Trickle down -teoria ei päde, eikä toimi

Tämän otsikonmukaisen itsestään selvyyden ei anneta nykypolitiikassa häiritä. Rahan/ tulon siirrot köyhiltä rikkallle on toteutumassa monelta kantilta sekä usealla eri tavalla. Aika näyttää olemmeko Brittien kanssa samassa liemessä jonka limaklönttien siivilöimiseen ei riitä yksi tai kaksi vuosikymmentäkään.

Väite jossa uskotaan trickle down -teoriaan, joka väittää, että rikkaiden rikastuminen hyödyttää myös köyhiä, koska varakkaat luovat talouskasvua ja työpaikkoja.  tämä ajatus on kuitenkin osoittautunut harhaluuloksi. Viime vuosikymmeninä tulonjaon eriytyminen on johtanut siihen, että suurin osa kansantulosta on ohjattu eniten ansaitseville, erityisesti Yhdysvalloissa ja Britanniassa, mutta myös Ruotsissa ja Suomessa. Tämä on kuitenkin johtanut investointien vähenemiseen ja talouskasvun hidastumiseen

Rikkaiden rikastuminen ei auta kaikkia

Chang kumoaa "trickle down" -teorian, jonka mukaan rikkaiden vaurastuminen hyödyttäisi myös köyhempiä. Käytännössä suurin osa kansantulosta on ohjattu rikkaille, mutta talouskasvu on hidastunut ja investoinnit vähentyneet.

Teollinen tuotanto on yhä tärkeää

Vaikka elämme palvelutaloudessa, teollinen tuotanto on edelleen olennainen talouden kasvuun ja innovaatioihin. Palveluiden tuottavuus kasvaa hitaasti, ja monet palvelut tukevat nimenomaan tavaratuotantoa.

Hyvinvointivaltio ei tee laiskaksi

Aiemmin Suomessa ollut vahva toimiva hyvinvointivaltio ei haitannut talouskasvua, vaan esimerkiksi yleensäkin Pohjoismaiden talous on kasvanut jopa nopeammin kuin Yhdysvalloissa. ilman hyvinvointivaltiota elävissä maissa, on huomattavasti suuremmat sosiaaliset ongelmat.

Alkuperäinen artikkeli:

"Rikkaiden muruset eivät valu köyhille" – Kapinaekonomisti murskaa kolme myyttiä markkinataloudesta Yle.fi

 Kysytäänpä Gemini tekoälyltä.

Trickle down -teoria, tai "valumaefekti", on talousteoria, jonka mukaan verotuksella rikkaiden suosiminen johtaa talouskasvuun, joka lopulta hyödyttää myös köyhiä. Tämä teoria on kuitenkin vuosien saatossa saanut paljon kritiikkiä, eikä empiirinen tutkimus ole juurikaan tukenut sen väitteitä.

Miksi Trickle down -teoria ei toimi?

Tässä on muutamia syitä, miksi trickle down -teoria ei käytännössä toimi:

• Epätasa-arvo lisääntyy: Kun rikkaiden tulot kasvavat huomattavasti enemmän kuin köyhien, yhteiskunnallinen eriarvoisuus kasvaa. Tämä voi johtaa moniin negatiivisiin seurauksiin, kuten heikentyneeseen sosiaaliseen liikkuvuuteen, lisääntyneeseen köyhyyteen ja terveysongelmiin.
• Kulutus ei kasva riittävästi: Rikkaat eivät välttämättä kuluta lisää rahaa, vaikka heidän tulojaan kasvatettaisiin. Sen sijaan he saattavat sijoittaa rahaa ulkomaille tai ostaa omaisuutta, mikä ei välttämättä stimuloi kotimaista taloutta.
• Kysyntä ei kasva: Jos vain pienen osan väestön tulot kasvavat, kokonaiskysyntä taloudessa ei välttämättä kasva riittävästi. Tämä voi johtaa yritysten investointien vähenemiseen ja työllisyyden heikkenemiseen.
• Verotulot vähenevät: Verotuksella rikkaiden suosiminen tarkoittaa sitä, että valtio saa vähemmän verotuloja. Tämä voi johtaa julkisten palvelujen leikkauksiin ja infrastruktuurin heikkenemiseen, mikä taas voi haitata talouskasvua.
• Empiirinen tutkimus: Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että trickle down -teoria ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tutkimuksen mukaan alaspäin valuminen ei tapahdu, vaan rikkaimpien tulojen kasvattaminen voi jopa hidastaa talouskasvua.

Miksi tutkimukset eivät tue teoriaa?

• Epätasa-arvon kasvu: Tutkimukset ovat osoittaneet, että kun rikkauden eriarvoisuus kasvaa, myös talouskasvu hidastuu. Tämä johtuu siitä, että köyhillä on suurempi taipumus kuluttaa rahaa, kun taas rikkaat sijoittavat sen usein. Jos kysyntä ei kasva, yritykset eivät näe syytä investoida ja työttömyys voi kasvaa.
• Heikko siirtymä: Tutkimukset eivät ole löytäneet vahvaa empiiristä näyttöä siitä, että rikkaiden tulojen kasvu johtaisi merkittävään lisätuloon köyhemmille. Raha ei välttämättä "valu" alaspäin odotetulla tavalla, vaan jää usein rikkaimpien hallintaan.
• Muut tekijät vaikuttavat: Talouskasvuun vaikuttavat monet muut tekijät kuin vain tulojen jakautuminen. Koulutus, infrastruktuuri, teknologian kehitys ja toimiva talouspolitiikka ovat kaikki tärkeitä tekijöitä.
• Lyhytnäköisyys: Trickle down -teoria voi olla liian yksinkertainen kuvaus kompleksisesta talousjärjestelmästä. Se ei ota huomioon esimerkiksi psykologisia tekijöitä, kuten ihmisien taipumusta verrata itseään toisiin.

Esimerkkejä tutkimuksista:

• Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF): IMF on julkaissut useita tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että voimakas eriarvoisuus voi hidastaa talouskasvua.
• OECD: OECD:n tutkimukset ovat myös osoittaneet, että eriarvoisuus ja talouskasvu eivät ole yhteydessä toisiinsa lineaarisesti, vaan liian suuri eriarvoisuus voi olla haitallista.
• Maailmanpankki: Maailmanpankin tutkimukset ovat korostaneet, että tasa-arvoisempi tulojen jakautuminen voi johtaa nopeampaan ja kestävämpään kasvuun.

Trickle down -teorian epäonnistuminen historiassa: Yhdysvaltojen Reaganin aikakausi

Yksi tunnetuimmista esimerkeistä trickle down -teorian epäonnistumisesta löytyy Yhdysvalloista 1980-luvulta, presidentti Ronald Reaganin kaudelta. Reaganin hallinto toteutti merkittäviä veronalennuksia erityisesti suurituloisille, perustuen ajatukseen, että tämä stimuloisi talouskasvua ja että hyödyt "valuisivat" lopulta koko yhteiskuntaan.

Mitä tapahtui käytännössä?

• Epätasa-arvon kasvu: Reaganin veropolitiikka johti merkittävään tuloerojen kasvuun Yhdysvalloissa. Rikkaiden osuus kansallisesta tulosta kasvoi huomattavasti, kun taas keskiluokan ja vähätuloisimpien ostovoima heikkeni.
• Julkisten menojen leikkaukset: Veronalennusten rahoittamiseksi leikattiin julkisia menoja, kuten koulutukseen, terveydenhuoltoon ja infrastruktuuriin. Tämä heikensi julkisten palvelujen laatua ja vaikeutti monien amerikkalaisten elämää.
• Velkaantuminen: Veronalennukset ja julkisten menojen leikkaukset johtivat valtionvelan kasvuun.
• Hidas talouskasvu: Vaikka osakekurssit nousivat Reaganin kaudella, yleinen talouskasvu oli hidasta verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin.

Miksi teoria ei toiminut?

• Kulutus ei lisääntynyt: Rikkaat eivät välttämättä kuluttaneet lisää rahaa, vaan sijoittivat sen.
• Kysyntä ei kasvanut: Kun vain pienen osan väestön tulot kasvoivat, kokonaiskysyntä taloudessa ei kasvanut riittävästi.
• Julkisten palvelujen heikkeneminen: Leikkaukset julkisiin palveluihin heikensivät työllisyyttä ja talouskasvua pitkällä aikavälillä.

Johtopäätös:

Reaganin aikakausi on usein käytetty esimerkki siitä, kuinka trickle down -teoria ei välttämättä toimi käytännössä. Vaikka teoria lupaa talouskasvua ja hyvinvointia kaikille, se voi johtaa lisääntyneeseen eriarvoisuuteen ja heikentää yhteiskunnan hyvinvointia.

Muita esimerkkejä:

Myös muut maat, kuten Iso-Britannia Margaret Thatcherin aikana, ovat kokeilleet vastaavia politiikkoja. Tulokset ovat olleet pääosin samanlaisia: epätasa-arvon kasvu, julkisten palvelujen heikkeneminen ja hidas talouskasvu.

Vaihtoehtoisia näkemyksiä:

Useat taloustieteilijät ja poliitikot ovat esittäneet vaihtoehtoisia näkemyksiä talouskasvun edistämisestä. Näihin kuuluvat esimerkiksi:

• Kysyntäpuolen politiikka: Tavoitteena on lisätä kokonaiskysyntää esimerkiksi julkisilla investoinneilla, tulonsiirroilla ja minimipalkkojen korotuksilla.
• Tarjontapuolen politiikka: Tavoitteena on parantaa yritysten toimintaedellytyksiä esimerkiksi investointien tukemisen ja sääntelyn purkamisen avulla.
• Yhdistelmäpolitiikka: Useimmat taloustieteilijät ovat sitä mieltä, että talouskasvun edistämisessä tarvitaan sekä kysyntäpuolen että tarjontapuolen politiikan keinoja.

Johtopäätös:

Trickle down -teoria on yksinkertaistettu kuvaus taloudesta, joka ei ota huomioon monia tärkeitä tekijöitä. Empiirinen tutkimus on osoittanut, että teoria ei toimi käytännössä. Sen sijaan talouskasvun edistämisessä on tärkeää kiinnittää huomiota myös tasa-arvoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.