Oletko sinä miettinyt mitä osasit jo nuorena

Ei ole itsensä kehumista, eikä ylimielisyyden osoittamista, vaikka elinkin aikana jolloin jo 15, 16, 17  ( 1975 - 1977 ) vuoden ikäisenä tuli osata arkisia asioita paljon enemmän kuin monet samanikäiset nykyisin osaavat.

Tarkoitan tietenkin sen aikakauden aikaista osaamista. Esimerkiksi en osannut käyttää tietokonetta, en kännykkää tai mitään älylaitteita. Ei niitä kyllä muistaakseni silloin ollutkaan, enkä olisi osannut toivoakaan. On muutenkin muistettava että elettiin 70 lukua. Pojat olivat poikia, tytöt tyttöjä, aikuiset isäntiä ja emäntiä, tai isovanhempia omissa rooleissaan kukin. Vanhemmat ihmiset pääosin sodan kokeneita suurin osa. Paljon siis muuta osaamisen vastuuta jäi muille perheenjäsenille kuin minulle.  Maatiloilla lapset olivat vanhempien mukana maatöissä, tai maatilan töissä sen ikäisestä kun kävelemään oppivat. 

En mitenkään koe olleeni mikään erityisosaaja ikäisenäni, vaan ennenminkin sellainen keskinkertainen maalaispoika joka on enemmän tumpelo kuin kätevä käsistään. Siihen aikaan vaan oli asioita joita maalaistalossa oppi luonnostaan, opetteli sitten tai ei. Oli niin sanoakseni luontaista osata muutamia perusasioita.

En arvostele tällä kirjoituksellani sellaisia silloisia ikäpolveni edustajia joilla näitä kaikkia taitoja ei ollut kertynyt. Enemmänkin kirjoituksellani haluan osoittaa että olosuhteet, sekä oma tahto ja halu edesauttavat taitojen oppimisessa. Sanoisin että useinmiten taidot voi harjoittelemalla oppia kuin jäädä oppimatta.

Ajatukseni laitoin sen vuoksi "paperille" kun olen nyttemmin törmännyt tilanteisiin jossa vastaavan ikäiset nykyisin kasvavat nuoret eivät osaa arjen asioista juuri oikein paljon mitään. En silti lähde syyllistämään. Eipä moni olekaan edes voinut mainitsemiani taitoja oppia. Enemmän minua askarruttaa monen näkemys omasta osaamisestaan oletuksella ettei muka osaa, eikä voi muka oppia. 

Tumpelo olin useimmiten, mutta jotakin perusjuttuja silti osasin.

Osasin halkoa puita kirveellä. Kuului maatalon omavaraisuuden kohottamiseksi perustaitoihin jo pikkupojasta lähtien. Ei meillä edes ollut minkäänlaista halkomakonetta.

Osasin huolehtia perheelle joka viikko lauantai saunan. Saunamme oli ulkosauna kantovedellä. Lämmitettiin sitä joskus muulloinkin mutta n 15 vuoden iästä lähtien se kuului tehtäviini joka lauantai, koska viikonloppuisin en käynyt koulua. Hommaan kuului talviseen aikaan lumenluonti poluksi saunalle, polttopuiden haku, veden kanto kaivolta. Pataveden lämmitys sekä kiukaan lämmitys, siistiminen. jne jne.

Osasin käyttää puuhellaa, kaasuhellaa, sähköhellaa ruan valmistamiseksi. Meillä ei vielä ollut sähköhellaa mutta koulun köksässä oli. Sähkötkin oli olleet vasta muutaman vuoden. Osasin tehdä puuhellaa apuna käyttäen perus ruokia sekä yms paistamista valurautapannulla. Ei mitenkään kaikkivoivasti, mutta jotenkin.

Osasin valmistaa perus kotiruokaa ( jonkinlaisia perus ruokia niin että siitä riitti myös muille )

Osasin huolehtia uunien lämmittämisestä. Meille tuli keskuslämmitys jo seiskytluvulla, ( öljy ) mutta kerkesin opiskella lämmitysuunien peruskäytön sekä huolehtimisen siitä ettei saatu häkää, muttei kuitenkaan tuulettettu uunia kylmäksi.

Osasin ajaa traktoria monessa käyttötarkoituksessa. Osasin kyntää, muokata peltoa, tehdä lumitöitä puskulevyllä, etukuormaajalla, takalevyllä, vaihtaa traktoriin työkoneet sekä osasin itsenäisesti hakea metsästä polttopuita talviseen aikaan sekä sahat ja pilkkoa ne kuivumaan. Olin isäpuolen apuna sekä monia kertoja itsenäisesti noissa hommissa.

Osasin ajaa puimakonetta. Jossain vaiheessa 70 lukua saimme hankittua vanhan Sampo 657 LP säkkipuimurin. Tuli silläkin puitua, vaikka yleensä olin säkkipoikana.

Osasin myös peruuttaa traktorilla peräkärryä aika pätevästi. ( olin ajanut traktoria sen ikäisestä että kytkimen painamisen hoiti aikuinen )

Osasin auttavasti käyttää traktorikaivinkonetta, tehdä ojaa, sekä lastata hiekkakuormia.

Osasin jonkin verran korjailla mopoa, autoa ja joitain koneita. Männän, sekä laakereiden  vaihdot mopoon olivat lähinnä jo harrastusta.

Osasin hoitaa eläimiä. Kotieläiminä lemmikkeinä meillä oli kissat tai nehän olivat myös hyötyeläimiä hoitaen hiirikannan säännöstelemisen,  vaikka olisin lisäksi halunnut myös oman koiran. Syötin porsaat, vasikat, lehmät, ja hoidin löytämäni jäniksen poikaset aikuiseksi. Syötin kanat, osasin siivota eläinten sijat.

JK lisäys. En tiedä olisinko oppinut jauhamaan rehuvijat vaikka meillä oma mylly olikin. Isäpuoli ei tainut päästää minua koskaan siihen hommaan. ( Liekö sitten piti siitä pölyisestä hommasta niin kovin  "hih" )

Osasin lypsää lehmiä auttavasti käsin, sekä jonkin verran paremmin koneella.

Osasin terottaa puukot, kirveet, sahanterät, ( puukko- poka- sekä moottorisaha )  toisin sanoen kunnostaa  / huoltaa käyttämäni työkalut.  Ymmärsin jakotulkin sekä päästökulmien merkityksen.

Osasin teroittaa auttavasti poranterät. ( En koskaan oppinut täydelliseksi, mutta kyllä pärjäsi. )

Osasin hitsata kaasulla, sekä puikkokoneella. Juotos liittäminenkin onnistui. Peittaukset sun muut puhditusjutut ymmärsin. Mig/mag konetta ei meillä ollut. Mutta muuten korjasimme, sekä huolsimme käyttämämme työkoneet itse. Ymmärsin joitakin metalleja sekä puikkojen yhteensopivuuksia.

Osasin virittää mopoa ( lisäsin piruuttani tämän, koska en montaakaan tunne ketkä eivät olisi tätä siihen aikaan tehneet ) tein erilaisia tehoputkia, imuputkia ja lienee ties mitä sötöksiä

Osasin hiihtää, luistella, pelata palllopelejä, jääkiekkoa, sulkapalloa, lentopalloa, nyrkkeillä jne jne.. Jollain tasolla. Hiihtämisestä pidin paljon. Lentopalloa pelasin vielä aikuisiälläkin.

Osasin käyttää moottorisahaa. Tein talvisin viikonloppuisin polttopuita ( itsenäisesti jonkin verran 16 - 17 vuotiaana ) Kävin pelloreunoja raivaamassa.

Osasin käyttää vesuria, kirvestä yms raivaus työkaluja. ( myös huoltaa sekä terottaa )

Osasin valmistaa pöytäsirkkeliä apuna käyttäen heinäseipäitä, sekä aitatolppia näreestä. Kuorimiseen käytin petkelettä. Käsi näverillä tein nappula/ kapulan reiät heinäseipääseen. Paalikone saapui 70 luvun lopulla jolloin ei enää seipäitä tarvinnut tehdä.

Osasin luonnollisesti laittaa heiniä seipäälle niin ettei ne pakkaantuneet vaan jäivät harvakseltaan kuivumaan. ( heiniä ei saa latoa tiukaksi paakuksi )

Osasin ajaa autoa ( kröhm  joskus myös salaa ) Osasin myös huoltaa sekä korjata auton sähköosia kuten sytytysjärjestelmä, vaihtaa tulppia, putsata kaasarin yms. 11 vuotiaana kunnostin ensimmäisen autoni peltokäyttöön.

Osasin lukea hyvin sujuvasti. Lukeminen sinänsä ei ole mainitsemisen arvoista, mutta opin lukemaan auttavasti juuri ennen kouluikää "Mobil voitelee oikein" voiteluoppaasta. Sain samalla muutakin oppia moottoreiden, sekä öljyjen maailmaan. Opin ymmärtämään 4-tahti ja 2-tahti koneen toimintaperiaatteen jo ennen kouluikää.

Osasin paikata polkupyörän renkaat, oikaista pinnojen kiristyksellä polkupyörän vanteen ( tuli niitä sen verran tuhottuakin että oli parempi osata hiukan kunnostaakin )

Osasin käyttää ompelukonetta pienessä määrin. Kavensin esim omia housujani ( Huom 70 luku )

Osasin hieman myös talouslaskentaa, vaikken aina siitä niin välittänyt. (riskienhallinta jäi tosiaan hiukan vähemmälle) mutta ymmärsin siis rahan arvon. Minulla ei ollut mitään viikkorahoja, mutta rahaa sain kun pyysin perustellusti, tai olin tehnyt maatilan töitä. Isäni (isäpuoleni ) opetti paljon elämän varrelle asioita. Mieleen nousee äskettäin käyttämäni lausahdus kaupankäynnin peruslaista "ostaessa tili tehdään, myydessä saa minkä saa" Ja jos yhtään käsittää miten markkinahinnat yms määräytyvät niin noihan se menee nykypäivänäkin kuin 60/70 luvullakin.

Osasin välillä välttävästi mutta kuitenkin useinmiten huolehtia unen määrästä. Isäni (isäpuoleni ) opetti ettei ole mitään kotiintuloaikoja, mutta aamulla jatkuu työt siitä mihin viimeksi jäivät. Hän sanoi että on aivan oma päätökseni olla väsynyt tai levännyt. Eli joskus tuli lampsittua yöreissuilta kotiin juuri aamupalalle 7:30 aikaan. Ja siitä sitten hommiin, jos oli viikonlopun lauantai, sunnuntaisin oli hieman "lempeämpää". Muulloin tietenkin elettiin koulun mukaan. Opin siis että jos meinaa jaksaa, kannattaa käydä aiemmin nukkumaan. Minulle sanonta "nukkua pitkään" tarkoitti että oli mennyt maate illalla ajoissa.

Osasin kitkeä sekä hoitaa kasvimaata. ( en niin mieluusti )

Osasin hoitaa melko pientä vauvaa, vaihtaa vaipat, ruokkia tuttipullolla jne.. ( pikkuveli n 14 vuotta nuorempi, pikkusisko 5 vuotta nuorempi. ) JK Lisäys. Joskus autoin myös sairauden hoidossa. Sairaalassa kävin opiskelemassa. Osasin hoitaa diabetestä sen ajan menetelmillä. Pistin insuliinit, punnitsin ruoat, jne jne pikkuveljelle.

Osasin itsenäisesti hakea kaupungista kaupoista sen mitä tarvitsin. Shoppailemista en harrastanut silloin, enkä nyt. Linja-autot kulkivat siihen aikaan monta kertaa päivässä maaseudulta kaupunkiin ja päinvastoin.

jne jne.. nämä nyt ihan yhdeltä istumalta tulivat mieleen.

Ties mitä vielä. Sinänsä erikoisuudeltaan merkityksetöntä, mutta arkista tärkeää osaamista siihen aikaan sen ikäiseltä pojanklopilta. 

Aika kului nukkumista huomioimatta noissa asioissa 100%, ei ollut enää muuta aikaa. Jonkin verran muutoksia tapahtui täysi-ikäisyyden myötä. Joitakin tekemisiä jäi vähemmälle kun tilalle tulivat ihan muut harrastukset iltajuoksuineen jne jne..

Se osaaminen mitä myöhemmässä elämässä oli tarpeen oppia, tuli opittua ammttikoulussa, sekä työelämässä ja harrastuksissa. Noita vanhoja taitoja en kaikkia ole käyttänyt sen jälkeen.

Joku varmasti ajattelisi tai ajattelee epäilevästi, että onnistuinko aina heti, tai kävikö minulle haavereita.

En todellakaan enimmäkseen onnistunut heti ensimmäisellä kerralla. En yleensäkään osannut mitään helposti. Mutta kokeilemalla uudelleen ja uudelleen oppien vanhoista virheistä saavutin tason jota voi jo kuitenkin kutsua osaamiseksi jossain määrin. Haavereita kävi ihan tolkuttomasti. Olen halkaissut sormen sekä myös varpaan tehdessäni polttopuita. Veistänyt puukolla lukuisia kertoja sormeen, käteen ja ties mihin. Välillä sormista lähti kynsiä, varpaat mustuivat kolhuista sääriluu sai vammoja kirveestä, mopon pakoputkesta, jne jne. Veitsellä olen leikkaillut käteeni enemmän haavoja kuin siinä on alkuperäisiä uurteita. 

Mitä sitten! 

Haavat paranevat ja uudelleen tekemällä oppii välttemään haavoja. Tekevälle niitä vahinkoja sattuu, jos makaa lahnana tekemättä mitään, niin eipä satu vahinkoja, mutta eikäpä mitään opikkaan. En osannut, enkä oikein vieläkään kokonaan osaa luovuttamisen periaatetta.

Siksi olenkin joskus ihmeissäni

Koska en ole voinut oikein käsittää jos jollain ei näistä perustaidoista ole edes pienintäkään käsitystä. En tietenkään voi käsittää sellaista mitä ja mikä ei ole minua kohdannut, eli tilannetta jossa näitä perustaitoja ei tarvita. Minä olen noita taitoja tarvinnut. Olen oppinut ymmärtämään sekä käsittämään ettei tänä päivänä voi noita kaikkia asioita edes oppia koska ei niitä edes ole.

Mutten koskaan varmastikaan tule oppimaan sitä, ettei olisi edes halua oppia, tai etten uskoisi oppivani.