( Omien näkemysteni pohjalta kirjoitettu, ei ole oikeaksi todistettu, enkä sitä oikeaksi kenellekkään väitä vaikka itse kaiken oikeaksi uskon )

Oletko sinäkin sytyttänyt tulet uuniin "väärällä" tavalla, eli alta?

No. Ihmettelen jollet olisi. Minäkin saan tulet syttymään alta paremmin kuin yltä ja siksi niin useimmiten teenkin.vaikka en ihan alta, vaan keskialueen yläpuolelta. Perustelut "helpolle" sytyttämiselle ns alapuolelta ovat hyvin yksinkertaiset. Kun sytykkeet palavat niin niistä nouseva liekki nuolee yläpuolella olevia klapeja ja siten sytyttää klapit helposti. Yläpuolinen sytyttäminen taas vastaavasti vaatii kunnon yläpalon sytyttääkseen alapuolella olevat klapit.

"Alta" ja "yltä" määritelmällä tarkoitetaan enemmänkin juuri tulen sekä savukaasujen virtaussuuntaa. Alta sytyttäminen tarkoittaa että sytytetty tuli kulkeutuu menosuunnassa muiden klapien lävitse, kun taas yltä sytyttäminen tarkoittaa että uudet syttyvät klapit ovat ns raittiin ilman puolella.

Miksi klapien polttamisesta puhutaan nyt niin paljon

Onhan klapeja poltettu uuneissa jo ties kuinka kauan ja nyt puhutaan energian säästämisestä ja pienhiukkas päästöistä. Energian säästäminen on mielestäni erittäin perusteltua hyvinkin monelta eri kantilta ajateltuna. Ensinnäkin energiaa on järjetöntä käyttää ilman että siitä saadaan mitään vastinetta. Jo pelkästään polttopuiden kerääminen sekä ns vamistaminen vaatii energiaa. Jos uuneissa poltetaan energiaa tuhlaillen kokonais hukkaenergian määrä on suuri.

Pienhiukkasten osuus tulipesien tuottamana ei ole mikään valtavan suuri asia suhteutettuna moniin muihin päästöihin tai jopa luonnon omiin tuottamiin päästöihin, kuten tulivuoret yms. Mutta paljon pieniä hiukkaspäästöjä yhdessä muiden hiukkaspäästöjen yms saasteiden kanssa on jo merkityksellistä. 

Nämä kaksi asiaa yhdistettynä eli energian säästäminen sekä hiukkaspäästöjen vähentäminen lämmitys toiminnassa puuklapeilla on tämän päivän ja jopa tulevaisuuden haaste. Nämä kaksi asiaa voivat pahimmassa tapauksessa olla toistensa vastakohtia, mutta yleensä eivät ole sentään ihan vastakohtia. Esim puun palaminen luonnossa ns maatumalla ei tuota hiukkaspäästöjä, mutta taltioidun lämpöenergian määrä on olematon. Tästä näkökannasta katsoen uunin pitäisi olla molempien näkökantojen kompromissi. Ei siis ihme että näistä puhutaan nyt niin paljon.

Mikä sitten on yltä eli ylhäältä sytytys?

Ylhäältä (päältä) sytyttämisen hyödyksi sanotaan ettei synny (pääse piipusta ulos ) niin paljon palamattomia pienhiukkasia tai palamattomia savukaasuja. Tottahan tuo väite onkin. Kuvitellaan vaikka nuotiopuita jossa keottu puumuodostelma sytytetään yläpuolelta ja siten saadaan tuli heti palamaan niin että alla olevat puut eivät vielä pala. Yläpuolella oleva palava tuli säteilee niin paljon lämpöenergiaa alaspäin että alhaalla oleva puu ikäänkuin kuivatislautuessaan eli kaasuuntuessaan laskee haihtuvia kaasuja suoraan ilmavirran mukana ylhäällä olevaan tulialueeseen. Tuli polttaa aina ilmavirran mukana alhaalla olevien puiden kuumentumisesta muodostuneet kaasut. Palo polttaa siis alhaalta ylöspäin nousevat eli tulevat pienhiukkaset sekä savukaasut mukanaan eivätkä ne karkaa ylös palamattomana savuna. Paloilma kulkee siis tulen palokohtaa kohti puiden lävitse tai ihan vierestä.

Miten tämä yläpuolelta ( päältä) sytyttäminen tapahtuisi sitten vaakapesällisessä leivinuunissa jossa uunipesän perällä on hormiaukot? Niinpä, sillä päältä sytyttäminen tarkoittaa hiukan toista asiaa.... tulet pitäisi siten sytyttää ylimmässä varvissa puiden takaosasta. Etuosasta sytyttäen lähellä uunin luukkua on kyse kuitenkin aina lähinnä alta sytyttämisestä riippumatta siitä miten korkealta puurivistöä tulet sytytetään. Sama ilmiö on vanhanaikaisessa pystyuunissakin (pönttöuuni) pönttöuunissa mikäli puut asetellaan vaakaan, tuli pitäisi sytyttää yläriviltä puiden takaosasta. Pystyyn asetellut puun yläosasta takimmaisesta rivistä. Eipä olekaan ihan simppeli juttu.

Meillä on pysty uunissa uuninluukussa ilmavirran jakopelti joka jakaa vetoilman alapuolelle sekä yläpuolelle. ( Ominaisuus jota kaikissa uuninluukuissa ei ole ) tämä ominaisuus auttaa vaakatasoon ladotun puun sytyttämistä yläpuolelta päästäen alapuolelle uutta palamiseen sekä savukaasujen ylöspäin siirtoon tarvittavaa ilmaa. .

Savukaasujen polttaminen

Tärkein asia on kuitenkin juuri se että tulet syttyvät heti alkuun kuumalla liekillä. Huonosti syttyneet tai hitaasti syttyneet puut savuttavat kaemmin. Merkitys tavallisessa uunissa alta vai päältä on ensinnäkin liki mahdoton toteuttaa ja merkitys on pieni mikäli puut syttyvät kunnolla heti alusta saakka. En lähde tässä kirjoituksessani Väinön ( alla oleva video) sytystekniikkaa arvostelemaan, vaan päinvastoin totetamaan että noin ne tulet syttyvät varsin tehokkaasti kuivilla klapeilla. Väinön uunisssa on palopesän yläpuolella myös jälkipolttokammio jossa palamattomat savukaasut palavat helposti kun vain tarpeellinen lämpötila saavutetaan nopeasti. Rakotulimenetelmä jota Väinä käyttää sytysmenetelmänä videossaan on erittäin tehokas tulien sytytysmenetelmä. Samalla rakotulimenetelmä päästää jälkipolttotilaan hyvin nopeasti kuumaa savukaasua joka syttyy jälkipolttotilassa hyvin aikaisessa vaiheessa Erään kuulemani väittämän mukaan n. 2,5 - 3cm rakoväli on paras sekä nopein tulen syttymisen kannalta. Kiitos Väinö videostasi.

Alhaalta sytyttämisessä "hukkaan" meneviä savukaasuja syntyy siinä vaiheessa kun palotapahtuma ei saa nousevia kaasuja palamaan joko liian vähäisestä ilmamäärästä johtuen tai riittämättömästä lämpötilasta jolloin ns. autopyrolyysi voisi toimia jatkumona. Mitä kuivempia sekä myös muutoin helpommin syttyviä klapeja käytetään sitä vähemmän savukaasuja menee palamattomana hukkaan. Liian isokokoiset klapit liian pienessä palotilassa eivät kaasunnu palotilaan kovin nopeasti, eikä automaattinen palotapahtuman jatkumo toimi koko tehollaan heti alussa. Siksi olisikin joissain tapauksissa hyvä laittaa ensin pieniä klapeja palamaan joilla palotilan lämpötila saadaan tarpeeksi korkeaksi heti alkuvaiheessa. Tai ylhäältä sytytettäessä sama juttu, eli pienillä helposti sekä nopeasti kuumana palavilla klapeilla tai jopa pilkkeillä saadaan hyvä automaattinen palojatkumo aikaiseksi nopeasti jolloin alapuolella olevat kookkaammatkin klapit syttyvät syntyneestä lämpötilasta johtuen nopeammin.

Uunin palopesässä tapahtuu aina puita polttaessa ns puun kuivatislausta. Kuivatislauksen tuloksena syntyy haihtuvista kaasuista savukaasua ja kaasuuntuneesta kuivuneesta puusta hiiltä. Oleellisinta olisi saada mahdollisimman vähän hukkaan meneviä savukaasuja samalla kuin piipun hormiin menevien savukaasujen lämpötila ei saisi nousta tarpeettoman korkeaksi ( hukkalämpö). Mikäli palotapahtuma on suuri sekä ilmamäärä joka hormissa kulkee on suuri sekä nopea, sitä enemmän harakat lämmittelevät hukkaan päässeessä lämpöenergiassa. Mikäli taas hormipellillä liiaksi rajoittaa hormin virtausta jää palaminen epätäydelliseksi eikä puusta edes vapaudu kaikkea lämpöenergiaa palotapahtumassa. Tämän voisi ajatella vaikka niin että suuressa leivinuunissa polttaa keskellä uunia pienen pieniä tulia kovalla vedolla. Pienistä tulista saa kaiken lämpönergian tehokkaasti, mutta se siirtyy pääosin hyvin korvausilmalla tuulettuneen sekä jäähtyneen uunin palopesästä nopeasti hormiin alilämpöisenä. Tällöin lämpöä ei saada otettua talteen oikein missään vaiheessa, ei tulipesässä, eikä hormissa. vastaavasti aivan tukkeutuneen täynnä oleva tulipesä liian vähällä vedolla ei pala kunnolla ja savuaa, eikä savukaasut pala ja vaikka lämpöä saadaankin suhteessa hyvin talteen palaa puuta huonolla liekillä hukkaan samalla tavalla.

Puun palaminen uunissa

Puu ei itseasiassa pala uunissa, vaan puu kaasuuntuu ja syntynyt kaasu palaa. Polttopuun kaasuuntuminen alkaa n 230°C kohdilla ja puu saadaan syttymään n. 200 - 250°C lämpötilassa koska polttopuussa on pieniä määriä aineita jotka kaasuuntuvat matalammassa lämpötilassa kuin itse puu. Puulajeissa ei ole kuitenkaan kovin suuria eroja. Koivu kaasuuntuu hieman korkeamassa lämpötilassa kuin esim mänty.

Jokainen uunimalli tai palopesä voi olla yksilöllinen. Siksi omistajan tuleekin tutustua oman tulipesänsä ominaisuuksiin huolella. Esim joissakin tulipesässä lukumäärältään liian pienellä mutta kookkaiden klapien määrällä ei palopesän lämpö nouse riittävästi jotta puiden kaasuuntuminen ja palaminen olisi kunnolla autojatkumon eli autopyrolyysin mukainen. Ajatusleikkinä voisi vaikka ajetella nuotiota jossa on yksi savuava kannon järkäle joka ei vaan pala vaikka kuinka puhaltelisi. Kun kannon järkäleitä on lukuisia nin niiden keskellä on mahdollista saavuttaa suuriakin lämpötiloja. Taas vastaavasti ihan pieniä pilkkeitä tai peräti sahanpurua on liki mahdotonta saada puhtaasti palamaan liian ahtaassa tilassa.  Tupakka ei tupakoidessa pala näkyvällä liekillä vaan kytemällä. Mutta kun tupakan heittää palavaan tulipesään se leimahtaa ilmiliekkeihin välittömästi.

Tasainen sekä tasalaatuinen hiilloshehku tuottaa paljon lämpöenergiaa ilman suuria määriä hiukkaspäästöjä. Mutta ns epätasainen suuria sekä pieniä hiilenkökkäreitä sisältävä hiilloshehku on osittain kaasuuntuvaa puuta sekä osittain hehkuvaa hiiltä, tällainen epätasainen hiilloshehku savuaa eikä pala kunnolla. Lisäksi epätasainen hehku vaatii paljon ilmaa palaakseen kitumatta. Hiilihanko on juuri se väline jolla voidaan hiilien koostumus tasoittaa. Toinen auttava tekijä ennalta ehkäisee erikokoisten kökkäreiden syntyä on valita sopivan kokoiset sekä hyvinkin samankokoiset klapit juuri siihen palopesään.

Näkyvä palaminen syntyy juuri puun kaasun palamisesta.Näkymätön palaminen tapahtuu hiillosvaiheessa kun hiili palaa. Nämä molemmat palamisvaiheet tuottavat runsaasti lämpöä. Parhaimmillaan tasalaatuisen hiilen palaessa syntyy oheistuotteena lämmön lisäksi vain hiilidioksidia ja vettä. Polttopuut sisältävä pari prosenttia tuhka-aineita, jotka eivät pala, vaan poistuvat palokaasujen mukana piipusta tai kerääntyvät tuhka-astiaan.

Väinö kertoo leivinuunin sytyttämisestä

Väinön käyttämä rakotuli sytysmenetelmä on oikeastaan aika hyvä kunhan huolehtii että palo pääsee hyvin nousemaan myös suoraan ylöspäin. ( niin kuin videossa tapahtuu )

Vääräoppinen sytytys... ( Väinö )

Erään pönttöuunin ilman tulo palopesään

Meillä uuniluukussa on ilmavirran jakopelti yläilmalle sekä alailmalle.

Eli meidän pystyuunissa puiden vaakaladonnossa tulet pitäisi saada syttymään ylärivin takimmaisessa osassa, eli puiden perässä. Itse sytytän vaakaladonnassa noin puolivälin yläpuolelta ja uuninluukun puolelta eli etuosasta. Tulen alkuaikana pidän luukun ilmaruuvia (vetoruuvi)  paljon suuremmalla jotta palo tapahtuu puhtaammin, mutta kun hiilloksia on tarpeeksi ruuvaan vetoruuvia pienemmälle jotta hiillokset ( eli kuivatislautuneet klapit ) hehkuvat pidemmän aikaa pesässä. Hormipeltiä pidän reilusti auki alusta loppuun asti. Tällä tavoin saan puun kulutusta pienennettyä talteenotetun lämpömäärän suhteen todella paljon. Toinen varteenotettava kokemuspohjainen juttu on klapien koko. Ei liian pieniä, mutta ei missään tapauksessa liian suuria. Liian suuren klapit eivät saa kunnon hiillosta aikaiseksi ja palavat suurella ilmamäärällä heikolla lämpöteholla. Lopuksi pesään jää hämmennettäviä vielä kesken palaneita kökköjä ja uunia pitää viileähköllä huoneilmalla tuulettaa eli runsaalla korvausilmalla tuulettaa kökköjen polttamiseksi, ja samalla korvausilman tullessa huoneistoon jatkuu vedon tunne niin kauan kunnes hormin vetopellin voi laittaa kiinni. ( koettua kokemusta )

Olen kokeillut myös pystyladontaa tässä uunissa. Loppujen lopuksi ero on varsin pieni, eikä pystyladonnasta ole mitään hyötyä tässä uunissa, milteipä päinvastoin lämmön talteenottoa ajatellen. oikeastaan aika sama kummin käyttää. Helpompi ladata vaakaan. Loppujen lopuksi aika jolloin lämmöntuotto on vielä tehokasta ratkaiseen sen kuinka paljon uunin varauskapasiteetti pystyy varastoimaan lämpöä. Eli mitä pidempään uunissa on koko mitalla palavaa, tai hehkuvaa ainesta ilman lopputuuletuksia, hyöty on suurempi tiettyyn rajaan saakka. Aivan mahdoton puumäärä ja pitkäaikainenkaan korventaminen on sinänsä turhaa sekä uunille haitallista. Uunin varaava aines Eli pystyuunin tiilimassa ei pysty ottamaan yleensäkään mahdottomia lämpömääriä itseensä eikä varsinkaan nopeasti, eivätkä esim tiilet kestä liian suurta korventamista.

Käytän tässä pystyuunissa menetelmää jossa poltan sellaista keskikokoista klapia noin puolen pesällistä tai hiukan enemmän kerralla aluksi suuremalla vedolla jotta tuli palaa hyvin, ja kun puista jää jäljelle hiillosvaihe josta syntyy palaessaan enää lämmön lisäksi pääosin hiilidioksidia ja vettä, käännän vetoruuvin aika pienelle pitkittääkseni lämmön tuottamista. Kokonais lämpöenergian määrä ei siis muutu, mutta aika jona uunin tiilimassa sitoo itseensä lämpöenergiaa lisääntyy huomattavasti. Olen näin menetellen saanut uunin pintalämpötilan nousemaan huomattavasti pienemmällä puumäärällä kuin huuhtelemalla suurella ilmamäärällä tulipesää hiillosvaiheessa. Tämä hiilimassasta lämpöenergian talteenotto ei savuta juuri lainkaan. En siis pidä uunin luukkuja auki tehostaakseni hiilten nopeaa palamista. Koen että päästän silloin aivan liikaa huuhtelua palopesään jäähdyttäen samalla uunia sekä hormia. Lisäksi aika jolloin uunin tiilimassa sitoo lämpöä jää kovin lyhyeksi.  Liian suuri huuhtelu tarvitsee myös paljon korvausilmaa. Korvausilma saattaa tuntua huoneessa kylmälle sekä vetoisalle.

Nyt kun meillä hella on myös lämmitys käytössä sekä ruoka tehtään puuhellalla riittää pönttöuunin lämmityksessä hyvinkin vajaa pesällinen, alle puolella pesällisellä jopa on menty. Lämmitys tapahtuu hiukan eri aikaan jotta lämpöhuiput osuvat vuoroin kohdalleen.

Puun ladonta samaiseen pystyuuniin

Meillä on suurin osa klapeista L33 D5 - D10 kokoisia johtuen palopesien pienestä koosta Hellassa käytetään jopa D3 - D6 halkaisijan klapeja

( Klapien mitoitus L = pituus cm D halkaisjan mitta cm )

Korvausilma

Jokainen palopesä tarvitsee hapekasta ilmaa puuta polttaakseen. Korvausilman tarve on jokiselle uunin käyttäjälle tuttu asia. Mutta mitä korvausilma on ja mistä se tulee.

Asumme 1951 valmistuneessa omakotitalossa. talo on ns. rintamamies mallinen n 3 krs tyyppinen. Alimpana ns kellarikerros jossa on sauna ja ns keskikerros eli alakerta kuten me sanomme on varsinainen asuinkerros olohuoneineen sekä keittiöineen. Yläkerrassa on kolme huonetta pääosin ollut lastenhuoneina. Nyt muussakin käytössä.

Talo on lämpöeristetty yläkatosta puhallusvillalla, seinistä, ulkovuoresta lisäeristetty tuulesuojalevyin jne.. ja osa ikkuinoista kokonaan uusittu, loput korjattu sekä tiivistetty ostettuamme talon n 2004. Kyseessä on siis painovoimaiseen ilmanvaihtoon perustuva ilmankierto. Siis perinteinen "harva" tavallinen talo.

Mistä uunin tarvitsema korvausilma tulee? Tätä kannattaa miettiä kovinkin huolella. Korvausilma tulee ulkoonta. Kyllä vain, korvausilma on kylmää ulkoilmaa sillä sipuli. Jos mistään ei pääsisi asunnon sisälle ilmaa, sammuisivat tulet tulipesässä. Näin kävi kun ostettuamme talon lämmitin ensikertaa kellarikerroksessa olevaa saunan kiuasta. Tulet laitettuani suljin sauna oven ja niinhän se kävi, tulet sammuivat hetken kuluttua. Kun menin katsomaan onko puut palaneet ja tarvitseeko lisätä oli kiukaan tulipesässä kyteminen meneillään. Avattuani saunan oven alkoivat puut jälleen palaa. On siis mahdotonta alkaa "tilkkiä" kaikkea ilman tuloreittiä. Sitä on turha alkaa edes suunnittelemaan.

Peltien käyttöä tulee opetella. Ei ole mitään järkeä jättää tulien jälkeen peltejä liian pitkäksi aikaa auki. Jos tulipesää tai uunia huuhdellaan varmuuden vuoksi kovinkin pitkään uuni jäähtyy nopeasti karkoittaen varatun lämmön hormin kautta harakoille. Lisäksi korvausilmaa ulkoonta tulee sisälle niin että tuuliviiri heiluisi lattialla. Lisäksi kuten ymmärrämme on uunien sijainti keskellä asuntoa ominainen lisäämään vedon tuntua juuri siinä vaiheessa kun uuni lämpenee, eikä lämpö ole vielä jakautunut huoneeseen tasaisesti. Tämä puhtaasti lämpimän ilman sekä kylmän ilman painoeroihin perustuva fysikaalinen ilmiö tuntuu kylmälle lattiatasolla. Kun korvausilma viilentää tullessaan ilman tuloreittejä uunin lämmetessä on ihan varmaa että jossain kohtaa huonetta tuntuu kylmälle vaikka uunin vieressä naama hehkuu.

Liiallinen peltien auki pitäminen siis hävittää saatua lämpöenergiaa kahdella tavalla. Viilentää tullessaan tuloreittiään ja mennessään uunin kautta ulos vie lämmön piipusta harakoille vanhan sanonnan mukaisesti. Kun pellit sun muut hormit suljetaan ajoissa loppuu samalla myös korvausilman tarve, ja uunista vapautuva lämpöenergia pääsee sekä voi jakautua tasaisemmin huoneistoon. Uunissa oleva puhdas hiilihehku ei tarvitse niin paljon korvausilmaa kuin juuri syttynyt palava puu. Jos uunissa on luukuissa vedon säätely mahdollisuus, on ilmamäärän säätely hiilloshehkulle viisaampi tehdä uunin luukulta kuin peltiä rajoittamalla.

Erään takan lämmitys

Savonturaukko näyttää milloin pellit voi laittaa kiinni.

Väinö kokeilee sytyttää leivinuunin perältä

Oma huomio: Kun vertaa pihanuotion korvausilman etenemistä kohtisuoraa ylöspäin niin sytyttäminen päältä on sama asia kuin leivinuuniss perältä sytyttäminen.

Lämpö talteen Niko Moilanen

Niko Moilanen käyttää taitavasti lämpöenergiaa talteen. Tässä myös takaa sytytys.

Miten ilma kiertää huoneistossa kaminan lämmityksessä.

Vedon tunne

Lämmin ilma nousee ylös ja kulkeutuu kattoa viileten matkalla pitkin vastapäiseen seinään ja sieltä lattialle kohti kaminaa uudelleen lämpeäväksi. Tämä ilmiö tunnetaan pahimmillaan vedon tunteena. Kyse ei välttämättä ole siitä kuinka korvausilma painovoimaisessa asunnossa virtaa ikkunanraoista sisälle, vaan ihan pelkästään kylmän sekä lämpimän ilmamassan liikkeistä huoneessa. On siis ihan varma asia että rakennuksen keskellä oleva lämpenevä uuni tuottaa vedon tunteen silloin kun ilmamassa sekä seinät ovat vielä viileämmät. Uunin lämpenemisen aikaan myös huoneeseen saapuva kylmä korvausilma lisää vedon tunnetta. 

Aistimus vedon tunteesta syntyy ihon paikallisesta jäähtymisestä. Operatiivinen lämpötila kuvaa huoneen sisälämpötilasta poikkeavien pintalämpötilojen vaikutusta ihmisen kokemaan lämmöntunteeseen. Konvektiossa lämpöenergia siirtyy välittäjäaineen mukana. Lämpö pienentää ilman tiheyttä ja saa sen kohoamaan, jolloin tilalle virtaa uutta, kylmempää ilmaa.

Painovoimainen ilmanvaihto perustuu korkeus- ja lämpöerojen aikaansaamiin paine-eroihin. Tuntuuko sisällä vetoisalta? Asiantuntija kertoo miksi | Yle Uutiset

Mökkikärryn lämmitys , kuivatus ja pannukahvit kaminalla (vedon tunne kohdassa 17:38 )

Jukka testaa ja harrastaa

Miten pyrolyysi toimii

jalotus

Puun kuivatislaus siten että kaasu poltetaan samalla eli pyrolyysi, ts autopyrolyysi.

Puun kuumentaminen hapettomassa tilassa niin että puusta vapautuu haihtuvia kaasuja on puun kuivatislausta. Kuivatislaamalla valmistetaan hiiltä. Jopa grillihiiliä voidaan näin valmistaa siten että jätetään tislaus lievästi kesken.

Normaalissa tulipesässä voi olla tilanteita joissa jokunen puuklapi jää kuivatislattavaksi johtuen liian vähäisestä palohapen määrästä. Huono asia tämä on silloin mikäli haihtuvia kaasuja ei voida polttaa, vaan ne haihtuvat savuhormin kautta ulos. Monissa tulipesissä on ns jälkipolttokammio jossa nämä kuumat palamattomat palokaasut poltetaan ikän kuin uudelleen. Tällöin savukaasut luovuttavat lämpöenergian hyötykäyttöön.

Esitän tämän videon siksi että ymmärtää uunin palotapahtuman sekä puun palamistapahtuman kulun. Biohiili tai Jalotuksen myöhemmissä videoissa oleva pyrolyysiuuni on kokonaan jo toinen juttu.

>

n

Lähteitä

Puukiukaan lämmityksen perusteet

Alla oleva Leivinuuni on alkuperin 19.9 kirjoitettu nimellä "Leivinuuni"

Meilläkin on pieni leivinuuni

( UUniin mahtuisi pituudeltaan pidempiä klapeja kuin L33, mutta meille ei ole tehty kuin L33 klapeja. Halkaisijaltaan leivinuuniimme soveltuu erinomaisesti keskikokoiset ja sitä pienemmät klapit ( D10 -> D6 ) Jokunen yksittäinen iso yli D10 kokoinen palaa yhtäaikasesti jos sen latoo takimmaiseen riviin uunin perälle )

Aiomme selvitä talven lämmityksistä ilman sähköpattereita. Kokeilemme riittääkö olkkarin "pönttö"uuni eli pystyuuni sekä keittiössä oleva hella / leivinuuni pitämään talomme lämpimänä. Alhaalla kellarikerroksessa on sauna jossa on jatkuvalämmitteinen kiuas lämmönlähteenä. ( olen kirjoittanut saunan lämmöneristämisestä )

Meillä on ollut aikaisempina talvina öljytäytteiset sähkölämpöpatterit joka huoneessa. Toki lämmitetty aina olohuoneen pystyuunia.

JK. 9.10.2022 Kokemuksia.

Nyt on joitakin kertoja lämmitetty leivinuuni käyttäen n. puolet palotilasta yhdellä pesällisellä. Käytännössä kantokorillinen sekapuuta, tai hieman vajaa korillinen. ( punnitsin vajaan sekapuu korillisen puumäärän painoksi n. 7,5kg eli noin 30,5 kWh energiamäärä ) Lämpö jakautuu todella tasaisesti koko vuorokauden ajalle. Aivan mahtava lämmönlähde. Kyse on siis asuimiston lämmittämisestä eikä leipomisesta.

Yhtenä päivänä ennen iltaa oli hieman kylmempi keli ulkona joten sisälläkin alkoi hieman viilenemään. Käytin hellaa ruoan valmistamiseen. Lämpöä tuli heti reilusti joten jouduin aukaisemaan tuuleushormin luukun ( Ollut aina kiinni ) Lämpö jakautui kuitenkin todella tasaisesti koko asuinkerroksen tiloihin.

Nyt on ollut keskimäärin melko lämmintä keliä lukuunottamatta paria yötä jolloin aamulla auton ikkunatkin olivat jäässä. Muutoin ollut reilusti lämpimän puolella. Pelkkä leivinuuni on riittänyt vallan mainiosti koko rakennuksen lämmön ylläpitämiseksi. Yhtenä iltana en lämmittänyt edes leivinuunia lämpimän kelin vuoksi ja näin ollen jätin kaiken lämmöntuoton pelkän kellarikerroksessa sijaitsevan saunan varaan.

Leivinuunin toiminnan perusteet

Pieniä klapeja vai suurempia katkottuja halkoja. Vai ihanko pilkkeitä?

Polta kuivaa puuta (Puunkaato - Bioenergianeuvoja )

"... Tärkeää on myös puupinon peittäminen mahdollisimman ilmavasti esimerkiksi peltikatteella, että puu pääsee kuivamaan. Vuoden kuluttua oikein peitetyssä pinossa ollut puu on kosteudeltaan noin 13 %, mikä on erinomainen kosteusarvo polttopuulle. Jos pino peitetään hengittämättömällä muovilla tai pressulla, tulos on merkittävästi huonompi. ..."

Varmaan ikuinen pähkäilemisen aihe minkä kokoisia puita tulisi tulisijassa polttaa. Jos tulisijan täyttää liian pienillä pilkkeillä voi hetkellinen kertalämpö olla aikamoisen kova jollin uunin lämpövarastatoiti kyky ei kerkeä ottaa lämpöä talteen. Lisäksi nopea korkealämpöinen tuli saattaa vahingoittaa uunia. Toisaalta jos poltettavat puut eli vaikkapa vain kerran halkaistut isot klapit palavat hitaammin jolloin lämpöä kerkeää siirtyä varastoitiin uunin massaan enemmän. Paras tulos saavutetaan kuitenkin sopivan kokoisilla klapeilla ja hallitulla tulen polttamisella.

Onko edellä esittämäni väittämä noin yksiselitteinen? Ei ole, vaikka todenperää väittämäsä paljon onkin.

Ensinnäkin liian isojen klapien polttaminen on vaivalloista palamista mikäli tulisijaan ei mahdu kuin lukumäärältää pieni määrä ja isojen klapien lävitse kulkee reilusti ilmaa hormiin joka jäähdyttää samalla huoneistoa, ( ilman korvaaminen )  kuin tulipesääkin puhumattakaan hormista. Voi käydä pahimmilaan niin että puita palaa huonolla vajavaisella liekillä pitkään, eikä uuni lämpene ja huoneistossa tuntuu vetoa. 

Onko sitten pienempi klapi parempi? No joo, rajansa kaikella. Pieniä klapeja polttaessa on syytä osata käyttää uunin ominaisuuksia oikein. Lisäksi on osattava katsoa milloin puut ovat kunnolla palamassa jolloin ensiöilmaa voi pienentää niin ettei kuitenkaan puhuta kitupalamisesta. Mutta kun sopivasti pienempi klapi muodostaa yhtaikaisen mattomaisen hiilloksen on tästä lämmön talteenottaminen helpompaa kuin ylisuurten klapien kitupalamisesta jäljelle jäävä könttinen hiillos voi edes  tuottaa. Ylisuurista klapeista kun ei jää kuin pari kituvaa klönttiä tulisijan pohjalle joita sitten kopistellaan hiilihangolla samaan aikaan vedon ollessa täysillä jäähdytetään tulisijaa sekä hormia. Lisäksi huoneistoon on tultava jostain reilu määrä korvausilmaa.

Tulisijan koko ratkaiseen myös paljon. Muistan isäpuoleni aina sanoneen että klapi palaessaan tarvitsee aina seuraa. Yksinäistä klapia ei saa polttaa, vaan tulisijaan lisätään aina pari tai kolme klapia kerrallaan. Pieneen tulisijaan ei voisi edes paria klapia yhtaikaisesti lisätä mikäli klapit olisivat halon kokoluokkaa, siksi klapien täytyy olla sopivan kokoisia.

Keittiön puuhella on erinomainen opiskelupaikka palamisen hallintaa ajatellen. Puuhellan tulisijaan ei kovin isot klapit edes mahdu, eivätkä kunnolla palaisi vaikka mahtuisi. Pienessä lieden tulisijassa näkyy selvästi ihan käytännössä kuinka sopivan kokoiset klapit palavat "porukalla" , eikä pohjalle jää lopuksikaan paria kituvaa hiilimöhkälettä, vaan yhtaikainen hiilimatto joka palaa loppuun yhtaikaisesti.

Isommassa tulisijassa sama ilmiö kuin lieden pienessä tulisijassa on mahdollista saada aikaiseksi sopivasti hieman isommilla klapeilla. Kookkaissa leivinuuneissa voi polttaa jo keskikokoa suurempia klapeja. Keittiölieden syttyklapeja eli pieniä klapeja kutsutaankin jopa pilkkeiksi.

Tulisijan tai lämmitysuunin tai millä nimellä sitä nyt kutsutaankin käyttäminen on yleensä ottaen "taiteilua. Lämpöä on aina helpompi suoltaa harakoille kuin lämmön talteenottoon varaamalla. Mutta liika ahnehtiminen lämmön varaamisessa varsinkin palon alkuvaiheessa voi tuottaa liian huonolaatuisen palamisen jolloin hormit sun muut savukanavat nokeentuvat päästäen samalla pienhiukkasia ilmakehään.

Liikaa vetoa sekä ensiöilmaa pitää antaa silloin kun puut sytytetään ja siihen saakka kunnes saadaan aikaiseksi niin riittävä lämpö että puut kaasuuntuvat tulipesässä tasaisesti joka puolelta. Tällöin tuli palaa klapien jokaisella sivulla lämmittäen vierellä olevia klapeja samalla. Kun tuli on kuumaa sekä lämpöä tuottavaa, voi vetoa sekä ensiöilmaa hieman vähentää jotta uunin varaava materiaali alkaa ottamaan lämpöä talteen. Mikäli tulien polttamisella aikaansaadaan runsas tasainen hiilimatto on se kaikkein otollisin lämmön lähde joka on syytä ottaa talteen kunnolla. Hiilimaton palaminen ei savuta, eikä nokea hormeja, siksi sitä voi polttaa pitkään ja hitaasti vetoja säädellen. HUOM peltejä ei saa siltikään laittaa kiinni liian aikaisin vaikka vetoa onkin syytä pienentää ensiö kuin vetopellinkin osalta.

!!!!Nykyiset uunin toimivat eri tavalla kuin vanhat uunit. Ota tarkoin selvää miten käyttämästäsi uunista saa energiatehokkaasti lämpöä talteen.!!!!

Leivinuunin lämmittäminen leipomista, ruoanlaittoa yms varten on hieman eri asia kuin pelkkä asunnon lämmittäminen.  Leipomista varten on syytä ensin rauhassa opiskella leivinuunin käyttö sekä käyttäytyminen kunnolla.

 

Puun lämpöarvo

Taulukosta puuttuu omenapuu koska se ei ole normaali lämmitys polttopuu omenapuun energiasisältö on n.2000 kWh/p.m3 / taulukon arvot ovat 20% kosteusarvolla, eli normaalilla polttopuun arvolla.

Puulaji	Lämpöarvo kWh/kg	Energiasisältö kWh/p-m3
Koivu	4,15	1700
Mänty	4,15	1360
Kuusi	4,10	1320
Leppä	4,05	1230

Klapien koko määritelmiä

Klapi = 1m halosta kolmeen osaan sahattu kerran tai useammin halkaistu puu. ( yleisesti uunin tulisijaan sopivan kokoinen polttopuu )
Halko = Määrämittainen, yleensä n. metrin (1m) mittainen, sekä yli 8cm halkaisijaltaan oleva puu joka on vain yhden kerran halkaistu.
Pilke = uunissa käytettävä polttopuu vrt klapi , Pilke on myös useasti vielä pienemmäksi pilkottu kuin klapi. Esim tervanpoltossa käytettiin erittäin pieniä klapeja eli pilkkeitä.

Klapin mittoja:  Peruspituus 33cm = L33, myös lyhyempi 25cm = L25
halkaisija: Pieni D5, keskikoko D10, suurin D15 ( D10 = 10cm reiästä mahtuva, mutta suurempi kuin D5 ) 

polttopuu - koivuklapi.net

Tuoteseloste koivuklapi_net_tuoteseloste.xlsx

Onko pitkällä säilytyksellä vaikutusta klapien lämpöarvoon?

Luulitko, että vanha polttopuu ei lämmitä? MT testautti 28 vuotta vanhat klapit ( maaseuduntulevaisuus maaseuduntulevaisuus )

”Näytteillä ei ole merkittäviä eroja, hyvää polttopuuta molemmat. Hyvin säilytetty puu on selvästi hyvää vuosienkin säilytyksen jälkeen”, Rautio sanoo.

"Kirjallisuuslähteiden mukaan täysin kuivan koivun runkopuun tehollinen lämpöarvo kuiva-aineessa vaihtelee 18,96–19,06 MJ/kg eli 5,27 –5,29 kWh/kg. Nyt mitatuissa näytteissä vanhojen klapien lämpöarvo 5,27 kWh oli täsmälleen sama kuin mitä tutkimukset kertovat, nuorissa klapeissa puolestaan aavistuksen alle." 

Lieteen sopivia klapeja, tai oikeastaan lähes pilkkeitä.

Muiden videoita

MetsäMan

Savonturaukko

Haninen

Puiden polttamisesta yleensäkin

Tulikivi uunin käyttöönotto

Vedon säätelystä

Kotiliesi lehden sivuilta: ( https://kotiliesi.fi/mainos/mainos/ei-ole-se-ja-sama-miten-puuta-poltetaan-lue-asiantuntijan-vinkit-tehokkaaseen-ja-puhtaampaan-palamiseen/?utm_source=facebook&utm_medium=social&utm_campaign=nunnauuni&fbclid=IwAR1N8tc19DWWFwhU9O_ElVg37DVv89ULHNaC2jMGc-YcWZnckxNPyPBdT8Q )

Polttopuut kannattaa tuoda sisälle ainakin vuorokausi ennen polttamista, sillä kylmänä niiden pinnalle muodostuu huoneilmasta tiivistyvää kosteutta. Kun tuli palaa uunissa, on muistettava huolehtia vedon säätelystä.

“Yleinen virhe on vedon säätely paloilmaa säätämällä, kun se pitäisi tehdä hormipeltiä säätämällä. Kun puut palavat tasaisesti kohisten kirkkaalla liekillä ja piipusta tulee etupäässä valkoista savua, veto on sopiva”, vinkkaa Mäkkeli.

Hormipeltihän on se vedon säätelypelti. Esim meidän sauna kiukaassa kellarikerroksessa hormipellin ollessa täysin auki on veto niin kova ettei oikeastaan kiuas edes lämpene niin paljon kuin hormiputki, sekä piippuhormi koska palo tapahtuu vielä hormiputkessakin. Meillä saunan kiukaalla on melko pitkä rautainen hormiputki ennen piippuhormia. Tämä hormiputki alkaa punoittamaan kovalla vedolla ja lämmittää saunan 100°C ennen kuin kiuas on edes läheskään kylpy lämmin. 

Hormipellillä voi säätää tulen palamisnopeutta maltillisemmaksi. Samalla tuli ehtii viipyillä myös kiukaan sisällä lämmittäen löylykiviä. Sama se on kaikissa uuneissa ja varsinkin aina jos veto on varsin kova. Kuten kaikessa. Tässäkin väittämässä on mutta. Esim meidän pystyuunin oma vetoruuvi säätelee saapuvaa llmamäärää palopesälle ja toimii paremmin mikäli hormipelti ei ole liian pienellä. Palo alkaa kitumaan mikäli pienennän hormipeltiä, mutta palaa savuttomammin ja puhtaammin kun säädän ilman saantia vetoruuvista.

Vastaavasti meidän keittiön leivinuuni on helpompi säätää hormipellistä ilman että palaminen häirintyy kituvaksi.

Jokaisella tulisijalla on oma luonteensa joka tulee selvittää itse kokeilemalla

Tarina saunasta, ja sen vaikutuksesta lämmön lähteenä.

Lämmittämiseen olen paneutunut myös saunaremontin aikana. En liitä sitä artikkelia tähän samaan, vaan laitan linkin Satu saunasta artikkeliin Artikkelissa kuvataan lämmön siirtymää asuinrakennuksessa jossa sauna on kellarikerroksessa. ( Linkki korjattu 16.8.2023 )

Kellarikerroksessa olevalla puulämmitteisellä saunalla on suuri merkitys asuintilojen sekä koko rakennuksen yleiseen lämpötilaan. Varsinainen asuintilojen päälämmön lähde kelarisauna ei meilläkään ole koskaan ollut, mutta kokonaiskuvassa varsin merkittävä yleisen mukavan tasalämmön tuottaja se on aina ollut. Miten saunaremontti vaikutti kokonaisuuteen? Lue edellä mainittu Satu saunasta.

n

n