Sauna
Meikäläiselle sauna oli pikkupoikana sekä vielä varhaisiässäkin pelkästään pesupaikka. Meillä ei ollut juoksevaa vettä saunatiloissa ellei juosten kaivolta saaveihin kantanut. Saunassa käytiin kerran pari viikossa riippuen vuodenajasta tai kuinka likaisia tai/ja pölyisiä hommia maatilan töissä oli tehty. Taisi olla ainoa kerta vuodessa kun saunominen liittyi muuhunkin kuin pelkästään pesulla käyntiin, juhannussauna.
Viidentoista vuotiaasta minä huolehdin saunamme valmiudesta kylpemiseen. Ainakin kaikki viikonloput olivat pelkästään minun vastuullani. Kun sitten saunaan pääsi illemmalla olin aina ensimmäisenä menossa, eikä sauna useinkaan ollut edes kunnolla lämmin. Pesuvedet niskaan ja pikapesulla ulos. Minulla oli kiire nuorten rientoihin.
Poikkeuksen teki kesäaika ja sukulaisten luona mökkisaunoilut. Niissä oli jotain hienoa. Lämmin järvivesi ja sauna. Unohtumatonta.
Myöhemmin nuorena työelämän alkuajoilla muutin työpaikan työsuhdeasuntoon jossa oli saunavuoroinen sauna. Tosin vuoroja oli niin tiheään että melkein joka päivä jonkun vuorolla pääsi saunaan mikäli oli vapaata. Eikä siinä mitään. Sauna olikin mukava paikka saada hikoiltua turvepöllyt pois nahkasta, ei ne pelkällä suihkulla niin helposti lähteneetkään kuin löylyn hiestä.
Sitten oli vuorossa ajanhetki kerrostaloelämää jolloin saunoin jossain muualla satunnaisesti. Oikeastaan näinä aikoina saunomiselle alkoi kunnolla kehittyä syvempää merkitystä kuin pelkkä pesetyminen. Harvoin kun pääsi saunaan, oli nautintokin sen mukainen.
Ostettuamme omakotitalon alkoi sauna olemaan paljon enemmän kuin pelkkä peseytymispaikka. Kiireisen sekä toisinaan tressaavan työn vastapainoksi alkoi saunan olemus muodostaa tärkeän lenkin mielenterveyden ylläpitäjänä. Paljolti myöhemmin kun taloudellinen tilanne vararikon vuoksi oli pahimmillaan oli sauna lämpimine löylyineen oikeastaan ainut paikka jossa sai hetken hengittää ilman paineita. Muistan ajatelleeni että ihan sama mitä minulta viedään, kunha sauna säilyy.
Sama tunne se on niistä päivistä lähtien ollut. Saunan merkitys on yhä sama. En voisi kuvitella tilannetta jollen voisi päästä saunomaan.
”Kun soivat kiukaan mustat urut, unhoittuvat arjen surut”
Kunnioitus saunaa kohtaan oli opittu vanhemmilta. Saunan jälkeen sai lapsetkin ottaa rennommin, vanhempien katsellessa lauantaitansseja tai jotain sen ajan viihdepläjäyksiä. Ei niitä vaihtoehtoja ainakaan paljon ollut.
”Kun soivat kiukaan mustat urut, unhoittuvat arjen surut” | Uusi Suomi Vapaavuoro
Mielikuvaharjoittelua
Aletaanko nyt oikeasti luomaan hysteeristä ilmapiiriä jopa saunomista kohtaan? Jos niin.
Tapahtuu niin että muutaman vuoden päästä aletaan katsella pitkin nenänvartta ihmisiä jotka uskaltavat julkisesti myöntää käyvänsä saunomassa. "Hyi että"
Vanhan ajan savusaunaa ei saa enää julkisesti edes mainita. Savusauna sanana sekä saunana kielletään jonkun direktiivin varjolla ihan vain siksi koska se saattaa houkutella jonkun nuoren kokeilemaan saunomista. Mielikuva saattaa kehittyä liiaksi positiiviseksi.
Aivan varmasti tullaan keksimään jokin porttiteoria kuinka jonkun mielihyvä ajatuksen esittäminen luo portin saunomiseen. Tällainen on sitten kitkettävä heti pois. Mielihyvää ei saa kytkeä saunomiseen.
Kotona puulämmitteiset saunankiukaat kielletään. vaikka kuinka olisi keksitty ihan miten puhtaasti polttava kiuas, tai savukaasujen suodatusjärjestelmä, ei se poista sitä kuinka puuta polttaessa vapautuu hiiltä luontoon. "Hyi että" . Tässä yhteydessä unohdetaan se tosiasia että se sama hiili vapautuu luontoon aina kun se puu lahoaa tai palaa. Lahotkoon puut sitten maassa maaten.
Ainoa hyväksytty energiatehokas saunomismuoto tulee olemaan sähkölämmitteinen lämpöhuopa joka ei päästä lämpöenergiaa ulospäin lainkaan. Tämmöinen infrapuna lämpöhuopa kääritään ympärille ja sitäkään ei saa tehdä kuin varsinaisissa asuintiloissa kuten olohuoneessa, ettei vapautuvaa lämpöenergiaa pääse karkuun.
Julkiset saunat, tai yhteiset saunaillat tulee kriminalisoida. Vakavat sanktiot sille joka houkuttelee yhdessä kylpemään.