Someteatteri osa xxx.

 27.10.2026 , 173 päivää vaaleihin.

* 

 Kirjoitelmani 

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina  Persvako

Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//

Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus

Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )

 *

Someteatteri ja vääristelyn anatomia

Alkuperäinen julkaisu (Politiikkafoorumi Suomi / Riku Lassila):

"Onko arvauksia siitä, että minkä takia ihmiset uskovat vasemmiston olevan köyhien asialla? Siis eihän he ikinä edes itse lupaa poistaa työttömyyttä. Eikä parantaa ostovoimaa. Ainut mitä heidän agendallaan on, niin he luovat köyhälle duunarille mahdollisuuden itse päättää haluaako hän käydä töissä vai ei. Mutta mitään ulospääsyä kurimuksesta he eivät missään tapauksessa lupaa. Sillä on heidän etunsa mitä enemän maassa on köyhiä.

Heidän työkalunaan on parantumaton haamukaipuu säätyaikaan. Jossa ihmiset olivat tiukasti omissa lokeroissaan. Ja heidän kuuluu suhtautua vähintään epäilevästi toisiinsa. Vasemmistolaismaailmassa rikas ja köyhä ei saa pelata taloyhtiön leikkipaikalla shakkia. Eikä korttia. Sillä siinä olisi muuten äärimmäisen suuri riski. Että kohta sitten heidän lapsetkin alkaisivat leikkimään keskenään."

Poliittisen teatterin kylmä laskelmointi

Sosiaalisessa mediassa leviävät argumentit eivät useinkaan ole vahingossa syntyneitä väärinymmärryksiä tai aitoa tietämättömyyttä. Kyseessä on tietoisesti rakennettu someteatteri, jonka ainoana tarkoituksena on vääristellä todellisuutta, sumuttaa lukijaa ja kääntää yhteiskunnalliset syy-seuraussuhteet tyylipuhtaasti päälaelleen. Sanoisin ihan suoraan että hyi helvetti mitä sontaa.

Riku Lassilan kirjoitus Politiikkafoorumi Suomessa on oppikirjamainen esimerkki tästä tietoisesta kielellisestä ja ideologisesta manipulaatiosta. Siinä monimutkainen talouspolitiikka, sosiaaliturvan rakenne ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus pelkistetään irvikuvaksi, joka perustuu täysin olkiukkojen rakentamiseen ja valheellisiin väittämiin.

Lassilan virheväittämien ja olkiukkojen purku

1. Virheväite: "Vasemmisto ei lupaa poistaa työttömyyttä eikä parantaa ostovoimaa"

Tämä väite on faktuaalisesti absurdi. Vasemmistolainen ja pohjoismaiseen hyvinvointivaltioajatteluun pohjaava talouspolitiikka nojaa nimenomaan kysyntävetoiseen talousmalliin (trickle-up), jossa yhteiskunnan ja talouden moottorina toimii tavallisen kansan ostovoima.

Tavoitteena vasemmistolla on ikiaikaisesti on aina ollut täystyöllisyys sekä sellaisten palkan ja sosiaaliturvan tasojen ylläpitäminen, joilla ihminen tulee toimeen omalla työllään ja pystyy kuluttamaan kotimarkkinoilla. Juuri pienituloisten ja keskiluokan ostovoiman turvaaminen tuo ehtoja pienyrittäjille, kivijalkakaupoille ja palvelualoille. Siksi väite on tahallisesti virheellinen.

Sitä vastoin nykyinen oikeistolainen leikkauspolitiikka – suojaosien poisto, asumistuen leikkaukset ja ostovoiman kuristaminen – on se, joka aktiivisesti tappaa kotimaista kysyntää ja syventää työttömyyttä. Tämä fakta on nähtävissä kaikissa maissa joissa trickle down austerity politiikkaa on toteutettu.

2. Virheväite: "Vasemmiston etu on, että maassa on mahdollisimman paljon köyhiä"

Tämä on luokaton ja loogisesti kestämätön salaliittoteoreettinen heitto. Väite perustuu ajatukseen, että sosiaaliturva ja perustoimeentulo olisivat "köyhyyden ylläpitämistä" äänien kalastamiseksi. Todellisuudessa se on nimenomaan oikeistopolitiikan tavoite jolla valtaa voi siirtää pois köyhemmiltä.

Todellisuudessa köyhyttä ja eriarvoisuutta ei synnytetä sosiaaliturvalla, vaan tietoisilla talouspoliittisilla päätöksillä: 

• Leikkaamalla sosiaali- ja terveyspalveluista
• Poistamalla työttömyysturvan suojaosat ja kuristamalla asumistukea
• Keventämällä hyvätuloisten verotusta samalla kun nostetaan kulutusveroja (kuten ALV:a), jotka kohdistuvat kaikkein kipeimmin pienituloisiin.

Köyhyyden ja ahdingon lisääminen on nimenomaan oikeistolaisen leikkauspolitiikan suora ja mitattava lopputulos, jota yritetään peittää vierittämällä syy niiden niskoille, jotka köyhyyden seurauksia yrittävät lieventää.

3. Olkiukko: "Haamukaipuu säätyaikaan ja leikkikentän shakkipeli"

Lassilan luoma mielikuvituksellinen metafora siitä, että vasemmistolaiset vastustaisivat rikkaan ja köyhän välistä shakinpeluuta tai lasten leikkejä leikkipaikalla, on täydellistä ilvesmäistä ilveilystä. Tällä lapsellisella kuvastolla yritetään väittää, että luokkaerot ja yhteiskunnalliset kuilut olisivat vain vasemmiston "asenteellista vihaa" ja epäluuloa.

Luokkaerot ja eriarvoisuus eivät kuitenkaan ole asennekysymyksiä eivätkä mitään mielikuvitusleikkejä. Ne ovat kylmiä euroja ja rakenteellisia tosiasioita:

• Kun toisella perheellä ei ole varaa lasten harrastuksiin, terveelliseen ruokaan tai oppimateriaaleihin samalla kun toisella puolella nautitaan veroparatiisijärjestelyistä ja pääomaverotuksen porsaanrei'istä, kyse ei ole siitä "saako shakkia pelata", vaan siitä, että toiselta on viedty pelinappulat kädestä.

Miksi tällaista valheellista tietoa levitetään?

Someteatterissa mikään ei tapahdu vahingossa. Tällaisten tekstien kirjoittamiselle ja jakamiselle on neljä selkeää, laskelmoitua syytä:

1. Ongelmien yksilöllistäminen ja uhrin syyllistäminen: Kun lukijalle uskotellaan, että työttömyys tai köyhyys on vain "yksilön oma valinta" (mahdollisuus valita olla menemättä töihin), vapautetaan hallitus ja suurpääoma kaikesta vastuusta. Samalla pyyhitään pois työmarkkinoiden reaaliteetit, kuten avoimien työpaikkojen puute ja sarja-YT-neuvottelut.
2. Huomion siirtäminen pois reaalileikkauksista (Kato orava!): Kun ihmiset saadaan raivostumaan tai väittelemään absurdeista shakkipelijutuista ja "säätyaikatunteista", kukaan ei ehdi katsoa, mitä kabineteissa tapahtuu – eli miten ostovoimaa ja julkisia varoja siirretään tavallisten ihmisten taskuista suuryrityksille ja hyvätuloisille.
3. Algoritmien hyödyntäminen ja heimouttaminen: Sosiaalisen median alustat palkitsevat provokaatiosta ja vastakkainasettelusta. Tunteisiin vetoava valhe tuo näkyvyyttä ja kommentteja paremmin kuin yksikään asiapitoinen tilasto tai tutkimusraportti.
4. Vastavoimien ja vaihtoehtojen leimaaminen: Pelottelemalla ihmisiä möröillä ("vasemmisto haluaa pitää sinut köyhänä") yritetään saada kansalaiset hyväksymään oma kurjistamisensa ainoana "välttämättömänä" vaihtoehtona.

Lopuksi: Naamarit pois teatterilta

Tällainen poliittinen viestintä ei ansaitse kunnioitusta tai asiallista nyökkäilyä. Se on riisuttava aseista näyttämällä kylmästi ja peittelemättä sen rakenne: kyseessä on pelkkä valheisiin ja leimakirveisiin nojaava propakandakoneisto, jolla yritetään estää tavallista kansalaista ymmärtämästä omia taloudellisia etujaan.

Kun tunnistamme semanttisen huijauksen ja someteatterin pelisäännöt, yksikään Lassilan kaltainen olkiukko ei pysty enää peittämään sitä tosiasiaa, kuka päätöksistä kärsii ja kuka niistä käärii hyödyn.

Tällä kertaa nukkuvat ratkaisevat tulevaisuuden

Tiesitkö miten Sipilän hallituksestakin selvittiin?

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja vaalianalyyseissa seurataan tiiviisti eri puolueiden kannatusmittauksia, gallup-vaihteluita ja puheenjohtajien tenttimenestystä. Kuitenkin jokaisissa vaaleissa piilee yksi valtava tekijä, joka pystyy pyyhkimään kaikki asiantuntijoiden ennusteet pöydältä sekunnissa: niin sanottu nukkuvien puolue.

Kun sadat tuhannet kansalaiset päättävät jättää äänestämättä, he eivät suinkaan hiljennä ääntään tai anna "vastalauseilmoitusta" poliittiselle järjestelmälle. Todellisuudessa he antavat valtakirjan niille, jotka käyvät uurnilla joka tapauksessa.

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan vaalimatematiikan kylmää logiikkaa, taktisen äänestämisen ansoja ja sitä, miksi juuri nyt – enemmän kuin kertaakaan vuosikymmeniin – jokaisen tavallisen suomalaisen on aika herätä.

Vaalimatematiikan kylmä logiikka: Kotiinjäänti on aina ääni voittajalle

( vaalimatematiikan lyhyt oppimäärä )

Suomen vaalijärjestelmä perustuu suhteelliseen vaalitapaan ja d’Hondtin menetelmään. Tämän järjestelmän ydin on yksinkertainen: jokainen annettu ääni muuttaa vertauslukuja ja suhteellisia voimasuhteita.

Kun ihminen jättää äänestämättä ajatellen, ettei "yhdessä äänessä ole mitään väliä", hän tekee itse asiassa matemaattisen valinnan:

1. Aktiivisten ryhmien suhteellinen valta kasvaa: Ne väestöryhmät ja kannattajakunnat, jotka käyvät uurnilla kurinalaisesti vaaleista toiseen, saavat passiivisuuden ansiosta suhteessa huomattavasti suuremman painoarvon.
2. Kynnyt edustajapaikoille madaltuu: Mitä alhaisemmaksi yleinen äänestysaktiivisuus jää, sitä pienemmällä äänimäärällä puolueet saavat kansanedustajia ja aluevaltuutettuja läpi.
3. Leikkauspolitiikan hiljainen hyväksyntä: Jos arjen heikennyksistä, sote- maksujen noususta, palveluiden karsimisesta ja ostovoiman murenemisesta kärsivät ihmiset jäävät kotiin, leikkauksia tekevät voimat tulkitsevat hiljaisuuden hyväksynnäksi ja jatkavat valitulla linjalla.

Vaalimatematiikka ei tunne sympatiaa eikä selityksiä. Jos 30–40 prosenttia äänioikeutetuista jättää äänestämättä, pienenkin aktiivisen vähemmistön on mahdollista nousta vaalivoittajaksi ja määrätä koko valtakunnan suunta.

Varoitus taktikoinnista: Mielikuva-ansat ja aito arvovalinta

Kun vaalit lähestyvät, julkisuudessa alkaa usein voimakas puhe "taktisesta äänestämisestä". Kansalaisia kehotetaan äänestämään tiettyä suurpuoluetta vain siksi, ettei joku toinen pääsisi valtaan, tai hylkäämään itselle läheisin vaihtoehto "hukkaäänen" pelossa.

Taktiseen äänestämiseen liittyy kuitenkin vakavia sudenkuoppia, joista on syytä varoittaa:

1. Pelko kompassina johtaa vääriin kompromisseihin

Kun äänestyspäätös tehdään pelon tai jonkin asian vastustamisen pohjalta, tullaan helposti äänestäneeksi politiikkaa, joka ei todellisuudessa vastaa omia arvoja. Tällöin äänestäjä saattaa tulla tukeneeksi linjaa, joka vaalien jälkeen tekee tismalleen samoja leikkauksia ja kompromisseja, joita äänestäjä halusi välttää.

2. Moniarvoisuuden kapeutuminen

Taktikointi keskittää ääniä parille suurimmalle toimijalle ja karsii poliittisesta kentästä rohkeat, inhimilliset ja rakentavat vaihtoehdot. Demokratian elinehto on se, että erilaiset äänet ja ruohonjuuritason näkemykset tulevat kuulluksi.

3. Katteettomat lupaukset ja takinkäännöt

Suurimmat populistiset mielikuvakampanjat nojaavat usein siihen, että ihmisille luvataan "helppoja ratkaisuja" tai "pienen ihmisen puolella olemista". Teot hallituksessa saattavat kuitenkin olla täysin päinvastaisia. Siksi tärkein mittari ei ole se, mikä puolue näyttää gallupeissa suurimmalta, vaan se, millaisia tekoja ja arvovalintoja ehdokkaat arjessa edustavat.

Paras ja kestävin tapa äänestää on seurata omaa arvo- ja ihmissydäntä. Ääni, joka annetaan omille aidoille arvoille ja luotettavalle toimijalle, ei ole koskaan hukkaääni.

Jos milloinkaan, nyt on aika herätä

Meille uskotellaan usein, että monet päätökset – kuten sosiaaliturvan leikkaukset, terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset tai julkisen sektorin karsiminen – ovat "pakkorakoja" tai "vaihtoehdottomia välttämättömyyksiä".

Tämä on poliittista teatteria. Yhteiskunnassa ei ole mitään automaattia, joka pakottaisi murentamaan tavallisten ihmisten arkea.

Suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin aikoinaan sodan jälkeisessä köyhässä Suomessa yhteisellä sopimuksella ja eettisellä valinnalla. Tänään monin verroin rikkaammassa maassa on kyse täsmälleen samasta asiasta: arvovalinnasta.

• Haluammeko yhteiskunnan, jossa muutama suuryhtiö ja rikas eliitti pärjää samalla kun tavallisen kansan, pienyrittäjien, eläkeläisten ja lapsiperheiden ostovoima murenee?
• Vai haluammeko palauttaa luottamuksen, kohtuullisuuden ja sen Suomen tavan olla yhdessä, jossa ketään ei jätetä yksin?

Vastaus näihin kysymyksiin ei löydy nettipalstojen huutokilpailuista, vaan vaaliuurnilta.

Tulevaisuus tehdään itse

Demokratia on arvokas ja hauras lahja. Se tarkoittaa sitä, että yhtenä päivänä muutaman vuoden välein jokaisen suomalaisen ääni on täsmälleen yhtä painava – olitpa sitten suurituloinen johtaja, pienyrittäjä, eläkeläinen, opiskelija tai työtön.

Jos jätät käyttämättä tämän oikeuden, annat muiden päättää, mihin sinun veroragasi käytetään, miten terveyskeskuksesi toimii ja miltä lastesi tulevaisuus näyttää.

Nyt ei ole aika kyyristellä tai lannistua. Jos milloinkaan, nyt on aika herätä, kaivaa äänioikeus esiin ja näyttää, millaisen hyvinvointivaltion me haluamme rakentaa.

Yhdessä eteenpäin.

Ja mitä sinä todellisuudessa voit tehdä!!!?

Osallistu ja vaikuta. Äänestä. Siinä on avaimet.

Tutustu aineistooni jossa pohditaan mitä tässä on tapahtunut ja kysytään suoraan: Mitä juuri sinä haluat?

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina  Persvako

Äänestä!

Vielä on toivoa