Tässä tätä mielenmaisemaa, olkaa hyvä!
.
Hep Stars
Heps Stars ja Rolling Stones Kuuluivat vahvoihin taustavaikuttajiin. Joitakin Rollareitten kappaleita tuli kuunneltua oikein toden tosiaan mutta enimmäkseen alunperin käännöksinä Hep Stars Benny Andersson ruotsalainen bändi soi joskus radiosta ja kuului niihin "pitkätukkaisiin " yhtyeisiin Beatlesin kanssa jota ei vanhempieni mielestä kuulemma oiken saanut ihannoida eikä ainkaan katsella esimerkkiä hakeakseen. Vanhempani sanoivatkin että sellaista joikuamista ilman musiikkia. ja hiukset roikkuu.
Kai niitä joku sitten tosissaankin kuunteli sekä taisi oikein tykästyäkin. Esim Björn Ulvaeus soitti yhden korvaavan kitaristi keikan poissaolevan kitaristin vuoksi Hep Starsin Suomen keikalla Helsingissä ja jäi lopullisesti sille tielle musiikin saralla. Björn jätti insinööriopinnot ja höyrähti kokonaan musiikkiin. Toki täytynee puolustella Björniä kun sillä tyttöystävä oli kuitenkin jo esiintyvä tähti Agnetha Fältskog, ja itsekin tehnyt musiikkia jo paljon. Lopulta kaiken kaikkiaan neljä esiintyjää höyrähtivät samaan melodiseen tuotantoon. Agneta, Benny, Björn, Anni-Frid. Vuodesta 1974 lähtien ihan viime vuosiin asti levytyksiä tehnyt kokoonpano on kuitenkin ehkä tai taitaa ihan ollakin kokonaisuutena maailman menestynein yhtye. ( ABBA )
No ei se meikäläinen olisi erottanut sen paremmin tähteä kivestä kuin Veikko ja Anttikaan reissuillaan 60 luvun alussa. Antti sekä Veikko tapasivat erään kellaribändin esiintymässä ja hetken kuunneltuaan totesivat että ei ole kummoinen tuokaan. No Beatles jota kuuntelivat oli vielä niin raakile. Niin, eikä Veikko ja Anttikaan olleet vielä Emil von Retee ja Irwin Goodman.
Heps Stars on esimerkkinä kuuskytluvun musiikillisesta suunnasta. Vasta seiskyt luvulle mentäessä momentti kiihtyi enemmän jazz ja blues suunnasta kehittyneempään jazz ja blues muotoon eli Disco musiikkiin. Heps Stars ei enää ollut ihan 60 luvun alkutuotantoa vaan tyylisuunnan kehittyminen oli jo näkyvissä.
HEP STARS - THE BIRDS IN THE SKY (1967)
Outoa olisi jos joku aikalaiseni väittäisi ettei ole Cadillac kappaletta Heps Starsin esittämänä koskaan kuullut.
Hep Stars - Cadillac
The Animals
Alkuperäinen The Animals yhtye osoitti maailmalle "rautalankaa ja sähköurkuja" omalla tavallaan. Myöhemmin alkuperäisen yhtyeen hajottua Eric Burdon jatkoi uudella kokoonpanolla Eric Burdon and the Animals. Uuden yhtyeen myötä musiikki suuntautui myös uudemmille urille.
Eric Burdon on tehnyt mittavan uran artistina myöhemmin.
Selväähän se oli että nuoren pojanklopin korviin kantautui British Invasion kaikessa muodossaan. osin tietenkin pehmennettyinä käännösversioina, mutta osin alkuperäisinäkin. Kyllä siitä jokin jälki jäi mielen syövereihin.
Missään tapauksessa ei saa unohtaa mainita Animals yhtyeen v 1964 julkaisemaa "House of the Rising Sun" kappaletta alkuperäisenä. Käännöksenä se lienee myös vähintään yhtä tuttu jokaiselle aikalaiselleni. Ihmettelisin jos tällä kappaleella ei olisi ollut vaikuttavia piirteitä omaan identiteettiseen kehitykseeni musiikin suhteen.
The Animals "House Of The Rising Sun" on The Ed Sullivan Show
Tässä toinen The Animals yhtyeen veistämä jälki mielen sopukoihin. Ihmettelen jos joku aikalaisistani ei ole tätä kuullut.
Animals - Don't let me be Misunderstood
The Animals - Bring It On Home To Me (clip, 1965)
War
Eric Burdon muutti tyyliä 70 luvun taitteessa voimakkaasti. Otin tämän mukaan siksi että tämä kuvaa 70 luvun tyyilisuuntauksen voimakkaan muutoksen. Omalla kohdalla tämä kappale jäi vähemmälle kuuntelulle, jos lainkaan. Mutta tyylisuunta oli selvä. Mukana elettiin. Aloin itsekin elää sellaista alkuaikojen vieroitusta lapsuudesta, joten mukana mentiin.
Eric Burdon & War Tobacco Road Live, 1970
Rolling Stones
Kuten Hep Starsin jälkeen jäsenen Bennyn uuden yhtyeen nimeltä Björn, Benny, Agnetha & Anni-Frid tai ehkäpä yhtye oli vielä siihen aikaan Festfolk nimisenä ja sen esittämä kappale People need love soi radiossa usein.
Mutta.
Rollareitten Paint It, Black soi kuitenkin vielä useammin, no tosin radiosta enimmäkseen käännöksenä ( Kai Hyttinen "Mustaa" ) Hyttisen Kailla oli lyhyemmät hiuksetkin, joten se oli jopa vanhempieni mukaan varteenotettavampi esittäjä.
The Rolling Stones - Paint It, Black (Official Lyric Video)
Tämäkin vuonna 1973 julkaistu kappale tuli tutuksi myös suomennoksena. "Lippu salkoon"
Tie a yellow ribbon 'round ol' Oak tree - Tony Orlando
Samaa Tony Orlando linjaa edelleen mutta meilläpäin tunnetuksi tämäkin teki Ilkka Sysimetsä eli Freredik. Taisi olla Reetun nousukautta.
Tony Orlando and Dawn Kung Fu Fighting
Jethro Tull
Voihan sitä väittää ettei ole koskaan kuullukaan. Mutta esim hittikappale Bourée vuodelta 1969 lienee kuitenkin mieliin jäänyt.
Jethro Tull - Bourée (French TV, 1969 'La Joconde')
Beatles
Melkomoisen suosion saavuttaneet Beatlesin pojat olivat vanhemman ikäpolven mielestä räävittömiä pitkätukkia jotka eivät edes laula kunnolla, vaan määkivät umpimähkään. Näin puhui isovanhempien sekä joidenkin vanhempien sukopolvi.
No meikäläinen kuitenkin tykkäsi aika kovasti. Tietenkin jo pelkästään siksi.... no pidin kyllä ihan oikeasti. Uhrasin jopa tyhjiä uusia C-kasetteja nauhoittaakseni niihin tätä musiikkia.
The Beatles - All My Loving - Dutch TV, 1964
The Lovin´ spoonful
Summer in the City 1966. Uskotteko?
No kappalehan kyllä tuli kuunneltua kymmeniin kertoihin. Tutuksi tuli mutta käännöksenä tietenkin. ( Danny Kesäkatu ). En minä mistään alkuperäisestä tainut ollut kuullutkaan vielä 60 luvulla ainakaan.
Täytyy kyllä sanoa että Dannyn käännösesitys ei ollut huono, kuten mikään mitä Danny esitti 60/70 luvulla. En mene sanomaan että huonoa myöhemminkään, mutta omalle kohdalle osuivat ja upposivat nuo 60/70 luvun esitykset.
En siis laita käännösiskelmä versiota tähän vaikka sen olinkin aina kuullut.
Summer in the City
Uriah Heep
Puhusin syvintä potaskaa jos väittäisin ettei Uriah Heep olisi antanut jonkinlaista potkua sekä voimaa nuoruuden karikkojen keskellä. Yhä edelleen nämäkin vanhat kappaleet ovat niin kovaa kamaa että eivä häpeä millekään uudemmalle.
ja väitän että jos aikalaiseni väittää ettei ole koskaan moisesta yhtyeestä mitään kuullutkaan, on ikävä kyllä kuuro. Nähnyt on melko varmasti kuitenkin.
Lady in black
Black Sabbath / Led Zeppelin
Sanomattakin selvää että molempia tulu kuunneltua varsinkin jos sattui jotkut nuorisobileet olemaan johon osallistuin. Erittäin kuvaavaa musiikkia 70 luvun alusta jolloin ensimmäisiä (ensimmäinen ) partajouhia alkoi kasvaa. On samalla tavalla sanomattakin selvää että nämä molemmat jättivät omia syviä raapaisuja sielunmaisemaani. Jollain tavalla juuri näiden ansiosta ei myöhemmän ajan "pintamusa" oikein syvälle minuun päässyt juurtumaankaan. Esim myöhemmin ns ysärin kova menomusa oli sellaista jota kuunteli ja josta jopa piti, muttei muistin sopukoissa ollut enää tilaa jotta niitä ysärin helmiä montaakaan olisi mieleen jäänyt.
BLACK SABBATH - "Paranoid"
Led Zeppelin - Whole Lotta Love
Slade
Jonkinlainen osa jonkunlaista bileaikaa tämä musiikki. Muistoihin tulee jonkinlaiset humalahakuiset illanvietot joissa meno muuttui hämärän rajamailla tunnelmaltaa rajuksi. Oisko niin että Slade yhtyeelläkin on jonkinlainen osa nuoruuteni vaikuttajista. Tai mitäpä sitä kieltämään. Oli vaikutusta.
Slade - Cum On Feel The Noize
The Osmonds
The Osmonds Crazy Horses 1972. Sanottakoon että aikansa tuotos. Kappaleena sellainen että ihan varmasti tuli kuunneltua koska se kuului ajankuvaan kuin nyrkki silmään. Videota ei tainut televisiossa olla näytillä siihen aikaan. Video on aikakautensa tuotos eikä lainkaan huonosti toteutettu. Jos vertaa 70 luvun alun tv nauhoituksiin ABBA, SLADE jne kuuluu tämä täysin samaan kastiin. Videolla paljastuu tuo kirkuna ääni joka tehdään sen aikaisella syntikalla. Itselle sellainen kappale joka jostain syystä ei tuo merkitystä mieleen.
Moody Blues
70 luvun melodinen musiikki parhaimmillaan. Tästäkin kappaleesta voi heittää yleistyksen että seiskyt luvulla tehtiin hyvää musiikkia.
Moody Blues - Melancholy Man (1970)
Tapani Kansa
Käymme yhdessä ain Tapani Kansan esittämänä tuli tutuksi jollotukseksi radiosta. Tapani Kansan tuotanto kaiken kaikkiaan 60/70 luvulla kuului niihin joita radiossa tosi paljon soitetettiin. En pitänyt huonoina esityksinä, päinvastoin Tapani Kansan uskottava tapa esittää, sekä taitava äänen käyttö hyvän laulutaidon kanssa olivat ihan jees. Enempi se jäi kuulijalle valita tykkääkö vai ei, minä tykkäsin.
Sen kummempia vaikutteita kuitenkaan tuskin sain. Mutta kuuntelin mielelläni.
Silti en kuulunut siihen kuulijakuntaan että olisin vartavasten ostellut Tapsaa. Vaikka kuinka teki mieli laittaa se kuulemani versio juuri tähän esille, laitan alkuperäisen RONNY tulkinnan tekijältä itseltään. Itse olen tuskin koskaan aiemmin kuullut alkuperäistä.
Säveltäjä Wolfgang Roloff, Taitelijanimellä RONNY, Dunja Du
Ronny - Dunja Du
Kari Kuuva
Jonkin verran radiosta tuli Kari Kuuvan esittämänä Do Wah Diddy Diddy . Tällainen tyyli kuului ajan henkeen vahvasti. Kun miettii mihin kohtaan tämä juurtui identiteettiä, en tiedä, mutta... johonkin.
Vaikka tästäkin Do Wah Diddy Diddy kappaleesta alkuperäinen tuntui jotenkin istuvan vielä paremmin johonkin siihen "suuren maailman" humuun johon oltiin menossa
Doo Wah Diddy Manfred Mann
Arto Sotavalta
Käännösiskelmällä "Päivät kuin unta" oli tyypillinen mielenmaisemaa kuvastava rallatus, Voisi sanoa että oli kuin suoraan suomalaisuuden kuvajainen. Tämä rallatus lienee sellainen ajankuva. Siihen se sopii hyvin.
Alkuperäisen Belgialaisen Jacques Brel v 1961 esittämän Le Moribond kappaleen kuultuaan eron havaitsee selkeästi.
Le Moribond
Jos vielä oot vapaa,
Radiosoittona todella pitkään ja enpä osaa sanoa kuinka moni iskelmälaulaja otti tämän omaan esityslistaansa. Vahvaa seiskytluvun tunnelmaa juuri sellaisena kuin se todella aidoimmillaan on. Otin tämän kappaleen sekä esittäjän esille koska tällä kappaleella on merkitys joka koskee enemmän ajan henkeä kuin kappaletta. Jos olisi tuolloin kysytty minulta "pidätkö musiikista" olisin vastannut "kyllä" sen suuremmin miettimättä. Tämä kappale edusti sanaa "musiikki" ei sen enempää, eikä sen vähempää. Ei kolahtanut, ei tuntunut vähäpätöiselle, mutta toimi juuri siinä musiikki sanan tehtävässä mainiosti.
Jos vielä oot vapaa ~ MARKUS (1970)
Markku Tranberg
Terry Jacks "Seasons In The Sun" on vielä enemmän sitä 70 lukua jonka muistan.