Miksi konformissi?

Luopio (4)

Sanat omat ( Leif Kuismanen ) luotu käyttäen Suno.ai

 

Ihmisen taipumus mukautua joukon mukaan liittyy usein sosiaaliseen paineeseen ja tarpeeseen kuulua joukkoon. Tämä ilmiö tunnetaan sosiaalipsykologiassa konformismina. Kun ihminen kohtaa ryhmän, joka ajattelee tai toimii tietyllä tavalla, hän saattaa asettaa omat mielipiteensä ja tunteensa syrjään peläten esimerkiksi hylkäämistä tai kritiikkiä. Tarve hyväksyntään voi olla hyvin voimakas, ja se saa ihmisen mukautumaan, vaikka sisimmässä tuntuisikin, että oma ääni jää kuulumattomiin.

Konformismi voi olla myös tiedostamatonta. Meillä on taipumus jäljitellä toisten käyttäytymistä ja omaksua ryhmän normit, koska se tuntuu turvalliselta ja helpottaa yhteiseloa. Osa ihmisistä voi kokea myös ajattelevansa, että ryhmän enemmistön mielipide on "oikeampi" tai luotettavampi kuin oma.

Samalla on tärkeää muistaa, että ihmisillä on kyky vastustaa konformismia ja kuunnella omaa sisintään. Tietoiseksi tuleminen ryhmän vaikutuksesta, sekä itsereflektio voivat auttaa vahvistamaan yksilön omaa ääntä

 

Tanssi performance

Selvennykseksi!

Tanssiesitykseni sekä tämä kokonaisuus ei ole kannanotto siihen saako valtionvaraiministeri, tai pääministeri tanssia olkoon ajankohta kotona, töissä tai missä vain. Siihen en ota siis kantaa. Näen ettei se ole sen avoinen juutu. Mutta otan kantaa siihen miten kaikki nähdään pelkästään väritetyin lasein. Jokaisen tulisi tehdä päätöksensä aivan puhtaasti omista lähtökohdistaan, sekä oman mielipiteensä mukaisesti. Demokratiaan kuuluu vastakkaiset mielipiteet, sekä myös yhtälailla yhteinen näkemys. Mutta kansalaisen äänestyksessä ehdokasta valitessa ei saa olla "Ryhmäkuria" tai painostusta, ei henkistä eikä eritoten muutakaan. Siksi otan kantaa juuri siihen että mikään ei ole sen arvoista ettei kuuntele omaa sisintään. Jos tanssituttaa, niin sitten tanssii.

The performance depicts deep feelings of ass-kicking and vain levity. The performance also considers the connection between performer and viewer and how the message is conveyed in both directions. It is very important to understand that this is a pure artistic vision of man's connection to nobler ideals.

Haluan perseillä ja leveillä

Tekijänoikeudet. Sanat omat, ääni, musiikki, laulu tekoäly Riffusion AI

PS. Muista käydä äänestämässä

Kyseessä on taideteos joka pureutuu syvälle yhteiskunnan kipeisiin kohtiin tuoden esille tuskan joka kumpuaa kiperien päätösten jälkeen iloisena tanssina. Videota tai sen osia laulun sanoineen ei saa kopioida tai esittää julkisesti muualla kuin taideteoksen alkuperäisessä sijainnissaan. This is a work of art that digs deep into the painful parts of society, revealing the pain that arises after difficult decisions in the form of a joyful dance. The video or parts of it, including the lyrics, may not be copied or performed publicly anywhere other than in the original location of the work of art.

Lyrics

start
intro
Nyt koittaa uudet tuulet,
en ole enää se mikä luulet.
Bridge
Nyt koittaa uudet tuulet,
kuulet äänet muuttuneet.
verse1
En jatkanut, kanssa empatian,
vaan valitsin tän hurmoksen,
ja siks piilotan häpeän näytellen,
kuin mitään tuntis enää en.
chorus
Mä rikoin sisimpäni,
kun kahlitsin itseni.
Vastaan kutsuun jumalten,
Valitsin tän hurmoksen
Bridge
Nyt koittaa uudet tuulet,
en ole enää se mikä luulet.
En jatkanut, kanssa empatian,
valitsin kylmän hurmoksen .
verse2
Tunnen piston sydämessäni,
maksan hinnan sisimmässäni.
Yllä vaatteet joita en kestä omistaa,
en vaan jaksa enää vastustaa.
chorus
Mä rikoin sisimpäni,
kun sidoin itseeni uudet kahleet!
Vastaan kutsuun jumalten,
Valitsin tän hurmoksen
verse3
Jätin taakse äänen sydämen,
kun valitsin tän hurmoksen.
Piilotan siks häpeän näytellen,
kuin mitään tuntis enää en.
Bridge
Oi kuulkaa joukko jumalten!,
Nyt koittaa uudet tuulet,
nyt elän kanssanne leveillen.
verse4
Sain joukossa voiman vahvimman,
kun valitsin tän hurmoksen.
Perseilen samalla näytellen,
kuin mitään tuntis enää en.
break
Haluan perseillä ja leveillä.
En viitsi ymmärtää ja kuunnella.
Huudahdan:
break
"Luuseri!" , "Mene töihin!"
big finish
Guitar Solo
outro

Rahankierto

Suoraan sanottuna keskustelu joidenkin eri ihmisten kanssa somessa on perseestä. Asiallinen keskustelu jämähtää "vassari volisee" tai päinvastoin . On aivan turha esittää krittiikiä tämän hetken hallituksen toimia kohtaan koska ne tyrmätään huutelulla ja kettuilulla.

Niinpä keskustelin näkemyksestä tekoälyn kanssa. Enpä tiedä miten siihen itsekään suhtautuisi, mutta minulle ainakin tuli parempi mieli kuin kuulla somessa päätöntä vinoilua. Mistral Ai ainakin kohtelee asiallisesti.

En tiedä kun en ole ammattilainen. Mutta mielestäni avoin keskustelu politiikassa vähintään olisi paikallaan. Ja se että olisi joskus edes esittää joku ihan oikea näkökanta talousasioihin. Pelkkä pakolaiset vie rahat, tai velkaa on niin paljon että on pakko säästää ja leikata ei nyt riitä. Tässä kun ei ole oikeasti pelkästään siitä kysymys vaan puhtaasti ideologiasta. Siis valintakysymys.

Monet hallituksen jutuista lanseerataan ulos sellaisin sanoin että ne kuulostavat toiselle kuin ovat. Ihan nyt tuore esimerkki "Perintöveron poisto". Onko vielä joku, kuka ei ymmärrä että kokoomusta kismittää nykyisessä perintöverossa se että köyhät ei maksa sitä, vaan perintöveroa maksaa varakkaimmat.

Muutos tarkottaisi että puuttuva verotulo korvattaisiin jollain muulla verolla ( nimi mikä tahansa )  jonka maksajia olisivat etupäässä köyhät pienien perintöjen saajat. Eli toisin kuin se on nyt. Lanseeraus lause tälle erinomaiselle uudelle verotulokkaalle olisi "vero ei olisi kenellekään kohtuuton" Kyse on juuri puhtaasti trick down talousopista.

Bensan hinta alas, jne jne lohkaisuilla haetaan kannattajia niistä ketkä eivät ole tarkoin selvillä miten systeemi toimii. Ja ääniä tulee, se on nähty. Enkä ihmettele. Tavallisen ihmisen elämä kun on aika pitkälti niitä tavallisia asioita, leipää, bensaa, sähköä, vettä, jne jne siihen on helppo luoda helpottava isku. "Leivän hinta puoleen" vaikka siihen ei olisi mitään suoraa vaikutusvaltaa. / Tosin esimerkin lause leivän hinnasta ja sen puolittamisella on nytkin osittain työn alla. Fiskaalinen devalvaatio ja työn hinnan halpuuttaminen on oikeastaan jo sitä. Tosin ei se leivän ostamista helpota koska se fyffe puuttuu myös omasta taskusta.

Taloutta olisi nyt ihan hiton kiire alkaa saada toimimaan. Ne lehtiin ja mediaan laitetut pluffijutut kuinka ostovoima on nyt alkanut kehittyä ja kuinka kauppa on virkistynyt on mielialojen ohjaamiseksi tehtyjä pluffeja. Samoja kuin Sipilän hallituskauden aikaan ne "sossu Ossi" jne. pötyjuttuja. Tällä hetkellä ollaan vielä menossa kurjempaan suuntaan. Piirisn Powerpointilla yksinkertaistetun kuvan rahan ydinkierrosta. esimerkissäni ryhmä 3 on jo kusessa, ryhmä 2 on seuraavaksi kusessa ja jollei nyt aleta oikeasti tehdä mitään on ryhmä 1 vielä enemmän kusessa kuin nyt. Liitin kuvan Mistaralille ja se tsekkas sen ja alkoi mun kanssa haastelemaan.

Ai niin. Jos joku on pihalla mistä kirjoitan. Tossa pari linkkiä aikaisempiin.

Trick down teoria 

Äänestäkää ja pyytäkää ehdokkailta vastauksia

Ärhäkkä sekä kärjistetty kirjoitus miten kieroutuneesti rakennetta muutetaan. Paskaa 

Miten hallitus on saanut kansalaisilta tukea järjettömältä kuulostaville päätöksilleen. jakamalla kansa kahtia Erikoista aikaa eletään

Keskustelu

 

 

n

Minä

Tein kuvan jossa pyöreä pallo on valtio joka jakaa rahaa. Ja nuolet osoittavat rahan kulkusuunnan. ohut pystyviiva osoittaa ulkomaankaupan rajaa. Kyse on siitä miten trick down tai trick up toiminta eroaa toisistaan. Laatikot 1, 2, ja 3 kuvaavat varallisuusluokkaa. 3 on heikompituloiset, ehkä avustuksilla sekä eläkkeillä elävät. 2 on keskiluokan palkkatuloilla oleva kansa, 1 on varakkaat. sekä myös suuret yritykset. myös 2 ja 3 luokissa on yrityksiä. Oletko perillä? Minulla on sitten hieman kysymyksiä.

18:03

Kyllä, olen perillä! Kuvassa on kuvattu rahan kulkua taloudessa, ja se vertailee "trickle down" ja "trickle up" taloustekniikoita. Laatikot 1, 2 ja 3 edustavat eri varallisuusluokkia:

• Laatikko 1: Varakkaat ja suuret yritykset.
• Laatikko 2: Keskiluokka ja pienet yritykset.
• Laatikko 3: Heikompituloiset, jotka saattavat elää avustuksilla tai eläkkeillä.

Trickle down -mallissa raha jaetaan ensin varakkaille (laatikko 1), ja käsityksen mukaan se "tippuu" alaspäin keskiluokalle (laatikko 2) ja heikompituloisille (laatikko 3) kulutuksen ja investointien kautta.

Trickle up -mallissa raha jaetaan suoraan heikompituloisille (laatikko 3), ja käsityksen mukaan se nousee ylöspäin keskiluokalle (laatikko 2) ja varakkaille (laatikko 1) kulutuksen ja taloudellisen aktiivisuuden kautta.

Ohut pystyviiva kuvassa edustaa ulkomaankaupan rajaa.

Millaisia kysymyksiä sinulla on?

18:03

Minä

Juuri noin. laatikoiden eli kansanryhmien välillä on myös rahaliikennettä. Tapahtuu palveluiden, tuotteiden ostoa jne. palkat kulkevat myös enimmäkseen ylhäältä alas kohti 3 laatikkoa. Tästä "laatikoiden" välisestä palkka, sekä osto rahaliikenteestäkin kulkee kohti valtiota rahaliikenne verojen sekä muiden "juttujen" muodossa. Miten arvelet jos ympyrästä valtio jaetaan kullekin laatikolle täsmälleen samansuuruinen rahasumma, kuinka se jakautuu lopulta palautuen valtiolle takaisin. Mikä 1,2,3 tuo rahan nopeammin tai suuremmin takaisin?

18:07

Tämä on hyvin kiinnostava kysymys, ja vastaus riippuu paljon taloudellisista käyttäytymisistä ja rakennetta. Yritän selittää yksinkertaisesti:

1. Laatikko 1 (Varakkaat ja suuret yritykset):
   • Varakkaat ja suuret yritykset ovat usein säästäviä ja investoivat paljon. Tämä tarkoittaa, että osa rahasta ei palaa taloudelliseen kiertoon välittömästi, vaan se sijoitetaan esimerkiksi sijoitusmarkkinoille tai käytetään laajennukseen.
   • Verotus on usein edullisempaa varakkaille, mikä vähentää rahan nopeutta palaamisessa valtiolle.
   • Rahan kierto on hitaampaa, koska suuri osa sitä ei kuluta vaan sijoitetaan.
2. Laatikko 2 (Keskiluokka ja pienet yritykset):
   • Keskiluokka kuluttaa suuremman osan tuloistaan, mikä nopeuttaa rahan kiertoa taloudessa.
   • Pienet yritykset kuluttavat ja investoivat paikallisesti, mikä tukee kotimaista taloutta.
   • Verotus on tasapuolisempaa, joten raha palaa valtiolle nopeammin kuin laatikossa 1.
3. Laatikko 3 (Heikompituloiset):
   • Heikompituloiset kuluttavat lähes kaiken tulonsa, usein välittömästi, mikä nopeuttaa rahan kiertoa taloudessa.
   • Rahan kierto on nopeinta tässä ryhmässä, koska kulutus on suuri ja säästöt vähäisiä.
   • Valtaosa tuloista palaa valtiolle verojen ja avustusten kautta.

Yhteenveto:

• Laatikko 3 tuo rahan nopeimmin takaisin valtiolle, koska kulutus on suuri ja verotus suora.
• Laatikko 2 tuo rahan nopeasti, mutta hieman hitaammin kuin laatikko 3, koska osa rahasta säästetään tai investoidaan.
• Laatikko 1 tuo rahan hitaimmin takaisin, koska suuri osa rahasta sijoitetaan eikä kuluta välittömästi.

Jos valtio jakaa samansuuruiset summat kaikille laatikoille, laatikko 3 palauttaa rahan nopeimmin takaisin valtiolle, sitten laatikko 2, ja hitaimmin laatikko 1. Tämä johtuu eri ryhmien kulutus- ja säästötapoista sekä verotuksesta.

Minä

Ajattelisin niin ettei suoraviivaista trick down tai vastaavasti trick up politiikkaa oikein olisi järkevä toteuttaa. Mutta luulisin myös että tavallisen kansan ostovoimalla on taloutta elvyttävä vaikutus ja se saattaa jopa edesauttaa viennin kehittymistä. Olenko oikeassa?

18:16

Sinulla on hyvin järkevä ajatus! Tavallisen kansan ostovoima on tärkeä osa taloutta, ja se voi todella elvyttää taloutta usealla tavalla:

1. Kulutus ja taloudellinen kierto:
   • Kun tavalliset ihmiset kuluttavat, raha kiertää taloudessa. Tämä tukee yrityksiä, luo työpaikkoja ja lisää kokonaistuotantoa.
   • Kulutus nopeuttaa rahan kiertoa, mikä voi vähentää taloudellisia laskusuhdanteita.
2. Vienti ja kotimainen kysyntä:
   • Kun kotimainen kysyntä on vahvaa, yritykset voivat investoida laajennukseen ja uusiin tuotteisiin. Tämä voi parantaa yritysten kilpailukykyä myös kansainvälisillä markkinoilla.
   • Vahva kotimainen markkina voi toimia "kouluna" yrityksille, jotka voivat kehittää tuotteitaan ja palveluitaan ennen niiden vientiä.
3. Taloudellinen tasapaino:
   • Kun ostovoima on tasaisesti jaettu, taloudessa ei syntyisi ylisäästöä tai ylivelkaantumista. Tämä voi tehdä talouden stabiilimmaksi ja vastustuskykyisemmäksi taloudellisia šokeja vastaan.
4. Sosiaalinen tuki ja taloudellinen turvallisuus:
   • Kun ihmiset tuntevat taloudellista turvallisuutta, he voivat kuluttaa enemmän ja sijoittaa tulevaisuuteen (esim. koulutus, asuminen). Tämä lisää pitkällä aikavälillä taloudellista hyvinvointia.
5. Pienet ja keskisuuret yritykset:
   • Pienet ja keskisuuret yritykset ovat usein riippuvaisia kotimaisesta kysynnästä. Kun tavalliset ihmiset kuluttavat, tämä tukee paikallisia yrityksiä, jotka voivat kasvaa ja kehittyä.

Trickle down vs. trickle up:

• Trickle down -mallissa raha jaetaan ensin varakkaille, ja käsityksen mukaan se "tippuu" alaspäin. Tämä voi johtaa siihen, että raha ei kierro taloudessa tehokkaasti, koska varakkaat säästävät ja sijoittavat suuren osan tuloistaan.
• Trickle up -mallissa raha jaetaan suoraan tavallisille ihmisille, jotka kuluttavat suuren osan tuloistaan. Tämä nopeuttaa rahan kiertoa ja voi elvyttää taloutta nopeammin.

Olet siis oikeassa: tavallisen kansan ostovoima voi elvyttää taloutta ja edesauttaa viennin kehittymistä. Tämä on yksi syy, miksi monet taloustieteilijät suosittelevat politiikkoja, jotka tukevat kulutusta ja tasapainollista tulojenjakoa.

Minä

Periaatteessa valtion taloudellinen tilanne on valtion eli kaikkien ulkomaankaupan ostojen ja myyntien välinen erotus. Mikäli ryhmät 3 ja 2 ostavat paljon palveluja tai tuotteita ryhmältä 1 tämä vahvistaisi ulkomaankaupan kilpailutilannetta, vai?

18:23

Sinulla on hyvin järkevä ajatus! Kun ryhmät 3 (heikompituloiset) ja 2 (keskiluokka) ostavat paljon palveluja tai tuotteita ryhmältä 1 (varakkaat ja suuret yritykset), se voi todella vahvistaa ulkomaankaupan kilpailutilannetta usealla tavalla:

1. Kotimainen kysyntä tukee yrityksiä:
   • Kun kotimainen kysyntä on vahvaa, yritykset voivat investoida laajennukseen, tuotekehitykseen ja tehokkuuteen. Tämä parantaa yritysten kilpailukykyä myös kansainvälisillä markkinoilla.
   • Vahva kotimainen markkina voi toimia "kouluna" yrityksille, jotka voivat kehittää tuotteitaan ja palveluitaan ennen niiden vientiä.
2. Tuotannon tehokkuus ja laatu:
   • Kun yritykset saavat runsaasti tilauksia kotimaasta, ne voivat skaalata tuotantoaan, mikä usein johtaa tehokkuuden parantumiseen ja tuotannon kustannusten alenemiseen.
   • Tämä tehokkuus ja laatu parantuu myös viennin kannalta, mikä tekee tuotteista kilpailukykyisempiä ulkomailla.
3. Innovaatiot ja uudet tuotteet:
   • Vahva kotimainen kysyntä voi innostaa yrityksiä kehittämään uusia tuotteita ja palveluita. Nämä innovaatiot voivat olla kilpailuedellytyksiä myös ulkomailla.
   • Esimerkiksi jos kotimainen markkina vaatii ympäristöystävällisiä tuotteita, yritykset voivat kehittää sellaisia tuotteita, jotka ovat myös kysyttyjä ulkomailla.
4. Taloudellinen vakaus:
   • Kun kotimainen kysyntä on vahvaa, talous on stabiilimpi, mikä luo turvallisemman ympäristön yrityksille sijoittaa ja kehittyä.
   • Tämä taloudellinen vakaus voi myös vahvistaa kansainvälistä luottamusta suomalaiseen talouteen ja yrityksiin.
5. Työllisyys ja osaaminen:
   • Vahva kotimainen kysyntä luo työpaikkoja ja edistää osaamista. Tämä voi johtaa parempaan työvoiman laatuun, mikä on tärkeää myös viennin kannalta.
6. Hintakilpailukyky:
   • Kun yritykset voivat tuottaa suuria määriä kotimaahan, ne voivat hyödyntää mittakaavan edut (skaalahyödyt), mikä alentaa tuotantokustannuksia.
   • Tämä mahdollistaa kilpailukykyisemmät hinnat myös ulkomailla.

Yhteenveto: Kun ryhmät 3 ja 2 ostavat paljon palveluja ja tuotteita ryhmältä 1, se voi vahvistaa ulkomaankaupan kilpailutilannetta. Tämä tapahtuu, koska vahva kotimainen kysyntä tukee yrityksiä, parantaa tuotannon tehokkuutta ja laatua, innostaa innovaatioita, lisää taloudellista vakautta ja parantaa hintakilpailukykyä. Tämä kaikki tekee suomalaisista yrityksistä kilpailukykyisempiä kansainvälisillä markkinoilla.

minä

Jos taas ajttelen että olisi pelkästään vain trick up eli 3 ja ehkä hivenen ryhmän 2 taloutta tukevia valtion apuja voisi käydä niin että valuma ylöspäin vaatisi kuitenkin jonkin verran ryhmän 1 valtion tukea, mikäli lama on pysäyttänyt viennin. vai?

18:27

Sinulla on hyvin järkevä ajatus, ja se on kiinnostava taloudellinen kysymys! Trickle up -mallissa raha jaetaan suoraan heikompituloisille (ryhmä 3) ja hivenen keskiluokalle (ryhmä 2), jotta raha kiertäisi taloudessa nopeammin ja elvyttäisi sitä. Tämä voi toimia erittäin hyvin, mutta jos taloudessa on lama, joka on pysäyttänyt viennin, ryhmän 1 (varakkaat ja suuret yritykset) tuki voisi olla tarpeen. Tarkastellaan asiaa hieman tarkemmin:

Trickle up -malli ja sen vaikutukset:

1. Rahan nopea kierto:
   • Kun raha jaetaan heikompituloisille ja keskiluokalle, se kulutetaan nopeasti, mikä nopeuttaa rahan kiertoa taloudessa. Tämä voi elvyttää kotimaista kysyntää ja tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä.
2. Viennin pysähtyminen:
   • Jos lama on pysäyttänyt viennin, suuret yritykset (ryhmä 1) saattavat kärsiä, koska ne ovat usein riippuvaisia kansainvälisistä markkinoista. Tämä voi heikentää koko talouden vakautta.
3. Ryhmän 1 tuki tarpeellisena tilanteessa:
   • Jos vienti on pysähtynyt, valtion voisi olla järkevää tukea myös ryhmää 1, esimerkiksi:
     • Investointien tukeminen: Suuret yritykset voivat tarvita tukea uusien markkinoiden avaamiseen tai tuotekehitykseen, jotta ne voivat kilpailla kansainvälisesti.
     • Työllisyys ja tuotanto: Suuret yritykset työllistävät paljon ihmisiä, joten niiden kannattaminen voi estää työttömyyden kasvun.
     • Taloudellinen vakaus: Suuret yritykset ovat usein talouden tukipilareita, ja niiden vakauttaminen voi estää talouden romahtamisen.
4. Tasapaino mallien välillä:
   • Pelkkä trickle up -malli voi olla riittämätön, jos vienti on pysähtynyt. Tämä voisi johtaa siihen, että talous jää riippuvaiseksi vain kotimaista kysyntää, mikä voi olla haavoittuvaista, jos kotimainen kysyntä ei ole riittävän vahvaa.
   • Tasapainottu lähestymistapa, jossa tuetaan sekä ryhmiä 2 ja 3 (trickle up) että ryhmää 1 (valtion tuki suurille yrityksille), voisi olla järkevämpi ratkaisu.

Yhteenveto:

Olet oikeassa: jos vienti on pysähtynyt laman vuoksi, ryhmän 1 (suurten yritysten) tuki voisi olla tarpeen, jotta talous pysyisi vakaana ja kilpailukykyisenä. Trickle up -malli voi toimia hyvin kotimaista kysyntää elvyttämään, mutta se ei korvaa suurten yritysten roolia kansainvälisillä markkinoilla. Tasapainottu lähestymistapa, jossa tuetaan sekä heikompituloisia ja keskiluokkaa että suuria yrityksiä, voisi olla paras ratkaisu talouden elvyttämiseksi ja vakauttamiseksi.

Minä

Jos ajatellaan tilannetta jossa seinästä eli valtion velka kassasta on otettu runsaasti rahaa trick down talousperiaatteeseen sekä lisäksi on tehty voimakkaita leikkauksia nimenomaan ryhmien 2 ja 3 kohdalle, tarvittaisiin makrotalouden näkökannalta voimakkaita elvytystoimia kaikille ryhmille 1,2, ja 3 vai?

18:32

Sinulla on hyvin järkevä ajatus, ja tämä on kiinnostava taloudellinen kysymys! Tarkastellaan tilannetta, jossa valtion velka on kasvanut voimakkaan trickle down -taloudenpolitiikan seurauksena ja samalla on tehty leikkauksia ryhmille 2 ja 3. Kysymys on, tarvitaanko voimakkaita elvytystoimia kaikille ryhmille (1, 2 ja 3), ja mikä olisi makrotaloudellisesti järkevää tehdä.

Tilanteen analyysi:

1. Trickle down -malli ja sen vaikutukset:
   • Trickle down -mallissa raha jaetaan ensin varakkaille (ryhmä 1) ja suurille yrityksille, käsityksen mukaan, että raha "tippuu" alaspäin talouteen kulutuksen ja investointien kautta.
   • Jos tämä on johtanut valtion velan kasvuun, mutta samalla on tehty leikkauksia ryhmille 2 ja 3, tämä voi olla ongelmallista:
     • Kulutuksen heikentyminen: Ryhmät 2 ja 3 (keskiluokka ja heikompituloiset) ovat tavallisesti suurimmat kuluttajat taloudessa. Jos heidän tulonsa on leikattu, kulutus vähenee, mikä hidastaa talouden kiertoa.
     • Taloudellinen epätasapaino: Jos raha on kohdistettu lähinnä ryhmään 1, se voi johtaa tulojen ja varallisuuden epätasapainoon, mikä ei ole terveää taloudelle pitkällä aikavälillä.
2. Valtion velka ja makrotaloudelliset haasteet:
   • Jos valtion velka on kasvanut voimakkaasti, se rajoittaa valtion mahdollisuuksia tehdä lisää velkaantumista. Tämä voi estää voimakkaita elvytystoimia, ellei taloutta elvytetä jollain muulla tavalla.
   • Samalla, jos talous on hidastunut (esim. kulutuksen ja investointien vähentymisen vuoksi), se voi johtaa lamaan, joka pahentaa tilannetta entisestään.
3. Elvytystoimien tarve:
   • Jos talous on hidastunut ja valtion velka on korkea, voimakkaat elvytystoimia voivat olla tarpeen. Tämä voisi tapahtua seuraavilla tavoilla:
     • Ryhmä 1 (varakkaat ja suuret yritykset): Voitaisiin tukea investointeja ja innovaatioita, jotta yritykset voisivat luoda uusia työpaikkoja ja kasvattaa tuotantoa. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi verohelpotuksilla tai suorilla investointisubsidioilla.
     • Ryhmä 2 (keskiluokka): Tämä ryhmä on tärkeä kuluttaja ja taloudellisen vakauden takaaja. Elvytystoimet voisivat kohdistua esimerkiksi verohelpotuksiin, palkankorotuksiin tai suorien tukien lisäämiseen, jotta kulutus elpysisi.
     • Ryhmä 3 (heikompituloiset): Tämä ryhmä tarvitsee suoraa tukea, esimerkiksi avustuksia tai työllistämistoimia, jotta heidän ostovoimansa parantuisi. Tämä nopeuttaisi rahan kiertoa taloudessa.
4. Tasapainottu lähestymistapa:
   • Voimakkaat elvytystoimet kaikille ryhmille (1, 2 ja 3) voisivat olla tarpeen, mutta ne pitäisi suunnitella tasapainoisesti:
     • Kulutuksen elvyttäminen: Ryhmät 2 ja 3 ovat tärkeimmät kuluttajat, joten heidän tukeminen voisi nopeuttaa talouden elpymistä.
     • Investointien tukeminen: Ryhmä 1 voisi tarvita tukea, jotta yritykset voisivat investoida ja luoda uusia työpaikkoja.
     • Taloudellinen vakaus: Elvytystoimien tulisi olla tasapainoisia, jotta ne eivät lisää velkaa liikaa tai aiheuta inflaatiota.

Yhteenveto:

Jos valtion velka on kasvanut trickle down -mallin seurauksena ja samalla on tehty leikkauksia ryhmille 2 ja 3, voimakkaat elvytystoimet kaikille ryhmille (1, 2 ja 3) voisivat olla tarpeen. Tämä voisi tapahtua seuraavilla tavoilla:

• Ryhmä 1: Tuki investointeille ja innovaatioille.
• Ryhmä 2: Tuki kulutukselle ja taloudelliselle vakaudelle.
• Ryhmä 3: Suora tuki heikompituloisille, jotta heidän ostovoimansa parantuisi.

Tasapainottu lähestymistapa, jossa kaikki ryhmät tuetaan sopivalla tavalla, voisi olla paras ratkaisu talouden elvyttämiseksi ja vakauttamiseksi.

Minä (uusi aamu )

Selvä. Katsotaanpa sitten rahan liikettä ryhmien välillä. Jos ryhmässä 3 oleva sairaseläkeläinen ostaa palveluja ryhmiltä 2 ja 1. Kuinka trick down varallisuus valuisi ryhmälle 3 ? Ottaen huomioon että ryhmän 3 tukia on voimakkaasti leikattu.

08:30

Tämä on hyvin kiinnostava kysymys, ja se koskee taloudellista kiertoa eri varallisuusluokkien välillä. Katsotaan, miten rahan liike toimii, kun ryhmän 3 (heikompituloiset, kuten sairaseläkeläinen) jäsen ostaa palveluja ryhmiltä 2 (keskiluokka) ja 1 (varakkaat ja suuret yritykset), ja miten trickle down -mallissa varallisuus voisi "valua" takaisin ryhmälle 3, vaikka sen tukia on leikattu.

Rahan liike ryhmien välillä:

1. Ryhmä 3 ostaa palveluja ryhmiltä 2 ja 1:
   • Sairaseläkeläinen (ryhmä 3) ostaa esimerkiksi terveydenhuoltopalveluja tai muita palveluja ryhmältä 2 (keskiluokan yrityksiltä) tai ryhmältä 1 (suurilta yrityksiltä).
   • Tämä kulutus tukee ryhmien 2 ja 1 taloutta, koska se lisää niiden tulojenkäyntiä.
2. Ryhmien 2 ja 1 reaktio:
   • Ryhmä 2 (keskiluokka): Kun ryhmä 2 saa tuloja ryhmältä 3, se voi käyttää niitä esimerkiksi:
     • Kulutukseen (ostaa tuotteita tai palveluita ryhmältä 1 tai 3).
     • Investointeihin (laajentaa omaa yritystään, jolloin se voi työllistää lisää ihmisiä, myös ryhmästä 3).
   • Ryhmä 1 (varakkaat ja suuret yritykset): Kun ryhmä 1 saa tuloja ryhmältä 3, se voi käyttää niitä esimerkiksi:
     • Investointeihin (laajentaa tuotantoa tai kehittää uusia tuotteita).
     • Palkankorotuksiin (jolloin ryhmän 2 ja 3 jäsenet voivat saada lisätuloja).
     • Verotuksen kautta (suuret yritykset maksavat veroja, jotka valtio voi käyttää ryhmän 3 tukena).
3. Trickle down -mallin vaikutukset ryhmään 3:
   • Trickle down -mallissa käsityksenä on, että raha "tippuu" alaspäin varakkaista (ryhmä 1) heikompituloisille (ryhmä 3). Tämä voisi tapahtua seuraavilla tavoilla:
     • Työllisyys: Jos ryhmät 1 ja 2 investoivat ja laajentavat toimintaansa, ne voivat luoda uusia työpaikkoja, jotka hyödyttävät ryhmää 3.
     • Palkat ja tulot: Jos ryhmän 1 ja 2 yritykset kasvavat, ne voivat korottaa palkkoja, mikä lisää ryhmän 3 tuloja.
     • Valtion verotulot: Jos ryhmät 1 ja 2 maksavat enemmän veroja, valtiolla on enemmän varaa tukea ryhmää 3 (esim. sosiaalietuuksilla).
4. Ongelma, jos ryhmän 3 tukia on leikattu:
   • Jos ryhmän 3 tukia on leikattu, sen ostovoima on heikentynyt. Tämä voi johtaa siihen, että:
     • Ryhmä 3 ei pysty ostamaan paljon palveluja ryhmiltä 2 ja 1, mikä hidastaa talouden kiertoa.
     • Ryhmän 3 jäsenet jäävät taloudellisesti haavoittuviksi, mikä voi pahentaa tulojen epätasapainoa.
   • Tämä voi myös johtaa siihen, että trickle down -malli ei toimi tehokkaasti, koska raha ei kierro taloudessa riittävän nopeasti.

Yhteenveto:

• Kun ryhmä 3 ostaa palveluja ryhmiltä 2 ja 1, se tukee näiden ryhmien taloutta.
• Trickle down -mallissa varallisuus voisi "valua" takaisin ryhmälle 3 seuraavilla tavoilla:
  • Työllisyys: Uusia työpaikkoja ryhmälle 3.
  • Palkat: Korkeammat tulot ryhmälle 3.
  • Valtion verotulot: Lisää varaa ryhmän 3 tukeen.
• Jos ryhmän 3 tukia on leikattu, sen ostovoima on heikentynyt, mikä voi hidastaa talouden kiertoa ja estää trickle down -mallin toimimista tehokkaasti.

Tämä korostaa, että tasapainottu talouspolitiikka, jossa kaikki ryhmät (1, 2 ja 3) tuetaan sopivalla tavalla, voisi olla parempi ratkaisu kuin pelkkä trickle down -malli.

Ovatko kaikki varmasti tietoisia mitä pitäisi tehdä !! ?

Huutelu on kivaa, mutta pitäsikö se jo lopettaa ja unohtaa?.

 

 

Niin hauskaa on kurjistaa, sekä "kusettaa"

Kusetuspolitiikka on vielä jonkin aikaa mukavaa, mutta silläkin on aikansa.

( Tutustu näkemykseen miksi ja miten kurjistuspolitiikkaa ajetaan )

( Tämän hallituksen toimintamalli on täysin tiedostettua. Virheitä ei ole juurikaan tapahtunut. Tarkoitus on ihan oikeasti kurjistaa. Tätä ei helpolla uskota mutta jo silloin kun tämä "hyvä hallitusohjelma" paljastettiin oli päivän selvää että nyt pistetään paketti uusiksi. Kaikki vanhat turvaverkot, sosiaaliedut, työehdot heitetään kylmästi romukoppaan tavoitteena saada yhteiskunta joka perustuu harvainvaltaan oligargiaan jossa suuremmat yritykset sanelevat palkkauksen , työehdot jne. Kun tästä aluksi sanoin, sain kuulla että älä puhu paskaa senkin voliseva kommari. Nyt totuus alkaa paljastumaan jo julkisesti monelle niillekin jotka harhauskoisesti uskoivat hallituksen ajavan talouden tasapainotusta ns "sivistynein" keinoin viennin auttamisella jne jne. 
Kyse on ihan puhtaasti tähän mennessä jo hyvin onnistunut rakenteellinen muutos jonka korjaaminen ennalleen saattaa viedä vuosikymmeniä että eläisimme taas ns puhtaan demokratian aikaa. kansa on kahtiajaettu tai vähintäänkin jakaantunut ja ennen uudelleen yhteneväisyyttä on turha toivoa että parantumiselle olisi edes mahdollisuuksia )

Jokainen, ainakin minun ikäinen tietää että toteutunut sekä toteutuksessa oleva politiikka on makrotalouden yleisten toimintaperiaatteiden vastaista. Itseasiassa täysin päinvastaista, jopa ns järjen vastaista. Kokemusten valossa ei tulonsiirtoja köyhiltä rikkaille ( trick down ) kannata tehdä ainakaan taantuman alkaessa, jos milloinkaan. Talouden kiristäminen ostovoimaa köyhiltä vähentämällä on täysin nurinkurinen tapa toimia tällaisessa tilanteessa. mm talouden elvyttämisellä voisi kohentaa ostovoimaa.

Taantuman aikana usein suositellaan ekspansiivista finanssipolitiikkaa, kuten infrastruktuuri-investointeja ja kuluttajille kohdennettuja tukia, jotka vaikuttavat suoraan kysyntään ja työllisyyteen. Trickle-down-malli ei yleensä keskittyisi näihin toimiin, vaan painottaisi yritysten ja varakkaiden verotuksen keventämistä.

Trickle-down-malli voi pahentaa tuloeroja, mikä on ongelmallista erityisesti taantuman aikana, jolloin matalatuloisten asema heikkenee entisestään. Makrotaloustieteessä korostetaan, että laajemmin jakautuvat tulot voivat parantaa taloudellista kasvua ja vakaata kysyntää, sillä pienituloiset kuluttavat yleensä suhteessa enemmän tuloistaan.

Päätöksentekijöiden tulisi oivaltaa, että nämä taloudelliset toimet eivät vaikuta vain eristetysti yhtä sektoria kohtaan, vaan niillä on laaja-alaiset vaikutukset koko kansantalouteen. Kun päätösprosessissa kuunneltaisi myös taloustieteilijöiden analyysejä, voitaisi välttää toistamasta historiaa.

Mutta kun ei. Hallitus tietää sen varsin hyvin, että kansantalouden vakaus edellyttää elvytystä laskusuhdanteessa laman välttämiseksi ja kiristystoimia noususuhdanteessa talouden ylikuumenemisen estämiseksi. Tämä perinteinen talousviisaus ei kuitenkaan sovi hallituksen ideologiseen linjaan, joka nojaa vahvasti trickle-down-teoriaan. Tämän teorian mukaan talouden elpyminen riippuu yläluokan kasvavista rahavirroista, vaikka käytännössä tämä strategia on osoittautunut lyhytnäköiseksi ja haitalliseksi. Se jättää vaikeassa asemassa olevat ilman tukea ja asettaa yhteiskunnan hyvinvoinnin toissijaiseksi itsekkäiden intressien edessä.

Hallituksen talouspolitiikka perustuu kokeiluihin, kuten fiskaaliseen devalvaatioon ja trickle-down-teoriaan. Näiden tueksi pyritään luomaan illuusio, että toimet hyödyttäisivät koko kansaa. ( lue teoriasta ) Todellisuudessa hallituksen simulaatiot ja talousennusteet ovat usein puutteellisia tai jopa harhaanjohtavia ehkäpä jopa valheellisia. Pienessä maassa, jossa sisämarkkinat eivät ole riittävän vahvat, kansalaisten taloudellista aktiivisuutta ei voida jättää pelkästään markkinamekanismien varaan. Jäljelle jäävät toimivat mekanismit ovatkin usein vain lopunperin rikollisuus ja harmaa talous.

Hallitus ei tunnu ymmärtävän, että ostovoimainen asiakas on yritykselle elintärkeä. Sen sijaan se uskoo, että yritys voi menestyä pelkästään byrokratiaa purkamalla ja  ilman veroja ja kuluja, vaikka sillä ei edes olisi asiakkaita. Tämä ajattelutapa heijastaa ideologista jääräpäisyyttä, jossa trickle-up-talouspolitiikka – eli talouden elvyttäminen alhaalta ylöspäin – ei saa sijaa. Lopulta vaikuttaa siltä, että köyhän kyykyttäminen on hallitukselle enemmän huvia kuin harkittua politiikkaa.

Tiedätkö miten raha kiertää yhteiskunnassa

Uskotaan ihmeisiin

Uskotaan ihmeisiin vai ryhdytäänkö toimiin?

Suomen talouden korjautuminen tuntuu nojaavan haaveeseen, että jonkinlainen suotuisa suhdanne saapuisi itsestään ja korjaisi kaiken,  siis itsestään korjaisi kansalaisten ostovoiman, viennin ja talouden tasapainon. Tämä ajattelutapa on paitsi naiivi, myös vaarallinen, sillä talous ei parane odottamalla ihmettä. Toimettomuus tarkoittaa vain sitä, että muu maailma etenee meistä ohi, ja kilpailukykyämme rapautuu entisestään. Tuloksena tällaisesta ajattelusta on vain totaalisesti rapautunut yhteiskunta.

Jatkuvasti kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa suomalaiset yritykset tarvitsevat tukea innovaatioiden tuotteistamiseen ja kaupallistamiseen. Hallitus ei kuitenkaan ole panostanut tutkimukseen, kehitykseen tai vientistrategioiden rakentamiseen. Tämä passiivisuus vaikeuttaa uusien tuotteiden ja palveluiden nousua vientimarkkinoilla. Kehitys vaatii aikaa, resursseja ja suunnitelmallisuutta, eikä pelkkää uskoa suhdanteiden itsestään korjaavaan voimaan.

Toimivien sisämarkkinoiden vahvistaminen on keskeinen osa vientimenestystä. Ostovoimainen kansa luo pohjan talouden tukirakenteille, joita tarvitaan kansainvälisessä kilpailussa. Odottelu ilman aktiivista panostusta on taloudellista itsepetosta. On aika luopua uskomuksesta, että pelkkä suhdanne voi pelastaa talouden. Ratkaisut löytyvät toiminnasta: investoinneista, innovaatiotuesta ja pitkäjänteisistä vientistrategioista.

Muutos

Mikäli poliittista korjausliikettä inhimillisempään suuntaan ei ajoissa toteuteta, tasa-arvoinen yhteiskuntamme ja sen inhimillinen olemus tuhoutuu peruuttamattomasti. Korjaaminen kestää vuosi kymmeniä. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus hajoaa totaalisesti, mikä johtaa syvälle lopulliseen kahtiajakoon. Yhteiskunnan peruspilarit – yhteenkuuluvuus, luottamus ja mahdollisuuksien tasa-arvo rapautuvat, muuttuvat luokkajaoksi.

Henkilökohtaiset tragediat, menetetyt sukupolvet sekä jatkuvasti kasvava eriarvoisuus aiheuttavat sen, että ihmisistä tulee yhä etäisempiä ja kylmempiä toisiaan kohtaan. Solvaaminen on jo nyt arkipäivää, ja tämä on tällä ikävällä kehityssuunnalla on vasta alkutilanne meneillään.

Lopulta epäoikeudenmukaisuus ja myöhäisvaiheen markkina-anarkia johtavat siihen, että varallisuus ja vaikutusvalta keskittyvät harvojen sekä rikkaiden käsiin. Olemme kuvaamassa tilannetta, jossa demokratia luonnostaan kehittyy kohti harvojen rikkaiden valtaa eli oligarkiaa. Meidän kansalaisten asioita ei enää hoidettaisi demokraattisesti vaan lopulta näennäinen demokratia olisi sidottuna rahan ja harvainvallan nyöreillä. Tämänsuuntaisen syntymässä olevan harvainvallan purkaminen luotettavaksi demokratiaksi takaisin on todella vaikeaa.

Tämän järkyttävän sekä katastrofaalisen suuntauksen sekä kehityksen pysäyttämiseksi on elintärkeää ryhtyä kattavaan sekä hyvin määrätietoiseen korjausliikkeeseen. On ensisijaisen tärkeää tiedottaa selkeästi kaikille, mistä asiassa on kyse, ja innostaa kansa niin demokraattisin keinoin kuin aktiivisen kansalaisvaikuttamisen kautta. Asioita tulisi ajaa asia seikat edellä ilman kahtiajakoa sekä solvaavaa ihon alle ulottuvaa piikittelyä. Asiallisissa seikoissa luulisi riittävän ainesta muutenkin. 

Samalla on jo hyvissä ajoin pohdittava, millä päinvastaisilla keinoilla kotimainen pk-yrityselämä saataisiin elpymään.

Äänestäminen

Matala äänestysprosentti on yleensä aina oikeistopuolueiden etu. Koska heidän kannattajansa on aktiivisempia äänestäjiä.  Jokaisen on syytä käydä äänestämässä, vaikka tuntuisikin ettei se kannata, tai epäilee ettei haluttua muutosta saavuteta.

Todennäköisesti ei varmaankaan mikään puolue tunnu täysin omalta, mutta valitse puolue sekä sen ehdokas vähiten huonoimmasta, sellaisesta jonka arvelet edes jotain tekevän tämän muutoksen aikaansamiseksi. 

Ja tärkeää on kertoa muillekin äänestämisen tärkeydestä.

Totuus on osoitettu jo monesti. Kun äänestysprosentti on matala on kansalle aina seurauksena tullut leikkauksia. On olemassa sanonta "Kansa saa mitä tilaa!" Ikävä kyllä nyt meneillääkin olevan katastrofaalisen suuntauksen sysäys on seurausta äänestyksestä tai äänestämättä jättämisestä. Valitse keinosi tilata, voit jopa saada mitä tilaat.

Äänestysprosentin vaikutus politiikkaan

Kun äänestysprosentti on alhainen, kansalaisten joukko, joka käyttää ääntään, koostuu usein suhteellisesti niistä, joilla on motivoituneita erityisintressejä, usein esimerkiksi taloudellisesti vakavaraisia tai poliittisesti aktiivisempia ryhmiä. Tämä tarkoittaa, että poliitikot ja päättäjät saattavat kohdentaa politiikkaa enemmän näiden vähemmistön intressien mukaan. Tällöin talouden elvytystoimenpiteet saattavat käytännössä asettua ns. trick down -mallin mukaisiksi: suuria veronalennuksia, investointeja tai kevennyksiä, joiden oletetaan hyödyttävän tehokkaasti sekä yrityksiä että vauraampia kotitalouksia, vaikka todellisuudessa lopulliset vaikutukset harvoin ulottuvat koko kansan kesken tasapuolisesti.

Korkea äänestysprosentti puolestaan johtaa laajempaan edustuvuuteen tai jopa erilaiseen lopputulokseen, jossa monipuolisempi kansan äänipanos ohjaa puolueiden ja päättäjien linjauksia. Tällöin politiikkaa joudutaan usein muokkaamaan siten, että se huomioi myös pienituloisempien ja laajemman väestön tarpeet – mikä voi hillitä suoraan yläpäätyä suosivien toimenpiteiden esiintuloa.

Alla on yksinkertaistettu taulukko, joka havainnollistaa tätä suhdetta:

Äänestysprosentti	Vaikutusvalta	Todennäköisyys trick down -politiikalle
Matala (esim. <50 %)	Kapea: vain muutama äänestäjä vaikuttaa päätöksiin, usein taloudellisesti vahvojen etujen mukaisesti	Korkeampi – valta keskittyy niihin, jotka äänestävät aktiivisesti
Korkea (esim. >70 %)	Laaja: suuri osa kansasta vaikuttaa, mikä edellyttää kattavampaa ja tasapainoisempaa politiikkaa	Alhaisempi – laaja äänestäjäkunta vaatii tasapuolisia ja kansaa palvelevia ratkaisuja

 

Suhteellisuus ja vaikutuspolitiikan muotokuvat

On kuitenkin tärkeää huomata, että tämä suhde ei ole matemaattisesti täysin lineaarinen tai ehdoton; kyse on pikemminkin suuntautuvasta kehityksestä. Heikon osallistumisen myötä päätöksentekoprosessi voi venähtää suosiollisemmin yritysmaailman ja varakkaiden intressien hyväksi, mikä voi johtaa ns. trick down -politiikan korostumiseen. Kun taas korkea äänestysprosentti tuo mukaan erityisesti myös vähemmän taloudellisesti etuoikeutettuja kansalaisia, heidän tarpeensa ja näkemyksensä pakottavat poliitikot harkitsemaan uudelleen, millaisia elvytysohjelmia ja veropolitiikkaa toteutetaan.

Jos äänestysaktiivisuus kasvaa, poliittinen kenttä laajenee siten, että päätöksenteossa edustettuna on suurempi osa kansaa – ei vain niitä, joilla on valmiudet käyttää aikaa ja resursseja äänestämiseen. Tällainen laajempi osallistuminen vaatii poliitikkoja ottamaan huomioon paremmin kansan kokonaisetuuden. Tuloksena politiikasta tulee sellaisempaa, että se pyrkii tasapainottamaan myös sosiaalisia ja elinkeinorakenteellisia eroja sen sijaan, että vain yläpään intressejä suosittaisiin.

Yhteenveto äänestys aktiivisuudesta.

Heikon äänestysprosentin tapauksessa poliittiset päätökset saattavat helpommin kallistua ns. trick down -talouspolitiikan suuntaan, koska ne heijastavat pienen, usein taloudellisesti vahvemman äänestäjäjoukon etuja. Korkea äänestysaktiivisuus puolestaan lisää edustuksen monipuolisuutta ja pakottaa päättäjiä kehittämään politiikkaa, joka huomioi myös laajemman kansan tarpeet ja torjuu yksipuolisten intressien hallitsemaa päätöksentekoa.

Provot tulisi pystyä jättämään omaan arvoonsa. 

Vaikea on olla puuttumatta, sen myönnän, sillä olen itse varsin hanakka tarttumaan trolleihin sun muihin lokaheittoihin. Mutta pitäisi pukea päällensä hanhensulkatakki provoilua vastaan. Ei saa tykätä, ei arvostella, eikä puuttua muuta kuin täysin asiallisella vastineella. Mieluiten vielä sellaisella jossa on asian ydin sekä perusteltu näkemys toivotusta asiasta. Muutoin olisi fiksumpaa jättää kokonaan puuttumatta provoiluun. Älä siis klikkaa suuttumusnappulaa, tykkäysnappulaa, ts mitään jos ei takataskussa ole todella hyvää kommenttia. Joka ikinen klikkaus sataa jopa öyhöttäjänkin laariin jos siihen reagoi.

Pitäisi tehdä paljon aloitteita joiden epäkohtien korjaamiseksi. Esimerkkinä sanon vaikka "aikuiskoulutustuki on tarpeellinen koska xx xx xx , koska tukimuotoa voisi palauttaa takaisin" jne jne jne. Ehkä esimerkki huono, mutta idea siihen suuntaan.

Ihon alle tai solvauksiin ei kannata ryhtyä. Ikävä kyllä, vaikka kuinka keksisi nasevan herjan tai aloituksen, se antaa happea ja bensaa vastapuolelle. On alempaakin ala-arvoista politiikkaa puuttua henkilkohtaisuuksiin.

no, olipa tämäkin helppo sanoa ja kirjoittaa kun ei itsekään kunnolla siihen pysty. Mutta suuntaa on muutettava.

Miten sitten olisi mahdollista kääntää taloudellinen kehityssuunta?

Päinvastaiset, toisiaan täydentävät ratkaisut tarkoittavat muun muassa seuraavia toimia:

• Suorat investoinnit ja verotukselliset keinot: Sen sijaan että pelkästään keskityttäisiin vain laskusuhdanteiden elvytykseen ja noususuhdanteiden kiristämiseen, tulisi lisäksi luoda pitkäjänteisiä tukitoimia. 
• Koulutuksen ja osaamisen vahvistaminen: Yritysten menestyksen perusta on osaavat työntekijät. Julkiset ja yksityiset investoinnit koulutukseen, jatkuvaan ammatilliseen kehitykseen sekä yrittäjyysohjelmiin luovat edellytykset osallistavalle kasvulle. Aikuiskoulutusta on tuettava tuntuvasti
• Alueelliset innovaatiokeskittymät: Kotimaiset innovaatiokeskittymät ja alueelliset verkostot voisivat toimia puskurina kansainvälistä kilpailua vastaan. Yhteistyö elinkeinoelämän, tutkimuslaitosten ja julkisen sektorin välillä rakentaisi vahvan, paikallisiin tarpeisiin räätälöidyn tukiverkoston.

Julkisen hallinnon vakaus ja ennakoitavuus antavat yrityksille suunnan. Selkeät sekä pitkäjänteiset investointiohjelmat ja pitkäjänteiset strategiat tukevat pk-sektorin dynamiikkaa ja tukevat kotimaisen tuotannon kilpailukykyä. Avainsanana on myös kotimaisen kysynnän sekä tarjonnan tasapaino kansan ostovoiman avulla.

Ei poukkoilla suunnanmuutoksilla, vaan ylläpidetään sellaista talous- ja yhteiskuntamallia, jossa varallisuus ei enää kasaannu pienelle eliitille, vaan kasvaa ja jakautuu laajemmin. Tämä edesauttaa paitsi taloudellista, myös sosiaalista elpymistä – estäen yhteiskunnan hajoamisen ja varmistaen inhimillisemmän, yhtenäisemmän tulevaisuuden. Ei pidä uskoa että raha valuu rikkailta köyhille kuin jossain satumaailmassa. Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia kansalaisistaan, mikäli halutaan että kansalaiset huolehtivat yhteiskunnasta.

Kiire

Loppujen lopuksi, meidän on toimittava nopeasti. Muutos tähän ikävään tric down talouspolitiikkaan tapahtui silmänräpäyksessä. Fiskaalinen devalvaatio toteutettiin niin ettei sitä heti osannut arvata varsinaiseksi tavoitteeksi. Työn hinnan halpuuttaminen sekä kansan eriarvoistaminen aloitettiin suurella kiireellä. Illuusio muka oikeasta kehityssuunnasta luotiin jopa inänsä aiheellisilla pelotteilla kuten "velka, velka ja velka", jotta mukaan saatiin nopeasti muita "aatteen sotureita" ns hyödyllisiä idiootteja. Nyt olisi aika avata silmät ja katsoa mitä on todellisuudessa tapahtunut ja mihin olemme menossa. Jos emme ryhdy korjaaviin toimiin, yhteiskuntamme perustat rapautuvat, inhimillinen lämpö hyytyy ja sukupolvien hyvinvointi joutuu vaarantuneeksi. Vain uudistuksilla ja kohdennetuilla, ihmisarvoa kunnioittavilla keinoilla voimme estää laajemman katastrofin ja luoda yhteiskunnan, jossa jokainen saa mahdollisuuden elää arvokkaasti ja tuottaa yhteistä hyötyä myös kotimaisen pk-yrityselämän elpymisen kautta.

Tämä on varmaan meidän viimeisempiä mahdollisuuksia kääntää nykyiset epäoikeudenmukaiset mekanismit ja rakentaa tulevaisuus, jossa inhimillisyys, innovaatio ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus eivät ole vain puhetta, vaan arvoja, jotka ohjaavat kaikkia yhteiskunnan osa-alueita. Kohta se on tolkuttoman vaikean vuosikymmenten kestävän tien päässä.

Oppositio, nyt on aika toimia

On huolestuttavaa, ettei oppositio vieläkään ole kertonut kansalaisille, millaisia parannuksia se aikoo tehdä seuraavalla vaalikaudella nykyhallituksen päätöksiin. On myös valitettavaa, että oppositio jopa näyttää hyväksyvän hallituksen leikkauspolitiikan, joka kohdistuu heikoimmassa asemassa oleviin. Uskomatonta mutta totta, esimerkiksi asumistukeen tehdyt leikkaukset on nähty jopa oikeutettuina, vaikka vähävaraisuus ei riipu asuinmuodosta tai vuokranantajasta. Tämä on pöyristyttävää oppositionäkymää tällähaavaa.

Nykyhallitus on tehnyt Suomesta toivottoman paikan niille, jotka eivät yllä yhteiskunnan asettamiin normeihin, tai ovat jääneet työttömiksi. Näille ihmisille elämä tarkoittaa jatkuvaa tuskaa, valvontaa, epäilyä ja paperisotaa, jotta he voivat saada edes perustarpeensa täytettyä. Liian moni joutuu elämään toisten nurkissa tai jopa ulkona. Todella surkeaa politiikkaa.

Oppositio, nyt on aika herätä. Katteettomien lupausten aika on ohi. Kansalaisten luottamus politiikkaan on heikkoa, enkä ihmettele, gallupit kertovat vain osan totuudesta.

Yhteiskunnan muuttaminen paremmaksi paikaksi elää vaatii sellaisia päättäjiä, jotka eivät kulje joka tuulen mukana, vaan erottavat oikean ja väärän, sekä pysyttelevät siinä. Politiikkaan nimenomaan kuuluu empatia, ja sen on näyttävä päätöksenteossa.

Opposition on nyt aika kertoa konkreettisesti, miten aiotte parantaa heikoimmassa asemassa olevien elämää. Lupaukset on pidettävä, eikä niin kuin nykyhallituksen vaalipuheiden jotka olivat täysin valhetta, sillä luottamus eduskuntaan ja puolueisiin on jo valmiiksi heikoilla kantimilla. Nyt tarvitaan määrätietoisia ja korjaavia toimia, ei enää korulauseita, eikä kusetusta.

Äänestäjät, nyt on aika muutokselle

Seuraavat eduskuntavaalit ja jopa kunta- sekä aluevaalit ovat mahdollisuus, jota ei voi, eikä saa missata. Jos oikeasti haluamme muutosta nykypolitiikkaan, meidän on toimittava yhdessä ja aktiivisesti. Äänestäminen ei todellakaan ole vain oikeus, vaan myös velvollisuus huolehtia kotimaastamme erityisesti nyt, kun yhteiskuntamme kaipaa tämä järkyttävän tilanteen korjaamiseksi uusia suuntaviivoja.

Jokaisella meistä on ääni, ja sillä on merkitystä ihan tolkuttomasti. Nyt on aika tuoda esiin kuuluvasti konkreettisia toiveita ja odotuksia tulevaisuuden politiikasta. Kerro omat ajatuksesi julkisesti ja mysö tarpeesi suoraan poliitikoille ennen vaaleja. Heidän on tosiaan kuultava, mitä kansa todella haluaa, ei enää vain yleisiä lupauksia, vaan selkeitä ja toteutettavissa olevia ratkaisuja.

Muutos tästä kurjistavasta politiikasta ei synny itsestään. Se vaatii meiltä kaikilta hitonmoista rohkeutta, yhteistyötä ja päättäväisyyttä. Yhdessä voimme rakentaa paremman tulevaisuuden, jossa jokaisen ääni kuuluu ja sillä on merkityksensä sekä jokaisen tarpeet otetaan huomioon. Älä nyt tällä kertaa jää sivustakatsojaksi, ole mukana tekemässä muutosta. Äänestä, vaikuta ja vaadi parempaa. Muista tämä.

Nyt on ihan oikeasti aika toimia. Tulevaisuus on meidän käsissämme. Tätä sontaa ei tarvitse kestää yhtään liian kauan.

---

Musiikin tuomin keinoin kerrottuna pieni siivu nykymenoa

Niks ja Naks 

Sanat omat ( Leif Kuismanen ) luotu käyttäen Riffusion.ai palvelua

 

Trickle down ei ehkä ole toimivin ratkaisu talousmalliksi. Olisiko trickle up toimivampi, vai peräti new deal?

 

Trickle down vai tricle up, vai kumpikin?

Tiedoksi: Kyllä. aivan niin. Itse en ole ns "talousosaaja" kaksi konkurssia tehneenä, ei siten pääse loistamaan sillä alalla. Enkä omaa edes talousalan koulutusta. Joten olen melkoisen epäpätevä laukomaan omina totuuksiana asioita. Kokemuksia sekä näkemyksiä on taas kertynyt pakostakin iän tuomana lisäetuna.

Mutta vastaavasti olen kuluttanut työttömyyden sekä nyt eläkkeellä olevasta ajasta suuren osan ajasta lueskellen, opiskellen sekä tehden huomioita. Käytän sumeilematta tekoälyä, googlea sekä myös ihan vanhanaikaisia taloushallintoon sekä talouspolitiikkaan liittyviä kirjoja. Siis ihan vain omaksi huvikseni ja siten ihan mielenkiinnosta.

Kirjoitan työhön sekä toimeentuloon liittyviä asioita periaatteesa ihan itselleni omille kotisivuilleni. Tälle sivulle olen koonnut kolmen eri aikaan tekemäni kirjoitukset. Siksi asioita kerrataan uudelleen. Hieman muokkailin yhteen sopivammaksi. Vanhat sivuni ovat siis tästä aiheesta kokonaan poistetut.

Haluan myös muistuttaa että politiikassa on aina mukana joku ns "hyödyllinen idiootti" . Esim jos vallalla on kuten tällä hetkellä on, ns trick down sekä fiskaalinen devalvaatio talouspolitiikka, vallalla olevan poliittisen linjan tukemiseksi voi joku edustajaksi aikova tai edustajana oleva tarjota, tai siis ehdottaa leikkauksia ihan vaan sillä perusteella että kun nyt leikataan ja se on kivaa, ymmärtämättä asiasta lainkaan mitään. Esim. eräs kuntavaaliehdokas ehdotti leikkauksia sellaisille toimille jota itseasiassa tuovat rahaa yhteiskunnalle, päinvastoin kuin hän oletti. Tricle down talouspolitiikkaakin on osattava hoitaa ammattimaisesti, ei huutoäänestyksellä tai summamutikassa.

Suosittelen.

Todellakin suosittelen ottamaan asioista omakohtaisesti ja ihan itse selvää ennen kuin äänestätte. Kirjoitukseni olkoon pelkästään yhtenä vinkkinä sille asialle joka pitää itse omalta näkökannalta selvittää. Ja kun selvität kunnolla, se saattaa avata silmäsi huomamaan milloin ajetaan mitäkin siellä taustalla huomaamatta.

 

Trickle-down-talouspolitiikka (tai "tihkumateoria") on talousajattelu, jossa uskotaan, että jos valtio antaa verohelpotuksia ja muita etuja rikkaille sekä suuryrityksille, nämä käyttävät säästönsä investointeihin ja työpaikkojen luomiseen. Tällöin hyödyt "tihkuisivat" vähitellen myös köyhemmille kansanosille parempina palkkoina ja enemmän palveluina.

Käytännössä tämä tarkoittaa usein yritystukia, varakkaiden veronkevennyksiä ja sääntelyn vähentämistä. Sen tukijat väittävät yhä, että talous kasvaa ja kaikki hyötyvät pitkällä aikavälillä, vaikka näytöt toimivuudesta ovat heikot. Kriitikot taas näkevät, että käytännössä raha usein jää rikkaiden taskuun, syventää eriarvoisuutta eikä paranna köyhimpien asemaa. Teoriaa on sovellettu mm. 1980-luvun Yhdysvalloissa (Reaganomics), mutta sen toimivuudesta heikkojen tulosten vuoksi kiistellään yhä.

Trickle-up-talouspolitiikka (tai "tihkumisylös") on lähestymistapa, jossa talous piristetään tukemalla ensisijaisesti tavallisia kansalaisia, pienituloisia ja pieniä yrityksiä. Ajatuksena on, että kun ihmisillä on enemmän rahaa kuluttaa (esim. sosiaalituet, minimipalkan korotukset, suorat tukimaksut), he käyttävät sen välttämättömiin tarpeisiin ja paikallisiin palveluihin. Tämä lisää kysyntää, piristää yritysten myyntiä ja luo työpaikkoja – hyödyt "tihkuisivat" ylöspäin koko talouteen.

Esimerkkejä:

• Perustulo tai köyhimmille suorat avustukset (esim. pandemiatuet).
• Julkisten palvelujen (koulutus, terveydenhuolto) rahoituksen parantaminen.
• Pienten yritysten tukeminen lainoilla tai veronalennuksilla.

Kriitikot väittävät, että liian suuri julkisten menojen kasvu voi heikentää talouden tehokkuutta, mutta kannattajat korostavat, että se tasoittaa eriarvoisuutta ja vakauttaa talouden kriiseissä.

New Deal oli 1930-luvun Yhdysvaltojen suuri talousohjelma, jolla pyrittiin korjaamaan lamaantunutta taloutta ja köyhyyttä valtion aktiivisella roolilla. Presidentti Franklin D. Rooseveltin aloitteesta luotiin työpaikkoja julkisilla hankkeilla (tiet, sillat, koulut), turvattiin pankkijärjestelmä, säädettiin minimipalkka ja työntekijöiden oikeudet (esim. työttömyysvakuutus).

New Deal oli käytännössä sosiaalisen ja taloudellisen turvaverkon luontia, ja sen perintö näkyy edelleen mm. sosiaaliturvajärjestelmissä. Se oli vastareaktio "vapaalle markkinalle" – sen sijaan, että odotettaisiin talouden itsesääntelyä, valtio puuttui kriisiin suoraan.

Molemmat politiikat korostavat heikoimpien aseman parantamisen talouden lähtölaukauksena, toisin kuin trickle-down. New Deal on konkreettinen historiallinen malli, kun taas trickle-up on enemmän yleisnimike progressiivisille talouslinjauksille.

Rahan liikkeet ja talouspolitiikan valinnat

Talouspolitiikka ja sen vaikutukset yhteiskuntaan ovat olleet pitkään keskustelun keskiössä. Onko parempi jättää markkinat itsesääteleviksi vai ohjata niitä valtion toimenpitein? Tämä valinta ei ole pelkästään tekninen kysymys, vaan ideologinen linjanveto siitä, minkälaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa. Hyvinä esimerkkeinä voidaan nostaa esiin kaksi eri talousmallia: Franklin D. Rooseveltin 1930-luvun New Deal sekä Ronald Reaganin 1980-luvun talouspolitiikka.

New Deal -politiikka nojasi vahvaan valtion rooliin. Suurlaman kurittamassa Amerikassa valtio investoi infrastruktuuriin, uudisti sosiaaliturvaa ja puuttui rahoitusmarkkinoihin. Tämä loi pohjan keskiluokan vahvistumiselle ja mahdollisti jatkuvan talouskasvun. Raha kiersi aktiivisesti yhteiskunnassa ja synnytti talouskasvun, josta hyötyi laaja väestö. Tätä ilmiötä voidaan kutsua "trickle up" -vaikutukseksi: kun keskiluokan ja pienituloisten ostovoima kasvaa, myös yritykset ja yhteiskunta kokonaisuutena vaurastuvat. Lisäksi matalapalkkaiset työntekijät hyötyivät New Deal -politiikasta, sillä valtio takasi paremmat työehdot, minimipalkan ja ammattiliittojen vahvistumisen, mikä paransi heidän asemaansa.

Reaganin politiikka perustui ns. "trickle down" -periaatteeseen. Sen ytimessä oli ajatus, että verohelpotukset ja sääntelyn purku kannustavat yrityksiä ja varakkaita sijoittamaan enemmän, mikä lopulta hyödyttäisi koko yhteiskuntaa uusien työpaikkojen ja kasvavan talouden muodossa. Käytännössä tämä johti tuloerojen kasvuun ja tilanteeseen, jossa suuri osa vaurastumisesta jäi ylimpiin tuloluokkiin, eikä valunut alaspäin odotetulla tavalla. Matalapalkkaisten asema heikkeni, sillä uusien lukumäärältään vähäisten työpaikkojen syntyessä ne olivat pääasiassa matalapalkkaisia, ilman kunnollisia etuja ja vähäisellä työsuhdeturvalla. Samalla sosiaaliturvan leikkaukset lisäsivät epävarmuutta, mikä vaikeutti alhaisen tulotason työntekijöiden asemaa entisestään.

Vaikka "trickle down" -mallin kannattajat uskoivat, että varallisuuden kasautuminen yläluokkaan johtaisi investointeihin ja työpaikkojen lisääntymiseen, todellisuus osoitti toisin. Monet suuryritykset käyttivät veronalennuksista syntyneet säästöt osakeostoihin ja osinkojen maksuun sen sijaan, että ne olisivat suoraan investoineet uusiin työpaikkoihin tai tuotantoon. Tämä johti varallisuuden keskittymiseen entistä harvempien käsiin ilman merkittäviä parannuksia matalapalkkaisten asemaan. Odotettu talouskasvun laajamittainen hyöty koko yhteiskunnalle jäi puutteelliseksi, ja monet pienituloiset kokivat entistä suurempia vaikeuksia selviytyä arjestaan.

Taloudelliset päämäärät määrittävät keinot

Nämä kaksi talousmallia osoittavat, että talouspolitiikan vaikutus ei ole yksiselitteinen. Kysymys ei ole pelkästään talousosaamisesta, vaan siitä, mitä politiikalla halutaan saavuttaa. Onko tavoitteena tasaisemmin jakautuva hyvinvointi, jossa mahdollisimman moni hyötyy, vai se, että annetaan markkinoiden vapaasti kerätä varallisuus tietyille toimijoille ja toivotaan sen ajan myötä jakautuvan laajemmin?

Nyky-Suomen talouspolitiikassa näkyy vaikutteita molemmista ajattelutavoista. Yhtäältä hyvinvointivaltion jäljelle jääneitä rakenteita halutaan suojella, mutta samalla kuitenkin yksityistämistä ja markkinavetoisuutta lisätään. Keskustelua käydään erityisesti siitä, mikä rooli valtiolla tulisi olla esimerkiksi peruspalveluiden tuotannossa ja työmarkkinoiden säätelyssä. Lisäksi kysymys verotuksesta jakaa mielipiteitä: pitäisikö painopiste olla ansiotulojen keventämisessä vai suurten varallisuuksien verottamisessa?

Taloudellisten valintojen vaikutukset eivät näy vain luvuissa, vaan ihmisten arjessa. Se, miten verotus, sosiaaliturva ja palkkakehitys muovataan, vaikuttaa suoraan elintasoon ja yhteiskunnan vakauteen. Siksi talouspoliittisessa keskustelussa olisi tärkeää katsoa numeroiden taakse ja pohtia, mikä on kunkin mallin todellinen vaikutus tavallisten kansalaisten elämään.

 

Pelkkä trickle down -teoria ei päde, eikä toimi talouden kohentamiseksi.

Tämän otsikonmukaisen itsestään selvyyden ei anneta nykypolitiikassa häiritä. Rahan/ tulon siirrot köyhiltä rikkallle on toteutumassa monelta kantilta sekä usealla eri tavalla. Aika näyttää olemmeko Brittien kanssa samassa liemessä jonka limaklönttien siivilöimiseen ei riitä yksi tai kaksi vuosikymmentäkään.

Väite jossa uskotaan trickle down -teoriaan, joka väittää, että rikkaiden rikastuminen hyödyttää myös köyhiä, koska varakkaat luovat talouskasvua ja työpaikkoja.  tämä ajatus on kuitenkin osoittautunut aikaisempien kokemusten valossa täysin harhaluuloksi. Viime vuosikymmeninä tulonjaon eriytyminen on johtanut siihen, että suurin osa kansantulosta on ohjattu eniten ansaitseville, erityisesti Yhdysvalloissa ja Britanniassa, mutta myös Ruotsissa ja Suomessa. Tämä on kuitenkin johtanut investointien vähenemiseen ja talouskasvun hidastumiseen

Rikkaiden rikastuminen ei auta kaikkia

Chang kumoaa "trickle down" -teorian, jonka mukaan rikkaiden vaurastuminen hyödyttäisi myös köyhempiä. Käytännössä suurin osa kansantulosta on ohjattu rikkaille, mutta talouskasvu on hidastunut ja investoinnit vähentyneet.

Teollinen tuotanto on yhä tärkeää

Vaikka elämme palvelutaloudessa, teollinen tuotanto on edelleen olennainen talouden kasvuun ja innovaatioihin. Palveluiden tuottavuus kasvaa hitaasti, ja monet palvelut tukevat nimenomaan tavaratuotantoa.

Hyvinvointivaltio ei tee laiskaksi

Aiemmin Suomessa ollut vahva toimiva hyvinvointivaltio ei haitannut talouskasvua, vaan esimerkiksi yleensäkin Pohjoismaiden talous on kasvanut jopa nopeammin kuin Yhdysvalloissa. ilman hyvinvointivaltiota elävissä maissa, on huomattavasti suuremmat sosiaaliset ongelmat.

"Rikkaiden muruset eivät valu köyhille" – Kapinaekonomisti murskaa kolme myyttiä markkinataloudesta Yle.fi

 

"Ensimmäisenä Chang tarttuu niin kutsuttuun trickle down -teoriaan. Ajatukseen, jonka mukaan rikkaiden rikastuminen auttaa myös köyhiä, koska varakkaimpien keskeinen rooli talouskasvun ja työpaikkojen luojina on koko kansantalouden etu.

Changin mukaan tulonjaon eriytyminen viime vuosikymmeninä on todistanut, että kyseessä on harhaluulo.

– Tämähän on loogisesti totuudenmukainen ajatus. Mutta se ei ole toteutunut käytännössä. Erityisesti Yhdysvalloissa ja Britanniassa, mutta tietyssä määrin myös Ruotsin ja Suomen kaltaisissa maissa kansantulosta suurin osa on ohjattu eniten ansaitseville. Valitettavasti näissä maissa investoinnit ovat vain vähentyneet ja talouskasvu hidastunut"

Tutkimuksia trick down teoriasta.

1. IMF:n tutkimus (2015):

Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) analysoi tulonjakautumaan liittyviä dataa ja totesi, että korkeampi tulojen epätasa-arvo heikentää talouskasvua ja lisää taloudellista epävakautta.
– Löydös: Verohelpotukset varakkaille eivät johda merkittävään talouskasvuun, kun taas köyhien ja keskiluokan tuloja tukevat toimet edistävät kasvua.
– Lähde: IMF Working Paper: Causes and Consequences of Income Inequality.

2. Thomas Piketty: Pääoma 2000-luvulla (2014)

Piketty analysoi historiallisia tietoja ja havaitsi, että varallisuuden keskittyminen johtaa systemaattiseen köyhyyden ja työttömyyden kasvuun, kun pääoman tuotto (esim. osinkojen kasvu) ylittää talouskasvun.
– Löydös: Trickle-down-politiikka on pahentanut epätasa-arvoa eikä ole luonut työpaikkoja pitkällä aikavälillä.
– Kirja: Capital in the Twenty-First Century.

3. EPI:n raportit (Economic Policy Institute, USA)

Yhdysvaltalainen EPI on julkaissut useita raportteja, joiden mukaan veronalennukset yrityksille ja varakkaille eivät ole johtaneet merkittävään työllisyyteen tai palkkojen nousuun.
– Esimerkki: Vuoden 2017 verouudistus (Trumpin veronalennukset) ei lisännyt investointeja, vaan suuri osa rahoista käytettiin osakkeiden takaisinostoihin, mikä hyödensi pääasiassa rikkaita.
– Lähde: EPI: The Trump Tax Cut and Its Offshoring Incentives.

4. OECD:n analyysi (2014)

OECD totesi, että tulojen epätasa-arvon kasvu on haitannut talouskasvua jäsenmaissaan. Erityisesti matalapalkkaisten työntekijöiden heikentynyt ostovoima on heikentänyt kulutusta.
– Suositus: Köyhien ja keskiluokan tulojen parantaminen on talouskasvun kannalta tärkeämpää kuin varakkaiden veronalennukset.
– Lähde: OECD: Trends in Income Inequality and its Impact on Economic Growth.

5. Kansasin "trickle-down"-kokeilu (2012–2017)

Kansasin osavaltio toteutti radikaalin veronalennuspaketin yrityksille ja varakkaille vuonna 2012.
– Tulos: Työttömyys ei laskenut, vaan osavaltion talous sakkasi, ja julkiset palvelut (koulutus, terveydenhuolto) kärsivät. Lopulta paketti kumottiin vuonna 2017.
– Tutkimus: Kansan puolesta -analyysi Kansasin epäonnistumisesta.

6. David Cardin ja Alan Kruegerin tutkimus minimipalkoista

Vaikka tutkimus keskittyi minimipalkkoihin, sen tulokset viittaavat siihen, että yritysten voittojen jakaminen ei ole välttämätöntä työllisyyden kannalta. Esimerkiksi minimipalkkojen korottaminen ei johtanut työttömyyden kasvuun.
– Implikaatio: Työnantajien "säästöt" eivät välttämättä ohjaudu investointeihin tai työpaikkoihin.
– Lähde: Card & Krueger: Myth and Measurement (1995).

7. CRS:n raportti Yhdysvaltain verouudistuksista (2019)

Yhdysvaltain kongressin tutkimuspalvelu (CRS) totesi, että vuoden 2017 veronalennukset eivät käynnistäneet talouskasvua, vaan hyöty keskittyi pääasiassa ylimpään tulodesiiliin.
– Lähde: Congressional Research Service: The Economic Effects of the 2017 Tax Revision.

Yhteenveto:

Empiiriset tutkimukset tukevat usein näkemystä, että trickle-down-politiikka lisää tulojen epätasa-arvoa ja heikentää matalapalkkaisten asemaa, kun taas talouskasvun ja työllisyyden edistämiseen tarvitaan ennemmin:
– Koulutuksen ja sosiaaliturvan rahoitusta,
– Palkkojen korotuksia matalapalkka-aloille,
– Progressiivista verotusta.

Trick down politiikka heikentää palkkausta

Palkkauksen heikentymisen lisäksi yritysten kova kilpailu vie myös työpaikkoja.

1. David Autorin tutkimus "Palkkakehitys ja työn polarisaatio" (MIT, 2010-luku)

Autor on tutkinut teknologian ja globalisaation vaikutusta matalapalkkaisiin töihin. Hänen löydöksensä viittaavat siihen, että automatisaatio ja teollisuuden siirtyminen halpatyömaisiin maihin ovat painaneet alaspäin palkkoja matalapalkkaisilla aloilla (esim. teollisuustyö, logistiikka).
– Esimerkki: Yhdysvalloissa reaalipalkat (ostovoimakorjattuna) ovat kasvaneet hitaammin tai jopa laskeneet matalapalkka-aloilla 1980-luvulta lähtien, vaikka tuottavuus on kasvanut.
– Lähde: Autor: Why Are There Still So Many Jobs? (2015).

2. Economic Policy Institute (EPI): Palkkastagnaatio Yhdysvalloissa (2020)

EPI:n analyysi osoittaa, että matalapalkkaisten työntekijöiden reaalipalkat (tarkasteltuna 1979–2019) ovat nousseet vain marginaalisesti verrattuna korkeapalkkaisiin.
– Löydös: Vaikka tuottavuus kasvoi 69,6 %, matalimman desiilin palkat nousivat vain 15,6 %.
– Syyksi mainitaan mm. ammattiliittojen heikentyminen (liittojen neuvotteluvoiman väheneminen) ja minimipalkan polkeminen (inflaation jälkeen laskenut reaaliarvo).
– Lähde: EPI: The Productivity–Pay Gap.

3. OECD:n raportti "Palkkaepätasa-arvo" (2018)

OECD:n mukaan matalapalkka-alojen palkat ovat jääneet jälkeen monissa jäsenmaissa, erityisesti palvelusektorilla (siivous, ravintola-ala, hoiva).
– Esimerkki: Saksassa ja Britanniassa osa-aikaisten ja nollatuntisopimusten palkat ovat jääneet jopa alle inflaation, mikä on heikentänyt ostovoimaa.
– Syynä on mm. työmarkkinauudistukset, jotka heikensivät työntekijöiden neuvotteluasemaa.
– Lähde: OECD: The Role of Firms in Wage Inequality.

4. Thomas Piketty & Emmanuel Saez: Palkkojen eriarvoistuminen (2003)

Piketty ja Saez osoittivat, että Yhdysvalloissa ylimmän 1 % palkat nousivat 138 % vuosina 1979–2019, kun taas matalimman 50 % palkat nousivat vain 15 %.
– Matalapalkka-aloilla (esim. vähittäiskaupan työntekijät) reaalipalkat olivat jopa laskeneet 2000-luvulla inflaation ja elinkustannusten noustessa.
– Lähde: Piketty & Saez: Income Inequality in the United States.

5. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) analyysi: "Globaali palkkaraportti" (2020)

ILO:n mukaan maailmanlaajuisesti matalapalkka-alojen palkat ovat jääneet jälkeen talouskasvusta.
– Esimerkiksi: Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa teollisuustyöläisten palkat ovat nousseet hitaammin kuin johtajien, ja monilla aloilla palkat eivät ole edes seuranneet elinkustannuksia.
– Syyksi mainitaan mm. alirakenteelliset ongelmat (esim. epävirallinen työmarkkina) ja heikko työvoiman suoja.
– Lähde: ILO: Global Wage Report 2020/21.

6. Fight for $15 -liikkeen vaikutukset (2020-luvulla)

Tutkimukset Yhdysvaltojen "Fight for 15"−kampanjasta(minimipalkankorotus)ovatosoittaneet,etta¨∗∗ilmanpoliittistapainostustamatalapalkka−alojenpalkateiva¨tolisinousseet∗∗.–∗∗Esimerkki∗∗:NewJerseyssa¨jaKaliforniassaminimipalkankorottaminen15"−kampanjasta(minimipalkankorotus)ovatosoittaneet,etta¨∗∗ilmanpoliittistapainostustamatalapalkka−alojenpalkateiva¨tolisinousseet∗∗.–∗∗Esimerkki∗∗:NewJerseyssa¨jaKaliforniassaminimipalkankorottaminen15:iin nosti palkkoja, mutta valtioissa, joissa minimipalkka pysyi alhaisena (esim. Texas), matalapalkkaisten ostovoima heikkeni.
– Lähde: University of Berkeley: Minimum Wage Effects.

7. Ruotsin ja Tanskan vertailu (Nordic Economic Policy Review, 2021)

Ruotsissa ja Tanskassa ammattiliittojen vahva asema on estänyt matalapalkka-alojen palkkojen laskun, kun taas esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Britanniassa heikompi järjestäytyminen on johtanut palkkakehityksen heikkenemiseen.
– Päättely: Institutionaaliset tekijät (kuten kolmikantajärjestelmä) vaikuttavat ratkaisevasti siihen, säilyvätkö matalapalkka-alojen palkat kilpailukykyisinä.
– Lähde: Nordic Economic Policy Review: Wage Inequality.

 

 

---

---

Hieman netistä pongattua, sekä aiempia muistiinpanoja

Trickle down -teoria, tai "valumaefekti", on talousteoria, jonka mukaan verotuksella rikkaiden suosiminen johtaa talouskasvuun, joka lopulta hyödyttää myös köyhiä. Tämä teoria on kuitenkin vuosien saatossa saanut paljon kritiikkiä, eikä empiirinen tutkimus ole juurikaan tukenut sen väitteitä.

Miksi Trickle down -teoria ei toimi?

Tässä on muutamia syitä, miksi trickle down -teoria ei käytännössä toimi:

• Epätasa-arvo lisääntyy: Kun rikkaiden tulot kasvavat huomattavasti enemmän kuin köyhien, yhteiskunnallinen eriarvoisuus kasvaa. Tämä voi johtaa moniin negatiivisiin seurauksiin, kuten heikentyneeseen sosiaaliseen liikkuvuuteen, lisääntyneeseen köyhyyteen ja terveysongelmiin.
• Kulutus ei kasva riittävästi: Rikkaat eivät välttämättä kuluta lisää rahaa, vaikka heidän tulojaan kasvatettaisiin. Sen sijaan he saattavat sijoittaa rahaa ulkomaille tai ostaa omaisuutta, mikä ei välttämättä stimuloi kotimaista taloutta.
• Kysyntä ei kasva: Jos vain pienen osan väestön tulot kasvavat, kokonaiskysyntä taloudessa ei välttämättä kasva riittävästi. Tämä voi johtaa yritysten investointien vähenemiseen ja työllisyyden heikkenemiseen.
  
• Verotulot vähenevät: Verotuksella rikkaiden suosiminen tarkoittaa sitä, että valtio saa vähemmän verotuloja. Tämä voi johtaa julkisten palvelujen leikkauksiin ja infrastruktuurin heikkenemiseen, mikä taas voi haitata talouskasvua.
• Empiirinen tutkimus: Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että trickle down -teoria ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tutkimuksen mukaan alaspäin valuminen ei tapahdu, vaan rikkaimpien tulojen kasvattaminen voi jopa hidastaa talouskasvua.

Miksi tutkimukset eivät tue teoriaa?

• Epätasa-arvon kasvu: Tutkimukset ovat osoittaneet, että kun rikkauden eriarvoisuus kasvaa, myös talouskasvu hidastuu. Tämä johtuu siitä, että köyhillä on suurempi taipumus kuluttaa rahaa, kun taas rikkaat sijoittavat sen usein. Jos kysyntä ei kasva, yritykset eivät näe syytä investoida ja työttömyys voi kasvaa.
• Heikko siirtymä: Tutkimukset eivät ole löytäneet vahvaa empiiristä näyttöä siitä, että rikkaiden tulojen kasvu johtaisi merkittävään lisätuloon köyhemmille. Raha ei välttämättä "valu" alaspäin odotetulla tavalla, vaan jää usein rikkaimpien hallintaan.
• Muut tekijät vaikuttavat: Talouskasvuun vaikuttavat monet muut tekijät kuin vain tulojen jakautuminen. Koulutus, infrastruktuuri, teknologian kehitys ja toimiva talouspolitiikka ovat kaikki tärkeitä tekijöitä.
• Lyhytnäköisyys: Trickle down -teoria voi olla liian yksinkertainen kuvaus kompleksisesta talousjärjestelmästä. Se ei ota huomioon esimerkiksi psykologisia tekijöitä, kuten ihmisien taipumusta verrata itseään toisiin.

Esimerkkejä tutkimuksista:

• Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF): IMF on julkaissut useita tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että voimakas eriarvoisuus voi hidastaa talouskasvua.
• OECD: OECD:n tutkimukset ovat myös osoittaneet, että eriarvoisuus ja talouskasvu eivät ole yhteydessä toisiinsa lineaarisesti, vaan liian suuri eriarvoisuus voi olla haitallista.
• Maailmanpankki: Maailmanpankin tutkimukset ovat korostaneet, että tasa-arvoisempi tulojen jakautuminen voi johtaa nopeampaan ja kestävämpään kasvuun.
  

Trickle down -teorian epäonnistuminen historiassa: Yhdysvaltojen Reaganin aikakausi

Yksi tunnetuimmista esimerkeistä trickle down -teorian epäonnistumisesta löytyy Yhdysvalloista 1980-luvulta, presidentti Ronald Reaganin kaudelta. Reaganin hallinto toteutti merkittäviä veronalennuksia erityisesti suurituloisille, perustuen ajatukseen, että tämä stimuloisi talouskasvua ja että hyödyt "valuisivat" lopulta koko yhteiskuntaan.

Mitä tapahtui käytännössä?

• Epätasa-arvon kasvu: Reaganin veropolitiikka johti merkittävään tuloerojen kasvuun Yhdysvalloissa. Rikkaiden osuus kansallisesta tulosta kasvoi huomattavasti, kun taas keskiluokan ja vähätuloisimpien ostovoima heikkeni.
• Julkisten menojen leikkaukset: Veronalennusten rahoittamiseksi leikattiin julkisia menoja, kuten koulutukseen, terveydenhuoltoon ja infrastruktuuriin. Tämä heikensi julkisten palvelujen laatua ja vaikeutti monien amerikkalaisten elämää.
• Velkaantuminen: Veronalennukset ja julkisten menojen leikkaukset johtivat valtionvelan kasvuun.
• Hidas talouskasvu: Vaikka osakekurssit nousivat Reaganin kaudella, yleinen talouskasvu oli hidasta verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin.
• Työttömyys lisääntyi: Reaganin veropolitiikan seurauksena työttömyys kasvoi suuriin lukuihin

Miksi teoria ei toiminut?

• Kulutus ei lisääntynyt: Rikkaat eivät välttämättä kuluttaneet lisää rahaa, vaan sijoittivat sen.
• Kysyntä ei kasvanut: Kun vain pienen osan väestön tulot kasvoivat, kokonaiskysyntä taloudessa ei kasvanut riittävästi.
• Julkisten palvelujen heikkeneminen: Leikkaukset julkisiin palveluihin heikensivät työllisyyttä ja talouskasvua pitkällä aikavälillä.

Muita esimerkkejä:

Myös muut maat, kuten Iso-Britannia Margaret Thatcherin aikana, ovat kokeilleet vastaavia politiikkoja. Tulokset ovat olleet pääosin samanlaisia: epätasa-arvon kasvu, julkisten palvelujen heikkeneminen ja hidas talouskasvu.

Vaihtoehtoisia näkemyksiä:

Useat taloustieteilijät ja poliitikot ovat esittäneet vaihtoehtoisia näkemyksiä talouskasvun edistämisestä. Näihin kuuluvat esimerkiksi:

• Kysyntäpuolen politiikka: Tavoitteena on lisätä kokonaiskysyntää esimerkiksi julkisilla investoinneilla, tulonsiirroilla ja minimipalkkojen korotuksilla.
• Tarjontapuolen politiikka: Tavoitteena on parantaa yritysten toimintaedellytyksiä esimerkiksi investointien tukemisen ja sääntelyn purkamisen avulla.
• Yhdistelmäpolitiikka: Useimmat taloustieteilijät ovat sitä mieltä, että talouskasvun edistämisessä tarvitaan sekä kysyntäpuolen että tarjontapuolen politiikan keinoja.

Trickle down on huonoksi koettu.

Trickle down -teoria on yksinkertaistettu kuvaus taloudesta, joka ei ota huomioon monia tärkeitä tekijöitä. Empiirinen tutkimus on osoittanut, että teoria ei toimi käytännössä. Sen sijaan talouskasvun edistämisessä on tärkeää kiinnittää huomiota myös tasa-arvoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.

Reaganin aikakausi on usein käytetty esimerkki siitä, kuinka trickle down -teoria ei välttämättä toimi käytännössä. Vaikka teoria lupaa talouskasvua ja hyvinvointia kaikille, se voi johtaa lisääntyneeseen eriarvoisuuteen ja heikentää yhteiskunnan hyvinvointia.

Miksi "tihkuminen" jää usein vajaaksi?

1. Rikkaat ja yritykset eivät välttämättä käytä säästöjään "hyväntekeväisyyteen"
   – Varakkaat saattavat säästää veronalennuksiaan (esim. sijoitusten kautta) tai käyttää ne omien varallisuustensa kasvattamiseen (osakkeet, kiinteistöt), mikä ei synnytä työpaikkoja.
   – Suuryritykset voivat jakaa säästönsä osinkoina omistajille tai tehdä osakkeiden takaisinostoja (ei investointeja tai palkkauksia).
2. Globaalit markkinat ja veroparatiisit
   – Rahat "tihkuvat" usein maasta ulos verosuunnittelun tai globaalien investointien kautta. Esim. yritys voi käyttää verosäästöjä tehtaaseen Aasiassa, ei Suomessa.
3. Epätasainen valta ja palkkakuilu
   – Jos työmarkkinoilla on heikko työntekijöiden neuvotteluvalta (esim. ei ammattiliittoja), yritysten voitot eivät välity palkkoihin.
   – Prekaari työ (nollasopimukset, pätkätyöt) luo työpaikkoja, mutta niistä ei synny elätettävää tulotasoa.
4. Talouskasvu ≠ kaikkien hyvinvointi
   – Vaikka BKT kasvaisi, sen hyödyt jakautuvat usein epätasaisesti. Esim. Yhdysvalloissa 1980-luvulta lähtien ylimmän 1 % on napannut suurimman osan talouskasvun hedelmistä.

---

 

Perintöveron poisto

1. Trickle-down-logiikka perintöveron poistossa

– Perustelu: Perintöveron poistoa perustellaan usein sillä, että varakkaiden säästöt ja sijoitukset kasvavat, kun heidän ei tarvitse maksaa veroja perinnöistä. Tämän uskotaan lisäävän pääomamarkkinoiden likviditeettiä ja kannustavan yrityksiä investoimaan, mikä luo työpaikkoja ja hyödyttää koko yhteiskuntaa.
– Kriittinen näkökulma: Tämä on klassinen trickle-down-argumentti, jossa varakkaiden veronalennukset oikeutetaan epäsuorilla hyödyillä köyhille. Tutkimukset (kuten IMF:n ja OECD:n aiemmin mainitut) kuitenkin viittaavat, että tällainen politiikka harvoin toteuttaa lupauksiaan, vaan syventää varallisuuseroja.

2. Miten perintöveron poisto vs. korotus vertautuu trickle-downiin?

a) Perintöveron täydellinen poisto

– Hyötyjät: Pääasiassa varakkaimmat 1–10 %, jotka perivät suuria omaisuuksia (esim. kiinteistöt, osakkeet).
– Trickle-down-yhteys: Jos perusteluna on "varallisuuden säilyminen investointeihin", kyseessä on selvä trickle-down-logiikka. Käytännössä kuitenkin suurin osa perintöveron poiston hyödyistä jää varakkaille, eikä talouskasvu välttämättä seuraa (ks. Kansasin esimerkki).
– Tutkimusnäyttö: Esim. Saez & Zucmanin (2019) tutkimukset osoittavat, että perintöveron poisto pahentaa varallisuuseroja, eikä sillä ole vahvaa yhteyttä investointien kasvuun.

b) Verovapaan rajan korotus 20 000 € → 50 000 €

– Hyötyjät: Keskiluokka ja alempi keskiluokka, jotka perivät pienehköjä summia (esim. säästötili, perheasunto).
– Ero trickle-downiin: Tämä ei ole trickle-down-politiikkaa, vaan progressiivista verokevennystä, joka kohdistuu laajemmin kansaan. Se helpottaa taloudellista taakkaa tavallisilta perheiltä, jotka saattavat käyttää perintöä kulutukseen tai velkojen maksuun – mikä voi stimuloida lyhytaikaista talouskasvua (esim. kulutuksen nousu).
– Tutkimusnäyttö: Progressiiviset verokevennykset (kuten lapsilisät, matalampien tulojen veronalennukset) ovat usein tehokkaampia talouskasvun kannalta kuin varakkaiden veronalennukset (OECD, 2014).

3. Mitä empiiriset tutkimukset sanovat perintöveron vaikutuksista?

a) Varallisuuserojen kasvu

– Pikettyn (2014) mukaan perintöveron heikentäminen johtaa "periytyvään varallisuuteen", mikä syventää pitkällä aikavälillä taloudellista epätasa-arvoa.
– Todellisuudessa: Rikkaat perijät sijoittavat perintönsä usein passiivisesti (esim. osakkeisiin), eivätkä välttämättä luo uusia työpaikkoja.

b) Julkisen talouden menetys

– Euroopan komission arvio: Perintöveron poisto heikentää julkisten varojen keruuta, mikä voi johtaa leikkauksiin koulutuksessa tai terveydenhuollossa – palveluissa, jotka ovat kriittisiä matalapalkkaisille.
– Esimerkiksi Ranskassa perintöveron korotuksia on perusteltu tasa-arvolla (ks. Landais & Zucman, 2020).

c) Investointien kannustin?

– Kansainväliset vertailut: Maissa, joissa on korkea perintövero (esim. Belgia, Japani), ei ole havaittavissa investointien heikentymistä verrattuna maihin, joissa vero on matala (esim. Australia).

4. Vertailu: USA vs. Pohjoismaat

– USA: Perintöveron poistoa on ajettu aktiivisesti trickle-down-argumentein (esim. Trumpin verouudistus 2017). CRS:n (2019) mukaan hyödyt kohdistuivat ylimpään 1 %.
– Pohjoismaat: Ruotsissa ja Norjassa perintöverotus on korkea, mutta sosiaaliturva ja koulutus rahoitetaan hyvin, mikä vähentää köyhyyttä. Tulokset: alemmat varallisuuserot kuin Yhdysvalloissa (World Inequality Database).

5. Suomen konteksti

– Nykyinen tilanne: Veroton perintöraja on 20 000 €. Käytännössä tämä koskee useimpia pieniä perintöjä (esim. säästötilit, autot).
– Jos raja nostetaan 50 000 €: Tämä helpottaisi keskiluokan taloutta (esim. perheasunnon periminen ilman verotaakkaa), mutta ei juurikaan vaikuttaisi varakkaimpiin, jotka perivät yli 100 000 € (heidän verojaan ei merkittävästi kevennetä).
– Jos perintövero poistetaan kokonaan: Hyötyjä keskittyisi varakkaille, jotka perivät esim. osakesalkkuja tai kiinteistöjä. Tämä heikentäisi tulonsiirtoja ja voisi lisätä varallisuuseroja (Pikettyn teesien mukaisesti).

Yhteenveto:

– Perintöveron poisto on selkeästi trickle-down-politiikkaa, sillä se hyödyttää varakkaita ja perustuu ajatukseen, että "säästetyt" varat ohjautuvat talouskasvuun. Tutkimukset kuitenkin viittaavat, että tämä harvoin toteutuu.
– Verovapaan rajan korotus 50 000 € ei ole trickle-downia, vaan progressiivinen toimi, joka helpottaa keskiluokkaa. Se voi jopa parantaa talouskasvua, jos säästyneet varat käytetään kulutukseen (esim. asuntoremontit, velkojen maksu).

Jos politiikan tavoitteena on vähentää epätasa-arvoa, perintöveron säilyttäminen (tai jopa korottaminen) varakkaille ja rajan korotus keskiluokalle olisi tehokkaampaa. Jos tavoitteena on puolestaan "stimuloida investointeja", perintöveron poistolla ei ole vahvaa empiiristä tukea.

Lähteet:

• Piketty, T. (2014): Capital in the Twenty-First Century.
• Saez, E., & Zucman, G. (2019): The Triumph of Injustice.
• OECD (2014): Trends in Income Inequality.
• Congressional Research Service (2019): The Economic Effects of the 2017 Tax Revision.

---

Seikkoja joihin trickle down talouspolitiikka voi epäonnistuessaan johtaa

1. Taloudellinen epätoivo ja omaisuusrikollisuus

Kun tuloerot kasvavat ja köyhillä ei ole mahdollisuuksia päästä taloudelliseen turvaan (esim. hyvät työpaikat, sosiaaliturva), osa voi kääntyä epävirallisen talouden puoleen:

• Varkaudet, ryöstöt kohdistuvat usein varakkaisiin tai heidän omaisuuteensa (esim. kalliit autot, kodinkoneet).
• Mustan pörssin toiminta: Köyhät voivat toimia varastetun tavaran välittäjinä, jolloin rikkaiden menetetyt varat "kiertävät" rikollisverkostojen kautta köyhien taskuihin.
• Huumeiden myynti: Globaalisti rikkaiden kysyntä luomassa markkinoita, joilla köyhät toimivat katutasolla jakajina (esim. huumekartellien "työntekijät").

Esimerkki: 1980-luvun Yhdysvalloissa Reaganin ajan tihkumapolitiikan ja kovatyöllisyyden aikana katujengien ja huumeiden myynnin määrät nousivat huomattavasti.

2. Julkisen sektorin heikkeneminen ja järjestäytynyt rikollisuus

Tihkumapolitiikkaan liittyy usein julkisten palveluiden leikkaukset (koulutus, terveydenhuolto, sosiaaliturva), mikä heikentää köyhien mahdollisuuksia. Tämä luo tilaa rikollisjärjestöille, jotka tarjoavat "vaihtoehtoisia palveluja":

• Lainauslikviditeettiä: Köyhille myönnetään lainaa rikollisten kautta (velkavankeutta, koronkiskontaa).
• Luvattomat "turvaverkot": Esim. mafiat tarjoavat suojelua tai työtä alueilla, joilla valtio on poistunut.
• Korruptio: Rikkaiden veronkierto (veroparatiisit) ja virkamiesten lahjukset voivat normalisoida rikollista toimintaa koko yhteiskunnassa.

Esimerkki: Italian eteläosissa mafioiden valta kasvoi 1900-luvulla juuri heikkojen julkisten instituutioiden ja köyhyyden myötä.

3. "Ylhäältä alas" – rikkaiden rikollisuus hyödyntää köyhiä

Varakkaille suunnatut politiikat (verokevennykset, sääntelyn purkaminen) mahdollistavat valkoisen kauluksen rikollisuutta, joka hyödyntää köyhiä:

• Laiton työvoima: Köyhät pakotetaan halpatyövoimaksi rikollisiin toimintoihin (esim. ihmiskaupassa, orjatyössä).
• Ympäristörikokset: Teollisuuden saasteet tai luonnonvarojen riisto köyhiltä alueilta (esim. öljy-yhtiöt heikentämässä alkuperäiskansojen elinolosuhteita).
• Rahansiirrot: Köyhät käytetään rahanpesun välikäsinä (esim. "pimeät tilit" heidän nimissään).

Esimerkki: Monissa kehitysmaissa länsimaiset yritykset hyödyntävät köyhiä työntekijöitä laittomissa kaivoksissa tai vaatetehtaissa.

4. Luokkajännitteet ja sosiaalinen epävakaus

Kun tihkumapolitiikka syventää eriarvoisuutta, se voi johtaa yhteiskunnan polarisoitumiseen, mikä näkyy:

• Mielenosoituksina ja mellakoina: Köyhät kapinoivat varallisuuden jakamisen puutetta vastaan (esim. Occupy Wall Street, Ranskan keltainen liike).
• Väkivallan normalisoitumisena: Epätoivo johtaa siihen, että rikollisuus nähdään "ainoa keinona selvitä".

Esimerkki: Etelä-Afrikassa maailman korkeimmat tulokuilut ovat johtaneet äärimmäiseen väkivaltaan ja ryöstöihin varakkaiden alueilla.

Todellisuudessa tihkuminen rikollisuuden kautta, on selvä merkki politiikan epäonnistumisesta

Tämä "varallisuuden valuminen" ei ole tervettä tai kestävää talouskasvua, vaan sosiaalisen romahduksen oire. Sen sijaan, että köyhät hyötyisivät taloudesta, he joutuvat turvautumaan rikollisuuteen – ja rikkaat menettävät turvallisuuttaan.

Vaihtoehtoina olisi suoraan kohdennettu sosiaalipolitiikka (esim. perustulo, koulutuksen rahoitus) ja progressiivinen verotus, jotka ehkäisivät sekä köyhyyttä että sen synnyttämää rikollisuutta.