Kuka maksaa?
Kun hallitus puhuu veronkevennyksistä, retoriikka kuulostaa houkuttelevalta. Pieni- ja keskituloisille luvataan helpotusta, suurempi potti heille. Mutta kun kurkistaa numeroiden alle, todellisuus paljastaa karua faktaa:
veronkevennykset ovat jälleen kerran suurituloisten juhlaa.
Otetaan konkreettinen esimerkki. 20 000 euroa kuukaudessa ansaitseva saa veronkevennyksiä 8500 euroa vuodessa. Entä 6000 euroa kuukaudessa ansaitseva? Nolla euroa. Ja 2000 euroa kuukaudessa ansaitseva? Hänen verotuksensa jopa kiristyy 30 euroa kuukaudessa.
Tämä ei ole sattumaa. Se on poliittinen valinta.
Yli 100 000 euroa vuodessa ansaitsevat saavat yhteensä noin 450 miljoonaa euroa veronkevennyksiä, keskimäärin yli 4000 euroa per henkilö. Alle 100 000 euroa ansaitsevat saavat keskimäärin alle 150 euroa. Missä on se "suurempi potti" pieni- ja keskituloisille?
Mutta tarina ei pääty tähän. Kun toisesta kädestä annetaan, toisesta otetaan. Hallitus poisti ammattiyhdistysjäsenyyden verovapauden, työhuonevähennyksen ja työsuhdepyörän edun. Näistä kertyy valtiolle 250 miljoonaa euroa vuodessa. Arvatkaa, keitä nämä leikkaukset koskevat? Nimenomaan niitä pieni- ja keskituloisia, joille kevennyksiä väitettiin kohdistettavan.
Tämä on poliittista taikatemppua parhaimmillaan: vasemmalla kädellä näytetään veronkevennystä, oikealla kädellä otetaan vähennykset pois. Lopputulos? Kuutituhatta euroa kuukaudessa ansaitseva ei saa mitään tai hänen verotuksensa kiristyy.
Vielä syvemmälle mentäessä kuva synkistyy entisestään. Seitsemän Suomen rikkainta miljardööriä omisti vuonna 2013 yhtä paljon varallisuutta kuin vähävaraisimmat 1,85 miljoonaa kansalaista. Silti he maksoivat yhteensä vain alle kahdeksan miljoonaa euroa tuloveroja, kun vähävaraisin 40 prosenttia maksoi yli viisi miljardia euroa.
Kuinka tämä on mahdollista? Varallisuus on järjestetty holding-yhtiöihin, joissa se karttuuu pitkälti verovapaasti. Samaan aikaan jokainen ostoskäynti, joka bensa-osto, jokainen olut maksaa kulutusveroa. Nämä regressiiviset verot koskettavat kaikkia tasapuolisesti – työttömiä, eläkeläisiä, opiskelijoita. Köyhimmät maksavat suhteellisesti suurimman osan tuloistaan veroina.
Hallituksen talouspolitiikkaa on kuvattu sataprosentin kokoomuslaiseksi ideologiaksi. Se perustuu uskoon, että työttömät loisivat ja leikkaukset "kannustavat" työhön. Todellisuudessa leikkaukset ovat jäädyttäneet investoinnit, kasvattaneet säästöastetta ja syventäneet taantumaa. Sisämarkkinat, jotka muodostavat 60 prosenttia Suomen taloudesta, ovat heikentyneet dramaattisesti.
Kun suurituloinen saa veronkevennystä, hän ei juokse kauppaan ostamaan lisää maitoa ja leipää. Hän sijoittaa rahat pörssiin. Kun pienituloisen ostovoimaa heikennetään, se näkyy suoraan kauppojen kassavirroissa ja yritysten tuloksissa.
Kuka siis maksaa nämä veronkevennykset? Vastaus on kristallinkirkas: me muut. Pieni- ja keskituloiset maksavat vähennysten poistoilla ja kiristyneellä verotuksella. Kaikki maksavat heikentyneen talouden ja sisämarkkinoiden romahtamisen kautta. Työttömät, eläkeläiset ja opiskelijat maksavat kulutusveroja, joita ei ole kevennetty lainkaan.
Tämä on poliittinen valinta, jossa hyvinvointivaltion periaatteet käännetään päälaelleen. Sen sijaan, että vahvimmat kantaisivat suurimman taakan, heille annetaan lisää. Sen sijaan, että tuettaisiin niitä, jotka tarvitsevat apua eniten, heidän taakkaansa kasvatetaan.
Kysymys "kuka maksaa?" on yksinkertainen. Vastaus on vaikea niellä: kaikki muut paitsi ne, joille kevennykset oikeasti menevät.
Mihin olemme menossa? Köyhyyden kasvu ja hyvinvointivaltion haasteet
Köyhyys on palannut ja syventynyt Suomessa huolestuttavassa tahdissa. Tilastokeskuksen mukaan lähes 150 000 alaikäistä lasta elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. Joulupuu-keräysten toiveet kertovat karusta todellisuudesta: lapset toivovat perusasioita kuten petivaatteita, hammasharjoja ja alusvaatteita, joihin perheillä ei ole varaa.
Lapsiperheköyhyyden kärjistyminen
THL:n uusimman raportin mukaan jopa 27 000 lasta sysätään köyhyyteen hallituksen politiikan seurauksena. Köyhyydestä on tullut krooninen sairaus, joka vie elämän hallittavuuden pois. Pitkittyneesti köyhyysrajan alla elävien määrä on kaksinkertaistunut vuosituhannen alusta.
Työssäkäyvien köyhyys lisääntyy jatkuvasti. Palkat ovat pieniä tai työtunteja ei ole tarpeeksi. Vain kymmenen prosenttia palkkatukityöstä johtaa vakinaiseen työllistymiseen, mikä kertoo työllistämistoimien tehottomuudesta.
Asunnottomuuden nousu
Asunnottomuus Suomessa on kääntynyt kasvuun ensimmäistä kertaa 12 vuoteen. Häätöjen määrä Helsingissä on kasvanut kolmanneksella, ja asumisneuvonnassa uusien asiakkaiden määrä on noussut 50 prosenttia. Hallituksen päätös leikata valtion tukeman asuntotuotannon korkotukivaltuutta 365 miljoonalla eurolla vuonna 2027 heikentää erityisesti pienituloisten mahdollisuuksia päästä kohtuuhintaiseen vuokra-asuntoon.
Sosiaaliturvan leikkaukset ja niiden vaikutukset
Hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset ovat olleet mittavat. Työttömyysturvan lapsikorotukset poistettiin huhtikuusta 2024 alkaen, mikä on yksi kaikkein kovimpia leikkauksia lapsiperheille. Marginaalinen lapsilisien korotus alle kolmivuotiaille ei kompensoi mittavaa turvanmenetystä.
Toimeentulotukeen kohdistuu useita kiristymiä. Perusosaan on kaavailtu kolmen prosentin leikkausta, ansiotulovähennys poistetaan aikuisilta, ja alle 25-vuotiaiden nuorten tukea voidaan alentaa jopa 40 prosenttia tietyin edellytyksin.
Hyvinvointivaltion murros
Hyvinvointivaltion perusperiaatteet ovat murroksessa. Universaaleista etuuksista siirrytään kohti ehdollista sosiaaliturvaa. Tämä näkyy esimerkiksi keskusteluissa lapsilisän kohdentamisesta vain tarvitseville, mikä muuttaa hyvinvointivaltion luonnetta perusteellisesti.
Asenteet köyhyyttä kohtaan ovat koventuneet. Tutkimusten mukaan mitä varakkaampia vastaajat olivat, sitä enemmän he näkivät köyhyyden ihmisen omana vikana. Neljännes varakkaiden vastauksista oli vihamielisiä, vähätteleviä tai ylimielisiä.
EU:n haasteet ja tulevaisuuden näkymät
EU:ssa oli vuonna 2023 94,6 miljoonaa ihmistä köyhyys- tai syrjäytymisriskissä, mikä vastaa 21,4 prosenttia unionin väestöstä. EU:n tavoite vähentää köyhyydessä elävien määrää 15 miljoonalla vuoteen 2030 mennessä on arvioitu vajaaksi.
Köyhyys on moniulotteinen kokemus, joka ulottuu tulojen puutetta pidemmälle. Se johtuu systeemisestä ja rakenteellisesta epäoikeudenmukaisuudesta sekä varallisuuden ja resurssien epätasaisesta jakautumisesta.
EU:n puolustusmenot saavuttivat ennätystason 279 miljardia euroa vuonna 2023, mikä on herättänyt huolta sosiaalisen hyvinvoinnin asemasta prioriteettijärjestyksessä.
Yhteenveto
Olemme tilanteessa, jossa köyhyys syvenee, sosiaaliturvaa leikataan, ja hyvinvointivaltion perusperiaatteet uudistuvat ehdollisuuden suuntaan. EU-tasolla köyhyyden vastaisen strategian tehokkuus riippuu siitä, kuinka syvällisesti ymmärretään ja puututaan köyhyyden rakenteellisiin syihin.
Tulevaisuuden suunta riippuu poliittisista valinnoista ja siitä, halutaanko rakentaa yhteiskuntaa, jossa kaikilla on oikeus turvaan ja peruspalveluihin, vai siirrytään kohti mallia, jossa sosiaaliturva on ehdollista ja kohdennettu vain tiukoin kriteerein.
Lähteet ja lisätietoa: