Duunarin mietteitä
Aiheeseen: Työttömän mielenmaisemaa, Onko työttömiä tarpeeksi? Ideologiset työttömien halveksijat HS mielipidekirjoius 18.5.2025, Haamutyöpaikat,
"On törkeää nimitellä työttömiä laiskoiksi. Työllistyminen on lähes aina sattuman tulosta, jopa entisillä kokoomuslaisilla työministereillä. Tähtitieteellisen pieni mahdollisuus se on väärän nimisillä, entisillä yrittäjillä, ”ylikoulutetuilla”, yli viisikymmenvuotiailla, juuri valmistuneilla ja matalan koulutuksen saaneilla, niillä, joilla ei ole oikeita verkostoja. Se johtuu palveluiden puutteesta." HS Mielipide
Duunariköyhyys: Kun työ ei riitä selviytymiseen
Suomessa on kasvamassa uusi köyhyyden muoto: duunariköyhyys. Se kohdistuu niihin, jotka hakeutuvat työelämään, tekevät osa-aikatyötä tai ovat työttömyysturvan varassa. Perinteinen näkemys köyhyydestä työmarkkinoiden ulkopuolella olevina ei enää vastaa todellisuutta. Nyt köyhyys syöpii myös niiden elämää, jotka yrittävät pitää kiinni työelämästä – mutta järjestelmä, heikot palkat ja sosiaaliturvan aukot jättävät heidät pulaan.
Sosiaaliturvan leikkaukset syventävät kuilua
Viime vuosien sosiaalietuuksiin kohdistetut leikkaukset ovat heikentäneet pienituloisten asemaa. Työttömyysturvasta on poistettu lapsikorotukset ja 300 euron suojaosa, ansiosidonnaisen etuuden saamisen ehdot ovat tiukentuneet, ja asumistuen leikkaukset ovat johtaneet vuokrien maksamiseen tarvittavan omavastuun kasvuun. Käytännössä tämä tarkoittaa, että monilla ei ole enää varaa asua nykyisessä asunnossaan. Jotkut joutuvat etsimään halvempia asuntoja, muuttamaan perheensä luo tai jopa jättämään vuokransa maksamatta. Häätöjen ja velkaantumisen määrät ovat nousussa.
”Ajatus oli, että leikkaukset pakottavat ihmiset töihin. Todellisuudessa työpaikkoja ei ole tarpeeksi, ja nekin ovat usein pätkätöitä”, toteaa sosiaalityöntekijä Helsingistä. Suomen talous on kurjassa tilanteessa.
Työttömyysetuuksilla eläminen: Kuinka 640 euroa riittäisi?
Työttömyysetuudet eivät kata perustarpeita. 640 euron kuukausittainen työmarkkinatuki on monille täysin riittämätön, erityisesti niille, jotka kärsivät pitkäaikaissairauksista tai vammoista. Haastateltujen mukaan rahat eivät riitä ruokaan, lääkkeisiin tai edes joukkoliikenteeseen. ”Joskus syön vain kerran päivässä. En halua velkaantua, joten jään kotiin ja yritän säästää”, kertoo osa-aikatyötä tekevä, joka joutuu täydentämään tulojaan sosiaalituilla.
Tilanne pahentaa mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä. Monien työkyky heikkenee jatkuvan stressin vuoksi, mikä tekee työnhakuun pääsystä entistä kaukaisemman unelman.
Työmarkkinoiden karu todellisuus: Hakemuksia, ei vastauksia
Työpaikkoja on vähemmän kuin hakijoita. Yhteen avoimeen paikkaan voi tulla satoja hakemuksia, ja moni työnantaja ei edes vastaa hakijoille. Jatkuva hylkäys syö motivaatiota. ”Olen hakenut kaikkeen, mihin edes etäisesti pätevöin. Vuosia samaa loopia”, sanoo työtön nuori mies Turusta.
Lisäksi työttömiä pakotetaan hakemaan töitä, joihin heillä ei ole pätevyyttä. Tämä turhauttaa sekä hakijoita että työnantajia. ”Hakemuksia tulee niin paljon, että meillä ei ole resursseja lukea niitä läpi”, myöntää ravintolan pitäjä.
Tosiasiallisesti työkyvyttömät jäävät ilman tukiverkkoa
Erityisen kireässä tilanteessa ovat ne, jotka ovat tosiasiallisesti työkyvyttömiä – heillä saattaa olla lääkärin B-lausunto työkyvyttömyydestä, mutta viranomaiset eivät ole myöntäneet työkyvyttömyyseläkettä. Tällöin he joutuvat turvautumaan työttömyysetuuksiin, vaikka ansiotyö ei ole mahdollista. Järjestelmä ei tunnista heidän tilannettaan, ja he kokevat itsensä loukkuun jääneiksi.
”Olen sairas, mutta joudun käymään työkkärin kuulusteluissa. Se ei auta parantumaan”, kertoo MS-taudista kärsivä nainen.
Osa-aikatyö ei riitä – hakemusten määrä kasvaa
Myös osa-aikatyön tekijät joutuvat kierteeseen. Heidän tulee hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa säilyttääkseen oikeutensa soviteltuun päivärahaan. Tämä lisää byrokratiaa ja stressiä, vaikka osa-aikatyön tulot eivät yksinään riitä elämiseen.
Yhteiskunnan haaste: Miten katkaista kierre?
Duunariköyhyys on monimutkainen ongelma, joka vaatii rakenteellisia muutoksia. Sosiaaliturvaa on vahvistettava, työmarkkinoille luotava pysyviä työpaikkoja, ja tosiasiallisesti työkyvyttömien tilanne tunnustettava. Kuten asiantuntijat toteavat: köyhyyden kitkeminen ei ole moraalikysymys, vaan yhteiskunnan vastuu.
Kun työ ei enää takaa toimeentuloa, on aika kysyä: mihin suuntaan Suomi on menossa?
Rakenteellinen ongelma: Miksi työpaikkojen puute syö Suomea?
Suomen työmarkkinoilla ei ole kyse yksittäisten ihmisten laiskuudesta tai huonosta onnesta. Kyse on syvemmästä, rakenteellisesta ongelmasta, joka pitää yhä useampaa suomalaista jumissa köyhyyden ja epävarmuuden kierteessä. Kun työpaikkoja on vähemmän kuin hakijoita, ja monet avoimet paikat eivät edes tarjoa elämiseen riittävää palkkaa, työllistyminen muuttuu mahdottomaksi yhtälöksi.
Työpaikkojen epätasapaino: 500 hakijaa yhtä paikkaa kohti
Tilastot puhuvat selkeää kieltä: Suomessa on satoja tuhansia työttömiä työnhakijoita, mutta avoimia työpaikkoja on vain murto-osa. Jopa viisi kertaa enemmän hakijoita kuin paikkoja. Tämä epäsuhta luo äärimmäisen kovan kilpailun. Yksittäisiin avoimiin paikkoihin voi tulla satoja hakemuksia, ja moni työnantaja myöntää, ettei resursseja riitä edes kaikkien hakemusten läpikäymiseen.
”Olen hakenut vuosia saman alan töihin. Joskus tuntuu, että hakemukset menevät mustaan aukkoon”, kertoo koulutettu sairaanhoitaja, joka on jäänyt työttömäksi terveyskeskuksen supistusten jälkeen.
Työpaikat, jotka eivät elätä
Rakenteellinen ongelma ei johdu pelkästään työpaikkojen puutteesta, vaan myös niiden laadusta. Monissa ilmoitetuissa ”työpaikoissa” palkkaus on niin heikkoa, ettei sillä pysty maksamaan edes vuokraa. Palkattomat kokeilujaksot, provisiopohjaiset myyntityöt tai kevytyrittäjyys eivät tarjoa vakaan toimeentulon perustaa. Samalla työnhakuun liittyvät byrokraattiset vaatimukset kasvavat: osa-aikatyötä tekevien on esimerkiksi haettava neljää työpaikkaa kuukaudessa säilyttääkseen oikeutensa tukiin.
”Kun joudut hakemaan töitä, joihin et edes halua, se tuntuu järjettömältä. Mutta vaihtoehtoja ei ole”, sanoo opiskelija, joka tekee pätkätöitä ravintola-alalla.
Politiikan harhat: Kun todellisuus ja oletukset murskaantuvat
Hallituksen politiikassa näkyy usko siihen, että työttömät välttelevät töitä – ja että sosiaalietuuksien leikkaukset ja tiukemmat työnhakuvelvoitteet pakottavat heidät työmarkkinoille. Todellisuudessa työpaikkoja ei kuitenkaan synny pelkällä tahdonvoimalla.
”Leikkauksia perusteltiin työllisyysvaikutuksilla, mutta ne ovat vain pahentaneet köyhyyttä. Ihmiset eivät pääse kierteestä, vaikka hakisivat töitä aktiivisesti”, toteaa taloustieteilijä Helsingin yliopistosta.
Myös veronkevennysten odotettiin tuovan merkittäviä työllisyyttä lisääviä vaikutuksia, mutta tutkijoiden mukaan näiden vaikutukset ovat liioiteltuja. Samalla työnantajat kertovat, että uudet työmarkkinalait, kuten irtisanomissuojan heikentäminen, eivät ole lisänneet työllistämishalukkuutta.
Työnhakijan ahdistus: Kun ”ei” tuntuu loputtomalta
Jatkuva hylkäys syö itsetuntoa. Monille työttömille työnhaku muuttuu päivittäiseksi taisteluksi, jossa motivaatio hiipuu ja syrjäytymisen riski kasvaa. Erityisen vaikeassa tilanteessa ovat tosiasiallisesti työkyvyttömät, joilla on esimerkiksi B-lausunto terveydentilastaan, mutta joiden työkyvyttömyyseläkkeen hakemukset on hylätty. Heidät pakotetaan osallistumaan työnhakuun, vaikka terveys ei yksinkertaisesti kestäisi ansiotyötä.
”Järjestelmä ei tunnista, että olen sairas. Joudun käymään työvoimatoimiston kuulusteluissa, vaikka lääkäri on todennut työkyvyttömyyteni”, kertoo nivelrikkoa poteva nainen.
Ratkaisuja etsimässä: Murtuuko kierre?
Rakenteellisen ongelman purkaminen vaatii systemaattisia muutoksia. Taloustieteilijät painottavat, että työvoiman kysynnän kasvattaminen edellyttää investointeja julkiseen sektoriin, koulutukseen ja uusiutuviin teknologioihin. Samalla sosiaaliturvaa on vahvistettava, jotta työttömät eivät joudu täysin toimeentulonsa menetyksen uhriksi.
”Meidän pitää lopettaa ajatus siitä, että työttömyys on yksilön epäonnistumista. Se on yhteiskunnan epäonnistumista”, toteaa sosiaalipoliittinen asiantuntija.
Kun työpaikkojen puute on rakenteellinen, myös ratkaisujen on oltava rakenteellisia. Muuten kierre kiristyy – ja yhä useampi suomalainen jää jälkeen.
Pelkoja ja huolia: Kun työttömyyden taakka murtua kantaa
Työttömyys ei ole vain työpaikan puutetta. Se on päivittäinen taistelu pelon, häpeän ja epävarmuuden kanssa. Suomessa yhä useampi ihminen joutuu kohtaamaan sen, miten toimeentulovaikeudet ja järjestelmän koneiston vaatimukset murskaavat itsetuntoa ja terveyttä. Tässä ovat työnhakijoiden arjen synkimmät pelot – ja niiden todelliset seuraukset.
Taloudellinen ahdistus: "Mistä seuraava ateria?"
Kun kuukausitulot ovat 640 euroa, jokainen euro lasketaan. Ruokakaupan hyllyjen edessä mietitään, riittääkö rahat peruselintarvikkeisiin. Asumistuen leikkaukset ja vuokrien nousu pakottavat monia valitsemaan välillä vuokran maksun ja ruoan välillä. Jotkut kertovat joutuneensa jättämään lääkärikäynnit väliin tai syömään vain kerran päivässä.
”En halua varastaa, mutta joskus mietin, miten selviän viikon loppuun”, myöntää työtön nuori mies Helsingistä.
Järjestelmän armoilla: "Tunnen olevani väärässä paikassa"
Tosiasiallisesti työkyvyttömät, joilla on lääkärin todistus työkyvyttömyydestä, joutuvat usein taistelemaan viranomaisten kanssa. Kielteiset päätökset työkyvyttömyysetuudesta pakottavat heidät turvautumaan työttömyystukiin – vaikka he eivät kykene työskentelemään. Prosessi on rasittava ja epäoikeudenmukainen.
”Sain B-lausunnon, mutta kelan mukaan olen työkykyinen. Nyt joudun hakemaan töitä, joihin en pysty”, kertoo pitkäaikaissairas nainen Turusta.
Itsestään syöjä: Kun jokainen hylkäys tuntuu kuolemalta
Jatkuva työpaikkahakemusten täyttäminen ja loputon ”ei” syövät motivaatiota. Alussa intoa riittää, mutta vuosien mittaan turhautuminen kasvaa. Monille työnhaku muuttuu pakkopullaksi, jossa hakemukset lähetetään vain velvoitteiden täyttämiseksi – ei koska uskoisi pääsevänsä töihin.
”Olen hakenut yli sataan paikkaan. Enää en jaksa edes toivoa”, sanoo koulutettu insinööri, joka on ollut työttömänä kaksi vuotta.
Syrjäytymisen kierre: "En uskalla mennä ulos"
Työttömyys eristää. Kun rahat eivät riitä kahvilaan tai bussilippuun, ihminen jää kotiin. Sosiaaliset suhteet kärsivät, ja häpeä syvenee. Monia vaivaa pelko siitä, että ystävät tai suku pitävät heitä laiskoina.
”En halua kertoa tuttaville, että olen työtön. Pelkään, että he ajattelevat minusta huonosti”, myöntää osa-aikatyötä tekevä opiskelija.
Mielen musta aukko: Itsemurha-ajatukset kolkuttelevat
Kun toimeentulo on epävarmaa ja tulevaisuus musta, mieli pimenee. Sosiaaliturvan leikkaukset ja taloudellinen kriisi ovat johtaneet äärimmäisen vakaviin tilanteisiin.
”Eräänä iltana itkin lattialla ja mietin, onko tässä kaikki. En halunnut enää elää”, kertoo yksinhuoltajaäiti, joka joutui luopumaan asunnostaan.
Terveys heikkenee – ja järjestelmä ei auta
Kun rahat eivät riitä lääkkeisiin tai terveydenhuoltoon, tilanne pahenee. Tosiasiallisesti työkyvyttömät kertovat, kuinka byrokratian taistelu ja jatkuva stressi heikentävät heidän terveyttään entisestään.
”Kun joudut taistelemaan etuuksista, sinulla ei ole energiaa parantua”, sanoo pitkäaikaissairas mies, joka odottaa työkyvyttömyyseläkepäätöstään.
Kohti muutosta: Missä on yhteiskunnan vastuu?
Pelot ja huolet eivät ole yksilön ongelma – ne ovat yhteiskunnan peiliin piirrettyjä hahmoja. Asiantuntijat korostavat, että ratkaisut vaativat rakenteellisia muutoksia: sosiaaliturvan vahvistamista, työpaikkojen määrän lisäämistä ja tosiasiallisesti työkyvyttömien tunnistamista.
”Meidän on lopetettava syyllistäminen. Kukaan ei halua olla työtön”, toteaa sosiaalityöntekijä.
Kun työttömyyden taakka muuttuu liian raskaaksi, on aika kysyä: kuinka monta ihmistä täytyy vielä kaatua, ennen kuin järjestelmä muuttuu?
Perustuu viimeaikaisiin tutkimuksiin ja haastatteluihin sosiaaliturvan ja työmarkkinoiden asiantuntijoilta. ( kooste NotebookLM )
