Kauanko kuuntelet hiljaa?

 7.11.2026, 162 päivää vaaleihin

* 

 Kirjoitelmani 

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan pohdiskelevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?  ( viimeisimmät päivitykset kohdissa: 1.10.8 , 5.1.7 , 6.1.1, 6.1.2 , 6.1.3 ja tänään 3.11.2026 6.1.4 ) Lisäksi pohdintaa mitä muuta kirjaani kuuluisi: Kuuluvatko nämä aiheet kirjaani?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina  Persvako

Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//

Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus

Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )

Poliittinen kilven kiilloitus Kas kilpi kiiltää näin

 *

"Ulinasta" tekoihin.

Sosiaalisen median kommenttikentistä on muodostunut paikka, jossa inhimillinen hätä ja arjen selviytymiskamppailu kohdataan usein kylmällä pilkalla. Kun eläkeläinen, monisairas, yksinhuoltaja tai työtön kuvaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen nousua, lääkekattojen aukkoja tai ostovoiman romahdusta, vastaukseksi tarjotaan kylmäkiskoisia heittoja: "vassarin ulina on parasta", "ei multa ole leikattu", "menisit töihin kelarotta" tai "valtiohan ne teidän laskunne maksaa".

Tämä ilkeämielisyys ei ole sattumaa eikä pelkkää ajattelemattomuutta. Kyse on strategisesta poliittisesta teatterista ja kielellisestä vallankäytöstä, jonka syvimpänä tavoitteena on saattaa vaikeuksissa olevat ihmiset häpeään, demoralisoida heidät ja saada heidät luopumaan kaikista vaikutusmahdollisistaan.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on avata, mitä kommenttikenttien pilkan takana todellisuudessa tapahtuu, miten vaalimatematiikka toimii ja miksi juuri "nukkuvien puolueella" on käsissään avain koko yhteiskunnallisen suunnan kääntämiseen.

1. Pilkan anatomia: Miksi arjen ahdinko halutaan hiljentää?

Kun politiikassa tehdään arvovalintoja, joilla leikataan heikoimmassa asemassa olevien toimeentulosta, korotetaan terveydenhuollon maksukattoja ja siirretään verotaakkaa kulutusveroihin, ratkaisuille tarvitaan moraalinen oikeutus. Kun asiapohjaiset argumentit ja taloudelliset vaikutusarviot kääntyvät leikkauspolitiikkaa vastaan, turvaudutaan ihmisten syyllistämiseen.

Kommenttikenttien pilkalla on kolme keskeistä tehtävää:

• Syyllisyyden siirtäminen yksilölle: Systeemitason ongelmat – kuten työttömyys, sairastuminen tai palveluiden karsiminen – leimataan yksilön omaksi moraaliseksi epäonnistumiseksi.
• Inhimillisen hinnan näkymättömäksi tekeminen: Kun oikeat ihmiskohtalot ja toimeentulokriisit taannutetaan pilkkaavilla leimasanoilla pelkäksi "ulinaksi", leikkausten inhimillistä hintaa ei tarvitse kohdata.
• Demoralisointi ja lannistaminen: Kun ihminen kokee, että hänen ahdinkolleen vain nauretaan, kynnys osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja lähteä äänestyskopille kasvaa kestämättömän korkeaksi.

Tuloksena on ilmapiiri, jossa kaikkein kipeimmin päätöksistä kärsivät ihmiset vetäytyvät hiljaisuuteen. Juuri tämä hiljaisuus on leikkauspolitiikkaa tekevien voimien suurin toive.

Osallistu, vaikuta, palauta keskustelu aina asialinjalle. Someteatterin kryptoniitti, Tuo epäkohdat näkyväksi, kerro mielipiteesi. Kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä mikäli pysytään asiallisina.

2. Kapea yksilökeskeisyys ja "ei koske minua" -harha

Monissa kommenteissa toistuu ajatus siitä, että asiat ovat hyvin niin kauan kuin leikkaukset eivät osu juuri omaan kohdalle tänä kuussa: "Ei multa ole leikattu, joten mitä valitatte?"

Tämä asenne paljastaa syvän systeemitajun puutteen. Pohjoismainen hyvinvointivaltio ei ole koskaan ollut vakuutusyhtiö vain niille, joilla menee juuri nyt hyvin. Se on yhteiskuntasopimus ja turvaverkko pahan päivän varalle.

Kun terveyskeskusmaksut nousevat, hoitoon pääsy viivästyy, lääkekattojen ulkopuolelle jätetään välttämättömiä lääkkeitä ja sosiaalihuollon kriisipuskureita ajetaan alas, seuraukset säteilevät koko yhteiskuntaan:

Kun arjen turvaverkkoja murennetaan, se "ei koske minua" -asenne kestää vain siihen asti, kunnes oma yritys joutuu vaikeuksiin, sairaus kohtaa itsen tai läheisen, tai oma työpaikka menee alta. Kukaan ei ole teräksestä tehty.

3. Vaalimatematiikan kylmä logiikka: Miten nukkuvat luovuttavat valtansa.

Poliittisessa keskustelussa seurataan tiiviisti gallupeja ja puheenjohtajatenttejä. Kuitenkin jokaisissa vaaleissa piilee yksi valtava voima, joka kykenee pyyhkimään kaikki ennusteet pöydältä yhdessä illassa: nukkuvien puolue.

Viime eduskuntavaaleissa noin 28–30 prosenttia äänioikeutetuista eli yli 1,2 miljoonaa suomalaista jätti äänestämättä. Tämä joukko on eduskunnan tai paremminkin demokratian suurin piilotettu mahti.

Monet äänestämättä jättävät ajattelevat tekevänsä protestin: "En äänestä, koska mikään ei muutu" tai "Kaikki ne ovat samanlaisia". Tämä on kuitenkin vaalijärjestelmämme valtava, jopa suurin väärinkäsitys. Suomen vaalijärjestelmä ei tunne käsitettä "tyhjä paikka" eduskunnassa. Äänestämättä jättäminen on suoraan vallan luovuttamista toisten käsiin.

Miten d’Hondtin suhteellinen vaalitapa toimii käytännössä?

Suomessa vaalitulos ratkaistaan suhteellisella vaalitavalla ja d’Hondtin menetelmällä. Järjestelmän matemaattinen mekaniikka tarkoittaa seuraavaa:

1. Aktiivisten ryhmien valta moninkertaistuu: Ne väestöryhmät ja kannattajakunnat, jotka käyvät uurnilla kurinalaisesti vaaleista toiseen – kuten hyvätuloiset ja elinkeinoelämän etuja ajavat ryhmät – saavat passiivisuuden ansiosta suhteessa huomattavasti suuremman painoarvon.
2. Kynnys edustajapaikkoihin madaltuu: Mitä matalammaksi yleinen äänestysaktiivisuus jää, sitä pienemmällä äänimäärällä puolueet saavat kansanedustajia läpi.
3. Kotiinjäänti on aina ääni voittajalle: Jos arjen heikennyksistä ja sote-maksujen noususta kärsivät ihmiset jäävät kotiin, leikkauksia tekevät voimat tulkitsevat hiljaisuuden hyväksynnäksi ja saavat enemmistön parlamentissa.

Perustuslaillinen 101 paikan raja

Suomen parlamentarismissa ei ole kyse siitä, kuka saa eniten julkisuutta, vaan siitä, mikä ryhmittymä kykenee muodostamaan vähintään 101 kansanedustajan enemmistön.

Keskustelut suurimman puolueen ohittamisesta tai niin sanotuista "kassakaappisopimuksista" osoittavat, että hallitusvalta ratkaistaan aina paikkamäärillä. Jos tavalliset kansalaiset ja pienituloiset luovuttavat äänensä nukkuvien puolueelle, he luovuttavat 101 paikan enemmistön suoraan niille, joiden etuna on jatkaa leikkauslinjaa.

4. Taktisoinnin ja lannistamisen ansat

Vaalien lähestyessä julkisuudessa alkaa often kova puhe "taktisesta äänestämisestä". Kansalaisia kehotetaan äänestämään tiettyä suurpuoluetta pelkästään siksi, ettei joku toinen pääsisi valtaan, tai hylkäämään itselleen läheisin vaihtoehto "hukkaäänen" pelossa.

Taktiseen äänestämiseen ja pelkoilmapiiriin liittyy vakavia vaaroja:

• Poliittisen liikkumatilan kapeutuminen: Jos ihmiset äänestävät vain pelon ohjaamina, aitojen arvojen ja periaatteiden puolustaminen unohtuu.
• Omien etujen vastainen äänestäminen: Vaalikentillä myydään usein mielikuvaa "pienen ihmisen puolustajasta", mutta vaalien jälkeen eduskuntasalissa äänestetään kylmästi ryhmäkurin mukaisesti leikkausten puolesta.
• Toiminnan arviointi tekojen, ei puheiden perusteella: Ainoa luotettava mittari poliitikon tai puolueen luotettavuudelle on sen toteutunut äänestyskäyttäytyminen – ei se, mitä vaaliteltoilla tai sosiaalisessa mediassa luvataan.

Siksi omaan arvopohjaan annettu ääni ei ole koskaan hukkaääni. Se on selkeä viesti siitä, millaiseen yhteiskuntaan ja ihmiskuvaan tulevaisuuden halutaan nojaavan.

5. Herätys uurnille: Tulevaisuus tehdään itse

Demokratia on ainutlaatuinen järjestelmä siksi, että yhtenä päivänä muutaman vuoden välein jokaisen suomalaisen ääni on täsmälleen yhtä painava.

Sillä sekunnilla, kun astut äänestyskoppiin kynä kädessäsi, kaikki varallisuuserot, tittelit ja luokka-asemat pyyhkiytyvät pois. Suurituloisen johtajan, eläkeläisen, pienyrittäjän, opiskelijan ja työttömän ääni on matemaattisesti tasan samanarvoinen.

Jos jätät käyttämättä tämän oikeuden, annat kommenttikenttien huutelijoille ja leikkauspolitiikan tekijöille avaimet käteen. Annat muiden päättää:

• Miten terveyskeskuksesi ja sairaalasi toimivat.
• Kuinka paljon maksat lääkkeistäsi ja asumisestasi.
• Millaista sosiaaliturvaa ja koulutusta lapsillesi tarjotaan.
• Onko yhteiskuntamme peruskivenä inhimillinen välittäminen vai kylmä vahvemman oikeus.

Peli on kesken – ja se ratkaistaan vaaliuurnilla

Yhteiskunnallinen muutos ei synny siitä, että jäädään kotiin pahoittamaan mieltä tai kuuntelemaan hiljaa muiden ilkuntaa. Se syntyy siitä, että päätetään nousta katsomosta ja ottaa oma päätösvalta takaisin.

Kommenttikenttien pilkka ja ylimielisyys murenevat sillä sekunnilla, kun 1,2 miljoonan nukkuvan joukko herää ja marssii vaaliuurnille. Vaalimatematiikka ei tunne armoa, mutta se tuntee numerot. Kun kansa päättää näyttää voimansa, poliittinen kartta menee uusiksi heittämällä.

Kauanko aiot vielä kuunnella hiljaa?

Aika on herätä. Tulevaisuus ei synny itsestään – me teemme sen yhdessä uurnilla.

Ja mitä sinä todellisuudessa voit tehdä!!!?

Osallistu ja vaikuta. Äänestä. Siinä on avaimet.

Tutustu aineistooni jossa pohditaan mitä tässä on tapahtunut ja kysytään suoraan: Mitä juuri sinä haluat?

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina  Persvako

Äänestä!

Vielä on toivoa