi entisestään pahentaa tilannetta.

4. Politiikan suunta: Kriittinen tarkastelu hallituksen työllisyystoimista

Hallituksen toimenpiteitä, kuten sosiaaliturvan leikkauksia ja työelämän muutoksia, perustellaan järjestelmällisesti niiden laskennallisilla työllisyysvaikutuksilla. Nämä laskelmat lepäävät kuitenkin tilastollisen harhan päällä. Kuten edellisissä luvuissa osoitimme, kymmenet tuhannet "haamutyöpaikat" vääristävät kuvaa työmahdollisuuksista, ja suuri osa työttömistä on järjestelmän ulottumattomissa. On välttämätöntä tarkastella kriittisesti, mihin politiikan perustana olevat laskelmat todella nojaavat ja mitä ne jättävät huomiotta.

4.1. Huterat laskelmat: Miten vanhentunut data ja sokeat pisteet vääristävät työllisyysarvioita

Kalevi Sorsa -säätiön raportti tyrmää valtiovarainministeriön (VM) arviot hallituksen toimien vaikutuksista. Ero on valtava: siinä missä VM arvioi toimien tuovan 74 100 lisätyöllistä, raportin vaihtoehtoinen laskelma päätyy vain 13 000 lisätyölliseen, kun säästötoimien negatiiviset vaikutukset otetaan huomioon.

Kritiikin ytimessä ovat seuraavat seikat:

• Vanhentunut data: VM:n laskelmat perustuvat osin jopa 37 vuotta vanhaan tutkimustietoon ajalta, jolloin Suomen talouden rakenne oli täysin erilainen.
• Sokeat pisteet: VM:n mallit ovat kaksinkertaisesti virheellisiä. Ensinnäkään ne eivät huomioi sitä, että työpaikkoja ei ole riittävästi kaikille – vuonna 2023 vain 38 600 työtöntä olisi voinut työllistyä omaan ammattiinsa omassa kunnassaan. Toiseksi mallit sivuuttavat sen, että työttömien joukossa on arviolta 100 000 ihmistä, joilla ei ole todellista työkykyä tai työmarkkinavalmiutta. Lisäksi mallit eivät huomioi sitä, että hallituksen omat säästötoimet hidastavat talouskasvua ja vähentävät työllisyyttä.

4.2. Oikeuksien heikennys ilman työllisyysvaikutuksia

Hallituksen ajamia työmarkkinauudistuksia on perusteltu työllisyyden edistämisellä. STTK:n pääekonomistin analyysin mukaan tälle väitteelle ei kuitenkaan löydy tukea tutkimuskirjallisuudesta. Valtiovarainministeriön laskemat työllisyysvaikutukset syntyvät lähes kokonaan sosiaaliturvan leikkauksista, eivät työntekijöiden oikeuksia heikentävistä uudistuksista.

Tutkimustieto osoittaa, että keskeisillä työelämän heikennyksillä ei ole positiivisia työllisyysvaikutuksia:

1. Lakko-oikeuden rajoittaminen: Ei työllisyysvaikutuksia.
2. Irtisanomissuojan heikentäminen: Ei työllisyysvaikutuksia, saattaa hidastaa tuottavuuskasvua.
3. Paikallisen sopimisen laajentaminen: Ei havaittuja positiivisia työllisyysvaikutuksia, saattaa jopa heikentää työllisyyttä koordinaation vähentyessä.

4.3. Luottamuspula: Myös yritysjohtajat epäilevät talouspolitiikkaa

Hallituksen politiikan uskottavuusongelmat eivät rajoitu asiantuntijakritiikkiin. OP:n suuryritystutkimus paljastaa, että myös suuryritysten johtajien – politiikan oletettujen hyötyjien – luottamus on romahtanut. Tämä signaali on poikkeuksellisen voimakas. Kun edes pro-business-politiikan kohteet eivät usko sen tehoon, se kertoo talouspolitiikan katastrofaalisesta epäonnistumisesta, joka ylittää ideologiset rajat.

• Vain joka neljäs yritysjohtaja uskoo julkisen talouden etenevän kohti tasapainoa.
• Peräti 83 % pitää valtion velkaantumista hallitsemattomana.
• Alle puolet uskoo hallituksen onnistuvan kannustinloukkujen purkamisessa (15 prosenttiyksikön lasku vuodessa).

Koska viralliset kanavat ovat epäluotettavia ja politiikan suunta kyseenalainen, työnhakijan vastuu korostuu. On entistä tärkeämpää etsiä aktiivisesti vaihtoehtoisia reittejä työhön virallisen järjestelmän ulkopuolelta.

5. Vaihtoehtoinen reitti: Työn löytäminen järjestelmän ulkopuolelta

Edeltävä analyysi on osoittanut virallisten työnhakukanavien ja -tilastojen olevan epäluotettavia. Tässä rikkonaisessa järjestelmässä proaktiivisuus ei ole enää valinta, vaan välttämättömyys. Suuri osa työpaikoista täytetään virallisten kanavien ulkopuolella, niin sanottuina piilotyöpaikkoina. Tämä osio ei ole vain neuvojen kokoelma, vaan se on välttämätön työkalupakki selviytymiseen ja menestymiseen nykyisillä suomalaisilla työmarkkinoilla.

5.1. Piilotyöpaikkojen logiikka: Miksi kaikki paikat eivät ole julkisessa haussa?

Piilotyöpaikka on työmahdollisuus, jota ei ilmoiteta julkisesti. Syitä tähän on monia, ja ne liittyvät usein tehokkuuteen, kustannussäästöihin ja luottamuksellisuuteen.

• Halutaan välttää satojen hakemusten käsittely, mikä säästää aikaa ja rahaa.
• Työnantaja tarkistaa ensin omat verkostonsa ja aiemmin saadut avoimet hakemukset.
• Rekrytointi voi olla arkaluontoinen, esimerkiksi avainhenkilön lähtiessä.
• Yrityksessä ei ole vielä resursseja suuriin rekrytointikampanjoihin (erityisesti startupit ja kasvuyritykset).

5.2. Kuusi käytännön strategiaa piilotyöpaikkojen löytämiseen

Piilotyöpaikkojen löytäminen vaatii strategista otetta. Seuraavat kuusi keinoa auttavat sinua pääsemään käsiksi työmarkkinoihin, jotka jäävät monilta huomaamatta.

1. Verkostoidu aktiivisesti: Tehokkain tapa on hyödyntää omia verkostoja. Kerro avoimesti ystäville ja entisille kollegoille, että etsit töitä. Hyödynnä ammatillisia verkostoja, kuten LinkedIniä, jossa positiivinen ja aktiivinen osallistuminen voi johtaa yllättäviin yhteydenottoihin.
2. Hyödynnä sosiaalista mediaa: Seuraa aktiivisesti itseäsi kiinnostavia yrityksiä ja käytä alan hashtageja, kuten #työpaikat ja #rekry. Voit myös brändätä itseäsi ja julkaista oman avoimen työhakemuksesi verkostojesi jaettavaksi.
3. Ota suoraan yhteyttä yrityksiin: Lähetä ennakkoluulottomasti avoimia hakemuksia yrityksiin, joissa haluaisit työskennellä. Tee pohjatyö huolella ja, kuten yhteyspäällikkö Minna Kotilainen neuvoo, soita aina hakemuksen perään. Aktiiviset henkilöt muistetaan.
4. Seuraa uutisia ja trendejä: Pysy ajan tasalla. Uutiset yritysten laajentumisista, fuusioista tai uusista projekteista ovat selviä vihjeitä tulevista rekrytointitarpeista.
5. Osallistu alan tapahtumiin: Messut, seminaarit ja muut tapahtumat ovat erinomaisia paikkoja verkostoitumiseen ja suorien kontaktien luomiseen kasvokkain.
6. Pysy rekrytoijien listoilla: Pidä CV:si ajan tasalla rekrytointiyritysten tietokannoissa. Kun uusi toimeksianto avautuu, rekrytoijat käyvät usein ensimmäisenä läpi omat olemassa olevat kontaktinsa.

Vaikka yksilön proaktiivisuus on avainasemassa, se ei poista vastuuta yhteiskunnalta ja päättäjiltä luoda reilumpi ja läpinäkyvämpi työmarkkinajärjestelmä.

6. Johtopäätökset: Yksilön syyllistämisestä kohti reilumpia työmarkkinoita

Tämä raportti on osoittanut, että Suomen työmarkkinoiden todellisuus on huomattavasti monimutkaisempi kuin julkinen keskustelu antaa ymmärtää. Olemme paljastaneet, kuinka virallinen työpaikkailmoittelu on täynnä paisuteltuja lukuja, osoittaneet hallituksen työllisyyspolitiikan nojaavan kyseenalaisiin laskelmiin ja tuoneet esiin työnhakijoiden kohtaamia rakenteellisia esteitä, kuten ikäsyrjintää.

Tämän valossa raportin alussa esitetty "Mene töihin!" -mantra paljastuu paitsi riittämättömäksi myös epäoikeudenmukaiseksi. Se asettaa vastuun yksinomaan yksilölle ja sivuuttaa ne järjestelmätason ongelmat, jotka estävät työllistymistä. Kuten analyysimme osoittaa, työttömyys on usein järjestelmän tuottama tila, ei yksilön moraalinen epäonnistuminen. On kohtuutonta vaatia yksilöltä onnistumista ympäristössä, joka on täynnä haamutyöpaikkoja, ennakkoluuloja ja politiikkaa, joka ei perustu vankalle näytölle.

On aika siirtyä yksilöiden syyllistämisestä kohti rehellistä keskustelua Suomen työmarkkinoiden tilasta. Tämä edellyttää päättäjiltä rohkeutta tunnustaa nykyjärjestelmän puutteet. Tarvitsemme työpaikkailmoittelun tehokkaampaa valvontaa, jotta tilastot vastaisivat todellisuutta. Tarvitsemme politiikkaa, joka aidosti tukee työllisyyttä purkamalla syrjiviä rakenteita ja vahvistamalla talouskasvua heikentämättä työntekijöiden oikeuksia ja luottamusta yhteiskuntaan. Vain siten voimme rakentaa yhteiskunnan, jossa "Mene töihin!" ei ole tyhjä kehotus, vaan todellinen mahdollisuus kaikille.

Kirjoittaja/ koosteen kokoaja

Ketä Leksa äänestää?

Kuka on Leksa 

Olenko lintu vai kala Mikä puoluekanta sitoo ajatusmaailmaani?