Selvitä ensin, kommentoi vasta sitten 

* 

 Kirjoitelmani 

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina  Persvako

Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//

Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus

Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )

 *

Tero Terävä kylätalon kahvipöydässä

Sain idea kokonaan uuden hahmon luomiseksi Persvako sarjaan. Tero Terävä Lassin koulukaveri. Idea syntyi Anna Kontulan vastauksen perusteella jonka hän antoi Jani Mäkelälle. Anna Kontulan vastaus sisälsi seikkoja joita Persvako Pekka, Lassi, tai Sanni puhumattakaan Lindasta ei vielä roolittanut. Mielestäni uusi ajattelukanta vaati kokonaan uuden hahmon. Kiitos Anna Kontula. lainaan avoimesti ideaasi eteenpäin.

Tässä ideani lähde:

” janimakelafi
Miksiköhän SDP, Vas ja Vihr ovat niin hiljaa Ranskan tapahtumista ja miksihän media ei vaadi heiltä vastauksia aiheesta?

anna.kontula
Hei Jani, ei huolta, pintapuolisesta tyyneydestä huolimatta seuraan tarkoin Ranskan tapahtumia.
Toistaiseksi tiedossani ei kuitenkaan ole, että Ranskassa kuohuisi Suomen lainkäyttöpiiriin liittyviä kysymyksiä tai että Suomi olisi suoraan tai välillisesti osallistunut tapahtumiin.
Vähän mietityttää toki poliisin voimankäyttö, mutta siihenkin voi ottaa kantaa vasta, kun tapahtumat selkiävät.
Tätä "selvitä ensin, kommentoi sitten" -periaatetta saa muuten vapaasti kopioda!

Toveriterveisin.”

Ranskan mellakat

Kylätalon salissa kävi iloinen ja puheensorinantäyteinen humina. Sannin pitämä alustus yhteiskunnallisesta lukutaidosta ja verkkokeskustelujen vaikuttamiskeinoista oli juuri päättynyt, ja yleisö oli siirtynyt takarivin pitkän pöydän ääreen. Kahvinkeitin sihisi viimeisiä tippojaan, ja korvapuustitarjotin tyhjeni hyvää vauhtia.

Pekka nojasi kyynärvarsillaan muoviliinalla päällystettyyn pöytään, räpläsi puhelintaan ja pudisteli päätään kulmat kurtussa.

– Ei herranjestas sentään tätä maailmanmenoa, Pekka puuskahti ja nosti katseensa ruudusta. – Täällä kansanedustaja kyselee sosiaalisessa mediassa vaativasti, että miksi Suomen oppositio ja media ovat niin hiljaa Ranskan tapahtumista. Ranskassa kuulemma palaa ja kadut ovat mielenosoittajien vallassa, mutta täällä ei kukaan suostu tuomitsemaan. Eikö tämä ole taas sitä tyypillistä silmien ummistamista?

Lassi nosti höyryävän kahvikupin huulilleen, otti rauhallisen kulauksen ja katsoi Pekkaa silmiin uuninmallisten silmälasiesi yli.

– No no, Pekka. Ranskassa on osoitettu mieltä ja poltettu roskiksia aina siitä asti, kun Bastilji vallattiin vuonna 1789, Lassi totesi tyynesti. – Mutta selitäpä minulle myötäsyntyiselle maalaisjärjelle: mitä tekemistä Suomen eduskunnalla tai meidän oppositiojohtajillamme on Ranskan sisäpolitiikan tai Pariisin poliisin voimankäytön kanssa? Onko Suomen laki yhtäkkiä laajentunut Seine-joen varrelle?

– Niin no… eihän se tietenkään ole, Pekka joutui myöntämään ja raapi niskavillojaan. – Mutta kyseleehän se edustaja silti! Kai sitä nyt jotain pitäisi sanoa, kun kerran kysytään?

Pöydän päädyssä istui mies, jota Pekka ei ollut aiemmin kylällä nähnyt. Miehellä oli siisti villatakki, terävä katse ja rauhallinen, harkitseva olemus. Lassi viittoi miehen suuntaan kädellään.

– Pekka, tässä on Tero. Tero Terävä. Me ollaan Teron kanssa vanhoja koulukavereita aina oppikouluajoilta asti. Tero on kiertänyt maailmaa, toiminut viestintäalalla ja luennoinut mediakritiikistä. Hän sattui olemaan paikkakunnalla ja pistäytyi kuuntelemaan Sannin alustusta.

– Tervehdys vain, Pekka, Tero sanoi ja kätteli jämptisti. – Seurasin juuri tuota samaa verkkokeskustelua tuossa tullessani. Ja täytyy sanoa, että oppikirjamaisempaa esimerkkiä poliittisesta teatterista saa hakea.

Sanni, joka oli juuri istuutunut isänsä viereen kahvikuppi kädessä, nikohteli kiinnostuneena.

– Kerropa Tero tarkemmin, Sanni pyysi. – Miten sinä analysoisit tuon kansanedustajan avauksen?

Tero otti lautaseltaan palan korvapuustia, nojasi taaksepäin ja jäsensi ajatuksensa yhtä selkeästi kuin luentosalissa.

– Se on niin sanottua sumuverhopolitointia ja whataboutismia, Tero aloitti. – Kun kotimaassa tehdään kovia leikkauksia sosiaaliturvaan, nostetaan kulutusveroja ja leikataan pienyrittäjien ostovoimaa, ihmiset alkavat kysellä ikäviä kysymyksiä. Silloin poliitikon helpoin keino on kääntää katse johonkin aivan muualle. Osoitetaan sormella kaukaisen maan levottomuuksia ja vaaditaan poliittisia vastustajia "irtisanoutumaan" tai "vastaamaan" asioista, joihin heillä ei ole osaa eikä arpaa.

– Eli se on puhdas harhautus? Pekka kysyi.

– Täydellinen harhautus, Tero vahvisti. – Mietitäänpä toimivaltaa: Ranska on itsenäinen valtio, jossa sovelletaan Ranskan lakia ja jossa järjestyksestä vastaa Ranskan viranomaiset. Suomen oppositiohiukkasilla tai tiedotusvälineillä ei ole osaa eikä arpaa Ranskan tapahtumiin. Jos suomalaiselta poliitikolta vaaditaan vastausta Ranskan tapahtumiin, kyse ei ole asiatiedon hakemisesta, vaan poliittisen vastustajan leimaamisesta tai tietyn lauman raivon sytyttämisestä.

Lassi nyökkäsi hyväksyvästi.

– Juuri niin. Jos minun puimuriini tulee laakerivika, ei minun kannata syyttää naapurin Ismoa siitä, ettei se ole korjannut ranskalaisen maanviljelijän traktoria, Lassi virnisti.

Tero hymyili kevyesti ja jatkoi:

– Se toinen puoli asiasarjaa on vielä tärkeämpi: informaatiohygienia. Kun maailmalla kuohuu – oli kyseessä Ranskan mellakat, someraivo tai kansainvälinen kriisi – ensimmäiset uutiset ja sosiaalisen median reaktiot ovat lähes poikkeuksetta vajavaisia, paisuteltuja tai puhtaasti värittyneitä.

– Ja siihen heti hätäisesti kommentoiminen on ansa? Sanni täydentää.

– Juuri niin, Sanni, Tero sanoi ja katsoi Sannia arvostavasti. – Eräs viisas kansanedustaja totesi tähän huuteluun kerran aivan loistavasti: "Selvitä ensin, kommentoi vasta sitten." Se on kultainen sääntö, jota sosiaalisen median aikana pitäisi jakaa jo peruskoulussa.

– Selvitä ensin, kommentoi vasta sitten… Pekka toisti hiljaa itsekeskusteluna ja mutusteli lausetta mielessään. – Sehän kuullostaa melkein liian järkevältä nykyiseen someen.

– Se onkin viisauden ydin, Tero sanoi painokkaasti. – Kun joku heittää ilmoille provosoivan kysymyksen ja vaatii pikaista tuomitsemista, oikea vastaus ei ole lähteä mukaan huutokuoroon. Oikea vastaus on sanoa kylmänrauhallisesti: "Tarkastellaanpa tosiasioita. Tiedämmekö mitä siellä on tapahtunut? Onko tämä meidän toimivallassamme? Ja miksi sinä haluat puhua Ranskasta juuri tänään, kun täällä kotimaassa päätetään leikkauksista?"

Sanni katsoi isäänsä ja sitten Teroa hymyillen.

– Tero, sinusta tulee tälle meidän opintopiirillemme ja kylätalolle melkoinen vahvistus. Tuo on juuri sitä tyynyttä ja terävää asiantuntemusta, jolla somen vaarallisin myrkky – hätiköity leimaaminen – huuhdotaan pois.

Pekka nojasi taaksepäin, puhelin oli unohtunut pöydälle ruutu pimeänä.

– Noh, perhana, Pekka totesi ja otti reilun palan pullasta. – Taisi taas käydä niin, että meinasin nielasta syötin koukkuineen päivineen. Mutta onneksi kylätalon kahvipöydässä on vielä miehiä ja naisia, jotka osaavat laittaa jäitä hattuun ennen kuin aletaan huutamaan.

– Sitä vartenhan me tässä ollaan, Lassi sanoi ja kaatoi Terolle ja Pekalle lisäkahvia. – Otetaanpa vielä toiset kupit. Asioilla on tapana selvitä, kunhan ei hätäillä.