Tietoja: Kategoria: Pissiä muroissa

Sipilästäkin selvittiin.

21.10.2026, 179 päivää vaaleihin.

*

Kirjoitelmani

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina Persvako

Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//

Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus

Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )

*

Säästöharhasta toivon ja ihmisyyden jälleenrakennukseen

Syntyykö parempi yhteiskunta kurjistamalla, leikkaamalla ja ihmisten hätää lisäämällä, vai rakentuuko se luottamuksesta, ostovoimasta ja yhteisestä vastuusta? Tämä kysymys on ollut suomalaisen yhteiskuntapolitiikan polttopisteessä jo yli vuosikymmenen.

Aina kun oikeistolainen talousoppi esittää leikkaukset ainoana "välttämättömyytenä", kyse ei ole matemaattisesta pakosta, vaan ideologisesta arvovalinnasta. Juha Sipilän hallituskausi (2015–2019) toimi oppikirjamaisena laboratoriona siitä, mitä tapahtuu, kun valtiota johdetaan kuin kylmää yrityssaneerausta. Tuolloin säästetyksi väitetty euro osoittautui myöhemmin kalliiksi sosiaaliseksi, inhimilliseksi ja rakenteelliseksi velaksi.

Silti tarinan tärkein viesti on tämä: toivoa on aina, vaikka rauniot näyttäisivät kuinka synkiltä. Syvänkin kurjistamisjakson jälkeen Suomi voidaan saattaa takaisin jaloilleen, kun talouden moottoriksi asetetaan ihminen, osaaminen ja aito yhteisöllisyys.

Sipilän kauden leikkauslista: Kuka maksoi "talkoot"?

Sipilän hallitus astui valtaan julistaen mahtipontisia talkoita ja kilpailukykyloikkaa. Puheissa vaadittiin kaikkia osallistumaan, mutta käytännössä leikkauslistat kohdistuivat rajuimmin tavallisiin palkansaajiin, pienituloisiin, opiskelijoihin ja heikoimmassa asemassa oleviin.

Keskeisimmät leikkaukset ja pakkotoimet muodostivat tylyn kokonaisuuden:

Kilpailukykysopimus (Kiky): Työntekijöille sälytettiin ilmaisia työtunteja ja sosiaalivakuutusmaksuja siirrettiin työnantajilta palkansaajien maksettavaksi miljardiluokassa. Se oli suora ostovoiman leikkaus.
Kela-etuuksien leikkaukset ja indeksijäädytykset: Lapsilisät, työmarkkinatuki, sairaus- ja vanhempainpäivärahat sekä muut perusturvaetuudet leikattiin tai niiden ostovoima murennettiin jäädyttämällä indeksit.
Koulutusleikkaukset: Huolimatta vaaleja edeltäneistä näkyvistä "Koulutus on erityissuojeluksessa" -lupauksista, peruskoulutuksesta, ammatillisesta koulutuksesta, lukiokoulutuksesta ja korkeakouluilta leikattiin satoja miljoonia euroja.
Aktiivimalli työttömille: Luotiin nöyryyttävä ja hallinnollisesti raskas pakkotahtijärjestelmä, jossa työttömän etuutta leikattiin automaattisesti, jos hän ei pystynyt täyttämään viranomaisten asettamia ehtoja alueilla, joilla töitä ei yksinkertaisesti ollut tarjolla.
Sote- ja järjestöleikkaukset: Ennaltaehkäisevää sosiaali- ja terveysalan työtä sekä järjestöjen toimintaedellytyksiä karsittiin, mikä ajoi ihmisiä kalliimpien raskaiten palveluiden piiriin.
Yrittäjävähennys hyvätuloisille: Samaan aikaan kun pienituloisilta leikattiin, luotiin 5 prosentin yrittäjävähennys. Se ei hyödyttänyt pieniä yksinyrittäjiä tai kivijalkakauppiaita, vaan valui pääosin hyvätuloisille ja suuryrityksille, vieden valtion kassasta noin 1,2 miljardin euron verotulot vuodessa.

Nämä päätökset eivät suinkaan sammuttaneet velkakierrettä, vaan ne käänsivät kotimarkkinat laskuun. Kun tavallisen ihmisen lompakosta otettiin euroja pois, ne olivat suoraan pois paikalliselta leipurilta, parturilta, suutarilta ja autokorjaamolta.

Vake Oy:n tarina – Budjettivallan kiertämistä ja perintöhopeiden syömistä

Yksi Sipilän kauden räikeimmistä oppitunneista oli niin sanottu "taseet töihin" -politiikka. Sen keskiössä oli vuonna 2016 perustettu Valtion kehitysyhtiö Vake Oy.

Vake Oy luotiin kiertämään eduskunnan suoraa budjettivaltaa. Sen ensisijaisena ajatuksena oli koota valtion tuottavaa omaisuutta ja osakkeita osakeyhtiöön, jonka varoja voitaisiin myydä ja käyttää ohi normaalin talousarviokäsittelyn.

Lopulliset kustannukset ja lyhytnäköisyys:

Tuottavan omaisuuden lihoiksi laittaminen: Vakeen siirrettiin 100 miljoonan euron aloituseuron lisäksi valtion arvokkaita osakeomistuksia, kuten Altia, Kemijoki, Nordic Morning, Raskone sekä osakkeita Nesteestä, Postista ja Vaposta. Sipilän hallitus myi tuottavaa valtionyhtiöomaisuutta enemmän kuin Katainen ja Stubb yhteensä.
Raskone-kaupan aliale: Esimerkkinä lyhytnäköisyydestä valtion kokonaan omistama Raskone myytiin maaliskuussa 2018 hätiköidysti arviolta puoleen hintaan sen todellisesta arvosta.
Neste-lahjoituksen mittava hintalappu: Vake Oy:stä siirrettiin 8,3 prosenttia Nesteen osakekannasta eli 922 168 osaketta Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiölle (Itla). Siirtohetkellä osakepotin arvo oli noin 50 miljoonaa euroa, mutta myöhemmin kyseisen osakemäärän arvo nousi lähes kahteen miljardiin euroon. Tuo valtava osinkotulojen virta menetettiin lopullisesti valtion suorasta kassasta.
Ei yhtäkään aitoa investointia: Vake Oy ei onnistunut koko toimikautensa aikana tekemään käytännössä ainuttakaan uutta kasvua luovaa aitoa investointia. Se toimi pääasiassa kalliina hallintohimmelinä ja omaisuudenmyyntikoneena.

Tämä näennäinen "velanhoito" myymällä tuottavaa omaisuutta ja leikkaamalla ihmisten ostovoimasta siirsi massiivisen sosiaalisen ja taloudellisen korjausvelan tulevien hallitusten kannettavaksi.

Rinteen ja Marinin kausi: Luottamuksen, ihmisyyden ja toivon palauttaminen

Kun Antti Rinteen ja myöhemmin Sanna Marinin johtama hallitus aloitti vuonna 2019, sen ensimmäinen ja tärkein tehtävä oli korjata edellisen kauden repimä yhteiskuntasopimus. Marinin hallituksen kaudella ymmärrettiin jotain olennaista: yhteiskunnan moottoria ei pidetä käynnissä kuristamalla, vaan investoimalla ihmisiin, koulutukseen ja ostovoimaan (Trickle Up).

Suunnanmuutos poikkeusolojen keskellä:

Marinin hallitus joutui toimimaan poikkeuksellisessa historiallisessa myrskyssä: kohdalle osuivat globaali koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa sekä siitä seurannut energiakriisi ja korkojen nousu. Tästä huolimatta hallitus pystyi luomaan kansalaisille ja yrityksille turvallisuuden ja tulevaisuudenuskon tunteen:

Ihmisarvoisen työn ja palveluiden palauttaminen: Nöyryyttävä Aktiivimalli purettiin välittömästi. Työttömyysturvan ja asumistuen leikkaukset pysäytettiin ja heikoimmassa asemassa olevien etuuksia vahvistettiin.
Tulevaisuusinvestoinnit: Oppivelvollisuus laajennettiin maksuttomaksi toiselle asteelle, mikä takasi jokaiselle nuorelle tasa-arvoisen ponnahduslaudan tulevaisuuteen. Perhevapaauudistus toteutettiin ja TKI-rahoitukseen luotiin pitkäjänteinen parlamentaarinen kasvupohja.
Kriisistä selviytyminen ilman tuhoa: Korona-aikana yrityksiä ja kotitalouksia tuettiin suorilla avustuksilla ja elvytyksellä. Tämän ansiosta vältettiin 90-luvun laman kaltainen tuhoisa konkurssiaalto ja massatyöttömyys.
Ennätystyöllisyys: Vaikka oikeisto ennusti tuhoa, Marinin kaudella saavutettiin historiallisen korkea työllisyysaste (yli 74 prosenttia) ja yli 115 000 suomalaista löysi tiensä töihin.
Luottoluokitus ja kestävä pohja: Vuoden 2022 lopussa Suomen valtionvelka suhteessa BKT:hen oli 51,6 prosenttia – erinomainen lukema Euroopan unionin vertailussa – ja maan luottoluokitus säilyi ylimmällä AAA-tasolla.

Marinin hallitus osoitti, että kun valtiovalta luottaa kansalaisiinsa ja pitää huolta heikoimmista, koko yhteiskunta kantaa paremmin myös kriisien läpi.

Tarinan juju: Toivoa on aina, vaikka rauniot näyttäisivät synkiltä

Poliittisessa keskustelussa ja sosiaalisessa mediassa törmää usein väitteeseen, ettei ole vaihtoehtoja ("TINA – There Is No Alternative"). Meitä yritetään uskotella siihen, että palveluiden alasajo, terveyskeskusten sulkeminen, leikkaussakset ja eriarvoisuuden kasvu olisivat jonkinlainen parantamaton luonnonlaki.

Sipilän kaudesta alkaneet ja myöhemminkin toistuneet leikkauskokeilut todistavat kuitenkin päinvastaista. Leikkaamalla ei ole koskaan synnytetty aitoa kestävää kasvua, vaan se on ainoastaan näännyttänyt kotimarkkinat ja murentanut yhteiskuntarauhaa.

Tarinan suuri opetus ja juju piilee siinä, että toivoa ei voi leikata pois.

Hyvinvointivaltio on arvovalinta, ei sattuma: Se rakennettiin sotien jälkeen köyhässä Suomessa yhteisellä tahdolla ja keskinäisellä luottamuksella. Sama tahto voi rakentaa sen uudelleen tänään ja huomenna.
Ihmisen ostovoima on talouden elinehto: Yksikään pienyritys ei elä puheista, vaan maksavista asiakkaista. Kun tavallisen kansalaisen arki on turvattu, raha kiertää paikallisesti ja pitää Suomen pyörät pyörimässä.
Muutos tapahtuu uurnilla ja teoilla: Mikään leikkausohjelma tai kurjistamispolitiikka ei ole ikuista. Päätösyvalta siitä, millaisessa maassa elämme, palaa aina säännöllisesti jokaisen suomalaisen käsiin.

Vaikka jäljet näyttäisivät välillä myrskyn jäljiltä ja rauniot synkiltä, Suomella on kaikki edellytykset nousta. Se vaatii vain sen, että hylkäämme pelolla hallitsemisen ja palaamme tekemään politiikkaa, jossa jokainen ihminen on arvokas ja jossa kenenkään kättä ei päästetä irti.

Toivo elää meissä – ja huominen rakennetaan yhdessä.

Tällä kertaa nukkuvat ratkaisevat tulevaisuuden

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja vaalianalyyseissa seurataan tiiviisti eri puolueiden kannatusmittauksia, gallup-vaihteluita ja puheenjohtajien tenttimenestystä. Kuitenkin jokaisissa vaaleissa piilee yksi valtava tekijä, joka pystyy pyyhkimään kaikki asiantuntijoiden ennusteet pöydältä sekunnissa: niin sanottu nukkuvien puolue.

Kun sadat tuhannet kansalaiset päättävät jättää äänestämättä, he eivät suinkaan hiljennä ääntään tai anna "vastalauseilmoitusta" poliittiselle järjestelmälle. Todellisuudessa he antavat valtakirjan niille, jotka käyvät uurnilla joka tapauksessa.

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan vaalimatematiikan kylmää logiikkaa, taktisen äänestämisen ansoja ja sitä, miksi juuri nyt – enemmän kuin kertaakaan vuosikymmeniin – jokaisen tavallisen suomalaisen on aika herätä.

Vaalimatematiikan kylmä logiikka: Kotiinjäänti on aina ääni voittajalle

( vaalimatematiikan lyhyt oppimäärä )

Suomen vaalijärjestelmä perustuu suhteelliseen vaalitapaan ja d’Hondtin menetelmään. Tämän järjestelmän ydin on yksinkertainen: jokainen annettu ääni muuttaa vertauslukuja ja suhteellisia voimasuhteita.

Kun ihminen jättää äänestämättä ajatellen, ettei "yhdessä äänessä ole mitään väliä", hän tekee itse asiassa matemaattisen valinnan:

Aktiivisten ryhmien suhteellinen valta kasvaa: Ne väestöryhmät ja kannattajakunnat, jotka käyvät uurnilla kurinalaisesti vaaleista toiseen, saavat passiivisuuden ansiosta suhteessa huomattavasti suuremman painoarvon.
Kynnyt edustajapaikoille madaltuu: Mitä alhaisemmaksi yleinen äänestysaktiivisuus jää, sitä pienemmällä äänimäärällä puolueet saavat kansanedustajia ja aluevaltuutettuja läpi.
Leikkauspolitiikan hiljainen hyväksyntä: Jos arjen heikennyksistä, sote- maksujen noususta, palveluiden karsimisesta ja ostovoiman murenemisesta kärsivät ihmiset jäävät kotiin, leikkauksia tekevät voimat tulkitsevat hiljaisuuden hyväksynnäksi ja jatkavat valitulla linjalla.

Vaalimatematiikka ei tunne sympatiaa eikä selityksiä. Jos 30–40 prosenttia äänioikeutetuista jättää äänestämättä, pienenkin aktiivisen vähemmistön on mahdollista nousta vaalivoittajaksi ja määrätä koko valtakunnan suunta.

Varoitus taktikoinnista: Mielikuva-ansat ja aito arvovalinta

Kun vaalit lähestyvät, julkisuudessa alkaa usein voimakas puhe "taktisesta äänestämisestä". Kansalaisia kehotetaan äänestämään tiettyä suurpuoluetta vain siksi, ettei joku toinen pääsisi valtaan, tai hylkäämään itselle läheisin vaihtoehto "hukkaäänen" pelossa.

Taktiseen äänestämiseen liittyy kuitenkin vakavia sudenkuoppia, joista on syytä varoittaa:

1. Pelko kompassina johtaa vääriin kompromisseihin

Kun äänestyspäätös tehdään pelon tai jonkin asian vastustamisen pohjalta, tullaan helposti äänestäneeksi politiikkaa, joka ei todellisuudessa vastaa omia arvoja. Tällöin äänestäjä saattaa tulla tukeneeksi linjaa, joka vaalien jälkeen tekee tismalleen samoja leikkauksia ja kompromisseja, joita äänestäjä halusi välttää.

2. Moniarvoisuuden kapeutuminen

Taktikointi keskittää ääniä parille suurimmalle toimijalle ja karsii poliittisesta kentästä rohkeat, inhimilliset ja rakentavat vaihtoehdot. Demokratian elinehto on se, että erilaiset äänet ja ruohonjuuritason näkemykset tulevat kuulluksi.

3. Katteettomat lupaukset ja takinkäännöt

Suurimmat populistiset mielikuvakampanjat nojaavat usein siihen, että ihmisille luvataan "helppoja ratkaisuja" tai "pienen ihmisen puolella olemista". Teot hallituksessa saattavat kuitenkin olla täysin päinvastaisia. Siksi tärkein mittari ei ole se, mikä puolue näyttää gallupeissa suurimmalta, vaan se, millaisia tekoja ja arvovalintoja ehdokkaat arjessa edustavat.

Paras ja kestävin tapa äänestää on seurata omaa arvo- ja ihmissydäntä. Ääni, joka annetaan omille aidoille arvoille ja luotettavalle toimijalle, ei ole koskaan hukkaääni.

Jos milloinkaan, nyt on aika herätä

Meille uskotellaan usein, että monet päätökset – kuten sosiaaliturvan leikkaukset, terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset tai julkisen sektorin karsiminen – ovat "pakkorakoja" tai "vaihtoehdottomia välttämättömyyksiä".

Tämä on poliittista teatteria. Yhteiskunnassa ei ole mitään automaattia, joka pakottaisi murentamaan tavallisten ihmisten arkea.

Suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin aikoinaan sodan jälkeisessä köyhässä Suomessa yhteisellä sopimuksella ja eettisellä valinnalla. Tänään monin verroin rikkaammassa maassa on kyse täsmälleen samasta asiasta: arvovalinnasta.

Haluammeko yhteiskunnan, jossa muutama suuryhtiö ja rikas eliitti pärjää samalla kun tavallisen kansan, pienyrittäjien, eläkeläisten ja lapsiperheiden ostovoima murenee?
Vai haluammeko palauttaa luottamuksen, kohtuullisuuden ja sen Suomen tavan olla yhdessä, jossa ketään ei jätetä yksin?

Vastaus näihin kysymyksiin ei löydy nettipalstojen huutokilpailuista, vaan vaaliuurnilta.

Tulevaisuus tehdään itse

Demokratia on arvokas ja hauras lahja. Se tarkoittaa sitä, että yhtenä päivänä muutaman vuoden välein jokaisen suomalaisen ääni on täsmälleen yhtä painava – olitpa sitten suurituloinen johtaja, pienyrittäjä, eläkeläinen, opiskelija tai työtön.

Jos jätät käyttämättä tämän oikeuden, annat muiden päättää, mihin sinun veroragasi käytetään, miten terveyskeskuksesi toimii ja miltä lastesi tulevaisuus näyttää.

Nyt ei ole aika kyyristellä tai lannistua. Jos milloinkaan, nyt on aika herätä, kaivaa äänioikeus esiin ja näyttää, millaisen hyvinvointivaltion me haluamme rakentaa.

Yhdessä eteenpäin.

Ja mitä sinä todellisuudessa voit tehdä!!!?

Tutustu aineistooni jossa pohditaan mitä tässä on tapahtunut ja kysytään suoraan: Mitä juuri sinä haluat?