Kleveniä pintaan. 

29.4.2025

Uusista "käärmeöljyistä" parhain. 

Väkisinkin tuli heti mieleen että nyt on kokeiltu "Henkan" käärmeöljyä vaivaan joka on itseaiheutettu. Rotsia on käännelty jo moneen suuntaan ja nyt odotetaan ihmettä tapahtuvaksi. Luotetaan käärmeöljyyn.

Henrik Klevenin vuonna 2023 julkaisema tutkimus on ollut merkittävässä roolissa talouspoliittisessa keskustelussa. Tutkimuksessa tarkasteltiin pitkän aikavälin vaikutuksia, kuten veronkevennysten dynaamisia vaikutuksia, ja sen perusteella on esitetty, että tietyt veronkevennykset voivat rahoittaa itsensä pitkällä aikavälillä. Klevenin tutkimusta on käytetty perusteluna suurituloisten veronkevennyksille, mutta sen soveltaminen talouspolitiikan ohjauksessa on herättänyt myös kritiikkiä, erityisesti sen suhteen, miten nopeasti vaikutukset näkyvät, vai näkyvätkö koskaan.

Tutkimus on vaikuttanut merkittävästi talouspoliittisiin päätöksiin, ja sitä on käytetty laajasti esimerkiksi Suomen Pankin ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen taustamateriaaleissa. Klevenin tutkimus korostaa pitkän aikavälin tarkastelua, mutta sen soveltaminen lyhyen aikavälin talouspolitiikkaan on ollut hyvin kiistanalaista.

"Taloustietelijä, tutkimusprofessori Tuomas Kosonen toteaa, että hänen laskelmiensa perusteella pääministeri Orpon puheet eivät pidä paikkaansa. Suomi tulee velkaantumaan yhä lisää. Kososen laskelmien mukaan veronkevennysten vaikutus on miinus 2,5 miljardia, ja niin sanotulla plussapuolella on miljardi. Toisin sanoen vajaaksi jäädään puolitoista miljardia." Yle.fi

"Kehysriihen jälkeen samainen Majanen perusteli mittavia veronkevennyksiä, että ne rahoittavat itsensä niin kutsuttujen dynaamisten vaikutusten kautta. VM:n linjauksiin saadaan lisäselvyyttä vappuaattona, jolloin se julkaisee taloudellisen katsauksensa. Holappa pitää varmana, että Klevenin tutkimuksella tulee olemaan keskeinen rooli taustapapereissa." KU

"Tulevaisuuden ennusteet antavat päättäjille liikkumavaraa, sillä niihin liittyy aina epävarmuutta. Vuorelman mukaan pääministeriä ei voida suoranaisesti syyttää valehtelusta, vaikka asiantuntijat esittävät velkatavoitteen toteutumisesta eriäviä näkemyksiä. Eli vaikka taloustieteilijät sanoisivat, että velkaantumisen loppuminen ei voi pitää paikkaansa, pääministeri Petteri Orpo voi aina puolustautua ja sanoa: ei voi tietää, kun ei ole vielä tapahtunut." Yle.fi

Kääntörotsi hiertää olkapäistä ja kaula-aukosta. Onneksi Kleveni antaa luistoa.

"Kovat toimet olivat kuulemma pakon sanelemia, koska Suomi oli ”Kreikan tiellä” ja joutuisi muuten Euroopan unionin ”tarkkailu­luokalle”.Linja muuttui veroale­riihessä jyrkästi, vaikka taloutta ei ole saatu kuntoon: työttömyys on huippu­tasolla ja julkinen velkaantuminen ennallaan." HS.fi pääkirjoitukset

Valtio kattaa velkojaan yleensä lainaamalla markkinoilta, mutta nyt vipataan eläkevaroista

Vähän kalliiksihan se tulee, mutta muuten olis kleveni jääny hankkimatta...

"Hallitus sanoo pitävänsä yhä kiinni tavoitteestaan vakauttaa julkisen velan kasvuvauhti suhteessa BKT:hen. Hallituskauden viimeisenä vuotena 2027 julkinen velka ei tavoitteen mukaan enää kasva suhteessa BKT:hen. .. ... ... Hallitus ottaa miljardin euron lainan Valtion eläkerahastosta. Uusien lukujen valossa se tulee selvästi tavanomaista lainaamista kalliimmaksi. ”Kikkailua”, sanoo professori." YLE.fi

"Kajanoja kertoo, että varsinainen arvio 60-prosenttisesti itsensä takaisin maksavasta yhteisöveron kevennyksestä sen sijaan ei pohjaa minkäänlaiseen laskelmaan. Se on peräisin muualta. ... Gechert lisää, että laskelmassaan ministeriö käyttää liian korkeita kertoimia veronkevennyksen itserahoittavuudesta. Tuloksena on professorin mukaan ylioptimistinen arvio." YLE.FI

" Matikka toteaa, että suuri osa nyt tehtävistä veronkevennyksistä on sellaisia, joista ei ole realistista odottaa kummoista kiihdytystä talouskasvuun. – Yhteisöveron laskemisesta voi tulla jonkinlaisia vaikutuksia investointeihin ja kasvuun, mutta tutkimuskirjallisuuden perusteella veronalennukset eivät kuitenkaan maksa itseään takaisin. Onko Suomella varaa tällaisiin veronalennuksiin, kun hallituksen tavoitteena on tasapainottaa julkista taloutta? – Lyhyt vastaus on, että ei, Uusitalo vastaa. " YLE.FI Roope Uusitalo

  Sanat omat, mussiikki sekä laulu Suno.ai

Miten meni? Hallituksen onnistuminen

Ei mikään ihme että kaikki on mennyt niin hyvin putkeen. ( onnistunut Orpo )

Sanat

Kuuletko siellä, ois tietäjä täällä..mp3

Kuuletko siellä, ois tietäjä täällä.
Henkka Tanskanmaalta.
Jos ei trickle down oikein onnaa,
ja talouskin ontuu.
Kleveniä tarjoo Henkka siihen vaivaan.
Tarjoo käyttäjälle rikkaiden taivaan.

Henkalta löytyy Kleveniä ale hintaan,
Kleveniä hiero sä kääntörotsin pintaan.
Tällä kääntyy koko tatsi, eikä enää hierrä rotsi.

Et varmaan tiedä, mut kleveni auttaa kaikkeen,
On öljyistä liukkain sen voin taata.
Voitot dynaanisii, velat saatavii, se on varma

Henkalta löytyy Kleveniä ale hintaan,
Kleveniä hiero sä kääntörotsin pintaan.
Tällä kääntyy koko tatsi, eikä enää hierrä rotsi.

Miten Kleveni on toiminut?

26.5.2026

Raportti: Kleveniä ja käärmeöljyä – Yhteisöveron kevennyksen luvatut dynaamiset vaikutukset vs. todellisuus

1. Johdanto: Ennusteesta nykytilaan

Suomalaisessa talouspolitiikassa on siirrytty aikakauteen, jota alkuperäinen ”Kleveniä pintaan” -analyysi kuvasi osuvasti kääntörotsin hieromiseksi käärmeöljyllä. Hallituksen talouslinja koki jyrkän käännöksen kevään ”veroaleriihessä”: vaikka työttömyys on huipputasolla ja julkinen velkaantuminen ennallaan, valtio päätti priorisoida suuryritysten ja suurituloisen verokevennykset.

Strategisessa keskiössä ovat olleet niin kutsutut dynaamiset vaikutukset – lupaukset siitä, että veronalennukset maksavat itsensä takaisin kasvuvaikutusten kautta. Alkuperäinen kritiikki esitti kysymyksen: rakennetaanko kansantalouden tulevaisuutta empiirisen datan vai ideologisen toiveajattelun varaan? Nyt, kun valtiovarainministeriön (VM) omat päivitetyt laskelmat ovat kohdanneet todellisuuden, on käynyt selväksi, että alkuperäiset dynaamiset lupaukset ovat murentuneet.

2. Numeroiden valossa: 60 prosentin myytti ja sen mureneminen

Hallituksen alkuperäinen narratiivi yhteisöveron laskemisesta 20 prosentista 18 prosenttiin nojasi väitteeseen 60 prosentin itserahoittavuusasteesta. Tämä luku oli kriittinen: sen avulla veronalennus voitiin kehystää vastuulliseksi taloudenhoidoksi, ei tulonmenetykseksi. Tuoreimmat lakiluonnokset kuitenkin osoittavat, että tämä luku ei pohjannut laskelmiin, vaan oli asiantuntijoiden mukaan ”muualta peräisin oleva” ja liian korkeilla kertoimilla kyllästetty ylioptimistinen arvio.

Tämä laskennallinen ”vajaaksi jääminen” tarkoittaa, että verokevennys jättää julkiseen talouteen noin 1,5 miljardin euron aukon, mikä on suorassa ristiriidassa valtion velkaantumistavoitteen kanssa. Tilannetta on pyritty paikkaamaan muun muassa miljardin euron lainalla Valtion eläkerahastosta (VER) – toiminnalla, jota taloustieteen professorit kutsuvat suoraan ”kikkailuksi”, joka tulee tavanomaista markkinalainaa kalliimmaksi.

3. ”Henkan käärmeöljy”: Henrik Klevenin tutkimus poliittisena lyömäaseena

Henrik Klevenin vuoden 2023 tutkimus nostettiin hallituksen talouspolitiikan teoreettiseksi kilveksi. Tutkimus käsittelee veronkevennysten pitkän aikavälin dynaamisia vaikutuksia, mutta sen soveltaminen suoraan lyhyen aikavälin budjetointiin on asiantuntijoiden mukaan metodologinen virhe.

Asiantuntijakritiikin keskiössä ovat seuraavat havainnot:

• Kasvun kiihdytyksen epävarmuus (Tuomas Matikka): Suuri osa suunnitelluista kevennyksistä on sellaisia, joista ei ole realistista odottaa merkittävää talouskasvun kiihtymistä.
• Velkaantumisen paheneminen (Tuomas Kosonen): Laskelmat osoittavat, että dynaamiset plussat jäävät vain miljardiin, kun miinuspuoli on 2,5 miljardia. Puheet velkaantumisen pysähtymisestä eivät pidä paikkaansa.
• Investointien riittämättömyys (Roope Uusitalo): Tutkimuskirjallisuuden perusteella yhteisöveron lasku ei maksa itseään takaisin. Suomella ei nykyisessä julkisen talouden tilassa ole varaa tällaiseen riskinottoon.

Tämä ”tulevaisuuden ennusteisiin” vetoaminen toimii poliittisena vastuuvapauslausekkeena. Kuten tutkijat huomauttavat, pääministeri voi aina puolustautua sanomalla, ettei lopputulosta ”voi vielä tietää, kun sitä ei ole tapahtunut”, vaikka nykyhetken luvut osoittaisivat politiikan johtavan syvempään velkaantumiseen.

4. Arkadiankatu 23 B ja intressien verkosto

Suomalainen talouspoliittinen keskustelu on usein taitavasti kehystettyä intressiargumentaatiota, joka verhoutuu riippumattoman tutkimuksen kaapuun. Aleksi Salosen analyysi osoittaa, miten ETLA, EVA ja valtiovarainministeriön johto kytkeytyvät toisiinsa paitsi maantieteellisesti (Arkadiankatu 23 B), myös verkostomaisesti.

Tämän järjestelmän ”smoking gun” on mekanismi, jossa esimerkiksi EVA:n johtaja Emilia Kullas käyttää Aki Kangasharjun (ETLA) muistioita lähteinään kolumneissaan kertomatta, että kyseessä on saman intressipiirin tuottama aineisto. Tässä diskurssissa käytetään voimakasta kehystämistä:

• Puolustusmenot esitetään poliittisena välttämättömyytenä ja ”luonnonvakiona”.
• Sosiaali- ja terveyspalveluiden kasvu, joka johtuu väestön ikääntymisestä, esitetään sen sijaan julkisen sektorin ”paisumisena” tai ”pöhöttymisenä”.
• Veroalet kehystetään investointiautomaateiksi, vaikka ne todellisuudessa ovat tietoisia arvovalintoja varallisuuden uudelleenjaosta.

5. Trickle-down ja Austerity: Epäonnistuneiden kokeilujen jatkumo

Nykyinen politiikka kytkeytyy suoraan 1980-luvun ”Reaganomicsiin” ja Thatcherismiin. Tämä ”valumatalous” (trickle-down) perustuu uskoon, että rikkaiden rikastuminen hyödyttää lopulta kaikkia. Empiirinen näyttö 40 vuoden ajalta kuitenkin osoittaa tämän kokeilun johtaneen ”surkeisiin seurauksiin” (Jan Hurri).

Viisi keskeistä tutkimusta, jotka osoittavat mallin tehottomuuden:

1. IMF (2015): Korkea tuloerojen kasvu heikentää talouskasvua. Köyhien ja keskiluokan tukeminen on tehokkaampi kasvun ajuri.
2. OECD (2014): Tulojen epätasa-arvo syö kulutusta ja on haitannut jäsenmaiden kasvupotentiaalia.
3. Thomas Piketty (2014): Varallisuuden keskittyminen johtaa systemaattiseen epätasa-arvoon, kun pääoman tuotto ylittää talouskasvun.
4. CRS (2019): Yhdysvaltain vuoden 2017 veronalennukset eivät käynnistäneet investointibuumia, vaan hyöty valui osakkeiden takaisinostoihin ja osinkoihin.
5. Kansasin kokeilu (2012–2017): Radikaalit veronalennukset johtivat talouden sakkaamiseen ja julkisten palveluiden romahdukseen.

Päinvastoin kuin ”New Deal” tai ”trickle-up” -malleissa, joissa ostovoiman lisääminen luo aitoa kysyntää, trickle-down poistaa rahaa kierrosta finanssipoliittisen kertoimen kautta: leikkaukset supistavat taloutta enemmän kuin mitä niillä säästetään.

6. TINA-retoriikka ja poliittinen vaihtoehdottomuus

Politiikan depolitisointi on viety huippuunsa ”There Is No Alternative” (TINA) -retoriikalla. Se toimii suojakilpenä, jolla arvovalinnat naamioidaan teknokraattisiksi pakon sanelemiksi välttämättömyyksiksi.

Hallituksen käyttämät TINA-argumentit:

• ”Suomi on Kreikan tiellä.”
• ”Köyhällä maalla ei ole varaa muuhun.”
• ”Nyt vaaditaan kanttia kutistaa progressiota.”

Tämä retoriikka hiljentää keskustelun vaihtoehtoisista malleista, kuten investoinneista koulutukseen tai tutkimukseen. Oppositiopuolueiden ja asiantuntijoiden esittämät vaihtoehdot leimataan tässä viitekehyksessä ”vastuuttomiksi”, vaikka ne perustuvat usein vahvempaan empiiriseen näyttöön talouden vakaudesta.

7. Sosiaalinen hinta: Leikkaukset vs. yritystuet

Julkisten palveluiden ”paisumis”-narratiivi peittää alleen todellisen palvelutarpeen. Samalla kun yhteisöveroa kevennetään, sosiaaliturvasta ja palveluista leikataan tavalla, joka asiantuntijoiden (Lasse Lehtonen, Kyösti Honkala) mukaan johtaa vain kustannusten siirtymiseen (cost-shifting).

Esimerkki systeemistä nollasummapelistä: Työeläkkeitä maksetaan hyvinvointialueille asiakasmaksuina yli miljardin euron summa. Tämän sektorin leikkaaminen tai eläkkeiden lisäverotus ei pelasta valtiontaloutta, vaan ainoastaan nostaa hyvinvointialueiden rahoitustarvetta muualta. Säästö ennaltaehkäisevissä palveluissa muuttuu myöhemmin moninkertaiseksi kuluksi erikoissairaanhoidossa tai lastensuojelun laitoshoidossa. Honkalan huomio on painava: ulkoistamalla ja leikkaamalla hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteita asetetaan haavoittuvimmat kansalaiset hengenvaaraan.

8. Johtopäätökset: Miten tässä kävi?

”Kleveniä pintaan” -alkuperäisennuste on osoittautunut hätkähdyttävän osuvaksi. Hallituksen lupaamat 60 prosentin dynaamiset vaikutukset ovat sulaneet VM:n uusissa laskelmissa, jättäen jälkeensä massiivisen loven julkiseen talouteen.

Nyt on todistettu, ettei kyseessä ole ollut neutraali tekninen operaatio talouden terveyttämiseksi, vaan tietoinen varallisuuden uusjako. Kyse on kääntörotsin hieromisesta käärmeöljyllä: politiikasta, jossa heikoimmassa asemassa olevien toimeentulosta leikataan sellaisten dynaamisten vaikutusten nimissä, joiden asiantuntijat tiesivät jo alussa olevan ylioptimistisia. Talouspolitiikka ei ole luonnonlaki, vaan ideologinen valinta, jonka seurauksena suomalainen hyvinvointiyhteiskunnan vakaus uhrataan suuryritysten ja ylimmän tulodesiilin lyhyen aikavälin hyödyille.