Miksi olen "vasentunut?"

Kts olenko lintu vai kala En ole persu enkä kommari.

2.10.2026 , 198 päivää vaaleihin ( Lisäys 8.11.2026, 161 päivää vaaleihin )


 Kirjoitelmani 

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina  Persvako

// kts alkup kirjoitus  5.4. 2024//

Meillä on toivoa. //Toivon Manifesti // 

 


Vasentunut

"vasentunut" on henkilö joka on aimmin toiminut neutraalisti tai jopa oikeistolaista politiikkaa tukien, mutta haluaa nyt tehdä pesäeron poliittisen oikean laidan ääri ilmiöihin tai käyttäytymiseen. Jotkut tahot oikeisto ääripää ajattelija pitävät vasentunutta luopiona. Luopioituminen ts. vasentuminen on heidän mittapuunsa mukaan äärimmäisen epämieluisaa ja ei toivottua käyttäytymistä niissä piireissä.

 

Sairauskertomus: Äkillinen ja voimistuva vasentuminen

8.11.2026

Potilastausta ja oireiston alustava määrittely

Olen koko aikuisikäni pitänyt itseäni suhteellisen immuunina poliittisille tartuntataudeille. Kuten minut tuntevat tietävät, en ole koskaan kokenut tarvetta hakea minkään puolueen jäsenkirjaa, enkä ole suostunut kumartamaan minkään aatesuunnan lippua. Olen uskonut aitoon työhön, yrittäjyystaitoon, reiluun sopimiseen ja siihen yksinkertaiseen arjen logiikkaan, että pienyrittäjä ja duunari istuvat loppujen lopuksi täysin samassa veneessä.

Silti sosiaalisen median kommenttikentissä on viime aikoina diagnosoitu minulla vakava ja kiihtyvä tila: olen kuulemma "vasentunut".

Kun asiaa tarkemmin pohdin, minun on myönnettävä lääketieteellinen tosiasia: olen todellakin sairastunut vasentumiseen – eikä se tapahtunut hetkessä, vaan oireet ovat hiipineet elimistööni ja ajatteluuni kiihtyvinä shokkiaaltoina.

Oirehistorian kronologia: Ensimmäisistä pistoksista shokkitilaan

Alkukevät 2024: Ensimmäiset kliiniset oireet

Ensimmäiset selkeät vasentumisen oireet alkoivat ilmaantua vuoden 2024 alkukeväästä. Huomasin kokevani selittämätöntä verenpaineen nousua ja lievää päänsärkyä aina, kun julkisessa keskustelussa väitettiin ostovoiman leikkaamisen ja ALV-korotusten olevan "yrittäjyyden tukemista" ja duunarin etu.

5. huhtikuuta 2024: Ensiapu ja epäonnistunut kotihoidon yritys

Huhtikuun 5. päivänä 2024 oireisto kävi jo niin sietämättömäksi, että päätin yrittää itsehoitoa. Pyrin purkamaan kytevää vasentumistani kirjoittamalla paperille suoran ja kaunistelemattoman "paskaa"-analyysin maamme tilasta.

Tarkoituksena oli tuulettaa ajatuksia ja palauttaa verenpaine normaalilukemiin. Kotihoidolla oli kuitenkin käänteinen vaikutus: asioiden kirjoittaminen auki ei parantanut potilasta, vaan päinvastoin voimisti vasentumista entisestään. Tajusin, ettei kyseessä ollut tilapäinen äreys, vaan jokin huomattavasti syvempi reaktio.

Erityisaltistus: MTJ Mäkelän sosiaalinen media

Sairauden etenemisessä havaittiin uusi kriittinen vaihe, kun altistuin kansanedustaja Jani Mäkelän (MTJ) sosiaalisen median ulostuloille.

Mäkelän tekstejä lukiessani selkärrankaani pitkin alkoi kulkea kylmiä, puistatuksen tuntuisia tuntemuksia. Jokainen ivallinen twiitti ja vastakkainasettelun lietsonta toimi kuin biologinen katalyytti: se vahvisti vasentumistani ja aiheutti kehossa selkeän puolustusreaktion.

Akuutti shokki: Valtiovarainministeri Purra Oulussa

Taudin kaikkein vakavin ja akuutein shokkiaalto iskettiin Oulussa, kun seurasin valtiovarainministeri Riikka Purran esiintymistä ja käytöstä mielenosoittajien edessä. Tämä kokemus oli suorastaan ruumiillinen shokki-isku.

Tuon Oulun tapauksen jälkeen minulle on kehittynyt vakava yliherkkyys: en ole enää pystynyt kuuntelemaan enkä edes lukemaan ministeri Purran kirjoittamia tekstejä. Jos satun vahingossa kuulemaan hänen puhettaan, vasentuminen iskee niin valtavalla voimalla, että se vetää minut melkein tajuttomaksi.

Samankaltaisia, joskin pykälää lievempiä shokkiaaltoja aiheuttaa pääministeri Petteri Orpon puheiden kuunteleminen. Orpon tyyni ja verkkainen tapa selittää kaikkein tylyimmätkin leikkaukset "välttämättömyydeksi" saa elimistössäni aikaan välittömän vasentumiskouristuksen.

Diagnostinen analyysi: Miksi vasentuminen tapahtui?

Lääketieteellinen ja yhteiskunnallinen diagnoosini on se, etten minä ole liikkunut mihinkään. Olen edelleen se sama sitoutumaton mies, joka uskoo työn arvoon, kohtuuteen ja suomalaiseen yhteiskuntasopimukseen.

Päätöksenteon ja poliittisen retoriikan ikkuna on kuitenkin siirretty niin äärimmäiseen oikeaan laitaan, että tavallinen arjen puolustaminen, pienituloisen ostovoimasta huolehtiminen ja heikomman rinnalla seisominen näyttää nykyisen päätöksentekomittarin asteikolla "äärivasentumiselta".

Kun säästettyä euroa haetaan leikkaamalla ennaltaehkäisystä ja järjestöistä, ja kun duunarin lompakko tyhjennetään samalla kun suurpääomalle jaetaan verohuojennuksia, ihmisen on pakko "vasentua" säilyttääkseen terveytensä ja moraalisen kompassinsa.

Prognoosi ja tulevaisuuden näkymät

Vaikka tällä hetkellä kärsin hyvin voimakkaasta ja akuutista vasentuneisuudesta, katson tulevaisuuteen toiveikkaana.

Uskon ja kovasti toivon, että kaikkein voimakkain vasentuminen alkaa helpottaa seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Kun vaaliuurnat täyttyvät ja kansa pääsee ilmaisemaan kantansa tehtyyn politiikkaan, ilmapiiri saattaa vihdoin puhdistua.

Haluaisin vielä jonain päivänä palata aikaan, jolloin voisin itsenäisesti olla vasentumatta – tai tarvittaessa vaikkapa "toisinpäin kuin vasentunut", mikäli meno muuttuu toisessa laidassa yhtä järjettömäksi. Mutta niin kauan kuin arjen leipä otetaan pienituloisen pöydästä ja ivallinen puhe korvaa ihmissuhteet, sairastan tätä vasentumista pysty pystyssä ja ylpeänä.

Ja siispä.

2.10.2026

Ilman jäsenkirjaa, muttei ilman arvoja

Olen iältäni sen ikäinen että sain olla onnekas. Olen kerennyt kokea oikean sekä toimivan hyvinvointivaltion kanssa elämisen. Mikään ei ole koskaan täysin valmis, ei ollut sekään. Mutta sellainen että meillä kaikilla oli hyvä olla. Voin sanoa että olen ollut onnekas

Koko aikuisikäni olen seissyt omilla jaloillani ilman minkään poliittisen puolueen jäsenkirjaa, ryhmökuria tai valmiiksi pureskeltuja dogmeja. Minua on vuosikymmenten varrella pyydetty useammankin eri puolueen ehdokkaaksi kunnallis- ja aluevaaleissa. Olen jokaisella kerralla kieltäytynyt.

Syyni kieltäytymiseen on ollut yksinkertainen: olen halunnut säilyttää riippumattomuuteni, katsoa yhteiskunnallista todellisuutta omilla silmilläni ja sanoa mielipiteeni suoraan – riippumatta siitä, kuka kulloinkin istuu valtioneuvoston linnassa tai minkä väriset liput kabineteissa liehuvat.

En ole koskaan oppinut olemaan hiljaa. En osaa jäädä sivustaseuraajaksi tai nyökkäillä hiljaa hyväksyvästi silloin, kun näen päätöksentekokoneistossa kohtuuttomuutta, ihmisarvon murentamista tai määrätietoista sumutusta. Elän muutoksessa, ja pyrkimykseni on vaikuttaa omalla pienellä panoksellani: haastaa kielellistä teatteria, avaamalla talouden reaaliteetteja ja herättelemällä ihmisiä näkemään poliittisten eufemismien taakse.

Viime aikoina minulle on sosiaalisen median keskusteluissa ja kommenttikentissä heitetty leimaa: olen kuulemma "vasentunut". Vastaukseni siihen on lyhyt ja rehellinen: kyllä, nykyinen tilanne on todellakin vasentanut mielipiteitäni voimakkaasti. Ja minulla on siihen erittäin painavat syyt.

Mitä "vasentuminen" minulle tarkoittaa?

Sana "vasentunut" ei kohdallani merkitse sitä, että olisin marssinut puoluetoimistolle hakemaan jäsenkorttia tai että sitoutuisin johonkin ideologiseen utopiaan. Minulle se on retorinen havainto ja reaktio siihen arvoitukseen, mihin suomalainen päätöksenteko on ajautunut.

Kun oikeistolainen leikkaus- ja kurjistamispolitiikka on karannut niin kauas kohtuuden, inhimillisyyden ja kestävän talouden raameista, jokainen tavallisen kansan puolta pitävä ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusteita puolustava ihminen löytää itsensä asemasta, jota nykypuheessa kutsutaan "vasemmistolaiseksi".

Se ei johdu siitä, että ihmiset olisivat yhtäkkiä muuttuneet radikaaleiksi. Se johtuu siitä, että poliittinen keskipiste ja päätöksenteon arvot on siirretty niin äärimmäiseen laitaan, että tavallinen arjen turvallisuuden, ihmisarvon ja julkisen vastuun puolustaminen leimataan "vasentuneisuudeksi".

Syyt vasentumiseeni: Neljä kovaa reaaliteettia

En ole "vasentunut" tunnepohjaisen uhoamisen vuoksi, vaan siksi, että näen käytännön tasolla ne tuhot, joita nykyinen linja saa aikaan:

1. Ihmisen muuttaminen kulueräksi

1980-luvun alussa ja hyvinvointivaltion rakentamisen vuosikymmeninä ihminen nähtiin yhteiskunnan tärkeimpänä pääomana. Koulutus, aikuiskoulutustuki, maksuttomat peruspalvelut ja sosiaalinen turvaverkko olivat yhteiskunnan aitoja investointeja. Tänään ihminen nähdään kylmässä Excel-politiikassa pelkkänä maksuhäiriöriskinä, tilastollisena rasitteena ja kontrolloinnin kohteena, jota pitää piiskata leikkauksilla "töihin" – riippumatta siitä, onko työtä, terveyttä tai edellytyksiä tarjolla.

2. Kaksinaismoraali ja eufemismit

Mielipiteeni ovat "vasentuneet", koska en voi sietää kielellistä sumutusta. Kun hyvätuloisille annetaan veroalennuksia ja suuryrityksille tukia, sitä nimitetään "kannustimeksi ja dynaamiseksi kasvuelementiksi". Mutta kun työttömältä, opiskelijalta tai pätkätyöläiseltä leikataan suojaosia ja asumistukea, sitä nimitetään "kannustinloukun purkamiseksi". Rikkaalle annetaan porkkanaa, köyhälle keppiä. Tämä ei ole mitään taloustiedettä, vaan kirkasta arvovalintaa.

3. Säästetty euro ei ole säästetty euro

Mekaaninen leikkauspolitiikka, jossa ennaltaehkäisevästä järjestötyöstä, mielenterveyspalveluista, sosiaalitoimesta ja sote-palveluista nipistetään miljardeja, ei säästä mitään. Se siirtää laskun moninkertaisena tulevaisuuteen – erikoissairaanhoitoon, kriisipalveluihin, lastensuojeluun ja korjaavaan turvaan. Tällainen "säästäminen" on kansallisvarallisuuden ja ihmisten arjen järjetöntä tuhlailua.

4. Kotimaisen ostovoiman ja yrittäjyysympäristön tuhoaminen

Aito yrittäjyys ja kivijalkakauppa elävät siitä, että tavallisella kansalla on rahaa ostaa. Kun pienituloisilta ja keskiluokalta leikataan ostovoimaa ja nostetaan yleistä arvonlisäveroa 25,5 prosenttiin, teurastetaan sitä lypsävää lehmää, joka pitää kotimaisen kysynnän pyörät pyörimässä. Valtio kieltäytyy itse "menemästä töihin" ja luomasta uutta aitoa kasvuympäristöä, ja tyytyy sen sijaan vain tyhjentämään kansalaisten taskuja.

Sitoutumattomuus on riippumattoman analyysin voimavara

Juuri se tosiasia, ettei minulla ole puoluetaustaa tai jäsenkirjaa, tekee kriittisestä tarkastelustani riippumatonta. Minun ei tarvitse selitellä minkään ministeriön tai puoluekokouksen virheitä parhain päin. Minun ei tarvitse vaieta silloin, kun omat tekevät vääriä päätöksiä, koska minulla ei ole "omia" puoluepolitiikassa.

Sivustollani, artikkeleissani ja keskusteluissani edustan yksinomaan omaa kokemustani ja näkemystäni siitä, millainen yhteiskunta on inhimillisesti kestävä, taloudellisesti järkevä ja sosiaalisesti oikeudenmukainen.

Päätäntö: Sivustaseuraamisen aika on ohi

Jos sitoutumaton puolustus ihmisarvon, ennaltaehkäisevien palveluiden, oikeudenmukaisen palkkauksen ja pohjoismaisen hyvinvointimallin puolesta tekee minusta joittenkin silmissä "vasentuneen", otan sen leiman vastaan tyynenä.

Tärkeämpää kuin se, mitä kielellisiä leimoja keskustelukentillä heitellään, on se kysymys, jonka äärellä me jokainen seisomme: Millaisen hyvinvointivaltion me haluamme jättää jälkeemme?

En ole jäänyt aiemminkaan sanattomaksi, enkä aio jäädä sivustaseuraajaksi nytkään. Rakentava kritiikki, kielellinen lukitseminen ja arjen reaaliteettien esiin nostaminen jatkuvat.