Näkyvää ja näkymätöntä vaikuttamista.

Aikansa kutakin:

Leif Kuismanen ammatillinen muistelma

1. Johdanto: Pisteitä tarinoille

Huhtikuun 17. päivä vuonna 2024 muodostui Leif Kuismanen ammatillisessa elämässä merkittäväksi taitekohdaksi. Tuolloin kaksi pitkää ja merkityksellistä tarinaa saavutti samanaikaisesti päätepisteensä. Pitkäaikainen hallitustyö valtakunnallisessa Osuuskuntayhdistys Coop Finlandissa päättyi kevätkokoukseen, ja lähes samaan hetkeen sähköpostiin saapunut konkurssipesänhoitajan kirje merkitsi lopullista hallinnollista päätöstä Työosuuskunta Innetin tarinalle, jonka toiminta oli päättynyt konkurssiin jo vuonna 2022.

Nämä tapahtumat käynnistivät Kuismanen mielessä prosessin, jota hän itse kuvaa "filminauhana": menneiden vuosikymmenten kokemukset, projektit ja ihmiskohtaamiset kelautuivat silmien edestä, pakottaen pysähtymään ja pohtimaan kuljettua matkaa. Hetkessä kiteytyi oivallus siitä, että oman tarinan säännöllinen kertaaminen ei ole pelkkää nostalgiaa, vaan välttämätön työkalu, jonka avulla menneisyydestä voi poimia parhaat opit ja rakentaa niistä perustaa tulevalle.

Tämä muistelma noudattaa Kuismanen omaa rajausta ja keskittyy hänen uransa ydinalueisiin: yrittäjyyteen sekä työn ja tekijän kohtaamisen edistämiseen. Vaikka kokemusta on kertynyt runsaasti myös auto-, media- ja syvällisemmän tietotekniikan parista, tämän tarinan pääosassa ovat ne vuosikymmenet, jotka hän omisti osuustoiminnalle, kouluttamiselle ja työllisyyden edistämiselle. Seuraavissa luvuissa pureudumme niihin juuriin ja kokemuksiin, jotka muovasivat periksiantamattoman asenteen ja loivat pohjan poikkeuksellisen monipuoliselle uralle.

2. Juuret ja perusta: Sinnikkyyden synty

Ymmärtääkseen Leif Kuismanen uraa on palattava hänen lapsuuteensa ja nuoruuteensa Valkealan Tirvankylässä. Siellä, pientilalla sodan kokeneiden ihmisten keskellä, valettiin perusta sille periksiantamattomuudelle, vahvalle työetiikalle ja yhteisöllisyydelle, jotka leimasivat hänen koko myöhempää toimintaansa.

Kasvuympäristö oli taloudellisesti niukka, mutta arvoiltaan rikas. Omavaraisuus oli elinehto, ja kantavaksi periaatteeksi muodostui ajatus "tehdään itse se, mikä pystytään". Työn merkitys opittiin käytännössä, kun perhe kunnosti loppuun ajetun naapuritilan ja teki töitä aamusta iltaan. Samalla sukupolvelta toiselle siirtyi syvä isänmaallisuus ja ymmärrys siitä, että vaikeuksien edessä kansa yhtenäistyy ja kantaa yhteistä vastuuta. Nämä arvot eivät olleet poliittisia julistuksia, vaan arjen todellisuutta, jonka Kuismanen omaksui kuunnellessaan niin talvi- ja jatkosodan kuin sisällissodankin kokeneiden tarinoita.

Sinnikkyys sai myös henkilökohtaisen muotonsa. Kouluaikoina koettu kiusaaminen "laihan ruippanan" roolissa ei lannistanut, vaan kasvatti sisua ja halua todistaa omat kykynsä. Tämä asenne kantoi myös varusmiespalvelukseen saapumiserässä 3/80. Vaikka hän oli aluksi fyysisesti hento, hän suhtautui palvelukseen lapsuuden opeista ammentaen: vakavasti ja velvollisuudentuntoisesti. Armeija-aika kasvatti paitsi fyysistä kuntoa – paino nousi 64 kilosta 82 kiloon – myös sitoutumista yhteiseen päämäärään. Kuitenkin käytännönläheisyys ohitti urapyrkimykset; hän kieltäytyi tietoisesti aliupseerikoulusta, koska siviilissä odottava työpaikka ja osamaksulla ostetun auton velat vaativat nopeaa paluuta arkeen. Tämä käytännönläheinen, tuloshakuinen päätös – työn asettaminen arvoasteikon edelle – ennakoi sitä käytännönläheistä ja ongelmakeskeistä otetta, josta tuli hänen tavaramerkkinsä myöhemmällä urallaan projektijohtajana ja yritysmaailman ongelmanratkaisijana.

Nämä varhaiset kokemukset – kova fyysinen työ, niukkuudessa opittu neuvokkuus, sodan kokeneiden sukupolvien hiljainen viisaus ja henkilökohtaisten haasteiden voittaminen – loivat vankan perustan uralle, joka vaati jatkuvaa sopeutumiskykyä, resilienssiä ja horjumatonta sitoutumista asetettuihin tavoitteisiin.

3. Uusi alku: Autokorjaamolta tietotekniikan ammattilaiseksi

Vuonna 1995 Kuismanen ura teki täyskäännöksen. Pitkän ja monipuolisen kokemuksen jälkeen autoalalla, oman maahantuonti- ja korjaamoliikkeen pyörittäminen päättyi. Edessä oli uusi alku, joka alkoi määrätietoisella uudelleenkouluttautumisella tietotekniikan maailmaan. Tämä päätös ei ainoastaan avannut ovea uudelle ammatille, vaan loi pohjan hänen myöhemmälle roolilleen yrittäjyyden ja työllistymisen asiantuntijana.

Ensimmäiset askeleet IT-alalla otettiin paikallisessa kiinteistönvälitystoimistossa mikrotukihenkilönä. Rooli oli kaikkea muuta kuin kapea-alainen. Se oli käytännönläheinen oppikoulu, jossa Kuismanen rakensi yritykselle sisäisen verkon, loi tietokantapohjaiset kotisivut, kirjoitti kauppakirjoja ja huolehti samalla toimiston arjen sujuvuudesta aina aamukahvin keittämisestä paikkojen siistimiseen.

Tämä laaja-alainen ja palveluhenkinen ote teki vaikutuksen, ja sana osaavasta tekijästä alkoi levitä paikallisten yritysten keskuudessa. Pian Kuismanen teki keikkatöitä yli 200 yrityksen verkostolle. Hallinnoidakseen kasvavaa toimintaa hän perusti Työosuuskunta Innetin kautta oman 12-henkisen ATK-tiimin, jonka johtajana hän toimi. Palveluvalikoima oli monipuolinen ja vastasi pienten ja keskisuurten yritysten polttaviin tarpeisiin:

• Laskutus- ja seurantaohjelmien kehitys
• Kotisivujen ja käyntikorttien suunnittelu ja toteutus
• Ohjelmistokoulutukset ja käytännön mikrotuki
• Verkkojen rakentaminen ja "rautapuolen" ylläpito

Tämä vaihe ei ainoastaan vakiinnuttanut hänen asemaansa luotettuna IT-asiantuntijana, vaan myös sytytti kipinän osaamisen jakamiseen. Kokemus yritysten auttamisesta ja heidän henkilöstönsä kouluttamisesta johdatti hänet luontevasti kohti seuraavaa suurta roolia: päätoimiseksi kouluttajaksi ja työllisyyden edistäjäksi.

4. Kouluttaja ja kansanvalistaja: Osaamisen jakaminen ytimessä

Siirtymä yritysten mikrotuesta laajempaan koulutustehtävään oli luonteva seuraus Kuismanen karttuneesta kokemuksesta. Hän ajautui lähes huomaamattaan päätoimiseksi kouluttajaksi, kun kysyntä hänen osaamiselleen kasvoi. Ura sai uuden suunnan erityisesti TE-hallinnon työvoimapoliittisten koulutusten myötä, joiden kautta hän pääsi vaikuttamaan suoraan ihmisten työllistymiseen ja osaamisen kehittämiseen.

Merkittävin yksittäinen etappi kouluttajana oli noin 14 vuotta kestänyt jakso Kymenlaakson Opistolla vuodesta 1998 alkaen. Hänen työnsä painottui kahteen keskeiseen suuntaukseen:

1. Tietotekniikka ja työnhaku: Perustaitojen opettaminen työttömille oli kansanvalistusta parhaimmillaan. Koulutuksissa annettiin osallistujille välttämättömät valmiudet selviytyä digitalisoituvassa yhteiskunnassa ja parantaa mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla.
2. Yrittäjyys ja liiketoiminta: Tietotekniikan rinnalle nousivat vahvasti yrittäjyyskoulutukset sekä asiakaspalvelun, myynnin ja osuustoiminnan kaltaiset liiketoiminnan osa-alueet.

Kymenlaakson Opiston ohella hänen asiantuntemuksensa oli kysyttyä myös lukuisissa muissa organisaatioissa. Hän toimi kouluttajana ja asiantuntijana monipuolisesti eri puolilla Suomea.

• Kuusankosken työväenopisto
• Kouvolan kansalaisopisto
• Valkealan kansalaisopisto
• Cimson koulutuspalvelut

Kuismanen uskottavuus kouluttajana kumpusi hänen omasta, monipuolisesta taustastaan. Hän ei opettanut pelkkää teoriaa, vaan jakoi käytännön kokemusta, jonka hän oli hankkinut toimimalla itse niin yrittäjänä, työnantajana kuin työntekijänäkin. Tämä antoi hänen opetukselleen syvyyttä ja aitoutta, joka resonoi kuulijoissa. Koulutustyön kautta hänelle kirkastui kuitenkin uusi, vieläkin merkittävämpi kutsumus: yhteisöllisen yrittäjyyden edistäminen osuustoiminnan kautta.

5. Osuustoiminnan ytimessä: Yhteisöllistä yrittäjyyttä edistämässä

Jos Kuismanen uralta pitäisi nostaa esiin yksi, kaikkein keskeisin ja sydäntä lähimpänä ollut teema, se olisi osuustoiminta. Tässä teemassa tiivistyivät hänen lapsuudessaan pientilalla omaksumansa perusarvot: yhteisöllisyys ja periaate siitä, että yhdessä "tehdään itse" se, mikä on tarpeen. Yhteisöllinen yrittäjyys ja aito halu auttaa ihmisiä löytämään paikkansa työelämässä nousivat hänen elämäntyönsä pääteemaksi. Hän toimi vuosikymmenten ajan sekä ruohonjuuritason toteuttajana omassa osuuskunnassaan että valtakunnallisena vaikuttajana, joka muovasi koko alan toimintaedellytyksiä.

5.1. Työosuuskunta Innetti: Kasvu, kukoistus ja konkurssi (1997–2022)

Työosuuskunta Innetti oli Kuismanen osuustoiminnallisen uran koti ja laboratorio. Hän liittyi sen jäseneksi vuonna 1997 ja nousi jo seuraavana vuonna hallituksen puheenjohtajaksi ja toiminnanohjaajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti yhtäjaksoisesti aina osuuskunnan konkurssiin 31.5.2022 saakka.

Innetin tarina oli pitkään menestystarina. Kuismanen johdolla osuuskunta eli lähes jatkuvaa kasvun ja nousukauden aikaa. Liikevaihto kasvoi tasaisesti ja jäsenmäärä hipoi parhaimmillaan kahtasataa henkilöä. Osuuskunta tarjosi hänelle "erinomaisen alustan" toteuttaa lukuisia työllistämisprojekteja ja luoda laajoja yhteistyöverkostoja.

Lopulta matka tuli kuitenkin päätökseensä. Koronapandemian aiheuttama täydellinen pysähtyneisyys yhdessä muiden ennalta arvaamattomien tekijöiden kanssa ajoi osuuskunnan taloudelliseen ahdinkoon ja lopulta konkurssiin. Kuten Kuismanen itse osuvasti toteaa matkan vaiheikkuudesta: "Itku pitkästä ilosta ja pieru paljosta nauramisesta."

5.2. Osuuskuntayhdistys Coop Finland: Vaikuttamistyötä valtakunnan tasolla (2010–2024)

Paikallisen toiminnan rinnalla Kuismanen omistautui valtakunnalliselle vaikuttamistyölle Osuuskuntayhdistys Coop Finland ry:n hallituksessa vuosina 2011–2024. Yhdistys toimi työosuuskuntien edunvalvojana, ja Kuismanen rooli siinä oli keskeinen.

Hänen työnsä ytimeksi muodostui jatkuva "taistelu" osuuskunnan jäsenten työttömyysturvan suojaamiseksi. Hän laati satoja ohjeistuksia, neuvotteli TE-viranomaisten kanssa ja kiersi ympäri Suomea kouluttamassa turvallisista toimintamalleista, jotta jäsenet säilyttäisivät työntekijän aseman mukaisen turvan. Työ oli perusteellista ja pitkäjänteistä, ja se tuotti tulosta. Coopin työministeriölle antamien lausuntojen pohjalta yhdistys sai näkemyksiään läpi jopa lainsäädäntöön asti, mikä oli merkittävä voitto koko osuuskuntakentälle.

5.3. Käytännön saavutukset: Lahden Startista Palvelevat-projektiin

Kuismanen asiantuntemus ei jäänyt pelkästään hallinnolliseksi tai koulutukselliseksi, vaan se konkretisoitui useissa merkittävissä hankkeissa. Nämä projektit osoittavat hänen kykynsä muuttaa visio käytännön toiminnaksi.

Nämä eri roolit – paikallinen toiminnanjohtaja, valtakunnallinen edunvalvoja ja innovatiivisten projektien kehittäjä – muodostivat kokonaisuuden, jossa Kuismanen toimi saumattomasti sekä ruohonjuuritason toteuttajana että strategisena vaikuttajana.

6. Yhteenveto ja perintö: Tarina jatkuu

Kun Leif Kuismanen pitkää ja monivaiheista uraa tarkastelee kokonaisuutena, siitä piirtyy kuva sinnikkäästä tekijästä, jonka ammatillinen filosofia on aina perustunut käytännönläheisyyteen, yhteisöllisyyteen ja haluun auttaa muita onnistumaan. Hänen tarinansa ytimessä ovat opit, jotka ovat tänä päivänä ajankohtaisempia kuin koskaan.

Hänen uransa keskeisimmät viestit voidaan tiivistää seuraavasti:

1. Kokemuksen arvo: Kuismanen suurin voimavara oli hänen poikkeuksellisen laaja kokemuksensa. Toimiminen samanaikaisesti työntekijänä, yrittäjänä ja työnantajana antoi hänelle ainutlaatuisen 360 asteen näkemyksen työelämään, mikä teki hänestä uskottavan ja arvostetun neuvonantajan ja kouluttajan.
2. Oman tarinan omistaminen: Hän korostaa, miten tärkeää on itse tunnistaa ja sanoittaa oma osaamisensa. Kehotus "kerätä se 'tarina' ja käydä se lävitse" on viesti jokaiselle ammattilaiselle: uskalla kertoa, mitä olet oppinut, ja näytä, mitä osaat. Osaaminen ei kohtaa mahdollisuuksia, jos sitä ei tuoda esiin.
3. Asiakaspalvelun eetose: Kaikista rooleista ja nimikkeistä huolimatta Kuismanen kiteyttää työnsä ytimen yhteen lauseeseen: "Palvelin asiakasta koko työurani ajan." Tämä asenne – olipa asiakkaana sitten yritys, työtön työnhakija tai kokonainen yhteisö – on ollut hänen toimintansa kantava voima.
4. Jatkuva valmius: Vaikka monet merkittävät urapolut ovat tulleet päätökseensä, toiminnan palo ei ole sammunut. Hänen henkilökohtainen mottonsa, joka syntyi jo nuoruuden kokemuksista, on "aina valmis auttamaan". Tämä lupaus on edelleen voimassa. Hän on yhä valmis antamaan vuosikymmenten aikana keräämänsä osaamisen ja kokemuksen muiden käyttöön.

Leif Kuismanen tarina on osoitus siitä, miten periksiantamattomuudella, jatkuvalla oppimisella ja aidolla halulla palvella yhteisöä voi rakentaa merkityksellisen uran. Se on kertomus ammattilaisesta, jonka filminauha on täynnä onnistumisia, haasteita ja ennen kaikkea inhimillisiä kohtaamisia – ja jonka tarina ei ole vielä lopussa.

Annoin NotebookLM koostettavaksi artikkeleita jotka olivat minusta henkilökohtaisia kirjoituksia sekä näkemyksiäni itseni kannalta. Koosteen osat annoin ChatGPT sekä La Chat Mistarilin koostettavaksi näkemysellä "Jälkeni yhteiskunnalle" Nämä molemmat tuotokset ovat lopuksi Deepseek tekoälylä tiivistetty viiteen eri kohtaan alaotsikoiksi. Täytyy itse kyllä sanoa etten paremmin olisi itsekään osannut kuvausta tehdä.

Leksa

1. Osuustoiminnan ja yhteisöllisyyden perustan rakentaja
Käytännön vaikuttajana Leif Kuismanen on jättänyt vahvan jäljen osuustoiminnan kentälle. Hänen pitkäaikainen toimintansa Työosuuskunta Innetin toiminnanohjaajana ja puheenjohtajana sekä Osuuskuntayhdistys Coop Finland ry:n hallituksessa on ollut ratkaisevassa roolissa. Nämä organisaatiot ovat edistäneet konkreettisesti työllisyyttä (erityisesti haastavassa asemassa olevien kohdalla) ja lisänneet ymmärrystä osuustoiminnan mahdollisuuksista Suomen taloudessa. Hänen näkemyksensä osuustoiminnasta ei pelkänä yritysmuotona, vaan yhteisöllisyyden ja vastuunkannon välineenä, on vaikuttanut monien toimijoiden lähestymistapaan.

2. Työllistäjän ja osaamisen siirtäjän rooli
Leksan monipuolinen ura (autoteollisuus, IT-kouluttaja, yritysneuvoja, yrittäjä) on luonut ainutlaatuisen osaamispohjan, jota hän on aktiivisesti jakanut. Hänen pitkäaikainen työnsä ATK-kouluttajana, sekä työnhaun kouluttajana auttoi työttömiä ja työllisiä hankkimaan kriittisiä taitoja murroskauden työmarkkinoilla. Työllistämistyö kaikkinensa  oli hänen ammattinsa: kouluttamalla, neuvomalla ja luomalla konkreettisia työllistymismalleja (kuten Lahden Startin, muiden projektien kanssa ) hän loi mahdollisuuksia niille, joita perinteiset työmarkkinat usein sivuuttivat. Tämä näkyvä jälki on monien ihmisten uraputkissa ja elämäntilanteissa.

3. Yhteiskunnallisen keskustelun herättäjä ja kriittinen ääni
Vaikka ei itse ole mikään somevaikuttaja, Leksa on ollut aktiivinen ja terävä "stalkkaaja" ja ajatusten jakaja. Hänen bloginsa ja videonsa ovat tuoneet esiin tärkeitä, usein vähälle huomiolle jääviä näkökulmia:

• Yli 60-vuotiaiden syrjintä työmarkkinoilla ja heidän osaamisensa arvottamisen puute.
• Hallituksen työllisyyspolitiikan  kriittinen analyysi ja varoitukset sen sosiaalisista seurauksista (kärsimys, rikollisuus, kahtiajako).
• Nuorten työnhakijoiden sekä myös työnantajien viestintäongelmien esille tuominen (esim. puhelinvastaamattomuus, epämääräiset tiedot).
  Hänen äänensä on ollut tärkeä korostamaan työn syvempää inhimillistä ja yhteiskunnallista merkitystä rahallisen edun lisäksi.

4. Filosofian ja arvojen perustan lujittaja
Leksan jälki ei ole pelkästään konkreettisia hankkeita tai virkoja. Hänen lapsuutensa vähävaraisella maatilalla 1960 - 1970-luvulla muovasi syvää ymmärrystä työn merkityksestä selviytymisen ja itsemääräämisoikeuden kannalta. Tämä kokemus on värittänyt hänen koko uraansa ja antanut uskottavuutta hänen korostamalleen viestille: työ on enemmän kuin palkka – se on arvokkuutta, turvaa ja yhteisöllisyyden rakennuspalikka. Hänen ajatuksensa "yrittäjyydestä asenteena" (erotuksena pelkästä y-tunnuksen omistamisesta) on haastanut kapeita määritelmiä.

5. Nykyinen ristiriita: Jälki on nähtävissä, mutta tuntee itsensä tarpeettomaksi
Tässä kohtaa Leksan pohdinnassa on syvää ristiriitaa:

• Näkyvä jälki on kiistaton: Osuuskuntien perustaminen ja kehittäminen, kymmenien (jos ei satojen) ihmisten kouluttaminen ja työllistäminen, yhteiskunnallisen keskustelun herättäminen – nämä ovat konkreettisia ja kestävän vaikutuksen saavutuksia.
• Tunne tarpeettomuudesta on kuitenkin aito: Ikä (62 vuotta) tuntuu olevan este nykyisillä työmarkkinoilla, vaikka kokemus ja into olisivat huippukunnossa. Aktiiviset työnhakutoimet (kuten kirje "Satatonni Satoselle") eivät ole tuottaneet tulosta, mikä syventää katkeruutta ja pettymystä. Hän kokee, ettei hänen laajaa osaamistaan ja haluaan vaikuttaa enää arvosteta tai kaivata, vaikka halu olla hyödyksi palaa yhä. Hänen kaipuunsa "kipinään" jää tyydyttämättä. Tämä tunne heijastaa laajempaa yhteiskunnallista ongelmaa: kokenut osaaminen ja into jäävät käyttämättä ikäsyrjinnän ja muuttuvien prioriteettien jalkoihin.

Yhteenveto: Leif Kuismanen on jättänyt Suomen yhteiskuntaan vankkoja, näkyviä ja näkymättömiä jälkiä. Hänen panoksensa osuustoimintaan, varsinkin työllistämiseen, koulutukseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun ovat konkreettisia ja kestäviä. Hänen filosofiansa työn merkityksestä ja yhteisöllisyydestä on vaikuttanut moniin. Vaikka hän tuntee itsensä nyt usein tarpeettomaksi ja hänen osaamistaan ei tunnuta arvostavan, hänen rakentamansa perustat ja herättämänsä ajatukset jatkavat vaikutustaan. Hänen halunsa olla hyödyksi ja jättää merkittävämpi jälki vielä tulevaisuudessa on edelleen voimissaan – se kaipaa vain yhteiskunnalta tilaisuutta ja avointa korvaa.