Oletko urautunut?

 29.10.2026, 171 päivää vaaleihin

* 

 Kirjoitelmani 

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?  ( viimeisimmät päivitykset kohdissa: 1.10.8 , 5.1.7 ja 6.1.1 )

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina  Persvako

Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//

Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus

Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )

 *

Miten uusi normaali hiipii arkeemme ja miten siitä herätään

Aika ajoin jokaisen meistä on syytä pysähtyä, riisua arjen kiireet ja kysyä itseltään suora kysymys: olenko minä urautunut? Olenko ajautunut tilanteeseen, jossa hyväksyn ympärillä tapahtuvat muutokset vääjäämättöminä luonnonlakeina pelkästään siksi, että ne tapahtuvat vähitellen? Poliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa tämä urautuminen ei ole sattumaa, vaan se on tulosta pitkäjänteisestä prosessista, jossa kansalaiset totutetaan heikentyvään arkeen pala palalta.

Kun leikkauksista, palveluiden karsimisesta ja eriarvoisuuden kasvusta tulee taustakohinaa, yhteiskunnallinen vaatimustaso laskee. Urautumisesta pyristely vaatii kuitenkin heräämistä, omien lähtökohtien rehellistä tarkastelua sekä rohkeutta kysyä, mihin tämä tie todellisuudessa johtaa.

1. Huomaamaton sopeutuminen: Kun poikkeustilasta tulee uusi normaali

Miten ihmiset saadaan hyväksymään asioita, joita he olisivat vielä jokunen vuosi sitten pitäneet täysin mahdottomina? Vastaus piilee kahdessa käsitteessä: salamitekniikassa ja niin sanotussa shifting baseline -ilmiössä eli uuden normaalin hiipimisessä.

Hyvinvointivaltiota ei koskaan pureta yhdellä dramaattisella iskulla, sillä sellainen herättäisi välittömän ja yhtenäisen vastarinnan. Sen sijaan uudistukset toteutetaan salamiviipaleina kerrallaan. Ensin tehdään pienen pieni nipistys suojaosaan, sitten nostetaan asiakasmaksuja aivan vähän, karsitaan lähiterveysaseman aukioloaikoja ja siirretään palveluita ajanvarausten sekä digitaalisten muurien taakse. Mikään yksittäinen toimenpide ei yksinään näytä maailmanlopulta, mutta kun viipaleita leikataan riittävän monta vuotta, lautaselle ei jää enää mitään.

Tämän prosessin myötä jokainen sukupolvi ja jokainen vuosi tottuu pykälää heikompaan elintasoon ja palvelutasoon. Kuten verkkeskusteluissa on osuvasti kuvattu: "Eletään ankeita ihmisarvoa loukkaavia aikoja, ja kohta meillä on uusi normaali eikä kukaan muista, miten asiat olivat aiemmin."

Asteittaisen totuttamisen vaara on siinä, että ihmiset lakkaavat vertaamasta nykytilaa siihen, mitä toimiva hyvinvointivaltio kerran oli. Kun laadukkaasta terveydenhoidosta tai kohtuullisesta asumisesta tehdään ylellisyyttä, kansalainen alkaa puolustaa omaa alistumistaan. Urautunut mieli ajattelee: ehkä tämä kurjistaminen on välttämätöntä, ehkä minun pitää vain sopeutua.

2. TINA-retoriikan kognitiivinen ansa: "Ei ole vaihtoehtoja"

Samaan aikaan kun uutta normaalia rakennetaan salamitekniikalla, julkista puhetta hallitsee niin sanottu TINA-retoriikka (There Is No Alternative – ei ole vaihtoehtoja). Se on eliitin ja päätöksentekijöiden tehokkain työkalu saada kansa alistumaan omia etujaan vastaan sotiviin ratkaisuihin.

TINA-retoriikan mekanismi on yksinkertainen ja tehokas:

• Valintojen epäpolitisointi: Ideologiset arvovalinnat, kuten julkisten palvelujen leikkaukset ja suurituloisimpien verokevennykset, puetaan teknisten pakkojen, velkajarrujen ja matemaattisten paratkoon-laskelmien kaapuun.
• Kotitalousvertaus harhaanjohtajana: Valtiontalous rinnastetaan tietoisesti tavallisen perheen budjettiin. Vaitetaan, että "kun rahat ovat loppu, pesukone jää ostamatta". Tämä arkijärjeltä tuntuva vertaus peittää sen tosiasian, että valtio ei ole kotitalous: valtion menot ovat aina jonkun toisen tuloja ja kotimaisen talouden verenkiertoa.
• Vastuun siirtäminen luonnonlaeille: Vetoamalla "pakkorakoon" ja "välttämättömyyteen" päättäjät pakoilevat poliittista henkilövastuuta päätöstensä inhimillisistä ja taloudellisista seurauksista.

Kun sana pakko toistetaan riittävän monta kertaa vakavalla ilmeellä, kriittinen ajattelu lamautuu. Ihminen kokee, ettei asiasta tarvitse enää keskustella. TINA-retoriikka luo kognitiivisen ansan, jossa vaihtoehtojen esittäjät leimataan naiiveiksi tai epävastuullisiksi "pilvenpolttelijoiksi". Lopulta urautunut kansalainen alkaa itse toistaa päätöksentekijöiden argumentteja ja puolustaa järjestelmää, joka murentaa hänen omaa arkeaan.

3. Tiedätkö todella, mitä tapahtuu, jos tahtosi tapahtuu?

Urautumisesta herääminen alkaa siitä, että ihminen uskaltaa pysähtyä ja katsoa peiliin. On uskallettava kysyä itseltään: tunnistanko minä ne kielelliset ansat ja mielikuvat, joita minulle syötetään? Tiedänkö todella, mitä tapahtuu, jos minun toivomani politiikka toteutuu viimeistä piirtoa myöten?

Monesti populismille tai kovalle leikkausretoriikalle nyökyttelevä ihminen ei tule ajatelleeksi päätösten ketjureaktiota:

• Säästöjen illuusio: Kun leikataan ennaltaehkäisevistä palveluista, mielenterveystyöstä tai sote-järjestöiltä, ongelmat eivät katoa. Ne siirtyvät myöhemmin yhteiskunnan kalleimpiin korjaaviin palveluihin – erikoissairaanhoidon päivystyksiin, laitoshoitoon ja sosiaalitoimeen. Lasku ei pienenny, se vain kasvaa ja siirtyy toiseen taskuun.
• Kotimarkkinoiden sammuttaminen: Kun pienituloisilta, opiskelijoilta ja eläkeläisiltä leikataan ostovoima, raha lakkaa kiertämästä paikallisissa yrityksissä. Jokainen leikattu euro on pois leipurin, kampaajan, remonttimiehen ja kivijalkakauppiaan kassasta.
• Universaaliuden romuttaminen: Kun yhteiset palvelut ja tuet muutetaan leimaavaksi "köyhänavuksi" tai ajetaan alas, keskiluokka siirtyy yksityisten vakuutusten ja palveluiden käyttäjäksi. Tällöin veronmaksuhalukkuus murenee, yhteiskunta kahtiajakautuu ja heikoimmat jäävät tyhjän päälle.

Oletko varma, että tämä on se tulevaisuus, jonka haluat jättää lapsillesi ja seuraaville sukupolville? Onko se yhteiskunta, jossa jokainen on "oman onnensa seppä", vai sellainen, jossa pidetään huolta siitä, että kaikilla on aito mahdollisuus päästä edes lähtöviivalle?

4. "Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?" – Taustoja omalle pohdinnalle

Olen kirjoittanut teostani "Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?" juuri sitä varten, että jokainen lukija voisi ammentaa siitä taustoja, näkökulmia ja työkaluja omalle pohdinnalleen. Kirjan tarkoitus ei ole tarjota valmiiksi pureskeltuja totuuksia tai puoluepoliittista aivopesua, vaan se on kutsu pysähtyä ja ajatella itse.

Pohjoismaista hyvinvointivaltiota ei aikoinaan rakennettu siksi, että jokin valtiovarainministeriön laskentakaava olisi osoittanut sen olevan halvin mahdollinen ratkaisu. Se rakennettiin sodan jälkeisessä niukkuudessa inhimillisenä ja pragmaattisena arvovalintana. Silloin ymmärrettiin jotain syvällistä ihmisestä ja yhteiskunnasta: eihän meillä ole koskaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin riippua toisissamme.

Hyvinvointivaltio oli sukupolvien välinen sopimus ja vakuutus. Se tarkoitti sitä, että sairaus, työttömyys tai syntymän arpajaiset eivät saa määrittää ihmisen koko elämänkaarta. Se takasi maksuttoman koulutuksen, terveydenhuollon ja turvaverkon, jotta jokainen voisi nousta kaatumisen jälkeen uudelleen jaloilleen.

Kun nykyisessä politiikassa ihmiset taannutetaan BKT-laskelmien "menoeriksi", "menopaineiksi" ja "laskennallisiksi kannustinloukuiksi", me kadotamme sen arvopohjan, jolle tämä maa pystytettiin. Hyvinvointivaltio on arvovalinta, ei sattuma tai luonnonlaki. Se muuttuu ja murenee tehtyjen päätösten mukana – ja se voidaan myös rakentaa uudelleen, jos me niin päätämme.

5. Ääni ja teot: Miten urautumisesta noustaan toimintaan

Urautumisesta vapautuminen ei tapahdu valittamalla, vaan toimimalla. Suurin virhe on ajatella, että "kaikki on jo päätetty puolestamme" ja jättää vaikuttaminen muille.

Äänestäminen on voimakkain keino

Vaalipäivänä jokaisen suomalaisen ääni on täsmälleen yhtä painava – olitpa sitten suurituloinen johtaja, eläkeläinen, opiskelija tai työtön. Äänestämättä jättäminen ei ole neutraali teko tai protesti; se on matemaattinen lahja ja hiljainen hyväksyntä nykyiselle linjalle. Jos sinä jätät äänestämättä, siirrät oman vaikutusvaltasi niille ryhmille, jotka käyvät uurnilla kurinalaisesti vaaleista toiseen.

Poliittisen ja kielellisen lukutaidon kasvattaminen

Muutos alkaa siitä, että opimme katsomaan poliittisen teatterin ja iskulauseiden taakse. Kuten kirjoittamani hahmon Persvako Sannin oppitunneissa todetaan, jokaisen kansalaisen tulisi ottaa käyttöön kolmiosainen kaava:

1. YMMÄRRÄ: Pura kielellinen naamiointi. Mitä sanat oikeasti tarkoittavat? Kuka tästä päätöksestä hyötyy ja kuka maksaa laskun?
2. KYSY: Haasta päätökset ja ehdokkaat. Onko tämä todella luonnonlaki vai ideologinen arvovalinta? Mitä tässä jätetään sanomatta?
3. VAIKUTA: Älä jää yksin. Vaikuttaminen ei ole vain vaalipäivän tapahtuma, vaan se on asiapuheen levittämistä, myyttien murtamista kahvipöydissä ja sosiaalisessa mediassa sekä järjestäytymistä.

Harkittu kritiikki myös itseään kohtaan

Urautumisesta herääminen vaatii myös älyllistä rehellisyyttä ja itsekritiikkiä. On uskallettava kysyä: olenko minäkin mennyt joskus halpaan? Olenko heittäytynyt konformismiin ja puolustanut jotain ratkaisua vain siksi, että se sopi oman leirini narratiiviin?

Kyky tarkistaa omaa ajatteluaan ja muuttaa mielipidettään uuden tiedon valossa ei ole heikkous, vaan se on demokratian ja ihmisyyden suurin vahvuus. Politiikka ja tulevaisuus eivät ole ennalta määrättyjä ennusteita. Peli on kesken, ja se ratkaistaan vaaliuurnilla ja arjen teoilla. Tulevaisuus ei tapahdu meille – me teemme sen yhdessä.

Äänestys. Tulenko koskaan oppiin ( Pekka Hetan mielestä "Paska biisi" ). Äänestäminen. ( Persvako Pekka )

Tulenko_oppiin1.mp3

Kulkee kylmät väreet selkäpiitä, ei heille taaskaan mikään riitä.
Laitan tän nyt stoppiin, kun meen äänestyskoppiin.

Äänet kuiskii : Usko mua, ne huijaa sua. kuuntele, mä neuvon sua.

Tulenko koskaan oppiin, et etten kuuntelis sua. Aloin taas kerran sua uskoon, äänet kuiskii, ne ohjaa mua.

Olin matkalla äänestyskoppiin, äänet kuiskii, ne huijaa mua. Tulenko koskaan oppiin, etten taas kuuntellis sua.

Tulenko koskaan oppiin, et etten kuuntelis sua. Aloin taas kerran sua uskoon, äänet kuiskii, ne ohjaa mua.

Aloin taas kerran sua uskoon, äänet kuiskii, ne ohjaa mua. Tulenko koskaan oppiin, taas kuuntelin sua.

Tulenko koskaan oppiin, et etten kuuntelis sua. Aloin taas kerran sua uskoon, äänet kuiskii, ne ohjaa mua.

Tällä kertaa nukkuvat ratkaisevat tulevaisuuden

Tiesitkö miten Sipilän hallituksestakin selvittiin?

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja vaalianalyyseissa seurataan tiiviisti eri puolueiden kannatusmittauksia, gallup-vaihteluita ja puheenjohtajien tenttimenestystä. Kuitenkin jokaisissa vaaleissa piilee yksi valtava tekijä, joka pystyy pyyhkimään kaikki asiantuntijoiden ennusteet pöydältä sekunnissa: niin sanottu nukkuvien puolue.

Kun sadat tuhannet kansalaiset päättävät jättää äänestämättä, he eivät suinkaan hiljennä ääntään tai anna "vastalauseilmoitusta" poliittiselle järjestelmälle. Todellisuudessa he antavat valtakirjan niille, jotka käyvät uurnilla joka tapauksessa.

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan vaalimatematiikan kylmää logiikkaa, taktisen äänestämisen ansoja ja sitä, miksi juuri nyt – enemmän kuin kertaakaan vuosikymmeniin – jokaisen tavallisen suomalaisen on aika herätä.

Vaalimatematiikan kylmä logiikka: Kotiinjäänti on aina ääni voittajalle

( vaalimatematiikan lyhyt oppimäärä )

Suomen vaalijärjestelmä perustuu suhteelliseen vaalitapaan ja d’Hondtin menetelmään. Tämän järjestelmän ydin on yksinkertainen: jokainen annettu ääni muuttaa vertauslukuja ja suhteellisia voimasuhteita.

Kun ihminen jättää äänestämättä ajatellen, ettei "yhdessä äänessä ole mitään väliä", hän tekee itse asiassa matemaattisen valinnan:

1. Aktiivisten ryhmien suhteellinen valta kasvaa: Ne väestöryhmät ja kannattajakunnat, jotka käyvät uurnilla kurinalaisesti vaaleista toiseen, saavat passiivisuuden ansiosta suhteessa huomattavasti suuremman painoarvon.
2. Kynnyt edustajapaikoille madaltuu: Mitä alhaisemmaksi yleinen äänestysaktiivisuus jää, sitä pienemmällä äänimäärällä puolueet saavat kansanedustajia ja aluevaltuutettuja läpi.
3. Leikkauspolitiikan hiljainen hyväksyntä: Jos arjen heikennyksistä, sote- maksujen noususta, palveluiden karsimisesta ja ostovoiman murenemisesta kärsivät ihmiset jäävät kotiin, leikkauksia tekevät voimat tulkitsevat hiljaisuuden hyväksynnäksi ja jatkavat valitulla linjalla.

Vaalimatematiikka ei tunne sympatiaa eikä selityksiä. Jos 30–40 prosenttia äänioikeutetuista jättää äänestämättä, pienenkin aktiivisen vähemmistön on mahdollista nousta vaalivoittajaksi ja määrätä koko valtakunnan suunta.

Varoitus taktikoinnista: Mielikuva-ansat ja aito arvovalinta

Kun vaalit lähestyvät, julkisuudessa alkaa usein voimakas puhe "taktisesta äänestämisestä". Kansalaisia kehotetaan äänestämään tiettyä suurpuoluetta vain siksi, ettei joku toinen pääsisi valtaan, tai hylkäämään itselle läheisin vaihtoehto "hukkaäänen" pelossa.

Taktiseen äänestämiseen liittyy kuitenkin vakavia sudenkuoppia, joista on syytä varoittaa:

1. Pelko kompassina johtaa vääriin kompromisseihin

Kun äänestyspäätös tehdään pelon tai jonkin asian vastustamisen pohjalta, tullaan helposti äänestäneeksi politiikkaa, joka ei todellisuudessa vastaa omia arvoja. Tällöin äänestäjä saattaa tulla tukeneeksi linjaa, joka vaalien jälkeen tekee tismalleen samoja leikkauksia ja kompromisseja, joita äänestäjä halusi välttää.

2. Moniarvoisuuden kapeutuminen

Taktikointi keskittää ääniä parille suurimmalle toimijalle ja karsii poliittisesta kentästä rohkeat, inhimilliset ja rakentavat vaihtoehdot. Demokratian elinehto on se, että erilaiset äänet ja ruohonjuuritason näkemykset tulevat kuulluksi.

3. Katteettomat lupaukset ja takinkäännöt

Suurimmat populistiset mielikuvakampanjat nojaavat usein siihen, että ihmisille luvataan "helppoja ratkaisuja" tai "pienen ihmisen puolella olemista". Teot hallituksessa saattavat kuitenkin olla täysin päinvastaisia. Siksi tärkein mittari ei ole se, mikä puolue näyttää gallupeissa suurimmalta, vaan se, millaisia tekoja ja arvovalintoja ehdokkaat arjessa edustavat.

Paras ja kestävin tapa äänestää on seurata omaa arvo- ja ihmissydäntä. Ääni, joka annetaan omille aidoille arvoille ja luotettavalle toimijalle, ei ole koskaan hukkaääni.

Jos milloinkaan, nyt on aika herätä

Meille uskotellaan usein, että monet päätökset – kuten sosiaaliturvan leikkaukset, terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset tai julkisen sektorin karsiminen – ovat "pakkorakoja" tai "vaihtoehdottomia välttämättömyyksiä".

Tämä on poliittista teatteria. Yhteiskunnassa ei ole mitään automaattia, joka pakottaisi murentamaan tavallisten ihmisten arkea.

Suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin aikoinaan sodan jälkeisessä köyhässä Suomessa yhteisellä sopimuksella ja eettisellä valinnalla. Tänään monin verroin rikkaammassa maassa on kyse täsmälleen samasta asiasta: arvovalinnasta.

• Haluammeko yhteiskunnan, jossa muutama suuryhtiö ja rikas eliitti pärjää samalla kun tavallisen kansan, pienyrittäjien, eläkeläisten ja lapsiperheiden ostovoima murenee?
• Vai haluammeko palauttaa luottamuksen, kohtuullisuuden ja sen Suomen tavan olla yhdessä, jossa ketään ei jätetä yksin?

Vastaus näihin kysymyksiin ei löydy nettipalstojen huutokilpailuista, vaan vaaliuurnilta.

Tulevaisuus tehdään itse

Demokratia on arvokas ja hauras lahja. Se tarkoittaa sitä, että yhtenä päivänä muutaman vuoden välein jokaisen suomalaisen ääni on täsmälleen yhtä painava – olitpa sitten suurituloinen johtaja, pienyrittäjä, eläkeläinen, opiskelija tai työtön.

Jos jätät käyttämättä tämän oikeuden, annat muiden päättää, mihin sinun veroragasi käytetään, miten terveyskeskuksesi toimii ja miltä lastesi tulevaisuus näyttää.

Nyt ei ole aika kyyristellä tai lannistua. Jos milloinkaan, nyt on aika herätä, kaivaa äänioikeus esiin ja näyttää, millaisen hyvinvointivaltion me haluamme rakentaa.

Yhdessä eteenpäin.

Ja mitä sinä todellisuudessa voit tehdä!!!?

Osallistu ja vaikuta. Äänestä. Siinä on avaimet.

Tutustu aineistooni jossa pohditaan mitä tässä on tapahtunut ja kysytään suoraan: Mitä juuri sinä haluat?

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina  Persvako

Äänestä!

Vielä on toivoa