Veroansa

 12.11.2026, 157 päivää vaaleihin.

* 

 Kirjoitelmani 

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan pohdiskelevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?  ( viimeisimmät päivitykset kohdissa: 1.10.8 , 5.1.7 , 6.1.1, 6.1.2 , 6.1.3 ja tänään 3.11.2026 6.1.4 ) Lisäksi pohdintaa mitä muuta kirjaani kuuluisi: Kuuluvatko nämä aiheet kirjaani?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina  Persvako

Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//

Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus

Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )

Poliittinen kilven kiilloitus Kas kilpi kiiltää näin

 *

Miten perintöverosta luopuminen kääntyy tavallisen kansalaisen maksettavaksi

Perintöveron poistaminen on yksi julkisen keskustelun vetovoimaisimmista iskulauseista. Ajatus siitä, että sukupolvelta toiselle siirtyvästä omaisuudesta ei tarvitsisi maksaa veroa, kuulostaa ensikuulemalta reilulta, inhimilliseltä ja arjen taloutta helpottavalta ajatukselta. Yhteiskunnallisessa ja talouspoliittisessa päätöksenteossa kaikkein houkuttelevimmat lupaukset kätkevät kuitenkin sisäänsä vaarallisimmat ansat.

Perintöveron ympärillä käytävä keskustelu on oppikirjaesimerkki kielellisestä ja rakenteellisesta silmänkääntötempusta. Mielikuvamarkkinoinnissa perintöveron poisto myydään tavalliselle kansalaiselle "koko kansan kädenojennuksena", mutta ehdotuksen kääntöpuolena oleva luovutusvoittoverojärjestelmä kääntää verorasituksen täysin päinvastaiseksi. Uudistus vapauttaisi suurimmat miljoonaomaisuudet veroista lähes kokonaan ja siirtäisi verolaskun suoraan niiden keski- ja pienituloisten perheiden maksettavaksi, jotka perivät vaatimattoman omakotitalon, kesämökin tai pienet säästöt.

Ruotimalla veroansan mekanismia, pienten perintöjen todellista kohtaloa sekä niitä psykologisia syitä, joiden vuoksi tämä kielellinen täky puree kansaan niin helposti, paljastuu, miten syvällisestä mielikuvapelistä on kyse.

1. Perintövero vastaan luovutusvoittovero – Kovan matematiikan todellisuus

Oikeistolaisessa veroretoriikassa perintöveron poistamista perustellaan väitteellä, että vero rasittaa kohtuuttomasti tavallisia ihmisiä ja pakottaa perilliset ottamaan syvää velkaa vanhempiensa elämäntyön lunastamiseksi. Kun tarkastellaan Verohallinnon ja taloustieteilijöiden tilastollisia tosiasioita, mielikuva murenee nopeasti.

Nykyisessä järjestelmässä perintöveron alaraja on 20 000 euroa perillistä kohden. Tämä tarkoittaa käytännössä seuraavaa:

• Valtaosa perinnöistä on jo valmiiksi verovapaita: Noin 60 prosenttia kaikista Suomessa vuosittain jaettavista perinnöistä jää alle 20 000 euron rajan. Vuosittain noin 85 000 perillistä saa Verohallinnolta täysin puhtaan nollaverolipun.
• Kohtuullisten perintöjen veroprosentti on matala: Jos perittävä summa on 20 000–50 000 euroa perillistä kohden (esimerkiksi tavallisen perheasunnon myyntiosuus sisarusten kesken), perintövero liikkuu muutamassa prosentissa tai joissain sadoissa euroissa.
• Vero kohdistuu suurimpiin omaisuuksiin: Perintövero muodostaa aitoa taloudellista merkitystä vasta silloin, kun perittävä omaisuus nousee satoihin tuhansiin tai miljooniin euroihin. Tällöin kyse on pääomista, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle ilman omaa työpanosta.

Kun perintövero ehdotetaan poistettavaksi, sen tilalle tarjotaan järjestelmää, jossa peritystä omaisuudesta maksetaan luovutusvoittoveroa vasta silloin, kun omaisuus myydään eli realisoidaan. Pinta-arvioinnissa tämä kuulostaa reilulta: "Veroa maksetaan vasta silloin, kun saadaan käteistä rahaa käteen."

Siirtymän verotuksellinen ansa piilee kuitenkin siinä, miten perityn omaisuuden hankinta-arvo määritellään myyntihetkellä. Jos perintöverotusta ei toimiteta, omaisuudelle ei vahvisteta perintöverotusarvoa uudeksi hankintamenoksi. Tällöin omaisuuden myyntivoitto lasketaan perittävän alkuperäisestä, usein vuosikymmeniä vanhasta hankintahinnasta tai hyödyntäen kaavamaista hankintaolettamaa (20–40 prosenttia myyntihinnasta).

Tämä mekaaninen muutos kääntää koko verotuksen logiikan päälaelleen.

2. Mummonmökin veroansa – Kuka maksaa ja kuka vapautuu?

Se, miksi luovutusvoittoveromalli on todellisuudessa ansa pienille perinnöille ja vapaakortti suuromaisuuksille, johtuu reaalimaailman elämäntilanteista ja pääomien rakenteesta.

Tavallisen perijän pakkomyynti

Tavallisen keskiluokkaisen tai pienituloisen perheen perintö koostuu tyypillisesti rintamamiestalosta, muusta vanhasta omakotitalosta, osakehuoneistosta tai metsäpalstasta. Kun vanhemmista aika jättää, kuolinpesässä on usein kaksi, kolme tai neljä lasta.

Arjessa sisarukset eivät voi asua yhdessä vanhempien vanhassa omakotitalossa eikä kenelläkään heistä yleensä ole mahdollisuutta tai halua lunastaa muita ulos. Ainoa käytännön ratkaisu pesän jakamiseksi ja kulujen kattamiseksi on kiinteistön myynti.

• Nykyjärjestelmässä: Omakotitalo arvioidaan vaikkapa 80 000 euron arvoiseksi. Neljälle lapselle jaettuna kunkin osuus on 20 000 euroa. Koska raja on 20 000 euroa, kukaan sisaruksista ei maksa senttiäkään perintöveroa.
• Luovutusvoittoverojärjestelmässä: Perintöveroa ei makseta perintöhetkellä, mutta kun talo myydään 80 000 eurolla, verottaja katsoo myyntitapahtuman. Koska perintöverotuksessa ei vahvistettu uutta verotusarvoa, myyntivoitto lasketaan vanhasta pohjasta tai hankintaolettamalla. Tuloksena on raskas luovutusvoittovero, josta jokainen sisarus maksaa tuhansia euroja veroa 30–34 prosentin verokannan mukaan.

Tavallinen kansalainen, joka äänesti perintöveron poiston puolesta säästyäkseen pikkusummilta, päätyykin maksamaan valtiolle moninkertaisen verolaskun myydessään vanhempiensa asunnon.

Suuromaisuuksien ikuinen vero-ohituskaista

Samaan aikaan yhteiskunnan vauraimmassa kärjessä tilanne muodostuu täysin päinvastaiseksi. Suuret miljoonaomaisuudet eivät koostu yksittäisistä asunnoista, joita olisi pakko myydä arjen elämiseen tai pesänjakoon. Ne koostuvat osakesalkuista, kiinteistöyhtiöistä, maasta, sijoitusrahastoista ja suku- ja holding-yhtiöistä.

Luovutusvoittoverojärjestelmän kultainen sääntö kuuluu: joka ei myy, ei maksa.

Kun varakas perhe perii kymmenien miljoonien eurojen osakesalkun tai sijoitusyhtiön, omaisuutta ei myydä. Se jätetään yhtiöiden taseisiin ja sijoituskuoriin kasvamaan korkoa korolle. Perilliset voivat nostaa yhtiöistä tarpeen vaatiessa huojennettuja osinkoja tai ottaa omaisuutta vastaan edullista pankkilainaa, jolla he rahoittavat kulutuksensa ilman, että myyntivoittoa eli verotettavaa tapahtumaa syntyy missään vaiheessa.

Omaisuus siirtyy sukupolvelta toiselle täysin verovapaasti. Valtio menettää perintöveron poistossa noin 650–1 000 miljoonaa euroa vuotuisia verotuloja. Tämä miljardiluokan reikä valtion kassassa paikataan korottamalla kaikkien maksamaa kulutusverotusta (kuten arvonlisäveroa 25,5 prosenttiin), leikkaamalla julkisista palveluista sekä verottamalla raskaasti niitä vaatimattomia perintöjä, jotka on pakko myydä.

Rikkaiden miljoonaperinnöt muuttuvat verovapaiksi, ja menetetyt verotulot maksatetaan tavallisen kansan arjen ostovoimalla ja pienten perintöjen luovutusvoitoilla.

3. Miksi kielellinen ansa puree kansaan niin helposti?

Jos perintöveron poisto ja luovutusvoittoveroon siirtyminen toimivat empiirisesti tavallisen ihmisen omaa taloudellista etua vastaan, herää perustavanlaatuinen kysymys: Miksi niin suuri osa ihmisistä kannattaa perintöverosta luopumista?

Ilmiö selittyy syvillä kielellisillä, kognitiivisilla ja sosiaalipsykologisilla mekanismeilla, joita poliittisessa viestinnässä hyödynnetään määrätietoisesti.

A. Sana "vero" tunnesyöttinä ja kärsimyksenä

Kielitieteilijät ja kognitiivisen retoriikan tutkijat ovat osoittaneet, että sana "vero" toimii ihmismielessä automaattisena negatiivisena kehyssanana. Vero mielletään rangaistukseksi, rasitteeksi tai mielivaltaiseksi muiden pussiin ottamiseksi.

Kun julkisuudessa esitetään lause "Luovutaan perintöverosta", ihmisaivot reagoivat välittömästi myönteiseen otsikkoon: "Hienoa, kärsimys poistuu!" Ihminen ei pysähdy analysoimaan sitä mekanismia, mikä verotustyyppi tulee tilalle tai miten tekniset laskentakaavat muuttuvat. Pelkkä lupaus jonkin veron poistamisesta riittää synnyttämään myönteisen mielikuvan, vaikka korvaava järjestelmä olisi omalle lompakolle huomattavasti kalliimpi.

B. "Kertaalleen jo verotettu raha" – Syvään juurtunut myytti

Toinen sitkeä argumentti perintöveroa vastaan on väite, että perittävästä omaisuudesta on "maksettu jo verot kertaalleen", minkä vuoksi sen verottaminen uudelleen olisi moraalisesti väärin. Tämä väite uppoaa kansanmielialaan vahvasti, koska se vetoaa rehellisen työntekijän moraalintuntoon.

Taloustieteellisesti ja oikeudellisesti väite on kuitenkin ontuva:

1. Verotus koskee aina transaktioita ja saajaa, ei rahaa fyysisenä esineenä: Raha kiertää taloudessa ikuisesti. Kun palkansaaja saa palkan, siitä maksetaan tulovero. Kun hän ostaa kaupasta ruokaa, hän maksaa arvonlisäveroa. Kauppias maksaa saamastaan tulosta yhteisöveroa ja työntekijälleen palkkaa, jota verotetaan taas. Vero maksetaan jokaisessa omistajan- ja saajanvaihdoksessa.
2. Perinnönsaaja ei ole maksanut euroakaan: Vainaja on eläessään maksanut omat veronsa, mutta perinnönsaajalle kyseessä on täysin vastikkeeton pääoma. Perillinen ei ole tehnyt tuntiakaan työtä tai maksanut senttiäkään veroa perimmästään summasta.
3. Työn ja omistamisen arvopristiriita: On nurinkurista, että omalla työllä ja hikoilulla ansaitusta palkasta pitäisi maksaa kireää progressiivista veroa, mutta ilman mitään omaa vaivannäköä lottovoiton tavoin saatu miljoonaomaisuus haluttaisiin säätää kokonaan verovapaaksi.

C. Kato orava! – Kognitiivinen silmänkääntötemppu

Ihmismielellä on taipumus tarttua yhteen helppoon yksityiskohtaan ja sivuuttaa monimutkainen kokonaisuus. Poliittisessa teatterissa tätä hyödynnetään tietoisena "Kato orava!" -taktiikkana.

Julkisessa keskustelussa katse lukitaan tunnepitoiseen mielikuvaan: kuvitellaan surun murtama perillinen, joka joutuu maksamaan veroa vanhempiensa kodista. Tällä tunnereaktiolla peitetään se järjestelmällinen tosiasia, että nykyisin nimenomaan pienet perinnöt jäävät veron ulkopuolelle. Kun ihmisen huomio on saatu kiinnitettyä tähän yksittäiseen myyttiin, häneltä jää huomaamatta, miten suurpääomien vero-ohituskaistoja rakennetaan samaan aikaan taustalla.

D. "Porvarina leikkimisen" ansa ja samaistumisidentiteetti

Sosiaalipsykologinen tekijä myytin taustalla on kognitiivinen samaistumisansa. Monet pien- ja keskituloiset ihmiset identifioituvat mielikuvissa heitä huomattavasti varakkaampiin luokkiin. Ihminen haluaa uskoa siihen, että jonain päivänä hän itse, hänen lapsensa tai hänen sukunsa perii jonkin suuren omaisuuden.

Puolustamalla rikkaiden perintöverovapautta ihminen kokee mielikuvissaan suojelevansa omaa "tulevaa vaurauttaan". Hän ei hahmota noudattavansa logiikkaa, jossa hän äänestää miljonäärien verovapauden puolesta samalla kun hänen omia peruspalveluitaan leikataan ja hänen oman, vaatimattoman mökkinsä myyntivoittoa kiristetään.

E. Poliittisen lukutaidon puute

Suurin syy ansan toimivuuteen on poliittisen ja taloudellisen lukutaidon puute. Kun julkista keskustelua käydään pelkillä iskulauseilla ja lööppiotsikoilla, tavallisella kansalaisella ei ole aikaa eikä työkalua perata auki lainsäädännön todellisia seurauksia.

Ilman tietoisuutta ja kriittisiä kysymyksiä kansalainen jää pelkäksi katsomon edustajaksi, jolle voidaan myydä mikä tahansa leikkaus tai veroansa, kunhan se paketoidaan riittävän kauniiseen käärepaperiin.

Yhteenveto: Kohti aitoa verooikeudenmukaisuutta

Perintöverosta luopuminen ja sen korvaaminen luovutusvoittoverolla ei ole mikään neutraali tai pienituloisia auttava uudistus. Se on puhdasoppista valumatalousideologiaa (trickle-down), jossa varallisuutta siirretään salaa alhaalta ylöspäin.

Jos yhteiskunnassa halutaan aidosti helpottaa tavallisten keskiluokkaisten ja pienituloisten perheiden taakkaa vanhempien poismenon hetkellä, ratkaisu ei ole perintöveron poistaminen ja luovutusvoittoveroansan virittäminen. Kestävä ja reilu ratkaisu olisi:

1. Säilyttää perintövero, jotta suurimmat miljoonaomaisuudet osallistuvat yhteiskunnan rahoitukseen.
2. Nostaa verovapaata alarajaa (esimerkiksi 20 000 eurosta 50 000 euroon), mikä vapauttaisi tavalliset perheasunnot ja pienet säästöt perintöverosta kokonaan ilman, että suuromaisuuksille avataan verovapaita ohituskaistoja.
3. Pidentää maksuaikoja, jotta kiinteistömuotoisen perinnön saaja ei joudu maksuvalmiuskriisiin ennen omaisuuden rauhallista järjestelyä.

Vasta kun opimme katsomaan kielellisten kulissien taakse ja kysymään neljä peruskysymystä – Kenelle tämä on suunnattu? Kuka tästä hyötyy? Kuka tämän maksaa? Ja mitä jätetään sanomatta? – voimme purkaa veroansat ja rakentaa verojärjestelmän, joka kohtelee jokaista kansalaista kohtuullisesti ja oikeudenmukaisesti.

Tällä kertaa nukkuvat ratkaisevat tulevaisuuden

Tiesitkö miten Sipilän hallituksestakin selvittiin?

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja vaalianalyyseissa seurataan tiiviisti eri puolueiden kannatusmittauksia, gallup-vaihteluita ja puheenjohtajien tenttimenestystä. Kuitenkin jokaisissa vaaleissa piilee yksi valtava tekijä, joka pystyy pyyhkimään kaikki asiantuntijoiden ennusteet pöydältä sekunnissa: niin sanottu nukkuvien puolue.

Kun sadat tuhannet kansalaiset päättävät jättää äänestämättä, he eivät suinkaan hiljennä ääntään tai anna "vastalauseilmoitusta" poliittiselle järjestelmälle. Todellisuudessa he antavat valtakirjan niille, jotka käyvät uurnilla joka tapauksessa.

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan vaalimatematiikan kylmää logiikkaa, taktisen äänestämisen ansoja ja sitä, miksi juuri nyt – enemmän kuin kertaakaan vuosikymmeniin – jokaisen tavallisen suomalaisen on aika herätä.

Vaalimatematiikan kylmä logiikka: Kotiinjäänti on aina ääni voittajalle

( vaalimatematiikan lyhyt oppimäärä )

Suomen vaalijärjestelmä perustuu suhteelliseen vaalitapaan ja d’Hondtin menetelmään. Tämän järjestelmän ydin on yksinkertainen: jokainen annettu ääni muuttaa vertauslukuja ja suhteellisia voimasuhteita.

Kun ihminen jättää äänestämättä ajatellen, ettei "yhdessä äänessä ole mitään väliä", hän tekee itse asiassa matemaattisen valinnan:

1. Aktiivisten ryhmien suhteellinen valta kasvaa: Ne väestöryhmät ja kannattajakunnat, jotka käyvät uurnilla kurinalaisesti vaaleista toiseen, saavat passiivisuuden ansiosta suhteessa huomattavasti suuremman painoarvon.
2. Kynnyt edustajapaikoille madaltuu: Mitä alhaisemmaksi yleinen äänestysaktiivisuus jää, sitä pienemmällä äänimäärällä puolueet saavat kansanedustajia ja aluevaltuutettuja läpi.
3. Leikkauspolitiikan hiljainen hyväksyntä: Jos arjen heikennyksistä, sote- maksujen noususta, palveluiden karsimisesta ja ostovoiman murenemisesta kärsivät ihmiset jäävät kotiin, leikkauksia tekevät voimat tulkitsevat hiljaisuuden hyväksynnäksi ja jatkavat valitulla linjalla.

Vaalimatematiikka ei tunne sympatiaa eikä selityksiä. Jos 30–40 prosenttia äänioikeutetuista jättää äänestämättä, pienenkin aktiivisen vähemmistön on mahdollista nousta vaalivoittajaksi ja määrätä koko valtakunnan suunta.

Varoitus taktikoinnista: Mielikuva-ansat ja aito arvovalinta

Kun vaalit lähestyvät, julkisuudessa alkaa usein voimakas puhe "taktisesta äänestämisestä". Kansalaisia kehotetaan äänestämään tiettyä suurpuoluetta vain siksi, ettei joku toinen pääsisi valtaan, tai hylkäämään itselle läheisin vaihtoehto "hukkaäänen" pelossa.

Taktiseen äänestämiseen liittyy kuitenkin vakavia sudenkuoppia, joista on syytä varoittaa:

1. Pelko kompassina johtaa vääriin kompromisseihin

Kun äänestyspäätös tehdään pelon tai jonkin asian vastustamisen pohjalta, tullaan helposti äänestäneeksi politiikkaa, joka ei todellisuudessa vastaa omia arvoja. Tällöin äänestäjä saattaa tulla tukeneeksi linjaa, joka vaalien jälkeen tekee tismalleen samoja leikkauksia ja kompromisseja, joita äänestäjä halusi välttää.

2. Moniarvoisuuden kapeutuminen

Taktikointi keskittää ääniä parille suurimmalle toimijalle ja karsii poliittisesta kentästä rohkeat, inhimilliset ja rakentavat vaihtoehdot. Demokratian elinehto on se, että erilaiset äänet ja ruohonjuuritason näkemykset tulevat kuulluksi.

3. Katteettomat lupaukset ja takinkäännöt

Suurimmat populistiset mielikuvakampanjat nojaavat usein siihen, että ihmisille luvataan "helppoja ratkaisuja" tai "pienen ihmisen puolella olemista". Teot hallituksessa saattavat kuitenkin olla täysin päinvastaisia. Siksi tärkein mittari ei ole se, mikä puolue näyttää gallupeissa suurimmalta, vaan se, millaisia tekoja ja arvovalintoja ehdokkaat arjessa edustavat.

Paras ja kestävin tapa äänestää on seurata omaa arvo- ja ihmissydäntä. Ääni, joka annetaan omille aidoille arvoille ja luotettavalle toimijalle, ei ole koskaan hukkaääni.

Jos milloinkaan, nyt on aika herätä

Meille uskotellaan usein, että monet päätökset – kuten sosiaaliturvan leikkaukset, terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset tai julkisen sektorin karsiminen – ovat "pakkorakoja" tai "vaihtoehdottomia välttämättömyyksiä".

Tämä on poliittista teatteria. Yhteiskunnassa ei ole mitään automaattia, joka pakottaisi murentamaan tavallisten ihmisten arkea.

Suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin aikoinaan sodan jälkeisessä köyhässä Suomessa yhteisellä sopimuksella ja eettisellä valinnalla. Tänään monin verroin rikkaammassa maassa on kyse täsmälleen samasta asiasta: arvovalinnasta.

• Haluammeko yhteiskunnan, jossa muutama suuryhtiö ja rikas eliitti pärjää samalla kun tavallisen kansan, pienyrittäjien, eläkeläisten ja lapsiperheiden ostovoima murenee?
• Vai haluammeko palauttaa luottamuksen, kohtuullisuuden ja sen Suomen tavan olla yhdessä, jossa ketään ei jätetä yksin?

Vastaus näihin kysymyksiin ei löydy nettipalstojen huutokilpailuista, vaan vaaliuurnilta.

Tulevaisuus tehdään itse

Demokratia on arvokas ja hauras lahja. Se tarkoittaa sitä, että yhtenä päivänä muutaman vuoden välein jokaisen suomalaisen ääni on täsmälleen yhtä painava – olitpa sitten suurituloinen johtaja, pienyrittäjä, eläkeläinen, opiskelija tai työtön.

Jos jätät käyttämättä tämän oikeuden, annat muiden päättää, mihin sinun veroragasi käytetään, miten terveyskeskuksesi toimii ja miltä lastesi tulevaisuus näyttää.

Nyt ei ole aika kyyristellä tai lannistua. Jos milloinkaan, nyt on aika herätä, kaivaa äänioikeus esiin ja näyttää, millaisen hyvinvointivaltion me haluamme rakentaa.

Yhdessä eteenpäin.

Ja mitä sinä todellisuudessa voit tehdä!!!?

Osallistu ja vaikuta. Äänestä. Siinä on avaimet.

Tutustu aineistooni jossa pohditaan mitä tässä on tapahtunut ja kysytään suoraan: Mitä juuri sinä haluat?

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina  Persvako

Äänestä!

Vielä on toivoa