"Viisaus, älykkyys ja tyhmyys – kuka meistä oikeasti tietää?"

  Sanat omat, mussiikki Suno.ai

Tänään haluan puhua aiheesta, joka on yhtä vanha kuin ihmiskunta itse – ja silti jatkuvasti ajankohtainen. Viisaus, älykkyys ja tyhmyys. Mitä ne ovat? Kuka niitä mittaa? Ja miksi me olemme niin hanakoita leimaamaan toisia niillä – usein täysin väärin perustein?

Tartuin tähän aiheeseen, kun törmäsin sosiaalisen median keskusteluun, jossa joku kirjoitti, kuinka "vasemmiston kannattajat ovat tyhmempiä kuin oikeiston". Tämä väite ei ole ainutlaatuinen. Se toistuu – eri suuntiin, eri aikakausina – mutta aina samalla logiikalla: jos ajattelet eri tavalla kuin minä, olet tyhmä. Esitetyn lauseen takana täytyy olla jotain. Esitetty lause sinällään on oman näkemykseni mukaan täysin tyhmä, jopa vähempiälyinen. Näinhän se ei välttämättä ole, vaan kyse on jonkinlaisesta manipulaatiosta. Jos lause on esitetty sellaiselle lukijalle joka ajattelee yksinkertaisemmin, jopa mustavalkoisesti. Lukijan älykkyys ei ole kyseessä, vaan tapa ajatellla yksinkertaistamalla asioita. Tulee mieleen että lauseväittämän esittäjä onkin nero tietäessään että saa kannatusta provoivalle väittämälleen juuri niiltä jotka tulkitsevat asioita yksinkertaisemmin.

Ja siinä, ystävät, on juuri se syy miksi tämä puhe on tarpeen.

Älykkyys – ja miksi se ei riitä

Minulla on todistettavasti korkeahko ÄO – 130. Se on luku, jota yhteiskunta pitää jonkinlaisena älyllisen kelpoisuuden ajokorttina. Olen jo vuosia sitten esittänyt sivuillani saamani todistuksen aiheesta. Asia ei siis ole salaisuus. Mutta annan teille nyt oikean tunnustuksen: Luku ei ole pelastanut minua koskaan tekemästä tyhmiä päätöksiä. Se ei ole estänyt minua sanomasta asioita, joita kadun, tai en välttämättä älyä katua. Eikä se ole tehnyt minusta yhtään milläänlailla parempaa ihmistä. Monesti ennemminkin tyhmän ymmärtääkseni asiaa monelta kantilta.

Älykkyys ilman viisautta on kuin voimakkaan auton ratissa humalassa. Näyttävää, tehokasta – ja täysin kontrolloimatonta sekä typerää välinpitämättömyyttä.

Viisaus – se unohdettu kyky, joka ei huuda nimeään

Sokrates sanoi: "Viisas on se, joka tietää, ettei tiedä." Tämä ajatus on ehkä tärkeämpi kuin koskaan. Elämme maailmassa, jossa tietoa on tarjolla enemmän kuin kykyä ymmärtää. Viisaus ei ole sitä, että sinulla on vastaus – vaan sitä, että sinulla on kykyä ja halua ymmärtää myös toisen vastausta. Nettipalstoilla yritetään olla nokkelia, älykkäitä ja näyttää viisalle. Monesti älyllä saavutettu nokkela sutjautus osoittaa kuinka ymmärrys puuttuu liki kokonaan. Minä, minä, minä, ei ole viisasta vaan osoittaa haluttomuudesta ymmärtää kokonaisuutta.

Viisas ihminen ei kysy: "Kuka on oikeassa?"
Hän kysyy: "Miksi sinä näet tämän näin?"

Politiikka ei ole älykkyystesti – se on ihmisyyden peili

Väite siitä, että toisen poliittinen kanta tekisi hänestä tyhmän, on silkkaa laiskuutta. Se ei ole älyllinen argumentti. Se on tunnepuhetta, verhottuna ylemmyyden illuusioon. Jos vasemmistolainen on tyhmä, koska hän kannattaa toisista välittämistä, yhteisöllisyyttä ja jopa verotusta, tai oikeistolainen, koska hän kannattaa yksilönvapautta, enemmän minä minä minä, niin missä kohtaa me päätimme, että älykkyys mitataan poliittisen kannan mukaan?

Politiikka ei ole myöskään matikkatesti. Se on näkemysero siitä, millainen maailma on oikeudenmukainen. Eikä oikeudenmukaisuudessa ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Viisas osaa punnita erilaisia näkemyksiä molemmilta kanteilta, tai vaikka useammaltakin näkökannalta.

Filosofit ja psykologit – mitä he sanovat?

Aristoteles puhui phronesisista – käytännön viisaudesta. Hän arvosti enemmän sitä, joka osasi toimia oikein, kuin sitä, joka tiesi kaiken teoriassa. Kant varoitti, että järki ilman moraalia on vaarallinen. Ja Robert Sternbergin mukaan viisaus on kyky tasapainottaa omia, muiden ja yhteisön etuja.

Missä tämä viisaus näkyy nykykeskustelussa? Aivan liian harvoin. Ihmiset pitävät yksinkertaisista lyhyistä nasevista otannoista. Liiallisen informaatioähkyn seurauksena asioita on lyhennettävä sekä mustavalkoistettava että lukija saa varmasti tuntemuksen millä kannalla kirtjoittaja on. Varsinainen asia saattaa usein jäädä nasevuuden sekä toisarvoistavan kirjoituksen varjoon.

Itseironiaa ja rehellisyyttä – olen ollut sekin tyyppi

Olen ollut se tyyppi, joka käyttää älyään todistaakseen olevansa oikeassa. Olen halveksinut toisia, jotka eivät ajattele kuten minä. Nuoruudessa olin järkyttävän mustavalkoinen. Jos tiesin jotain, olin varma että vain minä tiedän ja muuta ovat väärässä. Älyä oli mutta viisautta ei minun päähäni saanut iskostettua helposti. Olen puhunut sekä toiminut niin, jossa sävy on ollut ylhäältäpäin – koska "minä sentään tiedän".

Mutta tiedättekö mitä? Se ei ollut viisautta. Se oli pelkoa. Pelkoa siitä, että joku muu voisi olla oikeassa. Pelkoa siitä, että maailma on paljon monimutkaisempi kuin oma mielipiteeni. Vieläkin jumitun toisinaan jonkun ideologian taakse ymmärtämättä arvoja joita muut näkevät. Yritän sen tähden tietoisesti nähdä kokonaisuuksia, jotta ymmärtäisin ja saisin päähäni hitusen viisautta.

Lopuksi: Viisas ei nosta itseään muiden yläpuolelle – vaan kumartuu kuuntelemaan

Jos olisin viisas joka hetki, en olisi täällä puhumassa tästä. Mutta olen ihminen. Ja ihminen on oppiva, erehtyvä ja – parhaimmillaan – ymmärtävä. Hänkin joka kirjoitti "vasemmiston kannattajat ovat tyhmempiä kuin oikeiston" Sortuu lausahduksellaan riskeeraamaan muden näkemyksen hänen viisaudestaan. Aivan takuuvarmasti moni ajattelee hänen olevan idiootti, tyhmä, vailla älyä vaikka se voikin olla kirjoittettu tunneperäisesti älyllä joka tietää että lauseelle löytyy kannattajia huolimatta että lause ei perustellusti sinällään voi olla fakta. Omasta mielestäni hän on toiminut kovin tyhmästi kirjoittaessaan moisen yleistyksen, koska riski siitä että suuri osa voi tulkita ulosannin typeräksi, eikä nasevaksi viisaudeksi.

Joten seuraavan kerran, kun kuulet jonkun sanovan, että "nämä ovat tyhmiä", pysähdy hetkeksi. Kysy: Miksi näin sanot? Mitä pelkäät? Mitä et vielä ymmärrä? Ja ennen kaikkea: Voisimmeko me kaikki olla vähän viisaampia, jos olisimme vähän vähemmän varmoja omasta oikeassa olemisesta?

Tässä oli minun ajatukseni älykkyydestä, viisaudesta ja tyhmyyden helppoudesta. Jos tämä herätti ajatuksia, jatketaan keskustelua. Mutta ei väittelemällä – vaan kuuntelemalla.

Kiitos että kuuntelit.

Retoriikkaa!

Poliittinen retoriikka ja sen tarkoitus

Poliittinen retoriikka on usein suunnattu tiettyihin tavoitteisiin, kuten vakuuttamiseen, provokaation herättämiseen tai yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Käyttäjän esittämä lause "Vasemmistolaiset ovat tyhmiä" toimii esimerkkinä siitä, miten poliittinen retoriikka voi olla yksinkertaista, provosoivaa ja usein kontekstistaan riippuvaa.

Poliittinen retoriikka ja sen tarkoitus

Poliittinen retoriikka pyrkii usein vakuuttamaan kuulijat tietystä näkemyksestä tai ideologiasta. Se voi olla tarkoituksellisen provosoivaa, jotta se herättää tunteita ja keskustelua. Lisäksi retoriikka voi vahvistaa yhteisöllisyyttä ja identiteettiä tietyssä ryhmässä, kuten poliittisessa liikkeessä.

Kontekstin merkitys

Lauseen merkitys ja vaikutus riippuvat suuresti siitä kontekstista, jossa se esitetään. Kohdeyleisö, yhteys ja tilanne sekä tarkoitus ovat tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttavat lauseen vastaanottoon ja tulkintaan. Esimerkiksi, äärioikeistolainen henkilö saattaisi käyttää tällaista lausetta vahvistaakseen omaa ryhmäänsä ja provosoidakseen vastustajiaan.

Yksinkertaisuus ja vaikuttavuus

Yksinkertaiset ja suorat lauseet voivat olla hyvin vaikuttavia, koska ne ovat helppoja ymmärtää ja omaksua. Tämä tekee niistä tehokkaita työkaluja poliittisessa viestinnässä. Helposti toistettavat lauseet voivat levitä nopeasti ja saavuttaa laajempia yleisöjä.

Viestin omaksuminen ja ymmärtäminen

Viestin omaksuminen ja ymmärtäminen voivat vaihdella henkilöstä riippuen. Jotkut saattavat ottaa viestin kirjaimellisesti, kun taas toiset ymmärtävät sen tarkoitukselliseksi provokaatioksi tai retoriseksi keinoksi. On tärkeää huomata, että lausujan tarkoitus ja kuulijan tulkinta voivat vaihdella suuresti.

Kriittisen ajattelun rooli

Kriittinen ajattelu on tärkeää poliittisen retoriikan ymmärtämisessä. Kriittisen ajattelun avulla voidaan arvioida lähteitä, tulkita kontekstia ja analyssoida merkityksiä.

Käyttäjän esittämän lauseen soveltaminen

Käyttäjän esittämä lause "Vasemmolistaiset ovat tyhmiä" voidaan analysoida seuraavasti:

1. Konteksti: Lausunto esitetään tietyssä poliittisessa ja yhteiskunnallisessa kontekstissa. Se voi olla osa poliittista keskustelua tai kampanjaa.
2. Kohdeyleisö: Lausunto on suunnattu tietylle yleisölle, joka saattaa jakaa lausujan poliittiset näkemykset.
3. Tarkoitus: Lausunto voi olla tarkoitettu vahvistamaan ryhmän sisäistä yhteenkuuluvuutta tai provosoimaan vastustajia.
4. Yksinkertaisuus: Lause on yksinkertainen ja helppo ymmärtää, mikä tekee siitä tehokkaan viestinnän välineen.
5. Kriittinen arviointi: On tärkeää arvioida lausuntoa kriittisesti ja ymmärtää sen merkitys ja mahdolliset vaikutukset.

Yhteenvetona voidaan todeta, että poliittinen retoriikka on monimutkainen ja kontekstistaan riippuvainen ilmiö. Yksinkertaiset ja provosoivat lauseet voivat olla tehokkaita viestinnän välineitä, mutta niiden vaikutukset ja tulkinnat voivat vaihdella suuresti. Kriittinen ajattelu ja kontekstin ymmärtäminen ovat tärkeitä työkaluja poliittisen retoriikan ymmärtämisessä ja arvioinnissa.