Enemmän töitä ja muuta paskaa.

Oppikirja yhteiskunnallisesta satiirista ja rakenteellisesta murroksesta

Oletko jo tietoinen miten selvität missä sitä paskaa on? Sitä nimittäin on, jos osaa katsoa.

29.9.2026 , 201 päivää vaaleihin

 Kirjoitelmani 

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina  Persvako

// kts alkup kirjoitus  5.4. 2024//

Meillä on toivoa. //Toivon Manifesti // 

Poliittisen puheen lukutaito, herääminen ja toivon rakentaminen

Toisinaan julkisessa keskustelussa herää kysymys: miksi meidän pitäisi jaksaa kiinnostää politiikasta, seurata päätöksentekoa tai purkaa poliitikkojen sanomisia? Eikö olisi helpompaa vain sopeutua, nostaa kädet pystyyn ja hyväksyä se, mitä ylhäältä päin kulloinkin annetaan?

Tämä apaattisuus ja alistuminen on juuri se kasvualusta, jota nykymuotoinen valtapeli ja leikkauspolitiikka tarvitsevat toimakseen. Kun kansalainen saadaan uskomaan, ettei mikään muutu, ettei vaihtoehtoja ole (TINA-retoriikka) ja että tuskalliset päätökset ovat vain kiertämättömiä "luonnonlakeja", poliittinen teatteri on saavuttanut kaikkein vaarallisimman voittonsa.

Siksi poliittisen puheen ymmärtäminen ja kriittinen lukutaito ovat jokaisen kansalaisen tärkein suojavaruste.

Poliittinen puhe on harvoin suoraa asiaa. Se on verhoiltu kauniisiin eufemismeihin, "kannustimiin", "sopeuttamiseen" ja "uudistuksiin", joilla todellisuudessa leikataan ihmisen arjen turvasta ja siirretään varallisuutta ylhäältä alaspäin. Kun opimme lukemaan näiden sanojen taakse – tunnistamaan, milloin laskennallisilla haamuluvuilla korvataan arjen reaaliteetit ja milloin ihmisen hätä kuitataan ilkkumisella – lakkaamme olemasta helppoja kusetettavia.

Tämä kirjoitus ja siihen liittyvä oppikirja-analyysi eivät ole olemassa vain sitä varten, että ihmettelisimme menneitä tai voivottelisimme, kuinka oikeassa satiiriset ennustukset olivat. Tämä on toimintakutsu.

Nyt ei ole aika asettua apaattisena ottamaan vastaan kaikkea, mitä meille syötetään. Nyt on aika herätä, opiskella yhteiskunnan ja talouden reaaliteetteja, verkostoitua ja valmistautua tuleviin vaaleihin. Jokainen opittu käsite, jokainen murennettu valhe ja jokainen naapurille tai työkaverille avattu silmäpari on askeleen lähempänä muutosta.

Päättäjät vaihtuvat, mutta kansa pysyy. Tulevaisuus ei kuulu Excel-taulukoille eikä kulloisellekin hallitukselle – me itse olemme se voima, joka tämän maaperän perii ja sen tulevaisuuden rakentaa.

Meillä on toivoa – jos niin haluamme. Mutta toivo syntyy vasta silloin, kun se muutetaan arjen teoiksi ja poliittiseksi lukutaidoksi.

Meillä on toivoa. // Manifesti //

Huhtikuussa 2024 julkaistu satiirinen teksti ”Enemmän töitä, ei vähemmän! Painava syy tehdä työtä! (ja muuta paskaa)” syntyi syvästä turhautumisesta ja huolesta suomalaisen yhteiskunnan suuntaa kohtaan. Pinnallisesti tarkasteltuna teksti oli piikittelevä ja kärjistetty vuodatus. Oppikirjamaisesti purettuna se oli kuitenkin tarkka yhteiskunta-analyysi kielellisestä manipuloinnista, valtapelistä ja niistä taloudellisista mekanismeista, joilla hyvinvointivaltiota ajetaan alas.

Tässä oppikirjamaisessa katsauksessa käydään läpi kirjoituksen keskeiset teemat, sen sisältämät suorat siteeraukset sekä ne taustalla vaikuttavat rakenteet, joita teksti teki näkyväksi.

1. ”100 000 haamutyöpaikkaa” ja tilastollinen silmänkääntötemppu

Huhtikuun 2024 tekstin keskeinen kohde oli hallituksen työllisyysretoriikka, jossa talousmalleissa syntyviä laskennallisia lukuja myytiin kansalle aitoina, olemassa olevina työpaikkoina.

Alkuperäisessä tekstissä tätä kikkailua kuvattiin seuraavasti:

”Lohduksi työttömille on kirjoitettu: Hallitus tekee työpaikkoja lisääviä uudistuksia, jotta pelastaisimme hyvinvointimme. Ja kuten kuuluu sanonnoissa hokea: Tästä noustaan vain työllä. Toistetaan vain työllä!”

Teksti perkasi auki ministeriöiden ja poliitikkojan tapaa nojata virtuaalisiin malleihin, joissa työttömyysturvan ja sosiaalipuskureiden leikkaamisen oletetaan automaattisesti ”kannustavan” tai ”synnyttävän” työpaikkoja. Kirjoituksessa tiivistettiin päätöksenteon absurdius siten, ettei muutoksille edes haettu tutkittua pohjaa, vaan vetoaminen nojasi maagisiin mielikuviin:

”Leikkisästi lempinimen saanut 'Satatonni' Satonen, eli työministeri, sanoikin ettei tätä voi mallintaa, koska tästä ei ole vielä saatavissa mallia johon verrata. Ministeri sanoi, että tavalliseen järkeenhan tätä uutta uudistusmallia tulee verrata.”

Oppikirjamainen analyysi: Talouspolitiikassa tämä edustaa ilmiötä, jossa laskennallinen mallinnus korvaa arjen reaalitalouden. Kuten oppikirjassa todetaan, yksikään yritys tai kivijalkakauppa ei palkkaa työntekijää vain siksi, että työttömän sosiaaliturvaa on pienennetty. Työpaikka syntyy ainoastaan silloin, kun yrityksellä on kysyntää ja asiakkaita. Kun oppikirjamainen kysyntävetoisuus kielletään, ”100 000 työpaikkaa” jää elämään vain Excel-taulukoihin, samalla kun leikkaukset kylmästi toteutetaan arjessa.

2. Työn hinnan halpuuttaminen ja joustavan orjatyövoiman luominen

Satiirin toinen, syvin terä kohdistui työmarkkinoiden rakenteelliseen murrokseen. Kirjoitus toi esiin, että leikkausten perimmäinen tavoite ei ollut ihmisten auttaminen töihin, vaan työn markkinahinnan tietoinen polkeminen ja työntekijän neuvotteluaseman murentaminen.

Tekstissä tilannetta luonnehdittiin purevasti:

”Uudistumisen vauhti tulee olemaan mieletön myös työn, eli palkkauksen hinnoissa. Siinä missä ennen joutui työstä maksamaan vaikkapa 16 euroa, saa uudistuksen jälkeen vaikkapa 3 eurolla. Duunarin jääräpäinen mielivalta kuvitella oikeuden omaan palkkaansa sekä kelvollisiin työehtoihin on tukahdutettava lopullisesti. Tämä työn hinnan alentaminen onkin uudistuksen varsinainen runko.”

Kirjoitus osoitti, miten 300 euron suojaosan poistaminen, asumistuen leikkaukset ja karensseilla pelottelu muodostavat kokonaisuuden, jossa ihmiselle ei jätetä aitoa valinnanvaraa:

”Kaikille riittä paremmin työtä jos siitä ei tarvitse maksaa oikeastaan mitään. Työ on muutakin kuin palkkaa, varsinkin työ ilman palkkaa sekä työehtoja on muuta kuin palkkaa. Se on juuri sitä 'Työtä, enemmän työtä'. Siihen on todella painava syy.”

Oppikirjamainen analyysi: Tätä prosessia kutsutaan taloustieteessä fiskaaliseksi devalvaatioksi tai matalapalkkamarkkinoiden luomiseksi. Kun ihmiseltä viedään viimesijainenkin taloudellinen turvaverkko ja osa-aikatyön suojaosat lakkautetaan, luodaan epätojoinen työvoimareservi. Tällainen reservi on pakotettu ottamaan vastaan mitä tahansa työtä millä tahansa ehtoilla – olipa kyseessä nollatuntisopimus, ilmainen työkokeilu tai työ, jolla ei tule toimeen ilman täydentävää sosiaaliturvaa. Riski palkanmaksumahdollisuudesta siirretään yritykseltä työntekijälle ja veronmaksajille.

3. Kielen kylmeneminen, ilkkuminen ja ”Kato orava!” -harhautus

Kolmas kirjoituksessa perattu teema oli poliittisen kielenmuutoksen ja someteatterin rooli. Kun leikkaukset osuvat ihmisten arkeen, huomio pyritään kääntämään pois politiikan sisällöstä provokaatioilla ja vastakkainasettelulla.

Kirjoitus kuvasi tätä yhteiskunnallisen ilmapiirin myrkyttämistä suorin sanoin:

”Iloisesti ovat köyhät jo alkaneet vaikertaa. Köyhien ulina ja vaikerrus onkin monelle uudistajalle mieluisaa kuultavaa. Tämä motivoi sekä auttaa jaksamaan kurjistamaan lisää köyhien oloja. Ammattitaitoiset polarisaation kehittäjät sekä kannattajat jatkavat uupumatonta työtään somessa.”

Poliittisen viestinnän huipentumana tekstissä nostettiin esiin ministeritason laulelu:

”Monelle on varmaan kannustimena toiminut valtiovarainministerin laulun lurautus Oulun vierailullaan: 'Punaliput liehuu, menkää töihin.' Tämä on juuri se millä kansaa kannustetaan aitoon vittuiluun. Upeaa.”

Oppikirjamainen analyysi: Tämä oppijakso osoittaa, miten kielellinen dehumanisointi ja polarisaatio toimivat tietoisena hallinnan välineenä. Kun kansalaiset saadaan taistelemaan keskenään – leimaamalla työttömät ”laiskoiksi”, ”vassareiksi” tai ”rottaileviksi pummeiksi” – luodaan moraalinen oikeutus leikkauksille. Samalla kansa jakaantuu leireihin, eikä huomaa kysyä tärkeintä kysymystä: Kuka näistä päätöksistä todellisuudessa hyötyy ja kenen taskuun säästetyt rahat menevät?

4. Banaanivaltio-malli ja virallinen heitteillepano (SISH)

Neljänneksi kirjoitus maalasit kuvan yhteiskunnasta, jossa julkisen sektorin vastuu ihmisestä korvataan pakkotahtisella valvonnalla ja epätoivoisella selviytymiskamppailulla.

Satiiri kärjisti arjen selviytymiskeinot irvokkaaseen valoon:

”Sosiaalitoimet tai yleensäkään mitkään harkinnanvaraiset tuet tulisi automaattina lakkauttaa. Tällainen höösääminen vain laiskistaa köyhiä ihmisiä makoilemaan tuntematta kurjuutta... Oppina uusien 'työideoiden' suunnittelussa työttömien itsenumsat kannattaa katsoa kaikki vanhat rikossarjat Arsene Lupinista alkaen. Oleellisia oppipaikkoja ovat britti-dokumentit, joissa näytetään miten kansa keksii toimeentullakseen erinomaisia rikollisia ideoita.”

Tekstissä huomautettiin myös, miten helppoa parempiosaisen on neuvoa muita säästämään, kun oma talous on turvattu:

”Opettele säästämään, käytä yöastiaa. Työttömän sekä tavallisen kansan on oikeasti alettava nyt ihan tosissaan säästämään.”

Oppikirjamainen analyysi: Sosiologiassa tätä ilmiötä kutsutaan valtion tuottamaksi sosiaaliseksi haitaksi (State-Inflicted Social Harm, SISH). Kun yhteiskunnan turvaverkkoja murennetaan riittävästi, seurauksena ei ole ”työllisyysloikka”, vaan köyhyyden syveneminen, terveysongelmien kasvu, häätöjen lisääntyminen ja harmaan talouden laajeneminen. Virallisen järjestelmän kylmyys ajaa ihmiset ihmisarvoisen elämän ulkopuolelle, jolloin oppikirjamainen pohjoismainen hyvinvointivaltio muuttuu asteittain luokkayhteiskunnaksi.

5. Yhteenveto: Miksi satiiri muuttuu oppikirjaksi?

Satiirisen tekstin ”Enemmän töitä ja muuta paskaa” voima piili siinä, että se kieltäytyi ostamasta vallanpitäjien kauniita juhlapuheita. Se otti poliitikkojen omat iskulauseet – ”työ on parasta sosiaaliturvaa”, ”kannustimet kuntoon”, ”mene töihin” – ja vei ne loogiseen päätepisteeseensä.

Kun yhteiskunnallista päätöksentekoa leimaa TINA-retoriikka (There Is No Alternative / ”vaihtoehtoa ei ole”), satiiri toimii kansalaisen tärkeimpänä suojakilpenä ja paljastuskeinona. Se osoittaa, että:

1. Kyse on aina arvovalinnoista: Leikkaukset ja veronkevennykset eivät ole kiertämättömiä luonnonlakeja, vaan poliittisia päätöksiä.
2. Sanat ovat valtaa: Eufemismit (kuten ”kannustaminen” tai ”sopeuttaminen”) kätkevät sisäänsä inhimillistä hätää ja ostovoiman leikkaamista.
3. Nauraen takaisin: Kun kieltäydytään pelkäämästä trolleja tai teatterin ohjaajia ja riisutaan heidän lauseensa loogisella satiirilla, keisarin alastomuus paljastuu kaikille.

Tämä oppikirja osoittaa, että huhtikuussa 2024 kirjoitettu satiiri ei ollut vain hetkellistä suuttumusta – se oli tarkka kuvaus siitä pelikirjasta, jolla yhteiskuntaa muutetaan. Sen ymmärtäminen on ensimmäinen askel kohti inhimillisempää ja oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta.

Kun julkaistaan tutkimus, usein se leimataan jo edeltä "paskaa " tms nimittelyllä.

Leimaaminen ei kuitenkaan ole se miten tutkimus arvioidaan. Onko tutkimuksen tulos tai tutkimus "paskaa" vai eikö se vain osu miellyttämään omaa agendaa.

Tiedelukutaito ja tutkimuksen luotettavuus

Tiivistelmä tutkimuksesta: Työttömyysturvan 300 euron suojaosa ja sen työllisyysvaikutukset

1. Tutkimus ja sen julkaisutiedot

• Tutkimuksen otsikko: Unemployment benefits and part-time work (Työttömyysturva ja osa-aikatyö)
• Julkaisukanava: Journal of Public Economics (Julkisen taloustieteen arvostetuin kansainvälinen vertaisarvioitu tiedelehti)
• Julkaisuvuosi: 2023 / 2024
• Tieteellinen taso: Kansainvälisesti vertaisarvioitu (peer-reviewed), laajaan rekisteridataan pohjautuva empiirinen tutkimus.

2. Tutkimuksen tekijät ja organisaatiot

Tutkimus toteutettiin kolmen johtavan suomalaisen tutkimusorganisaation yhteistyönä:

1. Salla Kalin (Palkansaajien tutkimuslaitos Labore / VATT / Tampereen yliopisto)
2. Tomi Kyyrä (Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT)
3. Tuomas Matikka (Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT)

Mukaan kytkeytyvät organisaatiot:

• Labore (Palkansaajien tutkimuslaitos)
• VATT (Valtion taloudellinen tutkimuskeskus)
• Tampereen yliopisto

3. Aineisto ja tutkimusasetelma

Tutkimuksessa tarkasteltiin vuoden 2014 työttömyysturvauudistusta, jossa otettiin käyttöön 300 euron kuukausittainen suojaosa suojaamaan osa-aikatuloja etuuden sovittelulta.

• Aineisto: Koko väestön kattava viranomaisten rekisteriaineisto (Tilastokeskus ja Kela). Tutkimuksessa seurattiin kymmeniätuhansia työttömiä työnhakijoita ja heidän faktista työllistymistään useiden vuosien ajalta.
• Tutkimusmenetelmä: Tutkimuksessa käytettiin laadukasta kvasi-kokeellista asetelmaa, jossa verrattiin suojaosan piiriin tulleiden työttömien käyttäytymistä vastaaviin verrokkiryhmiin ennen ja jälkeen uudistuksen.

4. Keskeiset tutkimustulokset

Tutkimuksen tulokset olivat erittäin selkeitä ja täysin kiistattomia:

A. Osa-aikatyön merkittävä kasvu

• 300 euron suojaosan käyttöönotto kasvatti työttömien osa-aikatyön tekemistä 23–32 prosenttia.
• Suojaosa madalsi kynnystä ottaa vastaan lyhyitä työkeikkoja, osa-aikatyötä ja keikkaluontoista työtä, koska pienet työtulot eivät heti leikanneet koko työttömyysetuutta.

B. Ei kielteistä vaikutusta kokoaikatyöhön

• Tutkimuksessa ei löydetty mitään näyttöä siitä, että suojaosa olisi vähentänyt kokoaikatyöhön siirtymistä.
• Suojaosa ei muodostunut oletetuksi "kannustinloukuksi" eikä passivoinut työnhakijoita jäämään osa-aikatyöhön.

C. Työelämäkosketuksen ja ammattitaidon säilyminen

• Osa-aikatyön tekeminen ylläpiti työttömien ammattitaitoa, aktiivisuutta ja sosiaalisia verkostoja, mikä helpotti arjen hallintaa ja piti kynnyksen työelämään matalana.

5. Yhteiskunnallinen ja poliittinen merkitys

Hallituksen päätös lakkauttaa 300 euron suojaosa perustui laskennallisiin teoreettisiin malleihin ja oletukseen siitä, että suojaosan poistaminen pakottaisi ihmiset hakemaan kokoaikatyötä.

Tutkimustieto osoitti nämä oletukset virheellisiksi:

1. Teoria vs. Kova data: Teoreettiset mallit olettavat, että kokoaikatyötä on aina vapaasti tarjolla. Rekisteritutkimus osoitti, että reaalimaailmassa osa-aikatyö toimii usein ainoana saatavilla olevana polkuna työn syrjään kiinni.
2. Suojaosan poiston seuraukset: Suojaosan lakkauttaminen ei synnytä kokoaikatyöpaikkoja, vaan se vähentää pienten työkeikkojen vastaanottamista, heikentää pienituloisten ostovoimaa ja lisää täyden työttömyysturvan varassa elävien määrää.

Miten erottaa tieteellinen näyttö ja poliittinen leimaaminen

Tiede ei ole mielipidekysymys

Sosiaalisessa mediassa ja poliittisessa debatissa törmää jatkuvasti tilanteeseen, jossa tieteellinen tutkimustulos kuitataan yhdellä sanalla: ”vasemmistolainen”, ”oikeistolainen”, ”ostettu” tai ”AY-paskaa”.

Kun tutkimustulos horjuttaa jonkun omaa maailmankuvaa tai poliittista agendaa, helppo leimakirves toimii suojakilpenä. Sillä vältetään itsekritiikki ja raskas vaiva perehtyä itse asiaan. Tällainen leimaaminen ei kuitenkaan ole tutkimuskritiikkiä – se on osoitus argumenttien puutteesta ja kognitiivisesta pakenemisesta.

Tieteellinen tutkimus ei perustu huutoäänestykseen, heimoidentiteettiin eikä siihen, miltä puoluekannalta tulos näyttää. Tämä kirjoitus antaa jokaiselle kansalaiselle selkeät, tieteellisen tiedelukutaidon työkalut sen arvioimiseksi, milloin tutkimus on luotettava ja milloin kyse on pelkästä mielikuvamarkkinoinnista.

1. Viisi kovaa tieteellisen laadun kriteeriä

Kun arvioit tutkimuksen luotettavuutta, unohda se, kuka tuloksen julkaisi tai mikä puolue siitä riemastui. Keskity sen sijaan näihin viiteen kriteeriin:

A. Aineisto (Kattavuus ja edustavuus)

• Koko väestön rekisteriaineisto: Korkeimman luotettavuustason muodostavat viranomaisten koko väestön kattavat rekisterit (esim. Tilastokeskus, Kela, verottaja, työeläkelaitokset). Rekisteripohjaisessa tutkimuksessa ei arvailla eikä oteta pieniä otoksia, vaan tarkastellaan toteutuneita tosiasioita.
• Otoskoko ja vastauskato: Jos kyseessä on kyselytutkimus, kuinka monta ihmistä siihen vastasi? Onko vastauskato suuri? Kapea ja valikoitunut joukko ei edusta koko kansaa.

B. Menetelmä (Metodologia ja kausaalisuus)

• Syy-seuraussuhde (Kausaalisuus) vs. Korrelaatio: Osoittaako tutkimus, että asia A todella aiheutti asian B, vai sattuivatko ne vain tapahtumaan samaan aikaan?
• Koeryhmä ja verrokkiryhmä: Luotettavassa vaikutusarvioinnissa käytetään verrokkiryhmää. Esimerkiksi lakimuutoksen vaikutusta arvioitaessa verrataan niitä, joihin muutos osui, niihin, joihin se ei osunut.

C. Vertaisarviointi ja julkaisukanava

• Mikä on vertaisarviointi (Peer review)? Ennen kuin tutkimus julkaistaan arvostetussa tieteellisessä julkaisusarjassa, riippumattomat ulkopuoliset tiedemiehet syynäävät sen laskelmat, aineiston ja menetelmät perusteellisesti.
• Julkaisukanavan merkitys: Riippumattomassa tiedelehdessä (esim. Journal of Public Economics) julkaistu tutkimus on läpäissyt tiukan tieteellisen seulan, toisin kuin organisaation omilla sivuillaan julkaisema mielipideraportti.

D. Johtopäätösten kestävyys

• Tukeutuvatko johtopäätökset dataan? Ovatko tutkijan esittämät väitteet suoraan johdettavissa saaduista tuloksista, vai onko mukaan lipsahtanut spekulaatiota?
• Rajoitusten tunnustaminen: Rehellinen ja laadukas tutkimus kertoo aina avoimesti myös omat rajoituksensa, epävarmuutensa ja aineistonsa aukot.

E. Avoimuus ja sidonnaisuudet

• Läpinäkyvyys: Ovatko käytetyt menetelmät, aineistolähteet ja rahoittajat julkisia ja tarkistettavissa?
• Rahoituksen rooli: Tutkimuksen rahoittaminen tai tilaaminen ei itsessään tee tutkimuksesta virheellistä – ratkaisevaa on se, ovatko tutkijat saaneet noudattaa riippumatonta tieteellistä prosessia ilman tilaajan ohjausta.

2. Aito tutkimuskritiikki vs. Heimoidentiteetin leimakirves

Arjessa ja verkkokeskusteluissa on syytä erottaa toisistaan kaksi täysin eri asiaa:

Muistisääntö tiedelukutaitoon:

”Tutkimusta arvioidaan sen mukaan, miten se on tehty – ei sen mukaan, kuka tuloksesta kertoo tai miellyttääkö tulos omaa puoluekantaa.”

3. Eri aineistotyypit ja niiden lukutaito

Kaikki julkisuudessa ”tutkimuksena” esitelty materiaali ei ole samanarvoista. Keskustelussa on hyvä hahmottaa kolme eri tasoa:

1. Riippumaton tieteellinen tutkimus (Korkein taso): Yliopistojen ja tutkimuslaitosten (esim. VATT, Labore, Tampereen yliopisto) tekemät, rekisteriaineistoihin pohjaavat ja vertaisarvioidut julkaisut.
2. Etujärjestöjen kyselyt ja raportit (Tarkoitusjakeet): Etujärjestöjen (esim. Suomen Yrittäjät, ammattiliitot, elinkeinoelämän säätiöt) omat jäsenkyselyt tai selvitykset. Ne voivat antaa arvokasta tietoa jäsenkunnan mielipiteistä, mutta niitä ei tule sekoittaa koko väestöä edustavaan tieteelliseen tutkimukseen.
3. Poliittiset ennusteet ja mallinnukset: Laskennalliset paperimallit ja talousennusteet, jotka nojaavat vahvasti tutkijoiden tekemiin taustaoletuksiin. Ennusteet ovat oletuksia tulevasta, eivät toteutunutta tieteellistä näyttöä.

4. Miten tiedote vääristyy uutisotsikoksi?

Usein itse tutkimus on täysin pätevä ja sisältää tarkat reunaehdot, mutta matkalla julkisuuteen viesti yksinkertaistuu vaihe vaiheelta:

1. Tutkimus (100 sivua): Täynnä tarkkoja tilastollisia reunaehtoja ja rajauksia.
2. Tiedote (2 sivua): Viestintäosaston tiivistelmä, jossa päähavainnot terävöitetään.
3. Uutisotsikko (1 lause): Median luoma raflaava kärjistys huomion saamiseksi.
4. Some-keskustelu: Keskustelu käytetään pelkästään otsikon pohjalta lukematta itse tutkimusta.

Kun näet sosiaalisessa mediassa raflaavan uutisotsikon tutkimuksesta, kysy itseltäsi:

• Mitä tutkimus oikeasti mittasi?
• Onko uutisen otsikko tutkijan oma väite vai toimittajan muotoilema kärjistys?
• Onko tutkimus julkaistu vertaisarvioidussa sarjassa vai onko kyseessä mielipidekysely?

5. Pikaohje somen keskustelukenttiin

Kun joku tyrmää tutkitun tiedon kommenttikentässä huutamalla ”vasemmistolainen tutkimus!” tai ”ostettua propagandaa!”, voit vastata kylmän rauhallisesti:

”Tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan aineiston, menetelmän ja vertaisarvioinnin perusteella – ei leimaamalla tekijöitä. Jos tutkimuksessa on mielestäsi virhe, kerro täsmällisesti: onko aineisto virheellinen, menetelmä väärä vai johtopäätös perusteeton? Muutoin kyse on vain pelkästä mielipiteestä faktan edessä.”

Kumma juttu – Ketä me oikein äänestimme ja mitä meille myytiin?

Sosiaalisessa mediassa ja torikahviloissa törmää viikoittain samaan merkilliseen ilmiöön. Kun ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja kuunneltiin poliitikkojen puheita, viesti tavalliselle kansalle oli kirkas: me olemme pienen ihmisen, duunarin, eläkeläisen ja kärsivän kuluttajan puolella.

Mutta vaalien jälkeen näytelmä muuttui täysin. Hallituksen sakset alkoivat viuhua, ja leikkaukset kohdistuivat juuri niihin ihmisiin, joiden luvattiin olevan suojeluksessa.

Silti kaikkein kummallisin juttu ei ole se, että poliitikko pyörtää puheensa. Suuri arvoitus on se, miksi osa samoista äänestäjistä on edelleen yhtä innoissaan kuin ennen vaaleja. Oliko heillä kenties joku kummallinen ”toisen käden tieto”, jota muut eivät ymmärtäneet, vai mitä tässä sosiaalisessa ilmiössä oikein tapahtui?

1. Mitä luvattiin ennen vaaleja?

Jos palataan ajassa hieman taaksepäin ja katsotaan, millä sanoilla ääniä kalasteltiin, ristiriita nykytilaan on pysäyttävä.

• Riikka Purra ja pienituloiset: Ennen vaaleja Purra teki Julkisen sanan taltioimana selvän pesäeron Kokoomuksen leikkauslinjaan ja julisti:”Ei, me emme halua leikata sosiaalietuuksia. Perussuomalaiset erottuvat muun muassa kokoomuksesta, joka haluaa leikata pienituloisten etuuksista. Se ei meille käy.”
• Mauri Peltokangas ja heikoimmasta huolehtiminen: Vuonna 2019 Peltokangas esiintyi tavallisen kansan tulisena puolustajana ja puuskahti:”En ymmärrä sellaisia päättäjiä, jotka pystyvät pokkana – kirkkain silmin – leikkaamaan eläkeläisiltä, vähävaraisilta, työttömiltä, vammaispalveluista... kaikesta sellaisesta, minkä pitäisi olla itsestään selvää, että siihen ei kosketa.”
• Miko Bergbom ja ”halpa bensa”: Vaalikentillä ja somessa luotiin vahva mielikuva siitä, kuinka nykyinen menovesi on kohtuutonta ja kuinka ”bensan hinta laitetaan kuntoon”, kunhan oikeat miehet ja naiset pääsevät vallan kahvaan.

Mitä siis tapahtui hallitusvastuussa?
Peltokankaasta tuli edustaja, joka nuiji mukisematta läpi Suomen historian rajuimmat sosiaaliturvaleikkaukset. Purra asettui valtiovarainministerinä valokuvattavaksi sakset kädessä. Ja bensa? Sen hinta ei todellakaan pudonnut mihinkään unelmalukemiin, kun yleinen ALV nostettiin 25,5 prosenttiin ja lääkkeiden sekä arjen perushyödykkeiden verotus kiristyi.

2. Mistä johtuu sama vanha into? Kognitiivinen dissonanssi arjessa

Tässä tullaan siihen varsinaiseen ”kummaan juttuun”. Miten on mahdollista, että ihminen, jonka omaan tai naapurin lompakkoon leikkaukset osuivat, taputtaa edelleen käsiään ja puolustaa leikkaajia kommenttikentissä?

Ilmiön taustalla vaikuttavat vahvat psykologiset ja sosiaaliset mekanismit:

A. Ansa nimeltä kognitiivinen dissonanssi

Ihmisen mielelle on äärimmäisen raskasta myöntää tulleensa huijatuksi tai tehneensä pahan arviointivirheen vaaliuurnalla. Kun ihminen on investoinut tunteensa, identiteettinsä ja äänensä tiettyyn puolueeseen tai protestiliikkeeseen, aivot alkavat suojella tätä valintaa ristiriitaiselta tiedolta:

• Jos oma leiri leikkaa, selitetään, että ”Sanna Marinin velkaperintö pakotti” tai ”eihän he sitä oikeasti luvanneet”.
• Jos asumistuki tai suojaosa viedään, vakuutellaan itselle, että ”se koskee vain laiskoja” – kunnes huomataan, että oma osa-aikatyöstä saatu lisätulo pienenikin satoja euroja kuukaussa.

B. Politiikka heimo-urheiluna (Poliittinen teatteri)

Monelle verkkokeskustelijalle politiikasta on tullut joukkueurheilua. Tärkeintä ei ole se, mitä omalle lompakolle tai lähipalveluille tapahtuu, vaan se, että ”oma joukkue voitti” ja ”vastapuolta vituttaa”. Kun keskustelu taantuu ”vassarien ulinan” nauramiseksi, äänestäjä ei huomaa, että samalla kun hän iloitsee toisen ahdingosta, hänen omasta takataskustaan viedään rahat.

C. ”Kato orava!” -harhautus

Aina kun leikkaukset, veronkorotukset tai lakilakkojen aiheuttamat tuhot alkavat nousta uutisotsikoihin, somenäyttämölle heitetään uusi provokaatio. Ministerit ja kansanedustajat heittävät ilmoille kulttuurisotaa, hyökkäyksiä maahanmuuttajia vastaan tai ivallisia lauleluja. Reaktio on taattu: kannattajat syttyvät uudelleen inhoon ja riitaan, ja itse päätösten arjen seuraukset unohdetaan.

3. Reaalimaailman lasku lankeaa aina tavalliselle kansalle

Poliittisessa mielikuvamarkkinoinnissa hyödynnettiin ajatusta sellestä, että ”me korjaamme valtiontalouden ja opetamme eläjät tavoille”. Mutta kun katsotaan tuloksia kylmin luvuin, lopputulos on täysin toinen:

1. Kotimainen kysyntä sammutettiin: Kun pienituloisilta, osa-aikatyöläisiltä ja lapsiperheiltä leikattiin ostovoimaa ja ALV nostettiin 25,5 prosenttiin, raha lakkasi kiertämästä ruokakaupoissa, partureissa ja paikallisissa liikkeissä. Pienyrittäjän kassa tyhjeni.
2. Kokoaikatyötä ei syntynyt tilalle: 300 euron suojaosan poistoa perusteltiin ”kannustimella”, mutta se vain ajoi osa-aikatyötä tekevät ihmiset syvempään ahdinkoon ilman, että tilalle olisi ililmestynyt uusia kokoaikatöitä.
3. Pääoma ja hyvätuloiset säästyivät: Samaan aikaan kun tavallisen kansan arjesta tingittiin, suurituloisille ja varakkaille annettiin veronkevennyksiä sillä verukkeella, että heidän kohdallaan lisäraha on ”kannustin” – kun taas pienituloiselle lisäraha olisi muka ”laiskistava loukku”.

4. Miten ”kumma juttu” murenee?

Äänestäjän herääminen ei tapahdu huutamalla tai pilkkaamalla, vaan osoittamalla kylmästi sanojen ja tekojen välinen kuilu.

Kun joku edelleen vakuuttaa uupumatta, että ”kaikki menee juuri niin kuin pitääkin”, hänelle voi esittää yksinkertaisia kysymyksiä:

• Saitko todella sitä, mitä ennen vaaleja luvattiin?
• Halpeniko bensasi, paranivatko lähipalvelusi tai keveniö arjen verotaakkasi?
• Vai kävikö niin, että puheet pienen ihmisen puolella olosta vaihtuivat suurpääoman ja eliitin kassihenkilönä toimimiseen? Löysitkö puheista "saavillisen paskaa"?

Nämä kysymykset eivät ole ilkeyttä, vaan ne ovat poliittista lukutaitoa. ”Kumma juttu” murenee heti silloin, kun kansa lakkaa katsomasta poliitikkojen näyttäviä saksikuvia ja alkaa katsoa omaa tiliotettaan.

Äänestäminen

On aika palauttaa sisu ja oikeudenmukaisuus suomalaiseen päätöksentekoon – ei vain numeroina, vaan tekoina. On aika toimia sellaisen Suomen puolesta, jossa jokainen ihminen on arvokas.

Ja mitä sinä todellisuudessa voit tehdä!!!?

Tutustu kirjoitelmaani klikkaamalla linkistä:

Kts Minkälaisen Suomen sinä haluat? Tutustu kirjoitelmaani.

Tunnetko itsesi. Kukaan ei halua hävitä. Miksi? Kukaan ei halua olla häviäjä

Äänestä!

Vielä on toivoa