Tietoja: Kategoria: Pissiä muroissa

Minkälaisen tulevaisuuden haluasit itsellesi?

5.2.2026

Haluatko tulevaisuuden kenen etuja ajatellen? "Kusetko omiin muroihisi" vai haluatko vaikuttaa kehittävästi?

Luotu käyttäen Suno.ai Musiikki Suno, sanoitukset omat. Äänen käsittely Omassa puhe nauhoitteesta , Audacity OpenVINO Ai Effects, OpenVino Noise Suppression tekoälypohjainen kohinanpoisto. Teksti NotebookLM kooste kerätystä aineistosta joka Kimi.ai avulla tehty artikkeliksi. Kirjoitusasu NotebookLM sekä ChatGPT,
Sunoa varten tekemäni tekstieditori Sunoteksti helpottaa tagien asettelua.

Keskittykää!!

Mietittävää riittää.

Tulevaisuus ei määräydy poliittisista puheista vaan teoista. Äänestäminen on päätös siitä, millaista todellisuutta hyväksymme. Siksi on opittava erottamaan retoriikka, ideologia ja todelliset teot toisistaan — erityisesti silloin, kun alkaa näkyä tuttua “kilven kiillotusta”.

Tällä sivulla oleva äänite ei ole pelkkä mielipide. Se on kutsu pysähtyä ja ajatella.

Politiikassa eletään jälleen vaihetta, jossa puheet alkavat kuulostaa hyviltä, ongelmat tunnistetaan ääneen ja vastuuta tunnutaan kantavan. Tämä vaihe on monelle tuttu: julkinen keskustelu täyttyy sanoista, joilla rakennetaan kuvaa siitä, että asioihin on havahduttu ja että nyt ollaan korjaamassa suuntaa.

Juuri tässä kohtaa kansalaisen pitäisi olla kaikkein tarkkaavaisimmillaan.

On opittava katsomaan ohi sanojen. On opittava kysymään:

Mitä on todella tehty?
Mitä on jätetty tekemättä?
Mitkä päätökset ovat johtaneet nykytilaan?
Kuka hyötyy siitä, että keskustelu siirtyy pois teoista ja kohti retoriikkaa?

Äänestäminen ei ole mielipiteen ilmaisu. Se on hyväksyntä sille linjalle, jota on jo toteutettu — tai jota aiotaan toteuttaa. Siksi poliittisia puheita ei voi arvioida irrallaan teoista. Siksi ideologiaa ei voi sekoittaa selityksiin. Siksi valheet ja tarkoitushakuinen retoriikka on opittava tunnistamaan.

Tässä ajassa korostuu ilmiö, jota voisi kutsua poliittiseksi kilven kiillotukseksi. Samat tahot, jotka ovat olleet luomassa ongelmia, alkavat puhua niistä ikään kuin ulkopuolisina tarkkailijoina. Ongelmat kyllä tunnistetaan — mutta vastuu niiden synnystä häivytetään. Keskustelu ohjataan siihen, miltä asiat näyttävät nyt, ei siihen, miksi ne näyttävät siltä.

Jos tähän ei kiinnitä huomiota, äänestäjä tekee päätöksensä väärän tiedon varassa.

Tämän sivun äänite avaa juuri tätä ilmiötä. Se pyrkii tekemään näkyväksi sen, miten poliittinen puhe, ideologia ja todelliset päätökset kietoutuvat toisiinsa — ja miten ne voidaan myös erottaa toisistaan, jos haluaa katsoa riittävän tarkasti.

Tulevaisuus ei ole jotain, mikä “tapahtuu”. Se on seurausta niistä päätöksistä, joita teemme kansalaisina.

Ja nämä päätökset voi tehdä oikein vain silloin, kun ymmärtää, mitä todella on tapahtumassa.

Kaksi eri duunaria äänestämässä

Lähteiden perusteella näiden kahden erityyppisen duunarin äänestyskäyttäytyminen ja heidän valintojensa perusteet voivat poiketa toisistaan merkittävästi, mutta ne voivat myös yllättäen kohdistua samoihin puolueisiin eri syistä.

a) Hyvätuloinen ja varma-asemaisten duunari

Tämä henkilö kokee elämänsä rullaavan hyvin ja hänen asemansa on vakaa. Hänen äänestysperusteensa voivat liittyä seuraaviin seikkoihin:

Taloudellinen hyöty ja verotus: Hyvätuloisena hän saattaa suosia Kokoomusta, joka ajaa ansiotuloverotuksen keventämistä ja suhtautuu myönteisesti varallisuuden kerryttämiseen. Hän voi nähdä veronkevennykset palkintona ahkeruudestaan ja kokea, että yhteiskunnan ”moottorin” teho hyödyttää häntä suoraan.
Vastuullisen taloudenpidon mielikuva: Hän saattaa uskoa Kokoomuksen vahvaan talousosaamiseen ja siihen, että valtion velkaantuminen on suurin uhka myös hänen omalle tulevaisuudelleen, jolloin leikkaukset näyttäytyvät ”välttämättömänä pahana” yhteisen edun nimissä.
Identiteetti ja status: Hän voi kokea olevansa osa ”menestyjien” joukkoa, jolloin hän valitsee puolueen, joka korostaa työntekoa, yritteliäisyyttä ja yksilön vastuuta. Lähteissä mainitaan, että Kokoomuksen kannattajat ovat usein valveutuneita ja aktiivisia äänestäjiä.
Ilmastopolitiikka ja asenteet: Jos hän kokee esimerkiksi Vihreiden ilmastotavoitteet liian kunnianhimoisina tai arkielämäänsä (kuten autoiluun) puuttuvina, hän saattaa kääntyä Perussuomalaisten puoleen, vaikka hänen oma taloudellinen asemansa ei sitä edellyttäisi.

b) Heikossa asemassa oleva yli 55-vuotias duunari

Tämä henkilö on kohdannut työttömyyttä, terveysongelmia ja hänen koulutuksensa on vanhentunutta. Hänen valintansa perusteet ovat usein eksistentiaalisempia:

Turvaverkkojen merkitys: Hänen etunsa mukainen valinta olisi tyypillisesti SDP tai Vasemmistoliitto, jotka puolustavat julkista terveydenhuoltoa, työttömyysturvaa ja aikuiskoulutustukea – asioita, joita hän tarvitsee selviytyäkseen. Hänelle hoitotakuun pidentäminen tai sairauspäivärahojen leikkaukset ovat suora uhka.
Petoksen tunne ja protesti: Hän saattaa äänestää Perussuomalaisia vastalauseena sille, että perinteiset puolueet eivät ole pystyneet estämään hänen asemansa heikentymistä. Hän voi uskoa populistisiin lupauksiin siitä, että ”tavallisen kansan” asiaa ajetaan, vaikka puolueen tosiasiallinen talouslinja saattaakin heikentää hänen etuuksiaan.
Identiteettipolitiikka: Hän saattaa asettaa arvokysymykset (kuten maahanmuuton vastustamisen tai perinteiset arvot) taloudellisen etunsa edelle, kokiessaan muiden ryhmien saavan ”ilmaiseksi” sen, minkä eteen hän on tehnyt työtä.
TINA-retoriikan nielaiseminen: Hän voi äänestää myös Kokoomusta, jos hän uskoo hallituksen retoriikkaan, jonka mukaan ”vaihtoehtoja ei ole” (TINA) ja kovat leikkaukset ovat ainoa tapa pelastaa Suomi, vaikka ne osuisivat juuri häneen.

Miksi duunari saattaa äänestää ”itseään vastaan”?

Lähteissä nostetaan esiin useita syitä siihen, miksi ihminen tekee valintoja, jotka eivät näytä palvelevan hänen taloudellista etuaan:

Poliittinen retoriikka: Iskulauseet kuten ”Työväen puolue” tai ”Suomi kuntoon” hämärtävät puolueiden todellisia prioriteetteja.
Identiteetin suojelu: Äänestäjä haluaa kuulua tiettyyn ryhmään tai vastustaa toista, vaikka se maksaisi hänelle oman terveyden tai toimeentulon heikentymisenä.
Toivon ja pelon ohjaus: Äänestäjä uskoo lupauksiin muutoksesta, vaikka ne osoittautuisivat myöhemmin valheellisiksi.
Tiedon puute: Kaikki eivät lue puolueohjelmia tai ymmärrä monimutkaisia talousvaikutuksia, vaan tekevät päätöksen otsikoiden ja mielikuvien perusteella.

Yhteenvetona voidaan todeta, että hyvätuloinen duunari äänestää usein säilyttääkseen saavutetun edun ja vakauden, kun taas vaikeuksissa oleva duunari äänestää joko etsiessään turvaa tai purkaessaan turhautumistaan, joskus jopa omaa taloudellista etuaan vahingoittaen.