Mitä mitä?? Pimitystä
Tervetuloa jälleen Leksanettiin.
Musiikki Leif Kuismanen ) luotu käyttäen Suno.ai Äänen käsittely Audacity tekoälypohjainen kohinanpoisto. Teksti NotebookLM kooste äänitiedostosta. Kirjoitusasu ChatGPT,
Sunoa varten tekemäni tekstieditori Sunoteksti helpottaa tagien asettelua.
Tällä kertaa on pakko tarttua aiheeseen, joka tuli vastaan niin yllättäen, että ensimmäinen reaktioni oli epäusko. Voiko tämä olla totta? Onko kyseessä todellinen ehdotus, vai yritetäänkö tällä kiertää jotakin, mitä ei haluta avoimesti sanoa? Kyse on Helsingin Sanomien politiikkatoimituksen uutisesta, jossa kerrotaan hallituksen aikeista rajoittaa hallitusneuvotteluihin liittyvien asiakirjojen julkisuutta.
10:46
Kesäkuun lopussa lähti kaikessa hiljaisuudessa lausuntokierrokselle luonnos laista, joka rajoittaisi hallitusneuvotteluihin liittyvien asiakirjojen julkisuutta. Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen pitää esitystä ongelmallisena demokratian, sananvapauden ja oikeusvaltioperiaatteen näkökulmasta.
Ehdotuksen mukaan lakiluonnoksella pyrittäisiin turvaamaan valtiovarainministeriön intressit. Luonnos on lähetetty lausuntokierrokselle käytännössä täysin julkisuudelta piilossa. Julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen Helsingin yliopistosta pitää ehdotusta ongelmallisena erityisesti demokratian, sananvapauden ja oikeusvaltioperiaatteen näkökulmista. Hän ei ole yksin arvioissaan, mutta tähän asti keskustelu on ollut hämmästyttävän vähäistä.
Tätä ei voi sivuuttaa olankohautuksella. Kyseessä saattaa yksittäisenä päätöksenä olla teknisesti rajattu muutos, mutta suunta, johon se vie, on selvä – ja se suunta on väärä. Meillä on jo nähty useita pieniä, mutta merkityksellisiä askelia, jotka yhdessä vievät yhteiskuntaa autoritaarisempaan suuntaan. Nyt on kulunut reilut kaksi vuotta nykyisen hallituspolitiikan käynnistymisestä, ja sen toteutus on ollut tehokasta, nopeaa ja paikoin häikäilemätöntä.
Moni asia on runnottu läpi kovalla tahdilla ja ilman todellista vuoropuhelua. Kritiikki on jätetty huomiotta, ja usein on tuntunut siltä, että mikään asiantuntijanäkökulma ei paina. Taustalla kulkee jatkuvasti sama retorinen linja: on pakko tehdä näin, on pakko säästää – vaikka kyseessä ei aina edes olisi säästökysymys. Tuo retoriikka kelpaa silti perusteluksi melkein mihin tahansa.
Nyt vaikuttaa siltä, että tämäkin ehdotus aiotaan toteuttaa samalla kaavalla: vähäisellä näkyvyydellä, ilman laajempaa keskustelua ja todennäköisesti ilman kunnollista käsittelyä eduskunnassa. Lopputuloksena on jälleen yksi pieni muutos, joka osana laajempaa kokonaisuutta muuttaa olennaisesti suomalaisen demokratian käytäntöjä.
Tiedän, että joku voi sanoa: "Eihän tuo ole nyt niin iso asia." Mutta jos ajattelee noin, ei ehkä hahmota kokonaisuutta. Juuri tällaiset yksittäiset päätökset ovat osa laajempaa linjanmuutosta. Sellaista linjaa, jota on jo nyt viety eteenpäin monella rintamalla – ja jonka päätepiste ei näytä hyvältä.
En voi sanoa olevani lainkaan tyytyväinen siihen, mihin suuntaan olemme menossa. Ja valitettavasti en usko, että tämäkään asia pysähtyy enää tässä vaiheessa. Todennäköisesti se viedään läpi.
Uskomattomalta tuntuu – mutta silti täysin uskottavalta, kun tarkastelee kokonaisuutta.
