Hyvinvointivaltio ennen ja nyt

Minulle ei ole koskaan jostain syystä muodostunut täydellistä kokonaiskuvaa siitä mitä tarkoitetaan nyt tänä päivänä sanalla hyvinvointivaltio. Toiselle hyvinvointivaltio tarkoittaa toista asiaa nyt kuin ennen. En silti mene sanomaan etteikö meillä sellainen ainakin joskus olisi ollut, ja ettenkö sellaisen olisi kokenut, ja lisäksi etteikö sellaisesta voisi vieläkin jonkin verran tai jossain määrin puhua sellaisen olevan, ainakin siihen suuntaan.

Mutta jos menen omassa historiassani aikaa taaksepäin ihan omaan nuoruus aikuisuuteen on tilanne siitä muuttunut todella paljon matkan varrella.

Nuorena alle teini ikäisenä sekä vielä teini iässä osallistuin moniin kesäleireihin jotka olivat ilmaisia. Uimakoulu ei myöskään ollut maksullinen.

Kun olin sellainen parikymppinen maalta kotoisin oleva pojankloppi, en tiennyt mistään mitään ainakaan sanana mikä liittyisi termiin hyvinvointivaltio. En seurannut politiikkaa ollenkaan, eipä ollut ns tarvetta. Elin kahdeksankymmen luvun hyvinvointivaltion sydämessä ymmärtämättä että se oli samalla kokonaan sen aikakauden loppu.

Työelämään pääsin melko pienellä vaivalla koska ensimmäiseen työpaikkaani kesätöihin käytiin oikein koulun penkiltä hakemassa. Taisi olla toinen työpaikkani tai sitten ensimmäinen, ihan tarkkaan en sitäkään enää muista, mutta sinnekin pääsin koska etsivät työntekijää. Eli ihan sama kumpi oli ensin. Luulen että olin ensin traktorikuskina turvesuolla ja sitten talvella raamipoikana sahalla. Työtapaturmasta toipuneena menin saha hommista uudelleen kesätöihin turvesuolle jonne sitten jäinkin vakituiseksi työntekijäksi. Työtilanne oli siis työntekijän kannalta erittäin hyvä. Palkkauskin traktorikuskin / huoltomiehen  hommissa oli vuorotyössä kohtuullinen oikeastaan jopa hyvä. Turvesuolle palkattiin kesäisin jopa toistasataa kesätyöntekijää, joista suurin osa rekrytoitiin suoraan ammattikoulun penkiltä.

Ajokortin ABC korttiluokalla olin ajanut v -78. Siihen aikaan ABC kortti oikeutti ajamaan ihan oikeaa kuorma-autoa ja ihan peräkärrin kanssa (n -luokka ) , ja kaiken lisäksi ihan ammatillisesti ilman muita lisäkortteja.  Rahat ajokorttiin sain ammattikoulussa ollessani pelkästään ja ainoastaan  opintotuesta. Opintotuesta jäi vielä oppikirjoihinkin jonkin verran. Vanhempani eivät osallistuneet ajokortti kustannuksiin koska opintotuki oli kokonaan siihen riittävä. Opintotuki riitti sen lisäksi kirjojen yms arkikustannusten maksamiseen. Opintolainaa ei ollut pakko ottaa, enkä myöskään ottanut.

Kun yhtäkkiä kyllästyin yksitoikkoiseen työhön turvesuolla, vaikka sainkin tehdä hyvinkin monenlaista työtä, niin hain autoalalle koulutukseen. Pääsin hyvin pienellä vaivalla aikuiskoulutuskeskuksen / Työvoimatomiston järjestämään autoalan nonstop koulutukseen jossa eteninkin lähes kaikki kurssit aikuiskoulutuksena lisäopintoja myöten.

80 luvun alun laman aikana ja sen jälkeen osaaja/ työvoimapula purettiin järjestämällä aikuiskoulutuksia. Pääsin ammatilliseen koulutukseen työkkärin kautta jossa minun piti olla päivä työttömänä työnhakijana. Irtisanoin itseni vakituisesta työsuhteesta puhelimitse ollessani työkkärin toimistolla soittamalla virkailijan puhelimella työnantajalleni, jonka jälkeen samana hetkenä työkkärin henkilö suositteli minua suoraan siihen koulutukseen. Onnistuisiko tänä päivänä?

Koulutuksessa sain aikuiskoulutus päivärahaa joka oli suurempi kuin pelkkä työttömyysturva johtuen aikuiskoulutus lisästä. Koulutuksen järjestäjä Kouvolan aikuiskoulutuskeskus tarjosi sen aikaisen käytönnön mukaan opiskelijoille kaksi ateriaa päivässä sekä sain myös korvauksen koulumatkoistani henkilöauton mukaan, tai kaupungissa asuessani linja-auton mukaan.

Liityin myös oppilasneuvostoon jossa liityin aikuiskoulutuskeskuksen johtokunnan oppilasjäseneneksi josta sain kuukausittaiset hyvät kokouspalkkiot, kokousmatkat yms kulukorvaukset. Tulotasoni oli riittävä, yhdessä kokouspalkkioiden kanssa melkein kuin tehtaan työntekijänä koska ruoka tuli arkisin koulutuksesta. Tietenkin tienasin tehtaan töissä paremmin kun huomioi kaikki vuorolisät, yms yms.. Kuitenkin ostovoimani oli kohtuullinen jolla pystyin jopa ostamaan silloin tällöin kioskilta jotain. Pystyin myöskin kannattamaan satunnaisesti paikallista grilliyrittäjää, tai kenkäkauppiasta.

Olin autoalan koulutuksen aikana kesäloman ( koulutuksessa oli kesäloma heinäkuun. ) ajan kesätöissä määräaikaisesti täydellä palkalla autosähköasentajana eräässä merkkiliikkeessä, eikä se katkaissut etuisuuttani jatkaa aikuiskoulutusta. Eikä vähentänyt koulutustukeani kuin työajaltani. Onnistuisiko tämä tänä päivänä?

Aikuiskoulutuskeskuksessa auto-alan koulutus sisälsi teoriaa, käytäntöä, myös liikuntaa ihan kuin aikoinaan ammattikoulussakin. Teorian oppikirjat, sekä monisteet jotka sain kulutta koulutuksesta olivat vuosikymmeniä tiedonlähteenä korjaamotoimintaa pitäessäni. Koulupäivät olivat pääsääntöisesti täysi pitkiä. Eli koulutus oli laadukasta, riittävän monipuolista suoraan ammattitöihin. Luulen sekä tiedän varmasti ettei aikuiskoulutukset ole tänä päivänä noin kattavia.

Kun valmistuin autoalan koulutuksesta olin jo perustanut oman toiminimen sivutoimisuutta ajatellen. Toiminimeni ei haitannut opiskelua, eikä työnhakua koska se katsottiin niin pieneksi ja sivutoimiseksi. Pääsinkin taas autokorjaamoon töihin koska hakivat kouluttajaltani eli "kurssarilta"  sopivia ehdokkaita. Silloinkin taas uudelleen minut miltei haettiin koulun penkiltä töihin.

Autokorjaamossa tein jo kaikenlaisia autonasentajan töitä erikoistuen sekä lisäkouluttautuen työnantajan toimesta automaattivaihteistoihin sekä autosähköasentajan hommiin. Korjaamossa sain myös erikoistehtävän mennä kouluttajaksi aikuiskoulutuskeskukseen huoltotöiden kouluttajaksi. Syy, sekä tausta-ajatus oli että etsin sieltä meille korjaamoon sopivia työntekijöitä. Oli oikeasti oleva todellinen työvoimapula. Suomi oli voimakkaassa nousussa.

Työnantaja ehdotti minua luottamusmieheksi. Työpaikalla minut sitten valittiin luottamusmieheksi. Yhteistyö työnantajan kanssa oli täysin saumatonta. Rakensimme työnantajan kanssa yhdessä sellaisen työn palkkausmallin joka oli parempi kuin työehtosopimuksen malli. Paikallinen sopiminen onnistui helposti.

Näin se homma jatkui. Tein korjaamossa korjaamon tarjoamia töitä, ja lisäksi työnantajan kanssa sovitusti oman toiminimeni töitä kotonani iltaisin tai muulloin kuin työaikana. Tämä sopimus oli alun alkaen olemassa.

Ostimme nuorina kansalaisina velkarahalla omakotitalon jonka lainan korko oli aika korkea. Mutta lainan korkovähennykset sekä verotuksen lapsivähennykset yms olivat niin kohtuulliset että meillä ei ollut hätää taloudellisesti. Jos sairastuin ja tarvitsi käydä lääkärissä, ei julkinen terveydenhuolto maksanut yhtään penniä tai markkaa, koska silloin ei vielä veloitettu käyntimaksuja. Pari kertaa olin myös sairaalahoidossa akuutin sairastumisen vuoksi, mutta en muista että siitäkään olisin laskua saanut maksettavakseni.

Lääkärin määräämistä resepti lääkkeistä sai aina KELA korvauksen ilman omavastuuosuutta tai maksukattoa. Nykyisin kaikista lääkärin määräämistä lääkkeistä ei saa KELA korvausta koska ne on jossain KELAn luokituksessa "väärät" lääkkeet. juuri siihen sairauteen johon ne kuitenkin on määrätty. Esim monien silmälääkkeiden osalta suurin osa ei kuulu lainkaan KELA korvattavien piiriin vaikka ovat jatkuvassa käytössä sairauden hoidossa. Eivät siis kerrytä maksukattoa vaikka ovat kyseiseen hoitoon määrättyjä lääkkeitä.

Lisäksi aiemmin työnantajallani oli oma sairausvakuutus (KYMI Kymmene aikana ) joten omavastuuta ei repsepti lääkkeistä juuri ollut lainkaan, vaikka olisi aspiriinia määräyksestä ostanut. Ja mikä tärkeintä kuitenkin niin palkka oli kohtalaisen hyvä. Työstä sai kunnon palkan.

Julkiset palvelut kuten lääkäri, hammaslääkäri, verotoimisto, poliisi, työvoimatoimisto, siihen aikaan posti, olivat auki ilman ajanvarausta tai joissain tapauksessa halutessa ajanvarauksella. Työkkärissäkin kävin jopa silloinkin kun en ollut työttömänä. Työkkäristä sai aina ammatillista näkemystä tulevaisuuden suunnitteluun. Maksutta. Monta kertaa kävinkin työkkärissä tiedustelu- sekä verkostoitumisen käynneillä ihan ilman varsinaista syytä. Työkkäri oli kohtaamispaikka josta sai aina tietoa, sekä neuvoja tulevaisuuden suunnittelua varten. Työvoimatoimistossa oli auttava sekä välittävä henkilökunta.

Verotoimistossa asiointi esim verokortin tarkennukseen oli vaivaton toiminpide ihan yhdellä käynnillä tai jopa soitolla ilman ajanvarausta. Lääkäriin pääsi kun käveli ovesta sisään ja ilmottautui odottamaan vuoroa. Terveydenhoitajalle vielä nopeammin ja molempiin ilman maksua tietenkin. KELAn konttoreita oli liki jokaisessa taajamassa, eikä tarvinnut varata aikaa. Terveyskeskusmaksut kun tulivat vasta 90 luvun alkupuolella ennen puoliväliä laman ensi leikkauksina. Terveyskeskusmaksu oli muistaakseni 10mk kerta koskien saman sairauden hoitoa. Eli uusinta käynti samasta syystä ei maksanut minkäänlaisia poliklinikka maksuja yms. 90 luvun rajuja leikkauksia perusteltiin silloin pakkotilanteella, ja oli pakko leikata myös vähävaraisemmilta kuten myös paremmin toimeentulevilta. Puhuttiin että tilanne voidaan palauttaa takaisin kun menee taas paremmin. Tämä ymmärettiin kansan keskuudessa jossain määrin koska lama oli todella laaja sekä raju.

Tätä samaa mantraa selitti myöhemmin Sipilän hallitus. kaikkien tulisi osallistua KiKy loikkaan jotta saadaan kilpailukyky paremmaksi. Kyse oli kuitenkin käytönnössä heikompiosaisiin kohdituvasta leikkauksista sekä hyvinvointivaltion rapauttamisesta heikompiosaisten kohdalla. Sipilän hallitus pisti kaiken "maan tasalle" minkä kerkesi. Tällä Sipilän "poltetun maan taktiikalla" oli kuitenkin syvempi tarkoitus kuin valtion talouden hoito. Kyse oli työvoiman halpuuttamisen ensimmäisestä näkyvästä askelmerkistä.

Sitten alkoi tapahtua.

Minunkin oli ensimmäistä kertaa elämässäni kohdattava poliittinen herääminen ihan omalta kohdaltani. Valtaan oli siirtynyt Iiro ja Esko. Alkoi leikkaukset ja viimein devalvaatio.  Alkoi kaikki verotuksen vähennysoikeuksien purku. Tuli lama ja yritykseni jonka liikevaihto oli jo ollut melko mittava joutui kuitenkin asiakkaiden ostokyvyn heikennyttyä vararikkoon, sekä palkallinen työpaikkani lopetti toiminnan. Kummassakin työssä suuri osa asiakkaistani oli ysityisiä henkilöitä joiden ostovoima hupeni olemattomiin. Käteen jäi miljoonaluokan velat yritystoiminnasta sekä asuntovelasta. Aloin todella kuunnella poliittista jargonia kaiken maailman leikkauspakoista yms, valtion velan määrästä jne. yms. Ajattelin että kun yhä enemmän säästetään ja säästetään, sekä leikataan jääkö rahaa enää yhteiskunnan pyörittämiseksi mistään. Ei oikein jäänytkään, koska leikattiin tohkeissaan myös kansan ostovoimaa vääristä paikoista, joiltakin ihmisiltä ostovoima katosi kokonaan.

Tätä ylivimmaista leikkausintoa sekä säästämisen vimmaa luvattiin jälkeenpäin huomioida sekä korjata tehdyt ylilyönnit ja oppia siitä ja pitää sen hetken toimia jopa ylimitoitettuna, sekä väärin kohdennettuna ja siitä piti sen tähden kuulemma oppia ettei niin tehtäisi tulevaisuudessa. ( Mitä pitikään oppia? kysyn nyt vuonna 2023. Ilmesiti opittiin vain se miten voi leikata yhteiskuntaa vahingoittaen, samaa virhettä toistaen. )

Lapsilisät, lapsivähennysoikeudet, lainan korkovähennysoikeudet, joita nyt ei enää kannattane palauttaa vääristämään lainanottoa,  lasten päivähoito, ammatillinen aikuiskoulutus kauttaaltaan sekä aikuiskoulutuslisä kokonaan, terveydenhoito - huolto, työmatkakorvaukset, lääkeomavastuun korottaminen ja osittainen lopettaminen, vanhuuseläkkeet, aikuiskoulutustustuet, työmatkakustannusten kilometrikorvaukset, työttömyyysturvankin todella suuret leikkauset vaikkeivat suoraan valtion pussista olekaan, omaehtoisen ammattillisen koulutuksen leikkaukset, jne jne jne... ainakin näistä on leikattu, ja lisää on tulossa.

Lisäksi infran vaikutukset elinkustannuksiin. Julkinen infra kuten postien, pankkien, terveydenhoidon, kaupungin palveluiden, sosiaalitoimen yms sijainnit sekä jopa lopettaminen on lisännyt maaseudeun tai kaupunkiympäristön elinkustannuksia paljon. Esim  sen aikaisen ( ostin -86 ) velkataloni läheisyydessä oli posti, koulu, kaksi pankkia joihin ei tarvinnut varata aikaa, ja kolme kauppaa ihan muutaman kilometrin päässä, joista postiin oli matkaa alle kilometri. Jos asuisin vielä siellä, niin lähin kauppa on enää jäljellä eikä muita enää olekaan.

Kylissä ei enää ole kioskeja. Toisaalta en pystyisi palkallani tai työttömyysturvallani niistä mitään ostamaankaan, ruokaostoksillanikaan ei paljon yritysmaailmaa kannateta.

Joku voisi väittää että nykyinen digikulttuuri on huokeampaa niin hän on vain puoliksi oikeassa. Eivät pankki palvelut, lääkehuolto, yms muutkaan maksaneet käyttäjille ennen digiaikaa kun puhutaan 80 luvusta, mutta nyt ne maksavat jopa pankkipalvelut enemmän kuin koskaan ennen pankkikirjojen aikaan.

Kun säästetään, leikataan ja vähennetään niin säästämisen kylkiäisenä menetetään myös monia työpaikkoja. Pienet yritykset jäävät kokonaan ilman asiakkaita. Kuinka moni oikeasti ajattelee tätä? Eipä ole kioskejakaan enää koko kylässä, vaikka ennen oli montakin. Kun työpaikat vähenevät, vähenee samalla juuri sen raha jota ja josta pitäisi säästää. Ostokyky sekä palveluiden hankintakyky putoaa kokonaan pois yhteiskuntaa pyörittämästä. Kun työpaikat vähenevät monilta aloilta jäljelle jäävät työttömät. Kun työttömiä on tarpeeksi on heidänkin toimeentuloaan leikattava. Ja siitä seuraa ettei raha kierrä enää ollenkaan. On mahdoton ostaa lähikaupasta ja haluta tukea sen työllistävää vaikutusta, kun ei ole rahaa millä sen tehdä.

Puhutaan kovasti vieläkin hyvinvointivaltiosta. Tarkoittaako eri poliittinen näkemyskanta erilaista näkemystä hyvinvointivaltiosta ?? Vastaan että kyllä tarkoittaa hyvinkin erilaista. Se hyvinvointivaltio jossa sen yksityiset yhteiskunnan jäsenet pääsivät nauttimaan yhteisesti saavutetuista eduista on likimain kuolon kouristuksissaan. Sellainen hyvinvointivaltio jossa jokainen taistelee toimeentulostaan sopien paikallisesti ilman TES sopimuksia, ilman palkkausmalleja on tavoitteena.

Ainakin tällaisen alkuperäisen hyvinvointivaltion tavoitteleminen on näköjään unohdettu. Sanonta jossa määritellään hyvinvoinnin taso siitä miten huolehditaan vähempiosaisesta on tänä päivänä surkea fraasinomainen haihattelu. Ennen ei edes päästetty ketään tai ainakaan kaikkia niin vähempiosaiseksi.

Se hyvinvointivaltio jossa vain harvat menestyjät pääsevät käyttämään rahan antamaa valtaa on kehittymässä vanhan hyvinvointivaltio käsityksen tilalle. Puhutaan populismin keinoin vain valtion velasta samaan tapaan kuin se olisi samanlainen asia kuin yksityinen velka. Velkaa ei pidä harkitsemattomasti ottaa, mutta on käsitettävä ero yksitystalouden velasta. On ensin ymmärrettävä valtionvelan toimintamalli.Ja on myös käsitettävä mikä tai ketkä  on valtio. Valtion velkaa ja talouden tasapainottamista tullaan käyttämään verukkeena työmarkkinoiden halpuuttamiselle koska se puree hyvin kansana hyväntahtoisuuteen.

Kehittyminen sekä tehostuminen tarkoittaa tänä päivänä aina tilannetta jossa kuluja voidaan vähentää tuotantoa vähentämättä tai jopa tuotantoa lisäten. Tämä kehittyminen on kilpailutilanteessa se etu jolla homma pyörii, mutta se syö samalla omaa oksaa vähentäen ympärillä olevaa ostovoimaa. Se on tämä tilanne. Kun puhuin jo 90 luvulla että mitä jää, ja mikä on edessä kun tarpeeksi on leikattu. Se tilanne on että pitäisi vielä keksiä leikattavaa ja sopeuttavaa toimintaa vaikkei mitään ole enää jäljellä. Ihmetyttää miksi ei oteta hyötyä siitä mitä on kehitetty, eli suuresta tuosta olevaa voittoa ei käytetä muuhun kuin yhä suurempien tuottojen tavotteluun.

Johdossa on ollut pitkän aikaa sellaiset hallituspuolueet jotka ovat "tervehdyttäneet" valtion taloutta milloin minkäkin nimisillä KiKy hyppelyillä siihen malliin että potlas eli valtio ei enää jaksa edes valittaa. Lisää lääkettä hoetaan joka tuutista ja kansa uskoo että se on ainoa keino. Lääkeresepti on siis ollut pitkään jo sama eli kurjistaminen, lääkenimi on ollut milloin KiKy milloin mikäkin. Ja ikiliikkuja on luotu. Leikataan lisää jos entinen ei riitä, lääkehän on kuitenkin jo ennalta määrätty, eikä sitä sovi arvostella.

 

Mitä hyvinvointivaltio enää tarkoittaa? Edes vasemmistovetoinen hallitus ei ole auttanut hoivakriisissä

Oikeistosta peräisin oleva ihanne levisi laajalle, ja nyt kansalaisen sijaan palvellaan valtiota ja sen tilikirjoja. Kenen pitäisi päästä valtaan, että hyvinvointi kohenisi? Riikka Suominen kysyy.

Teksti

Riikka Suominen

Julkaistu 14.12.2022

https://www.apu.fi/artikkelit/riikka-suomisen-kolumni-mita-hyvinvointivaltio-enaa-tarkoittaa?fbclid=IwAR2JO9nr_qny0vw3HggIUKVgbDanIUKTFyoGyWH0Nkx3iy5eIy5ymivRQxk

".............

Vielä 1980-luvulla haluttiin talouskasvua kansalaisten hyvinvoinnin parantamiseksi. Mutta 1990-luvun puolivälistä alkaen ajattelu kääntyi päinvastaiseksi. Myöhemmissä hallitusohjelmissa halutaan valtion kilpailukyvyn olevan mahdollisimman hyvä, ja väline siihen ovat hyvinvoivat kansalaiset. ”Hyvinvointivaltion käsite saa uuden muodon: keskeisintä on valtion hyvinvointi.”

Digitaalinen kehitys ei aina tarkoita palveluiden parantumista. Syy palveluiden muuttamiseksi digitaaliseksi on ollut rahan säästö. Mikäli kyse olisi pelkästään palveluiden kehittämisestä paremmaksi, olisi mukana myös henkilöitä jotka tekevät palveluissa vastaanottotyötä.

Nyt ollaan tilanteessa jossa noita aluksi esittelemiäni palveluja ei enää suurimmalta osaltaan ole edes olemassa. Saati julkiselta puolelta ainakaan maksutta. Työttömänä kouluttautumisesta ei saa kuin 9 euron kulukorvauksen entisten kilometrikorvauksien, kahden ruoka annoksen, aikuiskoulutuslisärahan jne sijalle. Siis ei mitään. Uudessa hallitusohjelmassa mainitaan jopa että aikuiskoulutuksesta leikattaisiin vielä lisää! Siis jäikö siihen enää leikattavaa? Lisätä sitä pitäisi jos halutaan että työntekjöitä on käytettävissä.

Verotoimistoon ei meinaa päästä enää helposti ollenkaan. Netin kautta asioiminen katsotaan olevan "helpompaa" vaikkei aina sitä todellakaan ole huolimatta siitä että on suvereeni netin käyttäjä.

Työvoimatoimisto on entisen auttavan toimistopalvelun irvikuva. Ilmaa ajanvarausta ei löydä ketään kuka kertoisi päivän näkemyksiä kouluttautumisesta, työvaihtoehdoista, jne jne.. Miten oma esimerkkini kun halusin vaihtaa alaa vaikka olin jo vaikitusessa työssä? Työkkärin virkailija suositteli heti kun olin irtisanoutunut entisestä ?? Entä oma y-tunnuksellinen sivutoimisuus ?? haittaako se koulutukseen hakeutumista, työttömyysetuutta jne jne.. Ei pääse työkkäriin extempore kysäisemään ainakaan. Kohtaamispaikka työkkäri ei ainakaan enää ole.

KELA toimistossa on vastassa vartija joka ystävällisesti passittaa ovelta takaisin ulos sanoen ettei tänään ole kuin varattuja aikoja. Onneksi kerkesin ennen ulko-ovea antamaan kirjekuoren postilaatikkoon. Ei tuntunut julkiselta palvelulta.

Voiko enää leikata

Vieläkö tosiaan voidaan puhua edes hyvinvointivaltiosta jossa on varaa leikata? Miettiä ainakin pitää mistä ihan oikeasti voi enää leikata.

Kolumni:
Vähemmän ei ole enemmän 2.3.2023 Debatti 

Saku Timonen

Kirjoittaja on juukalainen paluumuuttaja, bloggaaja ja juristi.

"Entiseen tapaan kokoomus tarjoaa leikkauksia, vaikka ne eivät ole toimineet ennenkään. Ennen Marinin hallitusta kokoomus oli hallituksessa lähes 20 vuotta, ja koko ajan leikattiin. Siitä huolimatta valtion velka kasvoi koko ajan, sillä rahat käytettiin suurituloisten veronalennuksiin. Näin piti saada niitä dynaamisia vaikutuksia, jolloin hyvinvointi olisi valunut alaspäin. Ei valunut, mutta kokoomus haluaa jääräpäisesti jatkaa samalla linjalla odottaen ihmettä tapahtuvaksi. Leikkauslinjan huippu koettiin Sipilän hallituksen aikana, jolloin yhdeksän kymmenestä suomalaisesta köyhtyi. He olivat jo ennestään pienituloisia, ja juuri he maksoivat suurituloisten veronalennukset. Sipilän kikyyn sisältynyt palkan sivukulujen siirto työntekijöiden maksettavaksi on tähän mennessä aiheuttanut palkansaajien ostovoimaan yli 11 miljardin euron menetykset, ja laskuri pyörii koko ajan.

 

...

Pitääkö sitä sitten pelätä ja ovatko asiat nyt huonosti? Ei pidä eivätkä ole. Marinin hallituksen ansiosta työllisyys on ennätyksellisen korkealla, Suomen kilpailukyky on parempi kuin kymmeniin vuosiin, investointeja tulee ennätystahtia, sote-uudistus saatiin päätettyä ja opetuksessa tehtiin suuri reformi aiempien leikkausten korjaamiseksi. Jopa Naton ovet ovat avautumassa. Tämä kaikki on tehty keskellä sotien jälkeisen ajan suurimpia kriisejä.

Nyt kokoomus kertoo, että on aika muuttaa suuntaa ja perussuomalaiset vaativat peruuttamaan kauas menneisyyteen. Kokoomukselle hyvinvointivaltio tarkoittaa hyvinvoinia harvoille, ja vailla ideologiaa ja suuntaa toimivat perussuomalaiset taipuvat entiseen tapaan helposti kokoomuksen pehtooriksi. ...

Leikkauskierre ei ole tervettä ajattelua

Liialliset leikkaukset joilla maamme sisämarkkinat pysähtyvät ja lakkaavat toimimasta lisää paineita korottaa yritystukia jotka kustannetaan taas sosiaalieduista ja tämä korostaa entisestään maksukyvyn huononemista. Lopulta eriarvoisuus vaikuttaa rikollisuutta nostavasti sekä lisää poliisien tarvetta.

n

Terveydenhuollon professori Kristiina Patja Helsingin yliopistosta paikantaa nykytilan synnyn 1990-luvun alussa tehtyihin päätöksiin.

Tuolloin sote-palveluiden rahoituksen päätäntävalta siirrettiin valtiolta kunnille. Sitten iski lama. Esimerkiksi psykiatristen palveluiden osalta ajatuksena oli siirtää resurssit avopalveluihin.

Toisin kuitenkin kävi.

– Lamassa ainoastaan leikattiin eikä esimerkiksi avopalveluita koskaan oikein syntynyt. Toinen muutos oli, että erikoissairaanhoidon palveluista tuli jälkilaskutukseen perustuvaa toimintaa. Eli ensin tehtiin ja sen jälkeen katsottiin, paljonko se maksaa. Laskut lähetettiin kunnille, Patja kertaa.

Voisin todeta hyvinvoinnin tänä päivänä koskettavan yhä harvempia ja vähäisempää kansanosaa kuin koskaan ennen. Tai ainakaan pitkään aikaan.

Kuntien talous on niin kuralla ettei ilmaisia uimahallieja tai uimakouluja tarvitse edes haaveilla. Harrastuksien tukeminen on leikattu kokonaan pois, vaikka se on todettu olevan taloudellisesti kannattavaa terveyshyötyjen vuoksi.

En ole tyytyväinen, eikä hyvälle näytä jatkossakaan.

n