Pari kolme, tai muutama asia työstä tai sen puutteesta

Aiheet

1 Mitä voisi keksiä, mikä idea

2. Olen käytettävissä kuten niin moni muukin. Onko Satatonni Satonen vastannut kirjeeseeni.

3. Työn merkitys

4. Miten näen tämän hirmuhallituksen tekojen johtavan

1. Onko olemassa asia tai juttu joka vaatisi ns Midaan kosketuksen ollakseen tuottava?

Tällaisessa tilanteessa jossa aamusta iltaan miettii ja pähkäilee millä hommalla voisi omaa elintasoaan ja taloudellista tilannetta hieman parantaa.

Oikeastaan ei ole kysymys suoraan liikeideasta, mutta ideasta kylläkin. Monen monta kertaa olen saanut lukea jonkun keksimästä ideasta jolla onkin sitten ansainnut sievoisan summan, tai aikin jotain muuta kuin tyhjää kättä.

Mikä se idea olisi? Mille löytyy tilausta? 

Kirjoita kommettikentään ideasi.

2. Mis sie tarviit hyvää työmiestä

Voit vilkaista Alkuperäinen Mis sie tarviit...

Työtä kun olen ollut vailla jo pidemmän aikaa niin korvat höröllään yritän saada vihiä työmahdollisuuksista. Kuulin jostain keskustelufoorumilta että Arto Satonen tietää työpaikkoja johon voi jopa yli 60 vuotias mennä. En heti meinannut käsittää että leikkimieliseltä somen antamalla nimellä "Satatonni Satonen" olisi tosiaan jotain sellaista väitettyä esittää. Siinähän ei auta kuin laittaa meiliä Satatonnille ja kysyä suoraan asiasta. Ilmeisesti olin hiukan myöhässä ( 6.12.2023 ) kirjoittamani kirjeen kanssa koska Satatonni Satonen ei ole vielä kerennyt minulle vinkkiä kertoa. Luulen että olin jonossa hiukan huonossa paikassa ja toivon että näistä 100 000 työpaikasta olisi vielä mullekin joku jäänyt. Kiireinen henkilö Satonen varmasti on. Noin ison työpaikka määrän jakeleminen tasapuolisesti työtä etsiville on kovaa hommaa ja kiire on kova.

( Usko on alkanut horjua. Luulen ettei veikeästä humoristisesta some lempinimestään huolimatta "Satatonni Satosella" ole tarjota minulle yhtäkään työpaikkaa. Luulen muutenkin että koko juttu on huijausta. Luulenpa että tämä työpaikka huijaus liittyy Suomen talouden kuntoon laittamis huijauksen kanssa samaan kategoriaan. Usko vilpittömään asiaan alkaa olla kovilla. Näytöt asioiden suhteen ovat vielä toistaiseksi olleet nolla, tai itseasiassa jopa miinus merkkiset. No. .. Lupasivat laittaa Suomen kuntoon. Sais sitten vaikka amatilliset koulutukset sekä julkisen terveydenhuollon taas pelaamaan kuten aikonaan 80 luvulla. Sekun on 80 luvulta lähtien väärien hallitustoimien vuoksi huonontunut reilunlaisesti. )

Mis sie tarviit hyvää miestä? Kirje Arto Satoselle 6.12.2023

Odotan vastausta kirjeeseeni.

3. Työn merkitys silloinkin kun on tiukkaa

Muistan lapsuudestani yhden yksityiskohdan joka on palautunut mieleeni silloin kun yhtäläisyydet menneisyydestä ovat koskettaneet omaa nykyhetkeäni. 

Nuorena poikana lienenkin toisella kymmenellä 70 luvun alkupuolella isäpuoleni ja äitini ostivat pienvijelijätilan lisäksi toisen sellaisen normaalimman kokoisen maatilan asuinrakennuksineen. Maatilallamme oli kuuden lehmän navetta ja lihatarpeiksi pari sikaa sekä lisäksi kymmenkynta kanaa. Elimme hyvin tiukkaa aikaa velkaisessa viljelystilassa. Uusi maatila metsineen ei ollut ratkaisu rahoitukseen koska edellinen alkoholisoitunut omistaja oli hakkauttanut metsät ja hurvitellut kaikki rahansa. Metsän myyntikään ei siis ollut ratkainuna ainakaan kokonaisvaltaisesti.

Nukuin siihen aikaan kesäisin ulkoaitassa nauttien kesäisestä raikkaasta yöilmasta. Lähes metsän keskellä aittaan kuului hiljaista tuulen huminaa tai ei oikeastaan mitään. Mutta eräänä kesänä kuulin öisin askeleiden ääniä. Kumastelin noita öisiä ääniä joitakin kertoja kunnes kysäisin äidiltä niistä. Äitini sanoi isäpuolen kävelevän öisin kun ei saa huoliltaan unta. Pankille oli lainat rästissä, eikä rahan tuloakaan oikein ollut tiedossa. Kävelyä aiheutti myös pelko pankkiin tulleesta uudesta pankinjohtajasta joka nuorena johtajana oli kuulemma aika tiukanmakuinen henkilö.

Pelko uudesta johtajasta osoittautui onneksi turhaksi, sillä henkilkohtaiset tapaamiset sekä lainan uudelleenjärjestely toivat pientä helpotusta tulevaisuuteen. Tulevaisuutta helpotti myös se että maatilan lehmät tuottivat maitoa josta sentään tuli vakituinen maitotili. Pellot tuottivat viljaa sen verran että hyvinä kausina viljan tuotosta jäi myytäväksi niin paljon että pankkilainaa sai lyhennettyä. Omavaraisuuskin oli silloin vielä jonkinasteista. Omat perunat, omaa viljaa, omia kanamunia, omaa lihaa jne..

Mietin kovasti näin vuosikymmeniä jälkeenpäin että mikä sai perheemme luottamaan tulevaisuuteen, sekä mikä sai ajatukset pysymään pois nurkan takana vaanivasta pahimmasta eli pakkohuutokaupasta. Luulenpa keksineeni vastauksen. Se oli työ. Työ jota saimme koko perheen voimin tehdä kukin omalla sarallaan ja ominta osaa hoitaen. Minä pojankloppina en suuremmin mitään osannut, mutta traktorilla sekä omilla muilla kyvyillä tein sen minkä osasin. Sen kummemmin tähän erittelemättä maatilan töitä, jokainen tietää että 60/70 luvun maatillalla teknillistymisen aikaankin oli paljon erilaisia töitä joilla tulevaisuutta rakennettiin. ( kts mitä osasin )

Työ arjessa toi jonkinlaista varmuutta, se toi vaatimattoman mutta olemassa olevan leivän ruokapöytään. Se toi tulevaisuuden todelliseksi. Työ vei ajatukset pahimmasta, se kasvatti nuoret aikuiseksi. Työllä jolla on merkitystä on suuri määre jokaiselle. Tärkeintä on työ josta saa ansioita joilla rakentaa tulevaisuutta, tärkeää on työ jonka tietää jatkuvan kunhan jaksaa tehdä.

Ja sitten. Mitä minulla on nyt? Ei ole työtä, ei ole keinoa jolla rakentaa tulevaisuutta. Mikään ei takaa että edes tulisin vähintään pärjäämään tulevaisuudessa. Karkeasti sanoen tuosta josta kerroin ei ole jäljellä mitään. On vain epätoivo jota nykyinen hallituksen toiminta lisää. Olen liian vanha työmarkkoille joidenkin mielestä, osaamiselleni ei löydy tarvetta. Työtä jolla olisi merkitystä ei ole näköpiirissä.  Paskamainen tulevaisuuden näkymä.

Olen katkeroitunut ja mieltäni vituttaa ankarasti. En koe että olisin vielä kehäraakki jolla ei ole mitään arvoa. Uskon olevani osaamisalueillani edelleen ihan täysinarvoinen työntekijä. Omia yrityksiäkin minulla on ollut, mutta uutta en enää ole yhteiskunnan harmiksi suunnittelemassa. Katson että jos työmies perustaa yrityksen itselleen ja tekee yksin töitä, olisi se mahdollista tehdä jo valmiiksi olevassa yrityksessä. Ja jos yritykselle ei ole töitä ettei se voi palkata ketään tekemään, niin ei ole yksityiselle yrittäjällekään. Ja jos yksityinen yrittäjä aliarvostaa oman työnsä ja myy alle markkinahinnan häviää siinä lopunperin kaikki. Eipä jää yrittäjälle elinkeinoa, eikä jää työnantajayritykselle keinoa työllistää. 

Katkeruuttani ei todellakaan helpota se ettei yhteiskunnan tai valtion tavoite ole keksiä keinoja joilla oikeasti luodaan hyvinvointia. Puhutaan siitä, mutta keinota ajavat toiseen suuntaan.

4. Minkälaisen tulevaisuuden näen tapahtuvan.

Näen että Orpon hallituksen linja tulee jakamaan kansan äärimmilleen kahtia. Ensin sille niin sanotulle paremmalle puolelle eli ivaajien puolelle jäävät myös ne ketkä eivät tajua että kurjuus koskee myös heitä tulevaisuudessa. Kutsun tätä joukkoa onnen siipelijöiksi. Siipelijät ovat niitä pahimpia ivaajia, haukkujia, sekä suunsoittajia jotka provosoivat tilannetta molemmille puolille jakautumista kiihdyttäen. Soittavat poskeaan kovaan ääneen sanoilla kuten "kommunistit ulisee" , "punikit saa nenilleen". Tähän kokonaisuuteen kuuluu nimenomaan se että nämä oikeasti näistä hallituksen linjauksista hyötyvät isotuloiset käyttävä sumeilematta näiden onnen siipelijöiden hyväuskoisuutta hyväkseen, jotka siis uskovat itsekin kuuluvan ns hyväosaisiin . 

Kirjoitin jo ennen tämän hallituskauden alkua että aina pitää olla jokin johon voi vedota. Olkoon kyse ilmastonmuutoksesta, julkisesta velasta, työllisyyden kohentamisesta tai mistä vain. Kyse ei ole siitä etteikö aihe olisi vakava. Mutta sen aiheen varjolla voidaan ajaa juuri niitä etuja joita varten päähallituspuoluen on olemassa. Ei Kokoomuskaan ole ikinä ollut tavallisen kansalaisen tai edes pienyrittäjän puolue vaikka monet pienyrittäjät luulevat niin. Perussuomalaiset ovat olemassa olonsa ikana olleet niin monen aatteen puolue etten osaa sanoa mitään. Ehkä nyt sen verran että sanoivat aikoinaan olevansa nimenomaan duunarin puolue ja ajavansa viimeiseen saakka työntekijöiden etua. Sanoivat jopa että se mitä demarit ei uskalla heikompiosaisen eteen tehdä sen Perussuomalaiset uskaltavat. Työntekijät olivat silloin agenda. Ei uskoisi tälläerää ihan sille. Tai sitten kyse on ollutkin ihan muusta kuin olen käsittänyt. Perussuomalaiset linjasi työntekijäjärjestö SAK:n kyselyssä muun muassa vastustavansa lakko-oikeuden rajoittamista. Samassa kyselyssä perussuomalaiset varoitteli yrityskohtaisen sopimisen vaaroista ja vannoi ammattiliittoihin nojaavan luottamusmiesjärjestelmän nimiin.

Ilmeisesti Sipilän kaudesta on opittu sen verran että hallituksen ohjelmaa ei kuitenkaan mainosteta avoimesti uutena kikyratkaisuna, vaan todellisuus yritetään peittää velkapelotteluun, samalla kun kulissin takana lapioidaan rahaa suoraan pienituloisilta suurituloisille.

Lopunperin kansa jakautuu yhä jyrkemmin erilleen ellei jotain ratkaisua keksitä sitä ennen. Onnen siipelijät kirjoittelevat jo nyt etteikö punikit muista mitä viimeksi kävi... Sanoisin että muistaa tai ei muista, mutta täsmälleen yhtä vähän kuin onnen siipeilijäkään. Eräskin siipiveikko huikkasi että joko aseita otetaan esille työväentalolla. .. ... Sanattomaksi ihan vetää noin moukkamainen käytös.

Hallituksen päätökset tulevat johtamaan valtavaan inhimilliseen kärsimykseen. Rikollisuuden räjähdysmäiseen kasvuun ja pahimmillaan jopa ihmishenkien menetyksiin. ei kukaan suostu hiljaa kuolemaan nälkään vaan pyrkii käyttämään kaikki keinot elääkseen.

Niin pahaa paskaa!