Miten tähän on tultu

Kaikki kehitettiin yhdessä

Suomen hyvinvointivaltion historia on yllättävän lyhyt. Suuret ikäluokat syntyivät erilaiseen Suomeen kuin mitä maa on nyt. Silloin opetusjärjestelmä oli vasta kehittymässä, eikä eläkejärjestelmää tai kattavaa terveydenhoitoa juuri ollut. Nykyinen hyvinvointi, jota monet pitävät itsestään selvänä, alkoi kehittyä 1960- ja 1970-luvuilla. Sodan kauhut olivat tuolloin vähitellen unohtumassa, ja talous kasvoi voimakkaasti. Yhteisöllisyyden tilalle alkoi nousta uudenlainen yksilöllisyyttä korostava kulttuuri, jossa esimerkiksi kulutustavarat ja muoti saivat suuremman roolin.

Kun oli pakko

Sotien sukupolvilla oli syvään juurtunut ymmärrys yhteisöllisyyden tärkeydestä. Tämä ei perustunut idealismiin, vaan käytännön tarpeeseen: vaikka näkemykset eivät aina kohdanneet, oli välttämätöntä tulla toimeen ja sopia asioista. Yhteisöllisyyteen kuului myös henkilökohtainen vastuu, jossa jokainen pyrki hoitamaan oman osansa yhteisen hyvän eteen. Tällöin valtion merkitys nähtiin eri tavalla kuin nykyisin, jolloin isänmaallisuus voi olla pinnallisempi ilmiö. Se ei tuolloin perustunut sodan tai väkivallan glorifiointiin, vaan käytännön työhön, kuten maan rakentamiseen ja lasten huolehtimiseen.

Valtio on meidän, me olemme valtio

Valtio oli sodan jälkeen köyhä, ja se tarvitsi kansan, joka tunsi ylpeyttä omasta maastaan ja sen menestyksestä. Kilpailu ei kohdistunut ulkoisiin tekijöihin, vaan yksilö kilpaili ennen kaikkea itsensä kanssa: pystyykö suoriutumaan tehtävistään ja voiko omilla teoillaan parantaa yhteistä tilannetta. Nykyisin valtio saatetaan nähdä vanhana ja tehottomana, jopa kalliinakin rakenteena, jonka merkitys on unohtunut. Monet kysyvät, miksi huolehtia valtiosta, kun on mahdollisuus siirtää varallisuus ja velvollisuudet muualle tai välttää veroja. Tämä ajattelutapa voi johtaa siihen, että valtio nähdään rasitteena, joka vain ottaa eikä anna.

Minä minä minä

Menestyminen nyky-yhteiskunnassa nähdään usein yksilön riippumattomuutena: on rahaa ja omaisuutta niin paljon, ettei tarvitse kuunnella ketään ja voi hankkia kaiken haluamansa. Yhteisöllisyyttä pidetään helposti vanhanaikaisena käsitteenä, jota ei enää arvosteta samalla tavalla kuin aiemmin.

Isänmaallisuuskin on muuttanut muotoaan

Isänmaallisuuden käsite on kokenut muutoksen. Siinä missä se aiemmin liittyi vastuuseen ja työntekoon, nykyisin isänmaallisuudesta voi tulla keskustelussa väline sodan ja väkivallan ihannointiin. Tämä muutos heijastuu myös keskustelussa maahanmuutosta, jossa tunteet ja ääripäät ovat saaneet suuremman roolin kuin asiallinen keskustelu.

Toisille valtio on vain yritys joka elää kustannuksellamme

Valtion merkitystä olisi hyvä arvioida uudelleen, ja yhteiskunnan tulisi ymmärtää, miten arvokas se on. Suomessa on rauha, puhdas luonto ja yhtenäisyys, jotka ovat monille kansainvälisesti tavoittamattomia unelmia. Kuitenkin tämä saavutettu hyvä on vaarassa, jos poliittinen järjestelmä ei enää keskity koko maan kehittämiseen, vaan yksittäisten ryhmien etujen ajamiseen. Yhteiskunnallinen riippumattomuus voi olla houkutteleva ajatus, mutta lopulta kaikki ovat sidoksissa toisiinsa, ja onnellisuus löytyy useimmiten tyytyväisyydestä ja kohtuudesta.

Tämä näkökulma korostaa sitä, että hyvinvointivaltio perustuu keskinäiseen vastuuseen ja yhteistyöhön. Yksilön menestys ei voi olla kestävää ilman yhteisön tukea, ja valtion tulee toimia tämän periaatteen mukaisesti, jotta sen arvo säilyy tuleville sukupolville.

Yhteisöllisyys

Yhteisöllisyys ei ole vain yksilöiden välistä vuorovaikutusta, vaan sillä on myös merkittäviä valtiollisia ja taloudellisia vaikutuksia.

Valtiollinen näkökanta: Yhteisöllisyys vahvistaa demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa. Kun ihmiset tuntevat kuuluvansa yhteisöön, he ovat todennäköisemmin aktiivisia kansalaisia, jotka osallistuvat äänestämiseen, paikallispolitiikkaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämä lisää yhteiskunnan vakautta ja vähentää polarisaatiota. Lisäksi yhteisöllisyys voi auttaa ennaltaehkäisemään sosiaalisia ongelmia, kuten rikollisuutta ja syrjäytymistä, mikä vähentää valtion kustannuksia sosiaalipalveluissa.

Taloudellinen näkökanta: Yhteisöllisyys edistää taloudellista hyvinvointia monin tavoin. Yhteisöt, joissa ihmiset tukevat toisiaan, ovat usein taloudellisesti vahvempia. Paikalliset yritykset hyötyvät, kun yhteisön jäsenet suosivat paikallisia palveluita ja tuotteita. Lisäksi yhteisöllisyys voi edistää innovaatioita ja yrittäjyyttä, kun ihmiset jakavat ideoita ja resursseja. Tämä luo uusia työpaikkoja ja vahvistaa paikallistaloutta.

Yhteisöllisyys on siis avainasemassa sekä yksilöiden että yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Se luo perustan vahvalle ja kestävälle yhteiskunnalle, jossa jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi.