Tämäkö on oikein? Hallituksen kurjistuspolitiikka syventää kuilua ja hautaa hyvinvointivaltion
Valtavirta talousteoria ts uusklassinen synteesi talousteorian päämäärä on nimenomaan jakaa köyhät köyhiin ja varakkaat varakkaisiin, eli eriarvoisuuden kohottaminen. Tulos ei ole siis epäonnistuminen, vaan tavoite.
Miten köyhyys koetaan kulutus ja ostovoima laskee, Talouspolitiikka pahoin epäonnistunut, työvoimapolitiikka on pahoin epäonnistunut, Sosiaaliturvan murroksessa, Työttömän kujanjuoksu, Miksi koulutus on ala-arvoista? Miten muka ostovoima olisi nousemassa?, Valhe on aina valhe, Mihin tavoite hyvinvointivaltiosta on jäänyt? Kun äänestit, halusitko sinä tätä suuntaa? Nyt meni ihan päin helvettiä. Punaliput liehuu, Tunnetko jonkun työttömän? Kysyitkö mille tuntuu?, Oletko suuri talousasiantuntija ?
Onko Orpon hallitus onnistunut?, Onko Kokoomuksen talousosaaminen myytti? Loiko hallitus tarkoituksella duunariköyhyyden? Miksi uusklassinen talousteoria tukee työttömyyttä?, Onko valtion lainanantaja huolissaan?,
Kirjoittajan kolumni
5.4.2024 Paskaa
Kylmää kyytiä luvassa – näin voisi tiivistää hallituksen politiikan heikoimmassa asemassa oleville. Viime vaalien myötä vallan vaihtuminen SDP:ltä Kokoomukselle avasi oven radikaalille kurjistuskurssille, ja ennustukset karmean tulevaisuuden varoista alkavat toteutua. Joitain skenaarioita on realisoitunut kirjaimellisesti, toiset jopa odotettua karumpina. Mutta onko tämä todella oikein?
Hyvinvointivaltion hautaaminen
Ennen vanhaan – vielä 1980-luvulla – Suomi rakensi vakaata hyvinvointia: kattava terveydenhuolto, kohtuuhintaiset lääkkeet, vahva koulutus ja sosiaaliturva antoivat turvaa. Nyt tuo aika on haudattu. Nykyhallitus kaivaa sen haudan syvemmälle jokaisella päätöksellään, korostaen, ettei "empatia kuulu politiikkaan". Tavoitteena ei ole köyhyyden vähentäminen, vaan köyhien määrän vähentäminen. Keinot? Leikkaukset terveydenhuoltoon, asumistukeen, työttömyysturvaan ja sosiaalietuuksiin – kaikki kohdistuu niihin, joilla on vähiten.
"Trickle-down"-illuusio ja luuserien motivaatio
Hallitus on ottanut talouspolitiikan perustaksi "trickle-down"-mallin, vaikka sen epäonnistuminen on nähty Britanniassa ja Yhdysvalloissa: köyhyys lisääntyy, talous sakkaa. Mutta tässä on kyseessä ideologinen projekti: köyhän täytyy "tuntea itsensä luuseriksi", jotta syntyisi motivaatio "nousta" köyhyydestä. Käytännössä tämä tarkoittaa systemaattista heikennyksien kierrettä:
- Asumistuen leikkaukset ajavat perheitä katutilaan.
- Tukien 40% alennukset kielteisten päätösten myötä jättävät ihmiset ilman toimeentuloa.
- Porrastettu työttömyysturva ja työvoimapalveluiden rahoituksen pienentäminen (14%) tekevät työnhausta mahdotonta.
Valtionvarainministeri Riikka Purra ("Saksikäsi") ja työministeri Arto Satonen ("Satatonni") ovat ilmaisseet haluttomuutensa "hössätä" köyhiä. Purran lausahdus Oulussa puhui ilkkuvaa puutaheinää: "Punaliput liehuu, menkää töihin" – mutta mitä töitä, kun niitä ei synny leikkausten ja ostovoiman romahduksen keskellä?
Työelämän julma uudistus: Takaisin 1800-luvulle
Hallitus lupaa "100 000 uutta työpaikkaa", mutta todellisuudessa sen politiikka ajaa työmarkkinoita kohti villiä länttä:
- Paikallinen sopiminen palauttaa työntekijät heikkoon neuvotteluasemaan – palkat ja työehdot määrää työnantaja.
- Ammattiliittojen murentaminen ja lakko-oikeuden rajoittaminen (HE 56/2024) ovat avainaskeleita halpatyövoiman luomisessa.
- Eläkeikän nousu ja osa-aikaeläkkeiden hyödyntäminen pakottavat vanhukset ja sairaat "vapaaehtoiseen" työhön.
Tulevaisuudessa työ voi olla ilmaista tai lähes ilmaista – kuten Satonen itse toteaakin: "Työnantaja ottaa ilolla vastaan työntekijän ilman vaatimuksia." Brittiläinen malli kauhistuttaa: monella on kolme pätkätöitä, mutta ei varaa asuntoon. Suomi matkii tätä, ja konkurssiaallot ovat oikeastaan"välttämättömiä" vanhan kulahtaneen systeemin korvaamiseksi uudella ilman entisiä työmarkkinakahleita olevia.
Sosiaalisen puhdistuksen filosofia
Hallituksen retoriikka paljastaa syvät arvoristiriidat:
- "Vahva ja välittävä Suomi" tarkoittaa käytännössä varakkaiden etujen ajamista köyhien kustannuksella.
- Polarisaatio on tietoinen strategia: jaotellaan duunarit "hyödyllisiin idiootteihin" (uudistusten tukijoihin) ja "luusereihin" (vastustajiin).
- Verovaje kasvaa varakkaiden veronalennuksien ja köyhien ostovoiman laskun takia, mutta sitä käytetään oikeutuksena lisäleikkauksille.
Kuten valtionvarainministeri Purra tiivisti: "Kertoohan sen järkikin" – faktoista piittaamattomuus on ohjenuora. Mallinnuksia ei tarvita, kun ideologia määrää.
Tulevaisuuden näkymät: Slummien Suomi?
Jos kurjistuskurssia jatketaan, seuraukset ovat synkkiä:
- Köyhyys ja asunnottomuus räjähtävät käsiin, ruokajonot pitenevät.
- Rikollisuus ja harmaa talous kasvavat, kun ihmiset etsivät keinoja selviytyä.
- Terveyserojen kasvu ja julkisen terveydenhuollon romahdus pahentuvat.
- Yhteiskuntarauhan murtuminen on riski, kun luottamus instituutioihin katoaa.
Brittien ja Yhdysvaltojen "esikuvat" osoittavat, mihin tämä johtaa: slummien synty, syrjäytyminen ja yhteiskunnan kahtiajako. Suomi on matkalla samaan suuntaan, ja hallitus kiihdyttää vauhtia.
Lopuksi: Missä ihmisarvo?
Kysymys ei ole pelkästään taloudellisesta politiikasta, vaan perusarvoista. Hyvinvointivaltio rakennettiin sodanjälkeisessä solidaarisuudessa sen tähden, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä nälkää, kylmää tai sairautta yksin. Nyt tämä perintö haudataan. Hallitus puhuu "työllisyyden lisäämisestä", mutta todellisuudessa se luo työttömyyttä ja epätoivoa.
Kun köyhiltä viedään viimeinenkin toimeentulon lähde, millä he "menevät töihin"? Kun sairailta leikataan lääkekorvauksia, kuinka he pysyvät työkykyisinä? Kun vanhukset jätetään hoitamatta, miten he voivat "työllistyä"?
Tämä ei ole talouspoliittista realismia – se on julmaa ideologiaa, jossa ihmisen arvo mitataan tililtä löytyvien nollien perusteella. Ja se johtaa yhteen paikkaan: Suomen hajoamiseen.
Tämäkö on oikein? Vastaus kaikuu tyhjästä. Mutta äänen pitäisi kuulua – ennen kuin on liian myöhäistä.
Kirjoittaja on entinen hyvinvointivaltion lapsi, joka muistaa, millaista oli, kun Suomi välitti kaikista. Tämä artikkeli on kirjoitettu suuren turhautumuksen vallassa, eikä kirjoittaja ota vastuuta lukijan mielipiteistä. Lukija toimii omalla vastuullaan. Jos joku irrottaa tämän tekstin osia ilman kontekstia, hän toimii hallituksen uudistuspolitiikan hengessä – ja siitä tulee suuttumaan.
Tämäkö oli oikein? – Kolumni siitä, kun synkimmät ennustukset kävivät toteen
Kun kirjoitin huhtikuussa 2024 satiirisen pamfletin hallituksen politiikasta, sisälläni kyti kaksi ristiriitaista tuntetta:
Toisaalta – kirjoitin kuin profeetta nähtyäni selvästi mihin suuntaan Suomi on matkalla. Leikkaukset köyhimmistä, työehtojen rapauttaminen, hyvinvointivaltion perustusten systemaattinen purkaminen. Kaikki oli jo alussa kuin mustaa valkoisella. Tiesin että hallituksella on tämä märkä päiväuni.
Toisaalta – en uskonut sitä toteutuvaksi. Ajattelin toiveikkaasti: "Eivät he näin typeriä voi olla. Eivät he oikeasti tee tätä." Luotin maalaisjärkeen, inhimillisyyteen, ajatukseen että päättäjät ymmärtävät: tällainen politiikka tuhoaa yhteiskuntarauhan, heikentää taloutta pitkällä tähtäimellä, ja on moraalisesti kestämätön. Näyttöä vastaavista epäonnistumisista oli jo paljon. Miksi muka tällaista kokeilua taas tehtäisiin.
Olin väärässä.
Satiirini on muuttunut dokumentiksi. Jokainen karmea yksityiskohta on realisoitunut:
- Tukileikkaukset ovat ajaneet perheitä jopa katutilaan – asunnottomuus ennätyslukemissa, köyhyys lisääntyy
- Työntekijöiden oikeudet on poljettu paikallisella sopimisella kuin tavoite olisi 1800-luvulla
- Sairaat ja vanhukset kärsivät lääkekorvausten leikkauksista ja terveyskeskusten sulkemisista.
- "100 000 työpaikkaa" -lupaus on muuttunut konkurssiaalloksi ja nollatuntisopimusten kasvuksi
- Työttömien valtava määrän kasvu onkin oikeiston mielestä hyvä työvoimapankki.
- Ostovoima katoaa köyhemmiltä vaikka se kohoaa varakkaammilla
Pahinta on se, mitä en edes osannut ennustaa:
Hallitus on mennyt omia ennustuksiani pahemmaksi
- Empatian täydellinen kuolema
Kun terveyskeskuksia suljetaan syrjäkyliltä, kun vammaiset jätetään ilman hoitajia – ei näy minkäänlaista säälin häivää. Päinvastoin: köyhien syyllistäminen on noussut valtavirtaiseksi retoriikaksi. - Tiedevastaisuuden normalisointi
Kun valtionvarainministeri sanoo "kertoohan sen järkikin" ilman laskelmia, ja työministeri lupaa työpaikkoja ilman mallinnuksia – faktoista piittaamattomuus on muuttunut hallintatavaksi. - Dynaamiset vaikutukset ja suhdanteisiin uskominen on kuin uskonlahko jonka mukaan pelastaja saapuu jostain. Tikkuakaan ei ole laitettu ristiin jotta sisämarkkinat alkaisivat toimia.
- Polarisaation kylväminen onnistui
Hallitus on saavuttanut hirveän tavoitteensa: duunarit eivät enää näe toisiaan liittolaisina. "Hyödylliset idiootit" haukkuvat työttömiä laiskureiksi – samalla kun heidän omaa palkkaansa poljetaan. hakuumista. ivaamista jopa uhkailuja. Yhtenäisyys on tipotiessään.
En uskonut omia sanojani?
Se oli inhimillisen optimismin viimeinen henkäys. Ajattelin:
- "Kukaan ei voi oikeasti olla niin sokea, ettei näe näiden toimien tuhoisia seurauksia"
- "Päättäjillä on varmasti salainen suunnitelma pelastaa Suomi"
- Ajattelin ettei kaikki hallituspuolueet voi tukea toteutunutta päättömyyttä.
- "Kyllä järki voittaa lopulta" Ja "järki" se sellainenmikä ei usko faktoja saikin voiton. Se "Järki" joka ei kuuntele.
Olin naiivi. Unohdin vallan logiikan: kun ideologia muuttuu uskonnoksi, todellisuudesta tulee este uskon asialle. Parempi polkea köyhiä kuin myöntää erehdys.
Missä on raja?
Nyt kysymys on julmempi kuin koskaan: kuinka pitkälle voidaan vielä mennä?
- Koulutusleikkaukset syövät Suomen tulevaisuutta
- Terveydenhuollon alasajo maksaa hengillä
- Sosiaaliturvan repeäminen johtaa kierteeseen: köyhyys → rikollisuus → vankilat → yhteiskunnan kustannusten kasvu
Ironia on säälittävä: samat tahot, jotka huutavat "velkakriisistä", ovat luoneet Suomen historian pahimman velkaennätyksen – samalla kun köyhiltä viimeisetkin roposet nyhdetään. Rahat viedään taskuista rikkaiden säästölippaisiin.
Lopuksi: Unohda maalaisjärki
Tämä kolumni kirjoitus on tunnustus. Minä – ja moni muukin – emme uskoneet, että Suomi voisi vajota näin syvälle. Kirjoitin "satiiria" ja ajattelin sen olevan kokonaisuutena liioittelua.
Totuus on: kun ideologia ottaa järjen vallan, satiiri muuttuu käsikirjaksi. Tämä ei ole enää politiikkaa – se on järjetön yhteiskuntakokeilu, jossa ihmishengistä ja hyvinvoinnista on tullut hyväksyttäviä kollateraalivahinkoja.
Vielä voi kääntyä. Vielä voi pysäyttää tämän hulluuden. Mutta aikaa on niukasti – ja jokaisen, joka luulee olevansa turvassa tältä myrskyltä, kannattaa muistaa:
Kun hyvinvointivaltio on purettu, sen tilalle ei synny vapaata markkinaparatiisia. SISH synnyttää meille oman slummi järjestelmän.
Ja slummeissa ei ole immuniteetteja.
Olen entinen optimisti. Tämä kolumni kirjoitettiin surun ja vihan keskellä toivoen ja uskomalla, ettei ihminen voi olla näin sokea.
