Jarrumiehen tarina – Miten "tuntematon jarru" paljastui ideologiseksi arvovalinnaksi
*
Kirjoitelmani
Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.
Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?
Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina Persvako
Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//
Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus
Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )
*
Musiikki
Musiikki sanat Leif Kuismanen.
Luotu käyttäen Suno.ai Musiikki Suno, sanoitukset omat.
Sunoa varten tekemäni tekstieditori Sunoteksti helpottaa tagien asettelua.
Luku 1: Tuntemattoman jarrun arvoitus
Pitkään jatkunut yhteiskunnallinen keskustelu Suomen talouden suunnasta täyttyi vertauskuvista, joiden tarkoituksena oli selittää kansalaisille, miksi luvattuja kasvun hedelmiä ei kuulunut. Kun sosiaaliturvaa leikattiin, työntekijöiden ehtoja heikennettiin, pienyrittäjien ostovoimaista asiakaskuntaa kurjistettiin ja veronkorotukset osuivat arjen kulutukseen, selitykseksi tarjottiin mystistä "tuntematonta jarrutta". Julkisuudessa annettiin ymmärtää, että talous myrskysi ulkoisista syistä ja että hallituksen raskas leikkauspolitiikka oli ainoa vääjäämätön, "lääkkeenomainen" keino kääntää Suomi kasvu-uralle.
Kansalaisille rakennettiin tarinaa, jossa nykyiset leikkaukset olisivat vain väliaikainen "vyönkiristys", jonka jälkeen investoinnit syttyisivät ja työllisyys loikkaisi ennalta laskettujen mallien mukaisesti nousuun.
Samaan aikaan arjen reaalitalous näytti täysin päinvastaista todellisuutta. Kotimainen kysyntä hyytyi, kivijalkayrittäjien kassat tyhjenivät, konkurssiaallot pyyhkivät yli toimialojen ja työttömyystilastot synkkenivät. "Tuntematon jarru" tuntui vetävän koko yhteiskunnan rattaita taaksepäin, mutta sen aiheuttajaa etsittiin julkisessa puheessa vuoroin kuluttajien epävarmuudesta, vuoroin yleisestä maailmantilanteesta.
Luku 2: Naamiot riisutaan – Pääministeri tunnustaa oppikirjan totuuden
Lopulta mysteeriltä putosi pohja. Pääministeri Petteri Orpo totesi julkisessa haastattelussa sen, minkä taloustieteilijät ja arjen toimijat olivat tienneet koko ajan: leikkauksilla on aito, taloutta ja kasvu jarruttava vaikutus, koska kysyntä vähenee. Pääministeri myönsi suoraan, että tämä asia "lukee jo taloustieteen perusoppikirjoissa".
Tämä lausunto oli taitekohta. Se paljasti, ettei "tuntematon jarru" ollutkaan mikään mystinen ulkopuolinen voima tai yllättävä suhdannelasku. Jarru oli tietoisesti valittu politiikka.
Pääministeri ja hallitus tiesivät koko ajan täsmälleen, mitä tapahtuu, kun pienituloisilta, työttömiltä, eläkeläisiltä ja opiskelijoilta leikataan ostovoimaa. Kun niiltä ihmisiltä, joiden jokainen euro menee 100-prosenttisesti suoraan kotimaiseen kulutukseen, ruokakauppoihin, vuokriin ja lähipalveluihin, otetaan euroja pois, talousmoottori ei kiihdy – se sammuu. "Tuntematon jarru" olivat ne omat leikkauspäätökset, jotka vetivät pohjan pois suomalaiselta sisämarkkinalta.
Luku 3: Ideologinen tavoite – Pohjoismaisen hyvinvointivaltion purku
Kun naamiot oli riisuttu ja "tuntematon jarru" tunnustettu perusoppikirjojen mukaiseksi kysynnän leikkaamiseksi, esiin astui se kaikkein olennaisin kysymys: miksi näin tehtiin, jos vaikutukset tiedettiin etukäteen?
Vastaus löytyy syvemmästä yhteiskunnallisesta ideologiasta. Kyse ei ollut vahingosta, arviointivirheestä tai huonosta tuurista. Kyseessä oli kirkas ideologinen tavoite: pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakenteiden murtaminen ja suunnan muuttaminen.
Jarrumiehen tarinassa leikkaukset eivät olleet suhdannepoliittinen pakko, vaan keino ajaa alas universaalia palvelujärjestelmää ja sosiaaliturvaa. Käyttämällä viestinnässä käsitettä "hyvinvointiyhteiskunta" perinteisen "hyvinvointivaltion" sijaan luotiin pohjaa siirtymälle kohti anglosaksista markkinamallia. Tässä mallissa julkisia palveluita vähennetään radikaalisti, sosiaaliturvaa karsitaan ja ihmiset ajetaan ostamaan terveys- ja hoivapalvelunsa yksityisiltä markkinoilta omalla rahallaan.
Samaan aikaan kun tavallisen kansan ja pienyrittäjien ostovoimaa jarrutettiin, verorahoja kanavoitiin suuryritysten veroalennettuihin taseisiin ja yksityisten terveyskonsernien ostopalveluihin. Kirjanpidollinen säästö näytti Excelissä plusmerkiltä, mutta reaalitaloudessa se oli kalleinta mahdollista tuhlausta: verotulot sulaivat, ennaltaehkäisevä työ ajettiin alas ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus syveni.
Luku 4: Jarrumiehen perintö ja tulevaisuuden valinta
Jarrumiehen tarina paljastaa politiikan oppikirjamaisen kaksoisstandardin. Kansalaisille ja työttömille huudetaan "mene töihin" ja vaaditaan yksilön vastuuta, mutta valtio itse kieltäytyy "menemästä töihin" – se ei investoi aitoon kasvuun, osaamiseen tai ennaltaehkäisyyn, vaan toimii kuin laiska talouspäällikkö, jonka ainoa työkalu on leikkaaminen ja taskujen tyhjentäminen.
Tämä pöydän putsaaminen ja "säästetyn euron" harha on tullut tiensä päähän. Nyt kun tiedetään, että talouden jarruttaminen oli tietoinen valinta, kansalaisilla on poliittisen lukutaidon paikka. Kyse on siitä, hyväksytäänkö selitys "vaihtoehdottomuudesta" vai tunnistetaanko, että yhteiskunnan suunta on aina arvovalinta.
Hyvinvointivaltiota ei rakennettu leikkaamalla, eikä sitä voida pelastaa tuhoamalla sen kivijalkaa. Jarrumiehen aikakauden jälkeen on uskallettava kysyä uudelleen se perustavanlaatuinen kysymys: Millaisen hyvinvointivaltion me haluamme rakentaa?
