"Oma kansa ensin" – mitä sillä oikeastaan tarkoitettiin?

"OMA KANSA ENSIN"  No mitä se sitten todella tarkoittaa persujen toteuttamien asioiden suhteen. Otetaan esimerkiksi sosiaali ja terveysministeri Wille Rydman, joka vähät välittää demokratista tai menetelmistä joiden mukaan pitäsi toimia ja laittaa täysin ulkopuoliset sairaat ja vähävaraiset Suomalaiset pelinappuloiksi henkilökohtaisessa vihamielisessä kostossaan Kokoomukselle. Wille tekee sen täysin jääräpäisesti ja ivallisesti hymyilleen oma-aloitteisesti, tietenkin koko hela perussuomalaisen puolueen siunauksella, koska Wille uskaltaa laittaa rötösherrat kuriin ja somessa tietenkin nämä ns hyödylliset idiootit joiden käsitys tilanteesta on hyvin rajoittunut sekä olematon eli persujen kannattajat haukkuvat eriävän mielipiteen esittäjät "Konmareiksi" Eräs lainaus... kommunisteiksi, ymmärtämättä kommunististakaan yhtään mitään. Siis oliko tämä se mitä haluttiin, kun annettiin ääni perussuomalaisille? Tuskin. Suuri joukko äänestäjiä meni suoraan ansaan ja haukkasi kasan haisevaa sitä itteään. Nyt ei uskalla olla vastaankaan koska muuten sanotaan kommariksi.

Olen viime aikoina, eiku siis hallituskauden alusta jo  miettinyt Perussuomalaisten vaalislogania "Oma kansa ensin". Vuoden 2023 vaalien alla se kuulosti lupaukselta, että suomalaisen tavallisen ihmisen etu asetetaan kaiken muun edelle. Kuka meni ja uskoi ???? Moni saattoi ajatella sen tarkoittavan, että pienituloisten asemaa ei heikennetä, julkiset palvelut turvataan ja päätöksenteossa pidetään huolta omasta kansasta.

Vahvasti vasemmistolainen duunari Persvako Pekka mm. käsitti lupauksen ihan perseelleen ( kts tarina Persvako ) ja siitä innostuneena  eiku oikeistoa äänestämään.

Jo heti -23 vaalien jälkeen todellisuus näytti monen silmissä aivan toisenlaiselta. Järkyttävä isku vasten kasvoja monelle. Moni ei vieläkään kehtaa tunnustaa käsittäneensä perseeleen koko juonen. Kommariksi haukkumisen pelko omamme kohdalle on kuin möykky mahassa. Ripulipaska jota ei uskalla päästää ennen kuin on pönttö varmasti perseen alla. Muuten on housut kurassa.

Hallitus käynnisti laajoja leikkauksia muun muassa sosiaaliturvaan, asumistukeen, työttömyysturvaan ja työelämän turvaan. Samalla Riikka Purran ennen vaaleja käyttämä lause "Se ei meille käy" alkoi monen mielestä kuulostaa vähintääkin ristiriitaiselta suhteessa hallituksen myöhempiin päätöksiin. Henkeä haukkoen katsottiin kun Frau alkoi huutelemaan torilla "Punaliput liehuu menkää töihin!" Vasten kasvoja tuuletteua paskaa!!

Mikä tässä oikein meni pieleen?

Jälkikäteen tarkasteltuna näyttää siltä, että "Oma kansa ensin" tarkoitti Perussuomalaisille ennen kaikkea kaiken muun kuin oman kansan, vaan se tarkoitti kansallista etua maahanmuutossa, EU-politiikassa ja rajaturvallisuudessa. Sen sijaan se ei ollut lupaus sosiaaliturvan vahvistamisesta mille se kansan korvin saattoi kuulostaa, tai siitä, ettei suomalaisiin kohdistettaisi säästöjä. Paskat.

Toinen selitys löytyy hallituspolitiikasta. Hallituksessa yksikään puolue ei toteuta omaa ohjelmaansa sellaisenaan, se nyt on täysin selviö, vaan kompromisseja tehdään. Perussuomalaiset hyväksyivät mukisematta ja miltei innoissaan Kokoomuksen talouslinjan, jossa painotettiin julkisen talouden sopeuttamista ja työmarkkinauudistuksia. Vastineeksi puolue sai läpi omia tavoitteitaan maahanmuuttopolitiikassa. Perussuomalaiset ovat saaneet mellastaa kuin elopellossa ja pääministeri sivusta seuraajana onkin saanut lempinimen "lapanen". Petteri tosin tietää että hallituksen petteröinnin jäljet saa kokea sylkykuppina Kokoomuksen apupuolue kuten historia on sen aina osoittanut. Kokoomus porskuttaa vaikka naama olisi aiemmin mainittua kuravelliä käyttäen sotkettu kokonaan.

Silti moni äänestäjä kokee, että odotukset ja todellisuus eivät kohdanneet. Jos "oma kansa" ymmärrettiin tarkoittavan tavallisia suomalaisia ja heidän toimeentuloaan, hallituksen päätökset näyttävät olevan ristiriidassa vaalisloganin kanssa. Jos taas sillä tarkoitettiin ennen kaikkea kansallista identiteettiä, maahanmuuttopolitiikkaa ja EU-kriittisyyttä, puolue voi katsoa toimineensa oman tulkintansa mukaisesti.

Ehkä juuri tässä on koko asian ydin.

Sama iskulause ymmärrettiin kahdella täysin eri tavalla. Äänestäjät odottivat arjen parantamista, mutta puolue tarkoitti ennen kaikkea ylikansallismielistä politiikkaa. Kun nämä kaksi tulkintaa kohtasivat hallituksen talouskuripolitiikan, syntyi monelle tunne siitä, että vaalien aikainen viesti ja käytännön politiikka eivät enää vastanneet toisiaan.

Siksi kysymys kuuluu edelleen: jos "Oma kansa ensin" ei tarkoittanut tavallisen suomalaisen hyvinvoinnin asettamista etusijalle, mitä se lopulta tarkoitti?

Ei yhtään mitään, ei mitään, ei kertakaikkiaan muuta kuin muilutusta, paskaa, huijausta ja kansan kärsimystä. talouden alasajoa, EK:n piirin nuoleskelua kansan kustannuksella. Köyhien olojen kurjistamista, Oman kansan unohtamista. Perinteisen Suomen alasajoa.

Persvako Sanni kertoo

Tämä avaa "Oma kansa ensin" politiikan toteutuneen sisällön paremmin kuin ulkoinen puhe kuten "Se ei meille käy"

Tässä on Aleksi Salosen tekstien ja ajatusten pohjalta laadittu puhe, joka on sovitettu Sannin tyyliin ja Yhteen hiileen -projektin henkeen. Puhe on tarkoitettu pidettäväksi esimerkiksi kylätalon salissa, missä Sanni avaa poliittisen kielen merkitystä tavallisille ihmisille.

Puhe: Onko velkapuhe pelkkää teatteria? – Matin tarina ja talouden salakieli

”Hyvät ystävät ja naapurit.

Meille kerrotaan päivittäin, että Suomi hukkuu velkaan. Meille sanotaan, että on pakko leikata, jotta pelastamme tulevaisuuden. Mutta oletteko huomanneet, että mitä enemmän tästä puhutaan, sitä vaikeammaksi se muuttuu ymmärtää?

Aleksi Salonen on kuvannut tätä hyvin: poliittinen keskustelu täyttyy termeistä, jotka menevät sekaisin – joskus vahingossa, mutta usein siksi, että sekaannus on jollekulle hyödyllinen. Jotta me emme olisi vain katselijoita tässä teatterissa, meidän on ymmärrettävä, mitä nämä sanat oikeasti tarkoittavat.

Ensin meidän on ymmärrettävä ero alijäämän ja velan välillä. Salonen selittää sen näin: Alijäämä on yhden vuoden reikä budjetissa. Velka taas on se varasto, johon kaikki nuo reiät vuosikymmenten varrella kertyvät. Kun hallitus sanoo 'hillitsevänsä velkaantumista', se voi tarkoittaa vain sitä, että uutta velkaa otetaan hieman hitaammin kuin ennen – mutta velka itsessään kasvaa silti joka ikinen vuosi. Se on totuuden muuntelua, joka kuulostaa hyvältä, mutta ei muuta todellisuutta.

Sitten on se kaikkein tärkein sana: velkasuhde. Se on jakolasku, jossa velka jaetaan koko kansantalouden koolla. Jos me leikkaamme rajusti, me leikkaamme samalla jonkun palkasta, yrityksen laskutuksesta ja ihmisten ostovoimasta. Salonen muistuttaa, että jokainen leikkaus pienentää talouden kokoa. Jos talous supistuu enemmän kuin lainanotto vähenee, velkasuhde itse asiassa huononee. Me voimme siis leikata itsemme entistä syvempään kriisiin.

Mutta miksi me uskomme näitä puheita niin helposti? Salonen kertoo tarinan miehestä nimeltä Matti.

Matti on vähän kuin isäni Pekka ennen heräämistään. Matti uskoo pärjäävänsä yksin. Hän maksaa veronsa, ei pyydä mitään ja pitää julkisia palveluita turhana kuluna. Hän äänestää niitä, jotka lupaavat 'rahat omaan taskuun'.

Mutta sitten elämä tapahtuu. Tulee sairaus, työttömyys tai tarve hoivata vanhempia. Yhtäkkiä se 'turha kulu' onkin Matin oma turvaverkko. Matti joutuu täyttämään niitä samoja lomakkeita, joita hän on aiemmin pilkannut. Silti hän saattaa edelleen ajatella olevansa 'erikoistapaus' ja muut jonossa olevat ovat 'laiskureita'. Salonen osoittaa, että tämä on itseryhmäuskon voitto omaedusta. Meidät on opetettu näkemään julkiset palvelut kuluna, vaikka ne ovat todellisuudessa meidän kaikkien yhteinen vakuutus.

Tämä on se ansa, jota vastaan meidän on taisteltava poliittisella lukutaidolla. Kun kuulemme sanan 'sopeuttaminen', meidän pitää kysyä: Kenen tuloista tässä leikataan? Kun kuulemme 'velka on taitettava', meidän pitää kysyä: Tuhotaanko tässä samalla se kasvu, jolla velasta selvitään?

Meidän ei tarvitse olla taloustieteilijöitä. Meidän pitää vain uskaltaa kysyä: Kuka tästä hyötyy? Jos päätös leikkaa sinun turvaasi, mutta helpottaa vain niiden oloa, joilla on jo kaikkea, se ei ole 'yhteinen etu'.

Me olemme kaikki osa tätä järjestelmää. Jos me opimme ymmärtämään kieltä, jota meille puhutaan, meitä ei voi enää ohjailla pelolla ja hämärillä termeillä. Me voimme alkaa vetää yhteen hiileen – ei siksi, että meillä olisi sama puoluekirja, vaan siksi, että meillä on sama todellisuus.

Kiitos.”

Mitä ja miten Orpo hallituksineen on tuhonnut hyvinvointivaltiosta?

Mikä se oma kansa siiten on jos se ei ole tämä?

Orpon hallituksen katsotaan hävittäneen hyvinvointivaltion periaatteet korvaamalla perinteisen universaalin mallin tietoisella uusliberalistisella ideologialla, joka perustuu säästökuuriin (austerity) ja valumatalousajatteluun (trickle-down).

Keskeiset keinot, joilla tämä muutos on toteutettu, ovat seuraavat:

1. Universalismin murentaminen ja luokkayhteiskunnan paluu

Hallituksen tavoiteohjelman nähdään purkavan periaatetta, jossa palvelut ja etuudet kuuluvat kaikille samoilla ehdoilla.

• Pärjääminen lähtöpisteen mukaan: Järjestelmä on muuttumassa suuntaan, jossa yksilön menestys riippuu yhä enemmän hänen lähtövarallisuudestaan eikä yhteiskunnan tarjoamasta turvasta.
• Omistamisen suosiminen työn sijaan: Yhteiskunnan keskeinen viesti on siirtynyt työn tekemisestä omistamiseen, mikä hyödyttää niitä, joilla on jo varallisuutta sijoitettavaksi.
• Kahtiajaon voimistaminen: Retoriikka, joka jakaa suomalaiset "ahkeriin" ja "laiskoihin" tai "ansaitseviin" ja "ansaitsemattomiin", luo henkistä ja rakenteellista luokkajakoa.

2. Sosiaaliturvan ja peruspalveluiden kurjistaminen

Hyvinvointivaltion ydin, eli turvaverkko, on ohentunut rajujen leikkausten myötä.

• Leikkaukset haavoittuvimmilta: Hallitus on leikannut merkittävästi asumistuesta, työttömyysturvasta ja toimeentulotuesta. THL:n arvion mukaan nämä toimet voivat pudottaa jopa 100 000 suomalaista köyhyysrajan alapuolelle.
• Terveydenhuollon maksukorotukset: Julkisen terveydenhuollon asiakasmaksuja on nostettu jopa 90 prosenttia, mikä estää pienituloisimpia hakeutumasta hoitoon ajoissa.
• Sote-järjestöjen rahoituksen puolittaminen: Ennaltaehkäisevää työtä tekevien järjestöjen tuesta on leikattu noin 190 miljoonaa euroa, mikä siirtää ihmisiä kalliimpien raskaiden palveluiden piiriin.

3. Työmarkkinajärjestelmän ja työntekijöiden suojan heikentäminen

Hallitus on pyrkinyt murtamaan suomalaisen sopimusyhteiskunnan perusteita vahvistamalla työnantajien asemaa.

• Työn hinnan polkeminen: Paikallisen sopimisen lisääminen ja yleissitovuuden murentaminen tähtäävät työn hinnan alentamiseen.
• Lakko-oikeuden rajoittaminen: Poliittisten lakkojen ja tukilakkojen rajoittaminen nähdään yrityksenä hiljentää työntekijöiden vastarinta rakenteellisille muutoksille.

4. TINA-retoriikka ja "velkajarru" poliittisina aseina

Hallitus käyttää "There Is No Alternative" (TINA) -retoriikkaa esittääkseen ideologiset valintansa pakollisina luonnonlakeina.

• Velkajarru rakenteellisena ansana: Hallituksen ehdottama ankara velkajarru sitoo tulevat hallitukset leikkauspolitiikkaan vuosikymmeniksi, mikä tekee hyvinvointivaltion palauttamisesta lähes mahdotonta.
• Suhdanne selityksenä: Kun työllisyystavoitteet eivät toteudu, syy vieritetään suhdanteiden niskaan, mutta onnistumiset kirjataan hallituksen ansioksi.

5. Inhimillinen hätä ja yhteiskuntasopimuksen murtuminen

Muutokset ovat johtaneet näkyvään pahoinvointiin, kuten ruokajonojen pidentymiseen ja asunnottomuuden kasvuun. Järjestelmän nähdään siirtävän hallinnollisen ja taloudellisen taakan virkamiehiltä ja valtiolta yksittäisille kansalaisille, mikä nakertaa luottamusta oikeusvaltioon. Lähdemateriaalin mukaan hallitus on valmis hyväksymään talouden "paskomisen" ja inhimillisen kärsimyksen saavuttaakseen ideologisen tavoitteensa ammattiyhdistysliikkeen rikkomisesta ja julkisen sektorin pienentämisestä.

PS. Oletko sinä pysähtynyt pohtimaan minkälaisen Suomen sinä haluaisit? Mitä haluat jättää tuleville sukupolville?