Osa1/2
Oikeistolaisen politiikan näkemys työttömyydestä:
On aina väitetty, ja jopa todettu ettei oikeistolainen politiikka ole oikeasti huolissaan suurista työttömyysluvuista, sillä se on oikeiston mukaan "työmarkkinoita terveyttävä tilanne". Retoriikkaan tietenkin kuuluu välittömän työttömyyden laskemisen ainakin näennäinen tavoite, mutta poliittisen ideologian mukaan työttömyyden vähentäminen on kuitenkin enemmän sellainen pitkän ajan päähän oleva tavoite, eikä edes täysin tavoiteltua. Oma näkemykseni on Orpo / Purra hallituksen tavoitteista ettei heillä ollut aikomustakaan tehdä sellaisia päätöksiä jotka välittömästi olisivat lisänneet työllisyyttä. Vaan nimenomaan käyttää suurta työttömyyttä vipuvartena muiden fiskaalisten toimien lisäksi alentaakseen työn hintaa. Pitkän ajan tavoitteena saada työllisyyttä nostettua huokeammilla kustannuksilla, niin valtiolle kuin työnantajille. Työllisyysaste on uusklassisen talousteorinan valossa oltavakin alhainen jotta oikeistolaisen näkökannan mukaisesti se pysyy tasapainossa. ( Uusklassinen talousteoria , ostovoima, keynesiläinen talousteoria )
Valtavirta talousteoria ts uusklassinen talousteoria perustuu nimenomaan siihen ettei ostovoima, eikä työllisyysaste ole kovin korkea nimenomaisesti esim rakenteellisen köyhyyden alueilla. Valtavirta teoria lähtee ajatuksesta että kun on tarpeeksi köyhyyttä sekä työttömiä on halukkuus etsiä työtä suurimmillaan. Siksi valtavirta talouspolitiikka tukee austerisia piirteitä sekä trick down talousmallia jossa heikompiosaisille ei jaeta ostovoimaa. Työn hintaa saadaan pidettyä kurissa fiskaalisen devalvaation tavoin, siis täysin päinvastoin kuin Keynesiläinen talousteoria.
Työttömyys voi siis erittäin todennäköisesti olla poliittisesti tavoiteltua.
kts onko Orpon hallitus onnistunut tavoitteissaan?
Kts työttömyysturvan suojaosuuden poisto
Oikeistolaisen talouspolitiikan perusteena on usein markkinoiden vapauttaminen ja valtion roolin minimointi taloudessa. Tämän näkemyksen mukaan työttömyys voi joskus nähdä hyödyllisenä tai "voimavarana" seuraavista syistä:
- Työvoiman tarjonnan lisääminen:
- Suuri työttömyys lisää työvoiman tarjontaa markkinoilla. Tämä voi alentaa palkkoja, koska työttömät ovat valmiita työskentelemään matalammilla palkoilla.
- Oikeistolaisen politiikan mukaan tämä voisi parantaa yritysten kilpailukykyä, koska alhaiset palkat alentavat tuotantokustannuksia.
- Työnantajien valta-asema:
- Kun työttömyys on suuri, työnantajilla on vahvempi neuvotteluasema työntekijöitä vastaan. Tämä voi johtaa työehtosäädöksiin, jotka suosivat työnantajia (esim. vähemmän työsuojelua, lyhyempiä lomia, joustavampia työaikojen säätöjä).
- Työttömyyden paine työhön osallistumisessa:
- Suuri työttömyys voi luoda painetta työttömille etsiä työtä aktiivisesti. Tämä voi johtaa siihen, että ihmiset hyväksyvät huonommat työpaikat tai alhaisemmat palkat, koska he pelkäävät jäävänsä ilman tuloja.
- Valtion menojen vähentäminen:
- Jos työttömyys johtaa alhaisiin palkkoihin ja heikompiin työehtoihin, tämä voi vähentää ennenpitkää valtion menoja (esim. työttömyysavustusten vähentyminen). Oikeistolaisen politiikan mukaan tämä voisi johtaa taloudelliseen tasapainoon ja vähentää verotusta.
- Markkinoiden itsekorjaantuminen:
- Oikeistolaisen politiikan mukaan markkinat korjaavat itsensä ilman valtion puuttumista. Suuri työttömyys voi johtaa siihen, että työttömät alkavat perustaa omaa yritystä tai etsiä uusia mahdollisuuksia, mikä voi lisätä taloudellista dynaamisuutta.
Haasteet ja vastaväitteet:
- Taloudellinen epätasapaino:
- Suuri työttömyys voi johtaa taloudelliseen epätasapainoon, koska se vähentää kulutusta ja lisää taloudellista epävarmuutta.
- Työttömät kuluttavat vähemmän, mikä hidastaa talouden kiertoa.
- Sosiaaliset ongelmat:
- Pitkäaikainen työttömyys voi johtaa sosiaalisiin ongelmiin, kuten köyhyyteen, terveydenhuollen ongelmiin ja yhteiskunnalliseen epävakauteen.
- Tämä voi lisätä valtion menoja (esim. sosiaaliturvan kustannukset) pitkällä aikavälillä.
- Työvoiman laadun heikkeneminen:
- Alhaiset palkat ja huonot työehtoja voivat johtaa työvoiman laadun heikkenemiseen, koska ihmiset eivät ole motivoituneita investoimaan koulutukseen tai ammattitaitoihinsa.
- Innovaatiot ja tuottavuus:
- Työttömyys ei välttämättä inspiroi ihmisiä perustamaan yrityksiä tai etsimään uusia mahdollisuuksia. Sen sijaan se voi johtaa passiivisuuteen ja laiskuuteen.
Yhteenveto:
- Perusteet: Oikeistolaisen politiikan mukaan suuri työttömyys voisi olla "voimavara", koska se lisää työvoiman tarjontaa, alentaa palkkoja, vahvistaa työnantajien valta-asemaa ja voi johtaa markkinoiden itsekorjaantumiseen.
- Haasteet: Suuri työttömyys voi kuitenkin johtaa taloudelliseen epätasapainoon, sosiaalisiin ongelmiin, työvoiman laadun heikkenemiseen ja vähentää innovaatioita.
Tämän vuoksi näkemys, että suuri työttömyys olisi "voimavara", on kiistanalainen. Se voi toimia jossain tilanteessa, mutta se voi myös johtaa vakaviin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin, jos sitä ei hallita oikein.
Osa2/2
Onko Heikko Työllisyysaste Hallituksen Piilotavoite?
Työmarkkinapolitiikan linja herättää kysymyksiä: mitä oikeasti tavoitellaan?
Teksti: Leif Kuismanen
Viime vuosien työmarkkinapolitiikkaa seuratessa herää perusteltu kysymys: onko työllisyyden heikentäminen sittenkin tietoinen, joskin piilossa pidetty tavoite? Näennäisesti hallituksen uudistusten julkilausuttu tarkoitus on parantaa työllisyyttä ja lisätä työn vastaanottamisen kannustavuutta. Kuitenkin lähes kaikki toteutetut toimet – irtisanomissuojan heikennys, aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan lakkauttaminen, sosiaaliturvan ja asumistuen leikkaukset – näyttävät käytännössä vaikuttavan suuntaan, joka heikentää työmarkkinoiden toimivuutta, lisää epävarmuutta ja kaventaa yhteiskunnallista luottamusta.
Työllisyys vai hallinta?
Valtiovarainministeriön arviot työllisyysvaikutuksista on rakennettu oletukselle, että työttömyys on yksilön valinta – kysymys siitä, paljonko on valmis uhraamaan vapaa-aikaa rahan vuoksi. Tämä markkinaliberaali logiikka on irrallaan todellisuudesta, jossa yhä suurempi osa työttömyydestä johtuu rakenteellisista ongelmista: alueellisesta työvoimapulasta, koulutuksen saatavuudesta ja ikäsyrjinnästä. Kuten tutkimuksissa on toistuvasti todettu, suurin osa työttömistä ei valitse työttömyyttä, vaan jää sen armoille. Tästä huolimatta politiikka lähtee oletuksesta, että ”piiska puree” ja ihmisten moraali nousee kurittamalla.
Työllisyyttä heikentäviä toimenpiteitä vai hallittua syrjäyttämistä?
Meta-analyysien mukaan irtisanomissuojan heikentämisellä ei ole merkittäviä työllisyysvaikutuksia, ja se voi jopa vähentää työn tuottavuutta. Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen lyhentää työuria – ei pidennä niitä. Vuorotteluvapaan poisto vähentää sijaisuuksia. Sosiaaliturvan leikkaukset saattavat näennäisesti parantaa kannustimia, mutta heikentävät kykyä selvitä työttömyyden aikana ja saattavat sysätä ihmiset entistä pidemmälle syrjään työelämästä. STM:n mukaan muutokset kasvattavat köyhyyttä jopa 100 000 ihmisellä.
Jos siis yksikään uudistus ei paranna työllisyyttä, on perusteltua kysyä: miksi ne on tehty? Ovatko nämä toimia, joiden todellinen tarkoitus on purkaa sopimusyhteiskuntaa, vähentää järjestäytyneen työn vaikutusvaltaa ja kurittaa työntekijöitä?
Työmarkkinamallin purkaminen – ideologinen tavoite?
Suomi on menestynyt vakaalla ja yhteistyöhön perustuvalla työmarkkinamallilla, jossa keskeiset työehdot sovitaan yhdessä. Nyt tätä mallia murennetaan. Retoriikka puhuu ”joustavuudesta” ja ”paikallisesta sopimisesta”, mutta käytännössä se tarkoittaa neuvotteluaseman heikennystä ja työnantajan vallan lisäämistä. Sovittelu vaikeutuu ja järjestelmän legitimiteetti murenee. Onko tarkoituksena tehdä työmarkkinakaaoksesta uusi normaali?
Ikäsyrjintä ja järjestelmän tuottama työttömyys
Tilastot osoittavat, että erityisesti yli 50-vuotiaat jäävät pitkäaikaistyöttömiksi. Samaan aikaan heidän osaamistaan ei arvosteta, vaikka se voisi olla työelämän voimavara. Ikä ei estä työntekoa – asenteet estävät. Työmarkkinat ovat polarisoituneet: toisella laidalla nuoret määräaikaisuuksissa, toisella laidalla vanhemmat työnhakijat, jotka eivät enää mahdu mukaan. Tilastoihin he silti jäävät – muodollisina työttöminä, vailla todellista työkykyä tai mahdollisuutta.
Onko kyseessä valittu tie vai sokea politiikka?
Jos kaikki työmarkkinauudistukset vaikuttavat kielteisesti työllisyyteen, kasvuun ja hyvinvointiin – onko kyse yksinkertaisesti huonosta analyysista vai tietoisesta suunnasta? Jälkimmäinen herättää kysymyksen: onko tavoitteena heikko työllisyysaste, jotta voidaan perustella lisää yksityistämistä, heikompia työehtoja ja pienempi julkinen sektori?
Ehkä kyse ei ole vain epäonnistuneesta politiikasta. Ehkä kyse on onnistuneesta strategiasta – mutta aivan muulla mittarilla kuin työllisyydellä.
Yhteenveto
Politiikkaa pitäisi arvioida sen vaikutusten, ei vain tarkoituslausumien perusteella. Jos toimet järjestelmällisesti heikentävät työllisyyttä, köyhdyttävät kansalaisia ja murentavat luottamusta, on rehellistä kysyä: keitä nämä toimet lopulta palvelevat? Työllisyyttä ne eivät näytä lisäävän. Ehkä se ei ole tarkoituskaan.
Lähteet: "Ei pakottamalla, vaan sopimalla", "Työttömyys: Järjestelmän Tuottama Tila", STTK, VM, STM, "kss-paras-arvaus-web.pdf", "Näin löydät piilotyöpaikat", "Mitä mielleyhtymiä ikään liitetään?"
