Mitä leikkaukset todellisuudessa ovat?

Kahvipöytäkeskustelu talouden reaaliteeteista, vääristellyistä kertoimista ja politiikan ilmaisista lounaista

Osallistujat:

• Persvako-Pekka (Pekka): Entinen teollisuusduunari ja nykyinen pienen huoltoliikkeen yrittäjä. Katsoo maailmaa haalaritason ja käytännön arjen näkökulmasta.
• Sanni: Pekan tytär, yhteiskuntatieteiden ja talouspolitiikan kriittinen tutkija. Purkaa retoriikkaa ja yhdistää poliittisen teatterin rakenteellisiin ratkaisuihin.
• Lassi: Datapohjainen talousasiantuntija ja laskelmien tarkastelija. Avaa numerot, fiskaaliset kertoimet (fiscal multipliers), staattisen kirjanpidon harhat ja julkistalouden dynamiikan.

Muki höyryävää kahvia ja Excel-taulukko pajantyyppisellä pöydällä

(Pajalla on hiljaista. Kahvinkeitin on juuri porissut valmiiksi. Pöydälle on levitetty tulosteita Valtiontalouden tarkastusviraston, VATT:n, Laboren ja THL:n raportointiaineistoista. Lassi naputtaa kannettavan tietokoneensa laskentataulukkoa, Sanni nojaa pöytään kynä kädessään ja Pekka kaataa mustaa kahvia peltimukiin.)

Pekka: No niin, Lassi. Sä olet pyöritellyt niitä laskimiasi ja taulukoitasi siinä jo toisen kupillisen verran. Mitä ne sun todelliset numerosi sanovat näistä hallituksen "pakollisista ja välttämättömistä säästöistä"? Torilla ja televisiossa ministerit vakuuttavat vakavalla naamalla, että velkaralli pysäytetään ja "rälssiltä" leikataan. Mutta mun oman pajani kirjanpidossa ja arjen ostoskassissa näkyy vain se, että hinnat nousevat, ALV nousi 25,5 prosenttiin ja asiakkailla on vähemmän rahaa raossa kuin koskaan.

Lassi: (Nostaa katseensa ruudulta ja säätää silmälasejaan) Sitä se staattinen kirjanpito tekee, Pekka. Ministeriöissä ja tv-studioissa harjoitetaan jotain, mitä taloustieteessä kutsutaan mekanistiseksi eli staattiseksi budjettilaskennaksi. Siinä oletetaan, että kun hallitus pyyhkii budjettikirjan riviltä pois sata miljoonaa euroa sosiaaliturvasta tai järjestöiltä, valtion velka vähenee tasan sadalla miljoonalla eurolla. Mutta reaalitalous ei toimi niin. Reaalitaloudessa jokaisella euroa koskevalla leikkauksella on fiskaalinen kerroin – siis fiscal multiplier.

Sanni: Ja nimenomaan siinä kertoimessa piilee se koko poliittisen ilmaisveivin harha. Lassi, avaapa Pekalle ne luvut: mikä se kerrottu "virallinen" mielikuva on verrattuna todellisiin empiirisiin kertoimiin?

Lassi: Virallisessa leikkausretoriikassa oletetaan mekaanisesti, että leikkauksen kerroin on lähellä nollaa – eli että leikkaus ei vaikuta BKT-kasvuun eikä verotuloihin kielteisesti. Mutta kansainvälinen ja kotimainen empiirinen tutkimus, kuten kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n ja kotimaisten tutkimuslaitosten aineistot osoittavat, että laskusuhdanteessa ja ennen kaikkea pienituloisilta leikattaessa fiskaalinen kerroin on 1,2–1,5.

Pekka: (Säpsähtää, laittaa kahvimukin pöydälle) Odota hetki. Selitä tämä nyt minun kielelläni. Jos kerroin on 1,5, niin mitä se tarkoittaa käytännössä, kun hallitus ottaa pienituloiselta euro pois?

Lassi: Se tarkoittaa sitä, Pekka, että kun valtio "säästää" pienituloiselta kotitaloudelta yhden euron, kansantalouden kokonaistuotanto eli BKT supistuu lähes puolitoista euroa. Miksi? Koska pienituloisen kulutusalttius on 100 prosenttia. Jokainen euro, jonka työtön, lapsiperhe tai matalapalkkainen saa, menee välittömästi kotimaiseen kulutukseen: lähikaupan maitoon, leipään, apteekkiin, bensatankkiin tai sun pajan pienkorjaukseen. Kun siitä leikataan euro, se euro ei poistu vain valtion menopuolelta, vaan se poistuu suoraan kotimaisilta sisämarkkinoilta.

Sanni: Ja siitä alkaa se dominoefekti, jota VM:n kaavioissa ei haluta näyttää. Kun pienituloiset lopettavat ostamisen, kauppias myy vähemmän. Kun kauppias myy vähemmän, valtio menettää välittömästi arvonlisäveroja, yhteisöveroja ja kunnallisveroja. Laskelmat osoittavat, että 9 miljardin euron nimellisestä leikkauspaketista säästetään BKT:n supistumisen ja menetettyjen verotulojen jälkeen todellisuudessa vain noin kolmannes! Lähes kaksi kolmasosaa luvatusta "säästöstä" sulaa saman tien pois verotulojen romahduksena.

Pekka: Ei helkkari... Eli tämä on täysin sama asia kuin jos mä yrittäisin "säästää" mun pajan kuluissa heittämällä mun ainoan ammattitaitoisen asentajan pihalle! Eka kuukausi näyttää kirjanpidossa hienolta, kun palkkamenoista säästyi kaksi tonnia. Mutta kahden kuukauden päästä huomaan, että töitä ei valmistu, asiakkaat vievät autonsa naapurikylään, liikevaihto putoaa viisi tonnia ja pajan kiinteät vuokrat pyörii silti. Se mun "kahden tonnin säästö" aiheuttikin kolmen tonnin persneton!

Kysymys 1: Mihin ne säästetyt rahat todellisuudessa menevät?

Sanni: Pekka, sä osasit kiteyttää sen paremmin kuin yksikään ministeri tv-studiossa. Mutta mennäänpä siihen ensimmäiseen suureen kysymykseen, jota jokaisen pitäisi kysyä: Mihin ne "säästetyt" eurot todellisuudessa menevät? Hallitushan väittää, että leikkauksia tehdään pakosta, koska valtionkassa on tyhjä ja velkaralli pitää pysäyttää.

Pekka: Niin, sitähän ne huusivat torilla ennen vaaleja! Että "velkaantuminen loppuu", "suunta muuttuu" ja "tuleville sukupolville ei jätetä velkavuorta".

Lassi: (Selaa VTV:n ja valtiovarainministeriön budjettilukuja) Luvut kertovat aivan toista kieltä. Valtion velkaantuminen ei ole pysähtynyt, vaan alijäämä pyörii kymmenessä miljardissa eurossa vuodessa. Jos heikoimmassa asemassa olevilta, työttömyysturvasta, asumistuesta ja sote-järjestöiltä leikataan satoja miljoonia, mutta velkaa otetaan silti enemmän kuin koskaan, niin mihin ne rahat menevät?

Sanni: Lassi, luettelepa ne kolme osoitetta.

Lassi:

1. Verokevennykset hyvätuloisille ja suuryrityksille: Samaan aikaan kun leikkaukset osuvat köyhimpiin, toteutetaan yli miljardin euron verokevennykset. Yhteisöveron laskeminen ja suurituloisimpien verokevennykset syövät valtion tulopohjaa saman tien takaisin.
2. Julkisten varojen pumppaaminen yksityisille terveysjäteille: Julkiselta terveydenhuollolta ja sote-järjestöiltä leikataan, mutta Kela-korvauksina pumppataan satoja miljoonia euroja suoraan monikansallisten pääomasijoittajien omistamille terveysjäteille.
3. Käänteinen tulonsiirto: Tutkimuslaitos Laboren ja THL:n riippumattomat laskelmat osoittavat, että tulonsiirtojen ja veromuutosten kokonaisuus leikkaa alimmassa tuloluokassa olevilta satoja euroja vuodessa, kun taas suurituloisimman viiden prosentin käteen jäävät tulot kasvavat tuhansilla euroilla vuodessa.

Pekka: (Lyö kämmenensä pöytään) Eli kyse ei ole mistään "tyhjästä kassasta" tai pakkotilanteesta! Se on puhdas varallisuuden uudelleenjako! Otetaan tavallisen duunarin, työttömän ja pienyrittäjän taskusta ja lapataan se suoraan järjestelmän yläkerroksille ja monikansallisille sijoitusrahastoille! Ja mulle uskoteltiin torilla, että "rälssiltä leikataan"!

Kysymys 2: Kuinka paljon todellisuudessa säästetään kerrannaisvaikutusten jälkeen?

Sanni: Tätä se poliittinen teatteri tekee, Pekka. Ja se tuo meidät siihen toiseen kysymykseen: Paljonko todellisuudessa säästetään, kun leikattu euro vähentää myös valtion omia tuloja?

Lassi: Otetapa esimerkki työttömyysturvan 300 euron suojaosan ja toimeentulotuen ansiotulovähennyksen poistosta. Paperilla valtiovarainministeriö laski, että suojaosan poisto säästää tietyn summan euroja ja "kannustaa" ihmisiä ottamaan vastaan kokoaikatyötä. Mutta mitä tapahtui reaalimaailmassa?

Pekka: Mä sanon mitä tapahtui! Mun tuttu kaveri teki aina pajan sesonkiaikaan osa-aikaisia keikkoja ja tuurauksia. Kun suojaosa poistettiin, sille sanottiin Kelasta ja verottajalta, että jokaisesta tienatusta eurosta lähtee saman tien tuet alta ja käteen jää vähemmän kuin kotona istumalla. Kaveri totesi, että ei ole mitään järkeä lähteä aamuseitsemältä asentamaan renkaita, jos siitä jää miinukselle!

Lassi: Täsmälleen. Osa-aikatyön teko loppui, työntekijä menetti pienenkin oman tulonsa, yrittäjä menetti tarvitsemansa joustavan työvoiman, valtio menetti ne vähätkin verotulot ja työntekijä siirtyi sataprosenttisesti viimesijaisen toimeentulotuen piiriin. "Säästö" kääntyi valtiolle suoraksi lisäkustannukseksi.

Sanni: Ja kun tähän lisätään se, että ALV nostettiin 25,5 prosenttiin, hallitus leikkasi suoraan oman taloutensa moottorista. Kun pienyrittäjän myynti sakkaa ja kulutus hyytyy, valtion ALV-potista puuttuu satoja miljoonia euroja. Se on kerrannaisvaikutusten oravanpyörä, jossa leikkaamalla luodaan tarve uusille leikkauksille.

Kysymys 3: Kuka on laskenut säästöjen vaikuttavuuden 5-vuotisjaksolle?

Pekka: Mutta Lassi, eikö niissä ministeriöissä ole satoja viisaita virkamiehiä ja laskijoita? Kuka helkkari näitä päätöksiä oikein laskee? Onhan joku nyt jumalauta laskenut, mitä tämä kaikki maksaa vaikka viiden vuoden päästä?

Lassi: (Huokaisee syvään) Pekka, se on se kolmas ja ehkä tylyin kysymys: Kuka on laskenut säästöjen vaikuttavuuden ja kerrannaisvaikutukset seuraavalle 5-vuotisjaksolle – ja paljonko se on? Vastaus on tyly: Ei kukaan.

Sanni: Nimenomaan. Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV ja sitoutumattomat tutkijat ovat toistuvasti huomauttaneet, että hallituksen sosiaaliturva- ja järjestöleikkauksista puuttuvat tieteelliset ja pitkän aikavälin vaikutusarviot. Huhtikuussa 2026 julkaistun hyvinvointitalouskatsauksen mukaan sosiaaliturvaleikkausten tavoitelluista säästöistä toteutuu tällä vaalikaudella vain noin 10 prosenttia.

Pekka: Kymmenen prosenttia?! Mihin ne yhdeksänkymmentä prosenttia säästöistä sitten katoavat?

Lassi: Ne syödään heikentyneenä talouskasvuna, menetettyinä verotuloina sekä kasvavina työttömyys- ja toimeentulotukimenoina. Politiikassa eletään yhden vuoden budjettitaseen sokeudessa. Päätöksen oletettu "säästö" kirjoitetaan heti ensi vuoden budjettikirjaan plussaksi, mutta se viiden vuoden päästä erääntyvä kymmenkertainen lasku jätetään laskematta, koska se erääntyy vasta seuraavan hallituksen vaalikaudella.

Pekka: Tuo on täysin sama kuin jos mä päättäisin "säästää" pajan pakettiauton huolloista ja ajaa samoilla öljyillä ja sileillä kesärenkailla läpi pakkastalven! Ensimmäisenä kuukautena säästin neljasataa euroa korjaamokuluissa. Mutta toisessa mutkassa leikkaa moottori kiinni ja auto menee päin kaidetta. Säästin neljasataa, ja viikon päästä edessä on kymppitonnin moottoriremontti ja lunastuskuntoinen pakettiauto!

Kysymys 4: Kuka maksaa "rälssijahdin" ja ennaltaehkäisevän työn romuttamisen loppulaskun?

Sanni: Pekan pakettiautovertaus on täydellinen kuvaus siitä, mitä nyt tehdään sosiaali- ja terveysalan järjestöille (STEA). Ja se vie meidät viimeiseen, neljänteen kysymykseen: Kuka maksaa tämän niin sanotun "rälssijahdin" ja ennaltaehkäisevän työn romuttamisen loppulaskun?

Lassi: Hallituksen retoriikassa kolmannen sektorin järjestöt leimattiin "mielikuvitusrälssiksi" ja "turhiksi hallintolinnakkeiksi". Mutta kun STEA-avustuksista leikataan lähes puolet eli noin 190 miljoonaa euroa, saksien terä ei osukkaan mihinkään herraklubeihin, vaan suoraan ruohojuurityöhön: A-klinikkasäätiön Katuklinikoihin, Mieli ry:n kriisipuhelimiin, Ensi- ja turvakotien liittoon, Autismiliittoon ja nuorisotyöhön.

Pekka: Niin, juurihan me luettiin uutisista, että A-klinikkasäätiö joutuu lopettamaan Oulun kohtaavan työn kokonaan ja irtisanomaan työntekijänsä! Yli tuhat päihdesairaan kohtaamista vuodessa jää tekemättä!

Sanni: Ja mitä tapahtuu niille tuhannelle päihdesairaalle tai kriisissä olevalle nuorelle, kun matalan kynnyksen apu lakkautetaan? Paranevatko he ihmeen kaupalla? Alkavatko he "kannustua" ja mennä töihin?

Lassi: Eivät tietenkään. Tapahtuu ilmiö nimeltä kustannusten siirtäminen (cost-shifting) ja sosiaalisten haittojen (SISH) ryöpsähtäminen. Kun ihminen ei saa anonyymiä, maksutonta ja varhaista apua järjestöltä, hänen ongelmansa syvenevät ja kroonistuvat. Lopulta hän päätyy yhteiskunnan kalleimpaan ja raskaimpaan palvelujärjestelmään: erikoissairaanhoidon päivystyksiin, poliisin suojiin, laitoshoitoon tai lastensuojelun hätäsijoituksiin.

Sanni: Tutkimusten mukaan mielenterveyden ja ennaltaehkäisyn edistämiseen sijoitettu yksi euro tuottaa yhteiskunnalle jopa 13-kertaisen taloudellisen hyödyn. Kun järjestöiltä leikataan tänään sata euroa, kunnat ja hyvinvointialueet maksavat siitä kymmenen vuoden kuluttua tuhat euroa erikoissairaanhoidon ja kriisitoimien räjähtävinä laskuina!

Pekka: (Pistää kädet puuskaan ja katsoo Lassia ja Sannia) Eli ne huusivat torilla "turha rälssi pois", ja lopputulos on se, että mun ja jokaisen muun veronmaksajan selkänahasta otetaan kymmenkertainen hinta siitä, kun ihmisiä kaatuu keskussairaaloiden päivystysten lattioille! Se ei ole mitään säästämistä, se on tietoista tuhoa ja väärentämistä!

Yhteenveto: Millaisen ratkaisun me teemme?

Lassi: Luvut eivät valehtele, Pekka. Kyse on siitä, että lyhytnäköisellä budjettipolitiikalla luodaan illuusio säästöistä, vaikka todellisuudessa julkisen talouden kestävyysvaje vain syvenee ja sosiaalinen eheys murenee.

Sanni: Talouspolitiikka ei ole koskaan tunteetonta matematiikkaa tai luonnonlaki, vaan se on aina moraalinen ja poliittinen arvovalinta. Tällä hallituskaudella on valittu keventää suuryritysten ja suurituloisimpien verotusta ja rahoittaa se leikkaamalla pienituloisilta, sairailta, opiskelijoilta ja heikoimmassa asemassa olevilta. On valittu yhden vuoden budjettitaseen kaunistelu ja unohdettu kymmenen vuoden päähän kasaantuva inhimillinen ja taloudellinen lasku.

Pekka: (Kaataa viimeiset kahvinpohjat mukiinsa ja katsoo ulos pajan ikkunasta) Mä olin aikoinaan naiivi. Mä uskoin, kun mulle puhuttiin "talkoista" ja "kaikkien osallistumisesta". Mutta nyt mä näen tämän teatterin taakse. Meidän on pakko saada ihmiset kysymään nämä neljä kysymystä jokaisessa kahvipöydässä, jokaisella työpaikalla ja jokaisessa vaalipaneelissa. Koska jos me ei kysytä näitä kysymyksiä, meille myydään eioota samalla kun meidän yhteinen hyvinvointivaltio puretaan tiili tiileltä.

Sanni: Juuri niin, isä. Sillä lopulta me emme säästä vain euroja – me joko säästämme tai romutamme sen inhimillisen ja taloudellisen perustan, jonka varassa tämä maa seisoo.