Kirjoittelin vastineen muutamalle keskustelupalstalle ja minua pyydettiin tekemään julkinen ja helposti jaettava päivitys, jossa kokoan kommenttejani, joita kirjoitin asiasta kemistin näkökulmasta ja tutustuttuani tuotteen käyttöturvallisuustiedotteisiin ja tietoihin säilöntäaineiden myrkyllisyydestä.

Havu mäntysuopaliuoksen käyttöturvatiedotteen mukaan säilöntäainetta käytetään siinä hyvin pieniä määriä. Esimerkiksi uusimman käyttöturvallisuustiedotteen mukaan nykyisin tuotteessa käytetään säilöntäaineena 2-metyyli-1,2-tiatsol-3(2H)-onia (CAS: 2682-20-4), jota löytyy myös esim. joistakin käsitiskiaineista. Sitä on liuoksessa 0,01 %. Kolmas pulloissa mainittu säilöntäaine on 1,2-bentsotiatsol-3-oni (CAS: 2634-33-5). Kaikki aineet ovat jossain määrin myrkyllisiä, mutta liuoksessa pitoisuus on niin pieni, että itse liuosta ei pidetä myrkyllisenä. Kaikki kolme ainetta ovat myös biohajoavia, joten ne eivät aiheuta myrkyllisyydestään huolimatta pitkäaikaista vaaraa esim. vesieliöstölle, jos saippuaista vettä pääsee valumaan luonnonvesistöön. Akvaariota ei kuitenkaan mäntysuovalla kannata pestä, koska itse mäntysuovan saippuakin on isompina pitoisuuksina haitallista vesieliöille.

Kaikki kolme säilöntäainetta ovat siis suurina pitoisuuksina “myrkkyjä”, mutta mäntysuopaliuoksessa niiden pitoisuus on niin pieni, että toksisuuden vaaraa ei pitäisi olla, jos tuotetta ei ryhdy juomaan suuria määriä. Juodessa tosin todennäköisesti enemmän haittaa aiheuttaisi mäntyöljyn kaliumsuolana valmistettu saippua, jota tuotteessa on säilöntäaineeseen verrattuna monisataakertainen määrä. Väkevä mäntysaippua ärsyttää jo ihollakin, joten suun ja nielun limakalvot olisivat kovilla, jos mäntysaippualiuosta ryhtyisi juomaan. Pidän myös täysin mahdollisena sitä, että saippuaisen maton kova nuoleminen voi aiheuttaa koiralle närästystä ja oksentelua, vaikka mäntysaippuassa ei olisi lainkaan säilöntäaineita.

Se mihin tarinassa suhtaudun terveellä skeptisyydellä on väite siitä, että säilöntäaine olisi aiheuttanut pysyviä neurologisia vaurioita. Kaikista kolmesta säilöntäaineesta löytyy aika kattavat toksikologiset raportit. Esimerkiksi glutaraalia on testattu varsin laajasti myös eläinkokein, joiden raporteista ei löytynyt mainintoja koe-eläinten neurologisista oireista. Olen liittänyt kirjoituksen loppuun linkin Euroopan kemikaaliviraston yhteenvetoon glutaraalin käyttöturvallisuudesta, josta löytyy yhteenveto myös ainetta koskevasta toksikologisesta tutkimuksesta. En löytänyt muidenkaan säilöntäaineiden toksikologisista raporteista mitään sellaista, joka viittaisi varsin pienen kerta-annoksen aiheuttavan pysyviä neurologisia vaurioita.

Loppuun voisin vielä lisätä, että ymmärrän hyvin, miksi näitä juttuja jaetaan. Tarina on vetävä ja tunteikas, ja ihmiset ovat aina huolissaan lemmikkiensä hyvinvoinnista. Mutta samalla myös toivoisin, että ihmisillä olisi sen verran kriittistä lukutaitoa, että eivät harkitsematta nielisi aina ihan kaikkea sosiaalisesta mediasta lukemaansa. Olisi hienoa, jos tällaisen päivityksen lukiessaan jokainen lukija pysähtyisi harkitsemaan, kuinka pitkälle meneviä johtopäätöksiä yhtään mistään asiasta kannattaa tehdä yhden random-ihmisen anekdoottina kertoman tunteellisen tarinan perusteella.

https://echa.europa.eu/…/regi…/-/registered-dossier/1930/1/1