Oikeiston pienyrittäjämyytti.
*
Kirjoitelmani
Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.
Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?
Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina Persvako
Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//
Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus
Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )
*
Arjen kivijalkatodellisuus
Johdanto: Suuri myytti yrittäjäystävällisyydestä
Julkisessa keskustelussa ja vaalipuheissa toistetaan sitkeää mielikuvaa, jonka mukaan oikeistolainen talouspolitiikka olisi automaattisesti yrittäjän paras ystävä. Mielikuvissa maalaillaan kuvaa maasta, jossa verojen leikkaaminen ja sääntelyn purkaminen saavat investoinnit virtaamaan ja uusia työpaikkoja syntymään kuin itsestään.
Toisin kuin juhlapuheissa annetaan ymmärtää, Suomen yrityskenttä ei kuitenkaan koostu pääosin kansainvälisistä pörssijäteistä tai pääomasijoittajien miljonääriyhtiöistä. Suomen yli 570 000 yrityksestä peräti 96,5 prosenttia on alle 10 hengen mikroyrityksiä ja yksinyrittäjiä. Näitä ovat paikalliset kampaajat, leipurit, autokorjaajat, kenkäkauppiaat, rakennusmiehet ja fysioterapeutit.
Pien- ja mikroyrittäjien arki on täysin toisenlaista kuin suuryritysten. Kivijalkayrittäjä ei elä globaalista viennistä, verosuunnittelusta tai pörssikursseista, vaan täysin tavallisten suomalaisten arjen ostovoimasta. Kun oikeistopolitiikassa leikataan sosiaaliturvasta, jäädytetään indeksejä ja nostetaan kulutusveroja, tuloksena ei ole yrittäjyyskylläisyys, vaan kylien ja kaupunkien kivijalkaliikkeiden autioituminen ja historiallinen konkurssiaalto.
1. Suuryritysten ralli vs. Pienyrittäjän kuritus
Midlands- ja pörssiyhtiöitä suosiva talouslinja kohtelee elinkeinoelämää kaksoisstandardilla: suurpääomalle jaetaan miljardiluokan verohelpotuksia, kun taas pienyrittäjälle lankeavat kaikki kustannukset ja veronkorotukset.
Suuryritysten edut ja kevennykset
- Yhteisöveroalennus: Yhteisöveron laskeminen 20 prosentista 18 prosenttiin tekee valtion kassaan noin 800 miljoonan euron vuotuisen aukon. Riippumattomien tutkimusten mukaan tällä veroalella ei ole todistettuja työllisyys- tai investointivaikutuksia, vaan hyöty valuu pörssiyhtiöiden taseisiin, osinkoina ulkomaisille omistajille ja veroparatiiseihin.
- Miljardiluokan yritystuet ja verohyvitykset: Valtio jakaa vuodessa miljardeja euroja suoria ja epäsuoria yritystukia. Nämä suuret potit ohjautuvat pääosin suuryrityksille, teollisuusjäteille ja yksityisille pörssipohjaisille terveyskonserneille, joilla on resursseja ja juristiarmeijoita hyödyntää järjestelmää.
Pienyrittäjän arjen iskut
- **Yleisen ALV:n korotus (25,5 %):**Kulutusveron korotus leikkaa suoraan pienten palveluyritysten katteita. Pienyrittäjä ei usein pysty siirtämään veronkorotusta kuluttajahintoihin, koska asiakkaat ovat jo valmiiksi ahtaalla. Tällöin vero leikkautuu suoraan yrittäjän omasta käteen jäävästä tulosta.
- ALV-alarajahuojennuksen poisto: Aiemmin alle 30 000 euron liikevaihdolla toimineet pienimmäiset yrittäjät saivat osan maksamastaan arvonlisäverosta takaisin. Huojennuksen poistaminen merkitsi tuhansien eurojen suoraa tulonmenetystä juuri niille aloitteleville ja pienimmille yrittäjille, jotka kamppailevat toimeentulonsa kynnyksellä.
- Kotitalousvähennyksen leikkaukset: Enimmäismäärän laskeminen ja omavastuun nostaminen iskivät välittömästi kotipalveluita, siivousta ja pieniä remontteja tarjoavien mikroyrittäjien kysyntään.
- YEL-uudistuksen pakkotarkistukset: Mielivaltaisesti alan laskennallisiin mediaanipalkkoihin sidottu YEL-työtulo on nostanut pakollisia vakuutusmaksuja riippumatta siitä, onko yrittäjän todellinen liikevaihto tai palkanmaksukyky kasvanut lainkaan.
2. "Jokainen leikattu euro on joltakin yrittäjältä pois"
Taloudessa vaikuttaa yksinkertainen lainalaisuus: ihmisillä on käytössään vain yksi rahapussi. Julkisessa keskustelussa leikkauksia ja veronkorotuksia puolustellaan usein "valtiontalouden tasapainottamisella", mutta todellisuudessa jokainen pienituloiselta leikattu euro poistuu välittömästi kotimaisesta talouskierrosta.
Yrittäjä Kim Väisäsen tunnettu lause "jokainen leikattu euro on joltakin yrittäjältä pois" tiivistää reaalitalouden kovan ytimen.
Valumatalous (Trickle-down) on myytti
Oikeistolainen valumatalousoppi nojaa uskoon, että kun varakkaille ja suuryrityksille annetaan verokevennyksiä, rikkaus "valuu" investointeina ja ostoksina alas koko yhteiskuntaan. Käytäntö osoittaa toisin: varakkaan saama lisäeuro päätyy pääosin säästöihin, sijoituksiin tai ulkomaille. Se ei lisää maitopurkkien, parturikäyntien tai leipomotuotteiden ostamista lähikaupassa.
Alhaalta ylöspäin suuntautuva talous (Trickle-up)
Sen sijaan pienituloisen ja keskiluokkaisen suomalaisen kulutusalttius on 100 prosenttia. Jokainen pienituloiselle jätetty tai annettu euro menee heti kiertoon:
- Pienituloinen ostaa leipää, käyttää lapsen kampaajalla tai korjauttaa auton.
- Kivijalkayrittäjä saa kassavirtaa ja pystyy maksamaan vuokran, laskut ja palkan.
- Yrittäjä ja työntekijä maksavat veroja ja ostavat vuorostaan muiden yritysten palveluita.
Kun hallitus leikkaa asumistukea, työttömyysturvaa ja indeksikorotuksia sekä nostaa arvonlisäveroa, tämä alhaalta ylöspäin suuntautuva ostovoimamoottori sammutetaan. Paikallisilta markkinoilta katoavat maksavat asiakkaat, jolloin kauppiaan kassakone myy päivässä 9 euroa ja ovet joudutaan laittamaan säppiin.
3. Työttömyysturvan suojaosan poiston kerrannaisvaikutukset
Yksi traagisimmista päätöksistä pienyrittäjän kannalta oli työttömyysturvan 300 euron suojaosan poistaminen.
Aiemmin työtön henkilö sai tienata 300 euroa kuukaudessa ilman, että hänen työttömyystukensa tai asumistukensa leikkaantuivat. Tämä loi joustavan sillan työttömyyden ja yrittäjyydestä saatavan avun välille:
- Sesonki- ja keikka-apu katosi: Pienyrittäjä, joka tarvitsi apua ruuhkahuippuna, viikonloppuna tai sairastapauksessa, saattoi helposti palkata työttömän muutamaksi päiväksi.
- Rekrytointikynnys madaltui: Keikkatyön kautta yrittäjä ja työntekijä tutustuivat, mikä johti usein myöhemmin pidempään työsuhteeseen.
- Työn vastaanottamisen halvaantuminen: Suojaosan poiston jälkeen pienestäkin keikasta tuli työttömälle valtava taloudellinen riski. Parin päivän tuurauksen takia tuet katkeavat ja byrokratia pysähtyy viikoiksi.
Tämä päätös ei lisännyt kokoaikaisia työpaikkoja, vaan vei pienyrittäjiltä ainoan joustavan työvoiman ja työttömältä mahdollisuuden pitää yllä työelämätaitojaan.
4. YEL-järjestelmän valuvika ja yrittäjän turvattomuus
Lakisääteinen yrittäjän eläkevakuutus (YEL) muodostaa pientuottajille ja yksinyrittäjille jatkuvan peikon. Nykyisen järjestelmän perusongelma on se, että maksut eivät joustavasti seuraa yrityksen todellista palkanmaksukykyä tai vaihtelevaa liikevaihtoa:
- Pakkoarviointi ilman joustavuutta: YEL-työtulo vahvistetaan viranomaisen toimesta toimialan laskennallisen palkan mukaan. Pienyrittäjä saattaa joutua maksamaan vakuutusmaksuja tulotasosta, jota hän ei todellisuudessa koskaan saavuta.
- Korkeat maksut, olematon turva: YEL-vakuutusmaksu vie huomattavan osan pienyrittäjän kuukausitulosta, mutta sairauden tai toiminnan hiipumisen sattuessa sosiaaliturva jää usein olemattomaksi.
- Selviytymisrajoite: Koska yrittäjyyden sosiaaliturvaa ei ole rakennettu joustavaksi, moni pienyrittäjä joutuu polkemaan omaa terveyttään ja venyttämään työpäiviään ilman lomia selvitäkseen pakollisista maksuista.
Aito ja kestävä ratkaisu olisi sitoa YEL-vakuutusmaksu yrittäjän toteutuneisiin verotettaviin tuloihin samalla tavalla kuin palkansaajilla, jolloin maksu joustaa automaattisesti huonojen ja hyvien kuukausien välillä.
5. Viisi ratkaisua: Miten kivijalan ja pienyritysten tila korjataan?
Pienyrittäjyyden ja kotimarkkinoiden pelastaminen ei vaadi suuryritysten miljarditukia, vaan rehellistä ja asiallista reaalitalouspolitiikkaa, joka vahvistaa kysyntää ja poistaa turhaa hallinnollista kuristusta.
- Palautetaan kotimainen ostovoima (Trickle-up): Lopetetaan kaikkein pienituloisimpiin kohdistuvat leikkaukset. Kun tavallisella palkansaajalla, eläkeläisellä ja työttömällä on rahaa arjen elämiseen, raha palaa välittömästi paikallisen yrittäjän kassakoneeseen.
- Lasketaan kulutusveroja ja nostetaan ALV-alarajaa: Korjataan kohtuuton 25,5 % ALV alemmas palvelualoilla ja nostetaan arvonlisäverovelvollisuuden alaraja 30 000 euroon. Tämä poistaa hallinnollisen taakan ja antaa pienille toimijoille hengitystilaa.
- Palautetaan 300 euron suojaosa: Mahdollistetaan joustava keikkatyö ja osittainen työn vastaanottaminen ilman tukiviidakkoon putoamista. Tämä auttaa pienyrittäjiä löytämään keikka-apua ja työttömiä työllistymään.
- Sidotaan YEL toteutuneisiin tuloihin: Uudistetaan YEL-järjestelmä siten, että maksut perustuvat Tulorekisterin kautta todellisiin toteutuneisiin tuloihin mielivaltaisten laskennallisten arvioiden sijaan.
- Avataan julkiset hankinnat pienille yrittäjille: Pilkotaan kuntien ja valtion suuret hankintaurakat pienempiin osiin, jotta paikalliset pien- ja mikroyrittäjät pääsevät osallistumaan kilpailutuksiin suurtuottajien ja pörssijättien rinnalla.
Yhteenveto
Suomalaisen yhteiskunnan ja talouden selkäranka eivät ole pörssiyhtiöt, jotka siirtävät voittonsa veroparatiiseihin, vaan sadat tuhannet arjen pikkuyrittäjät ja heidän asiakkaansa.
Yrittäjyys ei synny tyhjiössä, eikä yksikään yrittäjä pärjää ilman maksavia asiakkaita. Todellinen yrittäjäystävällinen politiikka ei ole leikkaamista, kyttäämistä ja suurpääoman hyysäämistä, vaan arjen ostovoiman turvaamista, reilua kilpailua ja luottamuksen rakentamista alhaalta ylöspäin.
Mistä Leksa haaveilee? Yrittäjyydelle on paikka sydämessäni yhä.
Olen jo iäkäs mies ja lähes rahaton. Takana on pitkä elämäntyö ihmisten parissa, työllistämisen ruohonjuuritasa-asteella ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden rintamassa. Silti mielessäni elää joka ikinen päivä haave, jota en ole suostunut päästämään irti. Se ei ole mikään utopistinen satulinna tai haihattelu, vaan syvästä käytännön kokemuksesta kumpuava visio siitä, miten yhteiskuntaa, ihmisiä ja arjen taloutta todella pitäisi pyörittää.
Toimin yli kahden vuosikymmenen ajan – vuodesta 1998 aina toukokuun loppuun 2022 saakka – toiminnanohjaajana 1994 18.11 perustetussa Työosuuskunta Innetissä. Olen ollut mukana perustamassa ja toimitusjohtajana useissa työosuuskunnissa Lahden Startti näkyvimpänä. Innetti kaatui lopulta koronavuosien ja talouden pysähtymisen kourissa konkurssiin, mutta se ei pyyhkinyt pois sekuntiakaan siitä oppipääomasta, jota noiden vuosien aikana kertyi.
Haaveeni on yksinkertainen, mutta yhteiskunnallisesti mittava: haluan luoda uudelleen toimivan, reilun ja ihmisläheisen työosuuskunnan.
Työosuuskunnan ydin: Palkkatyötä ja turvaa ilman yrittäjäriskin loukkua
Perustavanlaatuinen ajatukseni on, että monet ihmiset haluavat työllistyä ja tehdä rehellistä työtä palkansaajina – eivät yrittäjinä. Nykypäivän työelämässä ihmisiä työnnetään heppoisin perustein pakkoyrittäjyyteen, alustatalouden armoille tai pirstaleisiin keikkoihin, joissa kaikki yrittäjäriskit sälytetään yksilön harteille ilman minkäänlaista sosiaaliturvaa.
Osuuskuntamallissa tämä vääryys korjataan:
- Sääntömääräinen päätöksenteko: Osuuskunnan päätäntävalta rajataan esimerkiksi seitsemään osaan. Tämä on juridinen ja hallinnollinen välttämättömyys, jotta TE-hallinto tai viranomaiset eivät tulkitse palkansaajana työskenteleviä jäseniä YEL-velvollisiksi yrittäjiksi. Näin jäsenet säilyttävät virallisen palkansaaja-aseman ja siihen kuuluvan sosiaaliturvan.
- Aito työnjohto ja direktio-oikeus: Osuuskunnassa täytyy olla ammattitaitoinen toiminnanohjaaja, joka käyttää aitoa työnjohto- ja direktio-oikeutta. Hän vastaa siitä, että työt jyvitetään oikein, laskutus hoituu virheettömästi ja kaikki lakisääteiset palkanmaksun ja työnantajavelvoitteiden ehdot täyttyvät.
- Yhteisöllinen omistajuus: Osuuskunnan hallituksen ja jäsenten tulee ymmärtää, miten osuuskunta toimii yrityksenä. Jäsenten on oivallettava, että kyseessä on heidän oma yhteinen yrityksensä – paikka, jossa jokaisen työ panostaa yhteiseen hyvinvointiin, ei ulkopuolisten sijoittajien osinkoihin.
Raha kiertokulun moottorina – ei jemmaamisena
Puhumme yhteiskunnassa jatkuvasti rahan puutteesta ja leikkauksista. Minun maailmankuvassani raha ei ole säästöpossussa makuutettava objekti tai pörssikursseilla spekuloitava numero, vaan verenkiertoa, jonka tehtävä on pitää yhteiskunnan pyörät pyörimässä ja tuoda ihmisille arvoa.
Minulla on henkinen valmius siihen, että jos kohdalleni osuu taloudellinen onnenkantamoinen – oli se sitten lottovoitto tai muu resurssi – toteutan tämän haaveeni välittömästi. En laittaisi rahojani veroparatiiseihin tai osakesalkkuihin jemmaan, vaan laittaisin ne heti työllistämisen moottoriin:
- Kotitalouden ja pihapiirin kunnostus: Aloittaisin heti oman talomme peruskorjauksen, talouden hoidon sekä uuden piharakennuksen rakentamisen.
- Reilua työtä ja toimeentuloa: Palkkaisin hankkeeseen kodinhoitajan, remonttimiehet ja -naiset sekä ammattilaiset tekemään korjauksia – reilulla palkalla ja kaikkia työehtoja noudattaen.
- Inhimillinen hoiva ja avustaminen: Palkkaisin vaimollemme henkilökohtaisen avustajan, mikä toisi arkeen turvaa, hoivaa ja ihmisarvoista tukea.
Tämä on pienen mittakaavan esimerkki siitä, mitä aito "Trickle-up" -talous tarkoittaa: kun raha annetaan työntekijälle palkkana, se menee välittömästi ruokakauppaan, kivijalkaliikkeisiin ja palveluihin. Se tuottaa verotuloja kunnalle ja valtiolle sekä pitää yhteiskunnan elinvoimaisena.
Yhteiskunnallinen näkökanta: Vastuuta, työllistämistä ja yhteisöllisyyttä
Miksi pohdin tätä lähes joka ikinen päivä? Koska kyse on ihmisarvosta.
Olen vahvasti yrittäjähenkinen ihminen. Joissakin kohtia käsitysmaailmani on oikeistolainen, mutta en ole koskaan uskonut siihen oikeistolaiseen leikkauspolitiikkaan, jossa työtön leimataan laiskaksi ja ihminen ajetaan nurkkaan sosiaaliturvaa leikkaamalla. Työntekijä tarvitsee turvallisen raamin, jossa tehdä työtä, sekä tunteen siitä, että hän on hyödyllinen ja arvostettu yhteisön jäsen.
Työosuuskunta tarjoaa tämän raamin:
- Se kantaa vastuun: Se huolehtii hallinnosta, vakuutuksista ja veroista, jotta työntekijä voi keskittyä siihen, minkä hän osaa parhaiten – työn tekemiseen.
- Se rakentaa yhteisöllisyyttä: Se tuo yksinäiset ja syrjäytymisvaarassa olevat ihmiset osaksi työyhteisöä, jossa ketään ei jätetä yksin.
- Se palauttaa luottamuksen: Se näyttää, että Suomea voidaan rakentaa yhteisvoimin, ei leikkaamalla ja kyttäämällä.
Haave, joka on valmis toteutumaan
Vaikka ikää on karttunut ja lompakko on tyhjä, minun ajatukseni ja näkemykseni ovat kirkkaampia kuin koskaan. Minulla on yli 24 vuoden käytännön kokemus ja valmis toimintamalli mielessäni.
Tämä haave ei ole minulle mikään kaukainen ajatus, vaan se on läsnä arjessani päivittäin. Haluan työllistää ihmisiä, luoda uutta ja pyörittää yhteiskuntaa samalla palolla kuin olen tehnyt koko pitkän työurani.
Ja jos se onnenkantamoinen tulee – minä en viivyttele hetkeäkään. Työt alkavat samana päivänä.
Jos kaikki olisi toisin
Innetin asettaminen konkurssitilaan 31. toukokuuta 2022 oli elämäni raskaimpia hetkiä. Noin vuotta myöhemmin konkurssiprosessi päättyi virallisesti ja hyväksytysti, mutta takana oli vuosien taistelu. Olin antanut kaikkeni osuuskunnan pelastamiseksi ja ihmisten työpaikkojen turvaamiseksi, mutta lopulta vastassa oli seinä. Järkevästi ja rehellisesti ajatellen mitään ei ollut enää tehtävissä. Konkurssin jäljiltä olin henkisesti aivan loppu, tyhjiin imetty ja uupunut.
Aivan Innetin päättymisen kynnyksellä ja sen jälkeen minua pyydettiin usealta eri taholta – ennen kaikkea entisten jäsenten ja työntekijöiden puolelta – perustamaan välittömästi uusi samalla periaatteella toimiva työosuuskunta. Luottamus ja tarve olivat kovat. Harkitsin asiaa pitkään ja vakavasti, mutta asetin selvän ehdon: olisin voinut toimia kummisetänä, taustavoimana ja opastajana käynnistämisessä, neuvonut hallitusta ja opettanut laskutuksen ja työnjohdon kiemurat, mutta vetovastuun pitäisi siirtyä muille olkapäille.
Hanke tyssäsi kuitenkin siihen, ettei riveistä löytynyt riittävää määrää henkilöitä, joille osuuskunnan arjen pyörittäminen ja vetovastuun kantaminen olisi ollut aito sydämen asia. Ilman sitoutunutta sydäntä ja omistajuutta työosuuskunta ei pysy pystyssä. Niinpä päätin laittaa haaveen toistaiseksi tauolle.
Yhteiskunnan koventunut todellisuus ja uudet ideat
Nyt aikaa on kulunut, haavat ovat parantuneet ja voimat ovat palanneet. Samaan aikaan ympäröivä yhteiskunta on muuttunut entistä raadollisemmaksi. Työttömien velvoitteita ja kyttäystä on kiristetty, ja suojaosan poisto vei pohjan matalan kynnyksen keikkatöiltä, joita osuuskunta voisi tarjota.
Tämä raadollisuus ei ole kuitenkaan sammuttanut ajatuksiani – päinvastoin, se on synnyttänyt uusia ideoita. Olen kehittänyt mielessäni uudenlaisia palvelumalleja, kuten vanhusten lähimmäishoitoa ja seurapalvelua. Kyse ei ole lääketieteellisestä hoidosta, vaan aidosta läsnäolosta, arjen avusta, kuuntelemisesta, keskustelusta ja yhdessäolosta – asioista, joista julkinen sektori on leikannut ja joita vanhuksemme kipeästi kaipaavat.
Innostusta ja aatteellista paloa toimintaan olisi enemmän kuin aikoihin. Mutta kokemus on opettanut minulle myös kovan reaaliteetin: minun päätökseni on ehdoton, etten hae hankkeelle senttiäkään pankkilainaa tai ulkopuolista velkapääomaa. Velkavipu ja korkoriskit olivat osaltaan ajamassa toimijoita ahtaalle. Osuuskunta tarvitsee toimiakseen velatonta alkupääomaa.
Tätä tarvetta korostaa se, että hallituksen leikkauspolitiikan seurauksena juuri sen kohderyhmän ostovoima, joka näitä lähimmäispalveluita ja arjen apua eniten tarvitsisi – eläkeläisten ja tavallisten kotitalouksien – on murennettu. Palvelun hinnan pitäisi olla kohtuullinen, jotta se tavoittaa apua tarvitsevat.
Uusi voima ja valmius vetovastuuseen
Jos kaikki olisi toisin – jos kohdalle osuisi onnenkantamoinen, lottovoitto tai velaton aloitussijoitus – tilanne olisi toinen.
Nyt uudelleen voimistuneena ja levänneenä olen valmis tekemään päätöksen: jos järjestyy velaton aloituspääoma, minä otan vetovastuun itse. Enää en jäisi pelkäksi taustajäseneksi, vaan tarttuisin ruoriin kokemuksen tuomalla varmuudella. Minulla on valmis osaaminen, kirkas näkemys ja palautunut virta rakentaa yhteisöllinen työosuuskunta, joka tuo ihmisille työtä, turvaa ja inhimillistä lämpöä.
Kaikki on valmiina mielessä ja sydämessä. Jos pääoma järjestyy, hihat kääritään välittömästi.
Ja mitä sinä todellisuudessa voit tehdä!!!?
Tutustu aineistooni jossa pohditaan mitä tässä on tapahtunut ja kysytään suoraan: Mitä juuri sinä haluat?
Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?
Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina Persvako
Äänestä!
Vielä on toivoa
Miten raha kulkee?
10.10.2026 , 190 päivää vaaleihin.
Alkuperäinen kirjoitus rahan kiertokulku Mistral
Mistä rahaa saadaan tuhlattavaksi? Tuhlarit
*
Kirjoitelmani
Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.
Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?
Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina Persvako
Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//
Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus
Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )
*
Julkisten varojen, verotuksen ja pääomavirtojen anatomia
Julkisessa keskustelussa törmää usein kysymykseen: ”Kuka muka antaa varakkaille rahaa jemmattavaksi veroparatiiseihin?” Kysymys on ymmärrettävä, sillä mielikuva suorasta käteisen rahan jakamisesta salkuissa ei vastaa nykyaikaisen talousjärjestelmän toimintaa.
Todellisuudessa varallisuuden siirtyminen ja kerääntyminen ei tapahdu suorina rahalahjoina, vaan lainsäädännön, verojärjestelmän rakenteiden, julkisten hankintojen ja kansainvälisen pääomamarkkinan mekaanisena ketjuna. Kyse on siitä, miten yhteiskunnan rahavirrat on ohjattu kulkemaan.
Tässä selvityksessä käydään läpi faktoihin perustuen, miten raha liikkuu julkiselta sektorilta ja tavallisilta kuluttajilta suurpääomalle, miten verotus suosii varallisuuden keskittymistä ja miten pääoma päätyy verosuunnittelun kautta kotimaisen talouskierron ulkopuolelle.
1. Julkisen rahan suorat virrat yrityksille ja pääomille
Ensimmäinen reitti, jolla julkista rahaa ohjataan yrityssektorille ja suuromistajille, muodostuu suorista tuista, verohyvityksistä ja julkisista hankinnoista.
- Suorat yritystuet: Valtion budjetista maksetaan vuosittain noin 4 miljardia euroa suoria elinkeinoelämän tukia. Riippumattomien taloustutkijoiden ja tutkimuslaitosten (kuten VATT:n ja Laboren) mukaan suuri osa näistä tuista kohdistuu jo valmiiksi kannattaville suuryrityksille ilman, että ne synnyttävät uusia investointeja tai aitoa yhteiskunnallista lisäarvoa.
- Verohyvitykset ja investointituet: Suorien tukien lisäksi valtio myöntää miljardiluokan verohyvityksiä. Esimerkiksi Business Finland myönsi niin kutsutun "puhtaan siirtymän" nimissä 2,3 miljardia euroa verohyvityksiä, joista merkittäviä summia (esim. 150 miljoonaa euroa) ohjautui ulkomaalaisomisteisille kaivos- ja teollisuusjäteille. Nämä hyvitykset ovat pois valtion tulevista yhteisöverotuloista.
- Julkiset hankinnat ja Kela-korvaukset: Valtio, kunnat ja hyvinvointialueet ostavat vuosittain kymmenillä miljardeilla euroilla tavaroita ja palveluita yksityisiltä yrityksiltä (pelkästään kuntien ja hyvinvointialueiden ostot ovat lähes 50 miljardia euroa). Esimerkiksi terveydenhuollossa satoja miljoonia euroja verovaroja ohjataan Kela-korvauksina ja ostopalveluina monikansallisten terveyskonsernien taseisiin, joiden voitot ja osingot maksetaan veronmaksajien pussista.
2. Veronkevennykset ja käänteinen tulonsiirto
Toinen mekanismi liittyy verotukseen: kun valtion tuloja vähennetään yläpäästä, kyseessä on tosiasiallinen tulonsiirto, joka rahoitetaan joko leikkauksilla tai tasaveroja nostamalla.
- Yhteisöveron alennus: Yhteisöveron laskeminen 20 prosentista 18 prosenttiin tekee noin 800 miljoonan euron vuotuisen aukon valtion kassaan. Koska vastaava aiempi yhteisöveroale (2012–2014) ei VATT:n tutkimusten mukaan lisännyt yritysten investointeja, säästyneet varat ohjautuvat pääosin omistajien osinkoihin.
- Hyvätuloisten veronkevennykset: Marginaaliverojen alentaminen ja solidaarisuusveron rajojen muuttaminen jättävät suurituloisimmalle viidelle prosentille tuhansia euroja – ja kaikkein eniten tienaaville jopa yli 100 000 euroa – lisää käteen vuodessa.
- Maksuvalmiuden ja ostovoiman siirto: Samaan aikaan kun suurituloisten ja suuryritysten verotusta kevennetään yli miljardilla eurolla, aukko paikataan nostamalla yleinen arvonlisävero 25,5 prosenttiin ja leikkaamalla pienituloisten sosiaaliturvaa. Koska pienituloisen kulutusalttius on 100 %, leikkaukset ja ALV-korotukset syövät suoraan arjen ostovoiman. Suurituloisella lisärahasta valtaosa menee säästöihin ja sijoituksiin.
3. Verorakenne: Miten varallisuus suojataan verotukselta?
Kolmas ja ratkaisevin vaihe on se, miten Suomessa ansaittu tai julkisista varoista alkanut raha suojataan verotukselta. Suomen verojärjestelmässä on rakenteellisia piirteitä, jotka tekevät verotuksesta tulonjaon huipulla regressiivistä eli suhteellisesti kevyempää kuin keskituloisilla:
- Dualistinen verojärjestelmä (1993 uudistus): Suomessa työn ansiotuloja verotetaan ankaralla progressiolla, mutta pääomatuloilla on erillinen, matalampi tasavero (30–34 %). Mitä suuremmat tulot henkilöllä on, sitä suurempi osa niistä on pääomatuloa.
- Listaamattomien yhtiöiden osinkohuojennus: Listaamattoman yhtiön omistaja voi nostaa yhtiön nettovarallisuuteen perustuen huojennettua osinkoa, jonka efektiivinen veroprosentti on vain noin 7,5 %. Tämä kannustaa ansiotulojen muuntamiseen pääomatuloksi sekä rahan makuuttamiseen yrityksen taseessa investointien sijaan.
- Holding-yhtiöt ja sijoituskuoret: Voittoja ei tarvitse nostaa henkilökohtaiseen kulutukseen. Varat voidaan siirtää 100-prosenttisesti verovapaasti holding-yhtiöön tai sijoitusvakuutuksiin (joissa lojuu kymmeniä miljardeja euroja), joissa ne karttuvat korkoa korolle ilman välitöntä verotusta.
4. Kansainvälinen verosuunnittelu ja veroparatiisit
Vasta neljännessä vaiheessa astuvat kuvaan kansainväliset veroparatiisit ja aggressiivinen verosuunnittelu, joihin Leila viittasi:
- Konsernisisäinen laskutus ja korkojärjestelyt: Monikansalliset konsernit ja pääomasijoittajat pystyvät siirtämään Suomessa tehtyjä liikevoittoja matalamman verotuksen maihin hyödyntämällä konsernilainojen korkovähennyksiä, rojaltimaksuja ja sisäistä hinnoittelua. Suomeen jää tilastollisesti nollatulos tai minimaalinen yhteisövero, vaikka liikevaihto olisi satoja miljoonia.
- Lainapääoma kulutuksen rahoittajana: Varakkaat henkilöt eivät myy omaisuuttaan maksaakseen veroja, vaan he voivat ottaa sijoitusomaisuuttaan vastaan halpaa pankkilainaa. Lainalla rahoitettu eläminen tai uusi sijoitus ei ole veronalaista tuloa missään vaiheessa.
- Veroparatiisit ja pöytälaatikkoyhtiöt: Kun pääoma on siirretty holding-rakennetta pitkin veroparatiiseihin (kuten Caymansaarille, Luxemburgiin tai Delawareen), se katoaa kokonaan kansallisen verotuksen ja näkyvyyden ulkopuolelle.
Tiivistelmä: Rahavirran ketju pähkinänkuoressa
Kukaan ei siis marssi verovirastoon hakemaan käteissäkkejä veroparatiisiin viemiseksi. Ketju toimii näin:
- Valtio kerää verot tavallisilta kuluttajilta ja palkansaajilta (erityisesti tasaveroina kuten ALV).
- Valtio ohjaa varoja suorina yritystukina, verohyvityksinä, yhteisöveroalennuksina ja julkisina ostopalveluina yrityskentälle.
- Pääoma keskittyy suuryritysten ja pääomasijoittajien taseisiin sekä hyvätuloisten pääomatuloiksi.
- Lainsäädännön porsaanreiät (holding-yhtiöt, osinkohuojennukset) mahdollistavat rahan kerääntymisen ilman normaalia ansiotuloveroa.
- Kansainvälinen verosuunnittelu siirtää nämä kertyneet voitot ja pääomat laillisesti tai rajat ylittäen veroparatiiseihin ja globaaleille markkinoille, pois kotimaisesta talouskierrosta.
Tämän vuoksi kritiikki ei kohdistu "yksittäisiin rikkaisiin", vaan systeemiseen järjestelmään, jossa julkisilla varoilla ja veroratkaisuilla tuetaan pääomien pakoa kotimaisilta sisämarkkinoilta.
Ja mitä sinä todellisuudessa voit tehdä!!!?
Tutustu aineistooni jossa pohditaan mitä tässä on tapahtunut ja kysytään suoraan: Mitä juuri sinä haluat?
Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?
Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina Persvako
Äänestä!
Vielä on toivoa
Työllisyyssoppa ja tilastoharhojen resepti
*
Kirjoitelmani
Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.
Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?
Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina Persvako
Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//
Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus
Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )
*
Kun talouspolitiikka muuttuu tilastotaikuudeksi
Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa on kuluneen hallituskauden aikana todistettu erikoista ilmiötä: mitä heikommin reaalitaloudella ja työllisyydellä pyyhkii, sitä lennokkaammiksi käyvät poliittiset puheet ja tilastolliset selitykset. Työministeri Arto Satosen ja valtiovarainministeri Riikka Purran näkyvästi julistama lupaus 100 000 uudesta työllisestä hallituskauden loppuun mennessä oli lähtölaukaus mahtipontiselle viestintästrategialle. Kyseessä ei kuitenkaan ollut taloustieteellinen ennuste, vaan virtuaalinen mallinnus, jonka toteutuminen nojasi toiveajatteluun.
Kun arjen todellisuus saavutti poliittisen retoriikan, seurasi kielellinen väistöliike. Ministeri Satonen joutui pian selittelemään, etteivät lupailut työpaikat olleet "vielä realisoituneet". Samaan aikaan pääministeri Petteri Orpo poimi julkisuudessa yksittäisiä tilastollisia valopilkkuja vakuuttaakseen kansalaisille hallitusohjelman toimivuutta. Tuloksena on melkoinen työllisyyssoppa – keitos, jossa sekaisin menevät laskennalliset "haamutyöpaikat", tilastolliset virhemarginaalit, heikentyvä ostovoima ja kymmenien tuhansien ihmisten syhenevä työttömyys.
1. Ainesosat: Laskennalliset "haamutyöpaikat" ja sosiaaliturvan kepittäminen
Hallituksen työllisyyspolitiikan perusresepti pohjautuu tarjontapuolen taloustieteen äärimmäiseen tulkintaan. Sen mukaan työttömyys johtuu ensisijaisesti siitä, että sosiaaliturva on liian runsas ja työnteon "kannustimet" puuttuvat. Tämän teorian pohjalta laskettiin, että leikkaamalla sosiaaliturvaa, poistamalla työttömyysturvan suojaosat ja heikentämällä asumistukea ihmiset "pakotetaan" ottamaan työtä vastaan.
Tässä ajattelussa tehtiin kuitenkin kohtalokas ajatusvirhe. Paperilla luodut laskennalliset "työllisyysvaikutukset" eivät ole todellisia työpaikkoja:
- Paperilla syntynyt työpaikka ei ole olemassa oleva työpaikka: Sosiaaliturvan leikkaaminen ei luo yrityksille yhtäkään uutta asiakasta, investointia tai tilausta. Se vain tekee työttömän arjesta taloudellisesti turvattomampaa.
- Satoselitysten anatomia: Ministeri Satosen myöntämys siitä, etteivät paikat ole vielä realisoituneet, paljasti koko logiikan ontouden. Työpaikka syntyy vain silloin, kun työnantajalla on tarve ja taloudelliset edellytykset palkata työntekijä – ei silloin, kun hallitus säätää leikkauslait.
- Valetaakasta todelliseen ahdinkoon: Työttömän rankaiseminen olemattomien työpaikkojen maailmassa ei paranna työllisyyttä, vaan ajaa ihmiset syvempään köyhyyteen, velkaantumiseen ja toimeentulotukiriippuvuuteen.
2. Mausteet: Cherry-picking ja tilastolliset virhemarginaalit
Kun suuret lupaukset 100 000 uudesta työllisestä alkoivat näyttää mahdottomilta, poliittisessa viestinnässä siirryttiin tilastolliseen silmänkääntötemppuun eli nyrkkisääntöön cherry-picking – rusinoiden poimimiseen pullasta.
Pääministeri Orpo hehkutti julkisuudessa esimerkiksi 34 000 uutta työllistä edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Tällaisen luvun esittäminen politiikan "voittona" sivuuttaa kuitenkin täysin tilastointitavan perusteet:
- Virhemarginaalin taakse kätkeytyvä heilahtelu: Tilastokeskuksen kuukausittaisen työvoimatutkimuksen virhemarginaali on peräti 30 000–35 000 henkilöä. Yksittäisen kuukauden satunnainen heilahtelu voi siis näyttää tilastossa nousulta, vaikka kyseessä olisi pelkkä otantakohina.
- Työn laadun hämärtäminen: Työlliseksi tilastoidaan ihminen, joka on tehnyt vaikkapa vain tunnin töitä viikossa. Jos osa-aikaiset, pätkätyöläiset tai epätoivoiset "itsensä työllistäjät" lisääntyvät ostovoiman romahdettua, tilastomerkintä voi kaunistua, vaikka ihmisen toimeentulo ja valtion verokertymä olisivat edelleen kriisissä.
- Kovat faktat vs. ruusuiset poiminnat: Samaan aikaan kun hallitus poimii tilastosta mieluisia lukuja, viralliset KEHA-keskuksen ja ELY-keskusten tilastot kertovat täysin toista tarinaa. Rekisteröityjä työttömiä työnhakijoita on yli 330 000–352 000, ja laaja työttömyys (mukaan lukien koulutus- ja aktivointipalveluissa olevat) ylittää 410 000 henkilön rajan. Työttömyys on kasvanut erityisesti nuorten ja naisten keskuudessa, ja pitkäaikaistyöttömyys syvenee hälyttävästi.
3. Matemaattinen mahdottomuus: Tuolileikki ilman tuoleja
Työllisyyssoppaa hämmennettäessä unohdetaan usein kaikista yksinkertaisin matemaattinen tosiasia: avoimien työpaikkojen ja työttömien suhde.
Työmarkkinoiden nykytilaa voi kuvata tuolileikillä, jossa leikkijöitä on kymmenkertainen määrä tuoleihin verrattuna:
- Avoimien paikkojen romahdus: Suomessa on avoinna alle 30 000–35 000 työpaikkaa. Työttömiä työnhakijoita on samaan aikaan yli 330 000.
- Riippumatta aktivoinnista tuolit eivät riitä: Vaikka jokainen Suomen avoin työpaikka täytettäisiin sekunnissa ja täydellisellä osumalla, yli 300 000 ihmistä jäisi edelleen ilman työtä.
- Sanktioiden järjettömyys: Kun ihmisiä kepitetään ja leikataan "aktiivisuuden puutteesta" tilanteessa, jossa työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole tarjolla, kyse ei ole työllisyyspolitiikasta vaan moraalisesta rangaistuksesta. Se on tuolileikkiä, jossa tuolien määrää vähennetään samalla kun leikkijöille huudetaan, että he eivät juokse tarpeeksi kovaa.
4. Keitoksen hinta: Ostovoiman sammuttaminen ja SISH-noidankehä
Gourmet-tason työllisyyssoppa vaatii aina seurauksensa, ja tässä tapauksessa laskun maksavat kotimainen kysyntä ja pienyrittäjät.
Leikkauspolitiikka tuottaa kriminologiasta ja sosiaalitieteistä tunnetun ilmiön nimeltä SISH (State-Inflicted Social Harm eli valtion tietoisesti tuottama sosiaalinen haitta). Kun leikkauksilla heikennetään pienituloisten ja keskiluokan ostovoimaa, vaikutukset kertaantuvat koko talouteen:
- Kulutuksen hyytyminen: Kun suojaosat poistetaan ja asumistukea leikataan, tavallisilta perheiltä ja työttömiltä loppuu raha ruokakauppaa, erikoisliikkeitä ja paikallisia palveluita varten.
- Kivijalkayrittäjän kujanjuoksu: Kun kuluttajilla ei ole rahaa, pienyritysten ja ravintoloiden asiakasvirta ehtyy. Yrittäjät eivät pysty palkkaamaan uutta työvoimaa – päinvastoin, he joutuvat lomauttamaan, irtisanomaan tai laittamaan lapun luukulle.
- Noidankehä: Työttömyyden kasvu vähentää verotuloja ja lisää julkisia menoja, mikä johtaa uusiin leikkausvaatimuksiin. Hallituksen oma leikkauspolitiikka sammuttaa talouden moottorin ja pahentaa juuri sitä velka- ja työttömyyskriisiä, jota sen piti korjata.
Yhteenveto: Kohti rehellistä talouspuhetta
"Työllisyyssoppa ja tilastoharhojen resepti" paljastaa nykyisen talous- ja työllisyyspolitiikan syvimmän kriisin: kyvyn korvata reaalimaailman havainnot ja kova data poliittisilla satunarratiiveilla.
Suomea ja sen työllisyyttä ei nosteta polviltaan laskennallisilla haamuluvuilla, virhemarginaaleilla kikkailemalla tai työttömiä syyllistämällä. Kestävän työllisyyden ja elinvoimaisen yhteiskunnan edellytykset ovat täysin toiset:
- Kotimaisen kysynnän ja ostovoiman turvaaminen, jotta pien- ja keskiraskas yrityskenttä saa maksavia asiakkaita.
- Oikea, reilu palkka ja säälliset työehdot, jotka takaavat, että työllä tulee toimeen ilman luukulta luukulle juoksemista.
- Inhimilliset palvelut ja ennaltaehkäisevä tuki, jotka pitävät ihmiset toimintakykyisinä ja ehkäisevät syrjäytymistä ennen kuin ongelmat kriisiytyvät.
Poliittisen teatterin ja tilastosoppien aika on ohi. Suomi tarvitsee rehellistä tilannekuvaa, ostovoimaa vahvistavaa talouspolitiikkaa ja aitoa kunnioitusta jokaista työntekijää ja yrittäjää kohtaan.
Huomiotalous ja poliittisen teatterin anatomia.
*
Kirjoitelmani
Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.
Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?
Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina Persvako
Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//
Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus
Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )
*
Puhoksen bussireissu oppikirjaesimerkkinä
Yhteiskunnallinen keskustelu on siirtynyt yhä vahvemmin asiakysymyksistä ja talousrealismista huomiotalouden ja mielikuvakampanjoinnin pelikentälle. Kun julkinen tila on rajallinen ja mediatila pirstaloitunut, poliittiset toimijat pyrkivät hallitsemaan julkisuutta luomalla vahvoja visuaalisia ja emotionaalisia symboleja. Tämän ilmiön kiteytymäksi ja oppikirjamaiseksi tapausopinnoksi nousi perussuomalaisten linja-autoretki Helsingin Puhoksen ostoskeskukseen.
Tämä kirjoitus analysoi Puhoksen bussiepisodin kautta huomiotalouden toimintamekanismeja, poliittisen teatterin kulisseja, "Kato orava!" -strategiaa sekä sitä, miten järjestetty julkisuuskampanja kääntyy todellisuuden ja oman absurdiutensa törmäyksessä itseään vastaan.
1. Huomiotalous ja agendan kaappaus: "Kato orava!" -strategia
Poliittisessa huomiotaloudessa julkinen huomio on arvokkainta valuuttaa. Jokainen päivä, otsikko ja somemyrsky, joka käytetään toissijaisesta teatterista väittelemiseen, on pois kiusallisten reaalimaailman kysymysten käsittelystä.
Kun hallituspolitiikan reaalivaikutukset – kuten kasvava työttömyys, kotimaisen kysynnän hyytyminen, valtionvelan ennätyskasvu ja sosiaaliturvan leikkaukset – kohtaavat arvostelua, poliittinen tarve vaatii huomion siirtämistä muualle. Astuu kuvaan niin kutsuttu "Kato orava!" -taktiikka.
Puhoksen bussireitissä ei ollut kyse satunnaisesta kauppareissusta, vaan tietoisesta yrityksestä kaapata media-agenda. Siirtämällä valokeila kulttuurisotiin, turvallisuusuhkiin ja maahanmuutolla pelotteluun pyrittiin määrittämään keskustelun aiheet sellaiselle maaperälle, jossa oma kannattajakunta kokee olevansa vahvoilla.
2. Tapaus Puhos: Mielikuvamaiseman ja arjen törmäys
Itä-Helsingissä sijaitseva Puhoksen ostoskeskus on arjessa elävä pienyritysten, ravintoloiden, maahanmuuttajataustaisten ja kantasuomalaisten asukkaiden sekä palveluiden solmukohta. Populistisessa mielikuvastossa siitä on kuitenkin pyritty luomaan mielikuvaa jonkinlaisesta "vaarallisesta no-go-alueesta", johon suomalainen ei muka uskaltaisi astua.
Bussiretkestä muodostui kuitenkin tragikoominen spektaakkeli, jossa mielikuvapolitiikan ja reaalimaailman välinen kuilu paljastui kaikessa alastomuudessaan:
- Turvaan jäänyt bussiseurue: Sen sijaan, että paikalla olisivat jalkautuneet "pienyrittäjyyttä tukevat" tai "alueeseen tutustuvat" päättäjät, seurue jäi istumaan linja-auton suojiin keskellä kirkasta päivää. Visuaalinen viesti oli absurdi: ikkunoiden takana arki jatkui tavalliseen tapaan, kun taas bussin sisällä rakennettiin mielikuvaa vaaratilanteesta.
- Ristiin menevät selitykset: Tapahtuman jälkeen annetut lausunnot muodostuivat viestinnälliseksi sekasorroksi. Puolueen eri toimijat väittivät vuoroin, ettei bussiin poistumisesta koskaan sovittukaan, vuoroin että "turvatiimi" kielsi poistumisen, ja vuoroin että kyseessä oli normaali jalkautuminen. Tämä paljasti PR-stuntin hätäisen ja heikosti koordinoidun luonteen.
- Mielikuvapelolla ratsastaminen: Kun linja-autosta ei uskallettu astua ulos, tilanteesta pyrittiin luomaan mielikuva turvattomuudesta. Todellisuudessa suurin "uhka" ja jännite sijaitsivat matkustajien omissa ennakkoluuloissa ja järjestetyssä provokaatiossa.
3. Uhriutumiskortti ja oman kuplan tiivistäminen
Kun poliittinen teatteri epäonnistuu julkisuudessa ja muuttuu satiirin kohteeksi, huomiotalouden pelikirja ohjaa kääntämään narratiivin ympäri. Kyse ei heidän mukaansa olekaan epäonnistuneesta PR-tempauksesta, vaan siitä, että "vasemmisto ja media maalittavat ja pilkkaavat".
Tämä palvelee kahta keskeistä tarkoitusta:
- Omien rivien tiivistäminen: Omaan kuplaan viestittäessä nauru ja kritiikki kehystetään hyökkäykseksi koko liikettä vastaan. Identiteettipolitiikassa tunne siitä, että "meitä vastaan hyökkäävät eliitti ja media", on tehokkain keino tiivistää kannatus ja peittää omien toimien ontous.
- Uhriutuminen suojakilpenä: Esittämällä itsensä uhreina vältytään vastaamasta itse pääkysymykseen: mitä he olivat Puhoksessa tekemässä ja oliko tarkoitus alun perinkään muuta kuin tuottaa klikkiotsikoita ja someraivoa?
4. Reaalimaailman ongelmat vs. ihonvärillä leimaaminen
Puhoksen ostoskeskuksessa – kuten monissa muissakin urbaaneissa liikekeskuksissa – on kiistatta aitoja, rakenteellisia ongelmia. Alueella esiintyy syrjäytymistä, sosiaalista pahoinvointia ja huumekauppaa. Lisäksi kaupunkisuunnittelun ja kiinteistösijoittajien kovat tilavuokrat ajavat aitoja pienyrittäjiä ahdinkoon.
Näihin ongelmiin puututaan sosiaalipoliittisin toimin, etsivällä nuorisotyöllä, laadukkailla päihdepalveluilla ja viranomaisten kohdennetulla valonnolla – ei linja-autosta käsin kuvaamalla ja koko alueen asukkaita ja yrittäjiä leimaamalla.
Tässä kohdassa näkyy myös niin kutsutun valtion tuottaman sosiaalisen haitan (SISH) mekanismi. Kun hallitus leikkaa sosiaaliturvaa, lakkauttaa matalan kynnyksen järjestötyötä ja vaikeuttaa vähävaraisten elämää, se tulee samalla syventäneeksi niitä sosiaalisia ongelmia ja turvattomuutta, joilla se myöhemmin ratsastaa poliittisessa retoriikassaan. Leikkauspolitiikka luo ongelman, ja luotua ongelmaa käytetään keppihevosena maahanmuuttajien tai vähävaraisten leimaamiseen.
5. Bumerangivaikutus: Kun satiiri murentaa uskottavuuden
Vaikka bussiretki saattoi tarjota pikavoiton huomiotalouden mittareilla – saatiinhan aikaan uutisartikkeleita, somemyrskyjä ja keskustelua – se muodostui pitkässä juoksussa strategiseksi tappioksi.
Kun poliittinen provokaatio menee liian pitkälle ja riisutaan asiapitoisuudesta, se muuttuu absurdiksi parodiaksi. Liikkuvat ja sitoutumattomat äänestäjät, jotka odottavat vakastiotettavaa talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa, näkevät läpi järjestetystä teatterista. Jos aikuisten poliitikkojen "vaalityö" tiivistyy päiväsaikaan linja-autossa istumiseen ja keksittyjen pelkokuvien tehtailuun, se ei viesti vahvuudesta vaan epätoivosta.
Puhoksen bussiepisodi jääkin historiaan oivallisena muistutuksena siitä, mitä tapahtuu, kun poliittinen teatteri irtoaa täysin reaalimaailmasta: uhkakuva ei löydykään kadulta, vaan se paljastuu peilistä.
Meemillä valtaan – Disinformatiakulttuuri ja poliittisen teatterin kääntöpuoli
Digitaalisen julkisen keskustelun näkyvimmäksi ja arvaamattomimmaksi ilmiöksi on noussut meemikulttuuri. Parhaimmillaan kantaaottava huumori ja satiiri toimivat terävänä peilinä valtaapitäville ja poliittiselle teatterille. Pahimmillaan – ja valitettavan usein – meemeistä on kuitenkin tullut järjestelmällisen disinformaation, keksittyjen sitaattien ja suorien väärennösten väline.
Esimerkki Iiris Suomelasta tehydystä väärennetystä meemikuvasta paljastaa tämän kehityksen pimeän ytimen. Kuvassa poliitikolle oli muotoiltu väärennetyt kommentit ja lausumat, joita tämä ei ole koskaan sanonut. Silti kuva lähti leviämään sosiaalisessa mediassa kuin kulovalkea, ja suuri joukko ihmisiä otti sen täytenä totena. Tämä ilmiö herättää syvää huolta siitä, miten helposti ihmismieltä ja yhteiskunnallista keskustelua voidaan ohjata täysin tuulesta temmatuilla valheilla.
Miksi valheellinen meemi tehoaa?
Ihmisen aivot ovat alttiita kognitiivisille oikosuluille, joita digitaalinen alustatalous käyttää hyväkseen. Meemimuotoon paketoitu disinformaatio toimii useasta syystä:
- Visuaalisen ilmiasun harha: Kun teksti lätkäistään tunnetun poliitikon kasvokuvan päälle, se näyttää äkivilkaisulla "dokumentilta" tai uutiskuvalta. Aivot rekisteröivät kasvot ja tekstin kokonaisuutena, eikä lähdekriittisyys aina ehdi mukaan.
- Vahvistusharha ja heimous: Jos ihminen tuntee valmiiksi antipatiaa tiettyä poliitikkoa, puoluetta tai aatesuuntaa kohtaan, väärennetty meemi vahvistaa hänen etukäteisoletustaan. Tällöin meemi jaetaan eteenpäin tunnekuohussa ilman tarvetta tarkistaa, pitääkö väite paikkansa.
- Tiedon pirstoutuminen ja pikaruokakulttuuri: Nykyaikainen someselaaminen on nopeaa reagoimista. Laajat ja analyyttiset artikkelit ohitetaan, mutta kahden sekunnin aikana sisäistetty meemi jättää tunnemiinalle muistijäljen.
Poliittisen lukutaidon ja demokratian mureneminen
Kun poliittinen vaikuttaminen ja keskustelu taantuvat meemien heittelyksi ja väärennettyjen sitaattien levittämiseksi, seuraukset yhteiskunnalle ovat vakavat.
Aito asiapuhe, päätösten arviointi ja taloustiedon lukutaito peittyvät kohinan alle. Ihmiset eivät enää keskustele siitä, mitä päätöksiä eduskunnassa oikeasti tehdään tai miten sosiaaliturvan ja verotuksen ratkaisut vaikuttavat arkeen, vaan energia kuluu väärennettyjen mielikuvien ympärillä vellovaan raivoon.
Tämä palvelee vain niitä tahoja, jotka haluavat hämärtää todellisuutta ja estää kansalaisia hahmottamasta päätöksenteon todellisia kerrannaisvaikutuksia.
Bumerangivaikutus – Miksi toiminta on järjenvastaista?
Aina kun poliittista taistelua käydään väärennöksillä ja valheellisilla meemeillä, tekijät syyllistyvät taktiseen ja strategiseen arviointivirheeseen. Tällainen toiminta kääntyy lopulta vääjäämättä tekijäänsä vastaan.
- Uskottavuuden lopullinen mureneminen: Kun väärennös ja faktantarkistuksen kautta paljastunut valhe osoitetaan aukottomasti vääräksi, meemin levittäjän ja koko hänen edustamansa leirin uskottavuus romuttuu. Sen jälkeen oikeat ja asiallisetkin argumentit kaatuvat epäilyn alle.
- Oman argumentaation tyhjyystodistus: Väärennöksen käyttö on myönnytys siitä, ettei omalla leirillä ole esittää riittäviä asiapohjaisia argumentteja, tilastoja tai tutkimustietoa vastapuolen voittamiseksi. Jos vastustajan nujertamiseen tarvitaan keksittyjä sitaatteja, se paljastaa oman politiikan ja aatteen sisällöllisen tyhjyystilan.
- Moraalinen konkurssi: Toiminta, joka perustuu toisen ihmisen halventamiseen keksityillä väitteillä, nakertaa luottamusta koko poliittiseen järjestelmään. Kun luottamus menee, yhteiskuntasopimuksen pohja murenee kaikkien jalkojen alta.
Yhteenveto
Disinformatiomeemit ovat digitaalisen ajan oire, mutta niitä vastaan voidaan taistella vain vahvistamalla kriittistä poliittista lukutaitoa, malttia ja kykyä kysyä peruskysymys: Kuka tämän kuvan teki, millä tavoitteella ja mistä se on peräisin?
Totuus ja avoin asiapuhe ovat aina paras lääke väärennettyä poliittista teatteria vastaan.
*
Kirjoitelmani
Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.
Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?
Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina Persvako
Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//
Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus
Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )
*
