Tää on muntapa kun muu ei huvita.

Minun tapa, Mun tapa eli muntapa.

Mun tavalla esittää asioita tarkoitan myös sitä miksi en tee esim Youtubeen avoimia julkisia videoita, tai miksi en käytä sosiaalista mediaa tilapäivityksiin kuten FB, Instagram, Twitter yms julkaisun välittäjänä. Yksi perussyy on ettei huvita.

Ei vaan huvita enää esittää asiaa johon saa kommentteja sellaisilta joilla ei ole yleensä mitään sanottavaa ainakaan itse asiaan liittyen.

Aikaisempina vuosina eräs tällainen ja siihen aikaan ainut kanava sai jonkinlaisen "suolen" tai suoli 24´ lempinimen. Nyt suolta pykää joka tuutista. Minun mielestäni suuri osa somea on sitä samaa suolta. Suunsoittajia , provosoivia riidanhaastajia, asiattomasti keskustelevia, haukkujia, mollaajia, jne. Poikkeuksiakin on toki.

Ja ihan varmasti tiedän että monia ei kiinnosta sanomiseni tai esitykseni millään tapaa. Sillä ei tässä kohtaa ole mitään merkitystä. Olenpahan sanonut ja se siitä.

www-sivut ovat historiaa

Aivan paskaa oleva väittämä. Ei göröst. en ole muutenkaan drip. "Eihän kukaan enää käytä www sivuja" sanotaan. Mitä sitten? jos ei käytä, ei ole minun ongelma, mutta sanoppas mitä ne sitten käyttää?

Ei ole ohi www-sivut vielä minulla.

Keinoälyn vastaus: Sosiaalisen median käyttö on kasvanut merkittävästi viime vuosina, mutta perinteiset nettisivut pitävät yhä pintansa. Esimerkiksi Suomessa perinteiset uutismediat ovat edelleen tärkeä osa ihmisten arkea, vaikka verkkomedian seuraaminen onkin lisääntynyt

Monet ihmiset käyttävät sekä perinteisiä nettisivuja että sosiaalista mediaa, riippuen siitä, millaista sisältöä he etsivät. Sosiaalinen media tarjoaa nopeita päivityksiä ja vuorovaikutusta, kun taas perinteiset nettisivut voivat tarjota syvällisempää ja luotettavampaa tietoa

FB, Insta, jne..

Yksistään mikään FB ei riitä, mikään ei enää ole yksistään yhtään mitään.

Mikäli markkinoisin yritystä  ja mainostaisin yrittäjänä jotain tuotetta tai palvelua, käyttäisin monia kanavia, mutta se juttu onkin toinen. En markkinoi, enkä mainosta siinä mielessä. Joten ihan sama.

Ja sitten

En kaipaa sellaista hyväksyntää kuinka moni minusta tykkää. Tykkää tai ei, ei se minun olemista mitenkään muuta.

Mukavaa ja lämmintä mieltä toki tykkäämiset antaa, vaan eipä juuri muuta sellaista jota kaipaan. Toisekseen minultakin on joskus jäänyt tykkäämättä joku henkilö vaikka olisi ollut oleellista tykätä. Joskus olen tykännyt vaikka olisi pitänyt olla tykkäämättä. Nämäkään minun tykkäämiset tai tykkäämättä jättämiset eivät ole vaikuttaneet noihin kohteisiin eli henkilöihin varmaan millään muotoa.

Muntapa on vaan olla olemassa.

Joku tarttuu varmasti kirjoitus virheeseen "muntapa" josta vähätkään välitän. Teen mitä teen, olen mitä olen. Mulle se riittää ja se on se juttu. Saan esittää asioita joita joku katsoo jos katsoo. Olen nimittäin täysin varma että jos joku sattuma osuisi niin että tekisin jonkun merkittävän artikkelipäivityksen jonka joku sattumalta löytäisi, niin ihan varmasti hän osaisi sen välittää eteenpäin mikäli hän sen katsoisi aiheelliseksi.

Uskon edelleen että oikealla tai sopivalla asialla on taipumus löytää kohteensa. Oli se toteutettu missä tahansa alustalla.

Osaan muuttaa tapojani

Mikään ei ole ikuista. Ei ole ikuista sekään että teen aina näin. Ei ole koskaan tähän mennessä ollut mikään lopullista.

Minun tapa

En ole "influensseri"

Totesin jo 20.3.2017 että muutan tyyliäni. Tilapäivitys FBstä 

Aina ei kaiken tarvitse olla täydellistä. Joskus on vaan opittava hyväksymään omat rajansa, tai antaa toistenkin oppia.
Olen nuorempana ollut aika "vahva persoona" mielipiteineni ja tietenkin lähes aina "oikeassa". Usein vänkäsin pelkästään ihan siksi että olisin saanut vahvan vastustajan.
Nyttemmin olen siirtymässä pikkuhiljaa kuuntelijoiden puolelle. Ja on kyllä ihan pakko myöntää että välillä on ihan tahdon voimalla pidettävä suu kiinni. Ei tämä maailma tästä juurikaan pelastu mun sanomisilla tai sanomatta jättämisillä.
Olen myös ilokseni huomannut että joskus minulta ihan kysytään asioista mielipidettä.
Turhaa tärkeilyä ja pilkunviilausta kaikki tyynni. Antaa olla ihanasti rempallaan vaan.
MUTTA.
Jotkut asiat on syytä tehdä huolella ja niin että saa itse nauttia tuloksista.
Silloin ei ole varaa sössiä asiaa myötäilyllä tai "enhän minä osaa" Paskan marjat!
 
Kun minä teen jauhelihakastikkeen. Teen sen siksi että pidän siitä. Ja kun teen sen siksi että pidän siitä, en perkule valmista siitä sellaista mistä en pidä. NII!
Ei muuten ole rasvatonta eikä poltettua! Eikä kanamunienkaan tarvitse olla sisältä sinisiä kivimunia.
Siitäs saitte!

 

n