Tietoja: Kategoria: Pissiä muroissa

Takaisin 40 vuotta

20.10.2026, 180 päivää vaaleihin.

Mäkelä murjaisee tarinallisen totuuden.

Jani Mäkelä-Kansanedustaja:
Opettavainen tarina. kaksi nuorta keskusteli keskenään politiikasta. Ensimmäinen sanoi "älä äänestä oikeistoa, se vie taaksepäin 40 vuotta!"

Toinen siihen että "Hetkinen. Siis aikaan, kun oli edullista asua, koulussa oppi asioita, pääsi töihin, pääsi lääkäriin, kadut olivat turavllisia, perhearvot olivat vahvoja ja sai sanoa mitä halusi?"

Niin, sellainen se maailma oli silloin kun minä olin lähes 10 vuotta!

Oma huomio. Luulenpa että Jani mäkelän olisi pitänyt laittaa tarinaansa toinen vuosiluku kuin 40. Esimerkiksi 166 vuotta taaksepäin olisi totuudenmukaisempi koska ihan varmasti oikeiston kulta-aika ja haavekuva vuodesta 1860 vie heidän mielestään voiton sosiaalidemokraattien universaalinen turvaverkkojen valta-ajasta 1986.

*

Kirjoitelmani

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina Persvako

Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//

Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus

Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )

*

Kun yhteiskunta luotti ihmiseen ja rakensi turvaa

Poliittisessa keskustelussa kuulee usein haikailua menneisyyteen: "Kunpa päästäisiin aikaan, jolloin asuminen oli edullista, koulussa oppi asioita, pääsi töihin, pääsi lääkäriin ja perhearvot sekä yhteisöllisyys olivat vahvoja."

Kun lasketaan matematiikkaa nykyhetkestä eli vuodesta 2026 tasan 40 vuotta taaksepäin, päädytään vuoteen 1986.

Minä muistan sen vuoden erittäin hyvin. Se ei ole minulle mitään opittua nostalgiaa tai vaalimainosten mielikuvaa, vaan aitoa elämää. Ja jos unohdetaan sen ajan ulkopoliittiset kiemurat ja suomettumiskeskustelut, itse yhteiskunnan arki, yhteisöllisyys ja ihmisen kohtaaminen olivat jotain sellaista, josta nykyisessä leikkausilmapiirissä voidaan vain haaveilla.

Oma arki ja luottamus aikuiskoulutukseen

Vuonna 1986 elin aikuisopiskeluni viimeistä vuotta Kouvolan aikuiskoulutuskeskuksessa autoalan jatko-opinnoissa. Olin ollut aiemmin vakituisessa työssä Kymi Kymmene Oy:ssä, mutta halusin siirtyä autoalalle. Syksyllä 1983 ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi työvoimavirkailijan kopissa lainattuani ensin puhelinta työnantajalleni soittoa varten.

Pääsin opiskelemaan non-stop-tyyppiseen koulutukseen, ja yhteiskunta todella tuki ihmistä, joka halusi kouluttautua uuteen ammattiin:

Työtön työnhakija sai opiskeluaikana aikuiskoulutuslisää työttömyysturvan päälle.
Oppilaitoksessa tarjottiin aamupala, päiväruoka ja vielä kotiin lähtiessä yksi lämmin ruoka mukaan jos ei ruokalassa kerennyt syömään.
Koulumatkat maksettiin yli kolmen kilometrin matkoilta.

Yhteiskunta ei kytännyt eikä nöyryyttänyt opiskelijaa karenssien tai pakkoaktivoinnin pelolla, vaan loi olosuhteet, joissa opiskeluun saattoi keskittyä.

Tulos? Pääsin sieltä heti helmikuussa 1986 vakituiseen työhön autokorjaamolle. Työnantaja pyysi tulemaan, ja työhaastattelu oli tyyliin: "Koska voit aloittaa?" Avovaimoni oli töissä puutarhalla, ja perheemme toimeentulo oli vakaata ja kohtuullista.

Kuka sen hyvän yhteiskunnan oli rakentanut?

Nostalgikoilta tuppaa usein unohtumaan se, kuka tämän turvallisen yhteiskunnan oli konkreettisesti pystyttänyt. Vuonna 1986 Suomessa toimi Kalevi Sorsan IV hallitus (SDP, Keskusta, RKP ja SMP), jolla oli eduskunnassa vahva 122 paikan enemmistö. Oppositiossa oli Kokoomus 44 paikalla.

Tämä hallituskokoonpano ja sen ajan sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltiomalli olivat rakentaneet puitteet, joissa tavallisella duunarilla oli hyvä olla:

Toimiva terveydenhuolto: Lääkäriin pääsi, maksuttomat neuvolat toimivat moitteettomasti ja reseptilääkkeet olivat edullisia.
Perheiden tuki: Kotihoidon tuki lakisääteistettiin pienten lasten vanhemmille, ja omankin alle 3-vuotiaan lapseni kohdalla tuki jatkui heinäkuuhun 1986 saakka.
Ostovoiman turvaaminen: Kesällä 1986 postiluukusta kolahti hallituksen kotiin lähettämä lehti, jossa luvattiin ja toteutettiin palkkatuloverotuksen kevennys.

Se oli aikaa, jolloin universaali turvaverkko toimi. Yhteiskunta kantoi vastuuta, eikä ketään jätetty oman onnensa nojaan tai leimattu maassamakaajaksi.

Yhteisöllisyys kannattelee edelleen

Vaikka maailma on muuttunut ja 80-luvun rakenteista on tultu pitkä matka tähän päivään, se tärkein opetus on tallella: yhteisöllisyys, toisista huolehtiminen ja luottamus ovat edelleen parasta lääkettä arjen turvallisuudelle.

Vuoden 1987 vaalien ja sitä seuranneen Holkerin sinipunahallituksen myötä alkoi hiljainen mureneminen, joka kärjistyi 90-luvun lamaan ja nykyiseen kylmään leikkauspolitiikkaan. Mutta se ei tarkoita, etteikö hyvää voitaisi rakentaa uudelleen.

Jos kerran 40 vuotta sitten osasimme rakentaa yhteiskunnan, jossa ihmiseen luotettiin, koulutukseen investoitiin ja lääkäriin pääsi ilman lompakon paksuuden tarkistelua, me osaamme tehdä sen uudelleenkin. Se vaatii vain samanlaisia arvovalintoja – sellaisia, joissa ihminen laitetaan aina euron ja tilaston edelle.

Nukkuvat ratkaisevat tulevaisuuden

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja vaalianalyyseissa seurataan tiiviisti eri puolueiden kannatusmittauksia, gallup-vaihteluita ja puheenjohtajien tenttimenestystä. Kuitenkin jokaisissa vaaleissa piilee yksi valtava tekijä, joka pystyy pyyhkimään kaikki asiantuntijoiden ennusteet pöydältä sekunnissa: niin sanottu nukkuvien puolue.

Kun sadat tuhannet kansalaiset päättävät jättää äänestämättä, he eivät suinkaan hiljennä ääntään tai anna "vastalauseilmoitusta" poliittiselle järjestelmälle. Todellisuudessa he antavat valtakirjan niille, jotka käyvät uurnilla joka tapauksessa.

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan vaalimatematiikan kylmää logiikkaa, taktisen äänestämisen ansoja ja sitä, miksi juuri nyt – enemmän kuin kertaakaan vuosikymmeniin – jokaisen tavallisen suomalaisen on aika herätä.

Vaalimatematiikan kylmä logiikka: Kotiinjäänti on aina ääni voittajalle

Suomen vaalijärjestelmä perustuu suhteelliseen vaalitapaan ja d’Hondtin menetelmään. Tämän järjestelmän ydin on yksinkertainen: jokainen annettu ääni muuttaa vertauslukuja ja suhteellisia voimasuhteita.

Kun ihminen jättää äänestämättä ajatellen, ettei "yhdessä äänessä ole mitään väliä", hän tekee itse asiassa matemaattisen valinnan:

Aktiivisten ryhmien suhteellinen valta kasvaa: Ne väestöryhmät ja kannattajakunnat, jotka käyvät uurnilla kurinalaisesti vaaleista toiseen, saavat passiivisuuden ansiosta suhteessa huomattavasti suuremman painoarvon.
Kynnyt edustajapaikoille madaltuu: Mitä alhaisemmaksi yleinen äänestysaktiivisuus jää, sitä pienemmällä äänimäärällä puolueet saavat kansanedustajia ja aluevaltuutettuja läpi.
Leikkauspolitiikan hiljainen hyväksyntä: Jos arjen heikennyksistä, sote- maksujen noususta, palveluiden karsimisesta ja ostovoiman murenemisesta kärsivät ihmiset jäävät kotiin, leikkauksia tekevät voimat tulkitsevat hiljaisuuden hyväksynnäksi ja jatkavat valitulla linjalla.

Vaalimatematiikka ei tunne sympatiaa eikä selityksiä. Jos 30–40 prosenttia äänioikeutetuista jättää äänestämättä, pienenkin aktiivisen vähemmistön on mahdollista nousta vaalivoittajaksi ja määrätä koko valtakunnan suunta.

Varoitus taktikoinnista: Mielikuva-ansat ja aito arvovalinta

Kun vaalit lähestyvät, julkisuudessa alkaa usein voimakas puhe "taktisesta äänestämisestä". Kansalaisia kehotetaan äänestämään tiettyä suurpuoluetta vain siksi, ettei joku toinen pääsisi valtaan, tai hylkäämään itselle läheisin vaihtoehto "hukkaäänen" pelossa.

Taktiseen äänestämiseen liittyy kuitenkin vakavia sudenkuoppia, joista on syytä varoittaa:

1. Pelko kompassina johtaa vääriin kompromisseihin

Kun äänestyspäätös tehdään pelon tai jonkin asian vastustamisen pohjalta, tullaan helposti äänestäneeksi politiikkaa, joka ei todellisuudessa vastaa omia arvoja. Tällöin äänestäjä saattaa tulla tukeneeksi linjaa, joka vaalien jälkeen tekee tismalleen samoja leikkauksia ja kompromisseja, joita äänestäjä halusi välttää.

2. Moniarvoisuuden kapeutuminen

Taktikointi keskittää ääniä parille suurimmalle toimijalle ja karsii poliittisesta kentästä rohkeat, inhimilliset ja rakentavat vaihtoehdot. Demokratian elinehto on se, että erilaiset äänet ja ruohonjuuritason näkemykset tulevat kuulluksi.

3. Katteettomat lupaukset ja takinkäännöt

Suurimmat populistiset mielikuvakampanjat nojaavat usein siihen, että ihmisille luvataan "helppoja ratkaisuja" tai "pienen ihmisen puolella olemista". Teot hallituksessa saattavat kuitenkin olla täysin päinvastaisia. Siksi tärkein mittari ei ole se, mikä puolue näyttää gallupeissa suurimmalta, vaan se, millaisia tekoja ja arvovalintoja ehdokkaat arjessa edustavat.

Paras ja kestävin tapa äänestää on seurata omaa arvo- ja ihmissydäntä. Ääni, joka annetaan omille aidoille arvoille ja luotettavalle toimijalle, ei ole koskaan hukkaääni.

Jos milloinkaan, nyt on aika herätä

Meille uskotellaan usein, että monet päätökset – kuten sosiaaliturvan leikkaukset, terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset tai julkisen sektorin karsiminen – ovat "pakkorakoja" tai "vaihtoehdottomia välttämättömyyksiä".

Tämä on poliittista teatteria. Yhteiskunnassa ei ole mitään automaattia, joka pakottaisi murentamaan tavallisten ihmisten arkea.

Suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin aikoinaan sodan jälkeisessä köyhässä Suomessa yhteisellä sopimuksella ja eettisellä valinnalla. Tänään monin verroin rikkaammassa maassa on kyse täsmälleen samasta asiasta: arvovalinnasta.

Haluammeko yhteiskunnan, jossa muutama suuryhtiö ja rikas eliitti pärjää samalla kun tavallisen kansan, pienyrittäjien, eläkeläisten ja lapsiperheiden ostovoima murenee?
Vai haluammeko palauttaa luottamuksen, kohtuullisuuden ja sen Suomen tavan olla yhdessä, jossa ketään ei jätetä yksin?

Vastaus näihin kysymyksiin ei löydy nettipalstojen huutokilpailuista, vaan vaaliuurnilta.

Tulevaisuus tehdään itse

Demokratia on arvokas ja hauras lahja. Se tarkoittaa sitä, että yhtenä päivänä muutaman vuoden välein jokaisen suomalaisen ääni on täsmälleen yhtä painava – olitpa sitten suurituloinen johtaja, pienyrittäjä, eläkeläinen, opiskelija tai työtön.

Jos jätät käyttämättä tämän oikeuden, annat muiden päättää, mihin sinun veroragasi käytetään, miten terveyskeskuksesi toimii ja miltä lastesi tulevaisuus näyttää.

Nyt ei ole aika kyyristellä tai lannistua. Jos milloinkaan, nyt on aika herätä, kaivaa äänioikeus esiin ja näyttää, millaisen hyvinvointivaltion me haluamme rakentaa.

Yhdessä eteenpäin.

Ja mitä sinä todellisuudessa voit tehdä!!!?

Tutustu aineistooni jossa pohditaan mitä tässä on tapahtunut ja kysytään suoraan: Mitä juuri sinä haluat?