Miten se on? Hauskaa vai kidutusta?

Amerikan autoilu on hauskaa.

Autoharrastus yhdistää yhteisen harrastuksen parissa touhuilevia ihmisiä. Auton rakenteleminen on hauskaa sekä oman käden jälki on näkyvää. Vanhalla autolla on mukava ajella sekä fiilistellä. Vuosittain järjestetään lukuisia erilaisia tapaamisisa ja tapahtumia harrastukseen sen erilaisten lajisuuntausten mukaisesti. Esim Kouvola Swap & Meet 2024

Amerikan autoilu on kidutusta.

Aina kädet rasvassa, aina korjattavaa, kamalia ajaa, kuluttavat hirveästi, järkyttävän rumia, velttojousisia lotjoja. kaikenlaisia kotteroita sitä tulee haalittuakin. Autot ovat karseita laitoksia, valtavia rahareikiä.

Funsituttaa kovasti, eikä tätä voi edes räknaamalla selittää.

Silti tekee mieli omistaa ja ajella. Käsittämätöntä. Oman elämän satiiria sekä vasten omia kasvoja kohden kohdistuvaa piruilua.

Järkyttävää miten itseään voi kiduttaa vuodesta toiseen, yhä uudelleen ja uudelleen.

Katso itse niin ymmärrät miten kurjaa on.

Onnenkantamoinen sattui kerrankin kohdalle

Saimme laina auton.

Ikivanha velttojousinen ja lötköpenkkinen ja muutenkin velton makuinen olemukseltaan oleva chevy vanimme -89 on venttiilikoneiston nostinremontin takia huililla. Tästä seurauksena saimme lainaksi kelpo auton. Oikein autojen auton.

Poloinen vei meitä väkivahvalla moottorillaan iloisesti kehräten n 3500 RPM satasen nopeudessa vitos vaihteella ajellessa. Poloisen äänieristys onnistui miltei mutta ei läheskään hävittämään moottorin iloiset ratakierros nopeudet, joten hieman niistä pääsi suojausten ohi myös korvankin iloksi. Moottori jaksoi jokaisella vaihteella vetää tasasen varmasti, ei liikaa, eikä liian vähän. Tuntuikin kuin olisi autokilpailussa konsanaan vaihteita vaihdellessa. Vaihtamisen tärkeyden oleellisuus tuli heti selväksi. Valiantilla kun joskus tulee jopa miettineeksi "menisikö se nyt tästä vaikka kakkosella" kuvaten liikkeelle lähtöä tasaisella , niin poloisella ykkönen on satavarma valinta, ja muut pykälät toisensa perään mitään tai siis yhtäkään vaihdetta unohtamatta.

Perse kun oli kerennyt tottua jenkkien ylipehmeisiin tukea antamattomiin istuimiin, teki hiukka reilu 300 km ajomatka hieman liian nopean totutus rupeaman näihin poloisen tilavassa ohjaamossa oleviin saksalaisen jämäköihin tarkoin mitoitetuihin istuimiin.

Totutusta hieman hillitsemään muutama istuinpehmike perseen alla teki istuimesta hieman ällön pehmeämmän joten totuttautuminen oli helpompaa. On suorastaan järkyttävää miten perseensä voi totuttaa jenkkimaailman velttoihin penkkeihin.

Poloinen

Ei poloisessa mitään sinänsä vikaa ole. Pieni pienruokainen auto jolla pääsee edullisesti pakaista toiseen. VW Polo, on edullinen käyttöauto.

Kurjuudesta huolimatta. 

valiantti on kyllä aina ollut kelpoinen auto. Säädöissään ollessaan hyvä ajaa, eikä ole suuri ruokainenkaan. 

On minulle hyvin mieleinen auto, mukavat istuimet, suht koht tilavat jalkatilat, rauhallinen ajoltaan. Nykymittapuun mukaan suurimalla vaihteella melko laaja käyttöalue. ( alk n 30 - 35 km/h ----> )

Itse olen sen verran "vanhaa mallia" itsekin etten ole liioin innostunut nykyajan hömpötyksistä. Eli minulle riittää melko perustekninen auto. Jos ihan suoraan sanottuna rahapussiin ylimääräistä saatuani, sanoisin että olen alkanut kuolata 60 luvun MoPar B-korisia autoja. LISÄKSI !!

Linkkejä

Sairaus jolle ei voi mitään. Amerikan autoja harrasteena

Joskus saa jopa outoja kiksejä Valiantilla ajelememisesta. Hi hitto!

Slant six hieman pintaa syvemmin

Kaikenlaista tullut Valiantti aiheisesti kirjoitettua