Ihan kaikkea sitä yritetäänkin.

19.5.2026 334 päivää

Ja monet uskovat sinisilmäisenä ihan jokaisen heiton jota esitetään. Martin Paasi kuuluu näihin ideologian rakentajiin joihin osa kansasta sinisiläisesti uskoo.

Martin Paasi (kok) julkaisee vääristeltyä tietoa - - Suomi24 Keskustelut

"Ideologisesti neutraali" Mika Niemelä

Martin Paasin julkaisu ja sen ympärille rakennettu viestintä kytkeytyvät suoraan TINA-retoriikan (There Is No Alternative eli ei ole vaihtoehtoa) pohjustamiseen. Paasin toiminta on osa laajempaa poliittista strategiaa, jolla ideologiset leikkauspäätökset pyritään esittämään teknisinä ja moraalisina välttämättömyyksinä.

Tässä on eritelty, miten Paasin julkaisu tukee TINA-retoriikan perusteita lähteiden valossa:

1. Järjestelmän "karkaamisen" narratiivi

TINA-retoriikan ytimessä on luoda mielikuva hallitsemattomasta tilanteesta tai kriisistä, joka pakottaa toimimaan.

• Paasi käytti Kelan tilastoja väittääkseen, että järjestelmä on ”karannut käsistä”.
• Kun järjestelmä määritellään vialliseksi ja kestämättömäksi, vaihtoehtoiset tavat (kuten veropohjan laajentaminen) suljetaan pois keskustelusta "vastuuttomina".

2. Vaihtoehtojen häivyttäminen (Depolitisointi)

Lähteet osoittavat, että TINA-retoriikassa poliittiset valinnat puetaan luonnonlaeiksi tai puhtaaksi asiantuntijuudeksi.

• Paasi esitti tilastot ikään kuin ne kertoisivat koko totuuden, sivuuttaen sen, että suuret summat johtuvat tietoisista poliittisista valinnoista, kuten ansiosidonnaisesta vanhempainrahasta tai kalliista lääkekorvauksista.
• Tämä depolitisointi saa leikkaukset näyttämään ainoalta loogiselta ratkaisulta: on "pakko" siirtää ihmiset tuilta palkkojen varaan, vaikka työpaikkoja ei olisi tarjolla.

3. "Sohvalla makaavan" hahmon luominen

TINA-retoriikka vaatii toimiakseen kohteen, johon kurjistaminen voidaan kohdistaa hyväksyttävästi.

• Paasin tulkinta loi mielikuvan kuviteltuun hahmoon, joka saisi suuria summia tekemättä mitään.
• Tämä aktivoi tunteen epäoikeudenmukaisuudesta ja helpottaa sellaisten leikkausten hyväksymistä, jotka todellisuudessa osuvat kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin – ei niihin, jotka ne suuret summat tilastossa saavat.

4. Osana "shakkimatti-strategiaa"

Lähteet kuvaavat hallituksen toimintaa shakkimatti-strategiana, jossa luodaan niin syviä rakenteellisia muutoksia, ettei niitä voida helposti perua.

• Paasin kaltaiset ulostulot murentavat kansalaisten luottamusta hyvinvointivaltion peruspilareihin.
• Kun kansa lakkaa uskomasta järjestelmän oikeudenmukaisuuteen, se alkaa tukea politiikkaa, joka purkaa universalismin ja rakentaa luokkayhteiskuntaa, jossa pärjääminen riippuu yksilön omasta varallisuudesta.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Paasin julkaisu ei ollut pelkkä tiedonvälitys, vaan retorinen työkalu. Se pyrki todistamaan, ettei nykyinen sosiaaliturva ole mahdollinen vaihtoehto, jolloin hallituksen ajamat kurjistustoimet näyttäytyvät ainoana tienä eteenpäin.

Mistä sitten oli kysymys?

Kansanedustaja Martin Paasi julkaisi tilaston Kelan maksamista etuuksista ja rakensi sen ympärille viestin, jonka mukaan suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on ”karannut käsistä”. Hänen tarkoituksenaan oli osoittaa, että ihmiset saavat sosiaalitukina kohtuuttoman suuria summia, mikä loisi tarpeen siirtää ihmiset tuilta palkkojen varaan.

Lähdeaineiston mukaan Paasin julkaisu ja sen tulkinta olivat kuitenkin monella tapaa harhaanjohtavia:

• Kertaluonteiset piikit vs. pysyvä tulo: Paasi jätti huomiotta tilaston keskeisen lauseen, jonka mukaan kyse oli summista, joita ihmiset saivat vähintään yhtenä kuukautena. Hän esitti nämä yhtenä kuukautena maksetut huippusummat (esim. yli 9 000 euroa saaneet 934 henkilöä) ikään kuin ne olisivat pysyviä kuukausituloja tai elintasoja.
• Ansiosidonnaiset etuudet ja keskiluokka: Suuret kuukausisummat syntyvät pääosin ansiosidonnaisista korvauksista, kuten vanhempainrahasta, joita maksetaan hyvätuloiselle keskiluokalle heidän aiempien palkkojensa perusteella. Esimerkiksi kaksi hyvätuloista vanhempaa voi laillisesti saada yhdeltä kuukaudelta yhteensä yli 6 000 euroa vanhempainrahaa. Paasi käytti näitä lukuja kuitenkin oikeuttamaan leikkauksia perusturvaan ja toimeentulotukeen, joista nämä isot summat eivät synny.
• Kalliit lääkekorvaukset: Tilaston korkeimmat summat selittyvät usein erittäin kalliilla lääkekorvauksilla, joita maksetaan suoraan vakavasti sairaiden ihmisten hoidosta. Nämä on esitetty julkaisussa ”käteen jäävänä rahana”, vaikka ne kattavat todellisia hoitokuluja.
• Väite verottomuudesta: Paasi väitti tukien olevan verottomia, mikä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi vanhempainraha, sairauspäiväraha ja ansiosidonnainen työttömyysturva ovat veronalaista tuloa.
• Poliittinen retoriikka: Analyysin mukaan Paasin julkaisu oli tietoinen poliittinen teko, jolla pyrittiin aktivoimaan tunne epäoikeudenmukaisuudesta. Se kohdistui kuviteltuun hahmoon, joka saisi suuria summia tekemättä mitään, vaikka todellisuudessa summat liittyvät lakisääteisiin vakuutusperusteisiin korvauksiin tai sairaudenhoitoon.

Martin Paasi pyrki julkaisullaan luomaan narratiivin liian anteliaasta ja viallisesta järjestelmästä, jotta hallituksen ajamille sosiaaliturvaleikkauksille saataisiin yleinen hyväksyntä.

Ja mitä sinä todellisuudessa voit tehdä!!!?

Mitä sinä halusit? Sait mitä halusit.

Äänestä!

Vielä on toivoa

Thomas Zilliacus 

19.5.2026 klo 20:21

"Suomen politiikassa elää sitkeänä väite, että eräät puolueet “ajavat rikkaiden asiaa”. Vielä rajumpi versio kuuluu: hallitus “ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille”. Väite on iskevä ja saa aikaan otsikoita. Mutta se on absurdi ja romahtaa nopeasti kun asiaa tarkastellaan numeroiden, verotuksen ja suomalaisen varallisuusrakenteen kautta. Mikään puolue ei säilyisi Suomessa elossa jos se tietoisesti "ottaisi köyhiltä". Suomi on maailman tasavertaisimpia maita. ... ... ... Suomessa vastuun siitä että hyvinvointiyhteiskunta edelleen on pystyssä kantavat tavalliset ihmiset: lääkärit, yrittäjät, asianajajat, asiantuntijat jne. Ihmisiä jotka tekevät pitkiä työpäiviä, kantavat suuria riskejä ja maksavat erittäin korkeita veroja."

Ja mitä tarkoitetaan?

Thomas Zilliacus ei suoraan myönnä "ajavansa varakkaiden etuja", vaan hän käyttää useita retorisia ja tilastollisia keinoja, joilla hän pyrkii osoittamaan, että varakkaiden suosiminen on todellisuudessa koko yhteiskunnan – myös pienituloisten – etu.

Zilliacuksen kirjoituksesta ja sitä sivuavista analyyseista voidaan nostaa esiin seuraavia syitä ja tapoja, joilla varakkaiden etujen ajaminen pyritään häivyttämään tai oikeuttamaan:

1. Varakkaiden määrän vähättely ja "tavallisen kansan" korostaminen

Zilliacus argumentoi, ettei varakkaita (hän määrittelee heidät yli miljoonan euron sijoitusvarallisuuden omistajiksi) ole Suomessa tarpeeksi, jotta mikään puolue voisi rakentaa menestystään heidän varaansa.

• Hän siirtää huomion pois todella rikkaista ja nimeää hyvinvointivaltion selkärangaksi "tavalliset ihmiset" kuten lääkärit, yrittäjät ja asianajajat.
• Tällä tavoin varakkaiden etujen puolustaminen saadaan näyttämään laajemman, "pitkiä päiviä tekevän" asiantuntijaluokan puolustamiselta.

2. Leikkausten esittäminen "välttämättömyytenä" (TINA-retoriikka)

Zilliacus käyttää tyypillistä TINA-retoriikkaa (There Is No Alternative), väittäen, että vaihtoehtoja leikkauksille ei ole, koska rahat ovat yksinkertaisesti loppu.

• Kun leikkaukset esitetään teknisenä pakon sanelemana asiana, se peittää sen, että kyseessä on poliittinen arvovalinta jättää puuttumatta esimerkiksi varallisuuden kasvuun.
• Aleksi Salonen huomauttaa vastineessaan, että väite "meillä ei ole varaa" on poliittinen konstruktio tilanteessa, jossa yksityinen varallisuus on kasvanut viidessä vuodessa 200 miljardilla eurolla.

3. "Menestyksen demonisoinnin" vastustaminen

Zilliacus väittää, että omistamisen ja yrittämisen kritisointi on "vaaroillista myös pienituloisille", koska ilman uusia yrityksiä ei ole mitään jaettavaa.

• Hän luo mielikuvan, jossa rikkaiden verottaminen tai heidän asemansa kyseenalaistaminen johtaisi "köyhyyden jakamiseen".
• Hän siis liittää varakkaiden edun suoraan talouskasvuun, jolloin heidän asemansa suojelu näyttäytyy yhteisenä hyvänä.

4. Luokkayhteiskunnan olemassaolon kiistäminen

Zilliacus kutsuu väitettä "köyhiltä ottamisesta ja rikkaille antamisesta" absurdiksi ja väittää Suomen olevan yksi maailman tasavertaisimpia maita.

• Tämä näkemys on jyrkässä ristiriidassa muiden lähteiden kanssa, joissa todetaan, että luokkayhteiskunta on palaamassa ja tuloerot periytyvät yhä vahvemmin.
• Kiistämällä luokkaerot Zilliacus voi esittää hallituksen toimet neutraalina taloudenhoitona, vaikka lähteiden mukaan verojärjestelmä on viritetty suosimaan passiivista omistamista työnteon kustannuksella.

Zilliacus haluaa peittää varakkaiden etujen ajamisen, koska hän uskoo valumatalouteen (trickle-down): siihen, että varakkaiden vaurastuminen luo kasvua, joka koituu lopulta kaikkien hyödyksi. Kriitikoiden mukaan tämä on kuitenkin "pluffi", jolla piilotetaan ideologiset päämäärät ja siirretään varallisuutta ylöspäin samalla kun julkinen sektori kurjistetaan.

n