Suomen hallituksen talouspolitiikka: Ideologinen hanke vai talouden pelastus?
Suomen hallituksen talouspolitiikkaa voidaan pitää ideologisena hankkeena, joka naamioidaan talouden pelastamiseksi. Pääministeri Petteri Orpon ja valtiovarainministeri Riikka Purran johdolla hallitus on toteuttanut massiivisia menoleikkauksia ja veronkevennyksiä, joiden väitetään vahvistavan taloutta. Kriitikot kuitenkin osoittavat, että nämä toimet heikentävät kansantaloutta, lisäävät velkaantumista ja kohdistuvat erityisesti pienituloisiin.
Veronkevennysten "dynaamiset vaikutukset" ovat taloustieteilijöiden mukaan toiveajattelua, eikä niiden kasvua edistävä vaikutus riitä kattamaan menetettyjä verotuloja. Samalla hallitus leikkaa julkisista palveluista, kasvattaa eriarvoisuutta ja murentaa hyvinvointivaltion perustaa. Sosiaaliturvaleikkaukset eivät ole parantaneet työllisyyttä, vaan lisänneet köyhyyttä. Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poisto ja muut toimet osoittavat, että hallitus pyrkii heikentämään työntekijöiden neuvotteluasemaa.
Hallituksen politiikka ei perustu taloustieteelliseen analyysiin, vaan arvovalintoihin, joissa julkisen sektorin roolia supistetaan tietoisesti. Tämä linja uhkaa perustuslaillisia oikeuksia, kuten toimeentulon turvaamista ja maksutonta koulutusta. Lopulta hallituksen toimet eivät tasapainota taloutta, vaan ajavat Suomea kohti syvenevää eriarvoisuutta ja hyvinvointivaltion rapautumista.
Onko Orpon hallitus onnistunut?Toimeentulo tukimalli Briteistä, päätösten hinta politiikassa, Tahallinen tuhoaminen, Kotimainen SISH ,
Ideologinen hanke, talous korjaantuu sitten joskus myöhemmin suhdanteilla
Suomen nykyinen hallitus, pääministeri Petteri Orpon ja valtiovarainministeri Riikka Purran johdolla, on korostanut tarvetta saada maan talous kuntoon ja pysäyttää julkisen talouden velkaantuminen. Hallituksen talouspolitiikan tavoitteina ovat kotitalouksien ostovoiman kohentuminen, työnteon kannustimien parantuminen, talouskasvun edellytysten vahvistuminen sekä työntekoon ja yrittäjyyteen kannustaminen. Puoliväliriihessä tehtiin merkittäviä päätöksiä, kuten verotuksen keventäminen pieni- ja keskituloisilla sekä yhteisöveron alentaminen 20 prosentista 18 prosenttiin.
Hallitus perustelee veronkevennyksiä niiden "dynaamisilla vaikutuksilla", eli oletuksella, että keveämpi verotus kannustaa työntekoon, yrittäjyyteen ja investointeihin, mikä lisää taloudellista toimeliaisuutta ja ajan myötä jopa kasvattaa valtion verotuloja. Samalla panostetaan sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen, kuten puolustusmenojen nostamiseen ja turvallisuusviranomaisten rahoituksen vahvistamiseen.
Kuitenkin monet lähteet, kuten Jan Hurri, SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta, Uuden talousajattelun keskus (UTAK) ja useat yksittäiset kommentoijat, kuvaavat hallituksen talouspolitiikkaa epäjohdonmukaiseksi, epäonnistuneeksi ja ideologiseksi. Hallituksen väitetään väsymättä toistavan tarvetta panna talous kuntoon, mutta käytännön toimet tuottavat vastakkaisia tuloksia.
Hallituskauden ensimmäisen puoliskon mittavia menoleikkauksia ja sopeutustoimia, joilla tavoiteltiin 9 miljardin euron vahvistavia vaikutuksia julkiseen talouteen, kuvataan kohdistuneen pääosin vähäosaisiin ja heikentäneen kansantaloutta enemmän kuin vahvistaneen julkista taloutta. VTV:n mukaan väite 9 miljardin säästöistä ei pidä paikkaansa. Puoliväliriihen veronkevennyksiä pidetään ristiriitaisina aiemman vyönkiristyslinjan kanssa, ja julkisen talouden velkaantumisen ennustetaan kasvavan, mikä on ristiriidassa hallituksen päätavoitteen kanssa.
Veronkevennysten "dynaamisia vaikutuksia" pidetään "unelmahötöllä" tai toiveajatteluna. Useiden lähteiden mukaan taloustieteilijät ovat lähes yksimielisiä siitä, että veronkevennysten kasvuvaikutukset eivät riitä rahoittamaan itseään. UTAK:n raportin mukaan hallituksen leikkaukset heikentävät kasvua enemmän kuin VM on arvioinut, mikä itse asiassa lisää velkasuhdetta.
Hallitusta kritisoidaan siitä, että se keventää jo valmiiksi varakkaiden verotusta samalla kun leikataan julkisista palveluista ja pienituloisilta. Tätä kuvataan suureksi tulonsiirroksi. Esimerkiksi Kokoomuksen ohjelman "rajoittamaton mahdollisuus veronmaksun vapaaehtoisuuteen" yli 50 000 euron sijoitusvarallisuuden omaaville arvioidaan maksavan 3 miljardia euroa vuodessa, kurjistaen samalla heikommassa asemassa olevien elämää.
Politiikkaa kuvataan tietoisena muutoksena, jonka tarkoituksena ei ole tasapainottaa taloutta, vaan supistaa valtion roolia yhteiskunnassa pienentämällä julkista sektoria menoja leikkaamalla ja tuloja vähentämällä. Tämä heikentää valtion kykyä hoitaa perustuslakiin kirjattuja tehtäviä, kuten välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon turvaamista sekä maksuttoman perusopetuksen takaamista.
Leikkauksilla ja veronkorotuksilla on yhteensä miljardin vaikutus. Veronkevennysten ja menolisäysten yhteishinnaksi puoliväliriihessä mainitaan noin kaksi miljardia euroa veronkevennyksiä ja satoja miljoonia menolisäyksiä. Tämä miljardin aukko paikataan Valtion eläkerahastosta otettavalla rahalla. Eläkerahastojen käyttämistä kuvataan epäkestävänä tapana paikata budjettivajetta ja peitellä veropäätösten vaikutusta.
Sosiaaliturvaleikkauksien on väitetty parantavan työllisyyttä, mutta kriitikoiden mukaan leikkausten jälkeen työllisyyskehitys on heikentynyt ja köyhien määrä kasvanut. Työttömyysturvan ja asumistuen suojaosien poistamisen sanotaan heikentävän kannustimia osa-aikaiseen työhön.
Hallituksen sosiaalipolitiikkaa kuvataan ideologiseksi leikkausvimaksi, jolla ei näytä olevan tekemistä työllisyyden kanssa. Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistamista kuvataan veronkorotukseksi yli miljoonalle järjestäytyneelle työntekijälle ja epäoikeudenmukaisena toimena. Sen nähdään viestivän, ettei sopimisen mahdollisuus ole tärkeää.
Kritiikkiä kohdistuu myös lapsivähennyksen noston ja aamu- ja iltapäivätoiminnan maksujen korotuksen yhteisvaikutukseen, joka vie saavutetun hyödyn. Samoin omaishoitajien pienimmän tuen korotuksen ja työhuonevähennyksen poiston sanotaan johtavan plus miinus nolla -tilanteeseen tai jopa tulojen laskuun.
Hallituksen toimia, kuten sote-alueiden rahoituksen leikkaamista ja hoitotakuun pidentämistä, kuvataan harhaanjohtaviksi ja tosiasiallisesti leikkauksiksi, vaikka hallitus väittää lisäävänsä rahoitusta. Politiikan sanotaan perustuvan arvoihin, ei taloustieteilijöiden tukemaan päätöksentekoon, ja sitä kutsutaan "arvopolitiikaksi". SAK:n Kaukoranta kutsuu päätöksiä talouspolitiikan kovan linjan jatkamiseksi, joka murentaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota.
Hallitusta syytetään poliittisesta sumutuksesta ja heikennysten naamioimisesta näennäisillä parannuksilla. Hallituslähteiden mukaan säästöjen tie alkaa olla loppuun kuljettu, ja tulevaisuudessa joudutaan puuttumaan rajumpia toimin hyvinvointiyhteiskunnan palveluihin.
Hallituksen kuvaa Kokoomuksen ja Perussuomalaisten välillä vallitsevasta jännitteestä, jossa molemmat pyrkivät ottamaan kunniaa veroalesta, samalla kun Perussuomalaiset ovat nostaneet esiin pieni- ja keskituloisten verotuksen laskemisen.
Yhteenvetona lähteet kuvaavat Suomen talouspolitiikkaa tällä hetkellä voimakkaiden jännitteiden ja vastakkainasettelun kohteena. Hyvin samanlaista kehitystä kuin Briteissä on ollut vuosikymmeniä. Vaikka hallitus perustelee toimiaan retorisilla vertauksilla talouskasvulla, velkaantumisen taittamisella ja työnteon kannustamisella, kriitikot näkevät politiikan ensisijaisesti ideologisena hankkeena julkisen sektorin pienentämiseksi, joka heikentää hyvinvointivaltiota, lisää eriarvoisuutta ja perustuu hyvin kyseenalaisiin taloudellisiin oletuksiin.
Yksi keskustelu niistä kymmenistä, tai sadoista.
Esimerkki niistä hyvin monista henkilöistä jotka kannattavat mukana vaikka eivät edes tiedä mitä kannattavat.
Nimimerkki x: Kokoajan ajavat hyviä päätöksiä läpi ja vaalit on vasta vuosien päästä.
Nimimerkki x, Tässä kun aika moni on perustellut näkökantaansa "kun tekevät hyviä päätöksiä" niin olen tässä mietiskellyt että minkälaisia?
Kenen puolesta hyviä päätöksiä? kanslaisen, taviksen, vai työnantajan, suuryrityksen, pienyrittäjän, työttömän, valtion, kuntien, jne. osapuolia on enemmänkin.
Mulle ei ole täysin selvinnyt mikä osa alue olisi kaikkein eniten tyytyväinen. valtio ei ainakaan vielä voi olla tyytyväinen koska sen kansa voi huonosti, sen kansan köyhät voivat huonosti, eikä valtion velkatlouskaan voi hyvin vaan hyvin huonosti. Pienyrittäjät eivät ole oikein hihkuneet onnesta kun heidän pienempipalkkaisilta sekä köyhemmiltä vietiin ostorahat. alv korotus, lääkekulut jne vei monen pientuloisen haaveet ostaa lähikaupan palveluista vaikkapa uusia lenkkareita.
Kunnat ei myöskään ole onnesta hihkuneet. Entistä enemmän vastuut sekä kulut on siirtyneet kuntien harteille.
tavallinen palkansaaja keskiansioineen ei myöskään ole mainittavia etuja saanut. Aspiriini kaupassa maksaa enemmän, terveyskeskusmaksut on nouseet myös heillä. Ammattiliittojen vaikutusta on murrettu joten tulevaisuudessa ei voi oikein olla varma enää kuka ajaa työntekijän etuja. tai palkkausta.
Työehtoja on heikennetty, en ihan ole varma kenen taviksen etu se on.
Suuryritykset ja sijoittajat, sekä suurempituloiset jotka käyttävät yksityisiä palveluja ja saavat reilusti rahaa voivat olla innoissaan. Uskoisin ainakin niin. Niin kauan kuin pystyy saamaan oikein hyvää liksaa, on elämä nyt ihan jees.
Mutta mitkä päätöksistä on kenellekin sopivia. kertoisitko??
Nimimerkki x, ei ole vastannut. En usko että koskaan vastaakaan.
