Taas meemi joka kuulostaa toiselta kuin on.

Teksti analysoi kiertävää internetissä leviävää meemiä, joka käyttää yksinkertaistettua esimerkkiä opiskelijoiden arvosanojen tasa-arvoistamisesta kuvaamaan sosialismin väitettyä epäonnistumista. Meemi väittää, että sosialismi johtaa motivaation puutteeseen ja tuottavuuden laskuun, esittäen viisi "opetusta" jotka kritisoivat sosialistisen mallin periaatteita. Teksti kuitenkin osoittaa meemin voimakkaasti yksinkertaistavan ja harhaanjohtavan luonteen, korostaen sen poliittisen provokaation sekä vääristelmän, joka ei ota huomioon yhteiskunnallisten ja taloudellisten järjestelmien monimutkaisuutta. Lisäksi teksti vastaa meemin väittämiin esittämällä vastaväitteitä ja kritisoiden sen kärjistettyä ja tunteisiin vetoavaa retoriikkaa.

Noita kiertäviä nettijuttuja on sossu Ossista ja Tatusta jnej ne ollut aina silloin kun duunarin tai heikompiosaisen tukea tai palkkaa leikataan.

Yleensä täyttä sitä itseään, eli tekaistua sontaa, mutta siten toteutettu että ilman järkevää päättelykykyä, tai asian tietämystä voisi uskoa todeksi. Mukana on aina ripaus asioita joita voi samaistaa omiin ajatuksiinsa.

Tämän tarinan kertomisen taustalla on halu provosoida ja yksinkertaistaa monimutkaisia asioita. On tärkeää suhtautua kriittisesti tällaisiin kertomuksiin ja yrittää älytä ja ymmärtää, että todellisuus on monisyisempi ja vaatii syvällisempää tarkastelua. Nopeasti katsoen asia näyttää yksinkertaisemmalle. ( Kts rahan kierto )

Kiertävä meemi

"MITÄ YHDELLE ANNETAAN ILMAN TYÖNTEKOA, SEN ON JONKUN MUUN TÄYTYNYT TYÖLLÄ TEHDÄ!!!
Erään yliopiston taloustieteen professori totesi taannoin, ettei ollut koskaan reputtanut yhtään opiskelijaa, mutta sitten reputtikin kokonaisen vuosikurssin kerralla.
Kyseinen vuosikurssi oli inttänyt, että sosialismi toimii ja siinä kukaan ei olisi köyhä eikä kukaan rikas, vaan tasa-arvo vallitsisi.

Professori sanoi siihen opiskelijoille: "OK, kokeilkaamme sosialismia tällä vuosikurssilla. Kaikista arvosanoista lasketaan keskiarvo ja jokainen saa saman arvosanan,
jolloin kukaan ei saa hylättyä ja kukaan ei saa vitosta."

Ensimmäisen välitentin jälkeen arvosanoista todellakin laskettiin keskiarvo ja jokainen sai nelosen. Opiskelijat, jotka olivat päntänneet kovasti, olivat tuohtuneita,
kun taas vähän lukeneet opiskelijat olivat iloisia. Toisen välitentin lähestyessä ensimmäiseen vähän lukeneet opiskelijat pänttäsivät vielä vähemmän ja paljon päntänneetkin
halusivat päästä vähällä, joten hekin lukivat vähemmän.

Toisen välitentin keskiarvo olikin vain kakkonen, eikä kukaan ollut enää iloinen! Sama meno jatkui ja kolmannesta välitentistä jaettiinkin jo kaikille hylätyt arvosanat.
Tenttien jatkuessa arvosanat eivät enää parantuneet, mutta kinastelu, syyttely ja nimittely sen sijaan lisääntyivät ja johtivat yleiseen pahaan mieleen ja kenenkään haluttomuuteen opiskella muiden hyväksi.

Suureksi yllätyksekseen opiskelijat saivat kaikki vuosikurssista hylätyn ja professori kertoi, että myös sosialismi epäonnistuu aina lopulta, koska silloin kun palkinto on suuri,
onnistumiseen vaadittava työmäärä on myös suuri, mutta kun valtio ottaa palkinnon pois, niin kukaan ei enää yritä tai edes halua onnistua. Asia ei voisi olla yksinkertaisempi.

Tarinaan liittyy viisi opetusta:

1. Köyhiä ei voi rikastuttaa köyhdyttämällä rikkaat ja/tai ahkerat lainsäädännöllä.
2. Mitä yhdelle annetaan ilman työntekoa, sen on jonkun muun täytynyt työllä tehdä.
3. Valtio ei voi antaa kenellekään mitään, mitä se ei ensin ottanut pois joltain toiselta.
4. Varallisuutta ei voi monistaa jakamalla sitä.
5. Kun puolet ihmisistä ajattelee, ettei heidän tarvitse tehdä töitä toisen puolen huolehtiessa heistä ja kun toinen puoli ajattelee, ettei heidän kannata tehdä töitä,
koska joku muu saa siitä hyödyn, niin se on minkä tahansa kansakunnan lopun alku. Tätä julkaisua on hyvä taas pohtia seuraavien viikkojen aikana ennen vaaleja."

Tässä on kyseenalaistukset ja vaihtoehtoiset näkökulmat kullekin väittämälle, huomioiden taloustieteen, filosofian ja yhteiskuntatieteiden näkemyksiä:

1. Köyhiä ei voi rikastuttaa köyhdyttämällä rikkaat/ahkerat lainsäädännöllä

• Köyhyyden syyt eivät ole yksioikoisia: Köyhyys johtuu monesti rakenteellisista ongelmista (koulutusmahdollisuudet, perintö, syrjintä) eikä yksilön ahkeruudesta. Tasa-arvoistavat toimet (esim. progressiivinen verotus) voivat parantaa köyhien osallistumismahdollisuuksia.
• Käyttö vs. kertyminen: Varallisuuden uudelleenjako ei "köyhdyttäisi" rikkaita, vaan vähentäisi varallisuuden kertymisnopeutta. Rikkaiden kulutus ei yleensä merkittävästi laske.
• Tutkimusnäyttö: OECD:n tutkimukset osoittavat, että korkea tulotasapaino lisää talouskasvua parantamalla köyhien ostovoimaa ja vähentäen sosiaalisia ongelmia.

2. "Ilmaiseksi saatu" edellyttää jonkun toisen työtä

• Teknologia ja tuottavuus: Automaatio ja tekoäly luovat arvoa ilman ihmistyötä (esim. ohjelmistot, koneet). Arvo ei synny pelkästään työajassa.
• Yhteiskunnan tuottamat edut: Infrastruktuuri, koulutus ja terveydenhuolto mahdollistavat yksilöiden tuottavuuden – nämä eivät ole "yhden ihmisen työtä".
• Perintö ja luonnonvarat: Esimerkiksi maan arvonnousu tai perityt varat eivät vaadi saajalta työtä.

3. Valtio antaa vain sen, minkä on ottanut toiselta

• Rahan luominen: Valtiot ja keskuspankit luovat rahaa (esim. kvantitatiivinen elvytys), mikä ei ole "otettua" yksityishenkilöltä. Tai ottavat lainaa esim itseltään.
• Jälkijakovaikutus: Investoinnit koulutukseen tai terveydenhuoltoon tuottavat enemmän verotuloja pitkällä aikavälillä (esim. parempi palkka → enemmän veroja).
• Käyttökelpoisuuden lisääminen: Valtion rahoittama infra (tiet, verkot) lisää resurssien arvoa, jolloin arvoa syntyy uutta.

4. Varallisuutta ei voi monistaa jakamalla

• Kysyntäteoria: Köyhät käyttävät suuremman osan tuloistaan kulutukseen. Tulonsiirrot lisäävät kysyntää ja stimuloivat taloutta (Keynesiläinen periaate).
• Inhimillisen pääoman kasvu: Köyhille suunnatut investoinnit (koulutus, terveys) parantavat työn tuottavuutta → luovat uutta varallisuutta pitkällä aikavälillä.
• Esimerkki: Marshall-suunnitelma toi Eurooppaan varallisuutta jakamalla resursseja, mikä loi kasvun kierteen.

5. Jakolinja "työntekijöiden" ja "elättämisten" välillä

• Epärealistinen dikotomia: Yhteiskunnassa monet maksavat veroja ja saavat tukia samaan aikaan (esim. lapsilisä, opintotuki).
• Motivaatiot monimuotoisempia: Ihmiset työskentelevät myös arvostuksen, itsetoteutuksen tai yhteiskunnallisen aseman vuoksi – ei pelkästään taloudellisen pakon tai itsekkyyden takia.
• Tutkitut vaikutukset: Tutkimukset (esim. Nordic Economic Policy Review) osoittavat, että kohtuullinen sosiaaliturva ei vähennä työhalukkuutta Pohjoismaissa.

Yleinen kritiikki meemiä kohtaan

• Nollasumma-ajattelun ongelma: Väitteet perustuvat oletukseen, että varallisuus on staattinen "kakku". Todellisuudessa talous on dynaaminen järjestelmä.
• Historiallinen konteksti: Industrialisoituneet maat (esim. Suomi 1900-luvulla) ovat juuri jakopolitiikan kautta vähentäneet köyhyyttä ja lisänneet kokonaistuottavuutta.
• Eettinen näkökulma: Yhteiskunnan vakauteen ja ihmisarvoonsa vetoaminen voi olla taloudellista tehokkuutta tärkeämpi arvo.

Nämä näkökulmat eivät välttämättä kumoa alkuperäisiä väitteitä, mutta osoittavat niiden rajoitteet monimutkaisessa yhteiskunnassa. Talouspolitiikan vaikutukset riippuvat kontekstista, toteutustavasta ja pitkän aikavälin suunnittelusta.

Otetaanpa tämä provosoiva meemi vielä uudelleen käsittelyyn:

Tarina olettaa, että kaikki opiskelijat reagoivat samalla tavalla arvosanojen tasa-arvoistamiseen. 
Ihmiset kuitenkin reagoivat eri tavoin riippuen henkilökohtaisista motiiveista ja asenteista.

Koulutuksessa saadut arvosanat eivät ole suoraan verrannollisia taloudelliseen suorituskykyyn tai hyvinvointiin. 
Yksilöiden motivaatio opiskella ei vastaa suoraan taloudellista tuotantoa tai työntekoa yhteiskunnassa.

Tarina antaa yksinkertaistetun ja värittyneen kuvan sosialismista. Sosialismin ideat ovat monimutkaisempia ja vaihtelevat eri 
sovelluksissaan ja historiallisissa konteksteissaan. Sosialismin epäonnistuminen yhdellä alueella tai tietyissä olosuhteissa ei tarkoita sen epäonnistumista kaikkialla.

Oikeudenmukaisuus ei tarkoita aina saman lopputuloksen saavuttamista, vaan usein kyse on mahdollisuuksien tasa-arvosta. Sosialismissa on myös versioita, jotka pyrkivät tasaamaan lähtökohtia ja antamaan yhtäläiset mahdollisuudet eikä vain tasaamaan lopputuloksia.

Työn tuottavuus ja motivaatio eivät ole pelkästään palkkioiden määrän kiinni. Ihmiset voivat olla motivoituneita monista syistä, 
kuten yhteisön hyväksi tekemisestä, henkilökohtaisesta kehittymisestä tai tavoitteista.

On epätodennäköistä, että taloustieteen professori vertaisi opiskelijoiden arvosanoja taloudelliseen malliin näin yksinkertaistetusti. 
Taloustieteilijät ymmärtävät, että yhteiskuntamallit ja taloudelliset teoriat ovat paljon monimutkaisempia ja niihin vaikuttaa lukuisia eri tekijöitä. 
Tämä tarina vaikuttaa enemmän retoriselta esimerkiltä kuin todelliselta akateemiselta vertaukselta.

Se pyrkii esittämään sosialismin epäonnistuvana järjestelmänä ja korostaa yksilön työnteon merkitystä taloudellisessa menestyksessä. 
Tarina käyttää yksinkertaistettua ja kärjistettyä esimerkkiä herättääkseen tunteita ja vahvistaakseen tiettyjä poliittisia näkemyksiä. 
Tällaiset tarinat voivat olla tehokkaita retorisia välineitä, mutta ne eivät aina anna kattavaa tai tasapainoista kuvaa monimutkaisista yhteiskunnallisista ja taloudellisista kysymyksistä.

Ja sitten ne meemin kertomat opetukset.

Opetus 1 Köyhiä ei voi rikastuttaa köyhdyttämällä rikkaat ja/tai ahkerat lainsäädännöllä.

Vastaväite: Progressiivinen verotus ja varallisuuden uudelleenjako voivat auttaa vähentämään tuloeroja ja parantamaan köyhien elinoloja ilman, 
että rikkaat köyhtyvät merkittävästi. Esimerkiksi hyvinvointivaltiot, kuten Pohjoismaat, ovat onnistuneet yhdistämään korkean elintason ja pienet tuloerot.

Opetus 2 Mitä yhdelle annetaan ilman työntekoa, sen on jonkun muun täytynyt työllä tehdä.

Vastaväite: Yhteiskunnassa on monia tapoja tuottaa arvoa, jotka eivät välttämättä ole suoraan sidoksissa perinteiseen työntekoon. 
Esimerkiksi vapaaehtoistyö, hoivatyö ja yhteisöllinen toiminta voivat tuottaa merkittävää arvoa ilman suoraa taloudellista korvausta.

Opetus 3 Valtio ei voi antaa kenellekään mitään, mitä se ei ensin ottanut pois joltain toiselta.

Vastaväite: Valtio voi luoda arvoa investoimalla infrastruktuuriin, koulutukseen ja terveydenhuoltoon, mikä voi johtaa talouskasvuun ja 
parantaa kaikkien elinoloja. Lisäksi valtion rooli on usein tasata talouden suhdannevaihteluita ja tarjota turvaverkkoja.

Opetus 4 Varallisuutta ei voi monistaa jakamalla sitä.

Vastaväite: Varallisuuden jakaminen voi lisätä taloudellista toimeliaisuutta ja kulutusta, mikä voi johtaa talouskasvuun. 
Esimerkiksi perustulo tai sosiaaliturva voivat antaa ihmisille mahdollisuuden osallistua aktiivisemmin talouteen ja parantaa heidän elämänlaatuaan.

Opetus 5 Kun puolet ihmisistä ajattelee, ettei heidän tarvitse tehdä töitä toisen puolen huolehtiessa heistä ja kun toinen puoli ajattelee, 
ettei heidän kannata tehdä töitä, koska joku muu saa siitä hyödyn, niin se on minkä tahansa kansakunnan lopun alku.

Vastaväite: Tämä on kärjistetty ja yksinkertaistettu näkemys. Useimmat ihmiset haluavat tehdä työtä ja osallistua yhteiskuntaan, jos heille annetaan 
siihen mahdollisuus ja tarvittavat resurssit. Lisäksi yhteiskunnallinen solidaarisuus ja yhteisöllisyys voivat motivoida ihmisiä toimimaan yhteisen hyvän eteen.

.

Miten olisi mikäli mitään tukimuotoja ei olisi
Jos yhteiskunta poistaisi kaiken rahallisen tuen ja avun niiltä, jotka eivät pystyisi tekemään töitä, seuraukset olisivat vakavat ja moniulotteiset.

Sairaat ja vammaiset: Ilman tukea, sairaille ja vammaisille ei olisi resursseja tarvittavaan hoitoon ja kuntoutukseen. 
Monet heistä jäisivät ilman perustarpeita, mikä johtaisi inhimillisiin kärsimyksiin ja mahdollisesti suurempiin sosiaalisiin ja terveyskriiseihin.

Työttömyys ja työpaikkapula: Työttömyys ei aina johdu työnteon haluttomuudesta, vaan työpaikkojen puutteesta tai rakenteellisista ongelmista 
työmarkkinoilla. Ilman tukea työttömät joutuisivat kamppailemaan selviytyäkseen, mikä saattaisi johtaa lisääntyneeseen köyhyyteen ja epätasa-arvoon.

Yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset: Ilman sosiaaliturvajärjestelmää eriarvoisuus kasvaisi, mikä voisi johtaa lisääntyneeseen rikollisuuteen, 
sosiaalisiin levottomuuksiin ja yleiseen yhteiskunnalliseen epävakauteen. Taloudellinen kasvu voisi hidastua, koska kulutus ja investoinnit vähenisivät ihmisten kamppaillessa selviytyäkseen.

Yhteisöllinen solidaarisuus: Sosiaaliturvajärjestelmä heijastaa yhteiskunnan solidaarisuutta ja halua auttaa heikompiosaisia. Sen puuttuminen voisi heikentää 
yhteisöllisyyden tunnetta ja lisätä vastakkainasettelua eri väestöryhmien välillä.

Tämän päivän yhteiskunnassa sosiaaliturva on osa hyvinvointivaltiota, jonka tarkoituksena on tarjota turvaverkko kaikille kansalaisille ja varmistaa, 
että jokaisella on mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään riippumatta heidän työkyvystään tai työllisyystilanteestaan.

.

Mitä jos kaverisi pitää tällaista julkaisua seinällään /nettisivullaan tms
yritä saada vastauksia kysymyksiin. Onko kyse provosoinnista sekä ilkeilystä, vai eikö kaverisi kertakaikkiaan tajua yhteiskunnasta mitään. Jos kyse on suorasta ilkeilystä,
ei kenenkään tarvitse pitää kavereissaan sellaisia ihmisiä jotka ovat niin yksinkertaisia tai vastahankaisia etteivät suostu tajuamaan sitä, että tässä maassa ei kaikille riitä työtä.
Varsinkaan sellaista palkkatyötä jonka lisäksi ei tarvitse hakea sosiaalirtuuksia. 

Jos kaverisi ei tajua sitäkään että terveydentila ei kaikilla mahdollista työntekoa. Tai sitä, että lähes joka hommaan on jonkunlainen pätevyysvaatimus.
Tee selväksi että nyt hänellä on "mopo karannut" jopa provosoinnissa.

Jos ihminen joutuu asettumaan liian vaativiin tehtäviin tiedon ja taidon puutteessa, niin siinä ei käy hyvin. - ja ilman omaa syytä.

Sitäkään eivät monet tunnu tajuavan että ihmiset eivät ole yksikkö jollaiseksi heidät halutaan leimata.

Jos kaverillesi yksilöllisyys ja erilaiset tarpeet ovat kirosanoja, koska hänen mielestään kaikkien ihmisten tulisi olla samanlaisia ja
samalla tavalla ajattelevia kuin he itse. Älä ala tällaisen kanssa väittelemään.

Tämä meemi tarina on ihan silkkaa vittuilua ja ilkeilyä
Provosointia ja yksinkertaistuksia

Tässä kirjoituksessa tarkastelen erästä tarinaa, joka yrittää demonstroida sosialismin epäonnistumista yksinkertaisella mutta täysin harhaanjohtavalla vertauksella. On tärkeää ymmärtää, että tämä tarina ei pohjaudu todellisuuteen vaan on tarkoitettu provosoimaan ja vahvistamaan tiettyä poliittista narratiivia.

Tarinan yksinkertaistukset ja olettamukset: 

Tarina olettaa, että opiskelijoiden arvosanojen tasa-arvoistaminen johtaa automaattisesti motivaation laskuun ja huonompiin tuloksiin. Tämä on yksinkertaistus ja siten täyttä sontaa, joka ei ota huomioon ihmisten moninaisia motiiveja ja arvoja. Oikeudenmukaisuuden käsitettä on monia, ja mahdollisuuksien tasa-arvo on yksi tärkeä periaate, jota sosialismi edistää.

Taloudellisen ja sosiaalisen todellisuuden monimutkaisuus: 

Arvosanojen tasa-arvoistaminen ei ole verrannollinen monimutkaisiin taloudellisiin ja sosiaalisiin järjestelmiin. Yhteiskunnat ja taloudet ovat monimutkaisia ja 
niihin vaikuttaa lukemattomia tekijöitä. Sosialismin ideat ovat paljon monimuotoisempia ja vaihtelevat eri sovelluksissaan ja historiallisissa konteksteissaan. Helpolta kuulostava vertaus on niin ontuva ettei yksikään taloustieteen professori käyttäisi sitä malliesimerkkinä.

Tarinan poliittinen provokaatio: 

Tarinalla on selkeä poliittinen motiivi esittää sosialismi huonossa valossa ja vahvistaa kapitalistista ajatusmallia. On tärkeää ymmärtää, 
että tällaiset tarinat ovat tarkoitettuja herättämään tunteita ja vahvistamaan tiettyjä näkemyksiä, mutta ne eivät anna kattavaa tai totuudenmukaista tai tasapainoista kuvaa monimutkaisista yhteiskunnallisista ja taloudellisista kysymyksistä.

Tarina on siis ihan puhtaasti sitä itseään. Eli valheellista paskaa!